Nuoruustango

 

 

Mikä vaivaa meidän nuoriamme? Kun hamassa muinaisuudessa 50-luvulla poltettiin röökiä ja oltiin kauheita lättähattuja tai myssymissejä, ja rajuina radikaalivuosina kuunneltiin Nuoruustangoa, niin nyt olla rasisteja, koulukiusaajia ja puukkosankareita. Hakataan ja tapetaan.

Tässä ruohonleikkuun lepotauolla luen digi-Hesaristani  järkyttäviä uutisia ja näppäilen näitä rivejä pajulinnun herkeämättömässä liverryksessä. Kauempana kukahtelee käki.

Kauppakeskus Valkeassa Oulussa on nimittäin tapahtunut toinenkin puukotus, kertoo HS ykkössivullaan. Edellisestä Sebastian Lämsän suorittamasta puukotuksesta samassa paikassa on aikaa tuskin viikko, pari. 

Tästä toisesta teosta on pidätetty teini-ikäinen 15 vuotta täyttänyt, mutta alle 18-vuotias -  kuten asia nykytyylin mukaisesti  hieman kaarrellen ilmaistaan. Uhri on tässäkin tapauksessa ulkomaalaistaustainen, ja hän pääsi onnekseen pakenemaan. Motiivia sanotaan tässäkin rasistiseksi.

Toisaalla lehdessä on uutinen tuomiosta, jonka alle kaksikymmentävuotiaat nuoret saivat lyötyään alaikäistä lasta machetella eli viidakkoveitsellä päähän ja videoituaan tapahtuman. Uhria myös potkittiin ja lyötiin. 

Tällä toisen väkivaltajutun kaksikolla, Adam Amin Lafzaynilla ja Dyar Husseinilla, on tilillään useita raakoja ja julmia itseään heiveröisempien uhrien  pahoinpitelyjä. Muutaman vuoden ehdoton tuomio rapsahti nuorukaisille, joten samansuuruinen tuomio lienee Oulun ensimmäiselle puukkomiehelle tulossa ellei muuta ilmene, ja todennäköisesti ilmenee tässäkin useita tapauksia kuten Adamilla ja Dyarilla.

Vaan olkaamme lohdullisella mielellä. Valtion ylin valta on hereillä. Petteri Orpo tviittaa Oulun tapahtumista: Ajatukseni ovat uhrien ja heidän läheistensä kanssa.  Ja tasavallan presidentti, Aleksander Stubb: Tuomitsen rasismin sen kaikissa muodoissa jyrkästi. Rasismille ja rasistiselle väkivallalle ei saa olla Suomessa minkäänlaista sijaa. Eli nyt sen sitten tiedätte, rasismi on tuomittu, kaikki johtuu siitä, ja valtakunnassa kaikki hyvin. 

Ja ei kun jatkamaan nurmikon leikkuuta!

Median lemmikki

 

Nyt kun pöly on laskeutunut, löydän kolme syytä Li Anderssonin  suureen äänisaaliseen EU-vaalissa.  

1. Li Andersson puhui itsensä kurjuuden kuningattareksi. Hän onnistui sanoittamaan leikkauksista pillastuneen kansan sisimmät tunnot. Kärsimyksiä kuvattiin liikuttavasti, kansa oli asunnottomuuden ja nälkäkuoleman partaalla, terveydenhoito ja opiskelut uhattuina. Lukiolaisilta uhattiin viedä tietokoneet pois kesken kirjoitusten ja yksiöistä oli muutettava kommuuneihin.

2. Li Andersson oli toimittajien lemmikki. Media oli mielestäni tässä vaalissa merkittävin kuninkaantekijä ja mahdollisti kurjuuden sanoittamisen, ykköskohdan. Anderssonhan  sai  puheaikaa selkeästi enemmän kuin muut keskustelijat. Siinä kun Harry Harkimo tai persuedustaja keskeytettiin minuutin jälkeen, Anderssonia ei  keskeytetty, vaan hän sai esittää puheensa rauhassa loppuun asti. Toimittajat sallivat hänen  myös varastaa muiden puheenvuoroja. Asian merkittävyyttä lisää se, että Andersson on koko nykyisen hallituskauden ollut haastatelluimpia mediavaikuttajia, joka on kutsuttu varsinkin Ylen ajankohtaisohjelmiin puhujavieraaksi. Katsojille ovat tuttuja  pitkät keskeytymättömät hallituskurjuuden sanoitukset.

3. Hallituksen leikkauspolitiikka on omiaan sytyttämään Anderssonin liekkeihin. Tämä on luonnollista, eikä tässä ole taivastelemista. Kukapa ei käyttäisi tilannetta hyväkseen.

Vaan minä uskon, että jos media olisi kohdellut esimerkiksi Harry Harkimoa yhtä aseettomasti ja nostaen  kuin Li Anderssonia, niin Harkimo - tai kuka tahansa -  olisi kerännyt ison äänisaaliin. Harkimohan puhuu halutessaan kuin Runeberg, piikittelee hallitusta, on hauska ja kaiken lisäksi myös rakentava. Hän ei vain hauku ja räksytä, vaan hänellä on usein myös korjausehdotus kainalossaan. Hän ymmärtää myös kiusattua ja vähäväkistä ihmistä. Eli aineksia olisi, mutta median huomio puuttuu. Media on suuri kuninkaantekijä. 

Sivuhuomautuksena mainittakoon lopuksi, että mielenkiintoista on nyt voimaantuneen Vasemmistoliiton nousu kyselemään ministeri Wille Rydmanin kunnian perään. Rydman on vuoden verran hoidellut pestiään, ja nyt liekkeihin leimahtanut Jussi Saramo, joka pääsi Anderssonin siivellä lentoon kohti Brysseliä, ajaa vielä kerran ministeriä ja  hallitusta alas. Tämä siitä huolimatta, että rikosta ei ole oikeuden mukaan tapahtunut. Popkornit esiin. 

(Maalaus  Jean Clouet, v.  1527)

Eturivin suhaajat

 

Tänä aamuna tuhahtelen eräälle Aamulehden uutiselle. Nimittäin lehden mielestä uutisen arvoinen asia on se, että ministeri Arto Satonen ei osallistu Manse Pride -marssille 29.6.2024, ja ministeri Anna-Kaisa Ikonenkin empii vielä - viime vuonna hän ei osallistunut kyseiselle marssille. Sen sijaan kokoomuksesta osallistuvat mm. Sanni Grahn-Laasonen ja Jouni Mykkänen, ilmeisesti Helsingin marssille.

Herra mun vereni. Mistä lähtien ministerin tai ylipäänsä ihmisen mitta ja uutisasia on ollut osallistuminen tai ei-osallistuminen jonkin vapaa-ajan järjestön marssille?  Miksi juuri Pride-marssista on tehty inhimillisyyden ja empatian näyttöestradi?

Nyt ei pidä käsittää väärin. Minulla on myönteinen suhtautuminen ihmiseen kaikkine karvoineen ja ominaisuuksineen ja poikkeavuuksineen, olkoon hän minkä värinen, muotoinen tai seksuaalinen hyvänsä, kunhan ei ole rikollinen - ja häntäkin ymmärrän joskus. Esimerkiksi oman tyttäreni kummiksi kutsuin ihanan ihmisen, homomiehen ystäväpiiristämme jo aikana, jolloin homoja halveksittiin ja naurettiin. Jokin vain tässä nykyisten poliitikkojen ja muiden vaikuttajien suhaamisessa marssijonon eturivissä vetää suuta vinoon. Samaten siinä liputusrumbassa kuntien lippusaloissa. En osaa ajatella niin, että Pride-karnevaalien sisältö on se, mikä aiheuttaa jossain päin Suomea lippujen alasrepimistä. Pitää miettiä syvemmin: mikä Pride-kulttuurin esiintuonnissa on se piirre, joka ei herätä kaikissa ihmisissä pelkkää hurmiota tai edes sympatiaa? 

Mitä muihin suhareihin tulee, niin sudenkorentojen arvohan ihmiselle on pääosin esteettinen, mutta onhan korennoista hyötyäkin. Nämä ilmassa surisevat kaunottaret syövät nimittäin ihmistä kiusaavia hyttysiä, paarmoja ja mäkäräisiä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Ja kyllä, minä menen 29.6. mieluummin niitylle kuvaamaan hyönteisiä kuin toreille kuvaamaan prideväkeä. Heillä on jo kuvaajansa.

(Valokuvat Iines 3.6.2024.

PS Kuvat kannattaa katsoa suuriksi klikattuina)