Suvaitsevuus = välinpitämättömyys

No nyt meni Nobelin rauhanpalkinto oikealle ihmiselle, Narges Mohammadille. Tässä rauhanpalkinnon jakamisen kohdalla olen jo muutaman vuoden tuntenut lievää pelkoa, annetaanko palkinto sittenkin Greta Thunbergille.  - Kyllä, sanon näin vakaasti ja harkitusti, sanon tarvittaesssa toisenkin kerran: Greta Thunbergille. Astun vaistomaisesti askelen taaksepäin,  kun tämä tyttö tulee ruutuun huutamaan kasvot irveessä  ja syyttämään koko maailmaa nyrkkiä heristäen. 

Ei maailmaa heristelyllä paranneta, ei koskaan. Thunberg on saanut aikaan jopa paniikinomaisia pelkotiloja nuorissa ja lapsissa, jotka uskovat, että maailma tuhoutuu tuossa tuokiossa, jos ei tehdä niin kuin Greta sanoo, heti. Vertaan tätä nykylasten pelkoa  omaan maailmanlopun pelkooni, jonka sain murrosiässä oppikouluni uskonnollisesta saarnasmeiningistä. Olin vakuuttunut, että kohta soi merkkitorvi taivaalta, ja sieltä laskeudutaan alas tuomitsemaan syntisiä ikuiseen helvettiin. 

Tämä asia varjosti varsinkin yhtä kesää, jolloin jäin yksin kaupunkiin suorittamaan matematiikan ehtoja muun perheen matkustettua iloisesti maalle meren rannalle. Aloin lukea Raamattua, että jospa se pelastaisi minut. Taisin kuunnella jopa muutaman jumalanpalveluksenkin punaisesta matkaradiostani. Ei siitä takkia tullut. Sain ehdot suoritettua ja unohdin maailmanloput, kun pääsin maalle uiskentelemaan muiden kanssa. Uskon, että Gretan pelästyttämät lapset voivat käydä yhtä syvissä vesissä kuin minä tuolloin.

Rauhanpalkinnon saaja tänä vuonna on siis Narges Mohammadi, viisikymmenvuotias vapaahiuksinen  iranilainen ihmisoikeusaktivisti, joka on kampanjoinut pitkään musliminaisten oikeuksien puolesta ja kuolemanrangaistusta vastaan. Hän istuu parhaillaan 16 vuoden vankeusrangaistusta, jonka hän sai ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”. 

Hyvää tässä Narges Mohammadin palkinnossa on sekin, että vihdoinkin joku maailman suurimmasta sorretusta ihmisryhmästä, musliminaisista, pääsee huomion kohteeksi. Olen läpeeni kyllästynyt erilaisiin pienemmille seksuaaliryhmille ja maahanmuuttajille luotuihin ohituskaistoihin, kun samaan aikaan miljoonia musliminaisia pahoinpidellään, silvotaan, halvennetaan, kunniamurhataan, alistetaan elämän joka saralla uusien länsimaisten isäntämaidenkaan puuttumatta asiaan. Moraalipoliisit ottavat tänä päivänäkin huivittomia naisia kiinni myös lännessä.

Meillä Suomessakaan ei älähdetä naisten sorrosta, sillä tärkempää on jahdata suomalaisia rasisteja hallituksesta. Ei hievahda Eva Biaudet, ei Anna-Maja Henriksson, ei Veronika Honkasalo, ei Sofia Virta, ei Tarja Halonen, jotka antavat lausuntoja hirveästä suomalaisesta rasismista ja miettivät, voiko RKP jatkaa mitenkään hallituksessa ja miten kaataa hallitus. Löytyisikö Orpon nuoruuden päiväkirjat jostain köyliöläiseltä ullakolta? Tai Purrasta vielä jotain? Vai saisiko ministerien nykylausumista äläkän  aikaiseksi ja anteeksipyyntöjä kehiin? 

Kesän rasismijahti kertoo sen, mikä on meistä tärkeää: jahtaamme mieluummin kymmenien vuosien takaisia persulausuntoja ja pesukarhuja kuin näiden sorrettujen musliminaisten todellisia sortajia. 

Minäpä kerron teille, mitä suvaitsevuus on Pentti Linkolan mielestä. Linkola sanoo elämäkerrassaan, jota luen parhaillaan, että suvaitsevuus on yhtä kuin välinpitämättömyys. Tämän vuoksi se on pahinta vääryyden lajia. Kyllä, juuri näin, hyvä Linkola! Täten julistaudun linkolalaiseksi. 

Tämä elämäkerta on muuten mielenkiintoista luettavaa, jopa hauskaa. Teos sinänsä tuntuu laajuudessaan hivenen hajanaiselta  henkilögallerialtaan ja poiminnoiltaan näiden henkilöiden elämästä, joihin palataan, kun lukija on jo unohtanut, kuka kyseinen henkilö olikaan. Toisaalta henkilöt kyllä avartavat Linkolan persoonan taustoja. Kiinnostavia ovat Linkolan käsitykset vaikkapa talvisodan oikeutuksesta ja Stalinista sekä kansallissosialismista. Linkolan kaltaisia erillisajattelijoita kaipaa kipeästi tähän aikaan, jota leimaa eräänlainen pakko ajatella yksisuuntaisesti.Myös Narges Mohammadi on selkeästi erillisajattelija maailmassa jossa elää. 

Hei me vallataan!

Jari on melkein yhtä hyvä kuin Kari. Samanlainen selkeä ja konstailematon piirrostekniikka, osuvat sivallukset,  jotka naurattavat toisinajattelijaakin. 

Pilapiirtäjä on hyvä, kun vanha piirros voidaan sovittaa käsillä olevaan aikaankin. Ville Rantakin on hyvä, muttei ihan yhtä hyvä kuin Jari Elsilä, joka harmi kyllä on joutunut vetäytymään alalta. Ville Rannan piirrokset ovat hektisesti ja syvästi ajankohtaisia, mutta voi kysyä, voiko niitä soveltaa vuosien päästä samoihin kuvioihin.  Tavoittaako Ranta sitä kipupistettä, joka on arkkityyppistä poliittisessa kentässä, sitä joka toistuu eri vuosien poliitikkojen tekosisssa ja puheissa? Kenties. 

Nyt, kun lukiolapset ja yliopistojen akateemiset nuoretkin ovat heränneet barrikadeille, pitää tietenkin katsoa, mitä heiltä puuttuu, mitä uhataan ottaa pois. Odotan ensi hätään Ville Rannan piirrosta, jossa paha Köyliön Lalli-setä ja kylmä Sininen enkeli  -täti ottavat lapsen suusta tikkarin ja sylistä uninallen. Lapsi jää yksin itkemään hyvin varusteltuun ja laitteistettuun  yksiöön, jonka asumistuki lakkautetaan. 

Vanhana kääkkäjääränä saanen muistuttaa teitä nuoria, että lainalla sitä ennenkin suoritettiin maisterin tutkinnot, eikä asumistukia nähtykään. Käytiin kesät Ruotsissa tienaamassa talven opiskelurahoja, ja illat opetettiin iltakouluissa tai tarjoiltiin ravintoloissa, ei bailattu kuin viikonloppuisin. Miekkareita ei harrastettu, vaan osallistuttiin Rauhanmarssille. Varastettiin kämppiksen jääkaapin makkaraleikkeet, kun proteiininsaannissa oli hieman vajausta, ja nälkä ei kysynyt lupaa. Ja kun töihin sitten päästiin, luotiin teille tämä hyvinvointivaltio ja rajaton vapaa kasvatus ja kumarrettiin syvään päätyyn, itään päin.

Kehotankin teitä vallatuissa lukioissa ja yliopistoissa opiskelevia katsomaan siellä mukavissa sisätiloissa istuksiessanne ja yöpyessänne vaikka elokuvan Polkupyörävaras. Kuluu aika paremmin. Ja pankaa ne vittua ja persettä huutavat julisteet sivummalle, tehkää uudet paremmat, jos haluatte meidän kääkkäjäärien myötätunnon asiallenne. Vähän viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta kehiin, kiitos.

(Pilapiirrokset Jari Elsilä)

Vääriä arvovalintoja

 

Mitä, eikö väärä kravattivalinta estänytkään Vilhelm Junnilan                    eduskuntauraa? Sanomalehti kertoo nimittäin, että Junnila valittiin tiedusteluvaliokuntaan, ja hän on saanut puhtaat paperit suojelupoliisilta.

Miten tämä on mahdollista, kun lehtiä lukemalla on kansalainen saanut vaikutelman, että Junnila on Viiltäjä-Jackin veroinen  murhamies. Vaan onneksi edes Naantalissa on perustettu komitea puntaroimaan, voiko tämän vääräkravattisen valita valtuuston puheenjohtajana pallille. Kahvia ja kampaviinereitä kuluu.

Oletteko, arvoisat lukijat, huomanneet, mikä on tällä hetkellä trendaavin sanapari ja lyömäase poliittisella kentällä? Minäpä kerron. Se on väärä arvovalinta. 

Hallituksen koko ohjelmapaketti lepää nyt väärillä arvovalinnoilla, sanotaan. Voisi jopa sanoa, että kaikkia nyt listalla olevia leikkauksia on nimetty tällä musertavalla termillä. 

Kun Sofia Virta sanoo, että opiskelijoiden tukien supistukset ovat vääriä arvovalintoja, niin Tytti Tuppurainen sanoo, että vammaisten tukien supistukset ovat väärä arvovalinta, ja Antti Lindtman että työttömyystukien supistukset ovat väärä arvovalinta. Ja kaikki lausuvat kuorossa, että köyhän yksinhuoltajan tukien supistaminen se vasta väärä arvovalinta onkin.

On pakko kertoa tähän tapaus menneiltä ajoilta. Kun olin juuri opintolainani takaisin maksanut asuntovelkainen yksinhuoltaja, Iiro Viinanen nosti veroprosenttini 40:een. Kyllä, luitte oikein. Olin tavallinen keskituloinen opettaja, ahkeranpuoleinen, mutta vapaa taloudellisesta rikkaudesta. Jouduin lainaamaan  äidiltäni loppukuun ruokarahat. Mitään tukia en ole koskaan saanut. Haluan sanoa vain sen, että verojen korotus Suomessa repäisee jo keskituloisen ihmisen talouden velan puolelle. Se ei ole oikea tie. 

Tästä herää tietenkin kysymys,  mikä leikkaus voi olla oikea arvovalinta tilanteessa, jossa on pakko säästää ja leikata. Onko teillä ehdotuksia? Kun leikata voi käsittääkseni vain sieltä, minne on annettu, ei sieltä, minne ei ole annettu. Vai voisiko oikein hyvin ansaitsevien veroprosentin nostaa sinne kuuteen- ja seitsemäänkymmeneen?  Mitä mieltä olette? 

Mikä on teidän arvovalintanne, arvon lukijat?

(Valokuva Iines 09/2023)