Rauhaa ei tuonutkaan Greta

  

Nyt kun pöly on laskeutunut, poliittiset pelikirjat ovat sekaisin. Se ei ollutkaan Greta, joka toi rauhan Gazaan. Eikä se ollutkaan hallitus, joka leikkasi Suomen talouden tärviölle. Se oli töyhtötukka Trump, joka aloitti rauhanprosessin Gazassa, ja se oli Stubb ja Orpo, jotka kävivät neuvottelemassa jäänmurtajasopimuksen Suomeen. 

Kuinkas tässä nyt näin kävi? Juuri kun media ja some oli täynnä köyhien kuolemaa ja Gazan lapsiuhreja? Kun maailman piti romahtaa ja lasten kärsiä enemmän kuin koskaan ennen?

Nautimme siis toiveikkaina parempien aikojen orastamisesta ja  jäänmurtajateollisuuden synnyttämistä  uusista työ- ja koulutuspaikoista. Tämä tulee luomaan monialaista uutta työllisyyttä. Emmekä usko negatiivisia maalailuja Suomen osaamisen ilmaislahjoituksesta. Ei sitä niin vain anneta - tiedän tämän opettajataustani puolesta. Osaamisen jakamisella on hyvä hintansa eivätkä jakajat ole nenästävedettäviä tyhmyreitä. 

Jäämme odottamaan myös pysyvämpää rauhaa Gazaan ja Hamasin aseistariisuntaa ja poistumista näköpiiristä. Ei sivistysvaltioiden tulisi edes neuvotella terrorististen järjestöjen kanssa.

Muutoinkin kuuluu hyvää, joskin kaamos koputtelee jo ovilla. Halloween on rantautunut Suomeenkin, jostain kumman syystä. Myymälät ovat täynnä halpaa kummitus- ja luurankokrääsää, oikein rumaa, sellaista jota huusholliinsa ei halua, ei edes kurpitsoja. 

Eilen kävivät jo ensimmäiset lapset kokeilemassa kepillä jäätä. Neljä poikaa pimpotti ovikelloa illalla ja kiljaisi iloisesti että ”karkki tai kepponen”. Minulla ei ollut mitään annettavaa. 

- Eikö edes suklaata? kysyi yksi poika. 

- No, ei varsinkaan suklaata. 

Pisteet kuitenkin pojille yritteliäisyydestä, vaikken halloweenistä välitäkään. Näistä pojista kuullaan vielä. Huomaa muuten lasten piristyneen koulujen kännykkäkiellon myötä. Pihalta on alkanut kuulua enemmän leikkivien lasten ääniä. Kiipeillään jopa puihin!

Suomi - oikeastiko rasistinen maa?

Onko Suomi todellakin maailman  rasistisimpien maiden joukossa, niin kuin media viime vuosina on antanut ymmärtää? Tätä  rasismimantraa on taottu suomalaisten mieliin erityisen voimakkaasti siitä alkaen, kun meille tuli suuri maahanmuuttajatulva  ja kansaa opetettiin kädestä pitäen, ettei pelolle saa antaa valtaa. 

Uutissuomalaisen (USU) uusin rasismitutkimus kertoo, että rasismi on yhä useamman suomalaisen mielestä merkittävä ongelma Suomessa. Kyselyyn vastaajista 60 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa. Kaksi vuotta aiemmin tehdyssä gallupissa luku oli 57.

35 prosenttia oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteen kanssa. Kyselyyn vastasi tuhat suomalaista. Tässä kohdin olisi tietenkin kiintoisaa tietää eri maiden vastaavat tulokset, jotta vertailua voitaisiin tehdä. Eli sijoittuuko Suomi oikeasti maailman rasistisimpien maiden joukkoon? Millä tavalla Suomen rasismi eroaa muiden maiden rasismista? 

Onhan asiasta  olemassa World Population Reviewin  laaja ja perusteellinen tutkimus vuodelta 2024. Sen mukaan Suomi sijoittuu maailman kärkikymmenikköön niiden maiden joukossa, joissa rasismia on kaikkein vähiten. Suomi on myös tunnetusti todettu maailman onnellisuututkimuksissa maaksi, jossa on maailman onnellisimmat maahanmuuttajat. Mikä siis on totta, mikä ei?

Rasismia toki on, sillä sitä on kaikkialla, kaikissa maissa, mutta miksi median mukaan  sitä on harvinaisen runsaasti eritoten juuri Suomessa? Missä ovat vertailut muihin maihin? Taannoisen  EU-tutkimuksen mukaanhan Suomi todettiin yhdeksi EU:n rasistisimmista maista,  ja tätä tietoa on rummutettu runsaasti. Kuitenkin tämä EU-tutkimus todettiin puutteelliseksi, sillä siihen osallistui vain murto-osa EU-maista. Lisäksi tutkimuksen todettiin peilaavan tunnetiloja eikä tosiasioita. 

Tiedostava ihminen joutuukin erilaisten tutkimustulosten valossa kysymään, onko rasismi lopulta enimmäkseen  meidän kantasuomalaisten omassa mielikuvituksessa? 

Miksi suomalaisille koko ajan syydetään vakuutteluja siitä, että suomalaiset ovat harvinaisen rasistista kansaa? Toistavatko kyselyyn vastnneet ihmiset median syöttämää rasismikuvaa vai onko heillä todellista tietoa koetusta rasismista? Esimerkiksi maaseudulla tummat tulijat otetaan avosylin vastaan ja heitä kutsutaan perheisiin tutustumaan. Saatetaan jopa kysäistä aivan vieraalta tulijalta, että mistäs kaukaa  sitä ollaan. Myöhemmin on saatu mediasta tietää, että tällaista ystävällistä tuttavuuden aloitusta ei saa tehdä, sillä se on rasismia. 

(Maalaus Hugo Simberg)

Elina Valtosen sumeat sääret

 

Maanantaiaamun hupaisin uutinen on tietysti juttu ulkoministeri Elina Valtosen sääristä. Ne olivat liikaa Iranin valtiolliselle  televisiokanavalle, joka sumensi istuvan ministerin sääret hänen keskustellessaan Iranin ulkoministeri Abbas Araghchin kanssa YK:n yleiskokouksen yhteydessä.

Valtonen kommentoi tapahtumaa omassa somessaan sanomalla, että ei muuta pukeutumistaan sen mukaan, ketä on tapaamassa. Hänellä on linja, ettei esimerkiksi osallistu tilaisuuksiin, joissa edellytetään kasvojen tai hiusten peittämistä. Meillähän on lähihistoriassa useitakin esimerkkejä naispoliitikoista, jotka ovat huivittaneet itsensä kohdatessaan muslimipoliitikkoja. 

On toki suvaitsevaa suvaita erilaisia sortaviakin aatteita ja näkemyksiä, kun kohdataan erilaisia kulttuureita. Eri asia on, onko kaikki suvainta moraalisesti oikein. Silmien sulkeminen seurausten näkemiseltä on inhimillistä, mutta samalla surullista. Maailmassa on paljon valoa, joka näyttäytyy meille ehkä vain silloin,  jos lopetamme automaattisuvainnan ja katsomme mustasta aukosta ulos, tuli mitä tuli.

Muutoin syksy edistyy vähemmän hupaisten uutisten merkeissä. Takkeja on kaivettu talvivarastosta esille, ja yöllä halla on vieraillut satakuntalaispeltojen yllä valkeine harsoineen. Pohjoismaitten ilmatilassa lentelee drooneja, jotka Venäjän ulkoministeri Lavrovin mukaan saa vapaasti ampua alas, jos ne muka venäläisiä ovat. Kenties ne ovatkin tulleet kauempaa? Nimittäin  tuoreehkon uutisen ja YK:n raportin mukaan Iran vahtii naisten hijabin käyttöä droonien ja älypyhelinsovellusten kautta. Ehkäpä ne ovat harhautuneet lännemmäksi?

(Valokuva Iines, Vanhan Rauman näkymiä)