Minä ihailin villiä voimaa, minä nöyristä lapsista nöyrin

Joskus olen sydämetön naisille, kanssasisarilleni, joita viedään sivuvaunussa niin että heikkoa tekee. Miksi he eivät aja itse? Miksi he tekeytyvät heikoksi ja antavat miehen hallita, lyödä ja lopulta  tappaakin. Miksi emo ei turvaa  edes pentujaan?

Juuri nyt median estradilla on narsisteja, jotka ovat lennättäneet uhrinsa pilvien päälle omantunnontuskia kärsimättä, surren ehkä vain sitä, että ei tullut enempää uhreja ja sitä, että oma napa ryvettyi. Esimerkiksi Laajasalon perhesurmaajasta kirjoitettiin, että hän ei osoittanut oikeudessa katumusta teostaan.

On aika kummallista lukea, miten jopa asiantuntijat koettavat ulkoistaa perhesurmien syyt yhteiskuntaan, ikään kuin koko perhe surmattaisiin esimerkiksi köyhyyden tai osattomuuden takia. Lehdissä kysellään kiivaasti, miksi yhteiskunta ei tee mitään ehkäistäkseen perhesurmat. Psykiatrian asiantuntijoiden mukaan joukkosurmien  syyt ovat kuitenkin yksilön sisäiset syyt, ja taustalla on  useimmiten jokin persoonallisuushäiriö, esimerkiksi narsismi tai läheisriippuvuus. Persoonallisuushäiriöhän ei ole sairaus, joten henkilö on juridisesti vastuullinen teoistaan, toisin kuin mielisairas, joka on syyntakeeton. Juuri tästä rajanvedosta on kyse Anders Breivikin tapauksessa.

Persoonallisuushäiriö on suhteellisen pysyvä ja parantumaton ajattelu- ja käyttäytymismalli, jonka taustalla on usein traumatisoituneita lapsuudenkokemuksia. Esimerkiksi Uhrilampaiden psykopaatti Hannibal Lecter ei ollut mielisairas, vaan nimenomaan persoonallisuushäiriöinen. Hän ajatteli älykkäästi ja kristallinkirkkaasti, mutta oli sisältä kuollut, tyhjä taulu, tunteeton kone.

Se ajattelumalli, että perhesurmien syitä ulkoistetaan yhteiskuntaan ja vaaditaan yhteiskunnan joukkotoimia, ei johda siis mihinkään, koska syyt surmiin ovat syvästi inhimillisistä traumoista kumpuavia persoonallisuuden häiriötiloja, jotka syntyvät varhaislapsuudessa. Jos jotakin halutaan muuttaa, käsitys ihmisen varhaiskehityksestä tulee nostaa pöydälle ja miettiä korjausliikkeet sinne, ennaltaehkäisevästi. Ihminen ei häiriinny pelkästään yhteiskunnan vaikutuksesta surmia tekeväksi, perimmäinen syy on aina sisällä.

Ja mitä yhteiskunta ylipäänsä voisi edes tehdä persoonallisuushäiriöiselle perhetyrannille, kun nämä ongelmat kerran vaietaan jo etukäteen kuoliaaksi? Naisia lennätetään sivuvaunuissa eivätkä he syvästi manipuloituneina eväänsä väräytä,  vaan ovat hiljaa ja eristäytyvät muusta maailmasta, koska se on useimmiten persoonallisuushäiriöisen tavoite.  

Esimerkiksi uusimman, juuri tapahtuneen perhetragedian äitiä luonnehdittiin muita ihmisiä pakenevaksi. Tämä on tyypillistä narsistin uhrille, jota saattaa kotona odottaa syyttelevä ja harhainen ristikuulustelu käydystä pihakeskustelusta. Persoonallisuushäiriöinen ei tunnusta edes perheenjäseniään erillisiksi ihmisiksi, vaan itsensä jatkeiksi, joiden tehtävänä on sulautua häneen ja palvella häntä, unohtaa omat tarpeensa täysin ja kokonaan. Siksi perhe lähtee mukana ja ennen itseä, kun häiriöinen niin päättää. 

Surullista vain, että sieltä sivuvaunusta ei ilmeisesti enää osata halutakaan pois. Se kiihdyttää minua värisevään raivoon saakka. Miksi naiset antavat tämän tapahtua? Miksi he eivät lähde lapsineen ajoissa, koska ennusmerkkejä on ennen tragediaa, pakostikin? Miksi he eivät ota asioista selvää? Kaikki tieto on saatavilla.