Herra poltti huoneensa ja mulle heti kolastipendejä!

Edellisessä keskustelussa muisteltiin sitä, miten muuan toimittaja 1900-luvun alkukymmeninä sai sakkoja, kun otsikoi uutisen salaman polttamasta kirkosta lööpillä Herra poltti huoneensa. No, herra poltti huoneen, ja nyt höppänä on naulittu rasistina jo monelle ristille. Ristiinnaulitsijat ovat tietysti ihmisten parhaimmistoa,  joka pitää huolen tämän yhteiskunnan moraalisesta eetoksesta.

Moraalisesta eetoksesta kielii myös tamperelaisen SKP:n aktivistin Simo Suomisen teko, kun hän taannoin heitti nauttimaansa amerikkalaista virvoitusjuomaa Aleksander Stubbin päälle eräässä keskustelutilaisuudessa, jonne Stubb oli kutsuttu puhujaksi.  Tänään kun asiaa käsitellään oikeudessa, Suomista tullaan syyttämään kunnianloukkauksesta ja lievästä vahingonteosta. 

Simo Suominen on masinoinut paikalle laajempaakin mielenosoitusta hallituksen talouslinjaa vastaan. Tosin lupaa mielenosoitukseen ei ole anottu ainakaan tähän aamuun mennessä. Suomiselle kaavaillaan kuitenkin myötäelävää tukimielenosoitusta Helsingin Senaatintorille.

Lisäksi aktivisti Suominen pyytää itselleen rahallista tukea. Hän nimittäin myy paikan päällä "kolastipendejä", joiden tuotoilla on tarkoitus maksaa hänen mahdollinen tuleva sakkonsa. Suominen kertoo, että stipendi on todistus siitä, että on osallistunut mielenosoitukseen. 

On se hyvä, että moraali pelaa tässä yhteiskunnassa, ja sensorit ovat hereillä. Mihin henkiseen rappioon ja taloudelliseen kurimukseen joutuisimme ilman oikeaan pilttuuseen ohjaavia suunnannäyttäjiä? 

Selväähän se on, että kirkonpolttaja on rasisti, huhupuheitten mukaan vielä opettaja, jollainen oli agiteeraamassa Päätalon kirjassa Täällä Pohjantähden alla, huutaa oikeinkirjoitustaitoinen ja ilmeisen upea taiteentuntijoiden ja hyvien ihmisten joukko, joka villiintyy toistensa kiimahuudoista kuin  kansa, joka valitsee ristille Jeesuksen eikä Barabbasta.

Ja hesalaiset, menkää nyt ihmeessä sinne Senaatintorille ostamaan kolastipendejä. Täytyyhän Simon saada sakot maksettua, kun hallitus on niin mätä ja Stubb semmoinen pelle.

Älkäät peljätkö, maan matoset

25.3. Nyt on kielletty pelko. Selvä. Mikäs siinä. Käännetään pelkovaihde pois. Niks naks.

Sanotaan siis kaikki yhdessä, yhes koos siellä Virossakin: islam on rauhanuskonto. Terroristit ovat fundamentalisteja, joilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. He eivät ole edes muslimeja.

Ja kerran vielä: terrorismilla ei ole uskontoa. Se on aina fundamentalistien syy, kuten paavikin sanoi pääsiäisrukouksessaan plyymiensä keskeltä. Tulee vain suvaita, kovasti suvaita, ei saa pelätä, ei saa suuttua, sillä silloin rasismi eskaloituu. Pitää olla mielen vapaus, aikaa unelmille, ettäs tiedätte pelkurit.

Ei saa päästää ketään tulijaa syrjäytymään. Avataan nyt vain sydämet ja kukkarot ja annetaan entistä enemmän. Muistetaan tässä runoilija Kahlil Gibranin kauniit ja kannustavat sanat:

 "Ja vasta kun olette päässeet vuoren huipulle,
tulette todella kiipeämään.
Ja vasta kun maa on vaatinut jalkanne ja kätenne, 
tulette todella tanssimaan."

Tuetaan siis kaksin verroin, joustetaan nelinkontin, sillä se koituu siunaukseksi maalle eikä kukaan tee meille pahaa. - Vieraat ensin, sanoi pilapiirtäjä Karikin kaukoviisaasti. Oi kun tuo miekkonen eläisi vieläkin. Miehestä tapeltaisiin Helsingin Sanomien sensuroitua piirtäjänsä pellolle.

On todellakin, te epäuskoiset, vain pelkääjien syy,  että terrorismi tulee yhä lähemmäs. Pelko lisää rasismia ennen kaikkea tyhmillä, ihmisillä joilla on huono oikeinkirjoitus ja mahtava kasvatus, kuten Vihdin valehtelevilla tytöillä. Älkäät olko siis enää juudaksia, jotka kavaltavat oman isänmaansa ja koko EU:n peloillaan. Katsokaa vaikka kissavideoita, niin verenpaine laskee ja pelko poistuu.

26.3.  Vaan nyt on lankalauantai eikä maailmalla ole tainnut missäänpäin posahtaa. On toivoa myös keväästä, lämpötilojen kohoamisesta. Vein jo piharuukkuun keltaiset narsissit, ja ne ovat selviytyneet hyvin ensimmäisestä yöstään ulkona. On mahdollista, että kevään ensimmäinen mökkireissu tapahtuu pyhien aikaan. Kyllä tämä tästä.

Sielun sivistyksestä

Katselin eilen illalla Haluatko miljonääriksi -tietovisailua, tai sanotaanko, että juutuin katsomaan auki ollutta televisiota.  Vastaajana oli nuori mies, jolla ei ollut aavistustakaan, kuka on kirjoittanut Seitsemän veljestä tai mikä on haiku. Aiemmin muuan kikatteleva nuori opettaja ei tiennyt, millä mantereella Harvardin yliopisto sijaitsee. Ei vaikka vastausvaihtoehdot olivat näytillä.

Oikeastaan ei tämä tietämättömyys ole niin kummallista, vaan se, että kilpailun yleisö ei kohahda tietämättömyydelle, vaan hörähtelee tyytyväisenä juontajan hassutuksille. Sekin on kummallista, että annetaan valmiiksi vastausvaihtoehdot ja se, että apujakin saa kysellä yleisöltä tai kavereilta puhelimitse. Lopuksi - kummallista on sekin, että Seitsemän veljestä -kysymys on muutaman tuhannen euron arvoinen, ei muutaman sadan.

Minusta tämä nyt näkyvä yleissivistyksen puute kielii koulutuksen tason järkyttävästä laskusta. Milloin kouluissa alettiin ajatella oppilaiden viihdyttämistä enemmän kuin oppimista ja korkeatasoisen yleissivistyksen antamista? Milloin suunnittelijoiden propellit alkoivat viuhtoa paperille visoita ja missioita, jotka ottivat opettajalta sen auktoriteetin, joka on välttämätön työskentelyssä ryhmien kanssa? Olen kuullut, että uusimpia visioita ovat kirjaton opiskelu ja kouluton koulu. Luitte oikein. Enkä selitä. Jos halutaan lisää aikuisia, joilla on rajaton luottamus omiin jopa olemattomiinkin kykyihinsä, mutta joilta puuttuu yleissivistys, niin kyseiset visiot lienevät paikallaan.

Se hyvä puoli joissakin tositelevisio-ohjelmissa on, että jos niitä jaksaa joskus vilkaistakaan, niissä näkyy yhteiskunta pienoiskoossa, sen rakenne, sen asenteet, sen sivistyksen taso. Se mitä nyt näkyy, on ankeaa. Ihmiset ovat pääsääntöisesti nuoria, sivistymättömiä - tätä sanaa on uskallettava käyttää kaiken uhallakin, itsevarmoja ja röyhkeitä. Monet puhuvat huonosti äidinkieltään, heillä on vajaa kielellinen ilmaisukyky, vaikka rohkeutta riittää. Kuka tahansa aivottomaltakin tuntuva idiootti uhkuu itseluottamusta ja asiansa oikeutusta. Oikeastaan ei ole ihme, että kaikilla poliittisilla laidoilla on vallalla yksisilmäisyyttä ja toisen puheen kuuntelemattomuutta.

Selfie-kulttuuri on nostanut oman minän ja varsinkin oman bodyn kaiken keskiöön. Mä oon maailman napa ja mä näytän nyt tältä ja mä ajattelen nyt näin, vaikk ei mul oo aikaa ajatella, kun mun täytyy mennä mun bodyni kans nyt nostaan punttei ja tekeen pakarakyykkyjä et mä saisin isomman perseen.

Joskus sitä miettii, mihin voisi paeta tätä kaikkea. Missä olisi sellainen paikka, jonne pinnallisuus ja typeryys ei ulottuisi, missä ei olisi itsekkäitä ihmisiä tai materian perässä juoksijoita.

On yksi paikka. Metsä ja luonto. Siellä saa rauhan ja sieltä saa hyvää mieltä, tyyneyttä kaiken keskellä.

Vaan arvatkaapas mitä.  Mielimetsikkööni, jossa on monipuolinen linnusto ja pieneläimistö ja ihania kannonnnokkia istahtaa nauttimaan hiljaisuudesta, ollaan rakentamassa frisbeegolfrataa, ja heittoradat kulkevat kulkupolultani ja ihanien puitten välistä. Ne ehkä kaadetaan muovikiekon tieltä.  Yhä kauemmas katoaa metsä ihmisen ulottuvilta. Yhä pitemmän matkan saa taivaltaa päästäkseen puitten suojaan, jossa ei ole mitään ihmisen rakentamaa. Tai pilaamaa. Voisin sanoa, että äkkiä tunnen itseni vanhaksi tähän maailmaan.


(Juliste, Gunduz Aghayev)