Pressaehdokkaiden joulukortteja

 

Tää on kortti Essayahin Sarin, eikä minkään Marin. Alla jalkains kirkkomaa, päällä päänsä kellot kumajaa,  Israeliin joulurauhaa, Gazan sissein pyssyt pauhaa. 

Sari laulaa lallalaa, alla lumihiutaleen, mä meen taas käveleen, saavun kirkkoon harmaaseen, syliin äidin armaaseen. Pressaks haluu en, vaan näytän puolueen teil kristillisen, tämmöinenkin täällä on, sanoma meil verraton. Rauhaa, kansalaiset!

Nyt punalakit hoi!

Li Andersson teidät tähän toi.

Suunta onpi vasemmalle,

siitä suoraan penkin alle 

juna kulkee, kiskot kolkkaa,

yhä vasemmisto polkkaa..

Valta kansal, rajat auki

että saadaan suuri hauki

jaettavaks kaikillen

saalis kaikkein yhteinen.

Ihmisarvo suloinen.

Rauhaa, kansalaiset!

Näki kauhut kaikkialla, sodan uhan maailmalla, Mika Aaltola kun hurmaa, lasten nauru tuottaa turmaa. Älkää olko, älkää luulko, älkää rauhan miehii kuulko, lapsi pieni nielee tutin, idästä kun syöksyy Putin.

Muuten onpi komee miesi, turvattu on kotiliesi, varustelu huippuluokkaa, eikä mitään ruosteist kuokkaa.

Rauhaa kansalaiset!

Hallis Jussi, Halla-aho, mut ei mikään latvalaho, puhuu kuni ruuneberi, hiljenee jo maa ja meri, viisauden suuren eessä. Jussi ui kuin kala veessä. Hitaasti kun edetään, sanan lankaa vedetään, solmuun, suoraks, miten vaan, Jussi nauraa partaansa.

Laulaa,  laulaa kaikki suohon, mutta käsi juuttui puohon, surmaa media ja mahti, siihen loppui Jussin tahti, eipä Jussin ääni kanna, kansa mitään lupaa anna, virkapallill ykkösmiehen, Jussin taival puolitiehen, mut ei hätää mitään tässä, Jussi kävi näyttämässä.

Rauhaa kansalaisille!

Stubbi piiris pyörii, häärii,

tilastojen kärjet käärii, hymy käypi korviin asti, tässä taktikoinnin rasti, jottei kärkeen nousis äänet Pekan, vaikka niitä rahtais kuorma rekan. 

Stubbi, Pekka, Pekka, Stubbi, sekoo äänestäjän nuppi.

Maailmanrauhaa, kansalaiset!

 Pekka-poika metsäs kulkee, vihreit arvoi mieleens sulkee, tuulivoimaa tänne tuokaa, hiilinielu meille suokaa. Sekä lapset maailman, ne mä pelastan, tänne Suomeen mahtuu kyllä, koht on nuttu kaikkein yllä, ihmisarvo suloinen, kaikil kuuluu maailmassa, eri arvo paha, sen mä poikki sahaan.

Välkkyy metsäs tuulipuisto,

enää on vain pelkkä muisto, humina tuo kuusipuitten, oravien pienten suitten kuoro laulaa suruvirttä, 

meni puut, meni maat, tuulipuiston suurten alle, pörröturkit taivasalle. 

Rauhaa, kansalaiset!

Harmaa eminenssi Rehnin Olli, soi sävelissä molli. Tehooko se Suomen kansaan, vaiko astuu se nyt ansaan? Ansaan naisen näyttäväisen, Jutan laulavaisen?

Naispoveria nyt kehiin, takamatkalt huutaa Jutta, vähän vain keljuttaa, kun ei ehdi peesiin Sanna, taivaanmanna. Mut rauhaa kansalaiset!

Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös!

Olen ajatellut ruveta voimistelemaan, ja ehkä kyykkäämään. Minulla on nimittäin tasapaksu persus ja lautaselkä. Jokuset käyttävät tästä suomalaisnaiselle ominaisesta rakenteesta nimitystä persjalka. Olen kuullut, että kyykkääminen puntit käsissä auttaa pakaralihasten muotoutumisessa kauniin pyöreiksi. Puntit minulla jo on, kyykkäystaito puuttuu. 

Voisin aloittaa huomenna, torstaina kun on suuri lakkopäivä. Työmarkkinajärjestöjen pomot ja sorretut näyttävät hallitukselle kaapin paikan. Pikkukaupungissa happening saattaa jäädä pieneksi, sillä täällä kaikki ovat niin touhukkaita, etteivät ehdi maalikylien rientoihin, mutta minä olen suurkaupunkien sorrettujen hengessä mukana. 

Ehkä katson televisiosta, kuuluisiko uutislähetyksissä Eduskuntatalon edestä joitain rytmikkäitä kannustushuutoja, joiden tahdissa voisi vaikka silkasta myötätunnosta itsekin kyykätä, kyykky ylös, kyykky ylös, kyykky ylös. Lopuksi aina ylös, mikä on hyvä pitää mielessä. Toisaalta jos siinä yhteydessä houkutellaan ministereitä ulos höyryävillä torstaipäivän hernekeittokattiloilla, voi tulla nälkä itsellekin ja kyykkäys keskeytyy. Se ei ole kenenkään etu. 

Kaiholla muistelen muinaista Esko Aho - Iiro Viinanen -komboa. Siinä oli reipas ministerivaljakko, joka nosti meikäläisenkin opettajanpalkan veroprosentin 41:een. Luit oikein, arvoisa lukija, neljäänkymmeneenyhteen. Kaikilta otettiin. 

Miksiköhän tämä hallitus ei tee samoin? Pantaisiin reippaasti kymmenen prosenttiyksikköä lisää veroa aloittamalla keskipalkoista eli noin 3 000 eurosta ja tätä rikkaammilta sitten oikein reippaasti. Tätä vaihtoehtoa ei ole tutkittu, mikä on hämmästyttävää. Suomalaisethan rakastavat verojen maksamista katugallupien mukaan. 

Kiittäkää Nikola Teslan äitiä

 

Mahdoitteko tietää, että Nikola Tesla -niminen miekkonen syntyi serbialaiseen perheeseen, 1800-luvun puolessa välissä? Ei tämä vielä mitään, mutta ajatelkaapas hänen perhetaustaansa. Isä oli pappi ja äidin sanottiin suunnitelleen kodinkoneita.  Kodinkoneita 1800-luvulla, jolloin ei ollut keksitty vielä edes lypsykonetta saati sähköhellaa!

Samaan aikaan siis, kun Nikolan isä hymisi ortodoksisia hymnejään,  äidin aivoissa raksuttivat erilaisten käytännöllisten  laitteiden toimintamallit. Äidin sanottiin osoittaneen huomattavaa mielikuvitusta ja runollista kosketusta asioihin. On sääli, ettei historia kerro äidin kodinkonekeksinnöistä ja runollisesta osaamisestaan tarkemmin. On nimittäin selvää, että Nikola peri älykkyytensä ja keksintölahjakkuutensa äidiltään. 

Kodinkoneista puheen ollen - jouduin ostamaan uuden lieden, kun entisestä, kuusi vuotta vanhasta hellasta kärähti uuni kiertoilmastatuksella. Kuului kova pamaus ja uunissa näkyi pieni liekki, kun leivinpaperi leimahti tuleen. Reuna oli ottanut takaseinään kiinni ja vastukset paloivat mustiksi. Puhdistin mustuneen uunin, mutta eihän siitä enää takkia tullut. Uuni ylikuumeni vaarallisesti yli 150 asteen lämmössä. 

Nyt on uusi liesi, josta Nikola Teslan äiti olisi varmaan iloinen. On turvalukkoa, digitaalikelloa, ajastinta ja uuniin kytkettävää automaattista lihan paistomittaria. Kuitenkin perushella, ei mikään hifistelyvehje. Nyt sujuu joululeipominen ja kinkunpaisto. 

Vaan olkaapas tekin, arvon lukijat, tarkkana leivinpaperienne kanssa. Ne eivät saa ottaa kiinni uunin seinämiin ainakaan kiertoilmaominaisuutta käytettäessä. Paperi voi oikeasti syttyä ja käräyttää vastukset, jolloin uuni ylikuumenee jatkossa.

Historia on muuten täynnä unohtuneita naisneroja. Enkä nyt viittaa Maria Pettersonin varastamiin historian jänniin naisiin. Petterssonhan ratsasti Atlaksen harteilla, ja ratsastaa tietääkseni edelleen Journalistiliiton johdossa. Suomi on siitä erikoinen maa, että meillä virheen tehneet johtajat eivät eroa millään. Muualla erotaan pienemmästäkin kuin petoksesta.

En viittaa siis pettersoneihin, vaan unohdettuihin lahjakkaisiin naisiin, jotka eivät ole päässeet täyteen kukkaansa, niin kuin  Nikola Teslan äidillekin kävi. Vasta hänen poikansa pani äidinkin lahjakkuuden käytäntöön hienojen keksintöjensä kanssa. En niitä ryhdy selostamaan, koska kapasiteettini suuntautuu pois matematiikasta ja tekniikasta. Muistan kuitenkin vaihtovirran mainitun.

Nikola  Teslassakin ihailen enemmän miekkosen ulkonäköä kuin taitoja. Että on kaunis mies. Piirtäjä on saanut silmiin mainion tuikkeen, josta näkyy äly, mutta myös leikittelevyys ja herkkyys. 

Milloin meillä muuten tulee aika, jolloin Instagramissa ei pullistella lihaksilla, pusuhuulilla ja bodatuilla pyllyillä vaan älyllä ja runollisella habituksella, tietynlaisella viekoittelevalla katsellla? Henkevyydellä? Semmoinen se vasta seksikästä on.