Ja Jumala loi, loukutti, napsautti sormiaan, erotti, yhdisti ja taputti käsiään.
Tuli maata ja taivaanvahvuutta, vesiä leiskumaan niiden väliin, tuli ehtoo ja aamu, tuli kuuta ja tähtiä yöhön, aurinkoa päiviin, tuli vihantaa ja ruohoa, tuli veden viljaa, tuli lintuja ja kaikkinaisia siivekkäitä, tuli suuria ja pieniä eläimiä, kukin lajinsa mukaan, tuli ihminen luojansa kuvaksi!
"Eihän - voi hyvänen aika - mikään karvapäinen Äijä maailmaa (tai maailmankaikkeutta, kenties?) luonut kuudessa päivässä ja piti sitten rokulia? Aika moista legendaa. Siis minusta se on ihmisten tyhmistämistä jos tämmöistä keskustelunaihetta pidetään yllä, niin kuin näyttää vielä olevan, etenkin sunnuntaisin.
Kuus vuorokautta ja sex? Joulupukkiin minä kyllä uskon! (Kerran se tuli kännissä halailemaan minua.) Mutta Jumala... Johan on markkinat!" (m. theodorakis)
Tuommoistakin pohdittiin edellisen keskustelun sivurönsyssä, keskellä kirkasta päivää, mutta en tiedä, missä ruumiin tai sielun tilassa. Ehkä siivittyneessä, muttei sentään ryvettyneessä, uskon.
Usko on mielen asia, ei pään. Minun mieleni ei taivu uskomaan paljoakaan. On niin nähty virtuaalinkin viettelykset, että jäljelle on jäänyt kirkas luu. Palatakseni luomiskertomukseen, kaiken olevaisen lähteille - ei sellaiseen jumaluuteen voi uskoa, joka horisee yhtä, mutta tekee toista, lupaa ja antaa ja kananpaskan kantaa. Milloinkaan ei kuule ääntäni. Milloinkaan ei anna pyytävälle, ei edes toivovalle, saati otsansa maahan painavalle nöyrtyjälle. Tuhkassako vielä pitäisi kieriskellä?
Jonkinlaiseen kiusanhenkeen pikemmin uskon. Kun pääsee asentohuimauksesta, tulee hammassärky, viisaudenhammas särkee helvetillisesti. Kun pääsee hammasjomottelusta, tulee mahatauti ja kun maha on tyven, tulee nikamapistos. Ja juuri kun miettii, että no nyt on kipu tiposen tiessään, nyt voi asettua muhkeaan tuoliin, nostaa kintut rahille ja nauttia lasillisen viiniä - juuri silloin tuleekin alapään tulehdus ja antibiootit, jotka estävät viinilasillisen illan iloksi tai aterian kostukkeeksi. Mene pois perkele!
Onhan tuo luomiskertomus tarinana upea. Erikoisesti pidän siitä, kun Jumala erotti vedet ja pani taivaanvahvuuden niiden väliin ja heitti kuun ja tähdet yöhön, auringon päivään. Sekin oli komeaa, kun Jumala johdatti Israelin kansan halki Punaisen meren Kaanaan maalle. Lapsuuteni elokuvassa kohtaus oli komea. Meren vedet syöksyivät kohisten sivuun ja keskelle aukeni kuiva uoma, jota pitkin Herran kansa pääsi turvaan luvattuun maahan.
Sekin tarina olisi hieno, missä kuvattaisiin alkueläimen nousu merestä maalle, ja asteittainen kehitys ihmiseksi. Evoluutio. Se vaan, että ei kai evoluutio pysähdy koskaan, niin että mihin sitä oikein ollaan menossa.
Olen joskus miettinyt, uskooko Päivi Räsänen oikeasti Genesikseen ja Jumalaan. Voiko lääketieteen tohtori pitäytyä uskon varaan? Olen päätynyt siihen, että uskovaiset tietävät, että uskonto on vain mielen asia, uskomus, joka ei ole reaalisen totta. Se vain takaa tietyt eettiset käyttäytymisohjeet, jotka suojelevat niitä arvoja, joita itse kunnioittaa ja pitää hyvinä, jopa pyhinä. Ihmisellä on pyhyyden kokemuksen tarve, minullakin on. Näin ollen usko olisikin pohjimmiltaan uskoa eettiseen järjestelmään, ja jumala olisi vain kirjoihin ja historioihin kirjoitettu apupoika, joka tukee omia normeja.
(Valokuva Iines 6.1.2012; kuva näkyy parhaiten suureksi klikattuna.)
Itsekö tuon kuvan otit? Miten sait nuo kädet siihen? Huikea genesis-kuva. Suoraan maailman luomisesta.
VastaaPoistaUskoon palaan myöhemmin, joten älä nyt tätä kirjoitustasi vaan poista.
Minä joudun keväällä lukemaan Genesiksen taas uudelleen. Se nimittäin kuuluu länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin, ja se tenttiin tuleva 16 kirjan lista alkaa juuri tuosta Genesiksestä. Lista päättyy GGM:n Sadan vuoden yksinäisyyteen.
VastaaPoistaLuomiskertomus on aika ansiokkaassa kaanonissa mukana ja ainakin siinä asiayhteydessä sen arvo tunnustetaan korkealle.
Asia oli minulle aikamoinen yllätys.
Toivon että jokainen on rehellisesti omaa mieltä. Itse uskon Jumalaan.
VastaaPoistaTapsa kysyi kuvasta.
VastaaPoistaOtin sen tänään parin asteen pakkasessa koskella, jossa veteen koskettavat oksat olivat jo jäässä. Kuva on muuten aito ja käsittelemätön, mutta ylösalaisin käännetty, nimenomaan noitten luomiskäsien vuoksi! Hyvin huomattu. Tapsa.
Kuva kannattaa siis suurentaa klikkaamalla. Minuluomiskertomus ja juuri se, kun Jumala erotti vedet.. Taustalla kuohuu koski.
Uskoa, vai ei uskoa, kas siinä vasta pulma!
VastaaPoistaMinä uskon!
Uskon, että kaupasta ostamani puhelin toimii seuraavanakin päivänä, uskon että tietokoneyhteys toimii moitteetta, uskon että sähköä toimitetaan luottevasti, Uskon että uutenavuotena on lunta, uskon että teräsrunkoinen pilvenpiirtäjä ei sorru, kun se on lujuudet moneen kertaan laskemalla varmenettu. Minä uskon...
Minä en usko!
En usko evankelisluterilaiseen kirkkoon, joka ei itse tiedä mihin uskoa, vaan on ehkä vielä enemmän hukassa kuin keskiverto tallaaja.
En usko kenenkään omaavaan niiin sanottua tieteellistä maailmankatsomusta kovinkaan ajatuksiaan kattavasti. Uskomuksista me ihmiset ammennamme, uskomuksille annamme itsellem selittääksemme kaikenlaisia nimiä, kuten arvot, moraali, periaatteet jne.
Päivi Räsäsen minä uskon uskovan kauniiseen perheeseen ja kauniiseen julkisivuun.
Uskon myös uskomattomaan, ehdottomuuteen en usko, vaikka sen usein joutuu tässä maailmassa todistamaan.
Kyllä Tillman, klassikkohan tuo tarina on, kuten monet muutkin Raamatun tai miksei muidenkin pyhien kirjojen tarinat.
VastaaPoistaAikanani, kun itse opiskelin kirjallisuutta - josta suoritinkin sitten laudaturin eli ne korkeammat opinnot (syventävät?), havaitsin vertaamalla muiden aineiden tentteihin, että kirjallisuuden opiskelijalla oli kaikkein runsain määrä tenttikirjoja, suorastaan mieletön määrä. Missä muussa aineessa voi olla esimerkiksi nuo mainitsemasi 16 kirjaa kerralla?
Tosin - minusta oli hauska lukea kirjoja! Jopa Odysseuksen harharetkistä luin antaumuksella, samoin vaikkapa kotimaiset ikiklassikot. Jopa Ibsenit ja Hamsunit olivat listalla. Heistähän ei enää koskaan puhuta.
No nyt minä en sitten usko enää mihinkään.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistahienoa, arvostan uskoasi, enkä ikimaailmassa kysyisi järjellisi' perusteita: miksi uskot. Usko on mielen, ei järjen asia!
Ainoa mikä minua kiinnostaa on se, uskotko sinä, että usko on mielen asia, vai onko usko sinulle järjen asia, reaalista totta.
Itse kaipaan joskus saada istua kirkossa ja kuunnella holveissa soivia urkusooloja samalla kun katson vaikka mosaiikki-ikkunoista ulos, korkealle. Siinä on pyhyyden tunnetta, samoin ehkä siinä, kun kuljen vanhalla hautausmaalla.
Sanon aina, kun ja jos kysytään, että olen kyllä uskonnollinen, mutta en uskovainen.
VastaaPoistaMinusta kun se, mitä uskona markkinoidaan, levitetään ja tuputetaan, on lähinnä taikauskoa.
Kirkot ja uskot eivät olisi sellaisia instituutioita kuin ovat, jos ihmismieli ei aavistelisi jotain.
Minusta, Iines kultakettuseni, on kaikkein upeinta
VastaaPoistaa) istua kirkossa ja kuunnella urkumusiikkia.
Toiseksi kivointa minusta on
b) kävellä hautausmailla. (Tietysti hyvin varoen, kohteliaasti.)
Iines, äläkä nyt loukkaannu jos sanon sinua "kultakettuseksi". Koska ensin ajattelin puhutella sinua "sooberinnahkaiseksi". Mutta kun en ollut varma miten sooberi kirjoitetaan, päädyin kettuun.
VastaaPoista(Kettumainenhan sinä et ole kuin korkeintaan vihamiehiesi puheissa.)
Mutta ei, ei eksytä sivuseikkoihin. Kyse on nyt uskonnosta, tai siis uskosta. Keskustelkaa, ihmiset!
Itse en tahdo enää uskoa siihenkään, että olen osannut vetää pöytäliinan täysinäisen vesilasin alta ilman, että vesi on läikkynyt. Epäilen nykyään, että kyseessä täytyy olla muistiharha!
VastaaPoistaToisaalta tiedän vuorenvarmasti, että näin on käynyt, olen osannut tuon tempun. Meillä oli nimittäin muinoin Solmu Mäkelän Taikakirja, jossa oli esitelty temppu poikineen, ja siinä tuo temppu oli. Miksi en muista, miten temppu tehtiin? Epäusko syö uskoani.
Oman uskoni rippeet söi uskontotieteen opiskelu. Kun havaitsi, miten moni tulee uskollaan autuaaksi, ja miten kaikilla magioilla ja maailmanuskonnoilla on yhteinen esiintymiskonteksti, tapa jäsentää ja ratkaista pulmatilanteita, oli lopulta selvä, että uskonnoissa on yksilölle kyse mielen hallintamenetelmistä ja pelon torjuntametodeista. Instansseille taas uskonnot ovat oiva manipuloinnin ja vallankäytön, alistamisen väline.
VastaaPoistaTässä pähkinänkuoressa se, miten tunnen ajattelevani uskonnoista ja uskomisesta.
Silti, kaikesta huolimatta en pidä mahdottomana, että on olemassa henki yli ruumiin, jotakin, jota emme tiedä. En ole siis ateisti, sillä en usko sitäkään, että ei ole mitään muuta kuin lahoava ruumis. Uskon henkeen tai sieluun, ylempään tietoisuuteen, johonkin ikuiseen olemassaoloon tai kiertokulkuun, haluan uskoa.
Ja vielä - en pidän uskontotiedon opettamista turhana. Kunhan se on uskontotietoa, ei yhden uskonnon normiopetusta. Tämä koskee tietenkin myös Suomeen tulleita muslimeja, jos kerran kantasuomalaisiakin - ei normiuskontojen opetusta!
Inertia, Iines, inertia eli massan hitaus selittää sen tempun. Kyse ei ole taikuudesta, vaan fysiikasta.
VastaaPoistaMinullakin oli epäuskon hetkeni nuorena aikuisena, mutta hiukkasfysiikkaan ja tähtietieteeseen tutustuminen muutti epäuskoni kohdetta - aloin epäillä materialismin viisautta.
VastaaPoistaNykyään materialismia kutsutaan fysikalismiksi.
Lupaan palata tieteisuskoon heti, kun joku selittää - esim. piirtämällä - minulle Big Bangiin perustuvan universumin perusrakenteen.
Näin kyllä arvelenkin, että pöytäliinan veto lasin alta lasin kaatumatta perustuu tieteessä havaittuun totuuteen.
VastaaPoistaNyt on vain siitä kyse, että kun äsken vetäisin kalastajanlangasta virkatun pitsiliinan piirongin päältä pois, sen päällä oleva kirja ja jokin muu tavara tuli mukana lattialle. Lasin kanssa en nyt uskaltanut kokeilla, vaikka minulla on tuossa vieressäni mukillinen vettä. Ehkä huomenna kokeilen.
Monissa taikatempuissa on kyse tietääkseni petkutuksesta, katsojan huomio siirretään pois kohdasta, jossa ketku tehdään, niin että hän näkee vain sen taian.
Universumin perusrakenteen saa joku viisas selvittää.
Iines, nuo lasikädet ovat hypnoottiset! Jos kuvakilpailuihin saa lähettää kuvia, jotka ovat väärin päin, niin go for it! (Näin valokuvaajaystävälläni National Geographicin valokuva-aiheisen teemalehden. Sinun kuvasi sopisi sinne arvoiseensa joukkoon.)
VastaaPoistaJokainen tietää syvällä sisimmässään, että on olemassa jotakin ihmistä suurempaa; ikuista ja pyhää. Uskonnoilla, ihmisten luomilla rakennelmillä, ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa.
Harmi, kun kukaan ei tainnut katsoa Mielen salattu voima -dokkaria, josta mainitsin.
Piinkovat tiedemiehet joutuivat myöntämään itselleen, että tosiaan: tiede ei voi selittää kaikkea ja sellaisia ilmiöitä on olemassa, joita nykytiede voi vain ihmetellä panematta niitä vaa"alle tai tilastoon.
Ohjelmassa oli siis ihmisiä, joilla oli ollut kuolemanrajakokemus.
Hurjan kaunis kokemus; täynnä turvallisuudentunnetta ja rakkautta, tietoa siitä, että Jumala on.
Sellainen kokemus oli muuttanut kaikkien ohjelmassa esiintyneiden ihmisten elämän tsiljoona kertaa merkityksellisemmäksi. No, ehkä tsiljoona on liioittelua, mutta tuplasti suurempi ymmärrys elämästä on mahtavaa sekin!
Niin, ja kalastajanlangasta virkattu pitsiliina on niin huokoinen, että siihen ei pysty inertiakaan.
VastaaPoistaPerskutarallaa! Mielen salattu voima on tullut uusintana ja on edelleen (siis uudelleen) nähtävänä Teemalla!!!
VastaaPoistaKolmas osa on se, missä puhutaan kuolemanrajakokemuksista.
Kuunkuiske,
VastaaPoistakiitos kuvakehuista! Panin saman kuvan vielä kuvabloginkin puolelle, mustalle taustalle. Kuvablogissa käy paljon innokkaita kuvaajia, jotka eivät välttämättä kurkista tähän blogiin.
En tiedä, miten kuvan kääntäminen vaikuttaa aitouteen ns. kilpailuissa tai julkisissa esittämisissä, kun kuvaa saa nykyään käsitelläkin melkoisesti, rajata ja tehostella eri tavoin. Kuvahan myös välittää symbolisesti, ei yksin jäljennä. - Mutta siis, kääntäminen ylösalaisin on kyllä aika iso juttu.
Ja kiitos tuosta katseluvinkistä. Tarkistin tilanteen, ja koko sarja tosiaan tulee Teemalta 10.1. alkaen. Tässä passaan vielä muillekin esitysajat.
Iines, sekoilin kun puhuin Teemasta!
VastaaPoistaSe on siis tällä hetkellä katsottavissa Areenalta. Nyt ja heti ja vielä 21 päivää! :)
Ahaa, mutta ei se mitään, kun sattumoisin löytyi tuo Teemankin aikataulutus! On sitten, mistä valita, jos ja kun asia kiinnostaa. Minua kiinnostaa etenkin tuo kolmas osa.
VastaaPoistaEipä Kalevalankaan maailmansynty hullumpi ole, päinvastoin tieteellisempi kuin Raamatu: onko sillä eroa, syntyyykö maailma sotkan munasta vai olemattoman pienestä ja tiheästä pisteestä.
VastaaPoistaJälkimmäinen on tiedettä, edellinen mytologiaa:
"Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.
Tuli sotka, suora lintu, lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."
Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse,
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi."
Minä olen tavallaan "kateellinen" niille autuas hymy naamalle kulkeville uskoville, jotka tietävät lunastavansa taivaspaikan. Ja odottavathan he niin hemmetisti (anteeksi!) maailmanloppuakin että ehtisivät sitten jonon ensimmäiseksi saamaan parhaan paikan taivaan megabileistä. Kait siellä sitten on luvassa hyvä meininki?
VastaaPoistaMuistan kun lapsena katselin vanhaa perheraamattua ja sen synkeitä kuvia. Kyllä pelotti! Sehän oli täynnä käärmeitä ja perkeleitä sekä vanhoja ukkoja. Naiset Mariaa lukuunottamatta taisivat kaikki olla huoria tai palvelijoita. Maailmankuvaa kerrakseen.
Kylkiluuksikin olen ihan liian rehevämuotoinen mutta kyllä minä rakkauteen ainakin uskon. Välillä.
Jos koko maailma syntyi kalevalaisen mytologian mukaan sotkan munasta, niin monella erilaisella asialla tai oliolla on hauska syntytarinansa.
VastaaPoistaEtte kyllä tiedä mistä vittu syntyi. No kuulkaatten!
Vittuhan on syntynyt pohjoiskarjalaisen tarinan mukaan, Lemmon kuvaamana, Viipurissa tai Saksan kaupungissa ja kuljetettu tänne höyhentyynyssä. Tarinassa mainitaan jopa, että kun vittu kulki, herrat nostivat hattuaan ja kuninkaat kypäräänsä, miesten mieli sekosi, ja pienet pojat menivät polvilleen. Vittu jahtasi kyrvän puuhun, ja huuteli sitä tulemaan alas. Kyrpä manasi tulisia nuolia vitun kurkkuun, ja valitti viimeksikin vitun puristaneen aivot päästään."(SKVR:XV:409)
Tästä ei pidä kenenkään pahastuman, tämä on arvokasta Suomen kansanperinnettä, kansallisissa arkistoissa, Karjalan laulumailta.
Tupakallakin on mytologinen synty. Tupakan nimittäin tiedettiin tulleen kaukaisilta mailta, siemeninä maita kulkevan huoran mukana. Monet miehet lankesivat huoraan, ja kun huora kuoli, nousi hänen haudalleen tupakan taimia. (SKVR:XIII2: 3482)
Maisa,
VastaaPoistaminäkin annan mieluusti taivaspaikkani jollekin tarvitsevammalle. Se kyllä joskus sieppaa, kun nämä taivaspaikan jahtaajat tulevat kaksittain ihmisen oven taakse, puristaen mummonlaukkuaan hyppysissään ja tarjoten sieltä lukemista syntiselle ovenavaajalle. Tekisi mieli sanoa, että kuulkaas naiset, en nyt jaksa kartuttaa taivaspaikkaanne, älkää täällä pimputelko ovikelloja. Sanon vaan aina, että kun minulla on lukemista tarpeeksi ja liikaakin.
Joskus murrosikäisenä pelkäsin maailmanloppua, senaikaisen uskonnollisen kouluopetuksen peloteltua oppilaita helvetillä ja perkeleillä. Yritin jopa tulla uskoon, rukoilin ja muuta, mutta en vaan kokenut herätystä, päinvastoin nukahduksen.
Aloin katsoa dokkarin ensimmäistä osaa (mielen osuutta paranemiseen) ja nyt väliaikatietoja kuuden minuutin jälkeen! Mielenkiintoista on!
VastaaPoistaTanskalainen 26-vuotias mies, joka käytti jotakin mielialalääkettä, oli mukana lääkekokeessa, jossa testattiin uutta valmistetta.
Miehelle tuli riita tyttöystävän kanssa ja sen johdosta hän kumosi kitusiinsa loppupurkillisen lääkkeitään, 29 kipaletta.
Miehelle tuli kummallinen olo ja hän hoiperteli läheiselle terveysasemalle saamaan apua.
Miehen verenpaine oli vaarallisen matala ja pulssi korkea, mitkä kielivät joko sisäisestä verenvuodosta tai myrkytystilasta (tai jostakin kolmannesta; en muista mistä). Tässä tapauksessa siis myrkytyksestä.
Sekavan oloinen, tuskainen ja hengitysvaikeuksista kärsivä mies pumpattiin täyteen suolaliuosta ja muitakin toimenpiteitä tehtiin, jotta hänen tilansa saataisiin paranemaan.
Yleensä neljässä tunnissa ko. toimenpiteillä myrkytystila tointuu, mutta tässä tapauksessa ei.
Mies antoi lääkärille luvan ottaa yhteyttä lääketutkimusta suorittavaan lääkäriin, jotta koodi voitaisiin purkaa ja saataisiin tietää mitä lääkeainetta miehelle oli syötetty.
Kun selvisi, että mies oli plaseboryhmässä (hänen tujut lääkkeensä olivat kalkkitabletteja), viidessätoista minuutissa miehen verenpaineet ja muut olivat normitilassa.
Mielen voima on ihmeellinen!
Kohtasin teini-ikäisenä uskontojen moninaisuuden ja aloin pohtia, mitä se merkitsi. Kun kysyin asiaa papilta seurakuntanuorten illassa, hän osoitti minulle ovea. Sellaisia ei saanut kysellä.
VastaaPoistaKun tulin opiskelemaan Helsinkiin, menin tapaamaan dogmatiikan professoria. Hän oli sivistynyt mies, piti kaunokirjallisuudesta niin kuin minäkin, oli tehnyt väitöskirjansa uskonnollisesta turvallisuudentunteesta suurissa maailmanuskonnoissa. Juuri siitä, mitä halusin tietää.
Keskustelu hänen kanssaan rauhoitti minut täysin. Toisen vakaumusta tulee kunnioittaa. Mitään neutraalia kantaa ei ole olemassa uskonasioissa. Jokaisen täytyy ratkaista asia itse.
Maailmankatsomukset voivat olla reilussa ja kohteliaassa kilpailussa keskenään.
Minäkin olen opiskellut uskontotiedettä. Siinähän tarkastellaan uskontoja ulkoapäin, objektiivisesti ja ottamatta kantaa niiden totuuskysymykseen.
Mutta kullakjin meistä on jokin maailmankatsomuksellinen käsitys. Se on aivan eri asia kuin uskontojen tutkiminen uskontieteen näkökulmasta.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaminulla on lehdestä leikattuna tällainen ajatelma seinälläni, tarralla kinnitettynä, huoneentauluna. Katson sitä usein:
"Ajatuksilla on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme."
Tuo miehen tarina on jännittävä. Juuri noin se menee kai paniikkihäiriöidenkin kohdalla. Ja miten tuttua se on omalla kohdallakin. Menee lääkärille tutkituttamaan jonkin ahdistavan vaivansa, ja kun se ei sitten olekaan yhtään mitään, vaiva häviää nopeasti. Pelko ja ahdistus saa ihmisen sykkimään kipeänä.
Katson nuo Mielen voimat televisiosta, tässä työpisteessä ei ole yhtä levollista asentoa kuin televisiotuolissa tai sohvalla.
Anna,
VastaaPoistaoma uskontotieteen opiskeluni käsitti siis uskontotieteen perusopinnot, silloisen approbaturin, ei enempää eikä vähempää, vaikka aine kiinnosti minua ja pärjäsin siinä hienosti luennoitsijani Olli Alhon kanssa, joka antoi minulle innostavaa tunnustusta. Lisäksi opetin siis uskontoa peruskoulussa ensimmäisen opettajanvuoteni, ja tykkäsin kyllä työstäni. Opetin puhdasta uskontotietoa. Aamun avauksissa soitin mm. Beatlesien Yesterdayta, enkä päässyt toiseksi vuodeksi uskonnon opettajaksi, mikä oli tietenkin aivan oikein, koska olin epäpätevä teologien rinnalla.
Olen havainnut samanlaisen vapaan ja ystävällisen hengen vallitsevan nykyään syvästi uskovienkin keskuudessa, mikä sinun puheenvuorostasi henkii, Anna.
En oikein ymmärrä, miksi uskovaisista ihmisistä ja kristillisdemokraateista ylläpidetään viime vuosisadalle tyypillisiä stereotypioita. Ehkä se johtuu fundamentalisteista, joita edelleen on ja jotka tekevät hallaa sille uskonnollisuudelle, joksi minä vaikkapa Jeesuksen puheet ymmärrän.
Kaunokirjallisuudella voi olla osuutta asiaan. Romaaneissa pitää saada aikaan vastakohtia ja ristiriitoja, ja uskonnon avulla niitä ajatellaan saatavan helposti.
VastaaPoistaNäin tehdäänkin usein suomalaisessa kaunokirjallisudessa. Tuntuu, että se on monesti suorastaan kliseemäinen ratkaisu. Käy usein ilmi, että kirjailija ei tunne lainkaan kirkollista elämää tai uskontojen maailmaa - tai tuntee vain jonkun hyvin erikoisen ryhmän tai lahkon.
Toisaalta uskonnot kuten muutkin ideologiat vetävät puoleensa äärityyppejä. Uskonnolliset yhteisöt lisäksi sietävät paremmin häiriintyneitä ihmisiä kuin monet muut yhteisöt. Ajatellaan, että heitä voidaan auttaa, mutta he saattavat leimata koko yhteisöä.
Englantilaisessa kirjallisuudessa osataan jostain syystä kuvata hyvin kirkollisen elämän hyviä ja huonoja puolia. Onko syynä onnistumiseen perinne vai yleensä pitempi kulttuuri kuin Suomessa?
Meillä on nähty telkkarissa monia salapoliisisarjoja sekä Anthony Trollopen Barchester Chronicles ja tietenkin Jane Austenin kirjoista tehdyt TV-sarjat. Niissä riittää variaatioita hurmahenkisistä kaistapäistä pyhimyksiin.:)
Ihan mielenkiintoinen näkemysten pompottelu ateistin ja kristityn välillä on Tampereen emerituspiispa Pihkalan ja Turun tähtitiedemiehen Valtaojan keskustelukirja.
VastaaPoistaNiitä taitaa olla peräti kaksi, mutta vain ensimmäisen olen lukenut.
Kaava oli alussa se, että tiedemies vyöryttää kaikki kliseet, mitä kliseisestä jumalakuvasta yleensä esitetään pitkäpartaisesta ukosta alkaen, ja piispa väistelee väittäen, että väitteet ovat kliseitä.
Melkein sanoisin, että piispa pärjää keskustelussa paremmin, mutta voi olla, kuten epäilen, että hän tulee siirtyneeksi samalla aika kauas kristinopin oikeaoppisesta tulkinnasta.
Näinhän on kaikkien syvällisesti uskonoppineiden kanssa: he jättävät dogmit ja etsivät totuutta.
Muuten on niin, että juuri uskosta väitellessä on olkiukkojen rakentelu voimissaan. Sorrun siihen takuulla itsekin, ainakin kun puhun islamista.
Toisaalta olen useammin kuin kerran sanonut, varmaan täälläkin (tai ainakin Mummolassa), että monet uskonnolliset pohdinnat ovat itseaiheutettujen ongelmien ratkomista.
Erinomaisena esimerkkinä vaikka tämä suosittu "miksi hyvä jumala sallii pahan"?
Ihan järkevät ihmiset pohtivat tällaisia ihan vakavissaan.
Jossakin haastattelussa muistan Valtaojan kuvanneen itsensä agnostikoksi.
VastaaPoistaHän puhui niin kauniisti universumista, että ei sellaista tule jumalattoman miehen suusta.
Jumala taas ei salli tai ole sallimatta yhtikäs mitään. Ihmiset tekevät mitä tekevät ja kokevat tekojensa seurauksen lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.
Komppaan jälleen täpöllä Kuunkuisketta. Jumala ei edes yskäise merkitsevästi kun hänen mustakaapuiset palvelijansa vetävät kuoripoikia pyllyyn katolisissa sakasteissa tai irstailevat emäntien kanssa hurmosseurojen jatkeeksi suomalaisen korpimökin peräkamarissa.
VastaaPoistaItse me syntimme teemme ja itse myös niistä maksamme.
Tänäkin iltana moni ihminen pitelee päätään ja hampaitaan kiristellen mutisee itsekseen: pitikö minun saatana soikoon mennä tuokin tekemään.
Muutaman suunnan tosisukovia auttaa hiukan se, että he eivät juo. Eivät siis töpeksi kännissä. Muutoin kaikki ovat aivan omillaan.
Tämän ei tarvitse olla totta mutta tätä mieltä olen, minä huomaamaton hitunen universumin tähtipölyssä.
Pitkän tuuheahkon risuparran omaava tiedemies määrittelee itsensä agnostiseksi ateistiksi.
VastaaPoistaHän ei siis usko jumaliin, mutta koska tietää, ettei tätä olemattomuutta voi tieteellisesti todistaa, antaa asian olla.
Mutta mistäs sinä, Kuunkuiske, jumalan sallimiset tiedät? (Tämä ei ole herja, vaan vakava uskonnollistieteellistunnustuksellinen kysymys.)
Se on se vapaa tahto, Tapsa.
VastaaPoistaMitä kukakin tekee ei saa Jumalaa taputtamaan käsiään tai antamaan tukkapöllyä.
Paitsi sillä tavalla, että jotkut teot saavat sydämen laulamaan iloisesti ja toiset taas jättävät raskaan olon.
Siis omatunto toimii Jumalan roolissa täällä maanpäällisessä.
Sikäli on paha mennä puhumaan Jumalasta, kun moni saa päänsäryn jo pelkästään nimestä.
Se ei ole tietenkään Jumalan vika vaan ihmisten perustamien uskontojen, jotka ovat vääristäneet Jumalan omaksi kuvakseen.
Jonkun spiraaliteorian mukaan korkeasti kouluttautuneet eri maailmankatsomuksen omaavat ovat lähempänä tosiaan, kuin kumpikaan on koulutus- tai sivistysspiraalin alapäässä olevan saman maailmankatsomuksen omaavan kanssa. Siksi teologian tohtorin ja Valtaojan keskustelu ei mene vulgääriksi. Siksi Valtaoja voi kutsua itseään agnostikoksi. Olen teologi ja pappi, ja neuvoni on: lukekaa Genesiksestä sitä toisena olevaa, vanhempaa luomiskertomusta ja siihen liittyvää hedelmänsyömiskertomusta. Lukekaa sitä myyttinä: se ei ole koskaan tapahtunut historiassa, mutta se on aina ja kaikkialla totta.
VastaaPoistaLuen juuri uskonnonfilosofian tenttiin kirjaa "Is God Real?" Erään siinä olleen Wittgenstein-tulkinnan mukaan uskomisen mielentila, joka liittyy Jumalaan, on sisäisessä yhteydessä toimintoihin ja käytännön maailmaan: anteeksi antamiseen, rakastamiseen, kiitollisuuteen. Not bad. Pelkkä totena pitäminen ei ole se juttu. Kukas pentele täällä muuten herjasi luterilaista kirkkoa, että ei tiedetä mitä uskotaan. Meillä on tasan kaksi dogmia - kolminaisuusoppi ja kaksiluonto-oppi - ja niistä pystyy joka ainut kirkon teologi antamaan riittävän selityksen, ellei jopa jokainen rippikoulun käynyt. Eettiset johtopäätökset ovat eri asia, mutta kirkossa toimitaan viisaasti tutkimalla asioita perinpohjin ennen kannanottoja.
Kiitos, Anonyymi!
VastaaPoistaMinä se kurja taisin olla. Nöyrin kiitos selventävästä vastauksesta, enää en evankelisluterilaista kirkkoa epäile, minulla on sydämessäni täysi varmuus!
Suonet minulle anteeksi, myönnän että olen kovin oppimaton näissä asioissa, olenhan penkkejänne kuluttanut rippikoulun jälkeen vain ne pakolliset. Kannatusjäsenenä olen toki säilynyt, mutta Sinun ei kannata olla huolissasi, ei niillä minun kirkollisveroillani pappien palkkoja maksella! Vähäisiä ovat, vähän niinkuin se lesken ropo, olisiko yhteensä yhtä albaa kustannettu?
Oppineisuutesi teki minuun suuren vaikutuksen, taidat olla jo lukemassa sellaista jatko- eli ylipapin tutkintoa. Vähän niinkuin se Kaifas, eikö niin?
Oppimaton kun olen, en ymmärtänyt käyttämääsi sanaa "pentele", se taitaa olla sellaista kirkollista salakieltä? Munkkilatinaa niin sanoakseni, jos pienen huumorin tässä sallit.
Joitain vuosia sitten luin tutkimuksen, josta ilmeni seurakuntien henkilösuhteiden olevan erittäin huonossa kunnossa, niistä johtuvaa työpahoinvointia esiintyy poikkeuksellisen paljon. Syvää huolta tuntien esitänkin retorisen kysymyksen: kannattaisiko seurakuntien hankkia jostain tällaisia asioita osaavaa, ammatillista apua! - Tai olettehan te sen jo saattaneet tehdä, mistäpä minä sitä tiedän.
Vielä kerran: Kiitos!
Toivottaisin Sinulle ja teille vielä "yläkerran" apua, mutta sellaista en rohkenisi tehdä.
Seurakunnat todetaan tutkimuksissa tavan takaa toraisimmiksi työyhteisöiksi. Ehkä niissä ei tunneta sanontaa "walk your talk"?
VastaaPoistaMuistan vuosia sitten kuulleeni myös tutkimuksesta, jossa papeilta kysyttiin heidän uskostaan Jumalaan.
Järkyttävän suuri määrä - olisiko ollut jopa puolet - vastanneista sanoi että ei ole ihan vakuuttunut Jumalan olemassaolosta.
Sillä lailla. Vaan onneksi palkka juoksee ja mitä isompi seurakunta, sitä suurempi palkka!
Kuinka muuten teologi ja pappi tenttii uskonnonfilosofiaa? Eikös se mene yleensä niin päin, että ensin tentitään ja sitten saadaan tittelit?
VastaaPoistaMinä en jaksaisi noita Pihkalan ja Valtaojan keskusteluja lukea, sillä niissä on sivuutettu perusasia: usko on mielen, ei järjen asia. Ahdistaa, kun keskustellaan eri tasoilta, järjen ja mielen. Se on kakofonista sinfoniaa. Mutta siis - en ole lukenut kirjaa ja on kyllä mahdollista, että se voisi kiinnostaa minua. Valtaojahan on melkoinen persoona.
VastaaPoistaEn oikeastaan ymmärrä sitäkään, miksi teologit eivät voi myöntää tätä uskon ja mielen yhteyttä, vaan lähtevät todistelemaan Raamatun asioita hakien faktoja.
Reaaliset tapahtumat ovat tietenkin osittain totta jollakin tasolla, mutta se myyttinen aines, joka tarinaan on ympätty, on sitten taas mielen varassa, se ei kestä järkeä.
Minua miellyttivät kovasti jotkin anonyymin kommentissa esille tulleet asiat, sillä näen niissä sitä, mitä olen koettanut sanoa yksinkertaisin sanoin: usko on mielen asia - mielentila, niin kuin anonyymi sanoo:
"Erään siinä olleen Wittgenstein-tulkinnan mukaan uskomisen mielentila, joka liittyy Jumalaan, on sisäisessä yhteydessä toimintoihin ja käytännön maailmaan: anteeksi antamiseen, rakastamiseen, kiitollisuuteen. Not bad. Pelkkä totena pitäminen ei ole se juttu.
Tämä on minusta ydintä, näin minäkin ajattelen ja juuri tätä toivoisi teologien enemmän korostavan eikä lähtevän kilpalaulantaan tiedemiesten kanssa.
"- - lukekaa Genesiksestä sitä toisena olevaa, vanhempaa luomiskertomusta ja siihen liittyvää hedelmänsyömiskertomusta. Lukekaa sitä myyttinä: se ei ole koskaan tapahtunut historiassa, mutta se on aina ja kaikkialla totta."
Tähänkin anonyymin kehotukseen yhdyn, tätä juuri tarkoitan.
Minäkin olen törmännyt tuohon Kuunkuiskeen esittämään asiaan, että kaikki papit eivät jaksa uskoa järjellisesti Jumalaan.
VastaaPoistaTässäkin tulee se hokemani "usko on mielen asia" todeksi. Kunpa teologit lähtisivätkin tältä pohjalta! Käärmettä ei voi ajaa pyssyyn, eli myyttiä ei voi todistaa nykyihmiselle reaalitodeksi.
PS
VastaaPoistaVielä vaahtoan: Jos siis tämä usko mielen asiana hyväksyttäisiin julkisesti ja myönnettäisiin Raamatun myyttisyys, uskovaisten olisi itsekin pakko tarkistaa kantojaan omaan uskoonsa ja maailmaan, jossa ei ole taivasta eikä helvettiä, on vain oma itse kaiken ratkaisijana ja tekijänä. Aika moni taivaspaikan jahtaaja taitaisi vetää tyhjän. Juuri nämä taivaspaikan jahtaajat ja tekokristityt ovat pilanneet uskontojen hienon sanoman.
Kiitos kommenteistanne, Iines, Kuunkuiske ja Riku, täällä anonyymi pappi. Iines, tenttialue (iso) lähestyy loppuaan, ja voin myöhemmin ehkä jatkaa tuosta aihepiiristä, joka liittyy uskoon mielentilana. Kuunkuiskeen kysymys miksi vielä tentin: takavuosina pappisvihkimyksen sai vähemmillä teologian opinnoilla, mikäli oli tutkinto toisesta oppiaineesta - kuulun siihen porukkaan. Tähtäimessäni on nyt tehdä telogian maisteriopinnot loppuun.
VastaaPoistaEv.lut.kirkolla on suomalaisessa kulttuurissa usein sylkikupin asema. Kollektiiviseen alitajuntaan kuuluva syntipukin löytämisen tarve ottaa kirkon ja sen edustajat usein kohteekseen: sitä ja sen edustajia kohti on kiva sylkeä katsomatta kuitenkaan tarkasti kohti. Jotain tästä "sylkemisestä" oli Kuunkuiskeen ja Rikun kommenteissa. Kiinnostavaa, että pappien palkansaanti teitä hermostuttaa. Tiedoksi Kuunkuiskeelle: seurakunnan koko vaikuttaa ainoastaan kirkkoherran palkkaan. Kaikille tiedoksi: pappien palkat ovat akateemisen koulutuksen saaneista skaalan keskivälin alapuolella. Muistakaa myös, että mm. papit on duunissa silloin(kin) kun muut juhlivat ja ovat vapailla; ilta-, viikonloppu- ja juhlapyhälisät eivät kuulu kuvaan.
Riku: kyllä toki kirkon sisällä on erilaisia käsityksiä, mutta itse näen arvona sen, että kirkon katto on korkealla ja seinät leveällä. Arvostan suuresti sitä, että olet kannatusjäsen: ehkä näet edes jotain arvoa miksi kirkkoa kannattaa kannattaa, arvostan, en tuomasi roposen vuoksi, ja vaikka pisteletkin minua kuin pieni piru.
Kuunkuiske: shokeeraavat tutkimustulokset pappien "epäuskosta" selittynevät juuri sillä, että useimmat katsovat täyden "vakuuttuneisuuden" vaativan myös kyllin kovaa evidenssiä, ja sitä kun ei ole, ei kyllä myöskään vastakkaista evidenssiä. Kenties siltä pohjalta moni sanoo, ettei ole "ihan vakuuttunut" Jumalan olemassaolosta. Toki joukossa voi olla niitäkin, jotka epäilevät kokemustensa, esim. juuri "uskovien" rakkaudettomuuden, tai nähtyjen epäinhimillisten raskaiden ihmiskohtaloiden vuoksi. Ja: papit ovat rehellisiä epäilynsä ja epäuskonsa (kirkollisen näkemyksen mukaan kaikkia koskettavan) kanssa.
Seurakunnista kehnoina työyhteisöinä. Luulen, että siellä juuri yritetään harjoittaa strategiaa "walk your talk", mutta se käsitetään kapeasti, ja vääriä asioita painetaan pinnan alle: ollaan liian pitkään pitkämielisiä ja lempeitä. Alalle hakeutuu myös kovin herkkänahkaista porukkaa, ja kun samaan työyhteisöön mahtuu monenlaisia uskonnollisia näkemyksiä - jotka tietysti ovat herkkiä ja latautuneita - niin a vot! Selityksestä (metafyysisen tason) käy tämäkin tositarina: eräs sanoi alkaneensa uskoa Saatanan olemassaoloon vasta sitten kun meni seurakuntaan töihin.
Itse viihdyn työyhteisössäni, vaikka ei se ongelmaton ole. Ongelmallisempaa on ollut työn suuri määrä.
Kiitoksia Anonyymille papille!
VastaaPoistaNäen arvon jo siinä, että säästän tuonpuoleiseen: hautapaikan saa halvemmalla.
Nyt kun voi kysyä, niin...
Minä olen joskus katsellut Helsingin Tuomiokirkon valkeina korkeuksiin nousevia pintoja ja ajatellut kuinka korkealla korkeus onkaan, voi meitä maan matoja!
Sitten minä olen ajatellut, että jos sellainen partainen ja pitkäkaapuinen mies (ei saa kysyä: "ai Valtaoja vai?") saapuisi kesken vaikka jonkun valtioneuvoston ja eduskunnan miehittämän jumalanpalveluksen, oven taakse kolkuttamaan: "Päästäkää sisään, tämä on Minun asumukseni ja ulkona on kovin kylmä!"- niin soitettaisikohan sille poliisit ja pyörittäisikö pappi sormeaan häpeillen ohimolla ja selittäisi saarnastuolista: "Mikälie hullu... meinaan, että jos se oikeasti olisi joku mikälie ollut, niin olisihan se jonkun taikatempun tehnyt, Pentele sentään, että ovesta sisään olisi päässyt!"
Tarkoitan tässä nyt ihan oikeasti, enkä sillä tapaa suhteellisesti.
Oikeasti minä kyllä luulen, että olisi vahingossa saapunut paikalle jo lauantaina ja eksynyt johonkin tangolaulajan kirkkokonserttiin.
Ehkä se on se henki ja henkisyys, joka uskonnoissa kiinnostaa, ikään kuin aineen, materiallisuuden vastakohtana. Kukapa ei olisi saanut kyllikseen ahneudesta, itsekkyydestä ja markkinavoimista ja tuumannut, että ne ovat itse perkeleestä.
VastaaPoistaTäällä Pikkukaupungissa eniten melskaa kirkon piiriin kuuluva seurakuntaväki. Paikallislehdessä tölvitään jopa kunnallista päätöksentekoa, jossa ei ole riittävästi otettu huomioon Raamatun kirjaimellisia ohjeistuksia. Viimeksi nyt loppusyksystä muuan henkilö kirjoitti tuohtuneesti lehden yleisönosastoon, kun lukion opettaja oli oppitunnilla käyttänyt Jeesuksesta nimeä Jeppe.
Mainittakoon kuitenkin, että näitä fundamenlisteja on käsittääkseni pieni ryhmittymä, mutta sitä voimakkaampi. Nainen pappina on saatanan juonia, samoin homojen liitot saati homous sinänsä ja nämä muut tutut kliseet. Edes poliittiset ryhmittyvät eivät kanna niin paljon huolta pikkukaupunkilaisten olemisesta ja moraalista kuin nämä aktiivit kirjainuskovaiset.
Täällä oli tapana joku kymmenen vuotta sitten vielä sekin, että vanha (ja vähän hurahtanut) rovasti pysäytteli ihmisiä kadulla ja kysyi, koska tämä oli viimeksi käynyt kirkossa, ja onkos Jumala mielessä. Hän kävi soittelemassa jopa ihmisten ovikelloja palavassa innossaan.
Miksi se katto korkealla ja seinät nyt niin etäällä ovat, eikö ongelma ole juuri siinä ettei kirkon paikkaa tarpeeksi liukkaasti ehditä siirtämään, kun ihmiset pruukaavat joka puolelta jäädä ulos?
VastaaPoistaSellaisen toiveen kyllä antaisin viranhoitoon, että ihmisiä ei saa verrata piruun, lihaa ja verta minä olen, vähän henkikin vielä pihisee.
Olisi minulla paljonkin kysymyksiä eksegetiikan alalta, mutta en minä näin sunnuntaiehtoona rohkene enempiä häiritä.
Minä luulen, että tuosta Rikusta olisi tullut hyvä saarnamies, jonka silmille fundamentalistit eivät paljon hyppelisi. Jakaisi siellä ilmavissa rakennelmissa leipää ja juomaa tarvitseville ja kanttori Piiparinen, kaverinsa, säestäisi toimitusta komeilla urkusooloilla.
VastaaPoistaOn se vaan pirunmoinen määrä, jos puolet papeista myöntää - nimettömänä - epäilevänsä Jumalan olemassaoloa!
VastaaPoistaAika hataralta pohjalta silloin heittelee fraasia toisensa perään kirkonmenoissa, jos ei itsekään usko sanomaansa.
Minusta ihminen ei tarvitse kirkkoa mihinkään, mutta sitä en sano etteikö Jumala olisi paras mahdollinen kanssakulkija kenelle tahansa.
Siihen väliin vaan ei tarvita pappia.
Lakkasin maksamasta kirkolliveroa muutama vuosi sitten, kun otin hiukan selvää että miten suuria omaisuuksia seurakunnilla on.
VastaaPoistaOlin pöhkö luullut, että kirkon tehtävä on monin tavoin auttaa ihmisiä eikä kartuttaa varallisuuttaan.
Sittemminhän maksumiesten määrä on tippunut radikaalisti, aina kymmentintuhansin kun P. Räsänen avaa sanaisen arkkunsa päivänpolttavista.
Mielellään edelleen käyn kirkossa maksullisissa musiikkitilaisuuksissa niin kuin aina ennenkin.
Samuli Edelmanninkin virsikonsertista sai pulittaa parikymppiä per lippu, joten tuskinpa riistin istumapaikallani seurakunnan varantoja.
Ostin tuon Samuli Edelmanin virsilevyn joskus, sillä pidän sekä Samulin laulannasta että virsistä - tulkinnat ovat vallan värisyttäviä ja lyriikka suurta runoutta. Miellyttää lisäksi se ihmisen raadollisuus, jossa virsissä ryvetään. Siinä on suomalainen sielunmaisema omimmillaan.
VastaaPoistaKyllä minusta papit tarvitaan edelleen. He ovat tavallaan uskonnollisen liturgian ylläpitäjiä. Mieleni on kauhean rationaali, mutta kuitenkin toiveikas, että joku henki ihmisestä jää väräjämään universumiin. Sekin on mielenkiintoista, kun moni on nähnyt enkeleitä - en tarkoita nyt hourupäitä tai muita hulluja harhoissaan.
Minusta maailma ilman henkeä tai hengellisyyttä olisi aika helvetillinen paikka elää. En luota ihmisen järkeen! Maa maahan jää, mut henki taivahalle - jos ei tätä kaikkea olisi ihmisen mielessä, ei meillä taitaisi olla oikein runouttakaan.
Minustahan olisi tullut oivallinen pappi, saarnat aloittaisin usein kysymällä vaikka: "Mistäs me tänään puhuttais sillai kaikki huomioiden, ettei vaan kukaan loukkaantus ja viihyttäis tää reilu tunti, vai eikö puhuttais mitään, näppäillään vaan kaikki hiljaa kännykkää ja syvennytään sillai kukin tykönään?"
VastaaPoistaPahalla tuulella ollessani sanoisin: "Pentele vieköön, kun oikein hituttaa tulla tänne työpaikalle, kun pirut toljotatte siinä suu auki, niinkuin mulla jotain vastauksia olis? Etteks te hemputti soikoon tiedä, ettei filosofiassa mitään vastuksia ole, kysymyksiä vain?"
Sitten minä alkaisin niille huutamaan ja helvetin kauhuja kuvailemaan. Lopuksi rauhoituttuani vinkkaisin silmää: "eihän sitä tosiaan oikeasti olemassa ole, mutta jos olis!"
Ei Se kyllä muuten aina kuulekaan, ja aika outo huumorintaju Sillä sitten on kun suvaitsee kuunnella, mutta kyllä Hän siis minulle ON. Myönnetään, että olen vähän idiootti ja lapsellinen, tai sitten tämä on viimeinen oljenkorteni? Kasvoin lapsena jonkun sortin ev-lut-uskonnollisuuteen, josta riuhtaisin itseni joskus 16 vee irti ja olin sen jälkeen vähän kuin tuuliajolla. Sitten olin olevinani skeptikko tai/ja ateistikin ja sitten pitkän, piiiiiitkän ajan jälkeen tuli aika, kun kirosin koko Jumalan helvettiin, jolloin hoksasin että hei, mitäs minä sellaista kiroan, jota ei ole edes olemassa?? Äläkä nyt kysy miksi uskon ja mitä faktoja voisin heittää, en varmaan mtn vakuuttavaa, eikä minulla ole siihen tarvettakaan, saarnatkoot ne, jotka ovat sitä varten.
VastaaPoistaMUTTA eihän sitä maailmaa toki kuudessa päivässä luotukaan, se on kuvaannollista ja hyvinkin kehitysopin kanssa balanssissa, mutta tämäkin uskominen on asia, jossa ei taida olla niitä oikeita tai vääriä vastauksia? Jumalalle yksi päivä on kuulemma kuin 1000 vee ja päinvastoin, niin äkkiäkös tuossa hurahtaa vaikka 6000 tuhatta vuotta, sekin on kyllä aika vähän jos puhutaan maailman luomisesta? Niiltä peeveleiltä on takuulla pudonnut taas muutama nolla johonkin:) Ja siis paljon helpommalla pääsisin yleensäkin elämässä, kun ei tarttisi tätä tunnustaa. Minustakin olisi kiva heittää hetulaa Isosta Kirjasta, josta sattuneesta syystä on kiteytynyt muistiin jonkun verran stooreja, mutta sitä suoranaista potaskaa, mitä Raamatussa on, en jaksa oikein ymmärtää, on se niin mielipuolista järjellä ajateltuna, joten selittäisivätkö ihmilliset muisti-, käännös- ja asiavirheet jotakin, joita se on koko kronikka varmasti täynnä?
Silti kuulun itse tähän ev-lut-kirkkoon, jossa käyn vain pakon edessä eli hautajaisissa ja omissa häissäkin taisin muuten olla:) Sen lisäksi ehkä jouluna ja pääsiäisenä, eipä paljon muuten. Vaikuttaa vähän kummalliselta?
MUTTA jälleen kerran ihana kuva, joka imaisi minut tänne. Toivotan Sinulle kivaa vuoden alkua Iines ja saman tien koko vuotta!
Minusti anonyymi pappi ja Iines kuulostavat olevan aika samoilla linjoilla. Vähän samaa voisin oikeastan sanoa itsestäni, vaikken ole edes kirkon kannatusjäsen; kauhistutin ympäristöäni kieltäytymällä 15-vuotiaana rippukoulusta ja täysi-ikäisenä erosin kirkosta. Kutsun itseäni agnostikoksi ja myytit, myös Raamatun, kiehtovat monitulkintaisuudessaan.
VastaaPoistaEn ihmettele seurakuntayhteisöjen huonoa työilmapiiriä. Yhteisöissä, joissa on eettisesti itseltään paljon edellyttäviä ihmisiä, elämä on kiikkerämpää kuin tavallisten syntisten yhteisöissä. Sanoi minulle kerran eräs psykoanalyytikko taistolaisporukoista.
Ja upea kuva! Jos oltaisiin katolisessa maassa, ihmettä tultaisiin katsomaan matkojen takaa!
Täydennystä:
VastaaPoistakirjoitusvihreitä tuli ja tuliko ajatuskaan ihan selväksi, siis että uskon asioissa on pitkälti kysymys semantiikasta. Se on se "sama linjani".
Papilla on paikkansa uskonnollisissa liturgioissa, totta!
VastaaPoistaIhmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen häntä ei tarvita paitsi sitten jos ihminen kokee tarvitsevansa.
Ei muuten tarvita kirjoitettua sanaakaan, esim. Raamattua.
Tai siis voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMustaleski, kiitos toivotuksista - samoin sinulle - ja kuvakehuista, samoin Sokealle kanalle. Sanoit, Sk, hauskasti, että jos oltaisiin katolisia, tässä olisi jo koettu ihme - viittaan itse Jeesuksen kuvaan paahtoleivässä.
VastaaPoistaOmat kirkossakäyntini ovat vähäiset, suorastaan olemattomat, olen pikemmin hautausmaiden suurkuluttaja, myös talvisin.
Missään muualla täällä Pikkukaupungissa ei ole niin hyvin aurattuja teitä tai polkuja kuin hautausmaalla, eikä missään niin rauhallista ja hiljaista sekä historiallista. Linnutkin viihtyvät hautausmailla.
Siis normatiivista Raamattua en kaipaa minäkään, mutta eikös se ole lukijasta kiinni, mitä sieltä poimii? Minusta siellä on tarinoita ja paljon viisautta, mutta myös armottomuutta ja julmuutta.
Samuli,
VastaaPoistakuvaat hyvin tuota uskoa, Länsi-Suomen rukoilevaisuutta, joka on hyvin tuttu äidinpuoleiselle suvulleni - taidat tietääkin tämän!
Yksi sukumme Emmanuelhan oli jopa seutukunnan kuulu maallikkosaaarnaaja, ja minulla on vissiin edelleen kirjastossani joitain tuon uskon oppikirjoja, ilmeisesti hänen perujaan. Aina minun äitiini saakka suvun lapset kasvatettiin kuuliaisiksi ja hurskaiksi, ja minäkin sain tuta tuon kristillisyyden joitain säikeitä kaikesta siitä, mitä ihminen sielläpäin ei saanut tehdä. Aika muikeaa tapakristillisyyttä, sanoisin, mutta jotenkin lämmin muisto kuitenkin tuosta herää.
Tämä yhteinen mukava sukulaisemme Anni-täti, josta olen kirjoittanut, kävi aina kesäisin juuri niillä herätysjuhlilla. Etteivät vaan vanhempasi olisi tuleet hakemaan häntä meidän kesätorpastamme sinne?
"Usko on mielen asia" lausumasta totean sen olevan uskomus, kokemuksellinen tunnetila. Uskoa, joka ei hallitse elämäntapaa eikä anna uskon tuottamaa vakuuttuneisuutta ylittää järkisyyt. Uskonnon todisteena on "vain" usko.
VastaaPoistaSiis uskon todisteena usko?
VastaaPoistaEihän mielen asioita pidä todistaa millään tavoin, mielen asia on mielen asia.
Ajatuksella on valtava voima - sen mitä tahdomme, sen me luomme.
Manipulaatio muuttaa taivaan helvetiksi ja helvetin taivaaksi, kidnapatusta uhrista voi tulla sieppaajaa palvova. Plasebo-vaikutustakaan ei kannata väheksyä - jauhopillerillä on uskomaton voima.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEn minä ihmisten uskoa haluaisi pilkata, vaikka en väitä ettenkö siihen joskus sortuisi. Kirkkoja vain, esimerkiksi sitä absurdia moninaisuutta, joka valtionkirkkoihin liittyy.
VastaaPoistaOli se aikaa komeaa, kun kerran kirjoitin aika tiukasti(otsikolla "sininen savu nousee"), kun krematorion jossain Turun suunnalla yhdistivät rakennuksen lämmitysjärjestelmään. Ei sellaisella kai mitään merkitystä ole, mutta haluaisin nähdä sen papin, joka omaisille kehuu: "Tuntemastanne lämmöstä krematorion tiloissa noin prosentin verran on rakasta vainajaanne!"
Palautteena kirjoitukseen sain kehoituksen lopettaa tinnerin haistelu.
Mutta kyllä minä nautin, kun sitemeteristä katsoin, kuinka kirkkohallituksessa useamman kerran tekstiä pitkään lukivat.
Mielessäni osasin punaisia naamojaan kuvitella ja ajattelin: "Kattos pelsepuubia!
On Raamatussa kaunista kerrontaa, on. Sitä ehkä tarkoitin, että ei Jumala ole niillä sivuilla sen paremmin kuin kirkon seinien sisäpuolellakaan.
VastaaPoistaJos esim. Raamattu tai kirkko (rakennuksena) johdattavat syviin ajatuksiin, niin hyvä homma!
Olen muuten kuullut, että Koraanissa vasta kauniisti kirjoitetaan. Kai sen saisi kirjastosta suomeksi.
Hautausmaalla on ihana kävellä ja mietiskellä.
Ehkä suurimmasta päästä kirkon antia ovat Samulinkin mainitsemat yhteisölliset kokemukset.
Nyt sen keksin! Minulle Jumala on yksityinen asia enkä kaipaa siihen väliin muuta (esim. pappia tai Raamattua), mutta hienoa, jos kukin tavalla tai toisella löytää haluamiaan vastauksia. Papilla tai ilman.
Älä välitä, Riku, minunkin juttujani luetaan mm. Korson poliisista (nimi jonk. verr. muut.). Huvittavin oli kuitenkin se haku, jonka valtiovarainministeriö teki ja eksyi blogiini: "laskentatoimen perusteet".
VastaaPoistaSiis Samuli, sinun en muista koskaan hakeneen Anni-tätiä, mutta vanhempiesi muistan joskus hakeneen, mutta heitä itseään en kyllä muista. Useimmiten Annia haki kuitenkin V:n Taisto ja vaimonsa H.
PS Anteeksi muut tämä "sisäpiirimuistelus". Meillä on Samulin kanssa yhteisiä tuttuja, muuan sukulainen.
Kuunkuiske,
VastaaPoistakyllä minä ajatteen samoin: Jumala ei ole kirjoissa eikä kirkoissa, vaan ehkä sitten mielessä, tai sydämessä niin kuin kauniisti sanotaan.
Yhtä hyvin voisi ehkä snoa, että on myös Belsebuub, Paholainen, sillä ei kai voi olla hyvää ilman pahaa. Mitä katkerampi ihminen, sitä enemmän mielessä on tilaa Belsebuubille. Tämä on oikeastaan ihan arkista keittiöpsykologiaa.
Sokea kana: olen Iineksen kanssa osittain samoilla linjoilla, mutta en täysin. En kirjoittanut tällä palstalla auki koko uskontunnustustani tai -käsitystäni.
VastaaPoistaRiku: ensin pistelet/piruilet, ja sitten valitat, ettei toimintaasi saa verrata pirun pistelyyn. Niin, ja kehut, kuinka toisaalla olet toiminut Peelsepubin roolissa... Et huomannut luonnehtivani toimintaasi enkä nimitteleväni sinua. Hutera ego rämäkän julkisivun takana?
Entä se, kun ihmiset jättävät tämän avaran kirkon? Niin tekevät, kummaltakin laidalta. Osan kohdalla ei voi kuin syyttää koti- ja koulukasvatusta, kun odottavat, että heidän puolestaan ajatellaan ja määrätään kuinka pitää uskoa. Linjoja on saatavilla: toisille ne ovat liian löysät, toisille liian tiukat. Jos itse ajattelee toisin, kukaan ei vie sinua siitä inkvisition eteen: kirkkoon mahtuu.
Kuunkuiske: ihmeellistä, jos sinulla ei ole lainkaan epäuskoa. Ja paljon onnea valitsemallesi individualistiselle tielle! Keskustelutaito (sisältäen pyrkimyksen ymmärtää muiden pointit) ei silläkään tiellä ole aivan tarpeeton. Kirkko on edelleen käytettävissä sylkykuppinasi.
En minäkään ajattele, että ihmisen ja Jumalan väliin tarvitaan pappia.
Jossain muussa mielessä aika monet kyllä tarvitsevat pappia. Yhtenä tehtävänäni on menneenäkin vuonna ollut siunata hautaan kirkkoon kuulumattomia.
Koraanista on Jaakko Hämeen-Anttilan käännös vuodelta 1995, siitä on tuore, 5. painos.
Raamatussa on mielestäni mm. realistinen kuva ihmisen ja ihmisyhteisöjen väkivallasta. Väkivaltainen kuva projisoidaan myös Jumalaan. Se kuva murtuu vähitellen: viimeiset VT:n profeetat puhuvat jo Jumalan puolesta, joka tahtoo armollisuutta uhrien sijaan. Tähän julistukseen liittyy myös Jeesus. Puhutaan (ranskal. sosiologi, akateemikko René Girard) "evankeliumien piilovaikutuksesta" länsimaisessa yhteiskunnassa, niiden oikeusjärjestelmien kehittymisessä väkivallattomampaan suuntaan - ettei väkivaltaisuutta enää kanavoitaisi syntipukkeihin, uusiin uhreihin. terv. anonyymi pappi
"Jumalaa (olemassaoloa) ei voi selittää (todistaa), se vain on". Olen tämän kuullut hyvin, hyvin usein.
VastaaPoistaSamoin on siis jumalattomuuteni laita -jos minulta kysytään; sen vuan tietää tiällä piässään.
Ja köyhyytensä ymmärtää pankkitilinsä katteettomuudesta (tai tuntee pötsissä), sitäkään ei voi selittee.
Toistensa puolesta ei voi näihin yhtään mitään sanoa. (Tai voi yrittää, mutta kantsiiko?)
Anonyymi pappi, ystäväni, sinä joka olet meillä töissä!
VastaaPoistaItse en egostani näiden perusteella osaa päätelmiä tehdä, tottakai siinä heikot kohtansa on, muuten en olisi ihminen.
Ilman tosiuskoa kirkon olemassa ololle ei ole olemassa mitään teoreettisia perusteita; perusteet löytyvät vain käytännön toiminnan puolelta.
Yhtenäiskulttuureiden aika on ohi, ei kirkon vähenevä jäsenmäärä mikään sen kriisi ole, vaan väistämätön kehitys.
Kirkko ja valtio olisi aikaa sitten tullut erottaa toisistaan; se suhde on vahingollinen molemmille: kirkolle ja valtiolle, kirkonjäsenille ja valtion kansalaisille. Ja se on ollut vahingollinen historiallisesti, vallan ja rahan himossaan kirkko on realistisesti tehnyt pahaa enemmän kuin mitä se pystyy kuittaamaan joillain kuoleville puhtuilla lohdutuksen sanoilla.
Kirkon ja valtion ero täytyy tapahtua pian!
Riku,
VastaaPoistavaltio ja kirkko ovat lähestulkoon eronneet. Valtio ei tahdo päästää kirkkoa tyystin eroon, koska se ei tahdo siirtää kuntien hoidettavaksi kallista hautaustointa. Se, mistä kirkkoa syytetään ahneesta varainhankinnasta, on luterilaisessa kirkossa viime vuosikymmeninä käsittääkseni ollut lähinnä pitkänäköistä taloudenhoitoa. Kirkon kokoisessa taloudessa ei voida elää kädestä suuhun. Metsäomaisuus on kirkon vihreää pääomaa, jolla mm. palkkoja ja remontteja on makseltu (yhteisöveron tuotto ei riitä kattamaan sekä hautaustointa että kulttuurisesti merkittävien rakennusten kunnossapitoa). Ja se, ja metsäomaisuus ylipäätään, on joillekin niin suuri pahennus, että pitää kirkosta erota! Tällä hetkellä myydään kiinteistöjä, lakkautetaan virkoja. Oman ja kollegojeni työmäärän lisääntyminen liittyy siihen, että seurakunnastamme papin virka lakkautettiin eroamisista johtuvasta verotulojen vähenemisen takia. Sellainen ilmiö, kutsuu sitä kehitykseksi tai kriisiksi.
Minulle on hämärää, mitä, Riku, tarkoitat tosiuskolla. Luterilainen kirkko nimenomaan nojaa ilmoitukseen, jos sitä tarkoitat.
terv. anonyymi pappi
Tässä pitkä, hieman lyhennelty lainaus Petri Järveläisen (teologian ja filosofian tri) FB-kirjoituksesta. terv. anonyymi pappi
VastaaPoista"Augustinus kirjoitti aikanaan paksun kirjan 'Luomiskertomus kirjaimellisesti (ad litteram) ymmärrettynä.' Hän esitti, että luomiskertomuksen kirjaimellinen merkitys on se, että Jumala on luonut maailman yhdessä ikuisuuden momentissa. Luomisen kuusi päivää ovat tämän yhden luomismomentin ulottuvuuksien metaforisia esittämisiä. Seitsemäs päivä on lepo, joka luomista seuraa. Kirjaimellinen merkitys Augustinuksen mukaan on merkitys, joka Pyhällä Hengellä on ollut Hänen inspiroidessaan luomiskertomuksen, ei suinkaan sen tekstuaalinen ilmiasu ja siitä suoraan luettavissa oleva merkitys. Näin siis 300-400-luvulla antiikissa. Kirjaimellinen totuus ei tarkoita siinä samaa kuin 1800-luvun fundamentalismissa, jossa Raamattu on kirjaimellisesti totta sen tekstuaalisen ilmiasun osalta. Antiikin kirjaimellinen totuus tarkoittaa spirituaalisen merkityksen kirjaimellista totuutta.
Tie Jumalan luokse ei ollut Raamatun lukeminen vaan sakramentteihin ja jumalanpalvelukseen osallistuminen. Niissä Jumala antoi Raamatun ymmärrettäväksi tekevänsä henkensä, jos antoi, kristitylle.
Kun keskustellaan Raamatun ymmärtämisestä ja sen merkityksestä, kannattaa muistaa, että antiikissa kirjaimellinen ei tarkoita samaa, mitä ”kirjaimellinen” tarkoittaa modernissa käytössä. Itse asiassa antiikin käsitys Raamatun kirjaimellisesta merkityksestä tulee eräiltä osin lähemmäksi niiden käsitystä, jotka arvostelevat modernia näkemystä kirjaimellisuudesta. Kannattaa myös ottaa huomioon, että antiikissa Raamatun kirjaimellisen merkityksen ymmärtäminen edellytti sosiaalista hengellisyyttä, johon osallistuvilla uskottiin olevan periaatteessa, Jumalan tahdosta riippuva, mahdollisuus ymmärtää Raamatun kirjaimellinen merkitys.
Toinen mielessäni ollut asia on liittynyt uskonnolliseen kieleen kuvina ja argumentteina.
Antiikin kristilliseen ajatteluun vaikutti ajattelun kuvateoria. Se merkitsee suurin piirtein sitä, mitä Augustinus kuvaa Tunnustukset –teoksensa loppupuolen kirjoissa, esimerkiksi käsitellessään muistia. Muisti on täynnä kuvia, joita ajattelu käsittelee. Keskiajalta lähtien kristilliseen ajatteluun alkoi vaikuttaa voimakkaammin ajattelun propositioteoria. Ajattelun propositioteorian mukaisesti ajatteleminen on loogisten lausekkeiden laskemista. Jälkimmäinen on luonteeltaan argumentatiivisempi kuin edellinen teoria.
Jos ajattelemme uskontunnustusta jälkimmäisen teorian näkökulmasta, se tuntuu kummalliselta. Uskontunnustus on latinaksi symbolum, ei argumentum. Se näyttää sisältävän argumentatiivista ainesta ja se näyttää sisältävän metaforista ainesta. On vaikea erottaa, miten nämä kaksi asiaa vuorottelevat tai ovat limittäisiä symbolumissa. Myös argumentteja ja metaforia koskevat teoriat ovat monimutkaisia ja sekavia.
Nykyisin koetaan mielekkääksi, erityisesti angloamerikkalaisessa keskustelussa, keskustella siitä, ovatko symbolumin lauseet rationaalisia vai epärationaalisia. Keskustelu on erittäin laaja ja loppumaton. Samalla tavalla tieteen luonnetta koskeva keskustelu ja uskonnollisen uskon suhde siihen on laaja ja loppumaton. Mielestäni olisi hyvä ajatella, tämän keskustelun osittaisesta mielekkyydestä huolimatta, että symbolumin hengellinen käyttö ei redusoidu sen kummemmin metaforiseksi kuin argumentatiiviseksikaan. Symbolum on kuva, joka esittää kristittyjä syvimmällä tavalla koskettavista ja koskevista asioita sosiaalisesti jaetun kuvan. Tässä merkityksessä symbolumia koskeva totuus-keskustelu on hieman samansuuntainen kuin vaikkapa kysyä, onko Isenheimin alttaritaulu totta. Osa kristityistä uskoo, että kuva on tosi. Moni vain toivoo, että se on tosi. Toivo liittyy elämänkokemukselliseen varovaisuuteen tai sitten se liittyy agnostismiin. Molemmat ovat mahdollisia kristillisiä asenteita. Sen sijaan ateismi, joka uskoo, että kuva on epätosi ja toivoo, että se on tosi, olisi mielestäni kummallista."
Vielä tuosta "piruilusta". En oikeasti välitä lainkaan siitä että minun väitetään sellaista tekevän. Sitähän se oli. Mutta ev.lut. papin ei minusta pitäisi ilmaisua käyttää, kun sen helposti ymmärtää siten, että "Piru sinussa vaikuttaa, kun kirkkoa pilkkaat!"
VastaaPoistaKysehän kuitenkin on sen pilkkaaminen, jolla valtaa ja voimaa näissä maailman asioissa on runsaasti. Huolimatta sen jonkun suuruisesta vähentymisestä aikaisemmista.
Minä en kuitenkaan millään eroilla uhannut, en ainakaan näiden vuoksi sitä tee.
Dogmien taakse kun kurkistaa, aika harva kai siellä Jumalan olemassaoloa totena pitää. Ymmärrän, jos tätä ei haluta myöntää.
Kuva todellisuudesta ei ole todellisuus itse.
VastaaPoistaPhotoshopattujakin vielä usein.
Riku sanoi:
VastaaPoista"Vielä tuosta "piruilusta". En oikeasti välitä lainkaan siitä että minun väitetään sellaista tekevän. Sitähän se oli. Mutta ev.lut. papin ei minusta pitäisi ilmaisua käyttää, kun sen helposti ymmärtää siten, että "Piru sinussa vaikuttaa, kun kirkkoa pilkkaat!"
anonyymi pappi:
Sellaisen tulkinnan voi joku sinusta käytöksestäsi perusteella tehdä, nimittipä sitä piruiluksi kuka tahansa, tai muuten sanoo ääneen sen, että ilkeilet. Itse en välitä vastata pelkkään ilkeilyyn. Sääli, että haaskaat älynlahjojasi moiseen.
Siis, varmennan sen, etten minä tiedä, mikä on kantani uskon asioihin.
VastaaPoistaSen tiedän, että en ole kirkko- enkä lahkouskovainen enkä liioin ateistikaan, koska ateismi on minusta loppuun niitattu kanta uskontoon, siis myös eräänlaista uskomista. Ateisti määrittää olemassaolonsa uskonnon avulla.
Kuten en voi sanoa: uskon uskontoon niin kuin sanassa on, en voi myöskään sanoa, että en usko.
Sitäkään en tiedä, olenko agnostikkokaan, koska agnostikko epäilee. Sekin on vahva kanta.
En minä mitään epäile, koska minulla ei ole minkäänlaista lähtöoletusta. Olen avoin uskomiselle, jos niikseen tulee, myös sille, että mitään ei ole muuta kuin kuin tämä mätänevä ruumis, tai mätänevä velho, niin kuin Apollinaire niin kauniisti sanoo.
Se mitä toivon, voisi olla jonkinlainen enkeliusko. Että ihmisellä olisi enkeleitä matkassaan. Joillekuillehan ne näyttäytyvät ja antavat merkkejä.
Enkeleistä on paljon kirjoitettukin - viittaan Lorna Byrneen ja vaikkapa elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalaan, joiden kirjat viimeksi tästä aiheesta olen lukenut. Tosin tuo Byrne tuntuu lähinnä amerikkalaiselta hihhulilta, kun kaikki järjestyy aina niin sopivasti.
Mie vaellan uskon ja epäilyksen välimaastossa tässäkin kohtaa. Olen ikiliikkuja! Nuoruuteni kasvoin Tornionjokilaaksossa ja siellä, jos missä, joutui "kirkon pauloihin" pakosta. Piti laulaa kirkkolapsissa ja -nuorissa, piti käydä kirkossa sunnuntaisin.
VastaaPoistaEi se "piti" suinkaan tullut vanhemmistani, vaan kylän muista lapsista ja nuorista. Jos halusi kuulua porukkaan, elämään kuuluivat myös kirkossa käynnit. Seuroilta, niin isoilta kuin pienemmiltäkin säästyin. Äitini oli hyvin tarkka siitä, mihin pääsin mukaan. Kirkon hän salli - muuta ei.
Olin silloin - ja olen edelleen kauhuissani niistä synnin ja helvetin lieskoista, joita silloin ihmisten, jopa lasten, päälle ladeltiin.
Kauhuissani siksi, että Jumalalla pelottelu kuului silloin sen seutukunnan perinteisiin.
Enemmän tahtoisin uskoa armoon ja oikeudenmukaisuuteen, suojeluun ja turvaan, mutta sekin on nykyaikana niin kovin haastavaa.
No, horjuen kuljen tässä niinkuin monessa muussakin asiassa ja minusta tuo ajatus, että yksi päivä on Jumalalle niinkuin tuhat vuotta ihmiselle puoltaa kyllä ajatusta evoluutiosta.
Ikuiseksi kysymykseksi jääneekin se, kuka sytytti sen ensimmäisen kipinän?
Tornionjokilaaksosta ja pohjoisesta yleensä tulevat mieleen Timo K. Mukan herkulliset kuvaukset herätysväen kokouksista, joissa piehtaroitiin hekumallisesti lattialla kaiken kansan kesken, kuka emäntä kenenkin isännän kanssa, tai piikatyttönen saarnaajan kanssa. Vahvaa sielunhoitoa!
VastaaPoistaKuka sen ensimmäisen kipinän sytytti? No, kyllä se ihminen oli. Jotenkin minun järkeni menee siihen apinauskoon, evoluutioon. Niin samanlainen kädellinen se karvainen otus on. Noussut jaloilleen ja alkanut viestiä monipuolisin kurkkuääntein. Viestinnän kehittyminen mahdollisti sitten loput, sillä kun viestintä on vivahteikasta, se on nopeaa ja tehokasta ja takaa lajien herruuden yli fyysisesti voimakkaampien lajien.
Anonyymi pappi, ei kirkko ole minulle sylkykuppi!
VastaaPoistaMoni asia vaan tuntuu olevan niin miten sen ei pitäisi olla. Esim. se mainittu työyhteisöjen pahoinvointi ko. laitoksessa - miten ihmeessä ne, jotka puhuvat lähimmäisenrakkaudesta, eivät osaa kohdella toisiaan edes ihmismäisesti?
Niin, ja minkään nimissä ei ole tapettu niin paljon kuin uskontojen.
Kristityt Jeesuksineen ajattelevat olevansa oikeassa, muslimit Mohammedeineen, hindut Hanumaneineen (ja monine muine vastaavineen), buddhalaiset Buddhineen jne. Mikäs siinä mutta kun katsovat samalla muiden olevan väärässä, matkalla kadotukseen. (Tai miksi sitä vääräuskoisten paikkaa missäkin uskonnossa kutsutaan.) Kyllä Jumala mahtaa nauraa partaansa! :)
Raamatusta on poistettu jossakin kirkolliskokouksessa (en nyt muista missä ja milloin) viittaukset jälleensyntymään; löytyy sieltä niitä hienovaraisesti edelleen. Miksi asioita pitää vääristellä?
En kuuna kullan valkeana halua kehoani maan alle vaan kun hetki koittaa, irrotettakoon kehostani kaikki osat niille ketkä ovat varaosien tarpeessa (esim. munuaiset, sydän, maksa, jos ne ovat siinä kunnossa, että niitä voi käyttää) ja lopuksi pistettäköön tuli persuksen alle.
Tomumaja joutaa palaa tuhkaksi; minua ei tuli polta.
Huomaan omaksikin ihmetyksekseni, etten koskaan ole joutunut sanaharkkaan pappien kanssa... niinpä nytkin lueskelen anopapin kirjoituksia nyökkäillen hyväksyvästi ja korkeintaan joskus päätä pudistaen.
VastaaPoista(Mielestäni otat kyllä Rikun ja Kuunkuiskeen asenteen liikaa itseesi ja näet heidät jyrkempinä kuin he ovatkaan?)
Mutta millainen on oma jumalasuhteeni? Vakilukijat ovat ehkä huomanneet, etten koskaan kirjoita jumalaa isolla jiillä?
En tee sitä vähätelläkseni. Yhdyn nimittäin siihen, mitä joku minua viisaampi on sanot: sellaista jumalaa, jonka me pystymme käsittämään, saati määrittelemään, ei ole olemassa.
Sen sijaan käsityskykyni ulkopuolella on vuoren varmasti äärettömästi asioita, joita en osaa enkä ymmärrä edes kuvitella, ja vaikka saisinkin kuviteltua, en ymmärtäisi.
Maailmankaikkeus on eräs sellainen.
Tämän oivaltaminen tekee ihmisestä, kaltaisestani epäilijästäkin, aika varovaisen julistamaan ikuisia totuuksia.
Pienempien totuuksien suhteen minulla ei sellaisia estoja ole, kuten lienette huomanneet.
Iines - annoin näköjään väärän kuvan Valtaojan ja Pihkalan kirjasta, sillä alkuhässäköinnin jälkeen he joutuvat väkisinkin sinne "mielen" alueelle.
Mutta mitä oikeastaan tarkoitat tällä, että usko on mielen asia?
Tarkoitako, ettei sitä - eikä siis mitään – ole olemassa ilman meitä?
Sehän on ateismia?
Vähän synkäksi ja tosikoksi se tekee, kun on töissä murenevilla savijaloilla olevalla työnantajalla. Minusta tuntuu, että siellä on paniikki käynnissä, kuitteja ja asiakirjoja etsitään:"kaatuuko tämä nyt koko putiikki sitenkin, pitäks mun nyt ortodoksiks rupee!"
VastaaPoistaMutta jos yksi kauppaedustaja potee tai jopa kaatuu, ei siitä Jumalalle haittaa ole.
Mielenkiintoista tuo Jumalan nimen pienellä kirjoittaminen. Ajattelen asiaa ilmeisesti kielitieteellisesti, sillä se ärsyttää minua, samoin kuin mikä tahansa oikeinkirjoitusvirhe. Jumalahan on kristinuskossa erisnimi, samoin kuin Buddha buddhalaisuudessa.
VastaaPoistaPieni alkukirjain mainitussa tapauksesssa on nähdäkseni kuitenkin jossain mielessä myös kielellisesti hyväksyttävissä - nimenomaan silloin, kun sillä halutaan ilmaista omaa asennetta. Minusta tällainen asenteella mullittelu on kuitenkin turhaa virallisissa yhteyksissä ja asiatyylissä ja silloin, kun tarkoitetaan kristinuskon pääjumalaa. Muutoinhan jumala on myös yleisnimi.
On siis yleisesti tunnettu tosiasia, että kristinuskossa on Jumala, joka on tietyn hahmon nimi, kuten vaikkapa Väinämöinen Kalevalassa. Johdonmukaisuuden vuoksi minä ainakin kirjoitan nämä isolla, vaikken uskoisikaan Väinämöiseen tai Jumalaan.
PS
VastaaPoistaVielä tuosta Tapsan kommentin kirvoittamasta alkukirjainpaasauksesta semmoinen asia, että siis vaikka ei uskoisikaan Jumalaan, niin miksi sen oman asenteen muka tulee näkyä oikeinkirjoituksessa, kun tästä sanan tarkoitteesta puhutaan? Miksi siinä pitää pitää korostaa omaa asennetta? Kieli on kokoelma yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Jos tahtoo mullitella, voi periaatteessa kirjoittaa vaikka kaikki yhdyssanatkin erikseen, jos ei vaikkapa tykkää niiden muodostamasta tarkoitteesta.
Kuunkuiske, ajattelusi on ainakin joissakin kohdin hyvin mustavalkoista, joko-tai -tyyppistä. Se, että kirkon työyhteisöissä on pahoinvointia, ei tarkoita etteikö sellaisessakin yhteisössä voisi olla samanaikaisesti rakkaudellista kohtelua ja reilua työtoveruutta, tai voittopuolisesti niitä. Ja: uskon suhteen on mahdollista olla kognitiivisesti agnostikko ja käytännön ja tunteen tasolla uskova.
VastaaPoistaKyllä, uskontojen nimissä, myös kristinuskon, on tapettu valtavasti, mutta niin myös esim. Stalinin ja Hitlerin ei-uskontoon-perustuvista käskyistä. Eikö väkivaltaisuus ole pikemminkin ihmiskunnan ja ihmisyhteisöjen yhteinen taipumus? Uskon, että Jeesus nimenomaan oli väkivaltaa ja tappamista vastaan.
Mitähän kuulopuheita on tuo viittauksesi Raamatun vääristelyyn jälleensyntymän suhteen? Noin suuren väitteen kanssa on hyvä esittää tarkka viite. Monet tiedeyhteisöt ovat ponnistelleet ja edelleen ponnistelevat raamatun eri kirjojen kanssa, jotta niistä olisi kaikkien saatavilla mahdollisimman lähellä alkuperäisiä käsikirjotuksia (ne ihan ensimmäiset käsikirjoitukset ja niiden kopiot ja kopioiden kopiotkin ovat tuhoutuneet ja hävinneet: vanhimmat käsikirjoitusriekaleet taitavat olla 130-luvulta) olevat alkukieliset laitokset (käännökset eri kielille tehdään). Tuollaisessa kreikankielisessä Uuden testamentin laitoksessa, joka kaikilla Suomen teologeilla on tai ainakin on ollut samoin kuin jonkinlainen koinee-kreikan taito, on myös alaviitteinä ne jakeet, jotka poikkeavat merkittävimmisä (eli yleensä vanhimmista) käsikirjoituksista. Siellä on sanamuotoja, tai eri sanoja, joskus jopa ylimääräinen jae, mutta jos jae on alaviitteenä, sen yhteydessä on maininta, ettei sitä ole luotettavimmissa käsikirjoituksissa. Vastaava stoori VT:n osalta hieman eri muunnoksin. Eri asia on se, että raamattuun mahtuu erilaisia käsityksiä siitä, mitä seuraa kuoleman jälkeen.
On mustamaalausta, "syljeskelyä", esittää kirkosta yksipuolisen huono, "mu-tuun" perustuva kuva (esim. väittämällä kirkon pitävän perustehtävänään varallisuuden kartuttamista) ja nihiloida sen ja sen pyhän kirjan merkitykset totaalisesti ("Minusta ihminen ei tarvitse kirkkoa mihinkään." "Raamattua ei tarvita") Olet asenteen tasolla itse ollut mielestäni "tappava" tai väkivaltainen, ja siis teet kirkosta syntipukin ja sylkykupin. Ei se minua mitenkään järkytä eikä haittaa, se on niin yleistä. terv. anonyymi pappi
Ei jokilaaksossa mun lapsuudessani ollut Mukan kuvailemia seuroja. Todennäköisesti ne olivat aikaisimmilla vuosikymmenillä. Jos niitä sellaisina nyt olikaan?!
VastaaPoistaKoska kotini ei ollut mitenkään uskonnollinen, äiti ei halunnut mun murrosiässä hurahtavan mihinkään ismiin.
Enkeleihin uskon, sellaisiin arkienkeleihin. Olen joskus saanut apua ja tukea lähimmäiseltä aivan yllättäen, kun olen ollut avun tarpeessa. Lapsena, kun oli pitkä ja (talvella) pimeä koulumatka, hiihdin oikea käsi ja sauva ilmassa. Olin varma, että enkeli pitää mua kädestä kiinni ja taluttaa.
Vieläkin joskus haluaisin uskoa siihen tunteeseen. Se oli tosi lohdullista.
Joskus minua kiusaa se, että kaikelle etsitään todistajia ja todistuksia, selityksiä ja ratkaisuja. Miksei Jumala voisi olla vaikkapa mielentila - ajatus - tunne - tapa kohdella muita ihmisiä - kokemusta kuulua johonkin parempaan tarinaan tai selitykseen. En tiedä, vaikka väleen näitäkin ajattelen.
"Mutta mitä oikeastaan tarkoitat tällä, että usko on mielen asia?
VastaaPoistaTarkoitako, ettei sitä - eikä siis mitään – ole olemassa ilman meitä?
Sehän on ateismia?"
Jossain mielessä tämä ajattelu on kyllä lähellä ateismia, mutta ateisti väittää ja kieltää, hänellä on usein tiukka asenne, että mitään ei ole. Minä en väitä enkä kiellä, enkä muodosta käsitystä itsestäni suhteessa uskontoon, millään tasolla.
Kyllä minusta metsässä kaatuvasta puusta lähtee ääni, vaikkei kukaan kuulisi sitä. Se, että usko on mielen asia, mielentila, ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi. Jossain buddhalaisuudessa näin voisi ollakin - mitään ei ole ollut, ja kuitenkin kultaiset buddhat ovat edelleen kumarrettuja.
Raamatun tapahtumista ja henkilöistähän on historiallisia todisteita, on paljon asioita, jotka ovat olleet totta. Usko kuitenkin taitaa rakentua Raamatun myyttisen aineksen varaan, ja juuri tähän kirkko kehottaa ihmisen uskomaan. Jos joku uskoo, se on siis mielen asia, ei järjen.
Tuo 00:40 kommentin filosfian tohtorin lainaus minut hellytti.
VastaaPoistaOnko kuva todellisuus-problematiikan veivauksesta ei helpolla saa noin paljoa - ja pitkään - tyhjiä, mutta hienoja, sanoja.
En minä eroa Skepsis ry:ssä ja evankelisluterilaisessa kirkossa näe, kovasti on keskenäinen ekumenia edennyt.
Mitä muuten kaikista, kaikkien aikojen maailman taiteista ja kulttuureista jäisi jälkeen, jos kaikki uskonto poistettaisiin tai uskontoja ei olisi ollut? Olisiko taidetta ilman uskontokulttuuria?
VastaaPoistaMinulla on sellainen käsitys, että sivistys, taiteet ja ylipäänsä korkeampi kulttuuri on syntynyt kirkkojen ja uskontojen suojissa ja kautta, niiden välittäminä. Ja millä tavalla uskonto auttoi kirjoitustaidon synnyssä ja leviämisessä?
Miksi minulla on käsitys, että ihminen ilman uskontokulttuuria olisi barbaari?
Väännänpä, anonyymi pappi, rautalangasta, kun et ole ymmärtävinäsi!
VastaaPoistaKristinuskon perusajatus on lähimmäisenrakkaus. Siten sen piirissä työkseen toimivien ihmisten vähimmäisoletus kanssakäymisessä olisi sellainen että kaikkien työyhteisössä olisi vähintään siedettävän hyvä olla. Näin ei ole, kun tutkimus toisensa perään seurakunnat todetaan huonohenkisiksi työyhteisöiksi.
Tässä kohtaa on siis turha ottaa mukaan vertailuun esim. Stalinia ja Hitleriä. He eivät työskennelleet ja saaneet palkkaa kristinuskosta, joten heidän peruslähtökohtansa ei ole se mitä kristityn kirkon leivissä olevilla tulisi olla.
Älä, pliis, laita sanoja suuhuni. Sanoin "Minusta ihminen ei tarvitse kirkkoa mihinkään, mutta sitä en sano etteikö Jumala olisi paras mahdollinen kanssakulkija kenelle tahansa." Sinun "lainauksesi" "minusta ihminen ei tarvitse kirkkoa mihinkään" on vain puolet lauseesta ja antaa virheellisen kuvan sanomastani.
En myöskään ole sanonut "Raamattua ei tarvita" vaan että Jumala ei ole Raamatun sivuilla, mutta jos jotakuta Raamatun lukeminen johdattaa syviin ajatuksiin, niin hyvä homma. Koitahan pysyä asiassa!
Ihmettelen, jos et tosiaan ole kuullut puheita siitä, että Raamatusta on poistettu jälleensyntymään viittaavia kohtia. Minä olen kuullut siitä montakin kertaa; harmi vaan ettei minulla ole antaa faktaa. Hämärästi muistaisin että kyse olisi Konstantinopolin kirkolliskokouksesta.
Voin lohduttaa sinua anonyymi pappi, että minulla on hyvin rakkaudelliset ihmissuhteet sekä yksityiselämässä että työpaikalla! ;)
Kristillisen uskonnon vaikutuksen kieltäminen on vähän kevyttä, kaikessa se vaikuttaa: lainsäädännössä, ajatuksissa, kulttuurissa...vaikuttaa vaikka olisikin ateisti tai jotain muuta.
VastaaPoistaMelkein kaikkien meidän nimemmekin ovat Raamatusta kotoisin. Ja Herralle kiitos siitä; kyllä niin kaaliin ottaisi olla esimerkiksi: Hirvi, Kukurtaja,Päivälapsi, Toivettu, Himottu, Toivelempi, Meripäivä tai Lemmäs!
Jaahas, luulin olevan itsestään selvää, että kun "tunnettuna zeniläisenä" puhun jumalista, en puhu vain kristinuskon jumalasta – jonka nimi on siis Jumala?
VastaaPoistaTämä nimiasia on mielenkiintoinen.
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta jne... opetettiin muistaakseni Katekismuksessa. Miksi ihmeessä?
Ja mikä se nimi on, mitä siihen sanoo Herra itse?
Toisessa Mooseksen kirjassa kertoja kysyykin puhuvalta ja palavalta pensaalta: "Kun israelilaiset kysyvät minulta: 'Mikä Hänen nimensä on? niin mitä minä heille vastaan?" Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen."
Tästä tulee kai Jahve ja Jehova. Muitakin nimiä muistelen kuulleeni, Elohim ainakin.
Mutta jos Jumala ei ole persoonallinen olento, niin voiko Hänellä olla erisnimi?
Vastasiko Pape siis nenäkkäästi Moosekselle vai mistä oli kysymys?
VastaaPoista(Pape = Palava Pensas)
Alan kohta kyllästyä jauhamaan yhdestä ja samasta aiheesta, mutta jos tämän verran vielä.
VastaaPoistaKirkko käyttää rahojaan myös hyviin asioihin. On äiti/lapsi-kerhoja, pyhäkouluja ja ties mitä kaikkea muuta mahdollista; leirejä ym. jne. Täällä Tampereella toimii Musta Lammas, joka auttaa päideohgelmaisia ja syrjäytyneitä.
Pikkaisen raflaavammat bileet saisivat keksiä sunnuntaiaamuksi; kerran kun eksyin Tuomiokirkkoon, ei siellä monta mummoa ollut.
Sanotaanpa nyt sitten lopulta sekin, mikä sai minut hiukan ottamaan selvää srk:n varannoista. Yksi tuttu ihminen, joka on maksanut ikänsä kirkollisveroa, oli elämässään tiukassa tilanteessa ja kääntyi diakonin puoleen.
Hän sai teetä ja sympatiaa mutta ei sitä pienehköä rahasummaa minkä hän olisi siinä tilanteessa kipeästi tarvinnut. (Hän on maksanut ainakin kymmenkertaisesti kirkollisveroa.)
Niin, anonyymi pappi ei tainnut olla mukana keskustelussa viikko, pari sitten, kun jossakin yhteydessä tulin maininneeksi Hilkka Olkinuoran haastattelun.
H. O, jota pidän hyvin sydämellisenä ja viisaana ihmisenä, sanoi, että yritysmaailmasta tulleelle ihmiselle kirkon toimintatavat ovat käsittämättömät. Aina vaan sanotaan, että suuri laiva kääntyy hitaasti - yritysmaailmassa puikoissa on oltava hiukan nopealiikkeisemmät kapteenit, koska rahaa ei ole tuhlattavaksi asti.
H. O. sanoi myös, että hänelle ei työssään (muistaakseni pienehkön srk:n kirkkoherrana) jäänyt aikaa ihmisten kohtaamiseen, koska byrokratia vei niin hulluna aikaa. Kadulla kävellessä piti kuulemma vaihtaa toiselle puolen kata, jos joku srk:lainen tuli vastaan, koska ei ollut kokouksesta toiseen juoksemiselta aikaa ydintyölle.
Uskon, että hänenkaltaisensa sydämellinen ihminen turhautui totaalisesti. (Hän ei kylläkään sanonut niin, mutta sen saattoi lukea rivien välistä.)
Sen verran vielä kristinuskosta, että Jeesus syntien sovittajana on ajatuksensa kaunis.
Niin paljon en osaa fuulata itseäni, että tekisin yhtä ja toista ikävää ja menisin sitten pokkana kaulailemaaan Jeesukselta anteeksiantoa ja toistaisin taas sopivan paikan tullen huonot tekoni. Ei - mitä sitten teenkin, kannan itse vastuun.
Jos jollakulla on taakka sydämellään, niin tervetuloa rippituoliin! :)
Ensimmäinen ostokseni internetin ihmemaasta on vanha keskieurooppalainen rippituoli.
Se on kulunut, matala ja omalla nuhjuisella tavallaan hyvin kaunis istuin.
Vähän kuin ihmisen elämä.
Uggh - olen puhunut! ;)
Kysyt Tapsa, että jos Jumala ei ole persoonallinen olento, niin voiko Hänellä olla erisnimi.
VastaaPoistaErisnimellä yksilöidään jokin kohde erotukseksi muista vastaavaan luokkaan tai lajiin kuuluvista jäsenistä. Kyllähän taruolennoillakin siis on erisnimet, esimerkiksi Kreikan jumalilla. Näin heistä voidaan puhua ja heitä voitiin palvoa.
On ollut kaiken aikaa puhe lähinnä kristinuskosta, ja kun siinä yhteydessä puhut, Tapsa, omasta jumalasuhteestasi, lukija tulee automaattisesti olettaneeksi, että tarkoitat kristinuskon Jumalaa.
Jumalan oikea nimi on George.
VastaaPoistaVai on Kuunkuiske mennyt rippituolin ostamaan. Varmaan 70-luvulla oli sellainen kaasupullojen mainos, jossa kysyttiin epäluuloisena: "Mitähän se Kutvonen oikein keittelee?"
Tuo on, Kuunkuiske, napakasti sanottu, että vastaa omista synneistään, ei niitä kenenkään harteille heitetä. Minäkin ajattelen näin, uskon ihmisen kykyyn vastata teoistaan, uskon moraaliin ja eettisyyteen, vaikka maailma on mitä on.
VastaaPoistaTuo vaan, että kun kirkon mukaan me ihmiset olemmekin perisyntisiä, siis meillä on jokin ihmeellinen valmis synti jo syntyessämme. Tätä sovittamaan kristinusko tarvitsee Jeesuksen - näin olen käsittänyt.
Tämä on juuri se asia, joka aiheuttaa minussa ärtymystä, perisynti, joka tulee Aatamista. Kun ei tällainen ole oikeudenmukaista eikä vähimmässäkään määrässä loogista. En voi ymmärtää enkä kannattaa näin hassua ideologiaa, jossa ihminen on saastainen jo syntyessään.
Yksi kristinuskon keskeinen sanoma voisi olla: Vain Herralla on tuomiovalta!
VastaaPoistaPaavi ei tuota minään pitänyt, julisti itsensä Jeesuksen maailmanpäälliseksi sijaiseksi, jotta voi kunnolla sanoa.
Ja nykyään papinperkeleet samaistuvat aivan liian paljon pomoon: Jumalaan. Eivätkä oikeastaan Häneenkään, vaan evankelisluterilaiseen kirkkoon.
Juoskaas papit kaheksan kertaa kirkon ympäri, niin saatte vähän nöyryyttä!
Siis rippituoli, Kuunkuiske? Tarkoitatko, että haluaisit sellaisen, noin symbolisesti? Ei kai niitä oikeasti voi ostaa?
VastaaPoistaMuistathan, että jos sinulla sellainen on, niin siinä pitää olla suojakoppi, jossa syntinen voi istua anonyymina?
Kyllä se on ihan oikea katolisen kirkon rippituoli!
VastaaPoistaJoku - varmaankin se, keneltä tuolin ostin - on sen ostanut Keski-Euroopasta jostakin.
Liekö tullut kaikesta synnistä liian kulahtaneeksi ja pantu siksi kiertoon? ;)
Kun luin kerran Aamulehteä - netissä - sen kuva pyöri Mikossa (vai mikä sellainen nettihuutokauppa on) ja silmäni nauliutuivat siihen: tahtoo!
Okei, olen vaan jo niin tottunut elämään tässä monikulttuurisessa maassa, jossa heteronormatiiviset kristillisisänmaalliset ovat oppineet vaikenemaan seurakunnassa, että ajattelin heti hieman laajemmin.
VastaaPoistaMutta kysyit tätä, Iines:
"Sekin tarina olisi hieno, missä kuvattaisiin alkueläimen nousu merestä maalle, ja asteittainen kehitys ihmiseksi. Evoluutio."
Se on kirjoitettu. Muistaakseni itse Arthur C. Clarke on kirjoittanut pitkähkön novellin avaruuden kiertolaisesta, oudosta lieriöstä, joka aurinkokuntaa lähestyessään itseautomaattisesti kytkeytyi päälle ja koki evoluution pikakelauksella: ötökät ryömivät alkumerestä jne.
Sitten jokin aurinkokuntamme kemiallisessa koostumuksessa ei sopinutkaan tälle sivilisaatioille ja se painoin back-nappia ja palasi alkutilaan. Ja jatkoi matkaansa. Kiehtova tarina, koska muistan sen vielä.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaviittasit siihen, kuinka uskontojen nimissä on tapettu kaikkein eniten ihmisiä (anteeksi, tämä voi olla epätarkka lainaus, en ehdi nyt rullaamaan esiin alkuperäistä sanamuotoasi): siinä yhteydessä, en liittyen seurakuntien työilmapiiriin, otin esiin sen, kuinka tappamista on toteutettu runsain määrin myös uskontojen ulkopuolella.
Oma kokemukseni on, että seurakunta ei ole ollut huono työilmapiiriltään, ja on ollut huomattavasti parempi nimenomaan siinä suhteessa kuin aikaisempaan tutkintooni liittynyt sekulaari työpaikka, jossa patriarkaalisuus, huutaminen ja häpäisemällä asioiden eteenpäin vieminen olivat arkipäivää. Olen samaa mieltä siitä, että lähimmäisenrakkaus on kristinuskon keskeinen periaate, ja myös sitä mieltä, että seurakuntien huonosta työilmapiiristä kertovat tilastot ovat surullisia.
Yhden diakonin yksi ratkaisu ei kerro totuutta koko kirkon suhteesta varallisuuteen. Kullekin työalalle, kuten diakoniatyölle, on kussakin seurakunnassa budjetoitu tietty rahamäärä käytettäväksi vuoden aikana. Kunkin seurakunnan diakoniatiimi päättää avustusten jakoperusteista. Käsitykseni mukaan diakoniatyössä ei jaeta rahaa, mutta esim. laskuja maksetaan.
Olen tietoinen kirkolliskokouksesta, jossa UT:n kaanon lyötiin lukkoon, eli päätettiin, mitä kristilliseen kirjoituskokoelmaan otetaan mukaan ja mitä ei. Ei-rakentavina tai hereettisina pidettjä, erityisesti gnostilais-vaikutteisia, kirjoituksia jäi ulkopuolelle, mutta kysymys ei ollut kohtien tai kirjojen poistamisesta.
Huomasin sen, että näet Raamatussa kaunista. Kirkon näkökulmasta Raamattu on jotain muuta, jotain, mitä nimenomaan tarvitaan (ja sen tarpeellisuuden sinä ainakin jollain tavoin kyseenalaistit).
Jos virkkeen alkuosassa viitataan yhteen ja jälkiosassa toiseen, ei käsittääkseni ole vääristelyä lainata vain virkkeen alkuosaa, jonka viittaamaa asiaa (kirkkoa) omassa vastauksessani käsittelin.
Mitään mitä olet sanonut kirkkoa koskien, ei ole minun nähdäkseni eikä muistaakseni ollut myönteistä.
Jumalasta ja rakkaudesta olet kirjoittanut läpeensä myönteisesti ja kauniisti. Jumala ja rakkaus ovatkin tärkeämpiä kuin vajavainen laitos, kirkko.
En odota sinulta vastausta enkä itse ole halukas jatkamaan keskustelua, koska yhteisymmärryksellemme ei näytä olevan resursseja. Minua harmitti asenteellisuutesi ja kirjoitustesi epätarkkuus; se, kuinka kirkko on mielestäni sinulle sokea piste ja punainen vaate, ja jollaisen asenteen tulkitsen projektioksi. Siksi yritin vääntää.
Kiinnostavampaakin olisi ollut tässä ketjussa.
Olen pahoillani, Iines, tästä sisällöstä. terv. anonyymi pappi
No se onkin tietenkin siis vain tuoli se rippituoli, Kuunkuiske.
VastaaPoistaMieleeni nousi nimittäin kuva, jossa koko miljöö on mukana, myös seinät ja seinässä luukku, josta synti tunnustetaan.
Mutta siis kyseessä on varmaan jokin palli. Siis nyt tekisi mieli sanoa, että vallan ihanaa. Minäkin halajan juuri tuommoisia esineitä, joissa on mukana ajan patinaa ja joilla on tarina. Nuo vanhat esineet ja huonekalut ovat hyvin tehtyjä, aitoa puuta, kestävämpiä kuin nykyiset heppoiset kalut.
Ja se kulahtaneisuus pitää ollakin, niitä ei saa restauroida liian hienoiksi, jos ollenkaan. Onnea löydöllesi!
En ole juurikaan lukenut fiktiivistä tieteiskirjallisuutta, sci-fiä, Tapsa, ja tähän luokkaan mielessäni sijoitan mainitsemasi Clarken. Nimi on tuttu, teokset eivät.
VastaaPoistaMutta siis ihmisen fiktiivinen esihistoria olisi melkoista luettavaa. Clarkelta näyttää olevan jokin utopia tai dystopia, Odysseia 2061, ja jokin toinenkin Avaruusodysseia 2010. Näissä on kai kuitenkin kuvitellun osuus niin melkoinen, että kirjat ovat melkoista fantasiaa.
Anonyymi pappi,
VastaaPoistaei mitään anteeksipyyntöjä! Olen suuresti nauttien lukenut selvityksiäsi ja saanut uutta tietoa ja jopa oivalluksia mm. seurakuntien toiminnasta ja isommistakin asioista.
Nautin keskusteluista, joissa on erilaisia ajatuksia, täysin vastakkaisiakin. Muutoin keskustelu jää usein pokkuroinniksi ja mitäänsanomattomaksi hymistelyksi. Kiitän siis sinua, että olet jaksanut kirjoittaa, vaikka täällä on napakoita ja melko teräviäkin - kuitenkin ystävällishenkisiä ja asiallisia - kommentoijia. Minäkin olen sellainen, kun innostun tai kohtaan huutavan vääryyden.
On myös niin, että on voinut vain nyökytellä - viittaan Tapsan mainintaan - kummankin osapuolen useille huomautuksille, ei kaikille, mutta tasapuolisesti molemmille. Tuommoista on hyvä mutta kirpeäkin keskustelu. Toivottavasti saan lukea sitä vastakin, ja toki myös osallistua.
Tervehdys Iines,
VastaaPoistapitkästä aikaa. Oletko kommentoinut (pvm.?)esiintymistäsi erään viime syksynä ilmestyneen kirjan henkilönä ? Kyselee
jukka s.
Hei jukka s.
VastaaPoistaTarkoittanet Jarkko Tontin Akkuna-Almaa?
Noh, en ole kommentoinut muulla tavoin kuin poistamallla Ikkunaiineksestä sen alkuosan. Olen nyt vain pelkkä Iines.
Asiaan vaikutti myös Sami Liuhdon käyttämä nimitys "ikkunaeineksiä" viittaamassa minun kaltaisiini mitättömyyksiin.
PS
VastaaPoistaKolmanneksi mainitsen vielä, että tein kirjallisuusblogistani valmiiksi Einesbaarin, jotta varsinaiset kirjalliset henkilöt, kirjoittava eliitti, ei suotta eksy Esson baariin.
"Minä en väitä enkä kiellä, enkä muodosta käsitystä itsestäni suhteessa uskontoon, millään tasolla."
VastaaPoistaJokaisen minäkuva on osa maailmankuvaa, joka on kulttuurin tuote ja josta jokainen muokkaa oman todellisuutensa, myös jumalakuvansa. Kukaan kouluja käynyt, perhe- ja sukuyhteisössä elänyt ei voi olla suhteessa uskontoon, täysin kirjoittamaton lehti.
"Jos joku uskoo, se on siis mielen asia, ei järjen."
Totuus pelkkänä tietona on lopullista ehdottomuutta, vailla uskoa ja toivoa tulevasta, näkyvästä ja näkymättömästä. Usko, niinkuin erheellisesti halutaan ymmärtää, ei sittenkään ole yksityisasia, vaan yhteisöllinen.
Jonkinasteista "uskoa" ja halua "palvoa kuvia" sisätyy rippituolin hankkimiseen. Ymmärtääkseni yksityiskäyttöön saunoiksi ja baarikaapeiksi niiden huutokauppaaminen on estetty.
Usko Maton,
VastaaPoistatotta tietysti, että jokainen on myös uskontokulttuurin tuote. Minussakin näkyy turhaa estoisuutta, joka on tullut äidinpuoleisen suvun rukoilevaisuustaustasta, jollakin tapaa, vaikka äitikin oli tavallaan irti uskonnollisuudesta. Oli paljon asioita, joihin ihmistä yritettiin muokata. Jälkensä kaikki meihin suunnattu jättää, sukupolvienkin yli.
Jos ilmaisen täsmällisemmin, tarkoitus oli sanoa, että ateisti määrittää kantansa uskontoon leimallisesti, määrittäen olemassaoloaan suhteessa uskontoon. En koe tätä itse tekeväni, vaikka omat ajatukseni jonkun mielestä saattavat olla lähellä ateistista maailmankatsomusta.
En ole kieltäjä, koska minulla ei ole lähtöoletusta, ei ole, mitä kieltää. Kyllä minulle sekin sopisi, että Jumala olisi. Ominaislaatuni ei vain jaksa uskoa automaattisesti, että jotakin on. Tai ei ole.
Hieman minua on aina ihmetyttänyt tämä ateismin määrittely niin, että siinä tavallaan muka myös uskotaan jumalaan, koskapa hänet kielletään.
VastaaPoistaOnko ainoa oikea tapa olla ateisti siis sellainen, ettei ota kantaa koko asiaan?
Voihan olla, että puhumme erilaisista ateisteista. Minä tarkoitan nyt sellaisia, joiden mielestä jumalat ovat lapsellista taikauskoa.
Ymmärrän mitä tarkoitat, Tapsa.
VastaaPoistaMinä ymmärrän kyllä myös hyvin sen, että ateismia väitetään joskus omaksi uskonnokseen, koska ateismia ei olisi ilman Jumala-uskoa, se on ateismin kulmakivi. Eihän joulupukkiin uskomattomiakaan nimitetä vaikka pukki-isteiksi.
Tiedän, vertaus oli lapsellinen, mutta kertonee hyvin, mitä tarkoitan.
Pitääkö siis liittyä -istien ryhmään, jos ei usko johonkin? Juuri tämä -istisyys on se, joka ei mielestäni ole täysin looginen sen ajatuksen kanssa, että X ei olisi. Loogisesti se tarkoittaa, että X olisi, muttei häneen uskota.
A-teisti on todellakin hiukan kiusallinen nimitys jumalankieltäjälle.
VastaaPoistaItse olen pakana. Ette pitäne pahana?
Laajentaisin hieman... onhan olemassa monia, joiden mielestä mitään yliluonnollista ei ole olemassakaan.
VastaaPoistaSiinä menee sitten samassa rytäkässä henget, peikot, maahiset, jumalat, enteet, taiat, kohtalot, horoskoopit, allahit jne.
Miksi tällaista ihmistä pitäisi nimittää, jos ateisti on liian rajaava?
Ataikauskova?
(Eikö se olisi pukki-istin sijaan a-pukkisti?)
Kolehmainen... muuten hyvä, mutta leimaava:
VastaaPoistaPakana = pa-kana = persaukinen kaakattaja.
Miten olisi pakukko?
Astun hetkeksi asian sivuun, kun satuin näkemään Haaviston. Komea mies.
VastaaPoistaMutta asiani on ihmetys siitä, että kaikki hurraavat kun Malesian ex-pressa sai vapauttavan tuomion homoilusyytöksestään.
Hän ei ole siis homo ja meidänkin valveutunut ja suvaitsevainen mediamme hurraa iloissaan. Ex-pressa on syytön!
Syytön mihin?
Eikö kellään muulla mikään haraa nyt hieman vastaan... eikö oikea reaktio olisi sanoa, että tällä ex-pressalla on saatana oikeus homoilla miten tykkää ja muuttakaa se keskiaikainen lakinne, perkele.
(Anteeksi ateistit, kun käytän kristillistä voimasanaterminologiaa.)
Minusta pakana on vallan reipas nimitys. Tosin sen täytyy olla pakanan itsensä sanoma, sillä jos minä menen sanomaan, että Kolehmainen on pakana, sen voi joku käsittää herjaksi.
VastaaPoistaMutta saivartelua: voiko kastettu ihminen olla pakana? Vaikka olisi kirkosta eronnut?
Selenan rva Buntlinelle osoitettu rukous, jonka hän joutui alvariinsa lausumaan
VastaaPoistaMinä lupaan ja vannon että kunnioitan toisten pyhää yksityistä omaisuutta ja että tyydyn siihen asemaan mihin kaikkivaltias Jumala minut elämässä määrää. Olen kiitollinen työnantajilleni enkä koskaan valita palkoista ja työajoista, vaan kysyn itseltäni sen sijaan: "Mitä muuta voin tehdä työnantajani, maani ja Jumalani edestä?" Minä ymmärrän etten ole syntynyt maan päälle ollakseni onnellinen. Minä olen täällä koeteltavana. Jotta läpäisisin kokeen, minun tulee olla alati epäitsekäs, alati maltillinen, alati rehellinen, alati puhdas mieleltäni, ruumiiltani ja mieleltäni ja teoiltani ja alati nöyrä niiden edessä jotka Jumala viisaudessaan on asettanut yläpuolelleni. Jos läpäisen kokeen, olen pääsevä kuollessani taivaan ikuiseen iloon. Jos epäonnistun, olen joutuva helvetin paahteeseen, ja Saatana nauraa ja Jeesus itkee.
- Kurt Vonnegut: Jumala teitä sinuatkoon herra Rosewater
Haavisto oli täällä Pikkukaupungissakin.
VastaaPoistaHän tuli Helsingistä bussilla, julkisella kulkuvälineellä ja heitti tultuaan herjan, että niin oli kuin Vihreiden bussissa, kun oli vain kaksi matkustajaa.
Minua kutkuttaisi hänen valintansa presidentiksi. Maailma saisi ensimmäisen avoimesti homon presidentin, puolisoineen. Musta presidenttihän meillä jo on, samoin nainen, joten homo enää puuttuu näistä vähemmistöryhmistä.
Niin, ja onhan Haavisto ihan hyvä ja älykäs poliitikko.
Tapsan hauska huomautus pakanuuden sukupuolittumisesta oli varmaan tarkoitettu huumoriksi. Meillä pakanapiireissä ei erotella pa-kanoja tahi pa-kukkoja. Sen sijaan Seitoihin uskovat ja animistit ottavat joskus yhteen jotta tukat pöllyävät. Kerran kokouksessa sanoin vahingossa, että "nyt jumaliste saatanan pakanat rauhoitutte, tai piru teidät nokkii." Seurasi yleistä naurua kun huomasimme, että vanhaa kristillistä hapatusta on minussakin, Pääpakanassa tässä joukossa.
VastaaPoistaIines voi aivan rauhassa sanoa, että Kolehmainen on pakana. Jos joku siitä suuttuu omapa on asiansa.
Mitä kasteeseen tulee sehän annettiin minulle tietämättäni ja kysymättä lupaa. Ei se vaikuta pakanuuteeni. Voin myös olla kirkon jäsen ja pakana. Sanoisin, että pakanuus on iloinen asia. Tervetuloa mukaan pakanoimaan!
Haavistolla on täydet mahikset presidentiksi. kaikki tiedostavat naiset (ja heitä on paljon) antavat hänelle äänensä samasta syystä kuin Haloskallekin aikoinaan. Minunkin mielestäni Haavisto on fiksun oloinen kaveri. Ja näittekö hänen puolisonsa suun telkussa? Tekisi mieli hiukan pussailla, vaikka hetero olenkin.
Voisimme oikeastaan palata muinaisuskoomme, siihen jossa jöötä pitää Ukko Ylijumala, apurinaan Akka ja muita vähäisempiä kihoja.
VastaaPoistaVetoan tässä Kolehmaiseen, sillä joidenkin tarujen mukaan meidät pakotettiin hengen uhalla tähän seemiläisten paimentolaisten heimojumalan palvontaan.
Nyt palvomme sitten Jeppeä, Suurta Seuraajaa.
En minä näistä sanojen alukperistä mitään ymmärrä, mutta teisti = uskova, ateisti = ei-uskova.
VastaaPoistaSaas nähdä moniko uskaltaa äänestää Haavistoa kun jokainen tietää, että hänestä ei - valitettavasti - kuitenkaan tule presidenttiä. Tiedostavia immeisiä ei vielä riitä saattamaan hänet presidentin pallille.
Se on jännä juttu, että "uskaltavatko" ihmiset olla äänestämättä Niinistöä ensimmäiselä kierroksella.
Kauhuskenaario on se, että jokainen äänestää oikeaa suosikkiaan (esim. Haavistoa) ekalla rundilla ja Niinistö jää lehdelle soittelemaan.
Saisimme sitten pian erehdyksessä jonkun Soinin presidentiksi.
Puistattaa jo ajatus.
Kolehmaisessa on munaa kun hän muikistelee Haaviston puolisoa!
Aito heteromies ei pelkää homoja.
Ateistin tilalla, jos niin haluatte, voi käyttää termiä uskonnoton. Ateistiksi kehitytään oppimisen kautta; kun yliluonnollisille asioille löytyy järjellisiä selityksiä, ei enää tarvita enkeleitä tai muita maahisia. - m
VastaaPoistaTuolla ylempänä joku sanoi, että
VastaaPoistaJokaisen minäkuva on osa maailmankuvaa, joka on kulttuurin tuote ja josta jokainen muokkaa oman todellisuutensa, myös jumalakuvansa. Kukaan kouluja käynyt, perhe- ja sukuyhteisössä elänyt ei voi olla suhteessa uskontoon, täysin kirjoittamaton lehti.
Minusta tämä oli hienosti sanottu. Tämän perusteella ihmisen on vaikea olla täysin uskonnosta puhdas ja irti.
Sekin on siis uskontoa, että sanoo olevansa uskonnoton, se on suhde uskontoon. Ihminen on irti uskonnosta vasta, kun ei tiedä olevansa uskonnoton, vasta kun ei määritä olemassaoloaan uskonnon avulla. Uskonnot ovat niin syvällä kulttuurissamme, että se vaatinee vuosituhansia, ennen kuin ihminen on uskonnoton.
Minä olen hetero, mutta pelkään Pekka Haavistoa ja sen kampaajapuolisoa. Pelkään minä kyllä niitä kaikkia muitakin tämänkertaisia ehdokkaita.
VastaaPoistaHaavisto saattaa saada aikamoisen äänivyöryn. Saattaa käydä niin kuin Kuunkuiske ylempänä ennusti: Niinistö kärsii siitä, ettei häntä äänestetäkään, kun häntä pidetään ylivoimaisena. Yllätystulokset eivät ole mahdottomia. Haavistolla on hirveä noste ilmeisesti kulttuuri- ja nuorisopiireissä.
VastaaPoistaIines varmaan osui lähelle maalia. Maailmamme on kyllästetty uskonnoilla, eikä niitä pääse pakoon kuin syntymällä autiolla saarella vanhemmista, jotka kuolevat pian lapsen syntymän jälkeen. Ystävällinen gorilla-äiti ottaa lapsen hoitoonsa ja kas - näin kehittyy taatusti uskonnoton ihmisolento.
VastaaPoistaSeemiläinen rakkauden uskonto tosiaan tuotiin tänne miekalla ja kirveellä, kuten Tapsa aavisteli. Usko tuli Ruotsista, joka itse sai uskontonsa paavin kelmien pappien voitettua arvanheiton viikinkien kanssa.
Mutta, mutta... oltiin pakanoita tei ateisteja, jossakin vaiheessa elämää jokaiselle ihmiselle tulee eteen tilanne, jolloin hän ristii kätensä ja rukoilee.
"Kauhuskenaario on se, että jokainen äänestää oikeaa suosikkiaan (esim. Haavistoa) ekalla rundilla ja Niinistö jää lehdelle soittelemaan.
VastaaPoistaSaisimme sitten pian erehdyksessä jonkun Soinin presidentiksi."
Eikös tuo justiinsa ole sitä demokratiaa?
Sitä kai sitten, Tiina!
VastaaPoistaEn ihan tosissani jaksa uskoa, että Niinistöä pidettäisiin niin varmana nakkina, että häntä ei laajasti äänestettäisi vielä ensimmäisellä kiekalla.
Olisi se aikamoinen ylläri jäädä erehdyksessä junasta.
Pelottavalta tuntuisi toisen kierroksen skenaario Haavisto vastaan Soini.
Luultavasti taantumukselliset veisivät siinä kohtaa voiton. Huokaus.
Vähiten haittaa Soinista kai presidenttinä olisi. Enemmän päätös- ja vaikutusvaltaa on eduskuntalaisilla.
VastaaPoistaJos ukontohin on EVVK-asenne, jolloin kantaakaan ei huvita ottaa, itseään voi nimittää "ignoristiksi".
VastaaPoistaVoi toki, anonyymi, hyvä oivallus!
VastaaPoistaMinua taitaa rassata tässä "istiksi" nimeämisessä nimeämisen sisältämä kontrollointi ja turha lokerointi.
Ateisti, feministi, sovinisti. Kun asialle annetaan nimi ja sanotaan se, saadaan itselle voimaa ja "väkeä", niin kuin kansatiede sanoo. Kyseessä on syvemmin ajateltuna muinaiskansojen maaginen toimintatapa - nimen antaminen on haltuunottoa, vastuksen hallitsemista ja pienentämistä.
Esimerkiksi en koe itse olevani feministi, vaikka olen ehdottoman tasapuolisen ihmisarvon kannattaja. En hyväksy läheskään kaikkea feministiliikkeen ohjelmanjulista, vaan näen syyn epätasa-arvoon olevan paljolti mm. naisten omissa asenteissa. Sama pätee muihin ismeihin, joten en halua kohdallani kontrollointia, jollaiseksi kaikenlaisen luokittelevan nimittelyn koen.
Asia on tietenkin eri, kun ollaan tietoisesti sitouduttu istien tomintaan, ohjelmanjulistukseen. Vähän kuin ryhmäkuriin.
Ano-m: "Ateistiksi kehitytään oppimisen kautta; kun yliluonnollisille asioille löytyy järjellisiä selityksiä..."
VastaaPoistaTarkemmin: yliluonnolliseksi koetuille asioille.
Ja ehkä niinkin, että ensin on pitänyt kehittyä uskonistiksi, jonka jälkeen vasta voi yrittää oppia pois niistä asenteista.
On toki totta, kuten Iineskin mainitsee että nykysivilisaatioissa on vaikea olla aidosti uskonnoton, kun kulttuurit tunkevat sitä silmät ja korvat täyteen lapsesta asti.
Me emme ehkä huomaa sitä itsestämme, kun olemme niin sisällä kristillisessä kulttuurissa, mutta monissa islamilaisissa yhteisöissä näemme sen selvästi - ja minua se ainakin kauhistuttaa.
Uskomatonta uskonnollista (sic! sanaleikki) aivopesua, jolle monet meistä ovat alttiimpia kuin toiset.
Ne "toiset" jakaisin karkeasti kahteen ryhmään: välinpitämättömät ja epäilijät. Edellisiä on enemmän. Heitä kutsutaan tapauskovaisiksi.
Itse koen olevani epäilijä. Olin sitä jo lapsena, joten kai sekin on jotain diagnosiointia vaativaa.
Miksi uskontoja ei voisi lähestyä myös vähän avarammasta ja luovemmasta näkökulmasta kuin tuosta, että uskonnot ovat perseestä maahisine ja menninkäisineen?
VastaaPoistaTaidehan lepää uskonnon päällä, samoin musiikki, ja muu henkisyys. Miksi se ei voisi olla taiteen voimavara ilman tapauskonnollisuutta ja minkään sortin fundamentalismia? Miksi ihminen ei voisi ottaa edelleen eettistäö ohjeistusta Jeesuksen Vuorisaarnasta?
Minulla ei ole mitään kirkkojakaan vastaan. Missä muualla virret kaikuvat yhtä korkeina kuin kirkon holveissa? Ei uskonto ole pilannut uskontoa, vaan ihmiset.
PS Einesbaarissa on uutta luettavaa, Dostojevskia, joka tykkäsi moraalipohdinnoista ja oli väliin kiihkeästikin uskonnollinen, mm. ortodoksi.
Kai te olette Dostojevskinne lukeneet, vai mitä?
Minulla on D varauksessa kirjastosta, kommenttini jäävät myöhemmäksi. Ilmeisesti Niinistö on aiheuttanut jonkinlaisen buumin, molemmat kaksi kappaletta lainattuina.
VastaaPoistaLuulen, että se varsinainen buumi voisi johtua siitä tyttöerotiikasta, jota on mainostettu jonkin verran. Noh, ei siinä mitään, jos samalla tulee luetuksi mestariskirjailijaa.
VastaaPoistaPS Minulla on lähtöoletus, että tuota kirjaa ei ole juuri kukaan lukenut, joten se jää varmaan vaille kommentteja. Mutta ei se mitään.
Kyllähän jokainen, joka yleensä harrastaa ajattelua vaatia asioita, kuten filosofisia tai eettisiä pohdintoja, osaa ja uskaltaa lähestyä myös uskontoja ilman leimakirvestä.
VastaaPoistaNe joiden mielestä uskonto ilman muuta on perseestä, ovat yleensä niitä joiden mielestä kaikki oman piirin ulkopuolella oleva on perseestä.
Uskonto, historia, taide, runous, persut.
Kuunkuiske: "Pelottavalta tuntuisi toisen kierroksen skenaario Haavisto vastaan Soini."
No, nyt ymmärrän Lipposen tv-kampanjan sanoman: Ei ole mitään pelättävää, Kuunkuiske, pöö.
"Haavistolla on hirveä noste ilmeisesti kulttuuri- ja nuorisopiireissä."
VastaaPoistaHmm, täytyy ottaa huomioon semmoinen seikka, että äänestysikäisiä "nuoria" sukupolvia onkin enemmän kuin äkiseltään tulee mieleen tai tulee ajatteleesi.
Niiden rinnalla sitä kokee itsensä äkkiä aika vanhaksi vaikkei sitä olisikaan vielä, varsinaisesti.
Ja se juuri, se hämmästys, on täyttä elämää!
t. eräs hiljainen lukija
Eikös nuoria sukupolvia ole vaaleissa aina suurin piirtein sama määrä? Siis joka vuosihan tulee yksi uusi ikäluokka äänestysikäisiksi, ja näin on ennenkin ollut.
VastaaPoistaMutta siis, on mielenkiintoista nähdä, miten Haavisto pärjää esimerkiksi nuorisovaaleissa, joita järjestetään lukioissa.
Toisaalta olen yllättynyt viimeaikaisista Paavo Väyrysen kehumisista. Jokuset nuoret hurjat kultturellit tyypit sanovat äänestävänsä Väyrystä - motiivia en muista. Soinilla taas taitaa olla edessään alamäki, samaten Lipposella. Arhinmäestä ei ole.
Tulin tarkistamaan, onko Iineksenkin blogin kommenttiosastoa muuteltu, mutta ei näköjään. Muutamilla muilla näkyy muutoksia tulleen ihan kyselemäti, mm. minulla.
VastaaPoistaMinä olen kantani julkiseksi tehnyt jo muuallakin ja näissä vaaleissa äänestän Haavistoa.
VastaaPoistaJos toisella kierroksella vastakkain ovat Soini ja Niinistö (Vöyrynen ei ole) niin jätän tyhjän lapun laatikkoon. Ja jos sellainen ihme olisi, että Lipponen tai Väyrynen, jompikumpi olisi vielä pelissä mukana, niin siinäkin tapauksessa säästän lyijykynää enkä piirrä numeroita lappuun.
Valto,
VastaaPoistakun olen tässä joutessani juuri koettanut hakea ohjeita, miten muuttaa kommenttikenttää.
Nimittäin tuo Kemppisenkin blogissa näkyvä uusi kommenttien porrastusjuttu on selkeä.
Se tarkoittaa siis sitä, että jokaisen kommentin reunassa lukee "Vastaa", ja näin se vastaus menee aina sen kyseisen kommentin alle. Tämä selkeyttää keskustelun rakennetta, ainakin, ellei vastaa jossain hirmu kaukana olevaan kommenttiin, jolloin muut eivät ehkä huomaa sitä pitkissä keskusteluissa.
Tuolla Ihan pihalla -blogissa on ohje muuttamiseen, mutta minä en löytänyt Asetus-kohdastani kohtaa Muut, jossa olisi pitänyt operoida jotakin. Onkohan juttu vain tietyissä blogipohjissa?
Siis, Valto, Haavisto on minullakin edelleen vakavin vaihtoehto. Pidän henkilöstä ihmisenä ja pidän hänen pätevyydestään ja inhimillisyydestään ja tarvittavasta jämäkkyydestään ja rohkeudestaan. Ja vihreydestään. Ja reippaasta Guggenheim-kannastaan - saa mielihyvin tulla, jos yksityinen rahoitus järjestyy.
VastaaPoistaIines, minua tuo muutos häiritsee, sillä se on tullut sinne ilman pyytämättä, minun mitään tilaamatta samoin kuin muitakin muutoksia on tehty kyselemättä. En ajatellut siis teknistä juttua siinä kuten sinä joka tuntuu kyllä loogiselta. Sininen väri myös häiritsee.
VastaaPoistaMinäkin mietin sitä Gugeli-kantaa Haavistolta, ja kyllähän se ainakin slkeä on muiden ympäripyöreisiin verrattuna.
Mutta saatanan rumia ne rakennukset ovat!
Hesarissa pääkirjoitustoimittaja (toissapvnä?) ehdotti musen upottamista Töölönlahteen, siis veden alle ja perusteli siinä ihan hyvin jo "vanhan" ajatuksen. Siellä se ei kenenkään silmiä särkisi...
Valto,
VastaaPoistatuo muutos tulee vain, jos sinulla on valintana Asetusten Kommentti-kohdassa ns. upotettu kommenttikenttä - kokeilin äsken Einesbaariin sitä. Jos valitsee sieltä vaihtoehdon Koko sivu, saa tällaisen ison ja selkeän kommenttisivun, jota minä käytän. Tämä on minusta luettavin, ja siksi pysynkin nyt tässä.
Kokeilussa nimittäin huomasin, että kommenttiin tuli päälle luonnoton oikean reunan tasaus, jolloin sanojen väleihin jäi isoja tyhjiä tiloja.
Niin mutta kun itse en ole tehnyt yhtään mitään muutos"upota"juttua..???
VastaaPoistaMitä tuohon Guggeliin tulee, en sitä halaja, mutta utelias olen, sillä tämä vastustushysteria tuntuu oudolta.
VastaaPoistaSäästyneet rahat eivät kuitenkaan mene vanhusten hoitoon tai ylipäänsä mihinkään, mihin tarvitsisi mennä.
Kuka sanoikaan, että joku hyppyrimäkikin maksaa kymmeniä miljoonia, vaikka sitä käyttää kourallinen ihmisiä? Kannattaakohan Arhinmäki sellaista?
Aivan, Valto, ymmärrän,
VastaaPoistakoetin sanoa, että se muutos tulee varmaan automaattisesti kaikkiin niihin Bloggerin blogeihin, joissa on valittuna upota kommentit -kohta.
Joo, minä sain sen korjatuksi entiselleen. Kiitos. Iines.
VastaaPoistaHyvä, tämä klassinen kommenttikenttä, jossa kommentit eivät ole "upotettuna", on kyllä selkein ja luettavin ihmissilmälle.
VastaaPoistaHassua vaan, että puhelimen netissä sitten taas kaikki Bloggerin kommenttikentät ovat muuttuneet noiksi uusiksi malleiksi, tämäkin on siellä modernina ja upotettuna, vaikken ole sitä valinnut.
Minua on aina ärsyttänyt näiden amerikkalaisten it-vempainten tapa esikirjoittaa ja muutella kirjoitusta lupaa kysymättä.
VastaaPoistaSähköpostissakin automaatti muuttaa aina pisteen jälkeen tulevan kirjaimen isoksi - varmaan jenkkimalliin. Esim. tässä olisi iso tee.
Ehkä tuon toiminnon saisi poiskin, jos osaisi ottaa.
Viimeksi kun kirjoitin iPadista, niin siinä oli jokin helvetin ennakoiva kirjoitus, joka muutti sanat ihan toiseksi tuosta vaan - eikä sitä siinä sohvalla oluttuoppi kädessä huomannut.
Jaa... mutta vaaleista ja tenteistähan minun piti puhua.
Kun on nyt seurannut muutamia tenttejä, niin on oppinut ehdokkaiden puheet ja temput. Nyt esimerkiksi hakataan Arhinmäkeä kissantapolla, sillä aina kun se mainitaan, häneltä lähtee tuhat ääntä.
VastaaPoistaMinua harmittaa sekin, että Lipponen tekee kaikkensa, etten äänestäisi häntä.
Kun tiedän miehen, niin tiedän hänen edustavan suunnilleen samanlaisia arvoja kuin minäkin, mutta hänessä on niin saamaristi poliittista ketkua, että se tökkii.
Jos äänestäisi ehdokkaan miellyttävyyden mukaan, niin sehän olisi Haavisto - joka hurmaa näköjään meidät heteromiehetkin, minut ja Valtonkin.
Jos äänestäisi sen mukaan, joka on yllättänyt eniten sujuvuudellaan ja asiaosaamisellaan, niin se olisi Essayah. Mutta hänessä on sama vika kuin tässä toisessakin näpsäkässä neidossa - poliittinen näkemys ja arvomaailma on per... perin pohjin perseellään.
Niinhän se on Haavistollakin, sillä vaikka mies puhuu hämmästyttävän fiksuja ja on varmaan sitä mieltä muutenkin, niin hänen taustansa on oikeasta elämästä vieraantunut kukkaiskansallinen cityvihertävä, joka tulee toimeen luonnossa, kunhan on pitsataksin numero kännyssä.
Hänen suhteensa on vähän samanlainen fiilis kuin aikoinaan Ele Aleniuksen suhteen: viisas mies, mutta taustalla myhäilevät tappajat.
Vihreiden tausta ja elämänkokemus on niin eri maailmasta kuin esimerkiksi Valton, että siksi olen hieman huvittunut hänen valinnastaan.
Jos olisi pitänyt veikata, olisin ehdottanut hänelle Arhinmäkeä. Olen nimittäin aika varma, että Valto on entinen kommari. Etkö olekin?
Soinia en äänestä missään tapauksessa, ja porvarispojat (Niinistö, Katainen, Stubb) ärsyttävät minua jo olemuksellaan, joten mitä jää käteen?
Väyrystä en voi äänestää, sillä olen elänyt 70- ja 80-luvulla ja muistan miehen. Luonnevika ei häviä vanhetessa.
Kallistuukohan tämä nyt kirkkoveneen puolelle?
Theodorakiksen kannanotto oli tietysti "provokatorisen runollinen", tms. En itse asiassa ole ihan edes sitä mieltä mitä sanoin; se taas on tavanomaista. Miellän uskonasiat henkilökohtaisiksi -pois luettuna se, että niillä tehdä politiikkaa. Silloin ne ovat poliittisia asioita.
VastaaPoistaEn puhu tieteestä contra usko enempää: olen kaikkien alojen amatööri. Mutta saanko kertoa teille pari vertausta - niinhän Jeesuskin teki?
1.) Ihmisen (ja monen muun nisäkkään) silmä on rakenteeltaan niin monimutkaisella ja epätehokkaalla tavalla toimiva konstruktio, että... jo se todistaa että se on kehittynyt alkeellisesta lähtökohdastaan ja sitten sitä on "päivitetty" (samoin kuin Microsoft päivittää kehnoja ohjelmiaan että ne edes toimisivat välttävästi) monien vuosimiljoonien aikana... JOS TAAS nimittäin joku Luoja olisi ALUNPERIN luonut noin kummallisen systeemin näkökykymme pohjaks, Hänellä olisi täytynyt olla ERITTÄIN kummallinen huumorintaju!
(Anteeksi että huudan: nämä isot kirjaimet.)
2.) Darwin jo puuskahti - jossain yksityiskirjeessään - että hän tajusi Jumalan poissaolon kun tutustui loispistiäisiin (Parasitica).
Ps. En tiedä tiedättekö miksi Darwin tuohtui? Mutta jos tietäisitte loispistiäisten elämäntavan, olisitte samaa mieltä: miten Joku on voinut keksiä noin saatanallisen hirvittävän tavan olla olemassa?
tulin äsken reissusta ja haisen mäntysuopalle ja väsymykselle ja hätäisille hyvästelyille. en ehtinyt lukea kommentteja. täytyy tutustua. palasin tuohon otsikkoon "Genesis".
VastaaPoistaKunpa ne vaalit olisivat jo ohi. Ei oikein jaksa sitä, että joka viestin on täynnä vaalipuheita pitäviä ehdokkaita ja trimmattua lausuntoa.
VastaaPoistaYksi kriteeri presidentin valintaan voisi olla se, että kenet eniten tahtoo pois päätöksenteosta, hänelle antaa äänensä. Presidentin valta päätöksenteossa on käytännössä vähäinen, demokratiassa kun elellään. Ei armeijan ylipäällikkökään yksin mitään määrää, eduskunta näistäkin asioista lopullisen sinetin lyö.
Haaviston äänestämisellä taas olisi kiva koettaa näpäyttää maailman homokammoisia. Presidentin paremmuudella siis ei ole mitään merkitystä. Paras jatkakoon päätöksentekotöissä.
Mikis,
VastaaPoistaei sen väliä, mitä oikeasti tarkoitat, pääasia oli, että repliikkisi antoi valokuvalleni kielen. Kuva oli minulle tärkein, halusin sanoittaa sen ja löysin löyhän kiinnekohdan repliikistäsi.
Minähän aloitan väliin, aika useinkin, uuden jutun edellisen keskustelun jostakin sivupolusta. Tämän vuoksi rakastan lukea keskustelun rönsyjä ja vuolaita sivujokia. Kunpa nytkin joku sanoisi jotain, puolivahingossa.
Mietin, mitä Luonnonvalinta tekisi jos olisi kuusi (tai onko niitä enemmän?) toinen toistaan huonompaa vaihtoehtoa. Joista siis joku pitäisi valita presidentiksi... Hnmh. No, ensiksi kraakkaisin pois niistä ne jotka vielä voisivat lisääntyä. Koska... se nyt vielä puuttuisi. Jättäisin nämä vanhukset jäljelle, Paavon ja Paavon. En muuten, ja tämä ei ole diivailua, muista ketä kaikki siinä on ehdokkaina? Se kävelijä ja Arhinmäki pitää ainakin diskata, niillä molemmilla on molemmat jalat ilmassa yhtä aikaa. Mutta... no voi Hyvänen Aika, Haaviston on hyvä! Hän on fiksu, näyttää vanhemmalta kuin on, eikä lisäänny. Äänestän häntä!
VastaaPoistaEi ketään saa "näpäytellä", Iines. Ei se ole kivaa että joku (peijooni?) lyö Sua viivoittimella sormille.
VastaaPoistaAinakaan mielestäni.
Tapsa, saat olla huvittuutunut, mutta eivät ehdokasvalintani perustelut niin kevyttä tavaraa ole, että ihan selkäkeikkanauruja kannattaa päästellä.
VastaaPoistaValintani taustalla on muitakin syitä kuin vain henkilön, tässä tapauksessa Haaviston "miellyttävyys" saatika että antaisin hänen "vihreydelleen" kovinkaan montaa bointsia.
Osaan kyllä kuvitella, että Pekka Haavisto-niminen kaupunkilaisyksilö uupuisi aika pian jos suolapussin ja tulitikkurasian kanssa korpeen jätettäisiin. Huonosti siinä kävisi kaikille tämän hetken vihreitä edustaville. Eivät he pärjäisi edes joukkovoimalla jos ryhmänä kuusen juureen joutuisivat. Eihän Sinnemäki Nuuksiossa tunnistanut edes onkimaansa ahventa ahveneksi! Olisiko se silloin osannut perata ja valmistaa ruuaksikaan?
Eikä yksi mies jo menetettyjä luontoarvojamme takaisin tulisi saamaan vaikka eläisi itse kuin Linkola. Ne minäkin olen jo mielessäni haudannut syvimpään toivottomuuden rotkoon. Ja rakentanut mielikuvituksessani jonkun ääliömäisen Guggelin siihen päälle muistoksi ihmislajin saatanallisesta typeryydestä ja ahneudesta järjestään huolimatta.
Halosta äänestin aikanaan sen vuoksi, koska hän oli nainen.
Hänenkin kohdallaan ovat hommat hoituneet paremmin kuin monella muulla historiamme miespresidentillä. Hän on ollut täsmälleen kuten aikansakin jona palveli siinä tehtävässään.
Uskon siis Haaviston osaavan nykyiset presidentin tehtävät vallan mainiosti, mutta painotan vielä: Ajattelen Haaviston kohdalla siis nimenomaan homojen traagista menneisyyttä ihmiskunnan jäseninä.
Kuinka itsensä valitsematonta ja koko elämän kestävää tilannetta nahkansa sisällä pitäviä on kohdeltu yhtä kaltoin kuin monia muita vähemmistön edustajia, romaneja mm.
Jos ehdokkaana vielä omana elinaikanani ehtii meillekin tulla ihonväriltään tai vaikka uskonnoltaan erilainen äänestettävä -mustalainen, somali, hindu...-, häntä äänestän sitten.
Ja kuinka tuntisinkaan ainoan vaikuttamisen mahdollisuuteni täyttyvän, jos Hurstien ruokajonoista joku köyhä nousisi presidentin vähäisinkin valtuuksin kysymään, miksi te kohtelettekaan kanssasisarianne ja -veljiänne niin kuin kohtelette?
Minusta Iines, sultsinaiseni, jos nykyajan nuorille - eli meille - kerrotaan satuja, ne pitää perustella. Ei riitä että tullaan (jompi kumpi meistä) istumaan toisen (jomman kumman) sängynlaidalle ja aloitetaan puolihuolimattomasti: "Olipa kerran Punahilkka..." Nimittäin, niitä saattaa olla useampi? Tämä, kieltämättä vähän ingengörisempi tapa, on täsmällisempi:
VastaaPoistahttp://vimeo.com/3514904
Ps. Tässä on nyt jotain vikaa, se ei lataudu yhtä... väntä lite... se pätkii. Mutta kyllä se siitä. (Voihan Pylly.)
Näpäyttellä, mikis, mitä kummaa tarkoitat? Enhän minä sillä halua näpäyttää, että lainaan jonkun kommentista ideaa, päinvastoin, tarkoitan sen kehuksi, kannustukseksi! En minä opettajanakaan näpäytellyt oppilaita, sellainen olisi nolaamista.
VastaaPoistaJa mikis, minusta satuja ei saa mennä vetämään alas omilla perusteluilla. Lapsella on taatusti sadulle omat selityksensä - niitä minä ainakin tahdon kuunnella.
Arvoisa päiväkirja!
VastaaPoistaKävin taas kylällä, taksilla ajoin hulppeasti takaisin pihaan, onneksi vanha äitini ei nähnyt.
Matti Klinge sanoi hienosti: "Helsingin empirekeskustaa ei saa pilata millään Kukkenheimilla!" (ilmeisesti oli itse jopa käyttänyt tuota Kukkenheim-muotoa)
Arhinmäkeä en yleisesti paljoakaan arvosta, mutta täytyy minun häntä käydä silti äänestämässä. Hieno kanta Kukkenheimiin.
Haavistohan selkeästi kuuluu tuohon "kärsivä homo"-genreen, välillä kuulemma on päässyt kermakin kahvista loppumaan ja Munkkiniemessä kioskit ovat juuri olleet kiinni.
Mutta asiaan.
Kävin taas lainaamossa, vartavasten hakemassa Hasekin Kunnon sotamies Svejkin. Suoraan tsekistä käännetyn version. Muistan minä hämärästi Matti Varjon, mutta kirja on pidemmän aikaa harmittanut, kun en ole lukenut.
Dostojevskin kirjaa niillä ei viellä ollut minulle antaa.
Suomalaisen kirkaupan alessa oli vielä kirjoja jäljellä! Vitosella Mauno Saaren Haavikkokirja ja Hannu Raittilan "kirjailijaelämää". Kympillä Juha Siltalan "sisällisdodan psykohistoria", peräti viisitoista maskoi kaikkein lyhyin kirja: Lapsuus lahkon vankina, joka kertoo Leevi K. Laitisen vaiheista perverssin Alma Kartanon vankina.
Ai niin, kirjastosta käsiin osui myös Repe Helismaan vanhoja jännitysjuttuja. Nokian kaupasta kävin ostamassa uuden laturin. Eivät edes yrittäneet, olin varautunut vastaamaan puhelinten kaupusteluyrityksiin: "pijäksää mua ihan tyhmänä, vai luulekko että olen kännissä!"
No juu, katsoin nyt vasta tuon mikiksen linkin Punahilkka-videon. Siihen tuo kommentti sadun selityksistä liittyikin! Main io juttu siitä, mitä koulu tekee lapselle, pahassa ja hyvässä.
VastaaPoista"Huvittunut" oli väärä ilmaus, mutta en siinä kiireessäni keksinyt parempaa... Ehkä se hupi tulee siitä, että itsekin pidän Haaviston ukon pojasta.
VastaaPoistaNoteerasin hänet positiivisesti jo silloin, kun hän oli ministerinä Lipposen ykkösessä ja tuli vaivatta toimeen tämän jäärän kanssa. Jopa niin, että Lipponen silmin nähden kunnioittaa häntä edelleen!
Se mies ei nimittäin vätyksiä ja luikureita kunnioita.
Homous ei minulla paina mitään, sillä tässä ammatissa niitä on työkavereina niin paljon, että osaan ottaa heidät ihmisinä, itsenään. Ihan niin kuin naisetkin.
Jaroslav Hasek sai muuten nuorena luontolehdestä kenkää, kun paljastui että oli kirjoittanut valloittavia kirjoituksia eläimistä, joita ei edes ole olemassa.
VastaaPoistaMinä sain tänään kirjastosta Kemppisen kehuman ja HS:ien Suvi Aholan haukkuman Aarne Kinnusen Päätoimisen elämän. Se vaan, että minua houkuttaa nyt antikvariaatista ostamani Suuri Kotilieden lääkärikirja v. 1931. Huomasin nimittäin, että siinä on kirjoittajana mm. perinnöllisyysopin ja rotuhygienian professori Federley, mielisairasopin professori Fabritius ja yliopiston lääkevoimistelun aliopettaja Tanner. Muitakin titteleitä löytyy, mutta tuosta suomalaisesta rotuopista kuulette ehkä vielä toiste. Kirjassa on myös idiootin kuva, ja kuva naisten siitinelimistä (läpileikkaus). Muitakin kuvia on.
VastaaPoistaGuggenheimista kirjoittaa hienosti myös Aleksis Salusjärvi. Kirjoitus löytyy tuosta Iineksen sivupalkista: "Luutii"
VastaaPoistaLuin jo aiemmin tuon Salusjärven Guggenheim-artikkelin. Se on hyvin perusteellinen, eikä siihen ole oikeastaan mitään lisäämistä.
VastaaPoistaSe vaan, että minä olen vähän utelias, mutta en toki ole valmis sallimaan verorahojen käyttöä miljoonittain tuohon hankkeeseen. Jos yksityiskustannus löytyy!
Mutta, mutta.
VastaaPoistaSellainen entinen lyhytaikainen ministeri, joka joutui lopettamaan kun ei siitä mitään tullut, ja Erkon suvun elävä voima, ehtivät jo vaatia projektille annettavia tukirahoja verovähennyksiin.
Entäs ne joka vuotuiset maksut.Ja niitä on paljon.
Hausjärven Hikiällä kuulemma eläkeläisyhdistys on jo varannut bussin guuggenheim-vierailua varten, toteutuminen on vielä epävarmaa, kun vain yksi on matkan varannut ja sekin on dementikko, eikä siitä oikein osaa päätellä.
Selitänpä.
VastaaPoistaKoska olen "seli seli".
Eli Seilin saarelta.
" ... Haaviston äänestämisellä taas olisi kiva koettaa näpäyttää ..."
Voi, voi, minua SAA näpäyttää. En tosin ole kansanedustajaehdokas enkä S/M, mutta silti. SAA!
Ps. Tiedän, joskus sitä kertoo niin innoissaan jotain uutta juttua että ei ees huomaa että unohti mainita pari kolme tai kaikki oleelliset lähtökohdat. Eli, eihän se kuulijan vika ole jos kertoja puhuu (vain) omiaan..?
Eli, taas tämä meni pieleen?
VastaaPoistaKuulepas nyt, länsisuometar, minä en (muuta kuin vahingossa) ilkeile Sulle. Kaikki muu on Heinäkenkien (ja itäsuomalaisten) haastattelua.
Äläkä Mullittele Mulle.
Riku, sitäkin mieltä olen kuten sinäkin, ettei Haavisto ITSE, tämän hetken yhteiskunnassamme yksilönä todellakaan ole mikään kärsivä kurjimus. Hän on niin vähän vihreäkin ja homouskin on vain tietona meillä, ei se näy miehestä mitenkään (enkä osaa sanoa, näkyykö se kovin silmiinpistävästi muistakaan homoista tai lesboista mitä he ovat).
VastaaPoistaMutta minä en sille mitään mahda, että aivojeni se osa (en puhu "sydämestä" tässä yhteydessä edes metaforana) joka aina kallistuu valinnoissa sille piolelle, jossa vähäväkisimmät ovat iätajat olleet yhteiskunnan hierarkiassa, "käskevät" minua antamaan ääneni Haavistolle ed.mainituin perustein (olen kuullut, että ns. uskovaisetkin kuulevat jonkun "korkeamman voiman" kehottavan tekemään sitä tai tätä).
Lisätään vielä, että myös Haaviston teot kehitysyhteistyön parissa vakuuttavat johtuvatpa ne sitten vaikka ahtisaarimaismaisista nooppeli-haaveista tai muusta pyrkyryydestä kuten olen lukenut väitettävän.
Tulorajoilla ei ole kenenkään muunkaan ehdokkaan kanssa yhtään mitään tekemistä. Jokaisella on voita vaikka rinnuksensa rötvätä.
Ei mammonalla ole presidentin tehtävien hoidossa muutenkaan merkitystä nykyisellään. Ei edes Niinistöllä jota suuryritykset kampanjassaan sponsoroivat.
Niinistöä, Lipposta ja Väyrystä en vain voi äänestää. Tähänkin kantaan on olemassa perustelut; olen ajatellut asioita paljon siksi muutamalla sanalla niistä kertominen ei kannata just nyt.
Ja kun en urheilusta (aivan vähiten jalakapallista ja jiäkiekosta) välitä (Arhinmäki) sen enempää kuin uskosta jumalaankaan (Essayah), niin jäljelle ei jää muita kuin Pekka Huavisto.
Miksi en sitten äänestä Biudeeta? Sehän pistäytyi täälläkin kun sen äeteen suku kuulema on tuossa linnanraunioiden takana olevalla niityllä lehmiä lypsänyt joskus kaskisavujen aikaan.
En ole ihan varma, mutta ei edes naiseus hänessä vetoa. Hän ei edusta poliittisessa kentässä ketään köyhiä, poljettuja, syrjittyjä, henkisesti kurjasti toimeentulevia koska tilastojenkaan mukaan suomenruotsalaiset eivät tätä ole, RKP puolueena vähiten. Ja jotenkin olen saanut kuvan, että hän jopa naisena pilaisi ne saavutukset joita Halonen kenties sai aikaan (en ota siihen kantaa, sillä vasta historiankirjoitukset sen tarkentavat).
Biudeen edustamat rintamat ovat vain pieni, hyvin toimeentuleva vähemmistö joiden edut ovat kunnossa kuten pitääkin olla. "Pakkoruotsista" saavat aina silloin tällöin vähän (aiheetta) pyyhkeitä, mutta kestävät sen näköjään masentumatta kuin pirteät pystykorvat.
Niin siis nuo bussimatkat Guggenheimiin olisivat kai sitten samanlaiset kuin bussimatkat Tuuriin. Enteet ovat siis hyvät, joten rahan tuloa ei voi estää. Kukaan ei ole niin höyli kuin turisti.
VastaaPoistaMikis, ethän sinä minulle ilkeile, en sitä tarkoittanut. Enkä mullittele ollenkaan!
Ai perkules, unohin Soinin! En vuan iänestä. Minä niän sen äijän läpite vaekka aika monasti katotuttaakin.
VastaaPoistaNo niin, siis homokammoisia saa näpäyttää sillä, että valitaan homopresidentti. Näkee tuo lappusilmä, että semmoinen voi olla jopa parempi kuin hän itse.
VastaaPoistaMinusta olisi hyvä viesti myös koko maailmalle - kaikkihan seuraavat henkeä pidättäen Suomen presidenttitaistoa - valita homo presidentiksi. Mustahan valittiin jo, ja nainenkin. Muurit murtuvat.
Uskomattoman typerä veto demareilta oli ottaa Lipponen, jossa ei ole mitään jatkuvuutta. Jungner ja Urpilainen eivät liene varsinaisia ajattelijoita.
VastaaPoistaMelkein kaikkihan me muistamme Paavon, ja vaikka emme muistaisikaaan, silti tulee huono olo ja yrjöttää kun nimen kuulee.
Demareilla vain on joku sellainen linja, että haluavat, ettei kukaan voisi vahingossakaan heitä kannattaa, vaikka tahtoisi.
Ovat vähän kuuukkenheimeja nekin.
Viime kerralla, tai oliko se sitä ennen, meille oli tarjolla erittäin hyvä ehdokas, Claes Andersson. Se oli silloinkin ihan sama äänestikö häntä tai ei kun tiesi ettei hän tule valituksi. Suomi on - ikävä kyllä - tyhmempi kansakuntana kuin Tshekki, me emme tarvitse Václav Havelia. Kysyisin, että miksi emme? Yhtä järkevä, ehkä järkevämpi vaihtoehto olisi Lennart Meri. Vahinko, että molemmat ovat kuolleet eikä heitä muutenkaan saisi äänestä, se on huono juttu.
VastaaPoistaNo, voi vittu, Väyrynenkö sitten?
(Tämä oli vitsi. Tämä oli vitsi. Tämä oli vitsi. Tämä oli vitsi.)
Iines,
VastaaPoistaminä uskon Sinuun ja sanoihisi, koska ajattelemme niin samansuuntaisesti että se tekee uskomisen helpoksi.
Mutta sillä varauksella että aina kun kuulen jumalattoman kaunista musiikkia esimerkiksi Mahlerin neljännen sinfonian viimeisen osan lauluosuutta, tai näen jonkun niin kauniin luontonäkymän että se saa ääneen voihkimaan, tulee tunne, että jotain ihmistä suurempaa täytyy olla olemassa, ja tunne, että sitä kohti haluaa kurkottaa, siis sen täytyy olla jotain ihmisen yläpuolella. Voisiko se olla joku henkinen maailma jonne vain harvat yltävät tai saavat siihen kosketuksen. Onko se jotain ihmeellistä pään sisällä vai sen ulkopuolella, joku henkinen maailma?
Guggenhaimista sen verran että... hyvä on! Olen eri mieltä. Helsinki tarvitsee monumentteja. Jos 1800-luvulla olisi äänestetty pitääkö Helsinkiin (pieneen kylään) rakentaa mahtipontinen Tuomiokirkko, ainakin porvarit (eli maksumiehet) olisivat äänestäneet että "Ei". Jyväskylään on noin 20-25 vuotta yritetty rakentaa Musiikkitaloa. Mutta tänä aikana, juuri tänä vuonna siihen Ei ole varaa." ... koska ensin pitää hoitaa sotaveteraanit, sitten pitkäaikaissairaat ja mummelit ja muut ja muut.. Pälä pläpä pälä. Toisin sanoen, ei tehdä mitään (paitsi jäädytetään talvisin urheilukentän reunaan kapea kusinen luistelurata). Ja ollaan tyytyväisiä.
VastaaPoistaKyllä mulle populismi sopii.
Myydään kaikki Kiasmat sun muut samperin Oopperat pois - herrojen kotkotustahan ne on. Ja pannaan kaikki rahat Sotaveteraaneille. (Ja sen jälkeen... no, vaikka Partiolaisille, perkele.)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNoinhan sitä kukkaheimoa on puolustettu: "kaikkea on aina vastustettu!"
VastaaPoistaMutta voisiko ne rahat satsata johonkin olemassa olevaan, vaikka Kiasmaan, että siitä saisi edes jotenkuten toimivan.
Kukkaheimo on ihan hyvä, jos se saa yksityisen rahoituksen, johon yhteiskunta ei osallistu.
Sopiva sijoituspaikka on Mälkyä, muuten hävettää.
Mahtoi muuten Halosta kyrsiä tänään kun hän näki Suomen Kuvalehden kansitekstin: "Presidentti Tarja Halosen 12 vuodessa on paljon hyvääkin."
VastaaPoistaNuo kolme viimeistä kirjainta edustavat sellaista putkiv*****lua, että sitä harvemmin näkee.
Sama lehti muuten kertoi, että vasemmisto yritti värvätä Tuula-Liina Varista omaksi pres.ehdokkaakseen, mutta Varis raakkui, ettei kiinnosta. Siinä meillä olisi ollut Mikiksen kaipailema kirjailija-johtohahmo.
Jos Veikko Huovinen eläisi, olisi hiukan nuorempi ja ehdokkaana vaaleissa, antaisin hänelle ääneni.
Nimittäin, itsenäinen Valtio (tai Kunta) ei mitään Musiikkitaloa tarvitse. Riittää että on tarpeeksi sairaaloita. Jos joku (mukamas) maailmantähti laulaja haluaa tänne tulla konsertoimaan niin sille riittää jääkiekkokaukalo. Tai jollei riitä niin olkoon tulematta. (Piru vie.)
VastaaPoistaKukkaheimo ei ole rinnasteinen mihinkään musiikkitaloihin tai muihin.
VastaaPoistaSe on yksityinen suuryritys, joka takoo voittoja hölmöläisten hienostelun tarpeella. - Kulttuurin kanssa sillä on melko vähän tekemistä.
Saarikoski olisi kyllä ollut hyvä presidenttiehd... nyt mua rupes naurattaa. Ai, että hänen ex-puolisonsa Waris? Kolehmaisella on kummallinen huumorintaju. Voi olla että joku (en ole keittiöpsykologi) joku on joskus säikäyttänyt häntä? Esimerkiksi isosisko on puristanut häntä - silloin muinoin - kun ko. Kolehmainen on ollut pieni - nenästä? Niin että hän on vähän aikaa haukkonut happea?
VastaaPoistaMistäs minä sen tietäisin.
Lennart Meri muuten... kyllähän te tiedätte miten hän puhui? Oletan, että olette sivistyneitä ihmisiä. (Jota kyllä välillä epäilen.) Meri puhui melkein yhtä hitaasti kuin mitä puhuu Lipponen, Paavo. Heidän eronsa on se että Meren kaikki lauseet... ovat johdonmukaisia. Ne kiteytyvät aforismeiksi. Lipposen änkytykset taas... no, päätin että en sano kenestäkään mitään pahaa. Sen takia en sano Lipposesta tämän enempää.
VastaaPoista(Ps. Vaalipuheita Haaviston puolesta? Voi olla, tai ei sitten ole. Pekka on siitä huolimatta paras.)
Liisu,
VastaaPoistatunnistan tunteen, sen että jotain äärettömän kaunista ja ihanaa on olemassa kaiken yläpuolella, jotain vielä enemmän kuin kaunein, mitä on nähnyt! Joskus puoliunessam niin ettei tiedä nukkuuko vai onko valveilla vai jossain rajamailla, voi nähdä mielessään vaikka kukkaportin, jollaista ei ole olemassa ja josta kauneinkin ruusuportti on vain pieni aavistus. Joku voisi kutsua sitä taivaaksi, mutta se on vain sana.
Kaunein musiikki voi olla sellaista, siinä on portti jonnekin. Voi se olla omassa mielessäkin.
Tuntuu siltä, että Pekka Haavisto saa nyt oikean äänivyöryn! Tämäpä mukavaa!
VastaaPoistaSosiaalidemokraatteja olisin mieluiten äänestänyt, mutta Lipponen on presidentiksi liian äreä, oikukas ja ylimielinen, vähän kuin Ahtisaarikin aikoinaan - niin hyvä mies kuin muutoin olikin. Presidentti ei ole päättäjä, joten tehtävään tarvitaan hyvä diplomaatti.
Sitä paitsi - ja nyt suistan Iineksen semmoisiin sivupolkusfääreihin mitä hän ei toivonut: luin nimittäin ötökkäkirjaa jossa sanottiin mm. että "kärpäsillä on makuaisti jalkapohjissa". Sekin on totta vaikka on vaikea käsittää että hyttysen siivet "lepattavat" 300 kertaa sekunnissa. (Siitä syntyy se ininä.) Mitäs muuta mää sitä luin... tota noin, torakat ovat eläneet noin 320 miljoonaa vuotta samanlaisina kuin nytkin. (Ts. ihmisillä on siis kirittävää...) Heinäsirkoilla - tämäkin minulle, amatööribiologille, oli uusi tieto: heidän tuntoaistinsa on polvessa? Sudenkorennot (Odonatat) pystyvät näkemään sekä ylös-, alas-, oikealle- ja vasemmalle koko ajan. (Tämän minä tiesin. Pikkupoikana ammuskelin niitä ilmakiväärillä - olin paha. Voi, harmi!)
VastaaPoistaValto,
VastaaPoistaBiaudetiin huumorini ei välttämättä riitä talon kattojen yläpuolelle. Enkä yhtään piittaa siitä, että on ruotsinkielinen, tai edes siitä että on umpitollo.
Biaudet taitaa olla hiukan meidän ihmisten yläpuolella, vähän on kuin enkeli.
Onkohan muilla Bidee-enkeleillä tunteet, sellaista joskus pohdin.
"Jaroslav Hasek sai muuten nuorena luontolehdestä kenkää, kun paljastui että oli kirjoittanut valloittavia kirjoituksia eläimistä, joita ei edes ole olemassa."
VastaaPoistaKaikkien kunnioitetuin runoilija oli eräs Czeslaw Milosz'in muistelema henkilö. Josta kukaan ei tiennyt juuri mitään... Hän osasi noin kahtatoista eri kieltä. "Delta" oli tämän ihmisen nimi. "Hetki, jolloin kuulat uppoavat kehoon, on organismin hämmennyksen hetki." Akateemisen väitöskirjansa Hän teki eräästä Shakespearen aikaisesta runoilijasta; Krakówan yliopiston professorit - amanuensseista nyt puhumattakaan - olivat aivan haltioissaan Hänen teksteistään. Kerrankin puolalainen intellektuelli pääsee porautumaan sen aikaiseen Englantiin noin syvällisesti. Ja löytää sieltä aivan uuden runoilijan, ja suomentaa ... eli siis kääntää siis puolaksi hänet. Upeita runoja! Aivan Upeita Runoja.
Noh, hänestä tietysti leivottiin Tohtori. Kaikin äänin. Mutta vähän myöhemmin (4 vuoden kuluttua) paljastui että Hän oli itse keksinyt tämän "elisabethinaikaisen runoilijan", ja kirjoittanut ne kaikki runot... vanhalla englannin kielellä. Ja sitten kääntänyt ne puolaksi. (Ärimmäisen nätteja sonaatteja!) Myös kaikki tieteelliset viittaukset - niitä oli paljon ja ne meni ristiin - Hän oli itse ne kehitellyt, ja summa summarum, ja tiedemaailmassa (joka tutki kulttuurihistoriaa) viitattiin usein Hänen argumentteihinsa. Hitsi, Hän EI ollut valetohtori, päin vastoin, Hän osasi noin 12toista kieltä mutta ei tiennyt missä oli syntynyt. Sitä paitsi Hän oli alkoholisti.
Aksel Sandemose - monen runoilijan oppi-isä - oli nuorena raittiussaarnaaja. Ja - totta kai - vakuuttavia palopuheita hän raittiuden puolesta puhuikin. Tästä on paljon dokumentteja. Mutta se on vähemmän dokumentoitu... että kauheeta vauhtia hän aina juoksi kokousten jälkeen ryyppäämään. Noh. Sillä nyt ei tietenkään ole mitään merkitystä. Hän on tärkein kirjailija mitä Pohjoismaissa ikinä on ollut. (Aina, kun kirjailija tapaa toisensa, hän hetken päästä alkaa puhua Janten laista.)
VastaaPoistaMikis, mutta sinä olet pätevä. En sano missä (kun en tiedä). Olet vaan.
VastaaPoistaOlispa mulla sun pääs, tai maksas...(tai kirjahyllysi sisällöt päässäni).
Mutta niinhän ei voi olla, ei.
On vain hyväksyttävä ja kateus kuopattava. Muutenhan sinä olisit minä ja sitä onnettomuutta taas en vihamiehillenikään (noh, jos tunnistaisin oikein kunnon- niin ehkä...) soisi.
Aikoinaan, kun juuri olin oppinut lukemaan, luin jostain paksusta kirjasta (jossa ei ollut valokuvia) että "... ja niin Jumala loi ihmisen Omaksi Kuvakseen ..." Ajattelin, vaikka olinkin vasta pikkupoika, että "ohoh!".
VastaaPoistaPs. Eikä se minun mielestä Hänen ainut virheensä ole/ollut. (Ei sinne päinkään!)
Pss. Mutta minä lupaan - nyt kun katson itseäni kahden peilin kautta takaisinpäin heijastuneena kuvana (kuten siis silmäni minut näkevät: JOSTAIN syystä?) - lupaan lopettaa viisasteluni.
Psss. Mutta saanko lähettää terkkuja? Lähettäisin niitä... kaikille tutuille. Ja jos terkkuja vielä riittää niin vähemmän tutuille loput. Moi!
Iines, joskus olisi kiva keskustella mies-nais-näkökulmista, eli tasa-arvosta. Siis siitä mitä sillä tarkoitetaan? (Ei siis siitä, mitä sillä ei tarkoiteta.) Minä en ainakaan ymmärrä "mitä sukupuolien välinen" tasa-arvo tarkoittaa? En osaa ajatella sitä sillä lailla. Olla "tasan" ... on halveeraavaa. Ainakin jotenkin?
VastaaPoistaVoi olla, ja varmaan onkin, että olen väärässä? Minä ainakin pidän naisia paljon fiksumpina olioina kuin miehiä (olen tutustunut kumpiikin). Onkos tämä minun asenne nyt siis "ylistämällä alistamista", tms.? Olen aivan äimän käkenä.
Tuus.
Tuo onkin kiva ja tähdellinen tieto, että kärpäsillä on makuaisti jalkapohjissa. Eipä ihme sitten, että kärpäsellä on levottomat jalat, sehän vaihtaa jalkaa usein seistessään vaikka ihmisen iholla.
VastaaPoistaMutta tiedättekös, ketkä ovat maapallon todelliset valtiaat? No, hyönteiset, sillä niiden lajien määrä saattaa nousta jopa 30 miljoonaan ja ne ovat valloittaneet lähes kaikki maapallon ekosysteemit.
Raamatullinen Egyptin heinäsirkkatuhokin saa luonnollisen selityksensä - muka vitsaus - sillä aavikkokulkusirkkkojen parvet voivat koostu jopa 50 miljardista lystikkäästä sirkasta. Jos maanpinnalla seisova tarkkailija, vaikkapa mikis, antaisi tällaisen parven lentää ylitseen, hänen pitäisi odottaa kuusi tuntia, ennen kuin aurinko tulisi taas näkyviin.
Mikis, luet nyt ajatuksiani - viittaan tasa-arvovinkkiisi.
VastaaPoistaNimittäin makustelen tässä kahvimukini höysteeksi juuri Kemppilästä tajuntaani tarttunutta repliikkiä: Äitiyshän ei ole naiselle pakollinen. Katson, rupeaako runosuoleni pursuamaan tuosta - tasajalkaa jo hypin ja se ei ole hyvä lähtökohta - ja löytyykö sopiva kuva joka innoittaisi kynäni huimaan lentoon ja samalla hillitsisi äimistystäni.
Olet oikeassa, Iines kultasulani, mutta aivan väärässä. Tätä Tellusta eivät hallitse ihmiset eivätkä hyönteiset, ei sinne päinkään. Me olemme alivuokralaisia mikrobien maailmankaikkeudessa. Ajattelepas, suloinen Iines, että sinun peukalonkyntesikin alla on enemmän bakteereja kuin Euroopassa ihmisiä, eli aika paljon. Sen lisäksi niitä on myös muualla. Ps. Ja bakteerit ovat aika isoja pallukoita kun niitä vertaa esimerkiksi viruksiin. Niitäkin on joka puolella.
VastaaPoistaAnteeksi, että satsirisoin. Mutta kyllä totuus on, että niin kauan kun maailmankaikkeudessa on orgaanista (hiilijohdannaista) elämää, se perustuu mikrobeihin. (Kaikki muu on bonusta sen päälle, niin ötökät kuin ihmiset ja kasvit.)
Ps. Minkä takia minä olen taas humaltunut? Hitsi, täällä Mikkelissä on kummallista kraanavettä.
Masentavaa. Ikinä ei voi lyödä tiedoillaan muita, niin että he häikäistyisivät: kylläpä Iines on viisas ja oppinut. Loistava tyyppi.
VastaaPoistaOikeastaan tiesin tuon mikrobi-bakteerijutun, mutta en huomannut ajatella. Saanko anteeksi kytkentätaitoni puutteellisuuden?
Bakteerijuttu on siitäkin tuttu, että kännykkä on kuulemma täynnä kakkabakteereja, vai oliko se basilleja. Nyt huomaan, etten ole varma siitäkään, mikä on bakteerin ja basillin ero, humanisti kun olen.
Lähden vähän tuulettamaan itseäni. Aurinko yrittää tuolta pilvien raosta tulla valaisemaan maapallon bakteerikantaa.
PS Sanoit, mikis, jossakin ylempänä, että olet posautellut sudenkorentoja pyssyllä. Ei se ihme olekaan, sillä vanha kansakin kutsui sudareita pirunpuntareiksi, ja esimerkiksi Saksassa niitä sanottiin saatananneuloiksi ja silmänpuhkojiksi. Uskottiin, että ne voivat ommella nukkuvan ihmisen silmät kiinni.
"Kuun yksinäinen jumalatar
VastaaPoistalevittää avarat hihansa ja tanssii
rannattomassa tyhjyydessä
uskollisten sielujen iloksi."
No, siinä teillä on lempeä ja viisas runoilija suuren maan johtajana. Moni varmaan arvaa/tietää, kenestä on kyse?
Etsin tuon tuohon siksi, kun Mikiksen pohdistelut aiheuttivat sielussani riitasointuja.
Miksikö? Siksi että runoilija Havel virui vankilassa siihen aikaan, kun runoilija Andersson edisti tsekinmaan vapauden sotilassaappaansa alle murskannutta ideologiaa ja puolusti sen ideologian rauhaa rakastavaa isänmaata.
Andersson ei pärjää tällä tavalla verrattuna myöskään Lennart Merelle.
Sillä aikaa, kun Andersson ponnisteli kaukaisten väli- ja eteläamerikkalaisten kansojen vapauden puolesta, hänen edustamansa ideologian rauhaa rakastava isänmaa polki sotilassaappansa alle Lennart Meren kansaa ja isänmaata tuossa ihan vieressä, silmiemme alla.
En muista Anderssonin kirjoittaneen säettäkään virolaisten puolesta?
Andersson on mukava, lahjakas ja sielukas mies, mutta olisi vaarallista valita valtion johtoon sinisilmäinen idealisti.
Sitä samaa pelkään vähän Haavistossakin, vaikka hän vaikuttaa kyllä aika pragmaattiselta.
Tapsa,
VastaaPoistaolet 101 % oikeassa. Ajattelin - silloinkin - että jos (englanniksi if) huonoista pitää valita joku, valitaan vähiten huono.
En kiellä argumentaatiotasi.
iines, välkkyvä heijastinnauhani, älä nyt mistään masennu. kuka nyt muka tietää kaikkea kaikesta, en edes mie. minä luotan sinuun kuin aikanaan rauman lukkoon. (johon en kyllä enää luota.) kaivappas - ajan kanssa - joku nätti kuva (jostain) ja kerro meille - uskollisille kynttiläjaloillesi - mitä tasa-arvo tarkoittaa? ma en sita tieda... ma sanon suoraan etten ma tieda. haluaisin tietää.
VastaaPoista