Uimataidon merkityksestä

Näillä helteillä ei voi tarpeeksi korostaa uimataidon merkitystä. Ainoa kunnon vilvoituspaikka on kylmissä vesissä, joista Suomessa ei ole pulaa. Pelkästään jokia ja puroja on Suomessa 72 500 kilometriä. Järviä, jotka ovat vähintään 500 neliömetrin kokoisia, on 168 000, joista vähintään hehtaarin kokoisia on peräti 57 000. 

Eikä tässä vielä kaikki. Meren rantaviivaa Suomessa on 46 200 kilometriä, ja kaiken kaikkiaan rantaviivaa on Suomessa yhteensä 314 604 kilometriä, ja se on täten maailman kymmenenneksi pisin rantaviiva. Luonnonrantojen lisäksi Suomessa on parisensataa uimahallia ja maauimalaa. Valinnanvaraa siis on jopa samalla paikkakunnalla. 

Yhtä tärkeä kuin uimataito on kansalaisten kielitaito. Se voi pelastaa jopa hukkumiselta. Suomeen muuttavalle kansalaiselle tulee entistä enemmän korostaa uuden äidinkielen  merkitystä hänen oman etunsa nimissä. Tarvittaessa on otettava porkkanat käyttöön. On jopa maksettava siitä, että tulijaperheen äitikin napataan pois sieltä miehen selän takaa keittiön ja moskeijan takarivin kuumuudesta ja pannaan koulunpenkille oikeasti oppimaan suomen kieltä ja vaikkapa sitä uimataitoa, ilman aviomiehen kontrolloivaa silmää.

Vasemmistoliiton Minja Koskela näkee maahanmuuttajien puutteellisen uimataidon esillenostossa ankaraa rasismia. Se on surullista, koska pahat kielet voivat sanoa hänen haluavan  ylläpitää kulttuurien ja sukupuolien välistä segregaatiota. Koskela nimittäin haluaa uimaliitoilta maahanmuuttajien äidinkielistä opastusta, kun taas persujen Ari Koponen näkee näissä nyt sattuneissa  hukkumiskuolemissa kielitaidon puutteen ja naisten ja tyttöjen alisteisen aseman perimmäisinä syinä. Kaksi vastakkaista näkemystä. Molemmilla on puolensa ja vasta-argumenttinsa.

Selvää on, että kyseessä on aina tragedia, kun lapsi hukkuu. On kuitenkin niin, että jos asioista ei uskalleta koskaan keskustella, niin sellaiset syyt, jotka voidaan jollain tavalla poistaa, jäävät olemaan ja aiheuttamaan lisää kuolemia. Aivan selvää kuitenkin on, että monikielistä viestintää on ensi hätään lisättävä, jottei tänä kesänä enää satu hukkumiskuolemia. 

Yhtä selvää on, että maahanmuuttajien kielikoulutus on nyt otettava tosissaan. On usein oltu maassa kauankin, mutta ei ole opeteltu suomen kieltä eikä otettu asioista selvää. On nytkin lehtitietojen mukaan jopa ehkä luultu, että uimaan oppii automaattisesti, kun menee veteen, joten lapsi on jätetty aaltoihin ja menty itse pois.

Ari Koponen on täysin oikeassa sanoessaan, että meidän ei tule alistua naisia ja tyttöjä halventavaan erotteluun uimahalleissa ja että meidän tulee opettaa kaikille suomalaisen peruskoulutuksen saaville, että pojat ja tytöt ovat samanarvoisia ja ansaitsevat samanlaisen kohtelun ja arvostuksen. Itse lisäisin tähän perään vielä, että lapsille ja naisille tulisi sanoa selkeästi, että tyttöjen ja naisten alistaminen on aina väärin. Valistuneiden suomalaisten ei tarvitse kunnioittaa keskiaikaisia sortavia rakenteita. Arvovalintakysymys, arvoisa Minja Koskela.

Miksi siis myös Vasemmistoliiton poliitikko, puoluejohtaja - naisena ja poliitikkona  - ei puhu tällaista omaa sukupuoltaan voimaannuttavaa tekstiä, vaan jättää tuhannen taalan paikan käyttämättä ja heittää rasismikortin peliin haukkumalla sen, joka puolustaa naisia ja tyttöjä? Kysyn vaan, naisena ja politiikkaa seuraavana ihmisenä.

(Piirros Preston Blair)

Eunukkiääninen arabimies

Tähän mennessä olen alati moittinut Suomen julkista terveydenhuoltoa ja syyttänyt systeemin kiireellisestä väkisinrunttauksesta Katja Kiurua. Myös Sanna Marinin olen maininnut tässä samaisessa yhteydessä. Vaan nyt annan kehuja. Nimittäin. 

Eilen puhdistaessani mainion aterian jälkeen hammasvälejä hammaslangalla vetäisin samalla palan hammasta ja vanhaa amalgaamipaikkaa irti. Kyseessä oli  puruhammas. Oma hammaslääkärini, ihana Johannes, näytti olevan lomalla, samoin Oralin toinen ja kolmaskin hammaslääkäri, eli pulju oli kiinni. Niin myös pikkukaupungin muut yksityiset hammaslääkärit. Viimeisenä oljenkortena soitin soteen, Poriin, jossa puhelimeen vastaava valitteli lomakautta.

- Menisitkö Harjavaltaan? 

- En. 

- Menisitkö Nakkilaan. Sinne pääsisi hetimiten. 

- En. 

-  Poriin? 

- En lähde.

- Milläs sinä sitten puret?

- Toisella puolella.

Ilmeisesti kyseessä ei ollut tekoäly, koska puhelinkeskus alkoi nauraa ja sanoi, että hänpä panee minut jonottamaan hoitojen peruutuslistalle. Ja niin siinä kävi, että aamulla soi puhelin ja puhelinkeskus tarjosi minulle oman kaupungin peruutusaikaa asap, kello 10.15.

Nyt istun tässä kauniisti valkealla muovilla paikattu puruhammas ojossa. Oman terveyskeskuksen hammashoitola yllätti iloisesti. Ensinnäkin pääsin heti hoitoon, toiseksi hinta tulee olemaan  yli puolet pienempi kuin Oralilla. Kolmanneksi - hampaani hoiti  harmaantunut kaunis arabimies, joka puhui vähät sanansa lempeällä ohuella äänellä, mutta teki työnsä ronskisti, selittelemättä, mitä kulloinkin teki. Sanoisin, että sylkeni vain roiskui, kun koriseva limanimijä iskettiin alaleukaan ja tukikehikko humpsautettiin hampaan ympärille, ja jumalattoman isoja pihtejä lähestyi pientä suuvärkkiäni niin, että luulin jo hammasta vedettävän irti tietämättäni siitä etukäteen. Jotenkin lääkärin työtapa muistutti eläinlääkärin työskentelyä,  raavaan eläimen kohtelua, poikki ja pinoon ja nopeasti, kuin teurastamossa. Tai sitten hän vaan oli peräti taitava. Oma vakituinen hammaslääkärini Johannes selittää kaiken ja lähestyy työmaataan varovasti, suorastaan hellästi, ikään kuin lupaa kysyen. 

Vaan tämä ohutääninen suomalainen hammaslääkärini hymyili kauniisti. Jotenkin ymmärrän sen, miksi tällaisiin tummiin charmantisti harmaantuneisiin lääkärismiehiin voi nainen langeta, vaikka mies olisi tullut tänne muilta mailta kaukaisilta. Juttuni ydin ei kuitenkaan ole tämä hurmuri, vaan julkisen hoidon toimivuus heinäkuun helteistä huolimatta. Vai minullako vain oli sattumankaupalla onnea, muilla ei? Ja onhan totuus kai se, etten minäkään muuta hammashoitoa julkiselta saisi? 

(Piirros Saul Bass ja Paul Rand)

Wille Rydman ja kynsisalonkitutkimus

 

Kynsisalonki-ala on kasvanut viime vuosina merkittävästi, ja samalla myös tutkimus ja kehitys alalla ovat ottaneet suuria askelia eteenpäin. Yksi alan kiinnostavimmista nimistä on Wille Rydman, joka on aktiivisesti mukana kynsisalonkitutkimuksen kehittämisessä ja innovaatioiden tuomisessa esiin. Mutta kuka Wille Rydman on, ja miten hänen työnsä vaikuttaa kynsialan tulevaisuuteen?

Wille Rydman: innovaattori ja tutkimuksen edelläkävijä

Wille Rydman on suomalainen kauneudenhoidon ammattilainen, joka on erikoistunut erityisesti kynsienhoitoon ja alan tutkimukseen. Hän on tunnettu siitä, että hän lähestyy kynsisalonkipalveluita tieteellisestä ja tutkimuksellisesta näkökulmasta, mikä on ollut harvinaista alalla. Rydmanin tavoitteena on parantaa kynsienhoidon laatua, turvallisuutta ja kestävyyttä, tuoden samalla esiin alan mahdollisuudet uudella tavalla.

Kynsisalonkitutkimus: miksi se on tärkeää?

Kynsisalonkitutkimus ei ole vain uusien kynsituotteiden tai -tekniikoiden kehittämistä, vaan myös turvallisuuden, hygienian ja kestävien käytäntöjen edistämistä. Tutkimuksen avulla voidaan löytää parhaita käytäntöjä, ehkäistä infektioita ja varmistaa, että asiakkaat saavat laadukasta palvelua turvallisesti.

Wille Rydmanin mukaan kynsisalonkitutkimus auttaa myös ymmärtämään paremmin kynsien terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tämä tieto mahdollistaa entistä yksilöllisempien ja tehokkaampien hoitomenetelmien kehittämisen, mikä hyödyttää sekä ammattilaisia että asiakkaita.

Uusia innovaatioita ja tulevaisuuden näkymiä

Rydman on ollut mukana kehittämässä uusia tuotteita ja menetelmiä, jotka perustuvat tutkimukseen ja tieteelliseen tietoon. Esimerkiksi hän on ollut mukana kehittämässä tehostettuja kynsien hoitotuotteita, jotka ovat paitsi tehokkaita myös ympäristöystävällisiä.

Tulevaisuudessa näemme entistä enemmän tutkimuspainotteisia lähestymistapoja kynsialalla. Innovaatiot liittyvät esimerkiksi luonnonmukaisten ja biohajoavien materiaalien käyttöön, turvallisten ja kestävien tekniikoiden kehittämiseen sekä asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen entistä paremmin.

Yhteenveto

Wille Rydmanin työ kynsisalonkitutkimuksen parissa avaa uusia mahdollisuuksia alan ammattilaisille ja asiakkaille. Tutkimuksen ja tieteellisen lähestymistavan avulla voimme saavuttaa korkeampaa laatua, turvallisuutta ja kestävyyttä kynsienhoidossa. Tulevaisuus näyttää valoisalta, kun alan kehitys perustuu vahvasti tutkimukseen ja innovaatioihin.

Jos olet kiinnostunut pysymään ajan tasalla kynsialan uusimmista trendeistä ja tutkimuksista, kannattaa seurata Wille Rydmanin työtä ja alan kehitystä – se lupaa tuoda paljon uutta ja inspiroivaa kynsienhoitoon!

(Piirros Albrecht Durer, Rukoilevat kädet 1508)

*************

Huom! Tämän tekstin kirjoittaja on tekoäly ChatGPT saatesanoilla Wille Rydman ja kynsisalonkitutkimus - kirjoita blogiteksti. Tämä on samalla maallikon yksinkertainen testi tekoälyn ajantasaistietoudesta. Tai tekoälyn huumorintajusta?

Näin vähän - tai paljon -  tekoäly siis tietää Suomen sisäpolitiikasta. Virikkeen aiheeseen sain Wille Rydmanin vastineesta Helsingin Sanomissa 11.7.2025. Rydmanhan kritisoi viestipalvelu X:ssä  756 612  euron rahoituksen myöntämistä tutkimukseen ”Intiimi manikyyri: feminisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudiossa.”

Li ja hänen kenkänsä, Sanna ja ukot

 

Lehtien jonninjoutavista pikku-uutisista  luen pari hupaisaa juttua suomalaisista naispoliitikoista. Yhteistä poliitikoille on se, että molemmat ovat häipyneet ulkomaille vaikuttamaan, mutta molemmat postaavat juttuja someen. Toinen juttu koskee Li Anderssonin merkkikenkiä ja toinen koskee ranskalaisen rockyhtyeen Sanna Marinista tekemää hurmahenkistä ylistyslaulua.  

Li Andersson nimittäin myy kenkiään kovaan hintaan Facebookissa. Kengät ovat käsityötä, ja maksavat uutena 315,95 euroa. Andersson tarjoaa kenkiään 200 euron hinnalla, koska kengät ovat hänelle liian pienet. Hulvatonta ökyostamista, vai mitä? Kuka meistä naisihmisistä ostaa itselleen satojen eurojen kengät sovittamatta niitä? Mitä ajatella poliitikosta, köyhien puolustajasta, joka ostaa huippukalliit kengät mitä ilmeisimmin edes kokeilematta? 

Mitä tulee Sanna Mariniin, ranskalainen rokkiukkoyhtye Indochine on tehnyt hänestä ylistyslaulun, joka on kuunneltavissa Youtubessa, nimellä Sanna sur la croix,  suomeksi: ”Sanna, riiput jo ristillä.”

Sanoilla viitataan mediakohuun, joka nousi Sanna Marinin laistettua velvollisuutensa menemällä bilettämään pääministerin tehtävistä koronan karanteeniaikoina, jolloin kokoontumisia hillittiin ja estettiin altistumisvaaran vuoksi. Mm. Hillary Clinton tanssi villisti jossakin postauksessaan Sanna Marinin ”ahdinkoa” vastaan. 

Minulla on vankka muistikuva, että Marin biletti koronaltistuneena, jonka vuoksi närkästys nousikin, omanikin, katsellessani pakkoeristyksessä ikkunasta ulos. Kohu ei siis meillä noussut siksi, että pääministeri ylipäänsä tanssi ja juhli. Briteissähän tosin pääministeri Boris Johnson joutui samasta syystä eroamaan - hän järjesti juhlia koronan eristysaikana ja taisipa hänkin olla altistuneena eli potentiaalina tartuttajana. Eipä lauleta hänestä, miesihmisestä, ylistysoodeja ranskan kielellä.

Ulkomaille levisi sitten viesti ahdasmielisistä katkerista suomalaisista, jotka kielsivät nuorta kaunista naispääministeriä tanssimasta ja hankkimasta iloa ja valoa elämäänsä. Missään ei korostettu laajemmalti mainintaa pääministerin altistuneena ja mahdollisesti muita tartuttavana juhlimisesta eikä Suomen ankarista  koronarajoituksista.

Nyt näkee lehdissä kommenttimainintoja siitä, että eipä tulla Orposta eikä Purrasta laulamaan ylistyslauluja maailmalla. Sanon suoraan: onneksi ei. Rehellinen itsensä työlleen uhraava poliitikko ei kaipaa ympärilleen kultteja.

*

HUOMIO! Kommentoijien ehdotuksesta pyydän kaikkia kommentoimaan poikkeuksellisesti tällä kertaa anonyymisti. Tämä on samalla kokeilu, millä tavoin täydellinen anonyymius vaikuttaa keskustelun tasoon, tai ylipäänsä keskusteluun. Myös itse kommentoin anonyyminä.

- Edellinen pyyntö peruttu klo 17.30.