12.11.2019

Vesileipää


Tiesittekö muuten, että 1600-luvun postipojalle piti antaa puoli tietä vapaaksi. Postin tuli kulkea peninkulma kahdessa tunnissa. Myöhästelevää postipoikaa uhkasi vesileipävankeus.

Meillä taas postipoikia ja -tyttöjä uhkaa vesileipä palkan puolesta. 

Varokaa muuten nyt postilakon aikana tarkasti sirukorttejanne. Ettei teille käy niin kuin minulle tänään. Tai oikeastaan jo eilen.

Kun nimittäin olin marketissa,  niin pankkikorttini ei käynytkään kassalla. Se herjasi "lukuvirhettä". Myyjä hinkasi korttia hihansa liepeeseen ja koetettiin uudelleen.  Ei auttanut. Jono takanani kasvoi ja minulla hikipisarat. Sitten muistin, että kukkarossani on poikkeuksellisesti viisitoista euroa käteistä, ja maksoin rahalla. Siunatut pikku setelit.

Tänään Lidlissä juutuin taas kassalle pankkikorttini kanssa. Jälleen hingattiin korttia, myyjä ja minäkin, mutta ei.  - Sirussa voi olla naarmu, sanoi kassa.  Taas oli takanani jono ja minulla hiki. Hätä keinot keksii.  - Koetetaas tätä, sanoin, kun huomasin S-pankin maksukortin rahapussistani. En yleensä käytä sitä, koska sillä on vain kertyneitä pieniä  bonuksia. En edes muista kortin tunnuslukua. Onneksi se kelpasi lähimaksuun ja olin pelastettu häpeältä. Jostain syystä kiitin myyjää vielä kun lähdin.

Kostutin autossa paperinenäliinan ja pyyhin sillä varovasti koko kortin. Päätin mennä  automaatille kokeilemaan, voinko edes nostaa käteistä. En voinut. Automaatti sylkäisi korttini äkäisesti ulos. Kortti oli "unvalid". Olin pattitilanteessa. Toimimaton pankkikortti, jolla ei voi maksaa ja jolla ei voi nostaa. Ja neljän viikon postilakko. Tässä vaiheessa meinasi itku tulla, sillä mitä ihminen tekee viikkoja ilman rahaa, jota ei voi nostaa edes konttorista, kun sellaista ei täällä ole.

Kotoa soitin sitten Nordeaan, kun ensin kymmenisen minuuttia etsin palvelunumeroa netistä. Linkit ohjasivat chat-linjoille kirjoittelemaan ongelmista, mutta olin niin tuohduksissani, että halusin puhua Elävän Ihmisen kanssa. Mobiilipankin kautta sainkin yhteyden kohtuullisen nopeasti.

Ystävällinen nainen lupasi tilata ja lähettää uuden kortin Matkahuoltoon, jolloin saisin sen aika nopeasti. - Onhan sinulla henkilötodistus, kun ajokortti ei kelpaa todistuksesi, varmisti tuo pelastava enkeli. - No ei ole, eikä voimassa olevaa passia. - Pitäisi olla, huokaa nainen.  Ilman niitä ei voi tunnistaa.

Koska uuden passin ja henkilökortin hankkiminen postituksineen - täällä ei ole poliisiasemaakaan - olisi myös juuttunut lakon jalkoihin, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että uusi korttini  lähetetään lakkoa uhmaten postitse,  tulee sitten kun tulee.  Jos tulee. Siihen asti on pärjättävä jotenkin S-bonustiliä hyödyntäen. Ellei minulla olisi kahta tiliä eri pankissa, olisin kirjaimellisesti keltaisessa liemessä.

Kyllä on ihmisen elämä tehty hankalaksi. Jatkossa jokaisen kannattaa miettiä valmiiksi sellainen strategia, jossa laatii elonjäämissuunnitelman paitsi lihatta myös postilaitoksetta/ pankitta/ poliisitta elämisestä.

6.11.2019

Hej alla mina vänner



Det är dags att skriva på svenska igen, till äran för svenska dagen. Hejaa Sverige, hejaa! Här kommer en god text av allt aktuellt.

Först skall jag säga, att om Päivi Räsänen dömdes till döds, är ordfriheten också död och vårt land är på resan till totalitarism om inte alls till  fasism, vilket alltid har konsekvenser. Lev länge din ärlighet bland alla politiska lögnare, Päivi! Fjäder i din hatt!

För det andra låt mig berättä till er, kärä läsare,  om presidents hustru Jenni Gäddas senaste uttalande. Hon nämligen sade att ”Mer än 70 miljoner husdjur dör varje år i Finland. Var och en av dem skulle ha velat leva. I slutändan avgörs dessa djurs öde - villkoren under vilka dessa individer tillbringar sitt unika liv - av konsumenterna, var och en av oss.

Åh hur jag förstår mild Jenni! När jag var liten, tittade  jag på bruna nötkreatur i min mors farbrors navetta. Åh, hur vackra  ögon de hade! Jag tyckte synd om dem, när flugorna invaderade deras vackra bruna koögon. Koens ögon var de vackraste ögonen jag någonsin sett.

Jag vill inte att köttanarkisten Sommar Auvinen ska äga till sig skönheten i en koögon, och jag kan föreställa mig, att hon fördömer inte  Jenni till döds från ett uttalande av nötkreatur. Jag tror, att Sommar är köttanarkist för klimatorsak. Hon tänker inte koögansskönhet.

För det tredje och till sist vill jag påminna alla unga kvinnor om att inte bli stressade, om de är gravida. Radio-nyheterna sade nämligen att enligt forskning, ju mer stressad en kvinna är, desto säkrare föder hon en flicka. Stressfria föder fet babypojkar. Mor till sju bröder kunde vara en stressfri kvinna.

PS   Och slutligen, lycka till Sverige och en bättre framtid, åtminstone till Malmö, där tre bomber just exploderade i ett befolkat område, där det enligt en finsk kolumnist finns söt fred och harmoni.


31.10.2019

Miesluolassa




31.10. Käyn pari kertaa vuodessa paikallisella "Essolla" vaihdattamassa autonrenkaat ja öljyt ja joskus tuulilasin pyyhkimetkin.

Esso on pieni ja selvästi miesluola. Takanurkassa on myynnissä "ruoka", johon kuuluu kuuma makkara paperissa. Jälkiruokana on ateriaan kuuluva kahvi, kannettomassa pienessä pahvimukissa. Tarjolla on myös sinappia ja ketsuppia. Baarijakkaroina on kaksi korkeajalkaista pallia, joilla miehet istuvat toisella kankullaan, koska haaroja ei mahdu levittämään. Huoltoasiakkaille on pari matalaa pikkutuolia ruokatilan kyljessä. Vieressä on pino vanhoja lehtiä, lähinnä paikallisia ilmaisjakeluja.

Tiskissä on myytävänä karamellipusseja, askeja, avaimenperiä ja kondomeja. Olen ajatellut joskus kurkistaa kondomipakkausten nimiä, sillä keväällä olin huomaavinani, että joissakin laatikoissa luki hassuja nimiä. Olen aina ollut kiinnostunut nimistöntutkimuksesta.

Paikannimet ja sukunimet Suomessa on jo tutkittu, mutta miten lienee tuotteiden nimistöhistoria? Lapsuudestani muistan vieläkin ihanan Ponds-huulipunan mainoksen. Se kesti ja kesti ja kesti, jopa useamman suudelman. Muistan myös Hyvon-mainokset, joissa koko perhe pukeutui puuvillaisiin Hyvon-alusasuihin saunan jälkeen, kun sen viikon alusvaatteiden vaihto suoritettiin.

Istun pikkutuolilla puolisen tuntia odottamassa autoani. Sinä aikana huoltamon pitäjä syö kolme makkaraa ja asiakkaat, kaksi lihavaa miestä makkaran mieheen. Bensaa he eivät osta. Pöydästä on sinappi loppu, mutta huoltamon pitäjä ei tuo uutta putelia ennen kuin asiakas on saatu heruttamaan kunnolla viimeisetkin tipat. Välillä makkaransyöjät pelaavat toisessa nurkassa olevaa mystistä peliä, jossa tavoitellaan jotakin lukua, jota ei saada, ja sekös miehiä harmittaa. Päälle haukkapala makkarasta ja uusi yritys.

Kuuntelen miehiä, vaikka olen lukevinani eilistä Satakunnan Kansaa. Korvani erottavat nimet Kettu-Mikko, Luoti-Janne ja Hessu. Nuori asentajapoika kysyy, että jaa ketä, ja miehet vastaavat hänelle, että et sää niitä tunne.  Harmi, tyypit kiinnostavat minuakin. Olisin kovasti halunnut kuulla jotain varsinkin Luoti-Jannesta.  Vaikka pahaa pelkään, että he ovat vain paikallisen metsästysyhdistyksen laillisia jäseniä.

Ovi käy koko ajan, ja yksi nainenkin pistäytyy tuomaan autonsa pesuun.  Hän ei jää odottamaan, vaan sanoo tulevansa tulevansa tunnin kuluttua hakemaan auton ja pakenee nopeasti ulos miesten katseitten alta.  Istuessani lehden takana mietin murhaa, joka on juuri tapahtunut paikkakunnalla. Ajattelen, että huoltamonpitäjä on varmaan kuullut, kuka murhasi ja kenet ja peräkylilläkö. Voisin kysyä häneltä, jos asiakkaita ei viuhahtelisi koko ajan. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa miehet panevat maailman järjestykseen.

Iltapäivällä kerron puhelimessa tyttärelleni vaihtaneeni Essolla renkaat. Tytär sanoo, että taitaa olla luotettava paikka, kun aina käyt siellä. Sanon, että ei suinkaan. Huoltamonpitäjä on entinen oppilaani, joka lunttasi suomen kielen kokeessa. Käräytin hänet rehtorille ja hylkäsin kokeen.

Emme ole palanneet huoltamonpitäjän kanssa tähän tapahtumaan, mutta voin vannoa, että saan varsin hyvä palvelun asioidessani Essolla. Mies kumartaa niin, että tunnen oloni epämukavaksi. Sitä en osaa sanoa, miksi aina palaan tähän paikkaan, jossa väliin tarvikkeitakin puuttuu. Nytkään en saanut tuulilasin pitkää sulkaa vaihdettua. Hakevat huomiseksi merkkikorjaamolta.  Mikäs kiire minulla.

Toinen asia - tuon tyynnyttävän miesluolassakäynnin lisäksi tänään on kummastukseni siitä, miten puolueen puheenjohtaja voi istua kahdella pallilla: puolueen puheenjohtajana ja ministerinä. Eikö ministeriys olekaan niin vaativaa työtä, että se vie hoitajaltaan kaiken ajan? Jos minulla olisi tsaanssit kumpaankin, valitsisin vain toisen. Moinen kombo tulisi kieltää, sillä jostakin se on pois.

Lopuksi hyvää halloweenia vaan niille,  jotka sitä viettävät. Itse en saa otetta koko juhlaan. Päinvastoin, säikähdin paikallisessa Hongkongissa käytävällä seisovia mustakaapuisia luurankoja. Pystyin kyllä ihastelemaan luurangon aitoa ulkonäköä ja jopa ottamaan siitä valokuvan.