Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

 

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Myös feministit, joihin palaan alkulauseitteni jälkeen. 

Päivän kunniaksi avasin ikkunan keväiseen auringonpaisteeseen, ja kuulin tänne saapuvien isojen lintujen riemukkaat huudot, - en nähnyt niitä. Kyseessä oli joko jonkin hanhilaji tai sitten joutsenten parvi. Täällä talvehtineet joutsenet eivät huuda samoin. Kurkia ne eivät kai vielä voineet olla? Ne matkasivat läheiselle Puurisuolle, niin kuin täälläpäin  aina. Nokka kohti pohjoista.

Naistenpäivän kunniaksi koetin katsella naisaiheisia kolumneja mediasta. Joitain lasikatto- ja naisvihakirjoituksia vilahteli silmieni ohitse, mutta ei ainuttakaan, jossa olisi puhuttu tämän Telluksen vakavimmasta naisen tasa-arvo-ongelmasta, musliminaisten ihmisarvosta, joka on alempi kuin heidän uskonveljiensä aamutossun arvo. 

Tuija Siltamäkikään, jota pidän terävänä kolumnistina, ei nostanut esille islaminuskoisen  naisen alisteista arvoa. Enkä ole havainnut feministeiksi itsensä ilmoittavien naistenkaan puhuneen tai kirjoittaneen musliminnaisen tasa-arvosta halaistua sana. Meillä puhutaan edelleen vain suomalaisen naisen kokemasta naisvihasta ja lasikatoista. Ja muista minä-minä-asioista.

Kun pääministeri Sanna Marinia arvosteltiin hänen tekemisistään, se leimattiin nopeasti ja lähes aina misogyniaksi. Oli silmiinpistävää sekin, miten media suojeli Marinia pahimmilta ryöpytyksiltä, ja toimittajakunta astui setämäiseen suojelijan rooliin heikompaa asti kohtaan huomaamatta sitä seikkaa, että tosiasiassa tällainen asenne nimenomaan on kaikkea muuta kuin tasa-arvoista. Nainenhan kestää kritiikkiä siinä kuin mieskin, ja tästä meillä on esimerkkinä edelleen tietääkseni järjissään oleva valtiovarainministeri Riikka Purra, jota median setämiehet eivät enää suojele suorastaan järkyttävältäkään haukkumiselta. 

Mainiota, nostan hattua sekä kestävälle naisministerille että medialle. Näin saa naistakin kohdella. Lyödä kuin miestä. Eri asia on, ovatko lyönnit asiallisia. Ja edelleen odotan sitä päivää, että Sanna Mariniakin kohdellaan kuin miespoliitikkoa, odotan sitä päivää, jolloin feministit nostavat huomionsa ja kritiikkinsä kohteiksi omien misogynioittensa sijasta musliminaisten sorron  ja alkavat vaatia muslimimiehiltä edes alkeellista naisen ihmisarvon tunnistamista. Enemmän rahaa muslimimiesten koulutukseen ja maahantulon ehtoihin, enemmän painostusta  kanssakäymiseen pimeimpien arabimaiden kanssa. Eikä ainuttakaan huntua suomalaisministerien  päähän vierailuilla kyseisissä maissa, a la Tarja Halonen ja Jutta Urpilainen. Ja ne miehet kätellään vaikka väkisin.

Emme tietenkään voi määrätä tai vaikuttaa muiden valtioiden sisäisiin asioihin suurestikaan, mutta Eurooppaan tuleviin voidaan. Erilaisia kulttuureita saa ja täytyykin olla, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa, rikkauttahan se on. Kuitenkin, ihmisarvo on  jakamaton, kuten kuvan Sharbat Gulalla, joka tunnetaan afganistanilaisena pakolaistyttönä Steve McCurryn ottaman ikonisen valokuvan ansiosta.

(Valokuva Steve McCurry)