31.12.2018

Sibylla ennustaa teille ansionne mukaan



Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Viime vuosi oli siksi surkea, ettei siitä sen enempää. Epäonnistunut hampaanpoisto,  seitsemän antibioottikuuria, muikea särkylääkesekoituskuuri ja vatsa kipeänä seuraavat seitsemän.

Monilla meni huonosti lähipiirissäkin.  Yksi maailmanmatkaaja lopetti matkailunsa, toinen mursi ranteensa ja muutti puolisostaan  erilleen, kolmas hyllytti leipätyönsä, neljäs luuli kuolevansa, viidennen mies sairastui masennukseen,  kuudes sai ruusun jalkaansa, seitsemännen auto hylättiin katsastuksessa turvavyössä olevan reiän vuoksi ja kahdeksas heitettiin ulos töistä juuri ennen eläkeikää.

Meneeköhän teilläkään yhtään paremmin? Onko vuosi ollut auvoa ja onnea? Ihan tulee mieleen Antti Holman Kauheimmat joululaulut tästä litaniastani. Holmakin oli poiminut kauheutensa ihmisten kertomuksista, eli aitoa on tavara hänelläkin.

Mutta siis, näin uuden vuoden kynnyksellä heitän rohkeasti muutaman ennustuksen kehiin. Ensimmäinen voisi olla se, että kevään eduskuntavaaleissa käy usealle puolueelle enemmän kuin hyvin, vaikka kaikki on nyt niin pielessä kuin olla vain voi. Kaikki puolueet saavat lisää ääniä, mutta eniten saa Antti Rinteen puolue. Tässä hukkuva kansa on tarttunut viimeiseen oljenkorteen, siihen luvattuun sataseen. Annetaan siis Antille mahdollisuus kääntää valtiolaiva taas velkakierteeseen, sillä velkaahan passaa hyvin ottaa, kun sitä on nyt kerran lyhennettykin. Purjeet ylös vaan ja reippaasti eteenpäin! Rahaa ja töitä luvassa kansalle.

Toiseksi voisin ennustaa, että sote kieräytetään alkuvaiheeseensa ja perustetaan supertoimikunta. Kun kukaan ei halua persuja eikä kepujakaan mukaan, saadaankin valmista aikaan, ja mahtavat terveyskeskittymät Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle. Puistoja pannaan rohkeasti matalaksi - vihreät saavat lisäpaikan Haaviston ansiosta -  ja rakennetaan leveät tiet suoraan hoitopisteisiin bussien kulkea.

Kolmanneksi ennustan, että Suomi voittaa euroviisut, kun laulajaksi pakotetaan Alma, jolle tehdään kappale mittatilaustyönä tunnetuin suomalaistaidoin, joissa ruotsalaisvahvistus. Alma vähän vikuroi, mutta kyllä se suostuu.

Ja muistakaat lopuksi, että jos näette kerjäläisen unissanne, se tietää petollisuutta, almun antaminen kerjäläiselle taas tietää sitä, että saatte palkinnon hyvistä töistänne, kerjäläisen lyöminen tietää teille valoisia toiveita, ja kerjäläisen poisajaminen kotimaahansa tietää taas vankeutta (näen uuden lain: sos.dem + vihreät).

Olutpanimon näkeminen tietää teille murheetonta elämää ja oksentamisen näkeminen tietää köyhille hyvää ja rikkaille pahaa.

 - Näin kertoo naisprofeetta Sibylla Suuressa Unikirjassaan.

(Valokuva Iines, oman kirjaston tiedehyllystä)


23.12.2018

Hejsan hopsan falleralleraa!




Mikä siinäkin on, että suomalaisten pitää syyllistää itsensä jouluviettotavoistaan? Kun ei saisi vaipua surumielisyyteen ja hartaisiin vakaviin muisteloihin ja mietteisiin. Näitähän ihminen, ilmeisesti sitten vain suomalainen, tuntee erityisesti jouluna sytyttäessään kynttilöitä rakkaittensa haudoilla tai ripustaessaan lapsuudesta asti kulkeutunutta, moneen kertaan liimattua pahvienkeliä kuuseen. Kyllä se vielä tämän joulun menee hajoamatta. Leikattiin alle kouluikäisenä Kotiliedestä. Vieressä ollut paperinen hyrrä on jo hajonnut.

Joulunvietossakin ruotsalaiset ovat parempia. Voi sitä iloista menoa, jota ne osaavat pitää! Kai meidänkin tulisi oppia samanlaista rallatusmeininkiä. Ellemme vedä ranteita auki, haukumme itseämme sioiksi tai ihmettelemme, että koko suku on kännissä jouluaattona. Juodaan ja hävetään itseä, muistellaan silmät kyynelissä onnettomia lapsuusjouluja. Kun pikkusisko lensi taivaaseen ja koirakin kuoli.

Minä ainakin nautin joulun vakavista mietteistä ja kaihosta, jota tunnen muistellessani edesmenneitä eläinystäviäni, ja äitiä, joiden kuvat ovat piirongin päällä kynttilän vieressä. On siinä myös komea haukansulka, jonka löysin kesällä vuorelta. Ja pari suloista pikkuhöyhentä. Kotialttari rakkaille. Itken myös joululauluja kuunnellesani. Erikoisen herkkä olen Sulo Saaritsin Taas kaikki kauniit muistot -laululle. Se on kuultava joka joulu kello 12 samalla kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. On saatava hieman itkaista.

En osaa sanoa, mitä noissa suomalaisissa surumielisissä joululauluissa pillitän, kyyneleet vaan valuvat poskille, kun syvennyn lauluun. Varpunen jouluaamuna, En etsi valtaa loistoa, Sydämeeni joulun teen, Tulemme Jeesus pienoises. Amerikkalaiset makeat laulut eivät käy minulle ollenkaan, eivät tekopyhät Joulupukki suukon sai eikä edes White Christmasit, saati Driving home for Christmas, jossa muulloin ollaan pois, mutta jouluksi tullaan syömään täytettyä kalkkunaa.

Suomalaisista joululauluista inhokkini on Hei mummo, me lomalla taas tullaan sinne pohjoiseen. - Mummo parka, toivottavasti ei kuitenkaan kovin suurin joukoin mummon vaivoiksi ja syötettäväksi. Selvästi muulloin ei pidetä yhteyttä, kun kysellään, että mitä kuuluu sinne teille. Mummo taatusti katselisi mieluummin lemmikkiporonsa kanssa revontulia ja pohjoisen tähtitaivassa omassa rauhassaan.

Tänä jouluna luulin saaneeni allergian joulukuuselle. Nimittäin repiessäni kuusen yltä muovisukkaa pois, paljain käsivarsin, sain piikkien pistelystä ihooni punapilkulliset näppylät, ja seuraavana aamuna aivastelin hullun lailla ja niistin pakallisen liinoja kirkkain erittein. Leuka kirvelsi. Kai se oli kuitenkin vain pikaflunssaa. Ikinä en kuitenkaan enää osta sukkakuusta. Käyn ehkä sahaamassa itse tiheiköstä, jossa kasvaa liikaa pikkukuusia. Ei se ole keltään pois. Päinvastoin, annan toimillani vain lisää kasvutilaa muille kuusille.

Hyvää joulua, teille hyvät lukijat, juuri sellaista, josta nautitte. Vaikka sitten hopsanien ja heissanien kera. Minä valitsen siis parkujoulun. Kun pukki tulee, kyllä se iloksi muuttuu, ja voidaan jo vaikka tanssia kuusen ympärillä.

14.12.2018

Kauheimmat joululaulut



Antti Holman runokirja Kauheimmat joululaulut tarttui käteeni sattumalta, sen kummemmin valitsematta, ohut kun oli lainaamieni paksujen kirjojen rinnalla. Ajattelin, että lukaisen välipalana. Eihän mies mikään runoilija ole, Kissi Vähä-Hiilarina paremmin tunnettu Putouksen kuoliaaksinaurattaja.

Vaan runokirjasta on riittänyt enemmänkin luettavaa ja pohdiskelua, kuten jo edellisen keskustelun lopusta huomaa. Ensinnäkin Holma on pannut runonsa kirjallisuudesta ja kansanperinteestä tuttujen henkilöiden kirjoittamiksi: Reino Leino, Sirsi Sunnas Edith Södermalm, Karin Toisiks-Paraske, Kaarlo Antero Heteromies - saksalaissyntyinen kuoronjohtaja. Joukossa on myös tietysti Trad. eli traditionaalinen perinneruno, josta tässä esimerkki:

Sinulle toivoa tahtoisin
joulua oikein hyvää
mutta toivon sittenkin
rotkoa oikein syvää.
Trad.

Jokaisella runoilijalla on oma tunnistettava äänensä, ja on riemastuttavaa havaita heissä hyvinkin osuvia alkuperälähteen aineksia.  Esimerkiksi Edith Södermalm saavuttaa mainiosti Edith Södergranin tunnelmia vaikkapa tässä ristiriitaisia tunnelmia kommentoijassa herättäneessä runossa:

En pyydä mirhamia ja kultaa.
Älä suitsuta pyhää savua minun vuokseni.
En tarvitse mitään.
Helmet ja timantit säilytän silmissäni.
Katso! Yksitellen ne putoavat kämmenillesi.
Nyt sinäkin olet rikas.
Ja voit antaa minulle
muutakin
kuin sen vitun hyväntekeväisyyskaivon kehitysmaasta.

Edith Södermalm.

Kommentoija kirjoittaa näin: "Eikös tuo ko. runo ole melkoisen ristiriitainen ja narsistinen? Ensin kirjoittaja ei vaatimattomasti tarvitse mitään, sitten lahjoittaa omia kalliita kyyneleitään siksi, että saa itselleen jotakin, mitä esim. hyväntekeväisyys: kehitysmaahan lahjoitettu kaivo ei anna juuri hänelle. Mielenkiinnolla odotan miten joku toinen on runon ymmärtänyt. Edithän kärsi keuhkotaudistaan, ja saattoi joissakin runonlukijoissa herättää ajatuksia korostetusta marttyyriudesta. Mene ja tiedä, mitä Holma on ajatellut?"

Kommentoijasta poiketen näen kyyneleet kyynelinä ja surun ja kurjuuden symbolina. Runoilija pilkkaa aineettoman lahjan antajaa siinä, ettei tämä näe hätää aivan lähellään, vaan haluaa suorittaa hyväntekeväisyyttä kirjaamalla almunsa kortille eli soittamalla rumpua hyväntekemisensä edellä: katsokaa muutkin, miten hyvä olen. 

Itse olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Soitamme rumpuja tehdessämme hyvää. Raamatun ohje on hyvä: kun teette hyvää, älköön  vasen kätenne tietäköön, mitä oikea tekee. Netissäkin saa usein lukea blogeista, miten on taas tullut harjoitettua hyväntekeväisyyttä. 

Pannaanpas vielä lisää löylyä laineille. Kokoelmasta löytyy makaabereja runoja,  jotka ampuvat niin yli, että ne toimivat korniudessaan myös huvituspuolella. Allaoleva runo on koonnut yhteen  perheeseen Suomenniemen synkimmät tragediat:

PAHAA JOULUA!

Äiti laittaa partaterän puuroon manteliksi,
isä ravaa kellarissa eikä kerro miksi.
Veli kissan ruumiin on jo lahjapaketoinut,
sisko ois jo paennut, vaan eipä ole voinut.

Mummi luulee, että poliisi on meidän ukki,
takan edustalla makaa kuollut joulupukki.
Huutoa ja laukauksia kuuluu kellarista,
joulu se on aina kyllä yhtä peuhaamista.
Sirsi Sunnas

Ja nyt tulee taas lisää löylyä! Yksi ryhmä kokoelmassa ovat nimittäin erityisen roisit runot. Esimerkiksi Sirsi Sunnas ja Reino Leino käyvät keskenään runodialogin, jonkakaltaista en ole ennen kirjallisuudessa tavannut. En ole ihan varma mitä ajattelen:

DONUM SPECIALE
Sirsi Sunnakselle

Vain tämän tahdon ehdotuksellani sanoa:
On nykyjoulu pelkkää materian janoa.
Nyt viikon olen yrittänyt anteeks anoa.
En koskaan enää pyydä sulta persepanoa.
Reino Leino


Sirsin vastauksen Reinolle saatte itse lukea kirjasta, jos kiinnostaa. Itse en osaa paheksua runoa enkä vastausta, jossa korostetaan piparin merkitystä. Voisin kuvitella, että tuommoinen dialogi syntyy hyvinkin kultivoidussa ja sivistyneessä parisuhteessa. Mies ei ole ahdisteleva #metoo-tapaus, vaan kunnioittaa naisen toivetta.

Antti Holma - Kissi Vähä-Hiilari yllätti minut silläkin, että hän tuntee selvästi suomalaisen runouden helmet. Muutenkin varsin sujuvakynäinen runoilija. Kirjassa revitään joulun kulissit alas, ja jostain olen aistivani, että kulissien alta halutaan kaivaa esiin joulun  syvempiä merkityksiä - jos niitä vaikka olisi. 

(Maalaus Jan van Eyck)


4.12.2018

Olemmeko oikeasti rasisteja ja nationalisteja?




Juhla-aika lähestyy. Ensin itsenäisyyspäivä, sitten joulu. Tänään postitin jo yhden joululahjan Saksaan.

Sisko toivoi Suomen pöytälippua, ja löysinkin sellaisen eräästä lipputehtaasta. Lippuja ei näy myynnissä markettien hyllyillä edes itsenäisyyskynttilöiden vierestä.

Lähetyksessä oli pieni marmorijalusta, metallitanko ja kangaslippu, 15 euroa. Lähetyskulut Aitoosta minulle 15 euroa, ja minulta Saksaan 19 euroa. 15 euron lipulle tulee näin hintaa 50 euroa, kiitos Posti Group Oyj:n.

Samalla kun postimaksut nousevat, posti vähentää väkeään, sulkee konttoreita ja vie toimipisteen marketin nurkkaan, jossa marketin kassahenkilö palvelee kun ehtii. Säästöä täytyy tulla melkoisesti. Sipilänkö syy?

Eletään muutenkin kummallisia aikoja. Poliisi varoittaa tänään uutisen mukaan erityisesti nuoria tyttöjä ja nuorten vanhempia sosiaalisessa mediassa pyörivistä ulkomaalaistaustaisista miehistä, jotka yrittävät ottaa kontaktia alaikäisiin tyttöihin.

”Karu fakta on se, että yhdeksän ihmistä on nyt kiinni tällaisten epäilyjen vuoksi”, Oulun poliisi sanoo Helsingin Sanomissa. Selvennän: yhdellä paikkakunnalla yhdeksän eri miestä yhden nuoren tytön, alaikäisen, hyväksikäyttäjinä ja käsittäkseni myös raiskaajana. Onko tässä koko luku? Mitä tästä pitää ajatella?

Meille on kerrottu, että mitään raiskuita ei ole ollut ja että vika on  meissä, Euroopan  rasistisimmassa kansassa. Kyllähän kaikki tietävät Suomen murhaluvut ja  ahdistelijat, Aku Louhimiehen, Tomi Metsäkedon ja uusimpana tulokkaana Aku Hirviniemen. On parasta pitää mölyt mahassa ja korjata omaa käytöstä suvaitsevaan suuntaan.

Nyt onkin varmaan niin, että Helsingin Sanomat on Euroopan rasistisin lehti, kun se solvaa ulkomaalaistaustaisia. Vähemmistövaltuutettu antaa kohta lausunnon, ja poliisin ja Helsingin Sanomien toimista tehdään tutkintapyyntö ja kanteluita.

Lausunpa lopuksi vielä hämmennykseni siitä, että tunnen syyllisyyttä tämän kirjoitukseni johdosta.  Saako enää tuntea harrasta mieltä itsenäisyyspäivänä, etenkin jos se koskettaa syvästi mieltä? Saako vihata vieraan kulttuurin hirvittävyyksiä, ellei oma maa ole virheetön? Mikä se nationalisti oikein on? Ja kuka? Onko nationalistinen teko lähettää Suomen lippu ulkomailla asuvalle perheenjäsenelle, joka kaipaa jouluisin kotimaahan? Olisiko parempi lähettää vaikka EU:n lippu tai jonkin arabimaan? Onko rasismia arvottaa omaa kulttuuria vierasta kulttuuria paremmaksi, jos vieraissa on vaikkapa ihmisarvo pielessä? Pitäisikö kulttuurirelativismi ottaa koulun oppiaineeksi?

(Valokuva Iines 25.11.2018)