Näinä aikoina media pursuaa vaalitenttejä kuin taiteilija Alfred de Dreux’n sivutukka. On lisäksi vaalitenttien etukäteispohjustuksia puolueiden varapuheenjohtajien avulla ja vaalitenttien jälkipuinteja toimittajien ruotimina. Katsoja tai kuulija saa runsaasti tietoa siitä, miten asioiden pitäisi olla, kun ne nyt ovat huonosti. Lupauksia paremmasta annetaan, ja viisas katsoja naurahtelee. - Näkisi vaan.
Tähänastisista ehdotuksista rajuin ja samalla mielenkiintoisin lienee Riikka Purran väläytys maahanmuuttajille asetettavasta velvoitteesta laittaa lapsensa varhaiskasvatukseen sosiaalitukien menettämisen uhalla. Tällä edistettäisiin nyt äärimmäisen huonoksi todettua maahanmuuttajalasten suomen kielen taitoa. Kielitaidon puute haittaa koko tulevaa elämää ja syrjäyttää nuoret usein normaalista yhteiskuntaelämästä.
Kannatan Purran väläystä, sillä näen tämän myös musliminaisten asemaa parantavana hankkeena, jonkalaisesta olen täällä useinkin puhunut. Kun muslimitaaperot ovat päiväkodissa kieltä ja kulttuuria opettelemassa, äidit vapautuvat opiskelemaan, töihin ja tutustumaan uuteen kulttuuriinsa. Uskoisin, että feministiset liikkeet ja yleisesti naisväki kannattaa Purran ehdotusta. En näe mitään syytä, miksi miehetkään vastustaisivat naisten aseman nostamista pohjoismaiselle, tai ainakin eurooppalaiselle tasolle.
On vain yksi uhka. Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja perustuslain asiantuntijat. Eiköhän sieltä kohta saada lausunto Purran ihmisoikeuksien vastaisesta ehdotuksesta. Vaan onko kyseessä pakottaminen? Kenties on, jos siinä on panttina sosiaalitukien maksaminen. Eihän kantasuomalaisen äidinkään ole pakko panna lastaan varhaiskasvatukseen tukien menettämisen uhalla.
Huolimatta tästä yhdenvertaisuusuhasta pidän Purran esittämää ajatusta kehittelemisen arvoisena ehkä tosiaan siksikin, että olen itse esittänyt vastaavanlaista mallia tukien harkinnanvaraisuudesta tai mahdollisesta lisäporkkanasta jo vuosia sitten. Suomi voisi näyttää itsenäistä radikaalin uudistavaa mallia muulle Euroopalle musliminaistenkin aseman parantamisessa. Olemme kulkeneet ennenkin uudistusten kärkijoukoissa, mitä naisen asemaan tulee. Aivan viimeksi meillä on ollut reipas nuori nainen pääministerinä keräämässä merkittävää huomiota maailmalla.
Jospa nyt sitten ajateltaisiin pidemmälle eikä urauduttaisi kupla-ajatteluun, joka ampuu ”persun” keksinnöt lonkalta. Annetaan ideoiden elää ja versota kuin Alfred de Dreux’n sivutukka. Kiehkuroita voi kehitellä lisääkin.
(Kuvassa taiteilija Alfred de Dreux)