7. - 8.7. Aion opetella kiroilemaan ja manaamaan uskottavasti. Myös kohteen nimittely tulee kyseeseen. Uskon, että se on metodi, jolla susilaumassa pärjää. Jos olisi kiroilukurssi, menisin sille. Minähän kiroan vitusti itsekseni, mutta muiden läsnäollessa siistin suuni. Miksi turhaan, kun en usko syntikäsitteeseenkään? Taidan olla pohjimmiltani aika rivo ihminen.
Tuhmat ja kiroilevat ihmiset nimittäin luovat kilteille odottamattomia paineita, he tekevät kilttien elämästä vaikean, joskus jopa helvetin. Pitää muuntautua uuteen rooliin pärjätäkseen susien laumassa. Jos ei kellään olisi suden roolia, kilttinäkin pärjäisi ja voisi puhua vain kauniita.
Minä olen siis peruskiltti ihminen, huolimatta jupisevasta salakiroilustani (perkele, vittu, toistaiseksi vain nämä, saatana on kyllä jo melkein huulilla). Tämä uusi herääminen johtuu nyt hammassärystä. Olen jo toista päivää suunnitellut soittavani hammaslääkärilleni tuhman puhelun. Olen päättänyt olla kovasuinen, koska sellainen saa taatusti kilttiä paremman hoidon joka paikassa. Hammaslääkäri nimittäin ilmiselvästi ei kohta alkavan lomansa takia tahdo ennättää tai jopa ei pelkästään tahdo tutkia jomoilevaa hammastani kunnolla. Ehkä siksi, että se on paikattu helmikuussa hänen toimestaan.
Sain kyllä viime viikolla pika-ajan, jolloin lääkäri putsasi hampaan ja fluorasi sen. Antoi varalle penisilliinireseptin, jos hillitön särky alkaa ja Panadol ei riitä. Perusteellinen aika annettiin sitten elokuun lopulle.
Perkele! En kai minä tilaile hammaslääkärin aikoja syödäkseni särkylääkkeitä ja penisilliiniä hammaskipuun loman ajan! Tahdon, että hammasta rusikoidaan kunnolla, poistetaan siltä se jomotus. Sitä varten hammaslääkärit ovat. Potilasta ei jätetä särkemään turvatonna keskellä kuumaa kesää! Mutta huomenna siis soitan, heti seitsemältä. Sanon napakasti luuriin vastaavalle suuhygienistille - aika kanttura - että ette kyllä lähde lomalle, ennen kuin olette aloittaneet hampaani hoidon, saatana! Täytyy vain toivoa, että ääneni kantaa, eikä spasmi syö sanoistani tehoa, ei ainakaan juuri saatanan kohdalla. Näinkin voi käydä, ja se olisi noloa.
Luulen siis, että kiroaminen auttaa. Sitä paitsi luin, että kiroaminen antaakin yllättäen kuulijalle sympatian tunteita kiroajaa kohtaan. Hänet koetaan läheiseksi. Näin ehkä minut voidaan panna vielä ennen lomaa jonkin päivän jonon jatkeeksi tai väliin.
Suomalaiset ihmiset ja eläimet ovat vähän kuin heitteillä kesän ajan. Viime kesänä tavoittelin eläinlääkäriä kissalle, joka sitten kuolikin loppukesästä. Soittelin kymmeniä puheluja, yleiset ja yksityiset. Kaikki olivat lomalla tai sitten joku jonka sain hahlolle, oli toinen käsi tuotantoeläimen perseessä eikä ennättänyt kotikissaa katsoa. Moni suositteli toista lääkäriä, jolle soitin, mutta joka olikin sitten lomalla tai varattu ja joka taas suositteli jotakuta jolle jo olin soittanut. Taisivat tehdä tämän tahallaan päästäkseen pälkähästä. Soitin hädissäni jopa pariin ihmisten terveyskeskukseen ja kysyin, voisiko ihmislääkäri kirjoittaa reseptin kissalle. Ei voinut.
Sääliksi käy kesällä sairastuvia, etenkin hammaspotilaita, joille ei riitä aikoja talvellakaan. Suomen terveydenhoidossa on jotakin pielessä, rakenne on jollakin tapaa toimimaton ja hidas kuin neuvostojuna. Saksassa asuva siskoni kertoo usein, miten heillä voi milloin tahansa kävellä sisään terveyskeskukseen tai sairaalaan vaikka poistattamaan luomea tai uusimaan lääkkeensä tai hoitoon, hammaslääkäriin - eikä käynti maksa mitään. Eikä tarvitse huutaa puhelimeen että donnerwetter tai teufel, kun aikoja ei tarvitse edes tilata.
(Valokuva Iines, Sulkakoipikorento suutelee kukkaa)