Parit meemit

Tässä on pari vuotta sitten otettu - hieman ylivalottunut ja toisaalta pimeä - kuva olohuoneeni yhdestä nurkkauksesta. Panen sen pramille toivossa, että tällainen kodin tyyliä kuvaava otos kertoo jotakin minusta, blogin pitäjästä. Pankaapa siis muutkin rohkeasti näytille sellainen kuva kodistanne, josta ilmenee asumisenne tyyli. Tai kuvatkaa tyylinne sanallisesti, jos kuva puuttuu. En haasta nimeltä mainittuja henkilöitä, mutta seuraan kyllä blogeja, josko kotikuvia näkyisi lähitulevaisuudessa. - Yllätyittekö muuten kotini tyylistä? Vastaako se mielikuvaa Iineksestä? Tiukka moralisti? Kukkahattutäti? Ompelijatartason äikänope? Nämä viimemainitut olen ansainnut varmaan ihan ansaitusti hiljakkoin.

Kirjoitus- ja ikkunanurkkauskuvameemihän vuosi sitten oli tosi hauska ja kertoi paljonkin bloggaajista. Myönnän lopuksi, että olen vilpittömän kiinnostunut blogiskribenteistä ihmisinä, haluan tietää suosikeistani ja uusista tuttavuuksista aina vaan enemmän - minusta tässä ei ole mitään tirkistelynhalua, vain kiinnostusta ihmisiin. Ihmisrakkautta ja sosiaalisuutta kenties.

Sitten toiseen meemiin. Saara haastoi minut linkitysmeemiin, jonka säännöt kuuluvat näin:

A) Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla. (Juttuni on siis tuossa linkissä.)

1) Perhe

2) Ystävyys

3) Rakkaus

4) Minä itse

5) Mitä tahansa

B) Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään sama. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.

Selausteni mukaan monet ovat jo haastetut, ja lisäksi, minulla on sikäli erikoinen tilanne, että blogissani, huolimatta välillä valtaisastakin kommenttitulvasta, liikkuu etupäässä väkeä, joka ei nähdäkseni ole kovin meemihalullista, vaan aika tiukasti asialinjalla, tietyissä teemoissa. Osalla ei ole blogia. Haastan siis kaikki halukkaat vapaaehtoisuuspohjalta. Olen niin hassu, että tahtoisin kyllä lukea kaikkien tuttujeni tarinan varsinkin rakkaudesta, näin kevään korvalla.

Lehdistön vapaus ja kalapuikkoviikset

Yksi kalapuikkoviiksisektorin kansanedustajista on nyt tehnyt Helsingin Sanomien seksuaalihäirintäjutun (27.1.) perusteella kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Muuan toinen saman sektorin edustaja on tehnyt poliisille asiasta tutkintapyynnön. Lisäksi koko muulla nimetyllä joukolla on aikomus vetää juttu omalta osaltaan Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen peruutti saapumisensa tämän illan A-talkiin, koska hän ei syytettynä voi puhua asian tutkinnan ollessa kesken. Harmi sinänsä, sillä nyt illan ajankohtaisohjelmasta taitaa puuttua oleellisin, eli lehdistön sananvapauden puolustaja. Siellä ovat Lyly Rajala, Esa Mäkinen ja Lotta Backman*, joka on yksi eduskunnan avustajista. Asetelma tuntuu epäilyttävän epätasa-arvoiselta, sillä se rikkoo esimerkiksi kaikessa luottamusmiestoiminnassa vallitsevaa ohjeistusta, että asioista keskusteltaessa eri puolella olevia tulee olla tasapuolisesti yhtä monta. Miksi avustaja on yksin? Häpeäksi A-talkille, ellei joukkoihin saada täydennystä esimerkiksi lehdistön edustajasta.

Helsingin Sanomien juttuhan oli täyttä rautaa, jollaista kriittinen lukija arvostaa. Toimittaja oli rohkea, sillä hänen täytyi tietää, että juttu on riskirajoilla, koska siinä nimettiin kansanedustajia seksuaalihäiriköiksi ja lisäksi tuotiin esiin se, mitä nimityksiä häirityiksi itsensä kokeneet naiset ovat miehistä sanoneet (kalapuikkoviiksisektori, tits pervert, wannabe alfauros jne.) Miksi juttua ei saisi kirjoittaa juuri niin kuin haastatellut naiset sanovat ja ovat sen kokeneet? Miksi heihin ei voisi luottaa, ovathan he sentään työssä eduskunnassa, eivät kampaamossa tai kauneushoitolassa. Hatunnosto myös Janne Virkkuselle, joka otti tietoisen riskin. Kyllä kokeneen lehtimiehen täytyy tietää, mitä tällaisesta jutusta seuraa. Ja kun näin kerran on, selustan täytyy olla varmistettu ja tietojen loppuun asti tarkistettuja.

Tuntuu siis perin oudolta, jos Julkisen sanan neuvosto nyt tukkisi lehdistön suun tai poliisille tehty tutkintapyyntö johtaisi vaikkapa sakkosanktioon. Huomautuksia valppaat lehdet ovat ennenkin saaneet, joten tämä tuskin sananvapautta uhkaa. Ehkäpä Helsingin Sanomat on riskinotossaan laskenut tämän varaan?

Minusta huolestuttavinta tässä asiassa on yritys tukkia sekä lehdistön että vähäväkisten naisten suu. Ahdistellut naisethan ovat eduskunnan nuorimpia ja kokemattomimpia, monet vain avustajia, eivät sanavalmiita kansanedustajia. Nyt kun setälauma lähti liikkeelle, täytyy vain pitää peukaloita pystyssä näille naisille ja ennen kaikkea lehdistölle, jonka tehtävä on olla ärheä rakkikoira, ei sileäkarvainen kiltti noutaja.

*

Korjaus myöh.: Lotta Backlund, ei Backman.

Lisäys 20.2.: Vaihdoin kuvan jälkikäteen, koska se näytti tuovan sivuilleni runsaasti ulkomaisista palvelimista jollain mystisellä tavalla pornosivun kautta väkeä. Kuva oli täysin asiallinen ja asiallisesta lähteestä.

Kymmenen miestä

Jos viisikymppisellä naisella on ollut elämänsä aikana kymmenen miestä, kymmenen rakasta, onko se paljon vai vähän?

Asia askarruttaa minua, enkä saanut vielä vastausta kysymykseen, jonka esitin edellisen päreeni kommentissa. Olen sitkeä ja esitän tämän filosofisen pohdinnan uudelleen, sillä kyseessä on Hannele, josta piirrän huvikseni sarjakuvaa. Hän muistaa nimittäin itsellään olleen kymmenen rakastajaa, ja miettii nyt, onko jotakin vielä jäänyt kokematta, vai onko tullut rietasteltua liikaakin.

Tällä hetkellä Hannelen rakkausrintamalla on hiljaista, mutta nainen on toiveikas ja positiivisella mielellä elämän suhteen. Koskaan ei tiedä, kuka minkäkin oven avaa. Lukijalle vihjeenomaiseksi tiedoksi, että Hannelen persoonaa ei kannata kytkeä blogin kirjoittajaan, kuten ei romaanihenkilöäkään kirjailijaan.

Olisi siis perin hauskaa lukea lukijoiden ajatuksia siitä, onko kymmenen rakastajaa naisen elämänkaaressa paljon vai vähän? Tieto on merkityksellisempi kuin äkkiseltään näyttää.

(Maalaus Frans Hals)