Elokuu on lempikuukauteni, koska olen silloin voimissani. Niin olen nytkin!On vielä kesää jäljellä, kaikki on mahdollista, on lämmönhehkuisia päiviä, jolloin yhtäkkiä voi ukkonen räiskähtää kesken uintireissun. On alkukesän oikukkaat kylmyydet takana, on vain sadonkorjuuta, sienistä paisuvia metsiä, tummaa lämmönhohkaa ja täyteläistä samettia vedenpinnassa ja ilmassa.
Keho on imenyt itseensä auringonsäteitä, iho on varastoinut orvasketensä alle kimmoisia vitamiineja ja elimistö on kerännyt itseensä vastustuskykyä ja eliksiireja luonnosta, keuhkot ovat avanneet joka huokosensa vastaanottamaan raikasta männynhavuista meri-ilmaa. Jos nyt sairastuisi, rikkoisi kaikkia luonnonlakeja ja tauti olisi kuolemaksi!
Jos olisin vielä töissä, viettäisin viimeistä lomaviikkoani, ja mielessäni kävisi jo koulun alkuseremoniat, jännitys uusista oppilaista, uusista velvollisuuksista, jotka elinvoimaa uhkuen kokisi miellyttävänä luottamuksenosoituksena ja arvostuksena omaa työpätevyyttä kohtaan. Laatisi laiturilla maaten, viimeisistä auringonsäteistä nauttien, kynä kädessä strategioita uusista opetusmetodeista ja uusista kursseista. Tuskin jaksaisi odottaa. Naukkaisi kuitenkin hörpyt siideripullosta, ja miettisi, miten onnekas on, kun saa maata kirkkaan veden äärellä, nakuna, kenenkään häiritsemättä, edessä innostavat haasteet ja takana nautinnollinen loma.
Nyt en odota syksyä, mutta rakastan edelleen elokuuta ja odotan sen loistavaa isoa kuutamoa ja lämpimiä tummuvia iltoja, jolloin en ole yksin, vaan rakkaiden ystävien seurassa, nauraen ja jutellen, suunnitellen yhteisiä juttuja, kenties talvella tehtävää matkaa - harvoin sitä kuitenkaan tehdään - muistellen menneitä. Elokuussa tunnen, että omistan maailman, eikä maailma minua.
Huomenna haen siskoni lentokentältä, kuten olen hakenut viimeiset vuodet, aina tähän samaan aikaan, jolloin muun Euroopan lomat vasta alkavat. Ikkuna on auki, ja jokin tunnistamaton kehrääjä laulaa elokuun yössä. Urbanisoitunut tyttäreni meni yöpaitasillaan ulos ihmettelemään sirkuttajaa. Taivas on jo tummunut.
(Valokuva Iines, Näkymä laiturin nokasta Pyhämaahan päin)
Kuvasitpa mehevästi elokuun. Itse pidän eniten syyskuusta. Pakkasen ensi puraisu saa vereni kiertämään ja aivoihin pamahtaa kymmenen hyvää, uutta ideaa.
VastaaPoistaHauska yhteensattuma: sinä haet siskosi kentältä huomenna, minä taas haen kentältä huomenna tyttäreni perheineen. Sieltä tulee myös kaksi vierasta kieltä puhuvaa lastenlasta. Suloisiahan ne ovat. Nyt on ohjelmassa kolme viikkoa ongintaa, sienestystä, marjastusta ja yleistä meluamista sekä salamajan rakentamista. Laudat on hommattu, ja iso pussillinen nauloja. Vasarat odottavat vavisten kaluvajan seinällä.
Hitto, kun käy kateeksi, että saat asua meren rannassa ja minun pitää katsella vain pahaista järveä. Kuvasi laiturin nokasta merelle pani oikein huokaisemaan. No, syksyllä menen laivalla Englantiin. Pohjanmerellä saa keikkua kyllikseen.
Vaari
Vaari, sinä taidat olla maailmanmatkaaja, aina reissussa, milloin Siperiassa, milloin missäkin ja milläkin välineellä.
VastaaPoistaMinun siskoni tulee yksin, hänellä ei valitettavasti ole lapsia avioliitossaan, mies vain, joka ei vanhemmiten oikein viihdy Suomen alkeellisissa oloissa. :)
Kunpa minä pääsisin syksyllä Lappiin kuvausmatkalle tai johonkin! Vaan kun minun vakituinen matkaseurani ei tahdo istua bussissa tai junassa, kuten minä tahtoisin nähdäkseni maisemanmuutoksen maan tasalta. Tai ei tahdo muualle kuin pahimpiin turistirysiin, joihin minua taas ei saa kirveelläkään, kuten esimerkiksi jonnekin Rukalle tai muihin hotellisumiin.
Minäkin pidän vaeltamisesta. Lapissa en ole ikinä ollut kesällä. Pitäisi päästä.
VastaaPoistaVaeltaminen on nyt jostain syystä nuorten trendiharrastus. Tiedän muutaman nuoren miehen, jotka ankaran huvitteluputken väliin saattavat lähteä Lappiin vaeltamaan. Varusteet ovat partiokaupasta, kalleimmasta päästä, vaikkeivat herrat muuten ole kovin partiohenkisiä. Vaellukselta tultua maistuu taas virvoke. :)
VastaaPoistaEi muuten, mutta huomiota herätti keskustelu varusteita ja siitä, kenellä oli kalleimmat. :)
iines
VastaaPoista'On vielä kesää jäljellä, kaikki on mahdollista,...'
Aivan. Näin minäkin ajattelen.
RR. Kesä on mennyt.
VastaaPoista"Niin monet odottavat kesää lumen tuloon saakka.
Niin monet kaipaavat elämää (rakkautta??) arkkuunsa asti."
T.S.
Eli helkutin sateista ja kylmää syksyä vaan kaikille....ja erittäin tasapuolisesti.
Minusta kaipaus todistaa juuri sen, että päämäärä ei ole tärkeintä.
VastaaPoistaKaikki virtaa, mikään tai mitään ei ole kiteytyneessä muodossa - timanttikin muuttuu kun sitä katsoo eri valaistuksessa. On vain liike, jatkuva virta, tähdet meren yllä, kaipuu. Se on ihmisen osa.
Kun tämän oivaltaa, tyyneys on lähellä ja elämän harmonia. Etenkin jos osaa armahtaa itsensä keinotekoisiin päämääriin piiskaamisesta, joka sektorilla.
Olitko mahdollisesti tv:ssa Nevanlinnan seurana eilen?
VastaaPoistaSirkuttavatko kehrääjät?
VastaaPoistacatulux
VastaaPoistaTerve kuoma. Pitkästä aikaa. Ruvetaanko heti riitelemään?
Sirkuttaa sirkutan hän sirkutti
VastaaPoistasirkutamme jne (Oliko oikein? Mitä tämä tarkoittaa?)
Sirkusta? Sirkku-naista?
Suomenkieli on niin vaikea ja vääntäminen sitäkin vaikeampaa.
Sirkusta on Kemppisellä tänään hatun alla. Kirppusirkus.
VastaaPoistaHG, kenelle mahdoit ylemmän kysymyksesi esittää? Minä en ainakaan ole ollut missään Helsingissä asti keskustelemassa kenenkään filosofin kanssa. :) En harrasta sellaista, en osaisi, eikä oikein kiinnostakaan teoreettinen sanoilla mässäily yleisön edessä.
VastaaPoistaSirkuttamisesta puheenollen - se lintu rääkyi ja kiekui ja urputti, ja sirkutti välillä. Omituinen otus eikä aavistustakaan, mikä laji oli kyseessä.
Indoktrinointia parhaimmillaan.
VastaaPoista;)
Pelko on suurempi kuin äly.
Vilosohvi-Rane!
VastaaPoistaUskonveli ristuksessa ja oluessa. Ei ruveta; ainakaan vielä.
Voi kuitenkin käydä niin, että loman päättyminen ja töiden alkaminen laukaisee infernaalisen pahan olon tunteen; joka pitää purkaa syyttömiin lähimmäisiin.
Joten ole varuillasi tämän vuoksi.
Olen tässä jo viikon verran hiiviskellyt ja lymyillyt eri blogeissa; välissä on pitänyt purra kieltä, ei Siis, vaan hakata itseäni sormille, jotten olisi kirjoittanut mitään ilkeää ja loukkaavaa kommenttia.
Mutta on kuitenkin sanottava että Iineksen kaipaus-analyysi oli idealismin ja naivismin läpipieraisema;)
Mielestäni. Mutta älä suutu armas....
Kära barn har många namn.
VastaaPoistaRooleissa ne puhuvat sitä mitä
kulloinkin toivotaan.
Catulux, idealismi ja naivismi on aina ollut voimani. Niiden läpipieraisut valaiskoot loputkin päreeni. Luoja varjelkoon minua pessimismin ikeeltä ja loogisuuden kahleelta!
VastaaPoistaMitäköhän tarinoita nyt on taas tehtailtu? Kuulostaa taas samalta.
VastaaPoistaVoi tätä juustojen homettumista kun niiden takaisinosto on silti kalliimpaa kuin tuoreiden myynti.
Mutta elämme sellaista aikaa, että saa pieraista mitä vaan ja miten vaan kunhan on ostajia vaan.
VastaaPoistaPfuitt.
Ohho, taasko tämä sirkus alkaa. Onpa hupaisa paikka tämä suomalaisten pimeys omassa maassaan mutta niin kauan kun tilastot piilotetaan ja hiljennetään ja muunnellaan niin kaikki on mahdollista. Eihän ihmiset välitä kuin siitä, mikä on oman nokkansa edessä. Mutta on tullut hätä nyt tehtailla lisää tarinoita ja miehenikin vimmatusti ostelee kirjoja sen mukaan mitä minä avaan ideoita. Hän tulee siis perässä tajuamatta ongelman luonnetta, mutta hän on tottunut laulamaan pikkulintujen ja variksien kanssa samaa linnunlaulua. Heille pääasia on ääni, ei sen merkitys. Kunhan on ääntä koska niin kauan käy kauppa. Titityy heille.
VastaaPoistaTransaktioiden luvatussa maassa on linnuille omat syöttäjänsä.
iines
VastaaPoista'Luoja varjelkoon minua pessimismin ikeeltä ja loogisuuden kahleelta!'
Ja sen se totisesti on onnistunut tekemään. Olisit huikean kiinnostava, jos haikailuasi ja huolestuneisuuttasi komppaisi selkeän johdonmukainen asenne.
Mutta kun ei. Toisaalta - kyllähän sun kanssasi olisi varmaan kiva istua laiturilla ja puhua niitä näitä mukavia - aina välillä tönäisten sut laiturilta järveen - ja tulla ite perässä.
(Hmm...nyt meni taas överiksi...)
Voisit samalla hukuttautua RR.
VastaaPoistaOlenko ollut sokea sinunkin suhteen; taidan olla. Olet vain ajamassa omia ortodoksisia asioita jossa teidän yhteinen vihollinen on NAINEN - kuten Kemppinen tänään kirjoittaa. Tosin otat Iineksen kaltaisia naisia mielellään lähelle, sillä hehän eivät teitä tässä suhteessa uhkaa. Mutta ne naiset, jotka samalla huolestuvat mm lasten tilanteesta, pedofiliasta jne eivät saisi samalla ylläpitää niiden miesten uskottavuutta joiden takia elämästä on juuri tullutkin sitä mitä se on: naisvastainen.
Miksi siis ylipäänsä voivoitella lasten ja nuorten naisten tilannetta jos samalla (toisella kädellä) kutsuu pahimmat urokset luokseen kuten seireenit konsanaan?
Skall hon hjälpa eller skall hon stjälpa oli minun kysymys lehtorille joka samalla kiitti minua ja antoi lähes kaikesta kiitettävää mutta osoittautui sitten loppupäässä olevan juuri se henkilö, jonka takia minun oikeudet mollattiin. Skalla hon hjälpa eller skall hon stjälpa?
Mitä ihmiset oikeasti haluavat?
Haluavat vain olla äänessä, eivät haluakaan olla johdonmukaisia? Ääni riittää tässä huomiotalouden kukkotunkiolla? Kunhan on ääntä niin pääsee pinnan alle RR:n kaltaisten urosten kanssa? Sekö oli sittenkin se tavoite loppupäässä? Ja RR kiittää, sillä bisnis sujuu näin jopa paremmin; nainenhan estää miestä myymästä naista, josta silti saa aina hintaa - syöttinä tai objektina.
Sitaatteihin takaisin kuule RR. Mene sitaatteihin takaisin ja Iines voi unohtaa nuo leperrykset lasten eduista. En usko enää kumpaakaan jos on niin, että on taas keksitty jotain jostain joka mukamas taas selittää jotain. Onpa sairas ja lapsellisen infantiilinen maailma. Toivon vilpittömästi, että olen väärintulkinnut teidän oikeat persoonanne. Goodbye.
Herran jestas. Kun en ole koskaan koettanutkaan antaa sellaista kuvaa, että olisin älykäs tai kiinnostava tai jotakin muuta kuin olen. Mä oon mikä oon, ja kelpaan itselleni, aamen plöttis kaikille fiksuille.
VastaaPoista... ja mitä tulee asioihin, joista kirjoitan (mm. leperrykset lapsen eduista), HG, - ne ovat sydämelläni ja sydämessäni, eivät päässäni - siitä epäloogisuus ja mahdollinen tyhmyyteni, jota olen kyllä itsekin mainostanut.
Voin vakuuttaa, että jatkan samalla epäjohdonmukaisella linjallani, koska en ole taktikko enkä tekijä, vaan ehkä pikemmin näkijä tai tulkitsija.
Hyvä on. Toivotan sinulle antoisia hetkiä laiturisi ja peittosi alla. Näkeehän sen, että ihminen ei kirjoita siitä mitä hän osaa vaan mitä hän kaipaa.
VastaaPoistaSiksi kirkolliset ovat suu auki Jumalasta koko ajan, ei sen takia, että uskoisivat vaan siksi, että se epäily on niin kova.
Mutta koska minulla on usko (Olla verbi ei tarkoita sen enempää vuosissa kun määrässäkään) niin minulla on vapautta miettiä mitä muuta voisin sanoa. Voisin puhua peitoistasi ja laituristasi mutta niistäkään ei ole puute. Mistä minulla on siis puute? Siitä puhe mistä puute. Minulta puuttuu Hän, joka saa minut nauramaan ja laulamaan. Minua ei saa enää kukaan siihen sillä minä jouduin lohen lailla hyppimään koskea ylöspäin. Otti voimille.
HG,
VastaaPoistamistä kenkä nyt puristaa?!
Olenko sanonut jotain, joka loukkaa sinua? Jos, niin mitä?
Omat ajatukseni sinusta ovat ennallaan, ja siksi muuttunut suhtautumisesi hämmentää minua. En koe ansainneeni kaikkia sanojasi.
Anteeksi. Näin netissä on mahdollista vetää vääriä johtopäätöksiä: sanathan eivät saa hymyjä/hampaankiristyksiä säestyksenä. Ei voi tietää modaliteetit. En ole vihainen sinulle; kaikki hyvin. Minä
VastaaPoistaolen RR:n suhteen ambivalentissa
olotilassa koska en tunne hajuja
enkä tuoksuja ja silmäni eivät
näe kuin miehen, joka nostaa
kätensä ja puhuu älykkäitä ja
vaikeita ja nyt yhtäkkiä on
jopa ystävällinen minulle. Olen
siis sekoamassa vaan: call 911.
HG
VastaaPoista'Voisit samalla hukuttautua RR.'
En voi. Mulla on pelastusrengas. Sellainen traktorin takapyörän sisäkumista tehty.
Varmaan pysyn pinnalla. Ettäs tiedät.
Vai niin, ai semmoinen traktorinrengas. Mennään
VastaaPoistayhdessä Painovartijoihin
pian: suurimmat luuserit
kenties.
HG
VastaaPoistaDarling. Mä laihdutan paraikaa. Olen jo laihtunutkin muutaman kilon 1½ viikossa. Ettäs tiedät.
Minä tiedän, että olen rakastunut. Ettäs tiedät.
VastaaPoistaEn ole laihtunut silti. Pitäisi varmasti alkaa uskomaan itseensä.
VastaaPoistaEhkä sitten laihtuisi?