Pornoa

26.1. Pari päivää sitten tein hauskan löydön kotoani. Tulin nimittäin irrottaneeksi vanhan lasipäällysteisen taulun takapahvin ja löytäneeksi tuntemattoman henkilön pornokätkön.

Taulun kokonaispaino alkoi nimittäin epäilyttää minua, kun punnitsin kuvaa kädessäni miettien, mitä sille tekisin. Eivät muut vastaavat taulut painaneet juuri mitään. Taulu on tullut miljoonalaatikon uumenista huutokauppaostoksena 80-luvun loppupuolella.

Ensin oli kaksi pahvia, alimmaisessa luki: Jälkipolville. Tämän pahvin alla oli keskeltä taiteltuja lehden aukeamia. Lehti oli painettu paksulle karhealle paperille, jota voisi nimittää ohueksi taipuisaksi pahviksi tai kartongiksi. Värit olivat kuin päällemaalattuja, eivät värikuvia. Myös mustavalkokuvia oli. Lehti oli KALLE, Suomen ensimmäinen miestenlehti, jota pornolehdeksikin on määritelty.

Taulun taakse taiteltu lehti oli joulunumero vuodelta 1955. Suurin osa pinup-tytöistä on Hollywoodista ja eksoottisista kohteista, eli kuvat ja artikkelit ovat ulkomaista tuotantoa ja kertomukset käännettyjä. Joulunumeron teema on kuitenkin kotimainen Onko suomalaisesta neidosta pinup-malliksi. Lehden kuvaaja kuvasikin yhdeksän suomalaisneitosta, joista esimerkkinä on neiti Gylden uimapuvussaan vasemmalla, kellertävässä kuvassa.

Muut olivat neidit Kujala ja Ruhanen sekä Eila Partanen, Aira Kortman, Eva Leivonen, Lea Heikkilä, Anneli Aalto ja Pirkko Ryynänen. Pisteet naisille raikkaasta esiintymisestä. Ihan yhtä reippaita kuin nykyiset kaiken kokeneet tytöt. Ja ehkä puhdashenkisempiä? Ainakin kirkassilmäisiä ja iloisia, katseessa näkyy pelkkää uskoa ja toivoa. Kukaan ei livo kieltään eikä pyörittele silmiään tai korosta ryntäitään. Ihanat suomitytöt.


Vaan toista maata ovat nämä notkeat ranskattaret. Mikä jalannousu ja silmien flirtti. Onhan tuokin kivaa, että ei olla ujoja. Ja mitkä riettaat pitsipöksyt. Näitähän Henri Toulouse-Lautreckin maalaili hurmoksissaan ja tuli niistä jopa kuuluisaksi. Ja samaisia ranskanhempukoita meidän Gallen-Kallelammekin maalaili, ja jopa asui yhden semmoisen, Virginien, kanssa.

Löytöni joukossa oli myös kokonainen sarjakuvasivu, Lumperi. Siinä kerrotaan myyntityöstä. Lumperi saa työnantajaltaan myytäväksi tantieemipyörän, jossa on kaksi satulaa ja kahdet polkimet. Hän istuu takasatulalla ja polkee etupolkimilla. Meno on raskasta. Ehkä kuitenkin katsotte mieluummin, selviääkö can can -ihminen takaisin jaloilleen kuin mietitte, saiko Lumperi pyörän myytyä.


Saumasukat ovat muuten aivan hirveät. Saumat eivät pysyneet kenelläkään suorassa. Onneksi minun aikanani tulivat saumattomat sukkahousut, aikansa radikaali keksintö.  - Pakkasella kuvan sukkavarustus on kauhea. Pala reittä jää aina paljaaksi, vaikka housussa olisivat kunnon puntitkin, kuten kuvassa. Areenassa on parhaillaan vanhan ajan hiihtokoulu. Siinä naiset hiihtävät hameessa, ja se pala reittä on siellä alla paljaana, kun villahousun puntti nousee kiivaassa menossa ylös. Oli ruustinnan mukaan kylmää kyytiä.

Paljasta pintaa Kallessa on aika vähän, muutamia rintarauhasia puoliksi peitettynä tai sivuttain, luonnollista kokoa. Julkeinta koko lehdessä ovat katseet, joihin 50-luvun viettely perustuu, jos tähän lehteen on uskominen.

.

(Kuvat miestenlehti KALLEn joulunumerosta 1955)

Hyvä Veljeni!

Hyvä Veljeni!

Olen tätä työtäni varten pitänyt paperit koneessa jo useamman päivän, mutta ei ole mielestäni oikea henki tullut mieleeni. Eikä se paras mahdollinen taida nytkään olla, mutta kun Saimilta juuri kuulin, että hän lähtee Keravalle viimeistään torstaina, tuli minulle äkkikiire. Tarkoituksenani on viedä tämä kirje Allin putiikkiin huomenna, ja Saimi saa sen sitten haltuunsa Sinulle tuotavaksi. Pääasiani on lyhyesti: Sinullahan oli 12.9. 60-vuotisjuhlat, joiden johdosta näin jälkikäteen vielä kerran sydämellisimmät onnentoivotukseni! Myös onnea ja uskoa tulevaisuuteen. 

Kun tietämäni mukaan esiinnyt oheisissa suurennuksissa ensimmäisen kerran elämäsi varrella valokuvattuna, oli tarkoituksenani lähettää nämä Sinulle merkkipäiväksesi, mutta vaikka viikon varasin toimitusaikaa, se ei riittänyt, vaan venyi näin pitkälle.

Ehkä sinusta saattaa olla mielenkiintoista tehdä ajatuspäätelmiä ja vertailuja kuvan esittämään. Kuvien ottoaika ei ole selvennyt, eikä kuvaaja. Täytyy käyttää veikkausta: kysymykseen voivat käsitykseni mukaan tulla vain vuodet 1909 ja 1910, ja oletankin, että 1910 on oikea. Vuodenaikakin on ratkaiseva: vaatteet ovat paksuja, siis joko talvi- tai syysaika, josta kuvattavien iät voitaisiin määritellä. Jos nyt pitäisimme kiinni ehdottamastani ajasta 1910, saisimme kuvatuille seuraavat iät: Isä 38, äiti 25,  Armas 7 v., Aune 6 v., Eino 3 v.

Kuvia tarkastellessani tulee mieleen monenlaisia ajatuksia, sallinet minun antaa oman versioni, tee itse omat johtopäätelmäsi:

Kuva NO I  Eikö äiti ole ilmeiltään lempeän kaunis, rauhallinen, kuin pesueensa puolesta vartioiva emo. Tämä on mielestäni kauneimpia näkymiä, mitä äidistä voidaan saada. Puku hänellä on vihertävä sarssipuku, sen ajan muotia, muistan sen hyvin. Isä-Akseli Wille-keisarimaisine viiksineen, tuikeine silmänilmeineen ja makkaramaisine housunpuntteineen on kovin tärkeän näköinen herra, joka on komentanut vanhimman poikansa polviensa viereen, ja tästä syystä kai johtuukin, että silmieni katse, tai ilme, on jollakin tavoin "nööpö", alakuloinen. Aune kiukkuisine silmineen kallistelee, mutta Sinä ressukka istut hameessasi kaiken keskellä ihmetellen, mitä tämä kaikki on.

Kuva NO II  Avoinna olevan oven takana seisoo näkymättömissä äiti vartiossa, kuten hän minulle kertoi, ettei Sinulle sattuisi esim. kaatumista, ja siksi minä vanhimpana lapsena sainkin tehtäväkseni suojella Sinua ja tukevasti minä sinua kädestä pidänkin. Siinä sinä olet länkisäärinesi ja mateennahkaisine suolivöinesi, minä merimiesmallisine pukuineni näytän silmien ilmeestä päätellen vapautuneemmalta kuin kuvassa NO I, näes, minullahan on vastuu Sinusta. Aune on edelleen yhtä tuikea suurine nyrkkeineen, vrt. minun käsiini. Ihanteellinen ruumiillisen työn protoyyppi, mutta pirullisen luonteen hormoonit kai jo tällöin tekivät tehtävänsä.

Jos katsot nämä kuvat jonkin arvoisiksi, hanki kehys ja lasilevy ettei kärpäset pääse paskalle. 

Asuntojuttuani en ole vielä saanut järjestymään. Saimi lähtee huomenna, tänään on satanut lumiräntää, tuskin hän kävi huvilalla. Lopetan tähän teille kaikille hyvän voinnin tervehdyksin:

Armas 

Parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa

19.1. Kummallista, että nykyisen puolustusministerin ajatusten yli kävellään niin törkeästi kuin tänään tehtiin seitsemän uutisissa mainostelevision puolella. Keneltä siellä kysyttiin mielipidettä Suomen osallistumisesta Viron ja Naton ilmavoimaharjoituksiin, joihin on ennenkin ollut tapana osallistua? Entiseltä puolustusministeriltä, Seppo Kääriäiseltä. Entä kuka muu puhuu nykyisen puolustusministerin yli: ulkoasianministeri ja presidentti, joiden mielestä taisteluharjoituksiin osallistuminen voisi loukata Venäjää.

- Älkää nyt viitsikö, maan korkein johto ja entinen puolustusministeri. Minkälaisen signaalin annatte kansalle maan puolustusministeriön toiminnasta? Ja mitä muuta teidän kaksoispolitiikkanne on kuin suomettumista, rähmäsuomettumista, Kaarlo Kramsun sanoin: nukkumista.

*

Luin taas isän arkistoja. Päällimmäisenä oli kassakirja, jossa on isän kirjanpito kymmeneltä vuodelta. Näissä muistiinpanoissa on merkittävämpiä asioita kuin äkkipäätä luulisi. On vekselin lyhennyksiä, osamaksuja, vaimon kassasta lainaamisia, vaimolle maksamisia, lasten lahjojen ostamisia,  useita kirjoituskoneen puhdistuksia ja parturikäyntejä, muutamia asiakkailta saanteja, useita valokuvausmaksuja, tohtorinnan papereitten puhtaaksikirjoitussaanteja,  ja aina kuukauden viimeisenä menoeränä runsas yksityismenojen osuus.

Sitä paitsi kansion välissä ovat kaikki ne kirjeet ja kortit, jotka isä on meiltä, tytöiltään, saanut yksinäisinä vuosinaan meidän muutettuamme äidin kanssa pois yhteisestä kodista. Niitä selailin ja luin kaikki. Se oli sitä aikaa, kun teimme itse kirjekuoretkin ja tekstasimme musteella, niin taiteilijoita olimme olevinamme. Kuoret oli teipattu kiinni, ja uskon, että isän oli vaikea avata niitä. Muutama kirjearkki olikin repeytynyt.

Minä olen kirjeistä päätellen ollut hirveä, sisko taas rakastava tytär. Kun sisko on kirjoittanut isälle säännöllisesti pitkiä kirjeitä, minulta ei ole lähtenyt viestejä puoliakaan siistä määrästä. Olen usein vain lisännyt siskon kirjeen loppuosaan kiireiset terveiset, kuvaukset säästä ja kiitokset rahasta, jota isä lähetti meille pienestä eläkkeestään, pikku summan kerrallaan. Tilikirjan kaksi viimeistä merkintää ovat tulo-otsikon alla: L:lta 50 mk, kahdesti sama merkintä. Tällöin isä oli muuttanut jo vanhainkotiin. Sisko ei ole koskaan maininnut avustaneensa isää opintolainallaan.

Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie, Mut synkempi vielä on eloni tie. Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. (KK, Onneton, 1878)