tag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post4180534759862978247..comments2024-03-29T13:05:12.206+02:00Comments on Iines: Elämisen taidostaIineshttp://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comBlogger142125tag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-28631868467574943302014-08-18T22:55:55.460+03:002014-08-18T22:55:55.460+03:00Hmh, tämäkin kommentti meni väärään paikkaan. Tait...Hmh, tämäkin kommentti meni väärään paikkaan. Taitaa olla parempi, herra mikis, että lopettelet noiden kommenttien lähettelyn. - Tervetuloa takaisin huomenna. mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-49708310314238915442014-08-18T22:53:07.185+03:002014-08-18T22:53:07.185+03:00Olen kertonut tuon Nyla/ "esapakarisen näköin...Olen kertonut tuon Nyla/ "esapakarisen näköinen mies" jutun muutamalle ihmiselle. Toiset ovat ihmetelleet, toiset taas eivät. Esim. äärimmäisen kultivoitunut ja sivistynyt ja intelligentti ja konservatiivinen konserttipianistityttöystäväni purskahti hillittömään "kikatukseen". (En kehdannu ees kysyä että mikä sua tässä niin nauratti?) <br /><br />Mutta tuota Rikun lisäystä - tekarit pois suusta - en itsekään tullut ajatelleeksi. Jos olisin, olisin sanonut siitä Eerolle. Ja Eero olisi - uuden pöykkypullon kanssa - vuoren varmasti mennyt sille samalle kivelle istumaan. Ja odottamaan.mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-41450546035158774762014-08-18T19:53:51.671+03:002014-08-18T19:53:51.671+03:00Tuo kirje oli täällä kerran ennenkin, ja edelleen...Tuo kirje oli täällä kerran ennenkin, ja edelleen tuo sanoma on jotain niin surullista, jaloa ja suurta, ettei sitä tahdo käsittää. Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-14550776925212562382014-08-18T19:46:19.037+03:002014-08-18T19:46:19.037+03:00Kommentti tuli juuri oikeaan kohtaan ja tuo Pekan ...Kommentti tuli juuri oikeaan kohtaan ja tuo Pekan viimeinen tahto on kyllä koskettava. Sen kirjoitushetken näkee sielunsa silmin kaurismäkeläisenä elokuvana... tai oikeastaan näen sen tapahtuvan syksyisessä Hässelbystrandissa vanhassa rapistuneessa huvilassa, jossa asuin siihen aikaan. Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-27362104172411563462014-08-18T19:25:39.826+03:002014-08-18T19:25:39.826+03:00En minä tiedä, onko itseisarvo se, että elää pitkä...En minä tiedä, onko itseisarvo se, että elää pitkän elämän ja kuolee vanhana. Mitä vanhemmaksi elää, sitä kauemmin ehtii surra elämän pienuutta. Ihminen ei oikeasti tiedä mitään, ei edes sitä, onko hän onnellinen vai ei. Ehkä parasta on se, että unohtaa vaan itsensä ja sijaintinsa tässä maailmassa.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-81826821973179543732014-08-18T19:20:51.334+03:002014-08-18T19:20:51.334+03:00Jossain olen joskus luetellut kaikki muistamani ty...Jossain olen joskus luetellut kaikki muistamani työt, joista mukavimpia olivat vaikkapa munanpakkaaja ja pullojen lajittelija. Helppoa oli myös istumatyö virastossa. Vaikeinta tai raskainta on ollut opettajantyö. Raskainta siinä on se, että olet koko ajan näyttämöllä ja kritiikin kohteena.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-81420608790642342022014-08-18T18:49:44.380+03:002014-08-18T18:49:44.380+03:00Äh, kommenttini tuli väärään kohtaan. (Piti tulla ...Äh, kommenttini tuli väärään kohtaan. (Piti tulla sinne missä puhuttiin Kaarlosta.) mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-68888550227186207742014-08-18T18:47:16.257+03:002014-08-18T18:47:16.257+03:00Robin Williams tappoi itsensä. Kuolinsyy on ikävä....Robin Williams tappoi itsensä. Kuolinsyy on ikävä. Eihän sitä meikäläiset voi tietää mitä kuolinsyyn takana on; seilaamme täydellisesti tietämättömyyden ulapalla. Minä kiinnyin häneen heti, ensimmäiseen näkemäni elokuvaan (Good Morning Vietnam) , jälkeen, koska hänestä säteili kamalasti vilpitöntä iloa. (miettii) Harvoin kaikki on sitä miltä näyttää, kyllä minä sen tiedän, moni vahvalta vaikuttava ihminen on sisimmissään hyvin epävarma. (Kekkonenkin naissuhteissaan oli kömpelö ja ujo. Enkä sitä ihmettele. – Sivuasiana: minulla on ollut ilo seurata sivusta yhtä mieshenkilöä joka naisseurassa, sekä verbaalisesti että kehonkielisesti, oli suvereeni. Aivan suvereeni. Jokainen nainen joka hänet tapasi – ja Hegulilla oli ”silmää” ja aikaa kelle tahansa naiselle – hänet kadulla, niin kotiin tultuaan joutui vaihtamaan pikkupöksynsä kuivempiin pöksyihin – Helge Herala.) Näyttelijät – hyvät näyttelijät - ovat vaarallisia ihmisiä, he ovat kameleontteja, heistä ei oikein tiedä. Robin Williams oli siis hänkin alkoholisti… ja kokainisti, se on sama asia. Kyse on jostain sellaisesta, jota ei kestä, ja joillekin ei riitä että on hyvä, pitää olla parempi. (Ei kukaan voi olla parempi kuin on.) Tätä tuskaa alkoholi lieventää. Ja myös lisää masennusta. Saarikoski Pentti puuskahti kerran (muistinvaraisesti siteerattuna) että ”vaikka Isä Jumala tulisi ja sanoisi että kirjoitit hyvin, en uskoisi”. Surullista, on Robin Williamsinkin kohdalla.<br /><br />Ps. Tiedän näistä asioista jotain, en paljoa, mutta tarpeeksi. Veljeni Pekka, joka oli hyvin lahjakas ihminen, tappoi itsensä täysin harkitusti. Filosofisesti, sanottaisiko niin... no, sanotaan niin. Minun on häntä ikävä, näinä kaikkina vuosina, mutta jos saisin jonkin ihme kyvyn muuttaa asiat toiseksi, ja pelastaa Pekan takaisin tähän maailmaan… mä luulen että en käyttäisi sitä kykyä. <br /><br />to You<br /><br /><br /> My last will is:<br /><br /> Please, don’t make any inqviries<br /> into who I am. Don’t let anybody<br /> know where I am and how I am<br /> now. Please, don’t make news,<br /> because it would be a terrible<br /> shock for my parents and friends<br /> to hearof me now. They really<br /> believe that I am in a far<br /> country and am happy.<br /> Here I am. And I AM HAPPY.<br /> I was happy in my life and<br /> now I am even happier.<br /> Please, keep quiet about<br /> all this affair. Nobody must<br /> suffer from hearing of me.<br /><br /> Please!<br />mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-70920547493649087312014-08-18T17:13:11.037+03:002014-08-18T17:13:11.037+03:00Ammatteja joissa olen toiminut: autonapumies, auto...Ammatteja joissa olen toiminut: autonapumies, autonkuljettaja, asfalttiaseman näytteiden ottaja, asfalttiaseman fillerin lapioija, nuoriso-ohjaaja, bobinakoneen käyttäjä, rullakoneen käyttäjä, pituusleikkurin hoitaja, pakotuskalanterin hoitaja, kemikaaliosaston hoitaja, pulpperiosaston hoitaja, free lancer toimittaja, varamiehenä tekstiilitehtaalla (= n. kymmenen eri duuni), merimies, varastomies, näkkileipätehtaan tsuppari, linja-auton rahastaja, rakennustyöläinen (= n. viisi eri duunia), teurastamon veren separoija, liha-, säilyke- ja makkaratehtaan varamies (n. kuusi eri duunia), teatterijärjestä, palkattu näyttelijä Pyynikillä, sokerijuurikasharventaja, rokkirumpali, apurahoitettu hyönteistutkija (Hempiterat, Vesikovakuoriaiset), jne., jne. Vitustako niitä kaikkia muistaa. (No ei ainakaan siitä.) – Lyhin työsuhde oli asfalttiasemalla fillerin lapiointi: 2 h. Toiseksi lyhin teurastamon verenseparointi: 4 h. Liha-säilyke-makkaratehtaalla purin rekkoja joissa oli (pelkästään) hevosenpäitä tai toisia rekkoja joissa oli lehmänutareita, siihen tottui, hevosenpäät olivat niin surullisen näköisiä kun niillä oli niin isot silmät, ja auki, mutta lehmien tissien nänneistä oppi äkkiä ottaa kivan otteen (kuin koulurepusta). Koiranmakkaroita niistä tehtiin. (Tai voi olla että muutakin.) Itse opettelin käyttää siellä sellaista konetta joka makkaroita teki; panit mössöä yhteen tuuttiin, ja koneen toiseen päähän viritit sellaisen kelmusysteemin – siinä piti olla tarkkana, etteivät ne kondomit vauhdissa sotkeennu, se piti latoa kuin pitkäsiima, ja sitten painoit START nappulaa. Kone rupes tärisemään kuin elävä olio, ja vähän ajan kuluttua sieltä toisesta päästä kuului ”viiiiuh DAP viiiiuuuh DAP viiiiuhh DAP, ja makkaroita putkahteli jänninä pötköinä. Niitä tuli kuin yhdessä Tatin elokuvassa muovipätkiä. Kivaa puuhaa. – Ps. Olen aina tykännyt koneista joita saa käyttää yksin, tai kuorma-autokuskin hommasta, siinä saa kans olla yksin. Voi milloin tahansa pysäyttää koneen (tai ajaa rekan P-alueelle) ja vetää tupakan. (Huom! Tupakointi vaarantaa terveytesi!) Tiimitöissä ärsyttää se että porukassa on aina vähintään 96,7 % kumipäitä joukossa (vitsi! vitsi!). Joo, kyllä kivalla porukallakin on kiva tehdä duunia. <br /><br />Nuoriso-ohjaajana olemisesta minulla olisi jänniä juttuja kerrottavana… mutta, jääkööt tältä erää. Kuorma-autokuskinakin tapahtui yhtä sun toista – täytyy myöntää. Tekstiilitehdas, jossa olin töissä, oli Ruotsissa; siellä tapahtui ruotsalaisia asioita. Merellä tapahtui… tai ei oikeastaan merellä, mutta satamissa, niissä tapahtui milloin mitäkin. Teatteriurastani tykkäsin; näyttelijät ovat (ainakin osa heistä) ihan hulluja. – Raksalla sai, kun teki hullun lailla urakoita (raudoitus/lasivilla/betoni/muurarihommissa) parhaat tilit – paremmat kuin Paperitehtaalla. Mutta siinä piti olla kyllä rautainen kunto että jaksoi, nuorena miehenä sitä jaksoi. Sen lisäksi piti olla ”maksa kumista ja kyrpä teräksestä”... Näin joku runoilija kauniisti on sanonut – ei, ei Viita tai Taata tai PartaAatu vaan muistaakseni H. Salama? <br /><br />Ps. Kekkuli-Tapsalle. Kerran kun multa ja Jorma Markkulalta (hänellä on omat kotisivunsa) loppui rahat Kultajyvässä (mutta jano ei) niin hän sai sellaisen älynväläyksen että "mennään esittää jotain sketsejä linja-autoasemalle", etc. Hänhän oli ammattinäyttelijä. Mutta minä kun en ollut. (Olin vain humaltunut.) Mentiin. Mutta ei ollut ehditty laulaa ensimmäistä Brechtin laulua ees puoleen väliin kun se tyrkkäs mua, katto vihasena ja sano "vittu, sää et osaa laulaa yhtään. sää laulat kamalan nuotin vierestä". Uskotaan uskotaan, ajattelin, ja rupesin keräämään ihmisiltä kolehtia. Ja - ihme kyllä - Jorma välillä steppas kuin Fred Astronal, tai mikä se nyt oli nimeltään - saatiin niin paljon kolikoita että se ilta oli pelastettu, valomerkkiin asti. (Hallelujaa!) <br />mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-90987527135978291162014-08-18T16:53:45.261+03:002014-08-18T16:53:45.261+03:00Tuota Mikiksen Nylan kuvailua parempaa muistokirjo...Tuota Mikiksen Nylan kuvailua parempaa muistokirjoitusta ei moni saa.Riku Riemuhttps://www.blogger.com/profile/09452696272667164460noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-34349255361621222672014-08-18T16:24:52.143+03:002014-08-18T16:24:52.143+03:00"Ei yhtään kukkaa loista
tien varrella tulis..."Ei yhtään kukkaa loista <br />tien varrella tulista, huumaavaa. <br />Minä muistan syksyä toista, <br />sitä kukkivaa, aurinkoista, <br />hymys kruunaamaa, <br />hymys neilikan kruunaamaa." <br /><br />Kaarlo<br />Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-21165829992253977702014-08-18T14:23:33.761+03:002014-08-18T14:23:33.761+03:00Joskus kuvittelen ettei Nylaa ole olemassakaan; et...Joskus kuvittelen ettei Nylaa ole olemassakaan; että keksin kaiken. Mutta harmi ettei näin ole. (Koska silloinhan minulla olisi mielikuvitusta.) Isäni "Havaintotyöpäiväkirjassa" - johon hän lyhyesti aina analysoi oppilaansa, hyvin suorasanaisesti - on Eeron Kohdalla:<br />"Hieman epäsiisti, hutiloiva, jonkinverran häiritsee tunnilla. Luokan tietomies ja neropatti. Ei erikoisemman ahkera. Luokan älykkäin oppilas. Menestyy varmasti ilman suurempia ponnistuksia."<br /><br />Myöhemmin isäni sanoi, kun keskusteltiin Eeron traagisesta kohtalosta, alkoholismistaan, että "että mikähän siinä ihmisessä särkyi? Minä kerran kun tapasimme kadulla niin kysyin tätä häneltä. Hän sanoi että se on niin laaja asia että hän ei siihen nyt ala vastata. Toivottivat sitten toisilleen hyvää jatkoa. - Isäni, joka oli kouluttanut tuhansia ja tuhansia mukuloita (joukossa mm. sellaisia neroja kuin Kalevi Aho ja veljeni Pekka), sanoi minulle kerran että "Nylundin Eero oli älykkäin oppilas mitä hänellä oli koskaan ollut". - Ps. No, minähän en onneksi hänen oppilaakseni joutunut (vitsi, vitsi!). Veljeni Pekka oli. Ja tässä "Havaintotyöpäiväkirjassa" Pekan kohdalla on vain nimi, ei mitään "analyysia". Hän jääväsi itsensä. Isäni oli herrasmies. Äitini oli upea nainen. Sarkiakin, joka oli homo, ihastui häneen. (Mitä en yhtään ihmette.) mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-8734564543609999422014-08-18T10:28:45.924+03:002014-08-18T10:28:45.924+03:00Kekkuli-Tapsan musiikillisia seikkailuja on muitak...Kekkuli-Tapsan musiikillisia seikkailuja on muitakin, tuli yllättäen nyt mieleen: tienasin armeija-aikanani Kajaanissa ja Oulussa ilmaisia kaljoja ravintolassa laulamalla! <br /><br />Ottaen huomioon, etten osaa laulaa eli en pysy nuotissa sitten millään, niin saavutus oli huima. Selitys piilee armeijakaverissani, joka oli kansanmusiikin opettaja. Hän soitti pianoa - siihen aikaan monessa ravintolassa oli piano! - ja lauloi matalalla äänellä pohjaksi ja minä kovemmalla päälle. <br /><br />Ei tarvinnut kuin Satumaan ensi tahdit kilahdella, kun pianon päälle alkoi kertyä tuoppeja sotapojille. <br /> Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-65030872278780939842014-08-18T08:07:16.928+03:002014-08-18T08:07:16.928+03:00Olisipa hauska kuulla kekkuli-Tapsan Jääkärimarssi...Olisipa hauska kuulla kekkuli-Tapsan Jääkärimarssi-viritys. <br /><br />Meillä ei ollut pianoa, ja siksi kai minulla olikin kova himo pianonsoittoon. Naapurissa oli, ja kävin siellä ihan saadakseni soittaa. Naapurin tytöt taas eivät juuri soittaneet ja ihmettelivät pianointoani. <br /><br />Tyttärellä oli viuluhimo. Hän ostikin omilla rahoillaan opiskeluaikanaan itselleen viulun ja otti yksityisiä viulutunteja, nekin omalla kustannuksellaan. Lapsena hän ei päässyt musiikkikouluun, koska ei läpäissyt musiikkitestejä. Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-42586232275677049102014-08-17T23:29:56.877+03:002014-08-17T23:29:56.877+03:00Tämä on kyllä totta. Toisaalta vaimoni muistelee u...Tämä on kyllä totta. Toisaalta vaimoni muistelee usein siskonsa kanssa, kuinka heidät puoliksi pakotettiin pianonsoittotunneille. Eli ilman omaa hinkua ei henkisiäkään kannata tuputtaa. <br /><br />Meillä on muuten yhä kotona piano, mutta sillä ei enää soita kukaan. (Korkeintaan minä joskus pienessä sievässä jääkärien marssia.) Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-61998972779415102632014-08-17T17:05:56.966+03:002014-08-17T17:05:56.966+03:00Olet oikeassa, Char, lapsen kanssa on hauska touhu...Olet oikeassa, Char, lapsen kanssa on hauska touhuta. En osannut laskea noita kirjastoja tai kokkaamisia erillisiksi virikkeiksi, kun lukeminen on niin itsestäänselvää ja päivittäistä, samoin jokin metsään tai ulos meno. Koetin vain sanoa, että lapsi kokee vaikkapa omituisen risunoksan yhtä kiinnostavana tai vielä kiinnostavampana kuin taulun gallerian seinällä. <br /><br />Yksi asia minua mietityttää, ja se on lasten urheilupainotteisiin harrastuksiin kuskaamiset. Joskus tuntuu, että lapset ja nuoret pannaan harrastamaan vain fyysisiä lajeja. Kropan muokkaus ja voimien kasvatus, fyysinen taitavuus alkaa jo lapsena. Kuka vie lapsiaan enää henkisiin harrastuksiin?Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-24196568601466301332014-08-17T17:00:50.160+03:002014-08-17T17:00:50.160+03:00Nyla oli ilmeinen kirjailija: armoton valehtelemaa...Nyla oli ilmeinen kirjailija: armoton valehtelemaan ja rehellistä rehellisempi totuuden puhuja. Nätti-Jussia vähän muistuttaa, mutta Nylalla oli enemmän. Sitä ei olisi kuitenkaan pystynyt vastustamaan, jos se esapakarinen olisi ottanut tekohampaat pois.Riku Riemuhttps://www.blogger.com/profile/09452696272667164460noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-66072397425578854702014-08-17T16:56:29.551+03:002014-08-17T16:56:29.551+03:00Char, en minä väitä mitään enkä syytä ketään, enhä...Char, en minä väitä mitään enkä syytä ketään, enhän tunne edes kertomaasi tapausta, etkä tainnut edes kertoa, kuka Annia kiusasi, oppilaat vai opettajat? Millä tavalla? Luulin, että tuo Annin kohtelu oli seurausta kaikesta ja aloin epäillä, että opettajat eivät voinneet tietää Annin sairaudesta. Tiesivätköhän he kaiken?<br /><br />Nimittäin meidän koulussamme näistä asioista oli vaitiolovelvollisuus, oppilaan sairauksista ja vaikeuksista ei saanut puhua, jottei oppilasta leimattaisi mitenkään. Sanoimmekin usein, että kuinka me voimme auttaa oppilasta, jos emme tiedä oppilaan kotioloista tai sairaudesta.<br /><br />Jostain syystä käsitimme tämän olevan lakiin perustuva asia. Oppilaan asioista ei saanut puhua, vain luokanvalvoja ja ehkä rehtori ja terveydenhoitaja tiesivät asiasta.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-88604023981402460752014-08-17T16:42:06.173+03:002014-08-17T16:42:06.173+03:00Iines, en minäkään usko, että koulu olisi tehnyt p...Iines, en minäkään usko, että koulu olisi tehnyt pahaa tahallaan tälle lapselle. Koko perhe oli varmasti shokissa diagnoosin takia; en tiedä kertoiko tyttö edes vanhemmilleen rääkkäämisestä (itse en opettajan harjoittamasta koulukiusaamisesta kertonut kenellekään: perheessä oli riittävästi ongelmia. Otin 16 v vastuun itsestäni, lopetin päivälukion, ja siirryin iltakouluun. En osannut mennä puhumaan rehtorille, en opolle, en kenellekään - matikka vain laski kympistä neloseen 1. lukuvuoden aikana). Enkä ollut open ainoa silmätikku. <br /><br />Arvosana oli asiallinen - minut nuuskattiin niin täydellisesti tunneilla, etten lopulta osannut edes puhelinnumeroani takeltelematta sanoa. <br /><br />Lopetin sen lukion, pidin pienen tauon - ja uudessa iltalukiossa arvosana oli taas 10.<br /><br />Koulukaverit eivät kiusanneet - meitä oli muitakin, joista hän ei pitänyt. <br /><br />Harvalla murkulla on niin luja itsetunto, että tunnista toiseen jatkuva nöyryytys ei rikkoisi itseluottamusta pirstaleiksi. <br /><br />Tämä opettaja on ikävä poikkeus, mutta kyllä heitä on!<br /><br />Minun järkeeni ei mahdu, miten nuori, joka ei pysty lukemaan tekstiä taululta, ei papereista, ja joka toistuvasti kaatuilee luokassa (kampitettuna, mutta silti), ei herätä edes yhden opettajan huomiota?<br /><br />Jos lapsi ei osaa hakea itse apua, vanhemmat ovat ehkä shokissa mahdollisen "kuolemantuomion" takia - minä kyllä joka tapauksessa kiinnostuisin noppana siitä että mikä mättää, ja puhuisin ensin lapsen kanssa. Vaikken tietäisi syytä. - Kaikki eivät osaa puhua vaikeissa elämäntilanteissa, niin tärkeää kuin se olisikin. <br /><br />Kukaan "terve" lapsi ei yht'äkkiä ala kaatuilla luokassa, tai menetä jo opittua lukemisen kykyä.<br /><br />Iines: olet varmasti upea opettaja, ja antaisin sinulle lapseni koulutettavaksi koska vain. - Mutta "sydänverellä" ei minusta kannata leimata tapahtuneita/tapahtuvia vääryyksiä valheiksi, vain siksi, että olet itse reilu, rehti, ja ihana ihminen. :)<br /><br />Charhttps://www.blogger.com/profile/00411035997367546310noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-75291856019227493422014-08-17T16:14:05.570+03:002014-08-17T16:14:05.570+03:00Minusta on ihanaa, että täällä kirjoittelee asvalt...Minusta on ihanaa, että täällä kirjoittelee asvalttimiehiä, paperimiehiä, kirjailijoita, kaikenmaailman kirjoittajia, mainosmiehiä, ruotsinduunareita - vain palomies puuttuu. Halloo, jos palomies luet tätä, niin ilmoittaudupas heti...<br /><br />Kyllä miehet ovat ihania. Ja naiset sitten taas täällä ovat lumoojattaria ja varsin kerkeäkynäisiä ja kevytkenkäisiä sulottaria. Jo näillä perusteilla tämä on Suomen Paras Blogien Kommenttiosasto.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-71593171706035862522014-08-17T16:06:53.251+03:002014-08-17T16:06:53.251+03:00Lasten kanssa puuhailusta: en "omien" la...Lasten kanssa puuhailusta: en "omien" lasten kanssa ole koskaan ns. ulkoistanut mitään. :)<br /><br />Riku, noitten nupelo-kääpiöiden kanssa on just kiva jutella; itse hakeudun isommissa kalaaseissa huomattavan pian naperoitten seuraan. Hauskinta viihdettä! :)<br /><br />Tapsa, etkös puhunut siitä, että leikkiminen on hauskaa - no totta kai on, tai muuten kellään ei ole kivaa! Isältä perittyä/opittua on se, että leikki on parasta: hän ryömi lattioilla, rakensi legoista, ja hoiti rikkimennyttä lempinukkeani (silloin hän oli Tohtori Tomppeli; nukkevauva Flora lähti Papan työpaikalle liimattavaksi. Pikkusiskon nukella oli usein yhtä aikaa nuha, siihen riitti troppi, mutta vastaanotolla siskon kaa istuimme yhdessä). :)<br /><br />Mikis: kertomuksesi Sagan parvekekokemuksista on juuri sellaista elämää, jota itsekin lasten kanssa haluan. Tehdään säännöt selviksi, selitetään tarvittaessa rikkomuksista seuraavat sanktiot (itse olen kävelyttänyt 4-v likan rankan retkipäivän jälkeen kotiin, kun häiriköinti ratikassa ei loppunut - oli eka ja viimeinen kerta. - Jos riekkuminen sen kokemuksen jälkeen alkoi, kysyin rauhallisesti, että ollaanko kunnolla, vai kävelläänkö loppumatka. Kyllä ei koskaan kävelty).<br /><br />Mamma ei ollut Leikkijä - mutta hän luki meille: päivisin, huilihetken aikaan, ihania kirjoja!<br /><br />Pointti varmaan olisi se, että kannattaa tarjota, välillä silleen hellästi kyselemättä, lapsille ja nuorille erilaisia kokemuksia. Metsästä, museoista, huvipuistoista, kirjastoista, leffoista (siis myös elokuvateattereista), nähtävyyksistä, kokkaamisesta... Näkevät ja kokevat paljon, ja saavat ainakin kokemuksia. <br /><br />Arkielämä on asia erikseen: ei silloin tarvita jatkuvia virikkeitä - paitsi kirjastoja, ja hyvää ruokaa, jos minulta kysytään. Molemmat kuuluvat minun arkeeni.<br /><br />Siis noin periaatteessa. <br /><br />Kivaa iltaa kaikille! :)<br /><br /><br /><br />Charhttps://www.blogger.com/profile/00411035997367546310noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-87017815254509665892014-08-17T16:00:18.679+03:002014-08-17T16:00:18.679+03:00Char, minä tiedän, että opettajat eivät menettele ...Char, minä tiedän, että opettajat eivät menettele noin, jos puhumme nyt suomalaisesta peruskoulutuksesta. Opettajat eivät kiellä sairasta oppilasta kopioimasta muistiinpanoja, jos oppilas ei näe taululle. Tällainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.<br /><br />Tässä murheellisessa tapauksessa on nyt jokin syvä tiedon puutos tai väärinkäsitys. Opettajilla on taatusti sydäntä, koska ovat ammattiin hakeutuneet ja heillä on syvä tietous erilaisista oppijoista ja heidän auttamiskeinoistaan. Heillä on myös osaamista ja pätevyyttä auttaa. Olisi rikos, ei vain virkarikos, vaan myös juridinen rikos kieltää ketään auttamasta sairasta oppilasta tai olla auttamatta häntä. <br /><br />Minä epäilen nyt vahvasti, että lukija ei tiedä jutun luettuaankaan puoliakaan tuosta surullisesta tapauksesta. Uskon kyllä sen, että Anni on ajautunut itsemurhan partaalle, mutta se ei vielä kerro siitä, että häntä ei ole autettu. Minua kiinnostaisi ensinnäkin se, mitä opettajille on kerrottu Annin terveydentilasta. Vasta toistakin osapuolta kuultuamme voimme ryhtyä punnitsemaan, missä kohden asiat menivät väärään suuntaan. Kiinnostavaa ovat myös ne resurssit, jotka kunta koululle on osoittanut erilaisten oppijoitten tukemiseen. Opettajat eivät ole lääkäreitä ja heillä on tuhat muutakin oppilasta, joukossa monta erilaista oppijaa. <br /><br />Mutta siis sydänverelläni vannon, että tavallinen suomalainen opettaja puuttuu kyllä kiusaamiseen ja auttaa erilaista oppijaa kaikin mahdollisin keinoin - jos hän vain tietää oppilaan vaikeuksista. Sairaan oppilaan sorsiminen ei mene minulle jakeluun! Se on totta, että kiusaamista ei useinkaan saada loppumaan, ja mielestäni tämä asia on vakavan itsetutkistelun paikka opettajille. Huomio tulee suunnata ennen kaikkea uhrin auttamiseen,ja kiusaaja tulee saattaa selkeään vastuuseen teoistaan. Toisin sanoen hänet pitää syyllistää, koska hän on se, joka on tehnyt pahaa toiselle.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-74366376355146009902014-08-17T15:16:03.338+03:002014-08-17T15:16:03.338+03:00En pidä älypuhelimista. En ole tehnyt asfalttitöit...En pidä älypuhelimista. En ole tehnyt asfalttitöitä; kauniita, paljaita ylävartaloitaan hellepäivinä esittelevät naiset olisivat varmasti toivottu lisä kesäkartalle - saisivat miehetkin osakseen niitä susi-vihellyksiä likoilta, kun ohitse pasteeraavat; ja voisivat joko loukkaantua tai imarreltua osakseen tulleesta huomiosta. :)<br /><br />Kirjavarastossa olen kyllä ollut pakkaushommissa. Sekin oli rankkaa hommaa; raskaampaa kuin tämä pikku neiti hienohelma oli tottunut tekemään; kaipasin opetuskokemusten jälkeen jotain niin yksioikoista ja fyysistä, ettei tarvinnut 19-vuotiaana yrittää kamppailla syrjäytyneiden lasten ja nuorten oikeuksien puolesta.<br /><br />Ei ollut pelkurin valinta; olin järkevä: aloin olla uupunut; mulla ei ollut mitään meriittejä, paitsi onnistumisia vyön alla - mutta ei siis todistuksia ja diplomeja, kuten Suomessa kuuluu olla. Tarvitsin aikalisän. - Tosin siellä varastossakin ajauduin hyvin pian pitämään nuorten kesäharjoittelijoiden puolia, kun sovittuun urakkapalkkaan lisättiin yllättäen lisää kirjoja kesken sopimuksen. Olin aina korvat höröllä, ja sen lisäksi että kielsin pakkausteipistä tehdyn jaliksen pelaamisen käytävillä työajalla *huoh*, otettiin nuorten kanssa aikaa siitä miten kauan uuteen hommaan oikeasti meni, ja suhteutettiin sovittu palkka uuteen työhön. Pojat saivat oikeutetun palkanlisäyksensä. :)<br /><br />Iines, en oikein tiedä, mitä ja missä nämä liiperryskoulut ovat. Annin tarina on luettavissa KK 14-15, ilmestynyt 3.7. Olisi hienoa ajatella, että kaikki opettajat ja kasvattajat toimivat vastuullisesti, yrittävät auttaa, ja hakevat apua ja tietoa silloin kun oma ymmärrys ei riitä - näin ei kuitenkaan ole. Johtui mistä johtui, Anni ajautui itsemurhan partaalle (opettajat mm. kielsivät häntä kopioimasta muistiinpanoja kavereilta, vaikka hän ei nähnyt taululle - hänellä oli siis näköhermojen ympärille kiertynyt aivokasvain, joka vähitellen sokeutti. Saattoi olla myös kuolemaksi. Diagnoosi olisi vähintään karmiva aikuisellekin, saati murrosikäiselle). <br /><br />Jos kaikki me aikuiset oikeasti puututaan aina kaikkiin epäoikeudenmukaisuuksiin, joiden kohteeksi ihmiset johtuvat (ei vain lapset ja nuoret), mistä näitä kiusaamistapauksia jatkuvasti tulee? Ja miten koulumaailma olisi jotenkin Pyhä Paratiisi - eivät kai ahdistuneet lapset pysty aikuisten kielellä jäsentelemään kokemuksiaan, pitämään puoliaan, ja vaatimaan oikeutta? Miksi juuri opettajat automaattisesti puuttuisivat epäoikeudenmukaisuuksiin, eivätkä voisi olla piittaamattomia, siinä kuin kaikki muutkin tavalliset tallaajat? Jos näin olisi: miksi koulukiusaamisesta vielä puhutaan?<br /><br />Charhttps://www.blogger.com/profile/00411035997367546310noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-4533996498579585012014-08-17T15:15:08.143+03:002014-08-17T15:15:08.143+03:00Kerran sen aikainen tyttöystäväni Hilkka kysyi Eer...Kerran sen aikainen tyttöystäväni Hilkka kysyi Eerolta että "minkäs värinen tukka sinun vaimollasi on?" Eero tuhahti "en minä muista". Sit se lisäs että "toivottavasti olis kalju". Hilkka kauhuissaan kysyi että "miten niin", niin Nyla siihen "Olisi ainakin eri ihminen". mikisnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-10485217965846571962014-08-17T15:07:31.498+03:002014-08-17T15:07:31.498+03:00Tämä Nylan (eli Eeron) tarina minua eniten säväytt...Tämä Nylan (eli Eeron) tarina minua eniten säväyttää. Koska se on totta. - Toistettakoon taas:<br /><br />Eero: Istuin kerran metsässä kiven päällä ja join Pöytäviinaa. Ajattelin asioita. Mutta äkkiä minulle tuli tunne että joku tuijottaa minua, ja käänsin pääni. Selkäni takana seisoi esapakarisen näköinen mies. Se tuijotti pulloani ja sen aataminomena meni klunks klunks. Sitten se sanoi "jos annat mulle tosta pullosta huikan niin saat panna mua perseeseen". Heh, heh. (Nyla nauroi kun kertoi tätä.) Se oli kyllä paras tarjous mitä mulle elämässäni koskaan on tehty.Ja oon ihan varma ettei mulle koskaan yhtä hyvää tarjousta enää ikinä tulla tekemään. Mutta... hehe, heh (Taas Nyla nauroi) ... em mä sittenkään antanu sille huikkaa. <br /><br />(... esapakarisen näköinen mies...! )mikisnoreply@blogger.com