tag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post7877305232117236865..comments2024-03-29T08:32:35.534+02:00Comments on Iines: Nasima tanssiiIineshttp://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comBlogger361125tag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-21008052395762072602010-10-20T18:25:18.019+03:002010-10-20T18:25:18.019+03:00Nyt en oikein enää pysy kärryillä, Tapsa, mihin as...Nyt en oikein enää pysy kärryillä, Tapsa, mihin asioihin viittaat.<br /><br />Kivikauden lapsi oli varmaan yhtä onnellinen kuin nykylapsikin. Tottakai. Eihän kukaan voi ajatella niin hassusti, että vain nykylelut ovat jotakin jne. Kivi lapsen kädessä on suuri ilon ja ihmetyksen lähde, samoin puunpala tai sammaleenpalanen. Juuri siksi minäkin vein lapseni metsään enkä puuhamaahan.<br /><br />Klassinen käsite "toimistotyö" tai "toimistoala" pitää sisällään naisvaltaisen sihteeri-kanslisti-toimistotyöntekijäalan, joka tosin on kokenut mullistuksen laitteiden uusiutumisen myötä. Ei esimerkiksi it-alaa lasketaan toimistoalaan, vaikka työ tehdään persettä penkistä nostamatta. Se on tekninen ala tai it-ala, joka kattaa tämän miehisen alan.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-33779711073427734022010-10-20T17:24:12.108+03:002010-10-20T17:24:12.108+03:00Iines: "Mitä toimistoduuneihin tulee, enemmis...Iines: "Mitä toimistoduuneihin tulee, enemmistö työntekijöistä on naisia. (...) Työ kuin työ, jos se vain miehelle kelpaa, yleensä ei toimistotyö kelpaa." <br /><br />Luultavasti sinulla Iines on toimistotyölle oma märitelmäsi, joka on erilainen kuin minulla. <br /><br />Muuten en ymmärrä väittetäsi, sillä minusta ne molemmat ovat epäuskottavia. Perustuuko esim. tuo ensimmäinen muuhun tietoon kuin mutuun eli "laajaan elämänkokemukseen yhteiskunnan eri portailla"?<br /><br />Mitä Chariin tulee, niin ilomielin olisin palkannut hänet lapsieni hoitajaksi. <br /><br />Oma "vänäämiseni" asiassa perustui vain siihen, että onhan se aika tyypillisen ylimielistä uskoa, että koko ihmiskunnan historian lapsenkasvatuksen lopullinen totuus olisi löydetty juuri nyt ja juuri täällä Pohjois-Euroopassa. <br /><br />Olikohan kivikauden lapsi onnettomampi - tai huonommin kasvatettu - kuin länsimainen nykylapsi? <br /><br />Rohkenen epäillä. Tapani mukaan. (Mukana ollaan.)Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-49349061481334644222010-10-19T22:24:30.579+03:002010-10-19T22:24:30.579+03:00No pikagooglauksella tässä nyt oikein linkkiä arti...No pikagooglauksella tässä nyt oikein linkkiä artikkeliin Keltikangas-Järvisen tutkimuksesta:<br /><br />http://www.laakarilehti.fi/index.html?opcode=show/news_id=5337/type=7<br /><br />...eli tytöt saavat sukupuolensa takia parempia arvosanoja. Jatkoselityksiäsi aiheesta ("niinku eiku tarkoitin") en aio kommentoida.<br /><br />Ihmettelen myös, miksi saan käytännössä joka viikko kuulla valitusta naisopettajien kädettömyydestä kurinpidossa koulussa. Erityisesti mamuoppilaiden suhteen. Olisivatko mieskiintiöt todellakin niin paha asia?Jaahanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-58405226230378553402010-10-19T21:42:07.048+03:002010-10-19T21:42:07.048+03:00En osaa ajatella, että työtehot ovat sukupuolisido...En osaa ajatella, että työtehot ovat sukupuolisidonnaisia, Jaaha. En ole koskaan esittänyt missään, että mikään ylipäänsä johtuisi sukupuolesta. Minusta ihminen on suurempi asia kuin sen sukupuoli. Älä siis laske minua väärään joukkoon laiskuuttasi.<br /><br />Mitä toimistoduuneihin tulee, enemmistö työntekijöistä on naisia. En osaa ajatella, että mies samalla paikalla olisi erilainen. Työ kuin työ, jos se vain miehelle kelpaa, yleensä ei toimistotyö kelpaa.<br /><br />Olen tietoinen Keltikangas-Järvisen tutkimuksesta, ja jossain tuolla ylempänä olen maininnut, että K-J nimenomaan totesi poikien huonommat arvosanat. Siitä en ollut samaa mieltä, että tytöt saivat parempia numeroita ansiotta.<br /><br />Itseäni en tunnista tuosta poikien sorsimisesta, sillä omia suosikkejani olivat aina villit ja velmut pojat, kuten olen kertonut. Samoin oli laita naiskollegoiden, pojat olivat suosikkeja, kiltit tytöt jäivät meiltä aivan liiaksi huomiotta.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-47874381412684854332010-10-19T21:18:46.418+03:002010-10-19T21:18:46.418+03:00Suomalaisiin naisiin, tai ainakin Iineksen kaltais...Suomalaisiin naisiin, tai ainakin Iineksen kaltaisiin, on syvälle iskostunut luulo, että oikeasti naiset ovat parempia työntekijöitä ja miehet vaan palliensa ansiosta saavat parempia pestejä ja palkkaa. <br /><br />Ei se niin ole. <br /><br />Karu tosiasia on, että ainakin toimistoduuneissa paljon suurempi osa naisista kuin miehistä on vain paskoja työntekijöitä. Jatkuva valitus, huono suoritustaso ja ainaiset poissaolot sairauksien tms. takia. Miksi luulette, että esim. menestyviä naisyrittäjiä on niin harvassa? Kun ei duuni maita. <br /><br />Mitä tulee Keltikangas-Järviseen, niin kyllä tämä tutkija vaan on todennut, että tytöt saavat _ansiotta_ parempia arvosanoja kuin pojat, samalla suorituksella. Vaikka Iines mitä väittäisi.Jaahanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-10448262325929365062010-10-19T09:30:33.396+03:002010-10-19T09:30:33.396+03:00Tjaah, pitäisikö minunkin välillä rasvata telaketj...Tjaah, pitäisikö minunkin välillä rasvata telaketjut? Olen mennyt samoilla öljyillä vissiin vuosikaudet, että kai jo on aika, samalla kun vaihtaa talviketjut.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-37712178066223928122010-10-19T01:18:14.710+03:002010-10-19T01:18:14.710+03:00Hmmm...
Anonyymi lienee asian jäljillä.
Pakko se...Hmmm...<br /><br />Anonyymi lienee asian jäljillä.<br /><br />Pakko se on myöntää.<br /><br />- Tosiasiahan on siis se, että meillä feministeillä on vartalo suomujen peittämää kauttaaltaan, vaatteiden alla! Ja että me uhrataan söpöjä, pörröisiä kissanpentuja täydenkuun aikaan! Ja muitakin viattomia pikkueläimiä!<br /><br />On meillä muitakin inhoja ominaisuuksia, ja kammottavia ritualistisia tapoja, mutta nyt meitin täytyy jo kiirehtiä rasvaamaan telaketjuja...<br /><br />- Tiedätte varmaan säännöt: jos ketjut on rasvattu huonosti, on PAKKO hymyillä seuraavana päivänä satunnaiselle miehelle!!! Ääkkä!;) :):DAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-41004541968718378522010-10-19T00:36:52.061+03:002010-10-19T00:36:52.061+03:00"Olen syvästi huolissani stigmasta, joku voi ..."Olen syvästi huolissani stigmasta, joku voi luulla (ja väärinkäyttää) että olen hullu vain koska kirjoitan totaalisen sekopäisiä juttuja".<br /><br />Silloin kun ongelma on tuonkaltainen, kannattaa hokea vain kaikille ympärille olijoille: "Kuulun keskustapuolueeseen, kuulun keskustapuolueeseen..."Riku Riemuhttps://www.blogger.com/profile/09452696272667164460noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-7847682108322753552010-10-19T00:24:40.357+03:002010-10-19T00:24:40.357+03:00- Iines on mielestäni reilu; hän ei käytä näitä ne...<i>- Iines on mielestäni reilu; hän ei käytä näitä nettikeskusteluja kysymättä mihinkään.</i><br /><br />Ei Iines ongelma olekaan, vaan kenties ne muut, jotka näitä keskusteluja lukee?<br /><br /><i>Voit siis varmaan vastata reilusti; siitä ei seuranne sinulle edes netissä mitään inhaa stigmaa. :)</i><br /><br />Tästäkin rohkenen olla eri mieltä. Väärinkäyttäjiä on kyllä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-41668042853524277412010-10-19T00:06:05.481+03:002010-10-19T00:06:05.481+03:00Itsekin arvailin samaa. - Että siis kukaan ei edes...<i>Itsekin arvailin samaa. - Että siis kukaan ei edes huomaa, että olen vastannut vanhaan kirjoitukseen.<br /><br />- Sinä nyt selvästi olet lukenut kirjoitukseni!<br /><br />Mitä mieltä siis olet kokemuksistani ja ajatuksistani?</i><br /><br />Olen lukenut juu. Kummastelen miksi tullaan jälkikäteen, keskustelun loputtua pitämään "yksityispuhelua" takariviin?<br /><br />Katselin pitkiä kirjoituksiasi, tosiaan, ja "yksityiskeskusteluanne" jo edellisissä ketjuissa. Siis niitä kirjoituksia, joissa kerroit kokemuksiasi ja syyllistit miehiä.<br />Sitten se menikin yht'äkkiä vitsiksi ja huulen heitoksi. Vaikea tietää mihin uskoo ja mitä mieltä on.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-35690706599993059602010-10-18T23:55:51.179+03:002010-10-18T23:55:51.179+03:00Älä nyt noin sano, Iines, koska muuten joudumme lo...Älä nyt noin sano, Iines, koska muuten joudumme lopettamaan kirjoituksiesi kommentoinnin kokonaan!Riku Riemuhttps://www.blogger.com/profile/09452696272667164460noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-60729150834618476562010-10-18T23:23:04.502+03:002010-10-18T23:23:04.502+03:00Juuri noin, Char,
joskus on sitä paitsi niin hyvä...Juuri noin, Char,<br /><br />joskus on sitä paitsi niin hyvä kirjoitus, ettei siihen ole lisättävää, se puhuu puolestaan, ja pelkkä luku riittää tällöin mainiosti.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-40485769798990174972010-10-18T22:42:43.208+03:002010-10-18T22:42:43.208+03:00Tapsa,
Kyllä minustakin Eva Polttila oli uutisten...Tapsa,<br /><br />Kyllä minustakin Eva Polttila oli uutistenlukijana erittäinkin paljon nainen paikallaan. Arvostan.<br /><br />Eivätkä sukulaissuhteet siihen mitenkään vaikuta, eivätkä voi vaikuttaa.<br /><br />Arvi Lindiä arvostelemaan olen jäävi, koska muistan jo kaljapulloa pienempänä kailottaneeni hänen olevan parempi kuin Heikki Kahila.<br /><br />Oikea stadin Arska oli hieno kirjoittaja riippumatta ideologioistaan.Riku Riemuhttps://www.blogger.com/profile/09452696272667164460noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-60235091231828683682010-10-18T22:36:16.321+03:002010-10-18T22:36:16.321+03:00Hei Iines,
ehdin tässä välissä vastata - laajasti...Hei Iines,<br /><br />ehdin tässä välissä vastata - laajasti - jo yhdelle Anollekin.<br /><br />Ei näissä keskusteluissa ole minun puolestani kiirettä. Lapsi-asia herätti erityisen paljon tunteita, ja erityisen paljon kirjoitettavaa. <br /><br />Saanko olla täällä oma itseni, eli yleensä vuolassanainen? :)<br /><br />En toisaalta odota sinulta tai keneltäkään muultakaan kanuunankuula-vastauksia. Tai yhtä laajoja kirjeitä. - Ei tarvitse kirjoittaa mitään, ennenkuin on asiaa. :)<br /><br />Minusta semmoinen systeemi, että jokainen kirjoittaisi tilanteen mukaan, olisi hyvä! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-42221083212601791872010-10-18T22:21:43.394+03:002010-10-18T22:21:43.394+03:00Hei, Anonyymi,
veikkaan, että Iines tarkoitti, et...Hei, Anonyymi,<br /><br />veikkaan, että Iines tarkoitti, ettei kukaan enää hoksaisi vastata minulle, vaikka kaikille kirjoitinkin, kun uusi bloggaus oli jo kehissä.<br /><br />Itsekin arvailin samaa. - Että siis kukaan ei edes huomaa, että olen vastannut vanhaan kirjoitukseen.<br /><br />- Sinä nyt selvästi olet lukenut kirjoitukseni!<br /><br />Mitä mieltä siis olet kokemuksistani ja ajatuksistani?<br /><br />Paitsi siis että kirjoitan liian pitkästi. Sen ymmärsin. - My bad. :)<br /><br />Ihan vakavasti: jos olet vaivautunut lukemaan valtavan pitkät kirjoitukseni: mitä ajattelit? Ihan oikeasti? Olenko yhtään sellaisella linjalla, joita omille lapsillesi soisit, vai vallan toisella puolella?<br /><br />Ottaisitko minut lapsesi hoitajaksi? - Siitä kai puhuttiin? Että kuka sopii hoivaamaan pientä pilttiä, jos äiti/isä ei syystä tai toisesta pysty tai tahdo tehdä sitä? <br /><br />- Iines on mielestäni reilu; hän ei käytä näitä nettikeskusteluja kysymättä mihinkään.<br /><br />Voit siis varmaan vastata reilusti; siitä ei seuranne sinulle edes netissä mitään inhaa stigmaa. :)<br /><br />- Olet muuten oikeassa siinä, että minulla olisi mahdollisuuksia perustaa oma blogi! Niin puhelias olen! :)<br /><br />Kiitos kannustuksesta! :) Ja katsellaan nyt! :)<br /><br />Toistaiseksi kannattaa vain hypätä yli, jos nimeni tulee vastaan Iineksellä, ja jos se ärsyttää. Tyylini ei tästä hetikään varmaan muutu. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-35151034332907484222010-10-18T22:01:36.009+03:002010-10-18T22:01:36.009+03:00Char,
minä pidän pitkistä kommenteista, ja luen k...Char,<br /><br />minä pidän pitkistä kommenteista, ja luen kaiken, mieluusti, mutta noin pitkistä on mahdoton poimia monia asioita, joita ehtisi kommentoida. Parhaani teen!Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-8825135339603150092010-10-18T21:59:25.157+03:002010-10-18T21:59:25.157+03:00Jaa, jos kaljakeississä tuli Tapsan kanssa aselepo...Jaa, jos kaljakeississä tuli Tapsan kanssa aselepo, lupaan minä puolestani katsoa hihitellen Wilskaa, missä hän ikinä esiintyykin. Äsken katselin hauskan penisohjelman miehistä, jotka tekivät hassuja asioita peniksellään.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-1443965093301050572010-10-18T21:00:58.988+03:002010-10-18T21:00:58.988+03:00- Toki kuulen mielelläni
kommentteja, mutta täällä...<i>- Toki kuulen mielelläni<br />kommentteja, mutta täällä kirjoitan sinulle, Iines! </i><br /><br />No, jos näin on, niin mitäpä tässä kommentoimaan "yksityistä" keskustelua. Nämä ei palvele lukijoita kovin hyvin.<br /><br />Mielestäni pitkät sarjapostaukset vaatisivat jo oman blogin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-27185444547801988132010-10-18T20:44:26.024+03:002010-10-18T20:44:26.024+03:00Riemu, Riku: "Polttila, Stadin arska..."...Riemu, Riku: "Polttila, Stadin arska..." <br /><br />Toisin kuin Richard Riemurasiander vihjaa, Eva Polttilan (joka oli muuten minunkin suosikkini, Arvista sain näppylöitä), vaikka onkin Turtiaisen Arskan vaimon Brita Polttilan tytär, isä ei ole Parta-Arska, eikä tähän liity mitään dramatiikkaa saati triangelia. <br /><br />Wilska-sodassa ehdotan aselepoa, omat asemat säilyttäen. Ylen uutisia lupaan seurata niiden vaatimalla arvokkaalla hartaudella.Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-9700615868993508222010-10-18T20:40:55.391+03:002010-10-18T20:40:55.391+03:00Iines,
toki odotan kommentteja! :)
Kun toisaalta...Iines,<br /><br />toki odotan kommentteja! :)<br /><br />Kun toisaalta oman perheen sisällä metodini saavat aikaan hämmennystä, olen ehkä ihan mielelläni Char Poppanen, ja pidän mielipiteet itselläni. :) <br /><br />Vaikka aina kaikkein suurin toiveeni on ollut oma perhe ja omat vauvat - no, aina kaikkein suurin toive ei toteudu. Silloin on hyvä huomata, että toive yhdessä jaetusta rakkaudesta lapsiin on jo toteutunut edesmenneen isäni ja minun välillä. Hän oli jo eläkkeellä, ja vakavasti sairas, kun jaksoi vielä soitella minulle töihin aamuisin, ja kysyä, että saisiko hakea Pojan leikkipuistosta kotiin, ja jäädä lounaalle. - Tietenkin kaikesta oltiin jo sovittu työnantajieni kanssa.<br /><br />Minä kokkasin kotona (työpaikalla), Pappa haki Pojan kotiin, leikittyään ensin puistossa kaikkien muittenkin lasten kanssa. - Isäni oli omaa luokkaansa lasten kanssa! :)<br /><br />Sitten syötiin yhdessä, ja nukuttiin kaikki. - Ja kun Poika heräsi, nostin hänet sylkkyyn, ja vein heräilemään Papan rinnalle. - Vieläkin pääsee itku, kun muistan noita päiviä. <br /><br />Me ei koskaan saatu yhteisiä lapsenlapsia, siis biologisia, mutta Poika ja Tyttö riittävät minulle paremmin kuin hyvin. Nytkin itken, kun kirjoitan.<br /><br />Lapset myös parhaiten pitivät minua pinnalla isäni kuoleman jälkeen; heitä itketti, minua itketti, eikä mikään aikuisten lohdutuslause kelvannut - "meillä on muistomme"/ "se ei kyllä riitä minulle"-tyyppisen dialogin (1 kpl)kävimme silloin Pojan kanssa.<br /><br />Hän istui potalla, ja minä lattialla hänen edessään, ja molemmat itkimme. - Haluan Papan takaisin, enkä mitään muistoja, sanoi Poika. Niin sanoin minäkin. Kerrankin!!! <br /><br />Ja sain sanoa itselleni että itken kyllä, jos kerran suren; minun ei tarvitse olla järkevä oman menetykseni kanssa, vaan voin vain vollottaa. Saan olla pieni ja heikko, ja itkeä vain, ja sitten pyyhitään kyyneleet, ja lähdetään tekemään Pojan kanssa ruokaa (tietäen, että kaikki on osittain lopullisesti menetetty, ja että itken vastakin, mutta että ei ole pakko koettaa olla rohkea väkisin).<br /><br />Ja silti lounas valmistuu, ja elämä edistyy.<br /><br />Molemmat lapset olivat muuten mukana Papan "kuolinkiitos"-messussa, ja yökylässä sen jälkeen. Taas oli muumikeksiä ja mehua messissä, ja pappi huomioi lapset hyvin. <br /><br />Koko idea on minusta makaaberi, jos saa sanoa. :)<br /><br />Vaan kyllä se toimi; pappi muutti hetkessä sanomansa taapero-ikäiset huomioivaksi. Muksut joko söivät keksejä tai nukkuivat...<br /><br />- Toki kuulen mielelläni<br />kommentteja, mutta täällä kirjoitan sinulle, Iines! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-75089034478664464782010-10-18T18:53:29.164+03:002010-10-18T18:53:29.164+03:00Char,
täällä onkin tekstiä roppakaupalla, kiitos ...Char,<br /><br />täällä onkin tekstiä roppakaupalla, kiitos siitä!<br /><br />Mitäs tähän nyt sanoisi - hauska on lukea ajatuksiasi lasten hoitamisesta ja suhtautumisesta lapseen. Viisaasti hoitelet tilanteita, sydämellä ja sillä maalaisjärjellä, jota Kuunkuiskekin peräänkuulutti.<br /><br />Toivottavasti ihmiset jaksavat vielä lukea nämä ajatuksesi täältä keskustelun loppupuolelta, kakkosssivulta. Kommenttejakin varmaan odotat.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-40761160617710687212010-10-18T18:42:33.356+03:002010-10-18T18:42:33.356+03:00Kun Poika, suu valmiiksi itkuun vääntyneenä, kysyi...Kun Poika, suu valmiiksi itkuun vääntyneenä, kysyi, mitä on ruoaksi, sanoin, etten voi kertoa. Koska meillä on uusi leikki, jonka olen keksinyt. Sen nimi on Ravintola. Lapset ovat asiakkaita, minä olen tarjoilija; on oikeat ruokalistat ja kaikki. Enkä voi kertoa enempää, ettei leikki mene pilalle. Itkuhalu loppui, ja rattaat alkoivat pyöriä... <br /> <br />Haettiin Tyttö mukaan, ja Poika tohotti heti alussa kaiken, minkä oli kuullut minulta; hymyilin salaperäisesti, ja vakuutin, että kaikki on totta. Kotikeittiö on muutettu ravintolaksi; ruokalistat odottavat pöydässä; minä olen tarjoilija, ja he ovat asiakkaita.<br /> <br />Molemmat hössöttivät koko kotimatkan; eteisessä maltettiin hädintuskin riisua talvivaatteet, ennenkuin molemmat ryntäsivät keittiöön. :)<br /> <br />Pöytä oli katettu kauniisti, kynttilöitä myöten, ja piirretyt ruokalistat odottivat lukutaidottomia taaperoita. Itse esiinnyin tarjoilijana; silitetty keittiöpyhje käsivarren yli taiteltuna esittelin ruokalistaa, vieraita huomioiden ja kunnioittaen: "Tervetuloa Nti H (kumarrus) ja Hra H (kumarrus). Sopiihan vakiopöytänne teille?! Tänään keittiömestarimme suosittelee spagettia murusoosilla; se on, uskallan väittää, yksi kokkimme parhaimmista saavutuksista! Lisäämme siihen Puutarhurin Salaatin (kurkkua ja tomaattia), ja toivottaessa raejuustoa (kumarrus). Ruokajuomaksi suosittelemme maitoa tai piimää.. Pääruokaa saa halutessaan lisää, ja jälkiruokapöydästä - tällä kertaa omenaa, banaania ja tuoretta pullaa - saa Pääruoan jälkeen<br />valita useampikin vaihtoehtoja, jos vain maistuu".<br /> <br />Voi veljet, mikä menestys! :)<br /><br />Kotimatkojen itku loppui muuten siihen paikkaan! :)<br /><br />Muutaman päivän ajan jatkettiin säännöllisesti "Ravintolaa"; sitten se unohtui. Ruokalistat säilyivat jonkin aikaa, mutta roolileikki oli välillä päällä, toisinaan ei. Itku ei palannut, ja aina välillä leikittiin ravintolaa myöhemminkin. <br /><br />- Ja ihan niin kuin ennenkin, molemmat lapset odottivat yhteistä päivällistä iloisina; minä myös! Meille ne yhteiset ruokakahetket olivat tosi tärkeitä. Useimmiten juteltiin (mutta välillä, jos näin, että jompikumpi on ärtyisä/ihan sippi, ehdotin tuttua satukasettia taustalle, mitä sitten kuunneltiin ja kommentoitiin. Ja taas homma pelitti! :).<br /> <br />- Pikkusiskoni paheksui menetelmää syvästi: hänen kotonaan "ei ainakaan ruveta lapsen mukaan hyppimään". - Näinkin sen voi nähdä. :) <br /> <br />Minä olin asettanut mielestäni aivan riittävästi "rajoja" lapsille, joita hoisin. Lasten väsymyksestä ja kiukuttelunhalusta nouseva uupunut ja alkukantainen itku ja raivo ei minusta ollut sellaista, johon haluaisin puuttua - paitsi lopettaen sen. Jos pieni leikki (johon minulta meni alle 5 min), sai lapset heille raskaan päivän jälkeen hyvälle mielelle, tein sen tosi mielelläni. :) <br /><br />Vanhempien oli kiva palata kotiin, jossa tenavat touhuavat hilpeissä puuhissa...<br /><br />Plus että minullakin oli kivempaa; kärsin heidän kiukuttelustaan, ehkä enemmän kuin vanhemmat: en ollut illalla siellä halimassa heitä, lukemassa ylimääräistä pientä hyvän-yön-satua, tai varmistamassa, että kaikki on hyvin. Jouduin "kasvattamaan", mutta en päässyt yötä vasten hellimään, ja vakuuttamaan rakkauttani. - Että ei se lastenhoitajankaan osa ole aina helppo, vaikkei siitä yleensä puhuta!<br /><br />En nyt näe pahuutta tässä Maija Poppas-leikissä. - Kyllä ne lapset ihan tarpeeksi joutuvat niivitetyksi luonnostaan, vaikka joitain kulmia haluttaisiin pehmittääkin. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-77947449857188980612010-10-18T18:22:42.852+03:002010-10-18T18:22:42.852+03:00Ja vielä haluan jatkaa - lasten hyvinvointi on int...Ja vielä haluan jatkaa - lasten hyvinvointi on intohimoni! Lupaan pysytellä hoitolapsissa (em 2 kpl) enkä laajentaa teemaa omalta osaltani muihin kohtaamiini lapsiin, sukulaisiin, meittien kaksosiin, jne. :D<br /> <br />Re päivähoito. Käsittääkseni (ainakin aiemmin) myönnettiin, että lapset väsyvät isossa lapsiryhmässä, monen aikuisen kanssa, eri tavalla kuin kotona. Keskustelu liittyi siihen, että miksi päikkäreissä "pakkonukutetaan" lapsia, jotka eivät kotona kaipaa päivälepoa. Syy oli siis tuo em. iso ryhmä, paljon melua, ja hurjasti virikkeitä. Minun työaikoinani päikkäreissä luettiin satu, jonka jälkeen oli esim 30-60 min hiljaisuus. Sitten heräteltiin varovasti niitä lapsia jotka vielä nukkuivat; muut mellastivat jo reippaasti ja vapaasti.<br /> <br />Monelle pienelle se sovittu aikakaan ei riittänyt, vaan sai raastaa puoli-itkevää lasta sylkkyyn.<br /> <br />Onneksi heitä ei ollut yleensä monta...<br /> <br />Re: hoitotäti ja haasteet! :) Kun Tyttö oli 5 v, kielikylpypäikkärissä, ja Poika 3 v, tav. päikkärissä, iltapäivät olivat yhtä tuskaa. Kun hain lapsia kotiin, molemmat olivat tosi väsyneitä, äkäisiä, ja valmiita purkamaan sen mihin vaan. Tässä tapauksessa ruokaan.<br /><br />Päädyttiin siihen, että eines-maksalaatikko oli ainoa sapuska, joka silloin olisi kelvannut. Lyhyet matkat kotiin olivat yhtä tuskaa ("älä kisko mua kädestä, Char, sä satutat mua", "yäk, inhoan makaronilaatikkoa", jne).<br /><br />Koetin ensin keksiä herkkuruokia, mutta kun Naperoitten Nakkivuoka, puhumattakaan Kippari-Kallen Kala-herkusta ei tepsinyt, unohdin koko jutun. Menin yhdenkin kerran iltakurssilleni (silloin olin jo aloittanut opiskelun uudestaan, ja olin itsekin väsynyt), ja kotimatkalla keksin: tarvitaan YllätysMomentti! :)<br /> <br />Kyllä me blonditkin tiedämme, milloin ottaa isot kanuunat käyttöön! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-84615167580553381402010-10-18T18:16:07.147+03:002010-10-18T18:16:07.147+03:00Hoidin lapsia kaikkiaan n. 3-4 vuotta. Yhteydenpit...Hoidin lapsia kaikkiaan n. 3-4 vuotta. Yhteydenpito jatkuu vieläkin.<br /><br />Rakastin molempia lapsia kuin omiani, ja järjestin elämäni heidän ympärilleen (menin esim. arkisin nukkumaan viimeistään klo 22, koska tiesin, että muuten saatan olla lasten kanssa väsyneempi ja ärtyneempi). Tehtiin retkiä vanhempieni luo (se oli metkaa: päästiin ajelemaan metrolla, ja tottakai meillä oli matkaevästä, vieläpä 20 min. kestävälle matkalle: pillimehua ja muumikeksejä! :D).<br /><br />Käytiin kirjastossa usein, ja lainailtiin sekä kirjoja että lastenvideoita (ja ne videotkin tietenkin katseltiin yhdessä, sylityksin, että voitiin sitten jälkeenpäin kelata kaikkea mahdollista, jos kelattavaa oli, tai muuten vaan pulista).<br /><br />Helsingin puistojen patsaat, arkkitehtoniset nähtävyydet ja museot tulivat mukeloillekin tutuiksi, ja kivoiksi paikoiksi. - Sekä tämä taiteellinen tietämys pilteissä, että lasten tapa kiertää kyläpaikoissa kohteliaasti kättelemässä kaikki vieraat läpi, herätti vanhemmissa ihastusta. :)<br /><br />Meillä aikuisilla oli siis valtavan hyvä suhde keskenämme, joka kesti loistavasti lasten kiintymyksen myös minuun. - Monille vanhemmille niin voimakas rakkaus ulkopuoliseen hoitajaan voi olla myös uhka, jos on itse epävarma omasta roolistaan.<br /><br />- Enkä edes osaa ajatella sitä työpaikkana; meistä tuli eräänlainen suurperhe, johon kaikki isovanhemmat ym sukulaiset kuuluivat, ja minun vanhempani myös. Osa läheisimpinä, osa etäisimpinä.<br /><br />Itse ehdotin aina välillä, että vanhemmat hoitaisivat viikonloppuna parisuhdettaan, kävisivät yhdessä syömässä, jne, ja lainaisivat lapsia minulle :). <br /><br />Vanhempien yhteisillä lomamatkoilla minä hoidin lapsia heidän kotonaan puolet ajasta, isovanhemmat toisen puolen. - Silloin ei rahallisista korvauksista puhuttu (tosi reilun ruokarahan sain. Eikä palautuksia hyväksytty:))! Jotenkin onnistuttiin säilyttämään jonkinlainen ystävyyden ja palkollisuuden välillä sijaitseva kuilu ja yhteys. Ehkä siten, että sain palkan työstä; ylimääräinen ei ollut "ylityötä". Toisaalta vanhemmat antoivat minulle ihania lahjoja, tuliaisina matkoiltaan. Jos halutaan olla vain materialistisia. - Minulle tärkeämpää oli se arvostus, jota päivittäin koin vanhempien kanssa asioidessani, ja heidän luottamustaan ja kehujaan nauttiessani. :)<br /><br />Yhtenä vuonna perhe kutsui ja kustansi minut Kaliforniaan kuukauden lomamatkalle; kaikki kulut maksettiin, ja sain taskurahaakin. Isäni oli kuollut samana vuonna, ja todella kaipasinkin ilmapiirin vaihdosta, ja omaa aikaa. - Ei sielläkään tunteja laskettu; halusin viettää aikaa lasten kanssa; vapaa-aikoinani (jotka siis itse sain valita) kävin kirjastossa tai rannalla. Baarit eivät tosiaankaan kiinnostaneet.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1503070917254463995.post-81894760920270413662010-10-18T18:06:11.618+03:002010-10-18T18:06:11.618+03:00Kun tiesin, minkälaisen kotikasvatuksen olin saanu...Kun tiesin, minkälaisen kotikasvatuksen olin saanut, ja tavattuani vanhemmat, tiesin, että ollaan suunnilleen, ja vähintään riittävästi, samoilla linjoilla lastenhoidon suhteen. <br /><br />Lasten kanssa olen looginen, määrätietoinen, johdonmukainen, rauhallinen, ja ennenkaikkea hellä. Todella tuttujen lasten kohdalla myös aidosti rakastava, mutta ihan vieraita lapsia en osaa rakastaa sen enempää kuin aikuisiakaan.<br /><br />Joskus 80-luvulla (muistaakseni) ilmestyi kirja "Lapsi - haaste vanhemmille" (Richard Dreikurs? En ole varma nimestä.) Isosiskoni suositteli sitä minulle, ja mieleeni jäi kristallinkirkkaana "kasvatusohjeena" se, että lapsia ei "rangaista", vaan paremminkin tarvittaessa keksitään loogisia seuraamuksia epätoivottavasta käytöksestä. - Jokainen, joka on koskaan sivusta seurannut esim. bussissa tenavan häiriköintiä, ja aikuisen "nyt x kohta suuttuu! Nyt Kyllä Suutun! Ole nyt hiljaa! Kotona ei ainakaan katsota tänään Pingua jos et heti lopeta" jne, jne, tietävät kyllä, miten hyödytöntä aikuisten uhoaminen taaperoitten raivareiden iskiessä on.<br /><br />Toimivaa sen sijaan on kertoa, että bussissa ei mesota, koska muut matkustajat häiriintyvät. Jos mesoaminen jatkuu, kerrotaan, että poistutaan sitten seuraavalla pysäkillä ja kävellään loppumatka, jos ei käyttäydytä kunnolla. - Ja sitten myös toimitaan näin. Ilman mitään arvolatauksia/nokittelua, ja varauten siihen, että saa itsekin reippaan kävelytuokion. :)<br /><br />Näin meillä. Tyttöä kävi sääliksi, kun hän ihan liian väsyneenä paarusti 3-4 vuotiaana reilun kilsan kotiin. Halin häntä kyllä matkan varrella, ja kannustin jatkamaan (siis ei mitään "itsepähän tämän aiheutit"-ilkeilyä), ja sanoin, että minustakin olisi ollut kivampi käyttää bussia, mutta kukaan nyt kerta kaikkiaan ei saa häiritä muita. Yritin jutella kivoista asioista - kyseessä ei ollut "rangaistus" vaan seuraus siitä, ettei osattu huomioida muiden matkustajien rauhallisen matkustamisen tarvetta. <br /><br />Tuo kerta myös sitten riitti, molemmille taaperoille; sen paremmin julkisissa liikennevälineissä kuin kaupassakaan ei tarvinnut alkaa vääntää kättä käytöstavoista. - Toki pientä murinaa kuului aina välillä, mikä tervettä onkin, mutta itse asia meni läpi kerrasta. Joko ollaan kunnolla, tai kävellään/ei syödä herkkuja.<br /><br />Kaupassa osteltiin yleensä sitä mitä haluttiin; jos oltiin jo syöty paljon makeaa sillä viikolla, en ostellut herkkuja. Sen he ymmärsivät, jo ihan pieninä. Jos lapset kertoivat kaihoavasti haluavansa jotain lelua, kerroin, että minulla on vain ruokarahaa; jos oma lompakko on mukana, sitten tietty kaikki käy. - Ei muuten ensimmäistäkään itkupotkuraivaria kaupassa!!! Fiksuja, neuvottelevia ja järkeviä taaperoita jo 3-vuotiaasta alkaen!!! Minulle osuivat maailman ihanimmat hoitolapset. :)Anonymousnoreply@blogger.com