Kasvisruonaa ja koiperhosia

14.3. Olen syönyt niin monta päivää kasvisruonaa, että alkoi tehdä mieli pihviä, kunnon pihviä. Ei nyt veristä, mutta läpikypsää.

Paistoin lihapullat, tirisevässä rypsiöljy-oivariinikombinaatiossa. Operaation lopputulos oli varsin onnistunut. Söin kaikki, vaikka pannulla oli selvästi kaksi annosta. Normaalisti lounaani koostuu vihersalaatista, jossa on pähkinöitä, siemeniä,  rusinoita, tomaattia, melonia, viinirypäleitä ja kanaa tai tillitonnikalaa, öljystä valutettuna. Tämä linja siksi, että lihan pureskelu on alkanut tuntua yhä kauheammalta, varsinkin kokolihan kananrinta mukaan lukien. Jos liha on hiukankin mehukasta, se jää lautaselle. Vain pinnoiltaan kypsyneen lihan syöminen on minulle barbariaa. Verisen pihvin syöntiä en osaa edes kuvitella. Voiko joku teistä, hyvät lukijat, syödä punaista lihaa, joka ei ole läpikypsää? 

15.3. Putkiremontin kylkiäisenä huomaan saaneeni kotiini orastavan ja uudenlaisen eläinmaailman, Googlen mukaan koiperhosia. Tulivat kun katto- ja seinärakenteet olivat auki ylös ja sivuille, ja tyhjät putkien reiät läpi asuntojen kaikuivat naapureiden kolinoita. Mietin, kummalta naapurilta koit tulivat, poikamieheltä, jolle huomautin bassonjytkeestä vai Lutmilalta ja Hannulta. Jälkimmäiset ovat hiljaisia ja siistejä. Ensimmäisestä en tiedä vaikka viljelisi hamppua komeroissaan.   Vai tulivatko ne jostain katon välitilasta, ylhäältä? Kun ei kehtaa kysyä. Ja mitä sillä tiedolla tekisi? 

Katsoin jo, miten koit tulee hävittää. Pakastamalla, siis vaatteet joissa niitä on. Vaan kun pieni pakastin on täynnä. Ja pitäisi kai ensin löytää koitten pesäpaikka. Ainuttakaan vaatetta ei ole järsitty, joten ovatko ne sittenkään koita, nuo pikkiriikkiset lepattavat perhoset? Mieleen tulee kauhuskenaarioita siitä, miten hyönteiset lisääntyvät salaa jossakin rakosessa ja täyttävät lopulta koko asunnon niin, että on hälytettävä torjuntakalusto paikalle ja joudun häpeään, kun valkeisiin umpihaalareihin pukeutunut miehistö valtaa kotini. (Sen asunnossa oli epämääräisiä hyönteisiä, koita, valtava parvi, kuiskivat naapurit.)  Elokuvissa, esimerkiksi Bergmanin ja Polanskin, hyönteisten ilmaantuminen seinille merkitsee henkilön hulluksituloa - oikeasti niitä hyönteisiä ei ole. Tämä kauhukuva on jäänyt voimakkaasti mieleeni. 

Nyt perhosia tupsahtelee iltaisin harvakseltaan, yksi tai kaksi, kun sytyttelen valoja alakerrassa. Yläkerrassa ei ole ollut vielä ainuttakaan, ei edes tunnustelijaa. Olen tappanut jokaisen yksitellen, paukauttanut käsiä yhteen ja liiskannut hyönteisen armottomasti kämmenten välissä.  Myrkkyjä en halua käyttää,  ja niinpä aion yksinkertaisesti murhata jokaisen tunkeilijan erikseen ja raa'alla tavalla. Kylvin myös laventelia purkkiin, koska lukemani mukaan sitä käytetään koiperhosten torjuntaan, samoin kuin eteerisiä öljyjä.

Muistan, että ennen koit olivat yleisiä, kun vaatteita ja tavaraa säilytettiin ullakolla. Oli kaupasta saatavia isoja pukupusseja, joihin takit ja puvut aseteltiin roikkumaan, jotta koit eivät söisi reikiä kalliisiin vaatteisiin.  Koipussien väliin väliin pääsi piiloonkin. Voiko ylipäänsä jännittävämpää paikkaa lapselle olla kuin ullakko?  Ah, lapsuuteni ullakot! Kolme niitä on ollut, ja muistan jokaisesta jokaisen neliösenttimetrinkin. Kahta asiaa menneestä kaipaankin: ullakkoja ja ikkunalautoja, joita kumpiakaan ei standardikodeissa enää ole, vaikka tarvittaisiin. Ei kai niistä koiperhosistakaan suurempaa haittaa olisi, kun onhan meillä kärpäsetkin. 

(Piirros Niko Pirosmani)

Salainen kokeilu lapsilla 70-luvulla!

Aika harva taitaa tietää, että maaliskuun kymmenentenä päivänä vuonna 1975 kahdessa suomalaisessa koulussa oli parhaillaan meneillään huippusalainen kokeilu. Opettajilta vaadittiin vaitiololupaus kokeiluun liittyvistä asioista. Kyse ei siis ole sota-ajasta, vaan lähimenneisyyden hippiajasta, jolloin vapauden tuulet puhalsivat raikkaina kaiken vanhan hapatuksen kumoon. Kuten sotaveteraanit, ne sotahullut. Raikkaimmillaan tuulet puhalsivat kuitenkin vapaan rakkauden ja vapaan kasvatuksen rintamilla.

Tuo taustasta, back to basics. Tämä kiinnostava salainen kokeiluasia selviää tänäisen iltapäivälehden 40 vuotta sitten -palstalta, jossa on valokopio vanhan uutisen ingressistä. Jälleen kerran kiitän roskalehteä paljastuksesta, josta en muuten tietäisi mitään.  Luulin, että kaikki avattiin hippiaikana, ei suljettu, joten yllätys on melkoinen. Oppii vanha koirakin uutta.

Kuulkaa tarkemmat yksityiskohdat! Eletään siis tätä maaliskuun kymmenettä päivää jetsulleen neljäkymmentä vuotta sitten. On kylmempi kuin nyt, pakkasta on vielä, Suomi on sinisenä etelään asti sääkartalla. Oulussa ja Pietarsaaressa on parhaillaan menossa kouluhallituksen valvoma salattu kokeilu, jossa oppilaiden asenteita pyritään muuttamaan kielteisiksi yksityisautoilulle. Oppilaita opetetaan vihaamaan autonkäyttäjiä, kirjoittaa lehti. Asia tulee julkiseksi, kun Autoliitto vaatii 10.3.  kouluhallitukselle jättämässään kirjelmässä tämän kuluttajavalistukseen ujutetun  aineiston julkaisemista. Juttu jatkuu takasivulla, eikä sinne pääsee mitään kautta. Jäämme siis vaille tietoa siitä, mitä jutun taustalla oikein oli ja kuinka se päättyi.

Minun on helppo uskoa, että yksityisautoilun vastainen kiihotus ulotettiin peruskouluunkin, etenkin kun selaan omaa pamflettikirjaani Alas auton pakkovalta, 70-luvulta. Kirja sisältää mm. ohjeita jalankulkijoille vallankumouksen tekemisestä. Pitää kävellä päin punaisia, pitää pitää vasaraa taskussa ja hajottaa sillä eteen tunkevia autoja. Pitää istuttaa kukkia autotien asvaltin rakosiin. Make love, not cars!

PS Tätäkin taustaa vasten uskallan sanoa, että en kannata sitä, että valtio kasvattaa lapset laitoksissa kehdosta aikuiseksi. En kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

(Kuvat Teemu Lipasti. Kuvat kirjasta Alas auton pakkovalta, v. 1970)

Ellei meillä olisi roskalehtiä, nukkuisimme ruususen unta

Tapahtumat saivat alkunsa siitä, kun vuonna 1970 syntynyt mies saapui naisen asunnon terassille. Mies oli juopunut ja kaksikolle tuli riitaa naisen odottamasta lapsesta. Nainen koki tilanteen uhkaavaksi. Mies yritti repiä naista kaulasta ja niskasta asunnon sisälle, mutta nainen sai riuhtaistua itsensä irti. Nainen sai miehen nyrkistä muutamia kertoja päähän. Tämän lisäksi mies löi naista kerran nyrkillä mahaan ja kuristi naista.  

Nainen yritti potkia takaisin ja halusi suojella vatsaansa, koska hän oli raskaana. Mies uhkasi naista ja vatsassa olevaa sikiötä myös tappamisella. Mies lähetti pahoinpitelyä seuranneena päivänä naiselle vielä tekstiviestin, jossa mies uhkasi tappaa naisen syntymättömän lapsen, ellei nainen keskeytä raskautta.    

Miehellä oli pitkä rikosrekisteri. Hänet oli tuomittu kuudesti ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Oikeuden mielestä väkivallan laatu ja miehen rikoshistoria puolsivat kolmen kuukauden ehdotonta vankeusrangaistusta pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. 

Helsingin käräjäoikeus suostui kuitenkin siihen, että kolmen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus muunnettiin 90 tunnin yhdyskuntapalveluun, koska mies on muun muassa hakenut apua päihdeongelmaansa.  (Ilta-Sanomat 6.3.2015)  

Ellei meillä olisi roskalehtiä, emme tietäisi tästäkään tapahtumasta mitään. Luulisimme, että valtakunnassa kaikki on hyvin. Nukkuisimme ruususen unta. Eivät näistä sanomalehdet kerro, koska uutiset ihmisten henkilökohtaisista tragedioista eivät ole valtakunnan tasolla tärkeitä. Siksi roskalehdet ovat tärkeitä. Siksi roskalehtiä kannattaa lukea, että tietäisimme senkin, miten oikeuslaitos arvottaa syntymättömän lapsen tappoyrityksen. Rohkeimmat voivat vilkaista myös pimeässä ja nurkan takana Seitsemän päivän kertomuksia. 

Sunnuntaina vietetään naistenpäivää ja kuullaan juhlapuheita. Helsingissä jaetaan raitovaunuun astuville naisille ruusuja. On luvattu jopa kymmenen asteen lämpötiloja, joten naiset tarkenevat ehkä jo ohuissa sukissa ja mekoissa sunnuntain juhlahetkiin.

Vaan milloin nainen nousee itse nyrkin ja parivuoteen välistä ja heivaa  nyrkkisankarin elämästään, ihan itse?  Milloin, oi milloin? 

(Maalaus Hugo Simberg)