Kuusi vuotta sitten tanskalainen Jylland Posten pyysi anteeksi sitä, että jotkut lukijat tunsivat mielipahaa lehdessä julkaistussa Muhammadia esittävästä pilapiirroksesta. Tämä aloitti mediassa tietynlaisten taianomaisten kvasipahoittelujen sarjan, jossa tekijä pyytää anteeksi ihmisten reaktioita, mutta ei mainitse mitään omasta vastuustaan mielipahaan ja kohuun, saati että pyytäisi tekoaan anteeksi.Käsienpesua jatkaa tänään mm. Isä Mitro, joka pyytää näyttävästi anteeksi sitä, että ihmiset tuntevat mielipahaa hänen tahattoman käytöksensä vuoksi. Hän ei tunne itseään julkistetuista lausunnoista, vaikka on vihjaillut virallisissa tilaisuuksissa naisille seksistisiä huomioitaan heidän vartalostaan ja kertonut mm., että hänellä ei ole kaapunsa alla mitään. Lentoemäntää hän on pyytänyt istumaan syliinsä.
Ilkka Kanervakin pyysi anteeksi ihmisten mielipahaa, kun hänen seksiviestinsä vuosivat julkisuuteen. Kuin sinettinä asialle Kanerva esiintyy tänäänkin lehdissä seksiviestien lähettäjänä tummalle nuorelle naiselle, vaikka on toisaalle kihlattu mies. Jäädään odottamaan sitä, että Kanerva pyytää taas anteeksi ihmisten mielipahaa, jota he suottapäiten tuntevat hänen vuokseen.
Alan päivä päivältä ymmärtää paremmin niitä nuoria naisia, jotka potkivat miehiä munille ja tahtovat katkoa heidän peukaloitaan ja keskareitaan: Ja murran sun keskarin, ettet sä häpäise mua enää/Ja nimetöntä säälisin, mut ei se mitään fiksua teekään/ Hei kohtalo, oon iso tyttö jo/Ja mä päätän sen kenen oon tai en/ Hei kohtalo, mul oma tahto on. (Chisu)
Julkisuudessa tämä tietyntyyppisten miesten harjoittama seksuaalinen ahdistelu pyritään nopeasti mitätöimään pyytämällä naisia astumaan julkisuuden valokeilaan kertomaan kokemastaan. Kun naiset eivät halua, väitetään, että he ovat keksineet kaiken tai ovat seksikielteisiä pihtaajia. Taivaan vallat! Eikö Isä Mitron tapauksessakin riitä, että kymmenenkin naista sanoo samaa?
Sitten on valitettavasti vielä enemmän niitä epävarmoja naisihmisiä, jotka ottavat nämä potenssin purskauttelut itseensä kohdistuvina kohteliaisuuksina, merkkeinä siitä, että he ovat erityisen viehättäviä ja seksikkäitä. Jossain pinnan alla onkin kirjoittamaton sääntö, että naisen kuuluisi olla tyytyväinen näistä seksuaalisista huomioista ja kosiskeluista.
Muistan hyvin ensimmäisen ja toisen itseeni kohdistuneen seksuaalisen lähelletulon. Ensimmäinen sattui kun olin alakoululainen ja menin tuttuun taloon kesäpaikallani katsomaan hevosta, Pojua, jolla minun oli luvattu antaa ratsastaa, vaikka se oli vankka työhevonen. Olin talon isännän - sukulainen - kanssa kahden aitauksessa, ja hän tarttui minua paljaasta reidestä hyvin ylhäältä, niin että käsi oli shortsin lahkeen sisäpuolella. Sävähdin vaistomaisesti ja astuin kauemmaksi. Vaikka olin lapsi, aistin isännän nolouden, ja hän sopersi, että tahtoi vain nostaa minut "kontista" hevosen selkään. Häpesin kauheasti, enkä kertonut kenellekään. Olisin vaipunut maanrakoon, jos tästä olisi pitänyt kertoa vaikka kaverillekin.
Toinen tapaus sattui samaisella kesäpaikalla, heinäpellolla, jossa olin pikku-Lolitan äidin kanssa. Olimme kymmenvuotiaita, korkeintaan yksitoista. Pellolla oli raavaita heinämiehiä ja me pikkutytöt heinänsotkijoina. Miehet naureskelivat meitä ja vilkuilivat sivusilmin. Yksi sanoi, että jaaha, flikat keräävät seipääntappeja illaksi. Se tuntui kauhean härskiltä, ja taas hävettiin posket punaisina. Tuntui kuin olisi tehnyt itse jotain väärää, ollut likainen. Mehän luimme illalla Runotyttöä ja Anna ystäväämme.
Tämä häpeän tunne lienee aikuisilla naisillakin pohjana, kun joku vieras tai puolituttu mies tunkee naisen omimmalle reviirille ja sanoo jotakin alatyylisen rivoa. Ihan kuin nainen olisi niin olematon olento, että hänelle voi sanoa tuollaista. Luulen lisäksi, että kyse ei ole millään tavoin naisen ulkonäöstä, kauneudesta, saati seksuaalisuuden asteesta ja nautintakyvystä, jos tarkastellaan sitä, miten nainen suhtautuu kokemiinsa lähelletunkuihin. Kyse lienee sen sijaan naisen naiseuden vahvuudesta. Mitä vahvempi naiseus, sen sen vahvempi on naisen tunne oman itseytensä, kehonsa ja mielensä loukkaamattomista rajoista. Tästä on kyse Chisun laulussa, Laura Gustafssonin Huorasadussa ja nuorten naisten selvästi näkyvässä eloisassa raivossa ja uudenlaisessa itsetunnossa. Naisen ihmisarvosta. Tervehdin riemulla uudenlaista naista.
(Valokuva E. Buguet)
