Ette tainneet tietää sitäkään, että maanantaina 29.8. vietetään Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivää? Tai oikeastaan vietettiin, vanhan kansan kalenterin mukaan, aina vuoteen 1908 asti, jolloin sen paikalle almanakkaan lykättiin Iineksen päivä.
Uuden testamentin mukaanhan Johannes Kastajan mestautti Herodes, vuonna 32. Tämä Herodes ei ollut se jouluevankeliumista tuttu kuningas Herodes, vaan Galilean neljänneksen kuvernööri ja neljänneshallitsija Herodes Antipas. Surman vaatijana oli Herodeen vaimo Herodias, joka antoi tyttärensä vaatia palkaksi kauniista tanssista mitä halusi. Äiti ehdotti, että tytär pyytäisi Johannes Kastajan päätä, ja näin tapahtui. Tytär vaati pään heti vadille. Tyttären nimeä ei Raamatussa mainita, mutta perimätiedon mukaan hän oli Salome.
Keskiaikana päivä ilmaistiin vanhoissa pyhimyskalentereissa sanoin Decollatio Johannis. Mikael Agricola suomensi termin 1500-luvun alkupuoliskolla muotoon Johannes Kastajan kaulanleikkaus. Päivää kuvattiin kalentereissa myöhemmin lyhennyksellä Joh. Kast. k.l.. On todennäköistä, ettei kansa yleisesti ymmärtänyt enää tuolloin päivän tai lyhenteen merkitystä.
Kaulanleikkauspäivähän ei muinoin ollut hyvä päivä, vaan se koettiin vaarallisena ja kammottavana. Siksi päivälle asetettiin kovia ihmisten elämään vaikuttavia vaatimuksia. Kaulanleikkauksen päivänä ei saanut esimerkiksi kylvää ruista eikä muokata peltoa, sillä siitä olisi mennyt viljaonni.
Jos tämän kiellon suhteuttaisi nykyiseen internetaikaan, voisi ehkä sanoa, että kyseisenä päivänä ei saisi kirjoittaa uusia nettitekstejä eikä edes suunnitella uutta kirjoitusta, ei päätoimittaja, toimittaja, vieraileva kolumnisti tai intohimoinen nettikommentoija. Ei saisi tviittailla tai julkistaa kuvia internetissä, vaikka olisi kuinka herkullisia biletyskuvia juhlivasta arkkipiispasta, joka ravistuttaa instituutiota. Ei saisi antaa edes suullisia lausuntoja uutisille, sillä puhuttu julkinen sana olisi samaa sanankylvöä kuin kirjoitetun sanan levitys. Kylvöt kielletty koko kansalta.
Sallittua sen sijaan kaulanleikkauspäivänä oli niittyjen perkaaminen ja syöpäläisten hävittäminen, ja oikeastaan se oli erinomaisen sopiva näihin toimiin. Eli nykyaikana se suhteutuisi mitä mainioimmin woke-aatteeseen: perataan pois toksisuutta Shakespearelta ja poltetaan Päivi Räsänen roviolla sekä siivotaan Areenasta ja MTV-katsomosta kaikki vanhat Peteliukset ja Kallialat, etenkin ne romani- ja saamelaissketsit. Tehdään turvallista tilaa urakalla.
Sitä ette ainakaan tienneet, että Suomen ortodoksisella alueella kaulanleikkauspäivää kutsuttiin Kuivan Iivanan päiväksi. Itäisen kirkon piirissä päivä oli jos mahdollista vieläkin pahempi kuin lännen kirkon parissa. Karjalan tunnetusti omenan kokoisia marjoja ei saanut poimia, koska marjat sisälsivät mestatun Johanneksen verta ja poimittu paikka olisi ehtynyt kuivaksi maankantturaksi.
Itse jään lopuksi miettimään, pitäisikö päivä liputuksineen palauttaa monikulttuurisuuden kunniaksi kalentereihin. Me suomalaiset kun osaamme kunnioittaa monikulttuurisia perinteitä. Kyllä se tuohon Iineksen nimipäivän rinnalle mahtuisi. Vai mitä?
(Maalaus Andrea Solario 1507 - 09)