Hei me vallataan!

Jari on melkein yhtä hyvä kuin Kari. Samanlainen selkeä ja konstailematon piirrostekniikka, osuvat sivallukset,  jotka naurattavat toisinajattelijaakin. 

Pilapiirtäjä on hyvä, kun vanha piirros voidaan sovittaa käsillä olevaan aikaankin. Ville Rantakin on hyvä, muttei ihan yhtä hyvä kuin Jari Elsilä, joka harmi kyllä on joutunut vetäytymään alalta. Ville Rannan piirrokset ovat hektisesti ja syvästi ajankohtaisia, mutta voi kysyä, voiko niitä soveltaa vuosien päästä samoihin kuvioihin.  Tavoittaako Ranta sitä kipupistettä, joka on arkkityyppistä poliittisessa kentässä, sitä joka toistuu eri vuosien poliitikkojen tekosisssa ja puheissa? Kenties. 

Nyt, kun lukiolapset ja yliopistojen akateemiset nuoretkin ovat heränneet barrikadeille, pitää tietenkin katsoa, mitä heiltä puuttuu, mitä uhataan ottaa pois. Odotan ensi hätään Ville Rannan piirrosta, jossa paha Köyliön Lalli-setä ja kylmä Sininen enkeli  -täti ottavat lapsen suusta tikkarin ja sylistä uninallen. Lapsi jää yksin itkemään hyvin varusteltuun ja laitteistettuun  yksiöön, jonka asumistuki lakkautetaan. 

Vanhana kääkkäjääränä saanen muistuttaa teitä nuoria, että lainalla sitä ennenkin suoritettiin maisterin tutkinnot, eikä asumistukia nähtykään. Käytiin kesät Ruotsissa tienaamassa talven opiskelurahoja, ja illat opetettiin iltakouluissa tai tarjoiltiin ravintoloissa, ei bailattu kuin viikonloppuisin. Miekkareita ei harrastettu, vaan osallistuttiin Rauhanmarssille. Varastettiin kämppiksen jääkaapin makkaraleikkeet, kun proteiininsaannissa oli hieman vajausta, ja nälkä ei kysynyt lupaa. Ja kun töihin sitten päästiin, luotiin teille tämä hyvinvointivaltio ja rajaton vapaa kasvatus ja kumarrettiin syvään päätyyn, itään päin.

Kehotankin teitä vallatuissa lukioissa ja yliopistoissa opiskelevia katsomaan siellä mukavissa sisätiloissa istuksiessanne ja yöpyessänne vaikka elokuvan Polkupyörävaras. Kuluu aika paremmin. Ja pankaa ne vittua ja persettä huutavat julisteet sivummalle, tehkää uudet paremmat, jos haluatte meidän kääkkäjäärien myötätunnon asiallenne. Vähän viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta kehiin, kiitos.

(Pilapiirrokset Jari Elsilä)

Vääriä arvovalintoja

 

Mitä, eikö väärä kravattivalinta estänytkään Vilhelm Junnilan                    eduskuntauraa? Sanomalehti kertoo nimittäin, että Junnila valittiin tiedusteluvaliokuntaan, ja hän on saanut puhtaat paperit suojelupoliisilta.

Miten tämä on mahdollista, kun lehtiä lukemalla on kansalainen saanut vaikutelman, että Junnila on Viiltäjä-Jackin veroinen  murhamies. Vaan onneksi edes Naantalissa on perustettu komitea puntaroimaan, voiko tämän vääräkravattisen valita valtuuston puheenjohtajana pallille. Kahvia ja kampaviinereitä kuluu.

Oletteko, arvoisat lukijat, huomanneet, mikä on tällä hetkellä trendaavin sanapari ja lyömäase poliittisella kentällä? Minäpä kerron. Se on väärä arvovalinta. 

Hallituksen koko ohjelmapaketti lepää nyt väärillä arvovalinnoilla, sanotaan. Voisi jopa sanoa, että kaikkia nyt listalla olevia leikkauksia on nimetty tällä musertavalla termillä. 

Kun Sofia Virta sanoo, että opiskelijoiden tukien supistukset ovat vääriä arvovalintoja, niin Tytti Tuppurainen sanoo, että vammaisten tukien supistukset ovat väärä arvovalinta, ja Antti Lindtman että työttömyystukien supistukset ovat väärä arvovalinta. Ja kaikki lausuvat kuorossa, että köyhän yksinhuoltajan tukien supistaminen se vasta väärä arvovalinta onkin.

On pakko kertoa tähän tapaus menneiltä ajoilta. Kun olin juuri opintolainani takaisin maksanut asuntovelkainen yksinhuoltaja, Iiro Viinanen nosti veroprosenttini 40:een. Kyllä, luitte oikein. Olin tavallinen keskituloinen opettaja, ahkeranpuoleinen, mutta vapaa taloudellisesta rikkaudesta. Jouduin lainaamaan  äidiltäni loppukuun ruokarahat. Mitään tukia en ole koskaan saanut. Haluan sanoa vain sen, että verojen korotus Suomessa repäisee jo keskituloisen ihmisen talouden velan puolelle. Se ei ole oikea tie. 

Tästä herää tietenkin kysymys,  mikä leikkaus voi olla oikea arvovalinta tilanteessa, jossa on pakko säästää ja leikata. Onko teillä ehdotuksia? Kun leikata voi käsittääkseni vain sieltä, minne on annettu, ei sieltä, minne ei ole annettu. Vai voisiko oikein hyvin ansaitsevien veroprosentin nostaa sinne kuuteen- ja seitsemäänkymmeneen?  Mitä mieltä olette? 

Mikä on teidän arvovalintanne, arvon lukijat?

(Valokuva Iines 09/2023)

Uhkia päämme päällä

 

Jos luulitte, arvon ihmiset, että koronaa ei enää ole, niin erehdytte. Minun kolmesti rokotettu tyttäreni on juuri saanut hurjanpuoleisen koronan ja minä olen altistunut tartunnalle. 

Tytär on ollut koko korona-ajan pääkaupunkiseudun vilkkaan ja monenkirjavan ihmismassan keskellä, liikkunut estoitta ja ollut työssä jopa samassa ahtaassa työtilassa koronaa räkivän ihmisen kanssa, eikä ole tähän mennessä vielä sairastunut - kuten en minäkään, viidesti rokotettu, ihmisiä tavannut ja etäisyyttä pitämätön - lukuunottamatta alkuaikojen eristäytymistä.

Ilmeisesti meidän suvussamme tarvitaan vierasalkuinen virus, sillä tämä tyttären virus tarttui Brittein saarilta, teattereista, palatseista, museoista, kahviloista tai lentokoneen ahtaasta tilasta, niin kuin itse epäilen. Menomatkalla vieressä oli istunut isokokoinen uros, joka oli pitänyt reisiään auki ja jalkojaan levällään yli oman tilansa koko matkan. Mistä tulee tämä jokusten miesten jalat överisti harallaan istuminen? Kun isoilla miehillä tunnetusti on aika pieni värkkikin, kertovat tutkimukset naistenlehdissä, niin harallaan istuminen tuntuu turhalta uhoamiselta. Eivät naisetkaan tuuleta.

Mitä minun altistumiseeni tulee, se tapahtui Lihavaa, eli Lumo-kissaa noudettaessa, kun söimme yhdessä laittamani ruoan, aika lähekkäin keittiön pöydän vieressä. Seuraavana päivänä sain viestin, että koronatesti näytti positiivista ja keuhkot olivat täynnä räkää ja hevosyskä vaivasi. Kun tyttärellä on lisäksi homekoulusta saamansa astma, tilanne on kurja, mutta ei henkeä uhkaava rokotusten vuoksi. Itselläni on viisi rokotusta eikä ainakaan vielä oireita. Ei passaisi näinä soten aikoina sairastua. Terveyskeskukset ovat kaaostilassa ja hoitoa eivät saa edes kaikki sairaatkaan. 

Kun sotea ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, kuvittelin, että se merkitsee potilaan parasta. Vaan ei se merkitse, sillä ei voi mitenkään olla potilaan etu, että terveysasemia lakkautetaan jopa pääkaupunkiseudulla. Tulee kafkamainen tunnelma: terveyskeskus on kuin linna, jonka tyhjillä käytävillä kulkee asiakas, maanmittari K. yrittäen saada yhteyttä kaupunkia hallitsevaan linnaan, mutta kohtaa vain outoja esteitä: varsinaisia asiasta päättäviä henkilöitä hän ei tapaa ollenkaan, ainoastaan alempia virkamiehiä, ja silloinkin kun hän tapaa jonkun ihmisen, kunnollista kohtaamista ei tapahdu vaan vuorovaikutus jää pinnalliselle tasolle. 

Sote ulkoistaa potilaat pois tai etäruutujen taakse, lääkärit ovat linnoittautuneet kauas asiakkaasta terveydenhoitajan  taakse, ja harvat ja valitut ovat ne, jotka pääsevät kaikkein pyhimpään: lääkärin kanssa elävään kontaktiin. 

Tämän masentavan blogipäreen lopuksi totean teille, arvoista ihmiset, että paljon on nyt uhkia päämme päällä. Voimistuvan koronan lisäksi meitä uhkaa vaarallinen intialainen Nipah-virusinfektio, joka  tappaa jopa 45–70 prosenttia kantajistaan. Viruksen luontaisia kantajia ovat hedelmälepakot, mutta sen voi saada myös saastuneesta ruoasta. Virus on lisääntynyt Intiassa huolestuttavasti, kertoo WHO. 

Eikä tässä vielä kaikki. Ihmispoloa uhkaa myös lintuinfluenssa, jopa Suomesta käsin, koska meillä halutaan pitää kiinni turkistarhauksesta. Myös afrikkalainen sikarutto uhkaa levitä Suomeen, koska sitä on jo Ruotsin Fagerstassa. Tosin tämä tauti ei uhkaa ihmistä, vaan ainoastaan joulupöytämme kunkkua, kinkkua. Vaan uhka sekin.

( Maalaus Franjo Klopotan)

Kaikennielevää rasismia

 

Vaan oletteko te, arvoisat ihmiset, tehneet nyt varmasti kaikkenne, jottette missään tilanteessa minään hetkenä tule sortuneeksi rasismiin, tuohon tämän ajan pahimpaan uhkaan? Nimittäin sitä on kaikkialla, rasismia, ja se uhkaa nielaista Suomen taantumaan ja kuolon kitaan.

Näihin dystopioihin herään tässä Ylen aamutelevisiota seuratessani, samalla kun tyhjennän kahvikannuani parin toastin keralla. Yle on tuottanut paikalle aina sanavalmiin Millariikka Rytkösen, Tehyn puheenjohtajan, joka kertoo toimittajalle, miten huonosti asiat ovat suomalaisessa terveydenhuollossa. Havaintokappaleeksi paikalle on tuotettu myös Suomessa syntynyt tumma hoitaja, kiharatukkainen mies, Anirvan Helakallio, joka myöntää Rytkösen viestin: kyllä, rasismia on, ja se näkyy mm. osaamisen vähättelynä. Rytkönen pitää epäkohtana mm. sitä, että ulkomailta tulevat joutuvat opiskelemaan lisää pärjätäkseen Suomen sairaiden kanssa. 

Tässä kohdassa keskeytän toastini puremisen ja tuiskahdan Rytköselle, että näinhän on muuallakin, ihminen joutuu kouluttautumaan uuden maansa työoppeihin ja tavoille. Kun esimerkiksi sisareni muutti pätevänä luokanopettajana Saksaan muinoin, hän joutui suorittamaan sikäläisen opettajantutkinnon kokonaan saadakseen valtiolta viran. Siitä huolimatta, että Suomi oli tuolloin jo koulutuksen mallimaa. Eli Rytkösen rutinat ovat osittain tekemällä tehtyjä, kuten koko rasismikeskustelu Suomessa.  Meillä saa - tietyin ehdoin - tappaa kiduttamalla suomalaisen romaninaisen lemmikkieläimet ja polttaa vielä elävinä nuotiolla, ajaa juopporallia ja valehdella puolueelle, mutta meillä ei saa sanoa tumman ihmisen mustaa säkkimekkoa mustaksi säkiksi, joka se oikeasti on. Siitä seuraa hirveitä, Suomi vavahtaa ja sanojan elämä koetetaan tuhota. 

Silmäilen samalla Ylen nettisivuja ja kas, siellähän on tehty kysely yliopistoihin niiden harjoittamasta rasismista. Ja rasismia on kovasti, kaikennielevästi. Myönnän - en jaksa lukea tätä kyselyä, sillä Suomen kauhea rasismi tunkee jo korvista ulos. 

Toivon vain hartaasti, että rasismiksi ei koeta esimerkiksi sitä, että ulkomainen tiedehenkilö tai opiskelija ei pääse työhaastatteluun ”nimensä vuoksi”. Asiahan on niin, että hyvin moni suomalainenkaan ei pääse työhaastatteluun. Sitäkin toivon, että suomen kielen osaamisen vaatimusta ei koeta rasismiksi. On selvää, että maassa puhutaan ensisijaisesti maan kieltä, ja sen oppiminen on tulijan oma etu. 

Ennen kaikkea toivon, että rasismia ei korostettaisi nyt niin kovasti suomalaisena ongelmana. Sitä on kaikkialla maailmassa, myös tummaihoisten kulttuureissa, arabimaissa, kaikkialla ulkomaillakin. Eli tummaihoinenkin harjoittaa vaaleaihoista kohtaan rasismia. Rasismissa on arkkityyppistä ja myyttistä pohjaa, joka perustuu alkuperäisten heimojen  henkiinjäämistaisteluun. Mitä sivistyneempi kulttuuri, sen vähemmän siinä on ohjelmallista rasismia. Mutta siis rasismitonta kulttuuria tai maata ei ole. 

Lisäksi tätä rasismiasiaa edelleen jauhettaessa jää moni tärkeä asia jalkoihin. Kun median energia menee rasismijahtiin, mitä kaikkea jää siltä huomaamatta? Meillä ei ole sattunut edes ainuttakaan rasistista tekoa, vaan pikemminkin taitaa olla niin, että katujengit harjoittavat jopa fyysistä väkivaltaa ja pelkoa etenkin lapsissa ja nuorissa.

Lopuksi katsaus koulumaailmaan. Nimittäin sinne ei Yle ole ulottanut vielä rasismikyselyään. Kannattaisi, sillä koulut ovat rasismin kotipesiä, tulos olisi muheva ja varmasti tuore. Oppilaat ja lapset ovat aitoja kirkassilmäisiä totuudentorvia. 

Kerron tosiesimerkin parin kolmen vuoden takaa. Muuan veikeä tumma vesseli nimittäin tipautti kynänsä lattialle ja komensi opettajansa, nuoren naisen, poimimaan kynän hänelle. Kun opettaja sanoi hänelle, että poimipa, X, itse kynäsi, oppilas huusi hänelle: rasisti! 

Näin se käy ja tilasto kiittää. 

(Valokuva sarjasta Hassut luontokuvat, kuvaaja tuntematon)

Tapettiin sun katit

 

Hätkähdyttävä kuva ja uutinen on mediasta  vuodelta 2019. Linkki kiertää nyt pitkin somea. Kyse on nimittäin tänäisestä sosiaalidemokraattien varapuheenjohtajan* valinnasta. Tehtävään valittiin Antti Lindtmanin toiveesta Mikkel Näkkäläjärvi. 

Uutinen vuodelta 2019 hätkähdyttää, itkettää ja raivostuttaa eläintenystävää ja varmasti jokaista henkisesti tervettä ihmistä, erikoisesti kissojen omistajia ja ystäviä. Saan itsekin ihanan Lumo-kissan hoitooni ensi viikolla, kun sen emäntä lähtee reissuun maailmalle. Meillä on aina ollut huushollissa kissa tai koira, ja minulle on ylipääsemätöntä ymmärtää, että joku voi kiduttaa eläimiä ja kenties samaan aikaan äimistellä maassa vallitsevaa "hirveää rasismia, josta on tehtävä loppu".

Tuo linkkaamani uutinen puhuu puolestaan. Tässä siitä pitkä katkelma. Varoitus herkille lukijoille. Teksti sisältää raakoja kohtia ja perimmäistä pahuutta. Nostan sen kuitenkin pramille, jotta tällaisesta päästäisiin:

Nyt 28-vuotiaan Näkkäläjärven tuomiot muun muassa eläinsuojelurikoksesta ja kotirauhan rikkomisesta nousivat julkisuuteen viikonvaihteessa  [2019]. Demarinuorten puheenjohtajana toimiva Näkkäläjärvi jätti kertomatta tuomioista asettuessaan SDP:n eurovaaliehdokkaaksi, mutta kertoi historiastaan Helsingin Sanomien uutisoitua ehdokkaiden tuomioista Näkkäläjärveä nimeltä mainitsematta.

Osa porukasta oli käynyt mökillä jo edellisenä yönä. Tuolloin pojat olivat tappaneet kahdeksan kissanpentua lyömällä niitä jääkiekkomailoilla. Poliisin kuulustelussa tuolloin 15–17-vuotiaat pojat kertoivat pentujen kuolleen helposti.

Perjantaina pojat, Näkkäläjärvi mukaan lukien, olivat viettämässä yhdessä iltaa, kun he päättivät lähteä mökille takaisin.

Pyöriensä satulaan hypänneet nuoret pysähtyivät matkalla Näkkäläjärven isän luona noutamassa mukaan spray-maaleja ja lumilapion.

Näkkäläjärvi kertoi kuulusteluissa poikien sytyttäneen nuotion mökin pihaan ja huomanneen sitten asunnon alla aikuisen kissan. Osa pojista taas muistaa kissan tappamisen alkaneen sisätiloissa, ennen kuin eläimen hakkaamista jatkettiin pihalla.

– Tätä kissaa piti lyödä varmaankin kymmenen lyöntiä, ennen kuin se kuoli, yksi pojista kertoi kuulustelussa.

Myös Näkkäläjärvi kertoi aikuisen kissan tappamisen kestäneen yhtä iskua pidempään.

– Hakkasimme kissaa niin pitkään, että se hiljeni ja todennäköisesti kuoli, Näkkäläjärvi kuvaili tapahtumia kuulusteluissa.

Edellisenä iltana pentuja mökillä tappaneet pojat olivat tuolloin polttaneet kuolleita kissoja pihalle sytytetyssä nuotiossa ja sama tehtiin perjantain ja lauantain välisenä yönä: kuolleeksi arvioitu kissa siirrettiin jääkiekkomailalla pihamaalle sytytettyyn nuotioon.

Kysyn vain kaksi kysymystä: 

1. Onko suurempi synti kirjoittaa mustista säkeistä  vai kiduttaa eläimiä  äärimmäisen julmasti ja  tuskaa tuottavasti, ja lopulta tappaa kissanpennut heittelemällä ne nuotioon räjähtelemään? Hakata lopuksi emokissa kuoliaaksi lapioilla ja kepeillä? Kirjoittaa vielä  viesti mummon oveen: TAPETTIIN SUN KATIT? 

2. Oliko Lindtman tietoinen Näkkäläjärven rikollisesta taustasta ja edustaako tällainen sairas eläinrääkkäys laajemminkin Lindtmanin ja  sosiaalidemokraattien  käsitystä siitä, miten eläimiä ja kaikkein puolustuskyvyttömimpiä  tulee kohdella? 

(Kuva ja lainaus Iltalehti 22.5.2019)

* = puoluesihteeri