On kevät. Tänään menen kampaajalleni. Riisun takin ja mietin, panenko sen naulaan vai ripustanko henkariin. Panen naulaan, kulunut musta takki, jonka taskun pohjalla on reikä. En ota tarjolla olevia asiakastohveleita. Istun sohvalle odottamaan, selaan hiusmuotia. Jospa kokeilisi jotakin uutta. Punaista väriä? Ei. Kaikki naiset alkavat tietyssä iässä pirteiksi punapäiksi. Eikä mustaa, joka tekee kasvot koviksi ja ihon punakaksi. Keltainenkin on kamalaa, halvan näköistä.
Olisi pitänyt arvata jotakin siitä, kun Martta värjäsi maantienvärisen tukkansa punaiseksi ja leikkautti alapäänsä kuntoon. Lukitsi talonsa ovet ja haihtui ilmaan. Lääkäri oli määrännyt ajokieltoon, ja eikös tämä hilpaissut jonnekin tenat housuissaan, tuoreen nettilöydön etuistuimella. Vaan ei siitä miehestä mitään tiedetty ennen kuin päivien päästä, kun mietittiin jo, oliko Martta tuupertunut sisälle, kun ovet ovat lukossa ja auto pihalla. Martalla oli viimeksi ollut mies kaksikymmentä vuotta sitten eikä hän ollut miehiinmenevää tyyppiä eivätkä miehet olleet marttaanmeneviä. Vanhemmiten auttaa ihmeesti, jos naisella on oikeanlainen tahtotila, pari taloa ja säästöjä.
No niin, ole hyvä! Kampaaja heittää kaavun ylleni ja pumppaa tuolin ylemmäs. Päivittelee tukkani paksuutta, kuten joka kerta käydessäni. Hiukset ovat nostellessa tummat. Päältä vaaleammat. Tätäkin ihastellaan. Että luonto on noin hauskasti järjestänyt.
Paljonkos niitä raitoja laitetaan?
Ei kovin paljon eikä näkyviä.
Ja paljonkos leikataan?
No ota nyt vähän.
Sama kuin ennenkin?
Niin.
(Maalaus James Christensen)
Sympaattinen juttu. Aivan totta !
VastaaPoistaMiehen parturissa käynti on jotenkin selkeämpää.
VastaaPoista- Päivää.
- Päivää...
(nopea tukanleikkaus vähin puhein, maksu kakskyppiä, tasaraha)
- Näkemiin.
- Näkemiin!
Tämä tuli kuin tilauksesta! Ehdin havaita saman alemmassa kommentissani.
PoistaMainittakoon, että minä en pääse alle 80 euron kampaajalta - ja täällä Pikkukaupungissa on halvemmat hinnat kuin isoissa kaupungeissa.
Niin tuo kommenttisikin. Tattista vaan!
VastaaPoistaNyt lähden oikeasti sinne kampaajalle, missä joutuu istumaan kolmisen tuntia tarinassa mainitun operaation vuoksi. Sinä aikana ehtisi kuusi miestä leikkauttaa hiuksensa. Mielestäni tässä näkyy tasa-arvon puute!
Hieno kuva blogissasi jälleen kerran. Jos laittaisikin tuollaisen hökötyksen päähänsä, niin ei tarvitsisi kampaajalla hypätä aivan alvariinsa.
PoistaNiin juuri, ei ihme, että ennen pidettiin kaikenlaisia päärustinkeja peittämään kenties likaisetkin hiukset, kun suihkuun ei ihan joka päöivä päässyt, saati hiusmestareille!
PoistaAikoinaan oli sellainen - taisi olla ihan kulttileffa - jonka nimi oli "Ammutaanhan pianistejakin". Tähän sanoisin, että "keritäänhän lampaitakin".
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Ammutaanhan_hevosiakin_%28elokuva%29
VastaaPoistaKerran, kun minulla oli likviditeettiongelmia, menin kysymään töitä rakennuksilta. Hesasta. (Silloin rakennettiin juuri ympyrätaloa. Sinne minäkin pyrin. YIT:lle.) Työnantajan edustaja katsoi minua hyvin tutkivasti pienillä ruskeilla pippurisilmillään. Ja kysyi sitten: "Oletteko helsinkiläinen?". Vastasin, että en. "No, kun te menette ulos siitä samasta ovesta mistä tänne tulitte ja käännytte oikealle ja kävelette kaksisataa metriä niin niin siinä on..." (minä jo ehdin ajatella, toivorikas kun olen, että tämähän on hieno työpaikka. Heti kättelyssä sulle neuvotaan miellyttävä lähiökapakka jossa voit ottaa muutaman virvoittavan huurt...) "... siinä on parturi. Näkemiin."
VastaaPoistaKatin Kontit! Olihan minulla, se täytyy myöntää (jos on objektiivinen) aika pitkä letti. Mutta, en minä ymmärtänyt miten se työvolyymiini olisi vaikuttanut?
Ps. Huomaatteko muuten miten hienosti käytän sivistyssanoja. Tuo volyymikin tuli vain lonkalta. Ai, ette? Arvatkaa sitten, meninkö parturiin? Vastaus: Menin, mutta vasta 1/2 vuoden päästä.
Muuten, kerran toisenkin kerran minulta on kysytty että oletteko paikkakuntalainen...? Antakaapas kun kerron! Olin silloin piipahtamassa Forssassa, syntymäkauppalassani, en ollut käynyt siellä vuosiin. (Ja kauppalastakin oli tullut kaupunki.) Juhlin sitä, vanhojen tuttujen kanssa, ehkä vähän liikaakin. Kun seuraavana päivänä poikkesin Alkoon (sekin oli ihan eri paikassa kuin ennen) niin ystävällinen Alkon myyjä sanoi minulle että "jospa tulisitte huomenna uudestaan". Ymmärsin yskän. Mutta huomenna minun piti olla Tampereella, että ei se semmoinen käynyt. Niinpä minä pyysin ensimmäiseltä herrasmieheltä, jonka Alkon ulkopuolella tapasin, että "voisitko hakea minulle konjakkia?". Hän kysyi, "miksi et itse hae?". Vastasin "kyllä minä yritin mutta kun ne eivät myyneet." Mies katsoi minua - enkä minä horjunut, eikä mitenkään tuomitsevalla tavalla, kunhan vain mittaili minua päästä jalkoihin. "Ette taida olla paikkakuntalaisia?", hän sitten kysyi. Sanoin että en ole. "Ettekä tunne minua?". Sanoin siihenkin että en. "Minä olen Forssan nimismies."
VastaaPoistaPs. Kyllä minä itse sen konjakkipulloni sieltä hain. Kunhan kampasin ensin tukkani.
Paikkakuntalaisuus on ihmisen tärkeimpiä kriteereitä erilaislla luukuilla.
PoistaMinulta kysyttiin Uudenkaupungin terveyskeskuksessa ojentaessani näytettä lasiluukun taakse, että olenko paikkakuntalainen. Kun kerroin että olen kesäasukki, käynnistyi palvelutaso 2 ja maksuluokka 1 ja sain viedä vielä lämpöisen näytteeni itse laboratorioon. Paikkakuntalaisille olisi järjestynyt näytteen kuljetus määränpäähän.
Ystäväpiirini hauskin tyyppi oli kyllä Eero Nylund. (Hänen kanssaan me teimme Greenwichin aikaa näyttävää aurinkokelloa Ypäjälle. Häneltä opin termit nutaatio, deviaatio, deklinaatio ja analemma. Ja sen, että maapallo huojuu omaa (laskennallista) akseliaan vasten...) Nyla kun meni kysymään pankinjohtajalta lainaa itselleen niin pankinjohtaja kysyi että "mitenkäs pitkä se meidän yhteinen pankkisuhteemme olikaan?" Nyla vastasi: "Se on toistaiseksi aika lyhyt." "Mutta onhan teillä tili meillä. Ja kuinkas paljon sillä on talletuksia?" "Herra pankinjohtaja, jos minulla olisi tili ja siellä rahaa niin minähän nostaisin rahaa tililtäni. Enkä olisi tässä." Pankinjohtaja ymmärsi. (Ja nyt poistan tästä muutamia repliikkejä. Lopuksi) ... pankinjohtaja kysyi Eeron takaajia. "Ketäs teidän takaajanne on?". Eero: "En ole sitä vielä ajatellut. Mutta jos Te, herra pankinjohtaja, olisitte toinen niin kyllä kai me siihen joku toinenkin saataisiin."
VastaaPoistaEi tullut lainaa, ei.
Ps. Aina, kun Nylan kanssa oli liikenteessä, saattoi odottaa mitä tahansa. Esimerkiksi että Taivas romahtaa niskaan. (Niin kerran meinas muuten käydäkin.) Pekka Kejonen on kirjoittanut myös Nylasta. Mutta se nimi, "Lounais-Hämeen Kolossi" on mun keksimä.
Eero tutki pistiäisiä (Hymenoptera). Hän oli hyvin arvostettu asiantuntija alallaan.
Tultu kampaajalta. Olen 93 euroa köyhempi kuin edellistä kommenttiani kirjoittaessani. Tukkaakin on vähemmän.
VastaaPoistaPuheet olivat masentavia. Aivoinfarktia, dementiaa, osteoporoosia. Lehteä en juuri ehtinyt lukea, mutta siinäkin eteeni jäsähti kuvaus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, maniasta, joka voi alkaa tavallisena masennuksena. Masentaako teitä? Minua ainakin rupesi.
Onneksi sain puhelimitse hauskan kuvauksen koiran syömistä emännän eväistä, kolmioleivästä ja rypälerasiasta, jotka eväät koira oli kuorinut sievästi auki ja napsinut rypäleet irti rangasta hampaillaan yksitellen. Ranka oli jätetty olohuoneen matolle siististi kolmioleivän avatun muovin viereen.
Minulta parturissa käynnit tahtovat unohtua, muutaman viime kerran olen pyytänyt kuuden millin koneella ajamaan. Ei niin haittaa, vaikka seuraava kerta olisikin vähän pidemmän ajan päästä.
VastaaPoistaTiedän että gentlemannit käyvät parturissa niin, ettei muutosta huomaa; onneksi se ei koske minua. Meinaukseksi on jäänyt todeta leikkauksen jälkeen, kun peilillä työtään esittelee: "älä välitä, ei se sinun vikasi ole!"
Miehille naisten alituinen kuontalon muuntelu ja uudistumisen tarve voi olla järkytys. Sitten pitää vielä kauniisti kehua, löytää ne oikeat kehuvat sanat, vaikka mielessä takoisi vain: "voiherrahyväjumala minkä meni tekemään!" - Pikkuhiljaa mies dramaattisempiin muutoksiin tottuu ja alkaa taas puhua vähän tuttavallisemmin. Vaikka surullisimpiahan ne tapaukset ovat, kun vaimo kysyy mieheltään: "Huomaatko mitään uutta?" ja mies alkaa kehumaan uutta, monta vuotta vanhaa, puseroa.
Mutta pörrö oli upea!
No, tuo pörrö se kampaus edelleen on. Sen ylläpito pystyasennossa vaatii säntillistä kampaajallakäyntiä, muuten muoto lässähtää alas.
PoistaJään vain kadehtimaan miesten 20 euroa per käynti! Sellaiseen summaan nainen ei taida päästä koskaan, vaikka antaisi ajaa vain viiksikarvansa.
Eläimet ovat fiksuja. Ihminen on eläin. Ihminen on fik... Eikä ole.
VastaaPoistaTäytyy kokeilla toisin.
Koirat syövät viinirypäleitä. Ihmisetkin syövät niitä. Viinirypäleet syövät sekä koiria että ihmisiä.
Ei, jokin tässäkin mättää?
Homo humini humps. Ja Pums Panks kans. Homō hominī lupus est.
)!Onnistuihan se(
Kuolema, liian suuri asia
VastaaPoistaverhottavaksi sanoihin, puettavaksi tunteisiin,
ja liian pieni. Näkymätön lintu.
(Lassi Nummi 1928-2012)
Lassi Nummi oli hyvin sympaattinen ihminen. (Niin oli Seppo Nummikin. Vaikka sympaattinen sanan korvaisin vaikkapa "tarttuilevalla" sanalla.)
VastaaPoistaJoskus kaikki kuolevat. Ei se... , niin.
Tämä runo on kulkenut mukanani kellastuneena lehtileikkeenä siitä lähtien, kun sen ensi kertaa luin:
VastaaPoistaAnna meille rauha,
- rauha käsille, jotka
ovat askareistaan vaipuneet,
silmille jotka ovat sulkeutuneet
lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää
poisnukkuneet ja meidät, jotka
vielä vaellamme täällä.
Anna rauha, joka käy yli
kaiken ymmärryksen.
Anna rauhasi.
Anna se heille ja meille.
Lassi Nummi, Requiem
Tällaisten runojen ja ajatusten tähden en pystyisi koskaan sanomaan, että uskonto ei anna ihmisille mitään. Minusta antaa riippumatta piiruakaan siitä, onko mitään vai eikö ole. Se on yhdentekevää.
PoistaIlman uskontoa ihmisellä ei olisi rukousta, jonkalainen tuo runo on. Minusta rukous on ihmiselle tyypillinen tapa. Siinä yhdistyy toiminta ja ajattelu.
Milyj drug, ja znaju.
VastaaPoistaNäkemiin, ystäväni, näkemiin.
Sydämensyrjimmäinen olet minulle.
Ero joka ennalta jo arvattiin
lupailee että vielä tapaamme.
Näkemiin kättä paiskaamatta, sanoitta
äläkä sure, turha tuskitella mokomaa
ei tässä elämässä ole uutta kuolla
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.
Tämä on (Annikki!) Jeseniniä. Pari värssyä pitkästä runosta jonka hän viimeksi teki ennen kuin tappoi itsensä. (Legenda liioittelee että hän kirjoitti runonsa omalla verellään... höpö höpö. Ei hirttäytyneestä ihmisestä verta valu.) Tämä runo ei jätä minua rauhaan). Ajattelen, että ole jättämättä. Luen sitä aina joskus.
Hyvä, kun kutrit tulivat kuntoon! :)
VastaaPoistaEikös se ole ihan tasa-arvon mukaista, että vanheneva nainen kelpaa sitä paremmin mitä enemmän on pätäkkää - jotkut miehet kun jaksavat jankuttaa, että "ihan tavallinen" mies ei naiselle kelpaa. Että pitää siis olla vähintään paksu lompakko jolleivat muut avut ole huomionarvoisia.
;)
No miksei niinkin, Kuunkuiske.
VastaaPoistaTasa-arvoinen näkökulma tuo on, ja varmaan tosi molemmilla sukupuolilla. Rahan mahti on suuri, joskus suurin, ja tämähän on realiteetti.
Suostuisin minä ehkä sellaisen varakkaammankin leidin ottamaan.
VastaaPoistaSanoisin sille, että älä ole noin ajattelevan ja pohdiskelevan näköinen, vaikka tämän maksatkin. Ja sepittäisin sille runokkeita, vaikka tällaisen:
Koitteessa lehden luin,
kun vaatteet päälleni puin
- kas uusi auer nousee.
Vaan mikä on ala sen alasen
alas en alan sen alasen pullaa saanut:
Hän miljonääri on, sen monin tavoin taannut!
No jaa, välttäisi sille leidille ehkä vain pala tuttua Leinoa, tuota se ei taitaisi ymmärtää, kun siinä on älyllisiä sanaleikkejä. Tämä kaikella kunnioituksella rikkaita leidejä kohtaan.
VastaaPoistaMuutoin voisin kyllä minäkin ottaa rikkaan gentlemanin, jos se ymmärtäisi vapaudenkaihoani ja ymmärtäisi lähestyä minua mieluiten vain setelitukulla tai vapaalla luottokortilla.
Vatsanpohjan perhoset vilistävät omia aikojaan, ei niitä voi hallita tai pakottaa.
VastaaPoistaSe joka ryhtyy suhteeseen rahasta, ei ole kokenut sellaista mitä rahalla ei saa.
Tuo yllä oleva oli tietenkin leikkiä, Kuunkuiske.
PoistaLuulisin jotenkin, että suhteeseen harvoin ryhdytään pelkästä rahasta. Jos ajattelen tuota omassa jutussani kuvaamaani tapausta, kyllä se ilmeisen molemminpuolisen materian arvostuksen ohella pohjautuu myös muuhun, jonkinlaiseen keskinäiseen arvostukseen tai kunnioitukseen. Tämmöisestähän voi versota kiintymys, rakkauskin, ns. sopivissa ja sovituissa liitoissa.
Onhan monesti pohdittu sitä, onko vanhan ajan järjestetyissä liitoissa oltu sen onnettomampia kuin nykyajan rakkausliitoissa.
Siis en ymmärrä, miten tavallisesta kampaajalla käynnistä voi saada niin napakan ja hyvän jutun kuin Iines tässä on saanut. Heti alusta, ensimmäisestä sanasta tulee tuntu, että nyt tapahtuu jotain, nyt viedään lukijaa vauhdilla ja kohta tapahtuu jotain hirveän kamalaa, pelottavaa tai aivan ihanaa - niin kuin kuva antaa odottaa - ja pläiskis! Siinä se. Lyhyt vuoropuhelu, ja lukijalta pääsee helpottunut huokaisu.
VastaaPoista"Paljonkos niitä raitoja laitetaan?
Ei kovin paljon eikä näkyviä.
Ja paljonkos leikataan?
No ota nyt vähän.
Sama kuin ennenkin?
Niin."
Tuo maalaus on hätkähdyttävän hieno. Se sopii mainiosti juhlistamaan tätä juttua. Molemmat ovat luomuksia, jotka herättävät uteliaisuutta ja luovat jännitteen ja odotuksen. Maalaus: mitä tapahtuu, kun tuo nainen riisuu krumeluurinsa päästään. Tarina: mitä tapahtuu kun Iines ei ota tarjolla olevia asiakastossuja ja istuu kuin kuningatar kampaajan korkeaan tuoliin (joka muistuttaa valtaistuinta).
Ja tapahtuuhan sitä, mutta ei Iinekselle itselleen. Tapahtuu Martan katoamisjuttu! Siinä sitä onkin nieleskelemistä. Mutta päähenkilö, Iines, poistuu kampaajalta pitäen päätään pystyssä ja selkä suorana. Ja hänellä on muutamia grammoja kevyempi olo.
Minulla oli edessä kampaajalla käynti ja niinpä kirjoitin siitä muutaman rivin - olen käynyt samalla kampaajalla kymmeniä vuosia, kaikki on tuttua.
PoistaAluksi juttu oli rakenteeltaan sellainen, että siinä oli vain alkukappale ja loppureplikointi. Syvensin sitä sitten Martta-episodilla. Ystäväni "Martta" nimittäin värjäsi tukkansa punaiseksi, kun pani mieshaun päälle ja leikkautti sen alapäänsä kuntoon. Elämä yllätti: hän löysi mukavan miehen elämänsä jakajaksi.
Kertojaminällä ei ilmeisesti ole sopivaa tahtotilaa, mikä vaaditaan, jos haluaa muutosta elämäänsä. Ei niin, että hän tätä nykyistäkään haluaisi. Tuota jotakin halusin ilmentää.
Voi sinua Martta.
VastaaPoistaKuinka oletkaan hitsautunut deittiisi. Hengität samaa ilmaa samoilla keuhkoilla, nokkosperhosesi liitelee kuin keisarinviitta ja silmäsi näkevät näkymättömänkin pölyhiukkasen. Ikäänkuin orgastisena huippuna ja sen ilmentymänä siintää mielikuva, samanlaisissa tuulipuvuissa tepsutteleva majakka ja perävaunu.
Kaukana mielikuvissa taitaa sen sijaan olla ruohonleikkurin säksätys kirkonmenojen aikaan ja sen jälkeinen miestenpyörän ketjujen naksatelut sen suunnattua kylää kohden. Ei ihme että juurevana ja persjalkaisena tuo mielikuva on työtynyt laakista ja voimalla ns. Mazdan takakontiin.
Voi Martta. Kuinka epäromanttista onkaan istua ilmalämpöpumpun virtauksen alla kuvitellen sen korvaavan elävä tuli ja puiden kanssa veuhtaamisen nautinto ja kuinka edes järvisaunan korkeilta lauteilta voisi aistia kiukaan pihinan ja suhinan sen eroottisesta otteesta puhumattakaan.
Voi Martta, lässähdän myötätunnosta. Kuinka ymmärtäisitkään, ettei pullaa tehdä sämpyläjauhoista ja tiikerikakku ilman nostatusainetta on kuin tiskirätin kasvoilleen saanut kulkukissa. Hyvä sentään, että sitä kanakeittoa, vaikka vain broilersuikaleista, on tarjolla, kalakeittoaineksetkin olivat kuin tarjolla jos vain niin haluaisi uskoa.
Martta, kunpa ymmärtäisit ystävien merkityksen vastapainona miehelälle. Se on kuin raikas tuulenvire paahteisella järvellä soudellessa, korvike luopumisen tuskalle ja askel ymmärtää sitoutumisen kahleet.
Voi sunua Martta.
Ylätalon Anna,
PoistaOhoh. Olen mykkänä hämmennyksestä. Niin tarkkaan olet lukenut sanani ja muistat kaukaisetkin maininnat. Muille muistamattomammille totean, että kertomuksessa mainitut detaljit ovat tosia, itsekin unohtamiani mainintoja. Kertomus on kuin tarkka puukaiverrus, niin hieno, etten malta kuin kuiskata, että ilmalämpöpumpun lisäksi talossa on elävät tulet, parikin tulipesää. Ja kalakeitto se oli, itse pyydetyistä kaloista. Muistan tarkkaan, koska se oli minun makuni mukainen kirkasliemikeitto. Nämä kuiskaan, mutt viis niistä, tarina on hieno!
Minäkin kiinnitin huomioni tuohon allegoriaan - että leikataan yläpäästä ja alapäästä, mutta en kehdannut vaan ottaa asiaa puheeksi, kun tässä liikutaan sanoisinko henkilökohtaisella palstalla.
VastaaPoistaMenisikö se lopun keskustelu Martan tapauksessa näin:
Kuinkas tiukaksi laitetaan?
Ei kovin kireälle eikä näkyvästi.
Ja paljonkos leikataan?
No ota nyt vähän.
Samanlaiseksi kuin aiemminkin?
Niin.
Vaikka naurattaa tuo näppärä muunnos, niin jälleen kerran muistutus: ei se väljene käytössä eikä iänkään myötä, vaan kyse on pikemminkin rakenteellisesta asiasta - käsittääkseni. Nuorilla tytöilläkin voi olla hehtaarihalli ja kolmen lapsen äidillä sitten taas ei.
PoistaMutta siis tässä oli kyse oikeasti jostakin muusta.
Iines: "Onhan monesti pohdittu sitä, onko vanhan ajan järjestetyissä liitoissa oltu sen onnettomampia kuin nykyajan rakkausliitoissa."
VastaaPoistaEikös tätä ole pohdiskeltu tuon tuosta ja tultu tulokseen, että ei varmaankaan ole sen onnettomampia oltu, pikemminkin päinvastoin.
Näkeehän sen kasvavista avioeroluvuista, etteivät omat valinnat niin erinomaisia ole. Lisäksi monella on taipumus valita aina samalla tavalla väärin - aina otetaan samanlainen ketku.
On aikamoinen väärinkäsitys, sanon minä, että jokaiselle ihmiselle löytyisi vain yksi ainoa oikea. Väitän, että 100 ihmisen populaatiosta löytää 15 sopivaa, ja loppu on sitten sattumaa.
(Luin Iineksen ensisanan muodossa "Onkohan" ja siksi ikään kuin vastasin siihen, vaikka se olikin siis toteamus. Tämä selityksenä asiaan, joka ei selityksiä kaipaa.)
VastaaPoistaOlen hyvin jotunilaisilla linjoilla tässä ainoa oikea -asiassa. Oikeastihan se siis menee niin, että naitu ihminen se tietää vasta ihminen olevansakin. Monelle onneen riittää se, että pääsee liittoon. Kaikki käy, kaikkeen sopeutuu.
VastaaPoistaPäässä ei pitäisi olla unelmia tai haihatuksia mistään ritareista, seksikaunottarista tai edes mieleisistä kumppaneista. Kun ne juuri eivät kestä. Olisi ehkä hyvä, että vanhemmat edelleen valitsisivat lapsensa puolison.
Luultavasti se ennenkin meni niin, että kyse oli jonkinlaisesta ns. idols-naimamallista. Ensin kaikkein surkeimmat naurettiin ulos ja sitten finaaliin päässeistä valittiin sopivin.
VastaaPoistaEli varmaan vanhemmat ja suku sekä sulho/morsio itsekin pääsi tekemään esivalintaa. Oli oltava sama yhteiskunnallinen asema ja muutenkin sopivaa sukua.
Samalla tavallahan näissä unelmien poikamies/tyttö-kisoissa oikea valitaan. Vaikka ne liitot ei kestä ehkä juuri siksi, että niissä ei valinnassa painoteta oikeita asioita ja suvun painoarvo on olematon.
Minusta olisi kohtuullista, että "entinen akka" valikoisi exälleen uuden, ettei se meni hömelöyttään antautumaan kuivakkaalle, rumalla ja laihalle ruppanalle, entisen verevän kinkun sijaan.
VastaaPoistaEhottomasti exillä pitäisi olla veto-oikeus tuleviin puolisoihin.
VastaaPoistaKaikkein parasta olisi, jos valtio määräisi puolison rekisterin mukaan. Kun tulisi tiettyyn ikään, puolison voisi noutaa noutaa rekisteristä jokainen halukas.
VastaaPoistaOlisi aina otettava seuraava listalla oleva syntymäjärjestyksessä. Tämä jos mikä takaisi demokraattisen valinnan ja poistaisi kaikenlaisen turhanpäiväisen koreilunhalun ja turhan liehittelyn ja kujillajuoksun.
Puolison voisi vaihtaa, jos siihen tulisi jokin rekisterissä hyväksytty vika tai jos se kuolisi ennen aikojaan.
Tulee mieleen se, kun nuori mies meni Sokrateen luo kysymään neuvoa, että pitäisikö hänen mennä naimisiin.
VastaaPoistaSokrates mietti hetken ja vastasi: "Ei sillä ole merkitystä. Tulet joka tapauksessa kärsimään."
Se ei tietenkään tarkoita sitä, että yhden kanssa on mahdollisuus onnellisempaan suhteeseen kuin jonkun toisen.
Siis puhun läpiä päähäni. Se nimenomaan ei sulje pois sitä, että yhden kanssa on parempi mahdollisuus onneen kuin jonkun toisen!
VastaaPoistaSiis vakavasti puhuen uskon sielujen sukulaisuuteen, eli jonkinlaiseen yhteiseen ilmaisu- ja tajuamistasoon. Toinen ei aina käsitä toisen kaikkea ilmaisua, eikä se ole siis vika, vaan erilaisuuden piirre. Kun kohdataan samoilla tasoilla, on mahdollisuus hyvään vuorovaikutukseen, ja tällaisen kanssa on helppo olla. Jotenkin näin se mielestäni menee.
VastaaPoistaHelppous - kaiken aa ja oo!
VastaaPoistaEn oikein usko siihen "vastakohdat täydentävät toisian" -läppään, koska a) ihminen on jo itsessään kokonainen eikä tarvitse täydennystä - toivottavasti - ja b) miten voi kohdata, jos sielut eivät ole veljiä?
Minulla kun on sellainen ongelma, että hyvin vähän ymmärrän muita, itseäni vielä vähemmän.
VastaaPoistaRakkaus on tottakait mukavaa, kun vain tietää mikä niistä kaikista.
Kukapa itseään ymmärtäisi täysin, hyvä jos osin, joskus.
VastaaPoistaJa rakkaudesta puhuminen on minusta aika turhaa touhua, sillä kukapa sitäkään tuntisi ja osaisi edes kunnolla määritellä. Kiintymys on lämpimämpi sana. Rakkaus tuo mieleeni naistenlehdet hömppäpsykologioineen.
Minusta olisi kivampi kuulla, että osaatpas, hutsukka, laittaa ihanan aamiaisen kuin rakastan sinua, nainen.
"Rakkaani, aamiainen oli kiitettävä, selkeä 9+, täydet olisit saanut, jos kananmuna olisi ollut seitsemän eikä kahdeksan minuuttia ja lautaselle."
VastaaPoistaJay osasi rakastaa, eri lähteiden mukaan hänellä oli 55-75 lasta eri naisten kanssa. Tässä hän kertoo siitä ilmeisesti viimeiseksi jääneessä konsertissaan. Paras on se kohta kun sanoo: "OUUU!"
Tuosta olisi kyllä voinut tulla muna päähän ja lautanen seinään. Mutta ei hassumpi repliikki imelyyksien sijasta.
PoistaJos on ollut 55 - 75 lasta eri naisten kanssa, niin olisiko tuo miekkonen ollut mieluummin vähän epävarma sen rakkautensa kanssa, reppana?
Päinvastoin, Jay ei ollut lainkaan epävarma itsestään; tässä hänen kuuluisin kappaleensa hienolla koreografialla.
PoistaNo, ehkä häntä hieman harmitti, ettei nuoruuden haavensa oopperalaulajan urasta aivan toteutunut.
Tuosta jäi jotain pois muokatessani, mutta ei se mitään, noin siitä tuli parempi.
VastaaPoistaPeikko on vastannut pakinaperjantai kysymykseesi. Kaikki vanhat linkit ovat tallessa.
VastaaPoistaPeikko kiitos, kävinkin siellä eilen jo katsomassa! Minulla on tapa "kommentoida", jos en löydä etsimääni. Jatkan lukua siellä taatusti. Tavoitteeni oli selvittää, millaista pakinaa edellytetään.
VastaaPoistaViimeistään silloin kun paneskelusta tuli itsetarkoituksellista, vailla hedelmöitymistä, kylvettiin feminismin siemenet. Hormonaalisesti moniavioisuuteen soveltuva naaras on pyrkinyt tahdon alaisten emootioidensa avulla hallitsemaan urosta, ja sen, nisäkkäistä suurimpia "pelejä ja vehkeitä".
VastaaPoistaNaisen dilemma on turvan ja resurssien sekä aikaisemman hedelmättömyytensä korvaaminen miehisella omnipotentilla tai ainakin haahuilla tuon ristiriidan lieventäjiä.
Voi sinua Jorma Jerkku,
VastaaPoistaonhan se niin että seksi maailmaa pyörittää, mutta vielä enemmän kuitenkin raha ja halu nousta tietoon, sivistykseen ja valtaan päättämään omista asioistaan. Naisille tätä kaikkea ei ole vieläkään suotu samassa määrin kuin miehille.
Feminismin siemen on puhtaasti sukupuolen sorrossa ja seksi- ja hanttityöjuhtana näkemisessä. Ei feminismillä ole mitään tekemistä hormonien tai seksin kanssa. Kun nainen pikkuhiljaa vapautuu tasa-arvoon, toki naisen seksuaalisuuskin saa uusia ulottuvuuksia.
Mikä tässä kaikessa on niin vaikea käsittää?
Mutta milloin paneskelusta sitten tuli itsetarkoituksellista? Olisiko ollut joskus 250 000 vuotta sitten vai jo aiemmin?
VastaaPoistaOlen joskus miettinyt, että kun Jumala karkoitti Aatamin ja Eevan paratiisista ja kirosi, että kivulla sinun on synnytettävä ja otsasi hiessä leipäsi ansaittava - niin miten häneltä jäi kaikkein pahin tuomio sanomatta: ja kiimassa kieriskeltävä syntymästä kuolemaan.
Muuten tuo Iineksen idea puolisorekisteristä on erinomainen. Onhan niitä Ievoja ja muita parinmuodostuskoneita ollut maailman sivu, joten nykyisellä tietotasolla kone yhdistäisi aina oikeat ihmiset - se tietäisi paremmin kuin me kenen kanssa on hynttyyt yhteen lyötävä.
Koska ihmiset muuttuvat, niin vuosittain voisi olla katsastus, jossa tutkittaisiin onko syytä vaihtaa mallia vai körötelläänkö tällä entisellä vaan.
Tuolla Jorma Jerkulla on hauska nimi, mahtaako olla sukua Anna Jerkulle, hän oli nimittäin aika erikoinen tapaus. Aivan kauhea miesasialiikkeen edustaja, ei siltä hetken rauhaa saanut, minä eikä muut.
VastaaPoistaMinä olen vähän ajatellut, että jos liittyisi naisasiaunioniin, siellä olisi varmaan fiksuja ja himon riivaamia halukkaita naisia. Jos niille tällainen jo vähän eltaantunut vielä kelpaisi. Valehtelisin tietysti niille ikäni, sanoisin että olen viisitoista.
Valtiojohtoinen puolisorekisteri toimisi juuri noin, että pääsääntöisesti sopimus uusittaisiin vaikka vuosittain, ja siellä voisi palauttaa ja vaihtaa kohteita tarpeensa mukaan. Aina olisi kuitenkin otettava jonotusvuorossa oleva tai oltava ilman vuoden karanteeniaika.
VastaaPoistaJoitain ikäryhmiä voisi olla tai muita alaryhmiä, myös erikoisuuksille, mutta mitään himon riivaamia halukkaita ei voisi toivoa eikä edes vähän eltaantunutta palauttaa ennen kuin on pitänyt kohdetta tietyn ajan, ehkä vuoden.
Vähän niinkuin lapsena purkankuvia kerätessä.Jenkkipurkkien käärinpapereita kun keräsi jonkun määrän, sai hienon jenkkirepun. Vieläkin vit...aa, kun lähdin kimppaan isonveljeni kanssa ja hän sai repun. Mitä hel...iä minä siitä hyödyin?
VastaaPoistaAi niin, niistä purkan kuvien keräilystä... Tarzanit oli melkein kaikki, mutta tahallaan ne teki joitain kuvia hyvin vähän, ettei sarjaa saisi täyteen ja keräily jatkuisi.
Aidot punapäät minulta taitaa vielä nytkin sarjasta puuttua.
Niin minultakin puuttuu, Riku, sarjastani aidot punapäät. Ja aidot pisamanaamat, jotka ovat kivoja. Ennen ihmisillä oli enemmän pisamia, ja olen miettinyt, mihin ne ovat kadonneet. Lapsillakaan ei enää näe pisamia kesäisin nenänsä päällä.
VastaaPoistaMuistan keräilleeni lapsena innokkaimmin karkkipapereita, ja filmitähtien kuvia, muutoin en ole koskaan innostunut keräilystä. Mitään koko sarjan suoraa ei ole miltään alalta.
Ai niin, on minulla yksi keräilyheikkous, kipsiveistokset, vanhat kipsipäät. Ei niitäkään monta ole, mutta niihin tunnen himoa, ja niitä voisin kerätä piirongin päällyksen täyteen. Samoin erilaisia täytettyjä lintuja voisin kerätä jonkin sisään tuodun puunkarahkan täyteen.
niinpä, oma ritarini toi ruusut valkoisella ratsulla...
VastaaPoista"onhan se niin että seksi maailmaa pyörittää, mutta vielä enemmän kuitenkin raha ja halu nousta tietoon, sivistykseen ja valtaan päättämään omista asioistaan. Naisille tätä kaikkea ei ole vieläkään suotu samassa määrin kuin miehille." "Feminismin siemen on puhtaasti sukupuolen sorrossa ja seksi- ja hanttityöjuhtana näkemisessä. Ei feminismillä ole mitään tekemistä hormonien tai seksin kanssa. Kun nainen pikkuhiljaa vapautuu tasa-arvoon, toki naisen seksuaalisuuskin saa uusia ulottuvuuksia."
VastaaPoista"Mikä tässä kaikessa on niin vaikea käsittää?" kääntyy takaisin kuin bumerangi. Näyttää siltä ettei naisilla ele halua (tarvetta) nousta tietoon, sivistykseen ja valtaan päättämään omista asioistaan, koska sitä ei heille ole suotu. Raha eikä halu ole sukupuolisinonnaista.
Lukuisista "alatalon Marttaa" koskevista vähättelyistä ja mitännöinneistä päätellen hänellä on vielä pitkä tie vapautumisen kautta tasa-arvoon, vapautumiseen rahoista, emotionaalisesta ja taloudellisesta turvallisuudesta. Kirjoitetusta päätellen tuo suhde ei perustu seksiobjektina olemiseen, puoleensa vetämiseen, mitä suurin osa naisista tavoittelee ja joka on seksuaalisen vallan väline.
Nainen/mies kahtiajako ei ole poistunut yhtäläisten oikeuksien ja kasvatuksen sekä vaatimusten ja velvoitteiden lisääntymisen myötä, mutta naisten vaikutus näyttänee vähentyneen kaiken aikaa. Sukupuoli-indentiteetin ollessa vain vallan tuote pitäisi sen olla myös purettavissa ja korvattavissa yhtenäisellä sukupuolisuudella.
Feminismin idea on juurikin jakaa ihmiset naisiin ja miehiin jotta voitaisiin sen "toisen" osapuolen asemaa arvottaa. Ja,
En tiedä, mikä on feminismin idea, mutta ei se ainakaan tuo ole.
VastaaPoistaTuosta olen samaa mieltä, että naisilla ei aina ole itsellään halua nousta tietoon ja sivistykseen. Monelle on edelleen silikonien hankkiminen kivempi juttu.