
Eräänä päivänä he kulkivat Puutorin katuja kohden pikkuruista puotia Mariankadulla. He olivat matkalla Siemen-Floraan ostamaan kuorittuja auringonkukan siemeniä, sillä Hyökylän Vaari ruokki sepelkyyhkyjä ullakkokamarinsa ikkunalaudalla. Tosin puluruokinta oli taloyhtiössä kielletty, mutta mikäs tässä maailmassa ei olisi kiellettyä, sanoi Vaari puluille. Pulut nyökyttelivät myötämielisinä ja katselivat ikkunan takaa suoraan huoneeseen.
- Vaari, mennäänkö katsomaan Soitin-Laineen ikkunaa, kysyi Mirjami ja katsoi Hyökylän Vaariin odottaen. Vaarin parrassa oli lumihiutaleita, sillä oli talvi ja matalapaine täyttyi juuri Turun yläpuolella.
- Mikässiinä. Hullumpiakin asioita maailmassa on tehty, sanoi Hyökylän Vaari.
Mirjamia nauratti Vaarin hullumpiakin asioita. Vaari oli kiva. Koskaan se ei sanonut ei niin kuin isä, vaan aina että mikässiinä tai hullumpiakin asioita maailmassa on tehty. Ja aina tehtiin, niin kuin Mirjami ehdotti.
Kulkivat sitten lähelle Aurakatua, Mariankadun päähän, ja siellä oli Soitin-Laine. Mirjami näki kaukaa vihreän neonvalon hehkun talvisen lumihämärän läpi, ja hänen sisikunnassaan läikähti ilon värähdys. Olisiko ikkunassa nyt saksofoni? Kerran oli ollut, kultainen, ja Vaari oli näyttänyt kuinka saksofoni soi. - Tunturiin, pieni kukkanen vain, noussut keskelle on, vuorten sinistyväin, oli Vaari laulanut kaihoisalla äänellä. Vaarilla oli hieno saksofonin ääni, sellainen, että se nousi kuin maan sisältä. Jospa Vaari taas esittäisi sen tunturin pienen kukkasen.
Vaan ikkunassa olikin kiemurainen saksofoni! - Ei se ole saksofoni, sanoi siihen heti Hyökylän Vaari. -No mikäs tuo on ja miten se soi, kysyi Mirjami vähän pettyneenä, mutta ei kovin paljon. Uusi soitin oli vielä hienompi kuin saksofoni ja se sädehti kultaisena loisteputken vilkkuvassa valossa.
- Se on tuuba ja sillä soitetaan marssimusiikkia, vaikka näin että A las barricadas, a las barricadas, por el triunfo de la Confederación! A las barricadas, a las barricadas, por el triunfo de la Confederación! Hyökylän Vaarin parralle satoi lisää lumitähtiä hänen laulaessaan tuubana Mariankadun päässä, pikku Mirjamin katsellessa kiinteästi ikkunassa lankojen varassa roikkuvaa, hiljalleen keinuvaa tuubaa.
- Oi, se oli vähän kuin kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin, nauroi pikku Mirjami.
- Niin olikin, tuuba laulaa kuin elefantti espanjaksi.
Lähtivät siitä sitten Siemen-Floraan ostamaan paperipussillisen auringonkukansiemeniä. Mirjami tiesi, että kuoret olisivat paljastaneet taloyhtiön asukkaille talolle vaarallisen puluruokinnan, ja muistutti Vaaria, että pitää ottaa kuorittuja siemeniä, ettei tule kuorivuoria.
(Maalaus Marc Chagall)
Tää on ihan pöljä!
VastaaPoistaTää on ihan kiva!
VastaaPoistaMIelenkiintoista nähdä, missä mennään sadannen kommentin kohdalla - Gambiassako vai Kardemummassa.
Tyttäreni toinen nimi on muuten Mirjami.
Kiitos anonyymi Mia-Maria J.
VastaaPoistaTapsa, Tämä ei ole se Soitin-Laine-satu, jonka kerroin Nanalle. Se oli mahdoton kertoa, koska se perustui onomatopetiikkaan, soitinten ääniin ja truuttauksiin ja töräyksiin.
Tämä on modernisoitu versio, ja tässä ei ole tendenssiä eikä sanomaa.
Panin kokeeksi ja haasteeksi.
Ei mitään uutta, rikas vallasmies tai -nainen! Sillä saa! Ei sen kummempaa! Mennään Thaimaaseen tai Gambiaan! Tuodaan tuliaiset! So what! Rahalla saa ja hevosella pääsee!
VastaaPoistaTeenkin loikan itse, sillä löysin täytettä tuubaosastolle:
VastaaPoistaTätä kysyttiin tänään jo eduskunnassa ja näin asiasta kirjoittaa verkko-Hesari:
"... EU-komissio on unohtanut joulun ja muut kristilliset juhlat kouluille jaetusta kalenterista."
"Muiden uskontojen kuten islamin, hindulaisuuden ja juutalaisuuden juhlapyhät pääsivät sen sijaan mukaan kalenteriin, josta otettiin kolmen miljoonan kappaleen painos."
Asiahan on sinänsä tuubaa, yhdentekevää, mutta minua kiinnostaisi tietää mitä ajattelee virkailija, pieni kalenteribyrokraatti, jolle tämä "unohdus" sattui.
Ajatteleeko hän samoin, kun se pieni liikennebyrokraatti, joka keksi kieltää betoniporsaat?
Hieno aloitus, nyt ollaan jo pöljässä ja tuubassa. Gambiaan tehtiin välilasku.
VastaaPoistaTuo kalenterijuttu on karsea. Kumarretaan muita kulttuureja, niin että otsa juuttuu tervaan.
Niin, oli henkilö nainen tai mies! Ei sen väliä, hyvin tasa-arvoista, kunhan on paljon rahaa, valtaa ja mainetta silloin ikä ei merkitse mitään. Tuolloin vanha mies kuin nainen saa nauttia nuorta lihaa, kunhan jaksaa siitä maksaa.
VastaaPoistaNauttia nuorta lihaa?
VastaaPoistaEn välittäisi nuoresta, pidän enemmän mureasta ja riippuneesta. Gambian rattopoikiin en koskisi tikullakaan.
Kiinnostaa muutenkin enemmän hieman vanhemman ihmisen psyyke ja tarina ja elämänkokemus.
Mitenhän iineksen kävisi kun tosipaikkaan joutuisi? Niinhän tuossa "Tosi tarinassa" suominainen sanoi, ettei tikullakaan koskisi vaan toisin kävi!
VastaaPoistaNuorena Hyökylän vaari oli liikkunut vasemmistoradikaalien joukoissa, mutta aina tuntenut itsensä hieman ulkopuoliseksi.
VastaaPoistaViinaa hän ei ollut pystynyt koskaan juomaan samaa tahtia kuin toiset, ajatuksiltaan hän sisimmässään oli hyvin maltillinen - monet yltiöpäiset lausunnot ja kännihölmöilyt saivat hänet voimaan pahoin.
Radikaalien kanssa häntä piti kuitenkin yhdessä ystävyys, tarve omasta turvallisesta porukasta, johon voi aina luottaa.- Monesti tulivat pummaamaan juuri häneltä, kun viinirahat olivat loppu tai sukupuoliklinikan hoitomaksu piti maksaa. - Sellaista vanhempi Hyökylä ei saattanut koskaan unohtaa, joskus iltaisin parin konjakin jälkeen hänelle tuli kyynel silmään ja sydäntä kouraisi pohjaton kaiho.
Hymy virisi, kun mieleen tulivat elämän suuri muisto: kerran tungoksessa hänen oli onnistunut koskettaa Saarikosken takinlievettä ja Pena oli jopa vilkaissut häntä tyhjillä juopuneen silmillään.
Se toinen oli isän kertoma juttu naapuri Hjubertista, joka oli nuorena lähtenyt Espanjan vapaussotaan ja oli sinne tielleen jäänyt.- Tuon tarinan muisto sai Hyökylän aina mahtipontiselle tuulelle: "Sankarkuolo Espanjassa olisi ollut tieni, jos siihen mahdollisuuden vain olisin saanut ja silloin elänyt!"
Runoilija/esseisti Timo Hännikäinen on päivä pari sitten kirjoittanut tarkan havainnon/analyysin, ei gambialaisista, vaan somaleista - noista moniosaajista - jotka rikastuttavat maatamme lukuisin tavoin. Ei ole kerta ekä kaksi, kun tässäkin blogissa hehkuteaan noiden kultamunien suomalaiselle yhteiskunnalle tuomaa hyötyä.
VastaaPoistaBloggauksessaan "Monikulttuurinen noidankehä" kiitelty runoilijamme Timo Hännikäinen kertoo silmiemme alla vallitsevan tilenteen sellaisenaan kun se on: "Eniten hankaluuksia oli koitunut eräästä somalialaissyntyisestä kuljettajasta. Kyseinen mies oli myös erityisen hanakka heiluttamaan rasismikorttia nuhteita saadessaan. Viimein työnantaja joutui antamaan tälle kenkää erityisen törkeän väärinkäytöksen takia. Kuljettajan vuoro oli alkanut iltapäivällä, mutta ensimmäinen asiakas oli otettu kyytiin vasta iltakymmenen aikoihin. Siinä välissä olevat viitisen tuntia kuljettaja oli kuskannut kavereitaan ympäri kaupunkia - veloituksetta tietenkin. Ennen potkujaan somalimies oli kuitenkin ehtinyt aiheuttaa paljon harmia sekä taksifirmalle että sen asiakkaille."
Eiköhän ne Somaliasta ja muualta kamalista tapetusmaista pääse tänne Suomeen vain ne kaikkein narsistisimmat, muut heikompilahjaset jää sinne hiljaa kuolemaan!
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistaminun ei kävisi kuinkaan Gambiassa, koska näitten puheitten jälkeen en edes tahtoisi sinne rannoille. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Toiseksi minulla kiinnostus etenee kielen kautta, äidinkielen kautta, joten siinä on ehkä suurin syy siihen, etten todennäköisesti edes ihastuisi gambialaiseen ihmiseen.
Oikein, Riku,
VastaaPoistaVaari oli nuorena tunnettu Varšavjankastaan ja venäläissointisesta tenoristaan, joten täytyy ihmetellä, että hän Mirjamille lauloi kuin "maan uumenista". Viinabassoakaan hänellä ei ollut, mutta muuten vaan laaja ääniala.
Hän on muuten poikamies, edelleen, mutta onnellinen ullakkokamarissaan pulujensa kanssa.
Ei mitään oikein kun yritin vain kuvitella tarinaan kehyksiä. Ajattelin ettei kertomuksessasi olisi todellisia ihmisiä tai tapahtumia.
VastaaPoistaTuntui hyvältä lukea tuo juttu vaarista ja tytöstä. Se oli satumainen ja hyvin kirjoitettu. Lämmin tarina.
VastaaPoistaMutta jos se olisi todellisuutta, nykyisin, alkaisi varmaan joku ajatella, mitä tuo vaari näki tytössä. Oliko hän hyväksikäyttäjä vai mikä motiivi hänellä oli viettää aikaa vieraan (?) tytön kanssa.
Nykyisin on helppo nähdä kaikessa vaaran merkkejä. Kehenkään ei voi luottaa. Mikä tätä aikaa oikein riivaa? Usko pelkkään hyvään on kadonnut, sillä sitä pidetään tyhmänä, joka luottaa vieraaseen ihmiseen ja ottaa hänen sanansa totena. Puhutaan sinisilmäisyydestä. Ja varsinkaan netissä ei pidä luottaa kehenkään. Pahinta kuuluu olevan Facebook? Facebook on vaarallinen, otsikoi muuan lehti jokin aika sitten.
Mitä me menetetään, jos netissä erehtyy toisesta ihmisestä? Jos hän pysyy netissä, eikä loiki sieltä kimppuumme, ja me pysymme netissä, tarvitseeko meidän pelätä? Eikö voisi uskoa ihmiseen edes mielikuvana!
Onko betonipossut nyt kielletty? Tämä on uutinen!
VastaaPoistaSiis, Riku, tarinan hahmot ovatkin keksittyjä, kummallakaan ei ole pienintäkään vastinetta todellisuudessa. Joskus kun noita keksin omalle lapselle, lapsi oli tietenkin itse pikku Mirjami. Mirjami siksi, että nimi on kaunis, eli sama maku Tapsalla, jonka lapsen toinen nimi on Mirjami.
VastaaPoistaOikein-sanomisellani tarkoitin, että mielestäni tavoitit hyvin Hyökylän Vaarin olemuksen. Ei mikään tukeva viinabasso, vaan mieluummin hoikka ja ryppyinen ystävällinen hahmo, entinen hippi, joka ei sylje lasiin, muttei ryve alvariinsa.
Samaa ajattelin vasta lukiessani tätä tarinaa tuosta näytöltä, päästyäni ensimmäisen kappaleen loppuun, Pikkuliisu.
VastaaPoistaAjattelin, että joku ehkä arvelee minun kirjoittavan pedofiliatarinaa. Aikoinaan ei tullut tämä näkökulma mieleenkään, ja oli joitain satujakin, joissa kuvattiin pikkuisen tytön ja vanhan miehen ystävyyttä.
Nykyään tällainen ystävyys käy yhä mahdottomammaksi, vieras vanha mies ja pikku tyttö.
Sven Laakso on sanonut "mielikuvituksen voimasta" (kasvatuksesta) hyvin:
VastaaPoista"Lapsi ei täysin oivalla luonnonlakien syvintä olemusta, siksi häntä johdattavat ihmisluonnon lait, mielikuvitus ja ahneus. Lapset elävät kuvittelun diktatuurissa, joka pakottaa luulemaan, että miltei mikä tahansa voi jotenkin olla mahdollista, eivätkä he osaa erottaa kasvattinsa aikuisen syvällistä lahjakkuutta pelkästä lapsellisen älyn säihkyvyydestä.
Lapsi on aikuiselle hankala ja ankara kasvattaja. Lapsi ei tiedä mitään totuudesta, koska kokemus siitä on hänellä rajoittunut nuoren iän takia. Mielikuvitus, leikki ja kilvoittelu saa lapsessa helposti vallan. Lapsi kilpailee kasvattamiensa aikuisten kanssa. Koko lapsuutensa ajan nämä olennot uskovat järjettömiin ja kestämättömiin voittamisyrityksiin.
Niin kauan kuin he pysyvät lapsina he etsivät todisteita aikuisia vastaan, sille ettei totuutta voi tietää. Siksi nopea syttyvyys, sallivuus, kiistäminen ja haukotus. Joskus käy niin, että aikuisen on kerta kaikkiaan pakko tekeytyä itse lapseksi ja kiistettävä totuus, jolloin lapsi yhä hyökätessään kasvattiaan vastaan, paljastaa oman lapsellisuutensa."
Tsali, betonipossut kielletty??
VastaaPoistaAnonyymi, olipas hieno näkökulma Sven Laaksolla, kun asiaa katsottiin valtavan omnipotenssin keskiöstä, lapsesta itsestään. Mielenkiintoista!
Tuo on sitä lapsen terveen narsismin aikaa, jolloin hän alkaa hahmottaa minuutensa rajoja ja alkaa erottaa muut ihmiset omiksi persoonallisuuksikseen, ei itsensä palvelijoiksi ja jatkeiksi.
Oivaltava teksti, sillä pieni ihminen on alkujaan ahne ja itsekäs olento, joka turvautuu tarvittaessa aggressioon, koska se on nopein keino saada mitä tahtoo. Muutoin ei jää henkiin.
Ihana tarina! Lukiessa tuli mieleen, että vaikeaa Mirjamista ja Hyökylän vaarista vääntää rupisia kommentteja.
VastaaPoistaMuuten, linnut ovat kovilla tämän talven lumen ja pakkasen kourissa. Sääli, ettei parvekkeellakaan saa ruokkia niitä, taloyhtiön säännöt kieltävät.
Kiitos, Delilah!
VastaaPoistaMinulla on rivitalon pienellä takapihalla lintujen ruokintapiste, mutta siellä käy lähinnä vain tiaisia, sinitiaisia. Muutama varpunen silloin tällöin ja yksi mustarastas. Niin ja harakoita, jotka rääkyvät niin, että naapurit varmaan valittavat kohta lintujen ruokinnasta.
"Hän on muuten poikamies..."
VastaaPoistaMinullekin tuli kieltämättä mieleen se ajankohtainen p-kortti, mutte en kehdannut sitä alkaa heilutella.
Sen sijaan tätä toista korttia heilutan nyt, koska Iines itse sitä ruokki: ennen vanhaan piintyneen poikamiehen kaapissa kasvoi usein poikkeavuuden kielletty hedelmä...
Seuraavan tarinan otsikko voisikin olla: Hyökylän vaari tulee kaapista.
Tämä voisi hyvinkin olla totta, että siellä Vaarin kaapissa on Salaisuus. Vaaria ei nimittäin ole nähty naisen kanssa, ainakaan minun tarinoissani koskaan. Sen sijaan hänellä on muuan kalakaveri, Pitkä-Pekka, huomaan nyt. Pitkä-Pekka asuu Hirvensalon puuhuvilassa, jonka seinälautojen läpi tuiskuaa joskus lunta sisään.
VastaaPoistaAh, kiitos Tapsa, tästä oivalluksesta. Kuvio sopii hyvin satuun.
Tsali, en nyt väitä, että Wiki on maailman luotettavin tietolähde, mutta näin siellä kerrotaan:
VastaaPoista"Espoon betoniporsaat olivat kuvanveistäjä Pekka Jylhän suunnittelemia vaaleansinisiä, sian muotoisia katukalusteita, jotka poistettiin Espoon keskuksesta, kaupungin virastotalojen lähistöltä alkuvuodesta 2001."
"Betoniporsaista syntyi kiista... (...) ... Niiden arveltiin myös sopivan huonosti kaupungin imagoon. Yksi kommentoijista, Kanta-Espoon seurakunnan kappalainen Marja-Liisa Nokelainen, oli maininnut johtoryhmälle: "Sika on saastainen eläin tiettyjen etnisten ryhmien keskuudessa." Porsaiden arveltiin näin loukkaavan alueella asuvia muslimeja."
(Hölmöt hommalaiset pääsevät liian helpolla, kun nuo fiksummat ihmiset tekevät kaiken ihan itse!)
Tapsa hei! Törmäsin tuohon p-korttiin joulunpyhinä Irlannissa. Lähdin tyttärentyttären kanssa kävelylle kaupungille ja hän halusi, että kuljemme käsi kädessä. Mikäs siinä.
VastaaPoistaJonkin ajan kuluttua puhelin soi taskussani. Tytär kysyi, "mitä helvettiä te kaksi oikein puuhailette siellä ulkona".
Hänen kantapubinsa omistaja oli nähnyt meidät ikkunastaan. Mies ei tuntenut minua, mutta pikkutytön totta kai. Oli nähnyt tutun lapsen vanhan, törkyisen äijän seurassa, joka äijä oli jopa taputellut tyttöä olkapäälle.
Tyttäreni kehotti meitä menemään pubiin oluelle, jota käskyä viipymättä noudatimme. Tyttö sitten esitteli virallisesti isoisänsä. (Jack, this is my grandfather - grandfather, this is Jack) Pubinpitäjä oli niin nolo, että tarjosi minulle kaksi Guinnesia korvauksetta.
Sanoin sitten hänelle, että on oikein hyvä, että hän vähän katsoo lasten perään. Miehen naaman punotus laski vähitellen ja kai verenpainekin helpotti.
Mutta kotimatkalla emme enää kulkeneet käsi kädessä.
Hyökylän vaari alkaa kohtapuoliin olla sula mahdottomuus. Mukava kuitenkin, että hän elää edes tarinoissa.
Pedofilia. Tilanne Irlannissa – missä ovat tapahtuneet ehkä kaikkein vastenmielisimmän hyväksikäyttörikokset kirkon piirissä – tarjoaa hyvän esimerkin.
VastaaPoistaMinulla on hämärä muistikuva betoniporsaista, mutta tuommoista en muistanut. Olipas korni tapaus.
VastaaPoistaMilloin poistetaan Kerimäen kirkon kuva seinältä, milloin sikapatsaita, ettei loukattaisi kenenkään uskonnolllisia tunteita. Tähän voisi sanoa, että maailma tuntuu käyvän vaikeaksi. Ei taida kansojen sekoittuminen käydä yhtä sutjakkaasti kuin Baabelin kielten sekoitus.
Mutta siis, milläs tavalla tämä possuasia nyt on ajankohtainen, kun tuossa sitaatissa on vuosi 2001?
Tosi on, van V., että Hyökylän vaarit eivät enää kauan pikku Mirjameita kävelytä kaupunkien kaduilla. Se on kyllä surullista, kun joka puolella on uhkia, betoniporsaita ja seksipetoja.
...Tähän voisi sanoa, että maailma tuntuu käyvän vaikeaksi...
VastaaPoistaAamen.
Irlanti on tosiaan maa, missä minä en antaisi poikaani kuoripojaksi kirkkoon. On jotenkin kauheaa, että Irlannin rennon, ystävällisen ja oluthuuruisen julkisivun takaa paljastuu kammottava kirkollinen takapiha.
Luin tänään lehdestä, että Suomessa valmistetun Battery-voimajuoman purkista pitää Jemenissä poistaa valkoinen plus-merkki, jonka sikäläiset muslimit tulkitsevat ristiksi. Sen tilalla on salama. Juomaa viedään noin 40 maahan.
Tämän vielä ymmärtää, maksaja määrää mitä kuvioita purkissa saa olla. Mutta nämä betonipossut ja muut... Ja me teemme sen itse.
En jaksa oikeastaan enää ihmetellä katolisten maitten pedofiliatapauksia, sillä niihinkin turtuu, ne eivät enää hätkäytä.
VastaaPoistaSitä jaksan ihmetellä, että pedofilian on annettu kasvaa niin kiinni katoliseen kirkkoon, sillä ei asia nyt vasta ole pikku hiljaa tullut päivänvaloon. Kyllä se on tiedetty iät ja ajat. Silti rankaisuja ja estämistoimia vetkutelaan ikään kuin hengessä: tarvitseeko tässä nyt ketään tuomita.
Suomessahan pedofilia on kai vain lahkoissa esiintyvä ilmiö. Esimerkiksi Timo K. Mukan Syntisessä laulussahan on kiimaisia herätyskokouksia, jossa väki köyrii lattialla hurmoksissa.
Lisäys, en jaksa enää korjata edellistä:
VastaaPoistaSiis Mukallahan ei ollut pedofiliaa, vaan muuten avointa lahkoseksiä.
Mitä lienee Koivuniemen tai kartanolaisten piireissä?
Kun uskovaisilta kiellettiin viinanjuonti, niin pitihän heidän jotenkin päästä irti arjesta - ja ainakin pohjoisessa hihhuli-piirien tarjoama hurmoksellinen rakkaus oli kelpo vaihtoehto.
VastaaPoistaPedofiliasta ei siihen aikaan paljoa puhuttu, mutta kai sitäkin niissä oli. Ihme jos ei olisi ollut. Nythän pari lahkojehua on juuri tuomiollakin pedofialista.
Katolisten pappien pedofiliaan taipumuksen voi päätellä jo ihan todennäköisyyslaskennalla. Koska papin pitää olla poikamies, alalle ei edes hakeudu tyyppejä, jotka eivät saa pidettyä näppejään erossa naisista.
Sinne hakeutuu tyyppejä, jotka eivät saa pidettyä näppejään irti pikkupojista.
No, ehkä siellä muutama on ihan uskonnollisistakin syistä.
Pedofilia kai kukkii kaikkialla, missä pappien tai muiden hengellisten tai maallisten johtajien ei sallita avioitua. Suljetuissa paikoissa kuten luostareissa ja vankiloissa sekä joidenkin maiden sotilaskasarmeissa taas homoseksuaalisuus on kunniassa. Vaikka kuinka sanotaan - ja tottahan se on - ettei seksinpuutteeseen kuole - niin kyllä se tekee ihmiselle aika häijyn olon ajan mittaan.
VastaaPoistaPedo-ja homoaiheesta ei sen enempää, mutta jos jotakuta kiinnostaa tosi rankka kuvaus aiheesta lukekoon Karl Plättnerin kirjan "Eros im Zuchthaus." Ikävä kyllä sitä ei liene suomennettu. Jo kirjan kansikuva vavahduttaa. Se löytyy osoitteesta:
VastaaPoistahttp://wiedler.ch/felix/books/story/436
Kirja ilmestyi ensi kerran jo 1919.
Ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tulit mieleeni, kun luin tämän uutisen.
VastaaPoistaKiitos, Tiina,
VastaaPoistauutisen linkkaamisesta! Jokainen tuommoinen uutinen herättää toivoa, sillä lähes päivittäin ajattelen, että joskus vielä puhun vaikeuksitta, kun jotakin keksitään.
Tuossa linkkaamassasi tapauksessa äänentuotto oli nähdäkseni mekaanisesti estynyt, jostain syystä - arvelen, en tiedä. Kunpa saisi tuosta lisää tietoa.
Oma puhesairauteni on neurologinen, eli aivoperäinen. En ole menettänyt ääntäni, se on edelleen olemassa, varmaan muuttumattomana.
Äänihuulenihan eivät tottele aivojen impulsseja, vaan reagoivat puheentuottamisyritykseen spasmaamalla rli kouristamalla äänihuulen, lukitsemalla sen kramppiin, toimintakyvyttömäksi, kunnes spasmi laukeaa. Näitä spasmeja tulee koko ajan puhuessa, ilmeisesti värinäsarjana, ja siitä syystä puhe pätkii. Puhelimessa puhun nykyään ta-vuit-tain.
Arvelen siis, että lihaskudoksen korvaaminen uudella lihaksella ei muuttaisi mitään, koska spasmikäsky tulee aivoista.
Tarvittaisiin lääke, joka estää spasmin. Botox tehoaa toisilla estäen spasmeja, minulla ei hiukkaakaan ja siksi en ole pariin vuoteen enää ottanut niitä. Ehkä tällainen uusi lääke vielä minun aikanani keksitään.
En osaa enää kuvitella, miltä tuntuisi saada puhua ihmisten kanssa sydämensä kyllyydestä. Nyt joudun vastoin persoonallisuuttani olemaan lyhytsanainen, joskus täysin mykkä, mikä antaa vieraille tylyn ja torjuvan vaikutelman, aivan vastoin sitä, mitä olen ja miten minulle on ominaista toimia ihmisten kanssa. Tästä kärsin eniten, muutoin pärjään hyvin.
Eros vankilassa viime vuosisadan alusta on helmi! Saksan kielikin käy minulta jotenkuten, mutta sanakirjaa kyllä tarvitsisin.
VastaaPoistaEilen katselin sen Tapsan mainitseman Seksikkään Pompeijin. Niinhän se on, että seksi ei ole muuttanut muotoaan mitenkään, asennoissa löytyi ja taidoissa silloinkin. Seinämaalaukset tai kaiverrukset olivat upeita. Mielenkiintoinen ohjelma.
Hyökylän vaarista ja Turusta tuli mieleeni muuan liikekilpi samasta kaupungista. Viime syksynä kirjamessuilta palatessa ajelin hiukan jokirannan suunnassa ja huomasin äkkiä kadun varressa kyltin "Erikin hammas."
VastaaPoistaKaipa firma oli Erikinkadusta ottanut nimensä, mutta minulle välähti oitis mielikuva Erik-kuninkaasta joka laulaa Mälar-järvellä veneessä kanteleella itseään säestäen Karinilleen, suussaan yksi hammas, viimeinen, Eerikin hammas.
"Pieni Kaafin faiti kuunnellen, filmihinfä faapi fuuren kyynelen", jotenkin noin se fe käy hampaattomalta.
Minua alkoi naurattaa niin, että oli pakko pysähtyä hetkeksi kadun laitaan. Joku turkulainen pysähtyi siinä, katsoi kummissaan sivulasista sisään ja hänen ilmeensä sisälsi kysymyksen: "mistähän laitoksesta tuokin on karannut.
Se Eros-kirja on tosiaan lukeminen arvoinen. Vasta siitä voi oppia, mihin kaikkin ihmeellisiin muotoihin erotiikan kaipuu ja tarve voi ihmisen tekoja johtaa. Vakuutan, että nettikeskusteluissa esitetyt perversiot ovat vain haalea aavistus siitä, mihin vangit pystyvät.
Luin tuossa juuri uutisen opettajista - jotka siis työajallaan roikkuu netissä ja viihdepalstoilla - niin siis että nyt nämä hyväkkäät aikovat mennä lakkkoon ja estää kevään YO-kirjoitukset.
VastaaPoistaMielestäni tälle uhittelulle ei tule antaa periksi, vaan ottaa ns. rankat käytänteet käyttöön. Koko orkesterille potkut ja otetaan valikoiden yhteistyökykyisimmät ja haluisimmat takaisin ja muut vain menolipulla varustettuna vaikkapa gambiaan riistopornomatkalle. Siellähän noita suomalaisia täti-ihmisiä on tiemmä ihan kuhisemalla.
"Mitä tasa-arvoon tulee, en ole koskaan täysin ymmärtänyt koko käsitettä, sillä ketään ihmistä on nähdäkseni mahdoton edes teoreettisessa mielessä tiivistää yhdeksi arvoksi, jonka tasalle kaikki muut ihmiset voitaisiin nostaa tai laskea."
VastaaPoistaTimo Hännikäisen lausuma sisältää humanismin ytimen, ihmisen, yksilön kunnioittamisen. Mielikuvituksen puutteesta sen sijaan voi syyttää niitä jotka jantelaisuuteen (Janten laki) asti vaativat tasa-arvoa mittatikulla ratkaistavaksi. Jos miesten kunnioitus, sosiaalinen status ja "mieheys" saavutetaan "Palsamaisista" lähtökohdista: ”Todellisuutta en hyväksy, koska todellisuus on tyhjä, tylsä ja ankea. Todellisuus sellaisenaan ei koskaan ole inspiroinut minua. Harhakuvitelmat, vaikka ne ovat kuolemaksi, ovat kuitenkin se voima joka pitää minut elossa” niin ei ihme että välillä kyrpiinnyttää.
Itsensä vertaaminen vaikkapa matojen nakertamaan kärpässieneen, minän murenemiseen pala palalta, kertoo paradigman muutoksesta egoistisessa ja narsistisessa minäkuvassa.
Erikin hammas on mainio nimi yritykselle, oikein naurettava, mutta tiesitkös van V., että Rovaniemellä on Sinikan Posliini?
VastaaPoistaJa jos vakavissaan pohtii, niin näissä nimissähän on hyvää se, että nimet ovat suomenkielisiä. Miltä näyttäisi valokyltti Erik's Tooth tai Sinikkas Porcelain?
Ylempi anonyymi
VastaaPoistaälä nyt ole niin katkera ja pahantahtoinen opettajille, jotka ilmeisesti eivät ole täysin ymmärtäneet lahjakkuuttasi.
Se että olin joskus oppitunnilla netissä viimeisenä opetusvuotenani ennen lopettamistani, oli tietenkin poikkeuksellista ja johtui puhesairaudestani - olin käytännössä mykkänä. Hoidin opetukseni 90-prosenttisesti tietokoneluokissa oppilaiden tekeminä projekteina ja muina kirjoitustehtävinä.
Muut opettajat eivät surffailleet netissä viihdemielessä niin kuin minä, että ei kannata yleistää. Olin puoli vuotta puhekiellossa ja silti töissä!
Lisäys:
VastaaPoistapoistettu anonyymi-Japen kommentti, jossa hän pani eetteriin minun äsken poistamani oman kommenttini, jonka hän oli ehtinyt kopioida itselleen. Halusin lyhentää kommenttia ja postasin sen korjattuna (klo 21.01).
Jos tähän ilmaantuu huomaamattani anonyymin kommentti, jossa on kopioitu minua, se on siis taas Jape. Ei kannata reagoida.
Vai että on Rovaniemen Sinikalla posliini? Toivottavasti kauppa käy. Itse olen ollut siellä Ylityö-nimisessä kapakassa, voi olla että pyörii vieläkin. Jos vaikka puoliso illalla kysyy, että missäs sitä ollaan voi aina vastata, että ylitöissä.
VastaaPoistaMinusta Erikin hammas ei ole naurettava, mutta hilpeä kylläkin. Ja aivan totta, parempi hilpeästi suomeksi kuin pönöttäen englanniksi.
Mutta mitä tämä lause tarkoittaa: "Itsensä vertaaminen vaikkapa matojen nakertamaan kärpässieneen, minän murenemiseen pala palalta, kertoo paradigman muutoksesta egoistisessa ja narsistisessa minäkuvassa."
Voisiko kirjoittaja suomentaa?
Nyt on pakko selittää.
VastaaPoistaKäytin väärää sanaa, naurettava, tarkoittamatta sitä siinä merkityksessä, että nimi olisi naurettava, siis tyhmä.
Tarkoitin, van V., nimenomaan hupaisaa, hilpeää, hauskaa. Tiedostan täysin virheeni, jota aistiskelin jo kirjoittaessani.
Muuten Sinikan Posliini on lopettanut, mutta liike on ollut olemassa.
Matovirkettä minäkin luin toiseenkin kertaan. Voi kun asiat sanottaisiin aina selkeästi. Minun äidinkielenopettajani sanoi aina, että hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu.
kiitos kiitti Iines, ole hyvä! Mutta vasta nyt minä tähän kirjoitan! Pieni luutatyttö! Se elokuva tuli tästä jutskasta mieleen. Kiva kotimainen ja se namusetä kyllä on kauhee. Julius!
VastaaPoistaälä nyt ole niin katkera ja pahantahtoinen opettajille, jotka ilmeisesti eivät ole täysin ymmärtäneet lahjakkuuttasi.
VastaaPoistaSiis hetkinen! Miksi olisin pahantahtoinen ja katkera niille, jotka eivät ymmärrä lahjakkuutta? Sehän on vain heidän tappionsa. Ainoa, joka hiukan harmittaa, on se ajallinen haaskaus, joka on mennyt erilaisten opettajiksi itseään kutsuvien keskinkertaisuuksien näennäisopetuksessa. Opettajan arvonimi on heille kyllä sopimaton. Katsotaan vaikkapa antiikin aikaa, niin silloin opettaja (Platon, Aristoteles jne.) oli arvohenkilö ja oikeasti oppinut. Nyt opettajat tekee tikusta asiaa ja väittelee kausaalisesta K:sta tärkellen, itseään turhanpäiten korostaen.
Muut opettajat eivät surffailleet netissä viihdemielessä niin kuin minä, että ei kannata yleistää.
Mitä yksi edellä, sitä muut perässä.
Matovirke kuuluu mielestäni niihin - valitettavan yleisiin - hengentuoteisiin, joiden takana ei ole ajattelua lainkaan. Ei edes hämärää ajattelua. Näillä paradigmojen muutoksilla yritetään peittää se tosiasia, ettei kirjoittaja itsekään tiedä, mitä sanoo. Kunhan lämpimikseen naputtelee näyttääkseen älykkäältä.
VastaaPoistaMoniin tällaisiin matokirjoittajiin pätee A.P.Tsehovin huomio: "Katsoi maailmaa oman alhaisuutensa korkeuksista."
Ps. naurettavuus, huumori, humoristinen... tällä pellolla pitää tosiaan olla tarkka sanavalinnoissa.
V., van,
VastaaPoistaminun on pakko ottaa yhtä kova kanta: kieli on ajattelua, ja jos tuotoksesta ei saa selvää, takana on olematonta ajattelua.
Miksi brassailla keskusteluissa niillä vierassanoilla ylipäänsä ollenkaan, kun on tyylikkäämpää sanoa asia omalla kielellä, sillä jolla ajattelee? Minusta vierassanoilla ja käsitteellisillä ilmauksilla briljeeraus on vähän samaa kuin ihmisen pukeutuminen röyhelöpaitaan.
Myöhemmin, paljon myöhemmin Mirjami loi uraa menestyvän tanssiorkesterin laulajana, kuvansakin sai aina silloin tällöin lehteen - useimmiten kuitenkin myrskyisän yksityiselämänsä vuoksi.
VastaaPoistaKerran tanssiorkesteri "Brändi", jossa Mirjami lauloi, esiintyi aivan lähellä Hyökylän - nyt jo kovin vanhan - vaarin asuttamaa vanhainkotia.
Vapiseva Hyökylä asettui sydän pompottaen nimikirjoitusjonoon ja kasvonsa loistivat onnesta saadessaan vuoronsa: nimikirjoituksen ja nopean hymyn.
Vanhainkodin asukkaita hän kiusasi kuolemaansa saakka näytellen hiljalleen rypistynyttä ja tahraista paperia, jossa Mirjamin nimikirjoitus oli.
"Kyllä se Mirjami minut muisti, kyllä se muisti!"
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMirjamista voisi hyvinkin tulla laulaja, Riku, mutta jokin panee minut epäilemään, että hänestä tulee kuitenkin rumpali tai trumpetisti. Ja ellei soittaja, niin sitten kirjallinen poskisolisti. Kenties oikea runoilija.
VastaaPoistaHyökylän Vaaria en tahtoisi nähdä vanhainkodin ankeissa huoneissa, vaan mieluummin kuukauttaisin hänet sinne ullakkohuoneeseen pulujen katsellessa ikkunasta sisään surullisina mutta kiitollisina.
Pyrkiessämme puhtaaseen kieleen voinemme, Iines, jättää käytöstä myös brassailun ja briljeerauksen. Kuten eräässä toisessa blogissa sanottiin: "Tämä moderni jenkkityylinen arrogantti briljeeraus ja brassaus anglismeilla irritoi."
VastaaPoistaVoitaisiko sinun tekstisi vieraskielisyydet korvata vaikka näillä:
Miksi brassailla (yrittää päteä) keskusteluissa niillä vierassanoilla ylipäänsä ollenkaan, kun on tyylikkäämpää sanoa asia omalla kielellä, sillä jolla ajattelee? Minusta vierassanoilla ja käsitteellisillä ilmauksilla briljeeraus (rehvastelu) on vähän samaa kuin ihmisen pukeutuminen röyhelöpaitaan.
Myös tarpeettomien sidesanojen käyttö on amerikkalaislainaa, sitä "small talkia", jolla tukitaan tauot keskustelussa. Siivotaanpa nekin pois Iineksen tekstistä:
Miksi yrittää päteä keskusteluissa vierassanoilla,kun on tyylikkäämpää sanoa asia äidinkielellään? Minusta vierassanoilla rehvastelu on vähän samaa kuin röyhelöpaidan käyttö hautajaisissa.
Ja lyhennetäänkö vielä:
Sivistyneen ihmisen tuntee siitä, että hänen puheestaan ja tekstistään saa heti selvän.
Erilaisia näkökulmia tarinaan kuin tarinaan näemmä löytyy, myös niitä rupisia. Aloin miettiä, onko minussa jokin valuvika, sokea piste, jonka ansiosta (syystä?) minulta jää näkemättä pimeät vaihtoehdot? Jos niin on, on syytä olla kiitollinen. Elämä on helpompaa. Enää en sentään kuvittele, että kaikkien hymyilevien kasvojen takana on ystävällinen ja hyvä ihminen. Sen verran on siperia opettanut.
VastaaPoistaMiksemme voisi antaa Mirjamin ja Hyökylän vaarin olla ystäviä keskenään ilman ikäviä taka-ajatuksia?
van V.,
VastaaPoistatsot tsot van V., unohdat tykkänään nyt kieliympäristön eli kontekstin! Sehän ensisijaiseti antaa kielelle suuntiman. Ei ole olemassa vain yhtä tiukkaa lausetta, joka kuuluu panna joka rakoseen, koska se on tiukka ja hyvä ja muodollisesti pätevä äidinkielellinen pieraisu.
Mitä siitäkin tulisi, että luuta huiskaisisi pois kommenttien satiirit ja sarkasmit (briljeeraus, brassailu) ja puheenomaisuudet (täytesanat).
Blogikeskustelulla on osittainen rupattelun luonne, blogin keskustelupuoli ei ole oman kielellisen lahjakkuuden näyttämö. Jos on, keskustelulla on tapana kuolla.
Delilah,
VastaaPoistameillä sentään lapset uskalletaan päästää yksin kouluun, jo ekaluokkalaisetkin, kun on varmistettu, että he osaavat reitin ja sen liikenteelliset vaarat.
Lapset ovat kyllä arvaamattomia, vaikka heidät olisi opastettu hyvin. Omakin ekaluokkalaiseni meni ensimmäisenä kouluviikkonaan kaverin luo leikkimään, ja minä syöksyin hädissäni kouluun katsomaan, miksi lapsi ei ole tullut. Kohtasin tyhjän luokan ja opettajan, joka ei tiennyt, minne Nana oli mennyt.
Nähtyään säikähdykseni Nana taisi ymmärtää, että menoista on sovittava tai ilmoitettava etukäteen.
Nyt kun mietin, niin huomaan, etten ole koskaan varoittanut lastani namusedistä. Ei ole tullut edes mieleen muuta kuin liikenteen vaarat.
...muodollisesti pätevä äidinkielellinen pieraisu...
VastaaPoistaKrhmm... en nyt ole aivan varma ilmaisusi raikkaudesta.
Mutta tietenkin on totta, että nettikeskustelussa, jonka osanottajat tulevat varsin erilaisista yhteiskuntapiireistä, voi käyttää myös alatyylisiksi luokiteltuja ilmaisuja luomaan illuusion eräänlaisesta kielellisestä demokratiasta täällä.
Mutta nyt suonet anteeksi: bridge-seurueeni odottaa.
Iines, tyttäremme teki seitsemänvuotiaana samantapaisen katoamistempun. Oli sovittu, että kotipihalta ei lähdetä minnekään ilman lupaa. Neuvot unohtuivat ja tyttö katosi pihalta. Häntä huudeltiin, kyseltiin naapureilta ja lopulta juostiin lähimetsissä etsimässä kauhu sydämessä. Kadonnut oli sillä välin kaikessa rauhassa leikkimässä barbeilla luokkatoverinsa kotona jonkin matkan päässä. Se oli ainoa kerta, kun koivuniemen herra vieraili kotonamme.
VastaaPoistavan, V.,
VastaaPoistaminusta on jokseenkin huvittavaa, että minun esittämääni alatyyliseen tai seksuaaliseen sanastoon ja aiheistoon puututaan niin hereästi. Kaikin mokomin.
Minusta on kuitenkin vapaissa yhteyksissä hauska rikkoa kielen pintarakennetta ja vaihtaa tyyliä käyttämällä keskenään sopimattomia aineksia. En nimittäin usko eheyteen, vaan enemmän särjettyyn kuvaan. Raikkauteenkaan ei vanha ämmä pyri - sehän on sula mahdottomuus.
Delilah,
VastaaPoistakoivuniemen herraan en ole konsaan tarttunut, sillä en pysty lyömään heikompaa enkä pidä vitsaamista oikeutettuna.
En muista enää, mitä sanoin, mutta olin tietysti vihainen, koska olin vihainen ja säikähtänyt. Kerta jäikin sitten ainoaksi.
"Katsoi maailmaa oman alhaisuutensa korkeuksista."
VastaaPoistaHyvin sanottu, toisista.
Luin Aapeli pakinakokoelmaa "onko koira kotona?"
VastaaPoistaSiinä oli sellainen juttu, jossa isä pelkäsi reumatismia ja kuolemantautia, kun selässä kihelmöi.
Pieni tyttärensä tuli sitten kysymään, että joko löysit sen kauluksennapin, jonka leikilläni laitoin niskaasi, kun nukuit.
Tyttö sai remmiä - minä lopetin lukemisen, kun en ymmärtänyt tarinan huumoria. Nyrkillä olisin äijää tervehtinyt.
Aapelin aikoinahan lapset saivat aina selkäsaunan, jos tekivät kolttosia.
VastaaPoistaItse muistan omassa lapsuudessani saaneeni tasan yhden selkäsaunan, vaikka olen tehnyt kyllä joitakin kolttosia, oikein tuhmiakin.
Pienoisrangaistuksena oli luunappi ja tukistus, ja niitä sain kielenkäytöstä, jonkalaisesta van V:kin minua tuossa moitiskeli. Ilmaisuni ei ollut aina raikasta. Viimeisen luunappini sain muuten ollessani jo yliopisto-opiskelija, kotona käydessäni, äidiltä, kielenkäytöstä. Nappi tuli että napsahti, kun sanoin v***u. Yleensä olen huono kiroamaan.
Sinä epäilemättä olet niin tuhma, että joutuisin varmaan piiskaa antamaan.
VastaaPoistaIines, vähemmän koski tyttäreen kuin isään, joka parilla vitsanripsauksella häntä opetti kunnioittamaan vanhempiensa asettamia rajoja.
VastaaPoistaMuistan lapsena saaneeni kerran risusta paljaille säärille, kun ylitin kotiintuloaikani. Olin ehkä kymmenvuotias.
Ei se kipu, mutta se häpeä koski. Etenkin siksi, että kuritus tapahtui ensimmäisen kerran. Ymmärsin tehneeni väärin ja ymmärsin isän minua silti rakastavan.
Olen erikoistunut punttihousuvitsaamisiin. Sen ainoan piiskani sain muuten taitetulla vadelmanoksalla, ja nimenomaan vaaleanpunaisten punttihousujen päälle.
VastaaPoistaNyt voisin ottaa strutsinsulalla, jos löydän jostain punttihousuni. Jossain on yksi pari.
Punttihousut tai ilman, strutsin sulalla tai ilman!
VastaaPoistaDelilah,
VastaaPoistaymmärrän täysin rangaistuksen tarkoituksen. Häpeä on terve tunne, ja jos lapsi ei tunne sitä koskaan tehtyään väärin, asiat ovat huonosti.
Se vaan, että hävetä voi tietenkin ilman vitsaamistakin.
En ole muuten sitä mieltä, että vitsanantamiset vahingoittavat lasta millään tavalla - tarkoitan tietenkin kuvaamaasi paria ripsausta, en lujaa lyömistä. Itse vaan en pysty nostamaaan kättäni heikompaa vastaan, vaikka heikko olisikin tehnyt pahaa.
Sivistin itseäni Turulla ja Soitin-Laineella.
VastaaPoistaSiellä näemmä myydään yhä kaikenlaisia soittimia, pienojakin.
Hiljakkoin minulle esiteltiin Steinway flyygeli, jonka hinta kuuleman mukaan on jopa 200 000.
Tottakai painoin yhtä kosketinta, jotta voin, vaikka tässä, ylpeillä sillä soittaneeni.
Seinältä katseli Sibelius Gebhardin Edelfelt-mukaelmassa.
Soitin-Laine on! Turussa ja Mariankadulla, juuri siellä missä Hyökylän Vaari ja Mirjami kulkivat.
VastaaPoistaItse asiassa minä olen vienyt lapsukaisen sinne ikkunan taakse, katselemaan soittimia, ja tarinat alkoivat sitten siitä, kun muutettuamme pois Turusta täällä Pikkukaupungissa keksin Soitin-Laineen yhteen tarinaan.
Siemen-Flora on muuten Raumalla. Rakastan tällaisia selkeitä liikkeen nimiä: Soitin-Laine, Siemen-Flora.
Että piti mennä napauttamaan flyygeliä. Noin Mr. Beankin olisi kyllä tehnyt.
Ihmettelisit, jos näkisit, miten paljon todella muistutankaan mr.Beania.
VastaaPoista...minusta on jokseenkin huvittavaa, että minun esittämääni alatyyliseen tai seksuaaliseen sanastoon ja aiheistoon puututaan niin hereästi...
VastaaPoistaMinusta se on paitsi huvittavaa myös ymmärrettävää. Koulutuksesi, entinen ammattisi ja ideologiasi näkyvät usein tekstissäsi. Täällä liikuskelevat kaikenlaiset härnääjät tarttuvat sitten hereästi sanoihisi. Eikä sen tarvitse olla pahantahtoista, herra nähköön! Ei ainakan minun taholtani.
Vähän sama, kuin jos tämä olisi papin blogi ja sinä hihkaisisit jotain riemastuttavaa Imisen Pojan opetuslasten seksuaalisesta suuntautuimisesta. Varmaan pappi saisi palautetta.
Minusta olisi mielenkiintoista, jos joku kuvaisi minulle ideologiani. Oikein odotan, että joku tarttuu tuohon.
VastaaPoistaTuon allekirjoitan, että tunnen juuri noin, että minun blogiini suhtaudutaan joskus kuin papin blogiin. Ei huomata sävyjä. Kyllä, ei huomata sävyjä. Viittaan tässä Timo Hännikäisen tähän juttuun, jonka koen puhuvan tästä ongelmasta. Juuri noin koen kirjoittavani, mutta huumoriani ei huomata, koska oletetaan, että olen tosissani. Vika ei siis aina olisi kirjoittajassa, niin kuin toinen mestari (Kemppinen) sanoo. Mene tiedä.
Tässä vielä Riku - Mr. Bean soittaa pianoa.
VastaaPoistaIdeologiasta en uskalla sanoa mitään, mutta kyllähän sinusta saa kirjoitustesi perusteella kuvan sivistyneestä, hillitystä, hallitusta, sensuellista, sielukkaasta, oppineesta, itsenäisestä naisihmisestä, joka katselee maailman menoa uteliaasti, herkällä vaistolla ja hymy huulessa, ja usein se hymy on hieman sarkastinen.
VastaaPoistaTällaiselle fiksun maltilliselle ihmiselle on ominaista kirjoittaa v***tu, kun rahvaanomaisempi naisihminen, joka ei muutenkaan välittäisi oikeinkirjoituksesta, läväyttäisi tulemaan vaan vittu.
Siksi en kerrat, jolloin tahallasi, tarkoituksella ylittelet säädyllisyyden rajoja, säväyttävät sopivasti eli ne huomataan.
(Kemppinen ei muuten tänään ottanut ollenkaan vikaa niskoilleen kirjoituksistaan, vaan viskasi syyn minulle, joten ei kannata luottaa profeettojen opetuksiin... lämpimikseen puhuvat, perkeleet.)
Novellissasi on aurinkoa. Ja nauravia siemeniä. En osaa sanoa siitä muuta, ainakin se on parempi kuin mitä itse osaisin tehdä, eli on se aika hyvä. Mielestäni.
VastaaPoistaItse tulen nyt kaukaa, helvetin kaukaa, en fyysisesti (Helsinkiä kauempaa), mutta psyykkisesti. Hyvä, että en hajoa. (En aio hajota.) Tuntuu pahalta, avuttomalta, kun ei pysty auttaa toista ihmistä joka on mieleltään sairas. (Aina pitää puhua siististi, saatana, kysymys on kun toinen ihminen tulee hulluksi ja ei sitä pysty auttaa, en minä ainakaan, en minä osaa. Se masentaa.)
Iines, olen hyvin surullisella mielellä nyt, on kuin ... mikä lie vihmoo ohimoitteni läpi. Ei, en varasta Серге́й Алекса́ндровичltä, Jeseniiniltä tämän enempää, tai vähempää. Sinä olet rakastettava ihminen. (Eikä sev väliä.)
Junassa keskustelin muutaman (kahden) ihmisen kanssa. Aina, kun sanoin jotain, he olivat samaa mieltä kuin minä, he olivatkin harvinaisen järkeviä ihmisiä. Sitten minua alkoi pänniä se, siis se, että he olivat samaa mieltä kuin minä. (Ja sekin mua otti päähän kun se toinen söi karjalanpiirakoita joitten päällä oli sentin verran makkaraa.) Aloin piruuttani puhua ihan päättömiä; ne vilkuili toisiaan eikä enää olleetkaan samaa mieltä kanssani. Se sopi mulle.
VastaaPoistaNyt vasta luin kommentteja. Joku puhuu Sven Laaksosta... en voi mitään sille, mutta mielestäni tämä nimimerkki (nimimerkkihän hän on) on idiootti. Jos Sven Laakson mielestä minä olen idiootti, kokisin sen - jos hän niin minusta sanoisi - kohteliaisuutena. (Summa summarum!)
VastaaPoistaMe emme ole mustavalkoisia tahi värittömiä ideologiassammem: Liturgiset värimme ovat musta, valkoinen, vihreä, punainen ja violetti. Paramentit, stoolat ja kasukat ovat väriltään aina viimeisen päälle!
VastaaPoistaDelilah kirjoittaa:
Iines, vähemmän koski tyttäreen kuin isään, joka parilla vitsanripsauksella häntä opetti kunnioittamaan vanhempiensa asettamia rajoja.
Toivottavasti tämä ikävä pahoinpitely sattui ennen vuotta 1984. Pohtia toki voi sitä, että pitäisikö lapsi tuomita isälle aiheutetusta pahasta mielestä.
Rakkaat kanssaseurustelijat!
VastaaPoistaMeidän liturgiset värimme ovat: häpeä, häpeä, häpeä.
VastaaPoistaIhmisen osa on käsittää asioita, tai unohtaa, se on samaa.
VastaaPoistaKun isänsä kodissa tyttö
VastaaPoistakävi lattiaa leveää,
ei tiennyt mikä oli raskasta
ja mikä on keveää.
Ajoi markkinoille tyttö
huoletta, hatutta päin,
ja näki tanssivan karhun
hän joukossa ilveilijäin.
Vain kerran kun silmiin katsoi
hän karhua hyppivää,
hän tiesi mikä on raskasta
ja mikä on keveää.
Hän unohti isän ja äidin
ja lapsuuden unohti
ja ilveilijöiden matkaan
hän salaa katosi.
Hän karhun vierellä kulki,
sen kyljessä nukkui yön,
sen kanssa hän jakoi leivän
ja vilun, nälän ja työn.
Ja karhu, karhu tanssi,
kun tyttö rumpua löi,
ja niin kuin aurinko kuuta
hän karhun sydäntä söi.
Tie juoksi, vuodet kulki,
yhä temppuili ilveilijät,
ja keskellä tulen ja sauhun
soi hilpeät sävelmät.
Tapsa, lieventelihän tuo J.K. vähän tylyä korville lyöntiään, mutta ilman jääpiikkiä ei kannata tuntemattomille jäille lähteä seikkailemaan.
VastaaPoistaVirtaavat paikat, kapeikot ja vedenalaiset karit tekevät niistä tuntemattomalle arvaamattomia. Huoleton liikkuminen ilman jäänaskaleita on illuusio ja siksi vaarallista.
Olipas siinä kaunis kuvaus Iines-persoonasta, Tapsa, tattista vaan. Se van V:n mainitsema ideologia kyllä edelleen kiinnostaisi, ihan siksi koska olen itsekin aika epävarma, onko minulla mitään yhtenäistä yhteiskunnallista ideologiaa. Olisin kovasti otettu, jos sen tähän vielä saisi, mieluummin van V:n luonnehtimana kuin Persanonyyymin. Näkisin itsekin, mikä olen ja millainen ideologiani on. Tietäisin sitten vaikka, ketä äänestää.
VastaaPoistaOlisikohan, Tapsa, tuolla ärähtäneellä-murahtaneella muuten kuumat aallot tai jotain ylimenopaussia, kun minäkin ihmettelin vastauksensa sävyä? Vähän niin kuin hermostui.
Mikä lie häpeän väri, mikael?
VastaaPoistaMinusta se on haileanruskea, ja koko asiaa kuvaisi revitty pitsiharso häpeävän päässä, kuin hiuksina.
*
Pappi, pappi! Jos sinulta puuttuu rakkaus, sinulta puuttuu kaikki! Sanasi henkii tuomiota, joka on pahempi kuin pari ripsua kintuille!
Pappi, pahoinpitelystä ei voida puhua, mutta ripsaukset tapahtuivat ennen mainitsemaasi aikaa. Jotta ette kovin surisi seurauksia, tyttärestä kasvoi kunnon ihminen ja myös kasvattaja, jolla on edelleen lämpimät välit molempiin vanhempiinsa. Isäkään ei saanut pysyviä vammoja sieluunsa.
VastaaPoistaTapsa kuvasi Iineksen hienosti ja osuvasti.
"Minusta olisi mielenkiintoista, jos joku kuvaisi minulle ideologiani. Oikein odotan, että joku tarttuu tuohon."
VastaaPoistaOdota, teen sen mielelläni. Mutta minun pitää ensin... koska, ja tämä minua vähän arveluttaa, minuun hiipii tunne että samalla kuvailen itseäni. Olen pannut nimittäin merkille että v*tun monen luunapin verran monesta asiasta olen samaa mieltä kuin eräs... ihminen (joka ottaa kiehtovan hienoja valokuvia, myös hyönteisistä).
Anteeksi, taidan olla tuiterissa.
Tapsa sanoi: Ideologiasta en uskalla sanoa mitään...
VastaaPoistaNäin on.
Ok, ei tarvitse, van V.
VastaaPoistaAjattelin vain, kun puhuit "Iineksen ideologiasta", että josko mielessäsi on jokin selkeämuotoinen aaterakennelma varalleni.
Tämän olisin uteliaana lukenut, kun oma ajatusmaailmani on niin epämääräinen raakile, ettei siitä ota itse tolkkua. Viittaan menneisiin sanomisiini: mitä enemmän luen ja mitä enemmän näen, sitä epävarmemmaksi tulen minkään suhteen.
Tämän palstan fiksuimmat vakiokommentaattorit ovat (jos jätetään bloginpitäjä itse listalta vek) niin Delilah ja Vaari ja Tapsa. Kuunkuiske on suloinen, Char ihana, ja Riku varsinainen verbaaliakrobaatti. (Mikis on minulle vähän vieras.)
VastaaPoistaPs. Karhuherrakin on kiva. Hänen pitäisi vain muuttaa nimimerkkinsä "Jääkarhuksi". Koska jääkarhulla ei ole luonnollisia vihamiehiä.
Totta kai tykkään myös anonyymeistä.
VastaaPoistaValto on asiallisin. Tavallaan siis "coolin".
VastaaPoistaOlen sitä mieltä, kun olen kauan harkinnut erilaisia vaihtoehtoja, että kohta meidät haukkaa iso Musta Aukko. Eikä siinä auta että sanoo "minähän sanoin että näin käy". (P.Linkola on sanonut niin jo 60-luvulta lähtien.) Maailmankaikkeus (joka laajenee valon nopeudella, eikä siis minnekään) hylkii yksinäisiä tähtiä jotka ohi mennessään suhisevat, tai ulisevat, että "tule mukaan, tule, tulisit".
VastaaPoistaÄlkää menkö. Pitäkää toisianne kädestä kiinni.
Luin vasta nyt Hyökylän vaarin.
VastaaPoistaToivottavasti kaikilla Mikoilla ja Mirjameilla on joku vaari tai mummo - mielellään kumpikin - lähellä! Varaisovanhemmiksi, jos oikeat asuvat kaukana.
Mamman ja papan luona oli kiva elellä hissukseen ja jutella mukavia alta kouluikäisenä, kun he vielä asuivat maalla eikä ollut kouluun menoa.
Ja sai hakea kanalasta munia, sai aamulla puoli kuppia kahvia, sai juosta perhospolun postilaatikolle, sai kaapia mamman lukuisten leipomusten kulhot, sai penkoa ullakolta aarteita, sai nukkua mamman kanssa, sai maalata papan kanssa - toisenlaisia asioita kuin kotona.
Eräs ihminen, jota pidin idolinani, sanoi että suomenkielen kaunein sana on "ketokädenminttu". Sellainen kasvi (en tunne niitä) on kuulema olemassa.
VastaaPoistaHän oli muutenkin kolossaalinen ihminen. (Ei fyysisesti mutta noin muuten vaan.) Esimerkiksi, kun hän nojasi Turussa johonkin makkarakojuun - Pekka Kejonen on kertonut tästä - se keikahti kumoon, koko koju. Jostain syystä. (Siitä syystä että hänen mustekalamaiset sormenlonkeronsa etsivät korkkaamattomia olutpulloja ko. myymälän sisältä.)
Nyla, Eero... Eero Nylund. (Hän on nyt jo kuollut.) Älykkäämmän ihmisen kanssa (ja tämä määritelmä tietysti kuvaa vain itseäni) en ole keskustellut. Ehdotin, nimittäin, että rakennettaisimme Greenwitchin aikaa näyttävän aurinkokello Tammelaan. Hän pohti ihan oikeasti sitä. Hän sanoi että siinä pitää ottaa huomioon delikaatio, deknilaatio, nutaatio ja se, miten maapallo näennäisesti huojuu omaa ns. akseliaan vasten. Minä vain kuuntelin. (Mutta opin muutaman funkion. Ainakin siis että miten ne kirjoitetaan.) Kelloa emme silti saaneet aikaiseksi.
Ps. Taidemaalari Olavi Vaarula oli taas ihan toista maata. (Hän maalasi omituisia, pitkän näköisiä kissoja. Jotka tuijottivat katsojaa ilkeästi. Tykkäsin niistä hirvittävästi.) Mutta sen asuntoon oli vaarallista mennä, sillä sillä oli sellainen pakkomielle, että kun joku soitti ovikelloa ja tuli sisälle (ovi oli aina auki) niin ensimmäisenä sai väistää viuhahtavaa hollannikasta. Se ampu niistä jalastaan. Mutta kun osasi varoa, eli väistää, ja tiesi, ettei niitä kahta enempää tule, saattoi mennä peremmälle. (Joku pölynimurikauppias oli kuulema joskus pökertynyt kun sai tällin päähänsä. Ja joku partiolaistyttö, joka oli tullut myymään vappukukkia, säikähti kans niin paljon että erosi kirkosta.
"...Mikä lie häpeän väri, mikael?.. "
VastaaPoistaEtkö muka tiedä miksi natsisaksan väri oli paskanruskea?
Äläkä jumalauta ala väittelee että et tiedä!
(Kuulosti Kemppiseltä?!)
Toivottavasti käsititte!? Sillä oikeasti en ole varma juuri mistään, paitsi siitä, minkä olen itse määritellyt. Se on tylsää puuhaa. Toisaalta, jos kysytään "mikä Elämän tarkoitus on?", niin voihan siihen vastata että "supi dupi suu". Siitähän on kyse.
Voihan perse.
mikael,
VastaaPoistaälä kiroa minulle! Minähän sanoin, että häpeän väri on haileanruskea.
En pidä huutamisesta enkä raivoamisesta, joten minulle et mullittele! Se tuntuu pahalta, kun yhtäkkiä korva vain kaikuu mikaelin huudosta.
Käsitit sittenkin väärin? Kirosanoilla, joita käytin tehokeinoina, yritin nimenomaan kuvailla että näin ei saa käyttäytyä!
VastaaPoistaTaas siis saririsoin väärin. Harmi.
(Täytynee asialisoitua.)
VastaaPoista"saririsoin" tarkoitti tietysti satirisointia. Eli,ironiaa. Mutta kuten jo sanoin: en enää yritä (olla nokkela), koska en ole.
VastaaPoistamikael, kuule,
VastaaPoistavoisitko muuttaa nimesi mikaleeksi, kun kirjoitan aina ensin että mikale, ja sitten joudun vaihtamaan työläästi kirjainten paikat?
Niin, kuulehan mikael, kun täältä näppikseltä ei näe sinne näppikselle, niin on vain sanat. Ja jos siellä on sellaisia että älä jumalauta ala väittelee että ja voihan perse, niin luen ne sanat, enkä huomaa käydä rivien välissä. Ei voi mitenkään tietää, että jaaha, tämä tarkoittikin, että noin ei saa sanoa.
Voihan kutale sentään. Joskus toivon, että ihmisillä olisi läpinäkyvä pää, ja että tästä ruuduta näkisi suoraan kirjoittajien kammioihin. Olisi semmoinen pieni ruudukko tuossa toisessa laidassa, ja siinä olisi aina kommentoija tuhertamassa.
Kaikki, mitä olen sanonut, on täysin yhdentekevää. Miksi minun nimeni sitten pitäisi kirjoittaa oikein? Parempi, että se edes on väärin.
VastaaPoista(Ai niin, en saanut ironisoida.)
Ironisointi on kivaa, samoin satirisointi, mikael. Olisi kuitenkin hyvä, että teksti olisi jokseenkin selkeä.
VastaaPoistaVikaa on ilman muuta lukijassakin, mutta paha vieköön, ellen minä ironiaa erota!
Hurjan herttainen tarina.
VastaaPoistaÄsken kävelin ulkona. En muista että koskaan, edes Kainuussa, olisin nähnyt suomalaista luontoa näin talvisena. Kaikki oli lumihuurun peitossa.
VastaaPoistaSe siitä, en siitä sen enempää. Kävellessäni pohdin sitä että miksi Iines niin ilkeästi sanoi minulle että "tuki suusi, mikis". Aina, kun riitelen - enkä riitele kovin usein - ajattelen, että mikä vika minussa on? Vasta sitten kun olen fileerannut itseni, eikä vikaa löydy, alan pohtia että olisikohan siinä toisessa osapuolessa jotain vikaa?
Nyt tämä oli hirveän helppoa.
Käsitin hyvin äkkiä, että jos itse olen 2,6 promillen kännissä, ja hihitellen kerron (näppäimiä käytellen) jotain sisäsyntyisiä omia "vitsejäni"... niin eihän vastaanottaja, vaikka olisi 5,2 promillen kännissä, niitä ymmärrä... Eli se minkä kirjoitan parodiaksi, käsitetään todeksi. (Ja huonoksi totuudeksi koska se on huonosti kirjoitettu).
Iines rakas, en edes keksi mitään syytä miksi loukkaisin sinua? Tykkään teksteistäsi, eli sitä kautta sinusta, suunnattomasti.
(Voihan perse?)
Ai niin, äsken lupasin asiallisoitua. Teen niin.
Kiitos, Hilma!
VastaaPoistaMikikselle en konsanaan sanoisi että tuki suusi mikis, vaan sanoisin, että kerro lisää, puhu vielä, salli minun kuulla ääntäsi. Olisin jopa ihan hiljaa ja vain ihmettelisin maailman kristalloitumista. Asiallisoitua ei siis tarvitse.
Legendaarinen ex-matkailutoimittaja Folke West oli äsken Arto Nybergissä.
VastaaPoistaMelkoinen pettymys, vaikutti ihan tasapainoiselta ja tylsältä.
Ikinä en unohda hänen loisteliaita matkailuohjelmiaan, joissa kohokohtina oli Folken kännitilan seuranta.
"Ja täshä nämä, inkharauniot...nyt mä unohdin, poikhi..."
Enhän minä Kemppistä säiky, vaikka välillä ärähtääkin - siksihän siihen kohtaan tökkäsinkin, kun katsoin että nyt hän kärjistää liikaa. Itse asiassa puhuimme eri asioista.
VastaaPoistaMikiksellä on mielenkiintoisia tuttavuuksia. Tuollaisia ajan, hengen ja kaikkeuden kysymyksiä minäkin mielelläni aina pohdin.
Eräs kaverini muistaakin aina tavatessamme kysyä, että millä nopeudella se maa kiersikään aurinkoa... ja jos maa olisi tennispallon kokoinen, niin miten iso olisi aurinko ja kuinka kaukana se olisi?
Sitten lasken niitä päässäni ja ihmettelemme suuresti... niin iso, niin kaukana...
Minusta olisi mielenkiintoista, jos joku kuvaisi minulle ideologiani.
VastaaPoistaTämä on näennäisesti helppoa, mutta ensin pitäisi oikeastaan selvitää, että oletko syntynyt väärään ruumiiseen. Olet epäilemättä naisen ruumiissa, mutta onko mielesi miehen, vai haluaistko vain olla mies, jolla kaikki on aina niin paljon paremmin? No, kukko tai kana, niin ideologiasi on monitahoinen sekamelska, jossa eri osiot lyövät toisiaan korville.
Poliittiselta kannaltasi olet taistolainen punaviherkommunisti. Uskot koulutuksen kaikkivoipaisuuteen, vaikka et tiedäkään mitä konkreettista hyötyä monestakaan ammatista on. Vihreänä rakastat veroja - erityisesti energiaveroja - samalla unohtaen kysyä, että missä ne edulliset joukkoliikennekulkuyhteydet oikein provinssissa on.
Lisäksi ideologiasi rakentuu ns. "olemme velkaa" -ajattelulle, jossa pohjalla on se, että suomalaiset kollektiivina ovat maailmalle velkaa ja nyt sukupolvesta toiseen meidän kuuluu kyseenalaistamatta auttaa jokaista, joka keksii meiltä apua pyytää.
Ristiriitaisuutta näennäisempatiaasi tuo se, että mongolialainen kurkkulaulaja ei sinun sydäntäsi kosketa, vaikka olisikin sorrettu, mutta musta rosvo afrikan sarvesta - niin avot - johan kannel heläjää ja itkua piisaa. Maksamme velkaa!
Toinen kummallisuus, joka aiheuttaa ristiriitaa ideologiasi tulkinnassa, on selkeä biasoituminen: Näet naiset uhreina ja miehet sortajina, ikään kuin mikään muu variaatio ei olisi mahdollinen.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin kommenttini. Se oli liian läheinen. Ajattelen silti.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistahyvin nokkelaa.
En nyt puutu muuhun kuin lopun uhriajatteluun, jossa on harmillinen virhe - muutoin olet tehnyt tunnollista työtä, vaikken tunnusta mitään poliittista väriä, vaan olen poliittisessa käymistilassa.
Nimittäin olen useassa kommentissani esittänyt, että minusta naisen heikompi asema on nykyään jo naisen omaa syytä, esteet ovat jo siksi pieniä, että loppu on naisesta kiinni. Naiset ryhmänä toimivat kuitenkin edelleen kuin vuosisata sitten, vaikka heillä on kaikki eväät kaikkeen samaan kuin miehellä. Ei mies ole tasa-arvon este, vaan nainen itse. Naiset tasa-arvoa eivät halua.
En ehtinyt vielä lukea kommenttiasi, mikis, aloitin ylempää. Mutta toki tiedät mitä teet. Itse varon nykyään kirjoittamasta liian intiimejä asioita, koska huomaan, että joitain muinoisiakin asioita vielä täällä muistetaan. Kaikkihan täällä säilyy, vaikka jotakin poistaisi, niin jostain välimuistista se eteen tupsahtaa.
VastaaPoistaFolke West on vanhentunut, Riku! Miten se nyt noin, peräti outoa! Näin vain vilauksen.
Iineksen Ideologia - pakkohan tähänkin on pukisorkkansa pistää, kun muut menevät määrityksineen niin päin honkia etteivät ole oikeastaan edes väärässä.
VastaaPoistaIines on pieni porvaristyttö, josta on ajan myrskyissä kasvanut iso porvaristyttö eli sivistynyt aikuinen nainen, joka ei tunnista itsessään puoluepoliittista intohimoa, eikä siten tunnusta mitään väriäkään.
Iines ei ole saanut lapsuudessaan ympäristöstään poliittista rokotusta, vaan on elänyt omassa sisäisessä maailmassaan, jossa asiat näkee vain asioina - köyhää on autettava, ahneutta on vastustettava - olivat ne minkä poliittisen suunnan esityksiä tahansa.
Siksi Iines luiskahti sujuvasti -mutta immuunina - nuoruudessaan taistolaiseen edistykselliseen maailmanparannuspolitiikkaan, koska muualla maailmassa ihmisillä oli hätä. Heitä kohtaan oli oltava solidaarinen ja heidän oikeuksiensa puolesta oli taisteltava.
Iinestä hämmensi se, että jotkut vastustivat - vastustavat yhä? - köyhien ja sorruttujen auttamista. Miksi? Mitä väärää on vastustaa sotaa ja sortajia?
Myöhemmin kun kävi ilmi, että myös niissä piireissä, jotka vastustivat sotaa ja sortoa, hyväksyttiin sota ja sorto, kun sitä harjoitti edistyksellinen, rauhaa rakastava taho, Iines tunsi aitoa hämmennystä ja vetäytyi politiikasta entistä kauemmaksi, entistä immuunimpana.
Tällä hetkellä Iines on ideologisessa tyhjiössä, huviloineen, kameroineen ja uteliaine mielineen, terävä kynä yhä valmiina vastustamaan sortoa ja vääryyttä missä sitä havaitseekaan.
Tässä 10 minuutin pika-analyysi, vassakuu.
Heheeee, nyt on pakko nauraa Tapsan mainiota analyysia, samalla kun katson Wallanderian alkua. Analyysissa on tavoitettu ehkä, hmm, ydin.
VastaaPoistaIhan itse olen muuten havainnut myös sen, että suurimmat sovinistit kohtasin radikaaleissa aatteen miehissä - vaikken sitä silloin tiedostanut. Naisella ei oikein ollut niissä piireissä yksilöllistä arvoa, vaan hän määräytyi paljolti jalkovälinsä kautta. Tämän olen nyt kirkkaasti tajunnut. Juuri tuohan on sovinismia ja naisen riistoa.
Kyllä Tupsu-Tapsan anayysi on niin lipevä että ällöttää. Mikähän siinä on että joidenkin tyyppien analyysi ei perustu rehellisyyteen vaan mielistelyyn?
VastaaPoistaIines alkoi tunnustaa punaista jo silloin kun piilotti siteitään hirsien väliin. Sama väri värittää mielenmaisemaa yhä. Kynä ei ole terävä vaan leveä liitu, jolla suurin piirtein vedellään siinne tänne. Tarkkuus, täsmällisyys ja asioiden oikeellisuus puuttuu.
Miksi minua ei saisi koskaan kehua, anonyymi? Miksi sinäkin täällä viitsit kirjoitella, jos aina vaan pitäisi haukkua tai sanoa ikävästi? Ei Tapsan analyysi mitään mielistele, asiat sanotaan vain ystävällisessä hengessä.
VastaaPoistaOikeasti tuon analyysinhan voisi joku häijy tulkita niin, että onpas Iines tuon mukaan tyhmä ja sinisilmäinen.
Anonyymilla on jotain henkilökohtaisia ongelmia joista hän eroon päästäkseen ajatteli oksentaa ne Tapsan/Iineksen syliin. Ei se niin helposti mene.
VastaaPoistaIines vastauksessaan kieltämättä sortui tiettyyn yleiseen latteuteen: me taistolaisnuoret pantiin kaikki vaan. Ei varmaan pantu. (Ei edes saatu. Paitsi niiltä jotka antoi.) Sitä paitsi naispuoliset ihmiset ne eniten punaisia lippuja ja huiveja heiluttivat, ja lauloivat, kauniisti. Takahuoneissa, joissa juotiin punkkua ja syötiin Mustaleima-juustoa ja keskusteltiin marxismista, oli kieltämättä aika vähän akkoja.
Muistaakseni.
Tiedän, että yleistin, mikael, mutta tuo oli kyllä ajan henki. Tyttöjen anteliaisuutta pidettiin tavallaan poliittisena ominaisuutena, ja pihtaamista porvarillisena kitsautena. Vapaa rakkaus tarkoitti käytännössä sitä, että tyttöjen piti antaa iloiten, se oli edistystä.
VastaaPoistaLiikuin monenlaisissa piireissä, ja minusta kaikkein hipeimmissä symbiooseissa naiset olivat alimpana, valitettavasti. Jonkun pitäisi kirjoittaa tuo aika naisen näkökulmassta uudelleen.
Iines näki terävämmin Tussukka-Tapsukan Pika-Analyysin olemuksen, kuin Anonyymi - joka olisi halunnut nähdä verta.
VastaaPoistaPieni porvaristyttö - olen liikkunut sellaisessa maailmassa, jossa tuon sanomalla naiselle olisi takuulla saanut. Korvilleen.
Jos nyt työläistoveri unelmoi että hän saa makaa selällään laiturilla työläistyttären kanssa, alasti, ja katsella Linnunrataa. Niitä tähtiä joita siellä on. Ja, vaikka ei sillä hetkellä pelkäisikään mitään, niin pitää toista kädestä kiinni, tiukasti.
VastaaPoistaTätähän haaveilen edelleenkin.
Tapsan analysi osui hyvin lähelle omiakin arvioitani. En vain osannut muotoilla niitä niin, etteivät ne menisi herneinä Iineksen nenään. Tapsalla on yleensäkin taito kirjoittaa vaikeistakin asioista yhtä aikaa osuvasti ja hienovaraisesti. Itseltäni tuo taito valitettavasti puuttuu.
VastaaPoistaIines kommentoi mm: ...suurimmat sovinistit kohtasin radikaaleissa aatteen miehissä...
Osuit kymppiin. Nuo Lenin-lippistä ja Che-paitaa kantavat veijarit olivat oman aikansa pelimiehiä. Monesti minuakin huvitti aamulla liituraitaa ja valkoista paitaa päälle pukiessa muistella edellistä iltaa ja yötä, jolloin istuttiin jalat ristissä karvalankamatolla ja laulettiin, että juna hiljaista miestä kuljettaa. Parin punkkupullon jälkeen jalat eivät sitten olleet
enää ristissä kenelläkään.
Yhtenä aamuna asiakaspalaverissa tapasin naisen, joka illalla lauloi kanssani että "en halua puolikasta" kukkaseppele päässä. Nyt hänellä oli hillitty meikki ja jakkupuku. Oli ison firman osastopäällikkö. Iskimme toisillemme silmää ja tajusin, että siinä oli toinen "aatteen" kannattaja. Samalla asialla siellä oltiin kummatkin. Ja se asia ei ollut köyhän asia.
Ei se aatteella ratsastelu mielestäni ollut varsinaista sovinismia. Olipahan vain keino päästä paneskelemaan kauniita naisia. Eihän mäkihyppääjiäkään haukuta sovinisteiksi vaikka heillä on aivan uskomaton flaksi.
Sanoin asian huonosti. Mutta en viitsi sitä korjata. Olen kyllästynyt viimevuositaan. Minua ammuttiin silloin niin paljon konekirjoituskoneilla. Rätinää ja rätinää. (Retiisit ovat muuten punaposkisia ja maukkaita syötäviä. Kun ne kuorii, ne sopii myös porvarillisesti ajatteleville ihmisille. Suosittelen.)
VastaaPoistaVai että Vaariakin rupesi kadehdittamaan? Nyt on kyllä pakko kysyä: mennytkö vai tuleva?
VastaaPoista(Äläkä saatana sinä enää minuun loukkaannu!)
Jaaha, keskustelu jatkuu, näköjään. Kun tässä nyt Iinestä analysoidaan niin lainaan: ... minusta kaikkein hipeimmissä symbiooseissa naiset olivat alimpana, valitettavasti...
VastaaPoistaJos tarkoitat tällä alla olemista niin mikä ettei. Tosin muutamat alan kirjallisuuteen perehtyneet tytöt halusivat ratsastaa päälläkin.
Mutta uskon ja pelkään, että taas jälleen kerran uhriutat naisia. Että he hippihommissakin olisivat muka olleet jotain hyväksikäytettyä pohjasakkaa.
Olemme takuulla liikkuneet eri porukoissa, sillä kyllä kaikkein totisimmat aatteen todistajat olivat järjestään naisia. Poliittisesti he olivat usein aloitteentekijöitä ja organisaattoreita sekä joukon henkisiä johtajia. Mitä seksiin tulee niin siihen aikaan naiset toteut tivattasa-arvoa tunnustamalla, että heitäkin panetti aika usein. Se taas on mielestäni kaukana uhrimentaliteetista.
Tapsalla mainio havainto: "Pieni porvaristyttö - olen liikkunut sellaisessa maailmassa, jossa tuon sanomalla naiselle olisi takuulla saanut. Korvilleen."
Eiköhän tuo päde edelleen.
Ja Mikaelin työläisnuoret laiturilla: Melkein tuli tippa silmään.
Nimittäin ainakin yhdestä asiasta, vaikka oltaisiin kaikesta muusta asiasta eri mieltä, niin vasemmistolaisilla oli perhanan hyviä lauluja. Joissa oli erilaisia sanoja. Jos vastapooliksi otetaan ns. oikeistolaisia lauluja (tai oliko niitä edes?) niin niissä sanat olivat (noin karrikoidusti) että "hei ylioppilaat, otetaanko vielä huikka, hip hop ja hellurei". Tietysti nekin jotain intellektuaalista tyhjyyttä korvaa? En osaa sanoa, mitä.
VastaaPoista...Vai että Vaariakin rupesi kadehdittamaan? Nyt on kyllä pakko kysyä: mennytkö vai tuleva?...
VastaaPoistaValtaria lainatakseni: nyt taitaa krokotiilinpyrstö puhua Mikaelin kautta. En ymmärrä. Minäkö kadehtisin? Minä, jolla kaikki asiat ovat juuri nyt parhaalla mahdollisella mallilla.
Menneestä en myöskään osaa mitään kadehtia. Sain mitä halusin ja ansaitsin. Ja tulevaisuus taas - mitä kadehtimista siinä on? Ennemminkin säälin niitä, jotka joutuvat tulevaisuuden näkemään ja kokemaan.
Miksi minua ei saisi koskaan kehua, anonyymi?
VastaaPoistaKoskaan?
Ollaankos rehellisiä, jookosta?
Sinä kaipaat vain sitä kehua, et rehellistä havaintoihin perustuvaa luonnehdintaa ideologiastasi. Miksi pyydät sitä jos vain tietynlaiset analyysit on sallittuja. Antaisit sitten rajauksen valmiiksi, että ei turhaan kirjoittele ja mustetta tuhlaa. Tai parempi, että kirjoitat sen ideologiasi itse puhtaaksi, niin saat mieluisan. Näinhän se Politbyroossakin tehtiin.
Miksi sinäkin täällä viitsit kirjoitella, jos aina vaan pitäisi haukkua tai sanoa ikävästi?
Tarkoitatko vain muita, vai ulotatko tämän myös itseesi? Vai oletko asian ulkopuolella, jossain ylempänä, eri tasolla? Mikä sinua motivoi?
Ei Tapsan analyysi mitään mielistele, asiat sanotaan vain ystävällisessä hengessä.
"Ystävällinen henki" on sitä mielistelyä. "Ystävällinen henki" estää tarkan havainnoinnin ja tylsyttää terän. "ystävllinen henki" on kuin hallitunkki autokorjaamossa; sillä voi vivuta itseään ylöspäin pään samalla painuessa alas häpeästä: Mitä minä tein.
Tiedän (äläkä taas Iines suutu mulle) että laulussa jossa kamalalla kaipuulla sanotaan "... ja tehtaan kerhohuoneen luona ...", koskettaa monia. Ja monen tytön pikkumustat pöksyt siitä ovat kostuneet. Ihan oikein. (Mullakin rupee herkästi seisoo kun joku, lähinnä nainen, sanoo jotain lempeää. Jota en juuri sillä hetkellä odota.)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=t_gsryvC8Ik&feature=related
VastaaPoista" ... Valtaria lainatakseni: nyt taitaa krokotiilinpyrstö puhua Mikaelin kautta. En ymmärrä. Minäkö kadehtisin?...
VastaaPoistaAnteeksi.
(Mopo vähän keuli. Innostuin liikaa omista sanoistani, ne minua veivät. Reino-tossuni eivät pysyneet perässä.)
Anteeksi. (Tai sen taisin jo sanoa.)
Mikael analysoi - promilleistaan huolimatta - tosi hyvin tuon lauluasian. Oikeistolla ei ollut eikä ole vieläkään oikein hyviä lauluja. Pankkiirien saunailloissa lauletaan aina sitä samaa iänikuista Isontalon Anttia ja 4,2 promille kohdalla että "Silimien välliin ryssää." Ei niillä hoilotuksilla sihteerikköjä lumota.
VastaaPoistaMutta otapa kitara ja pane että Präng! Ja sitten vaikka että "En voi tänään tulla luokses..." Ja kohta etsiytyy työläispojan (Isän vuositulot 590 000 euroa) työläistytön (Äiti ministeri, isä Suomen pankin johtajia) käteen ja puristaa hellästi. Siitä ei ole pitkä matka laiturille ilman rihman kiertämää, sanokaa minun sanoneen.
...Anteeksi. (Tai sen taisin jo sanoa.)...
VastaaPoistaEi mitään syytä pyydellä anteeksi, Pyhä Veli.
Anonyymi siinä yllä antoi musiikkivinkin, jonka kautta löysin vanhan rakkauteni, Neilikan. Seurustelin yhden räjähtävän viikon erään sen laulajattaren kanssa.
Sekin on varmaan jo mummu...
http://www.youtube.com/watch?v=W4exOWRxyPc&feature=related
VastaaPoistaLiberaali, individualistinnen pragmaatikko.
VastaaPoistaSiinä ideologinen luonnehdinta bloggeristista, mutta määräävin piirre kirjoittelun sisällössä ja sen vaikuttimissa on haavoittuvuus. Ammatillisen identiteetin siirtäminen kirjoitettuun itseilmaisemiseen sen moraaliseen koskemattomuuteen ja kyseenalaistamattomuuteen.
Herkkyyden ilmitulo rauhantahtona, rakkautena ja heikompiosaisten puolustuksena sisältää kuitenkin "itseä" voimakkaamman "vie sinä minä vikisen" eetoksen. Siinä omakohtainen "sosiaalipornokin" saa oikeutuksen.
Anonyymi,
VastaaPoistatuosta haavoittuvuudesta voisi kai sanoa pikemminkin: tunteiden avoin näyttäminen, sillä haavoittuviahan olemme kai kaikki, vai? Jokuset vain peittävät sen, että on satutettu, koska kokevat mielensä pahoittamisen näyttämisen heikkoutena.
Ammatillisesta identiteetistä en ymmärtänyt mitään, enkä moraalisesta koskemattomuudesta tai kyseenalaistamattomuudesta - näitä en osaa tuntea omikseni, koska kyseenalaistan itse kaiken ja ymmärrän rikoksentekijänkin motiiveja. Sanon suoraan: en ole vähimmässäkään määrin moralisti, tuomitsija, koska ei ihminen voi toista ihmistä tuomita. Se ettei hyväksy pahoja tekoja, ei ole moralismia.
Omakohtaiseksi sosiaalipornoksi en menisi nimittämään kaikkia bloggaajien omakohtaisia kerrontoja. Monilla on taiteellisia päämääriä, kuten ehkä minullakin: en kirjoita haircutia, kuten muotibloggaajat.
Tällä analyysillani en tahdo kiistää sinun tulkintaasi, anonyymi, selvensin vain hieman noita käsitteitäsi omalta osaltani.