Adlercreutz haluaa lapset moskeijoista kouluihin

 

Adlercreutz haluaa lapset moskeijoista kouluihin, otsikoi Helsingin Sanomat. Evankelisluterilainen uskonnonopetus voisi olla hyvä pohja uudelle katsomusaineelle, sanoo opetusministeri Anders Adlercreutz.

Erittäin raju ja radikaali ehdotus, joka taidettiin alkuun käsittää väärin. Hallituspuolueet nimittäin vastustivat ehdotusta heti ja kiivaasti, erityisesti kristillisdemokraatit. Oppositiopuolueisiin kuuluvat sen sijaan tuntuivat tukevan Adlercreutzin esitystä, jos tulkitsee käytyjä somekeskusteluja.

Tässä väärinkäsityksessä näemme median ja viestinnän voiman. Alkuun Adlercreutzin ehdotus nimittäin lanseerattiin ulos lauseella uskonnonopetus pois kouluista, tilalle yleinen elämänkatsomustieto. Itsekin vastustin alkuun ehdotusta, koska en luota yleisen elämänkatsomustiedon ympäripyöreisiin sisältöihin ja puutteelliseen  kulttuurihistorialliseen perspektiiviin ja puuttuvaan objektiivisuuteen. 

Ajattelin siis niin, että koko sivistyshän, taide ja kulttuuri, lepää uskontojen päällä, kaikissa kulttuureissa. Olisi mielestäni suuri virhe ryöstää lapsilta ja nuorilta oikeus historiatietoon ja syvään ymmärrykseen koko kultuurimme kehityksestä näihin päiviin. Arvelin jopa, ettei Adlercreutz tunne uskonnon opetussuunnitelman sisältöjä. 

Nimittäin ainakin evankelisluterilainen uskonnonopetus on jo vuosikymmeniä ollut uskontotiedepohjaista, ei tunnustuksellista. Oppisisältöihin kuuluu hyvä perehtyminen suuriin maailmanuskontoihin ja filosofisiin pohdiskeluihin toden ja uskomusten välillä.

Kun Adlercreutz nyt sitten sanoo, että evankelisluterilainen uskonnonopetus voisi olla hyvä pohja kaikkien yhteiselle uudelle katsomusaineelle, hän osuukin oikeaan, koska uskontotieteellinen pohja on siinä  jo valmiina jatkokehittelyyn. Muissa uskonnoissa ei näin välttämättä ole. Ei ainakaan islamin opetuksessa moskeijoissa. Jos jokin ryhmä opettaa tunnustuksellista uskontoa, se on nimenomaan muslimien laaja ryhmä. 

Kun nyt suunnitellaan muitakin uudistuksia maahanmuuttajien  kotouttamiseksi paremmin, mm. uudenlaista vaativaa kansalaisuuskoetta, niin tällainen Lapset pois moskeijasta Suomen kouluihin -projekti on mitä kannatettavin. Kaikki lapset yhdessä tilassa, tummaihoiset ja vaaleat kuuntelemassa viisaita sanoja eri uskontojen tasavertaisuudesta ja ihmisarvosta, joka koskee erilaisia seksuaalisuuksia ja tyttöjen ja naisten oikeutta päättää omasta kehostaan ja vaatetuksestaan. Maltan tuskin odottaa, että Adlercreutzin ehdotus etenee toteutukseen.  

(Valokuva Iines, Erilaiset mutta samikset, kylmällä hangella)

Kenen sielussa se rasismi oikein onkaan?

Kovin mieluusti soisin, että sanan- ja ilmaisunvapaus todellakin sallii jatkossakin myös epämiellyttävät, loukkaavat ja rumatkin ilmaisut, taiteessa ja ulkopuolella taiteen, kaikessa ilmaisussa. Kuvitelkaa yhteiskuntaa, jossa sensorit valvoisivat ilmaisua ja ilmiantoja, ja jokaisesta epämiellyttävästä ilmaisusta tulisi rangaistus. Pieni Pohjois-Korea?

Minä ainakin pidän tummaihoisia, vinompisilmäisiä, erilaisia seksuaalisia variaatioita, vammaisia, eri tavoin ajattelevia ihmisiä yhtä arvokkaina ja ihmisarvoisina kuin tasavallan presidenttiä tai itseäni, joten en tunne tarvetta kohdella heitä eri tavalla kuin kaikkia ns. standardikansalaisiakaan. 

Eikö kaikenlainen ihmisten polarisointi ihonvärin, vamman tai seksuaalisuuden mukaan ole rasistista, myös ohituskaistoille tai turvatiloille asettelu? Ja myös se, että joitain ihmisiä ei saisi loukata, mutta toisia saisi?Viittaan jälleen kerran takavuosina esitetyn  kotimaisen Sisko ja sen veli -sarjan kehitysvammaiseen poikaan, jolle nauramisesta nousi moraalinen närkästyskohu. Tämä poika yllätti närkästyjät sanomalla, että KYLLÄ, heille saa ja pitääkin nauraa, koska vain siten he voivat tuntea olevansa yhtä arvokkaita ihmisinä kuin muutkin. 

Ihmiselle saa siis nauraa, sinulle, minulle, minun dysphonia spasmodicalleni, myös kehitysvammaiselle ja tummaihoiselle saa nauraa. Maailmassa täytyy olla tilaa ironialle, satiirille, huumorille ja jopa pilkalle. Resilienssiä tarvitsee jokainen, mutta pahantahtoista ja tarkoituksellista pilkkaa ja rasismia ei tietenkään tarvitse kenenkään sietää. Sitä varten on takarajana lain turva.

Minusta on loukkaavaa ja rasistista kiinalaisia ja japanilaisia kohtaan pitää vinoja silmiä niin erikoisina tai rumina, ettei niitä saa pilaillen matkia. Tai on loukkaavaa tummaihoisia kohtaan asettaa heidät vaikkapa  luokassa etusijalle niin, että opettaja kysyy heiltä ensin, sitten muilta. 

Eli kysymys kuuluu: kenen sielussa se rasismi oikein onkaan? Missä rasismi oikeasti luuraa?

(Kuvassa sievistelee Molieren näytelmähahmo)

Paavo pelastaa

Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki on ärähtänyt Face Bookissaan. Hänen veroprosenttinsa on laskenut kolme prosenttiyksikköä, vaikka ammattiyhdistyksen jäsenmaksun verovähennysoikeuskin poistuu.  ”Saatanan tunarit!” siteeraa Arhinmäki Urho Kekkosen painavaa ärähdystä hallituksen tunaroinneista.

- Köyhät laitetaan tasapainottamaan valtiontaloutta, jotta rikkaille voidaan jakaa veronalennuksia, uhoaa apulaispormestari leppoisasti kotonaan, pienituloisille tarkoitetussa kaupungin ARA-osaomistusasunnossa, jossa hän asuu lääkärivaimonsa kanssa. Tosin varma ei voi olla, että FB-ärähdys on laadittu kotona isossa lukaalissa, mutta oletuksena kai on, ettei työpaikalla apulaispormestarin työhuoneessa omaa FB:ia täytellä. 

Arhinmäelle ehdotetaan perässä seuraavassa keskustelussa vapaaehtoista verojen maksua ja ilmoitusta Valtiokonttorille veroprosentin nostosta. Vaan se ei Arhinmäen mielestä kannata, koska yksittäisellä teolla ei ole tässä merkitystä. - Pannaanpa muuten tämä Arhinmäen viisaus korvan taakse: yksittäisellä teolla ei ole merkitystä.

Ärähdyksen lukija jää kummasteleman sitä seikkaa, eikö Arhinmäki tiennyt sitä tilastollista tosiota, että hyvätuloisin viidennes eli yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat maksavat jo koko ansiotuloveropotista yli 96 prosenttia. Loput, eli noin 80 prosenttia maksavat nelisen prosenttia. Asiaan vaikuttaa se, että Suomessahan on maailman korkeimpia veroprogressioita. Voisiko siis jollain tavalla  ajatella, että tämä riittäisi jo näillä prosenteilla joidenkuiden velvollisuudeksi, vai onko sikamaisen porvarillisen ahneuden merkki ajatella näin?

Voisiko ajatella myös niin, että hallitus ei Arhinmäen mukaan ”ohjaa hyvätuloisille rahaa”, vaan jättää  pienen osan hyvätuloisten omista rahoista ohjaamatta vähempituloisille ilmaiseksi ja vastikkeetta? Ja voisiko ajatella vielä niin, että pikemminkin voisi olla kiitollinen niille, jotka maksavat suuria veroja? 

Viime vuonnahan esimerkiksi Miki Kuusi ansaitsi 80 miljoonaa euroa, josta maksoi veroja 40 miljoonaa euroa. Joku on laskenut, että tuolla summalla maksettiin koko vuoden toimeentulon perusosat 6 000 ihmiselle. Vai miten se menee? Onko Paavo oikeassa?