20.7.2013

Spk, sivu 11: Ovat muistojemme lehdet kuolleet


19.7.  Sisko toi Suomeen rahaa, paksuhkon setelinipun. Häipyi pankkihenkilön kanssa takahuoneeseen perustamaan jotain, solmimaan jotain, tekemään jotain, mitä en tiedä, enkä tahdokaan tietää. Sanoi sitten, että tahtoo minulle tiliinsä nosto-oikeuden. Minä en tahtonut, kieltäydyin. Sanoi sitten sen minkä äidin kuolinkesänäkin, kun kävimme turhaan ostamassa itsellemme vierekkäisiä uurnapaikkoja seurakunnalta. Että tahtoo viimeiseksi tänne, uurnalehtoon, meren rantaan,  kotilaituria vastapäätä, ei miehen sukuhautaan saksojenmaalle. Ja ehkä minut viereensä. On sitten Nanalla helpompaa, kun ollaan kaikki vierekkäin. Meillä oli tuona kesänä  setelit mukanamme ja olimme vakavissamme, odottavia, voisi sanoa jopa hartaita, kun istuimme seurakuntakanslian penkeillä odottamassa, että meille esitellään uurnapaikkojen sijainteja. Olimme päättäneet ottaa merenpuoleisimmat länsipaikat. Vaan ei esitelty ensimmäistäkään paikkaa, ei mistään ilmansuunnasta. Ei niitä etukäteen myydä, pitää palata vainajina.  

Miten minä sen taas arvasin, että sisko haluaa turvata äkkikuoleman varalta sen, että pääsee varmaan Suomeen kenenkään joutumatta maksamaan peltilaatikkokuljetusta lentokoneella tai hautapaikkaa. Tätä hän järjesti, minun siskoni. Ilmeisesti miehen vakava sairaus on saanut hänet ajattelemaan asioita loppuun asti. Mies on nyt siskon loman ajan yksin kotona, sairaanhoitajaystävän päivystämänä, kieltäytyy kaikesta hoidosta, sanoo, että sisko kontrolloi, jos tämä koettaa miestä lääkäriin. Miehellä on varhaisdementia ja maksa-arvot korkeat.

Turhan käyntimme jälkeen silloin kerran lähdimme sitten shoppailemaan uurnarahoilla. Muistaakseni alet olivat kuumimmillaan. Seurakunnalle ei rehti raha kelpaa, eivätkä elävät ja halulliset sielut, se ostaa vain kuolleita sieluja Tšitšikovin lailla. Aika kummallista, että kalliita sukuhautapaikkoja myydään rikkaille suvuille etukäteen, muttei uurnalehtojen pikkupaikkoja köyhemmille siskoksille. 

Lapseni Nana on ystävän häissä, lähti kolmen tunnin ajoon, sisko on saunalla, sai Martalta patteriradion lainaksi.  Surffailimme yhdessä netissä, minä opetin, miten  erilaisilla henkilöhauilla voi löytää tietoja ihmisistä. Sisko on sitä lajia, jolle verkkopankkimaksaminenkin on vierasta, kuten normaalisaksalaiselle edelleen on. Hän ei voi ymmärtää sitä, että Suomessa siirrytään e-laskuun ja e-reseptiin. Hänen miehensä ei käytä edes pankkikorttia, vaan käy pankissa sisällä nostamassa rahaa. Suomalaiset eivät taida aina ymmärtää, miten teknistyneitä täällä ollaan verrattuna eteläisempään Eurooppaan. Sitäkään ei tulla ajatelleeksi, että teknistyminen ja automatisoituminen ei välttämättä ole edistystä, vaikka se sellaiseksi mieluusti mielletään. 

Kommenteissa jo kerroin, että olin syyttömänä osapuolena vakavassa peräänajossa Raisiossa eilen. Autoni on mitä ilmeisimmin lunastuskunnossa. Farmariauton takaluukku on rutussa sen verran, että se pelkkä naputtelu ei korjaa ovea sileäksi. Maalikin on lohjennut, lukko on jumiutunut ja lukot ovat autoissa varsin kalliita. Vanhan autoni arvo on korkeintaan 2 000 euroa, ehkä vain tonnin, ja jos korjaus  maksaisi yli tonnin, vahingonaiheuttajan vakuutusyhtiö tuskin suostuu maksamaan auton hintaa kalliimpaa vakuutta. Tämä harmittaa, koska auto on muuten loistokuntoinen, vähän ajettu ja täysin moitteeton menopeli, jopa kaunis edelleen. Häviän uuden auton hinnan, joudun ottamaan velkaa. Parempaa autoa en voi saada tilalle, vanha olisi kelvannut minulle hyvinkin. Vanhaa autoa tulee ikävä, se on ollut minulle tärkeä esine, johon liittyy muistoja.

20.7. Aamulla oli muutaman tunnin risusavotta. Kannoimme ja työnsimme monta kymmentä kärryllistä risuja, oksia ja kariketta jo vuoren korkuiseen risukompostikasaan. Illalla grillataan naapureille. Pelkään että taas tulee sanomista. Pihvien kypsyysaste on maailmassa hyvin tärkeä asia, olen huomannut. Niin kuin se kai onkin. Vaan hiilipallogrillit ovat oikullisia, eivät ne aina tottele kokkaajan ohjausta. Jos tottelevat, tulos on parempi kuin missään, koskaan. Onneksi on runsaasti punaviiniä.

(Piirroskuva on mukaelma täältä.)

117 kommenttia:

  1. Kaunista tekstiä, tuo alku, täyttä runoutta. Vaikka aihe oli synkkä. - Mutta rujoimmista asioista, kuten Kuolemasta, kauneimmat runot juuri kirjoitetaankin.

    Hitsi, kun melkein itketät minua.

    VastaaPoista
  2. No voi, en halua itkettää sinua, mikis, enkä muitakaan. Ottakaa tämä mustana huumorina, joksi se on tarkoitettu! Minua ainakin naurattaisi sketsi siitä, kun kaksi ihmistä menee ostamaan itselleen uurnapaikkaa, ja neitisihteeri ei myy heille paikkoja, koska niitä ei voi myydä eläville, ja ostajat lupaavat palata asiaan. Ymmärrän kyllä, että harvat nauravat tällaiselle. Televisosta tuli kerran mainio brittisarja hautaustoimiston kommelluksista, kerrassaan naurettava.

    Takaisin iloisempiin asioihin sitten. Poistin juuri punkin siskon selästä. Punkkeja on riesaksi asti tuolla heinikossa kuhisemassa. Naapurin miehellä oli punkkki kainalossa.

    VastaaPoista
  3. Hautapaikkojen osto on hieno kertomus. Se saa minut näkemään sen lyhyenä elokuvana, sitä voisi sellaiseen muunnella monin tavoin.

    Minä tekisin hyvin radikaalin version, jossa siskokset olisivat ennen tapausta kiinni oravanpyörässä samaan tapaan, kuin Antti Litja "Jäniksen vuodessa" ennen irtiottoaan. Epäonnistuneet kaupat saisivat siskokset järkyttymään ja he tajuaisivat elokuvan päätteeksi kirkkaasti, että se on ainoa mahdollisuus: tarraisivat entistä tiukemmin oravanpyörään kiinni. "Jäniksen vuoden" realistinen versiohan olisi päättynyt heti siinä alkupuolella, kun äijä yöpyi sateisessa metsässä valkoinen kesäpuku päällään. Minä olisin Jarvana laittanut sen jälkeen vielä kuvan keuhkotautiin kuolevasta Litjasta ja lopputekstit olisivat alkaneet vilistä jo mitälie reilun kymmenen minutin jälkeen.

    Toinen mahdollisuus olisi, että seurakunnan edustaja olisi sittenkin paikat myynyt. Aivan älyttömän kalliit, velkaakin olisivat siskokset joutuneet ottamaan. Lisäksi seurakunta olisi yrittänyt kaupata ruumiille lomaosakkeita Kanariansaarten hautuumaalta. Siskokset olisivat tuumineet, että katsotaan sitten kun ovat ensin hautapaikkoja kokeilleet. Lopuksi seurakunnan edustaja olisi kansiosta esitellyt eri hintaluokkien taivaspaikkoja. Olisi päädytty melko hyvään sijaintiin, josta olisi lyhyt kävelymatka Herran luokse, ei kuitenkaan näköyhteyttä.

    Monia muitakin versioita tuosta saisi, mutta en kai minä niitä kaikkia voi tähän kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että olisimme hereästi kallistuneet tuonne Kanariansaarten suuntaan, etenkin jos lomaosakkeissa olisi ollut edes 50 prossan säätakuu ja lämpötilavakuus vähintään 25 asteelle sekä juokseva tarjoilija notkein polvin pienissä mustissa tangoissa ja välkehtivin hampain. Muut versiot ovat tällöin tarpeettomat.

      Poista
  4. Kolmas mahdollisuus olisi että Seurakunta myisi asiakkailleen edullisia seisomapaikkoja. Joista saisi S-bonusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis palleroinen, kannatan seisomapaikkoja, lisäksi minulla on S-bonuskortti, ja olen saanut ostetuksi mansikoita bonuskortista nostamillani rahoilla jo monta kertaa - käteistä kun minulla ei muuten koskaan ole ja asioin S-kaupassa, jonka kassalta voin nostaa mansikkarahat ja ostaa mansikat kaupan ulkopuolella olevalta myyjältä.

      Poista
  5. Juuri tätä minä tarkoitin, kun sanoin (ed. post.), että tässä blogissa revitellään. Iineksen postaukset ovat joskus niin hulvattomia, että "niiden on pakko olla totta, koska kukaan ei keksisi moista" - sanoisi tähän maailman kärsivällisin ystävättäreni.

    Olen samaa mieltä. Oikea elämä on useimmiten enemmän kuin mielikuvitus! Kun olin ripottelemassa isäni tuhkaa liki hetki sitten rautatieläisten hautausmaalle Hyvinkäälle, en edes hämästynyt, kun muistomuurissa oli isän lesken nimi valmiina isän nimen vieressä. Kuolinpäivä vain puuttui. Elämä on semmosta. En ollut tullut edes ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti sanomani, että olen hämmästynyt ja hämääntynyt ja että olen pohjoisessa. Siitä lyhenne hämästynyt - tietenkin!

      En mieti. En ajattele.

      Tietteks! Tämä on enemmän kuin odotin. Paitsi sääsket. Ne ovat samankokoisia kuin sudenkorennot Hämeessä! Siksi katselen nyt vain ikkunasta tunturiin.

      Ja Olen. Vain Olen! Se riittää. Nyt!

      Poista
    2. AnnaY, tattista vaan revittelymaininnasta, tykkään sananvalinnastasi.

      Onhan kuolema minustakin synkkä aihe, mutta samalla se on syvä aihe, joka koskee kaikkia ihmisiä. Se on myös asia, jolle voi ja pitää voida nauraa.

      Poista
    3. Minun on pitänyt siellä Auvisen hautaa käydä katsomassa. Matematiikanopettajani haudasta minulla on kuvakin, se on eri paikassa.

      Poista
  6. Invaliidit tietysti haudattaisiin omille invaliidipaikoilleen.

    VastaaPoista
  7. Invaliidit tai muut vajavaiset ovat oma luokkansa, juu.

    Vastaan tähän ensin. Koetan lukea muuta myöhemmin.

    VastaaPoista
  8. Ja juu, onhan se hienoa, kun vetää niin roisisti, ettei kukaan voisi uskoa.

    VastaaPoista
  9. Hautatoimilaki löytyy netistä ja kertoo mitä hautapaikoista on eduskunnassa säädetty. Olen ymmärtänyt että seurakunnat ovat poistaneet etukäteen varaamisen mahdollisuuden juuri siksi, etteivät varakkaat voisi hamstrata parhaita paikkoja. Uurnahautaan voi haudata kaksi uurnaa ja arkkuhautaan voi myöhemmin haudata myös uurnia.
    Kävin taannoin kolmen kaupungin yhteisellä tunnustuksettomalla hautausmaalla. Siellä ei ollut tungosta haudatuista eikä kävijöistä. Nekin paikat kulkevat seurakuntien kautta. Kirkollisverojahan kerätään mm. hautausmaiden kunnossapitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, Ellinoora, hyvä että valaisit asiaa!

      Tuo ei tullut mieleeni kyllä, että olisimme hamstraamassa parhaita paikkoja, vaikka juuri niin olimme tekemässä: varaamassa aurinkoisia merenpuoleisia länsipaikkoja setelit kourassa, paikalta, joka oli lähinnä lapsuuden onnellisia kultamaita, maita, joilla olimme onnellisia kesän lyhyet hetket. Talvisin olimme eri paikassa, emmekä olleet onnellisia vaan ahdistuneita lapsia.

      Mielessä oli lisäksi se, ettei jälkeenjäävien tarvitsisi maksaa meidän hautapaikkojamme, ja meitä olisi lisäksi lohduttanut ajatus, että ollaan lopulta vierekkäin, siskokset, vaikka eletään eri maissa. Kai me haimme turvallisuutta, joka puuttui lapsuudestamme.

      Poista
  10. Hautapaikastakaan ei saa ikuista muistoa itsestään. Juuri luin jonkun vanhan nettiuutisen, jonka mukaan joku seurakunta aikoi 1800-luvulla kuolleiden hoitamattomia hautoja ns. puskutraktoroida. Kolmekymmentä vuottako se on normaali hauta-aika. Siinä ajassa monen omaiset katoavat, katoaa myös hauta.

    Ystäväni sanoi joskus: "tulta vaan perseeseen, kun se hetki tulee!" Pelkäsi ilmeisesti matoja. Tulta sai, veljenpoikansa käy joskus kaatamassa tölkillisen olutta haudalleen.

    Ikuisen muiston itsestään saa, jos lyö pipipää Aleksanteri Suuren tavoin miekalla rikki aikansa Rubikin kuution. Tai Herostratoksen lailla polttaa Artemiin temppelin vain tehdäkseen itsestään pysyvän muiston, - hän onnistui siinä täydellisesti. Myöhemmille kirkkonpolttajille ei aina ole käynyt yhtä hyvin.

    Faija vitsaili, että oli tuntemaltaan ruumiinavaajalta pyytänyt rusettia munien yläpuolelle, lupauksenkin oli saanut. En muista, että sellaista olisi ollut.





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riku, tykkään faijastasi! Ihmisessä oli asennetta.

      Muistomerkkejä ei tarvita, niillä rasitetaaan vain jälkeenjääviä. Oikeastaan uurnapaikka on niille, jotka tahtovat auttaa jälkeenjääviä selviämään helpolla, pieni laatta ja yksi kukkanen, ei ajatustakaan maatuvista ruumiista ja niitä syövistä madoista: kaikki on jo tuhkana. Ja oikeastaan, miksi ei voisi olla niikin, että tuhkat heitettäisiin mereen ja se olisi siinä, paikkaa ei tarvittaisi.



      Poista
  11. Nyt alkaa muuten, Teemalta, yks paras elokuva mitä Suomessa on ikinä tehty. "Joki".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin kun kehuit, valitettavasti minulta jäi pätkä pois välistä; pakko nähdä uudelleen.

      Et turhaan kehunut.

      Poista
    2. Toivottavasti tämän voi katsoa Areenan kautta. En juuri nyt nyt tiedä, olenko nähnyt elokuvan. On aavistus, etten ole, mutta se ei ole varmaa, sillä en kiinnitä aina huomiota elokuvien nimiin vaan sisältöön. Tarkistan asian. Luotan mikiksen ja Rikun arvioihin.

      Poista
  12. Minun tyttäreni kuoli nuorena,24-vuotiaana,synnytykseen,aivan turhaan.
    Hänen leposijansa on ortodoksihautausmaalla Helsingissä,eikä sitä tarvinnut varata etukäteen.
    Sinne pääsi äidin viereen myös pieni Sampo,joka koki kätkytkuoleman 4 kk.äidin kuoleman jälkeen.
    Sampo ei kuulunut kirkkoon eli häntä ei ollut kastettu,mutta hän silti pääsi äitinsä kanssa samaan hautaan.
    Jotain kaunista,herkkää ja todellista kristillistä rakkautta tässä koin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, syysmyrsky, tahtoisin syleillä sinua.

      Koskaan ei tiedä, millaisia kohtaloita meillä kullakin kirjoittajalla on takanaan. Ihmisen osa on arvaamaton, olemme kaikki kohtalon armoilla, nekin, jotka luulevat olevansa turvassa.

      Poista
    2. Siksi olisi hyvä suhtautua kanssaihmisiin kauniisti! En ole koskaan oikein pitänyt pahantahtoisesta kirjoittamisesta, vaikka toisinaan olen siihen itsekin syyllistynyt.

      Minusta ilmaus "ihmisen osa" kuvaa valtavan hyvin ihmisen paikkaa täs kaikkeudessa. Sitä minkä itsekukin saa täyttääkseen. Joillekin se osa on liikaa, joillekin jää liian vähän. Eikä turvassa ole kukaan. Elämältä.

      Poista
    3. AnnaY, minä olen hyvin harvoin tavannut täällä blogimaailmassa pahantahtoisia bloginpitäjiä, kriittisiä kyllä, luojan kiitos.

      Esimerkiksi minä kirjoitan itse kriittisesti, mutta pahaa tahtoa minulla ei koskaan ole - tunnistan itseni tässä, sillä en ole muutoinkaan aggressiivinen enkä salavihainen. Jos jokin painaa minua, keskustelen kasvokkain ihmisen kanssa, nätisti, en haudo mitään tai kanna kaunaa. Minusta petollisimpia ovatkin liian kiltisti kirjoittavat, sillä oikein mojovakin pahantahtoisuus verhoutuu joskus kovin mielellään kiltteyteen ja teeskentelyyn.

      Kanssaihmisiin tulee minusta suhtautua luontevasti. Jos itsellä ei ole aggressioita tai epäluuloja, niin eikös tuo suhtautuminen ole automaattisesti ystävällistä ja myötämielistä?

      Poista
    4. No, mie tarkoitinkin enempi kommentoijia kuin bloginpitäjiä, vaikka on niitäkin. Tai ainakin sellaisia, jotka syytävät sappeaan milloin minkin asian päälle.

      Kriittisessä kirjoittamisessa ei suinkaan ole mitään pahaa, eritoten silloin kun se suuntautuu asioihin, ja vaikkapa ihmisiin tyyppeinä tai peräti joukkoina sen sijaan, että ivaa tai pilkkaa kohdistettaisiin yksityisiin ihmisiin.

      Minusta vain on julkeata hyökätä ihmisten kimppuuun millään areenalla vaikka joskus kyllä mieli tekisikin. Salavihaisuus on syvältä. Olen usein sanonut, että en halua sanoa pahasti. Jos ei löydy hyvää sanottavaa, sanon "hyvästi" ja se siittä ihmisestä.

      Riiteleminenkin on yhtä syvältä. Jossakin laulussa sanotaan että "sanaa joskus sanottua takaisin ei saa" ja se on niin totta.

      Poista
    5. Riiteleminen on syvältä, kyllä. Eri mieltä oleminen taas on elämää rikastuttavaa, koska joutuu katsomaan asiaa muidenkin vinkkelistä kuin vain omastaan. Olenkin aina vähän pettynyt, jos eri mieltä olemista pidetään riitelynä. Sinä et sitä sanonut, tätä en tarkoita, mutta usein olen törmännyt tilanteisiin, joissa asioitten syväluotausta monesta näkökulmasta pidetään riitana, vaikka keskustelu olisi asiallista ja rauhallista. Asiat toki voivat riidellä, mutta ihmisten ei tarvitse mielestäni riidellä koskaan - minäkin kyllä väistän, jos huomaan jonkun pelkästään riidankylväjäksi.

      Samaa mieltä yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta pilkasta. Sen sijaan vaikkapa poliitikon tekemiä emämunauksia, takinkääntöjä tai muita ketkuuksia saa ja pitääkin vähän pilkata. Itse olen kyllä mieluummin parodisen pilkkaamisen kuin purevan ivan ystävä.

      Poista
    6. Riita…niin mitä se pohjimmiltaan on? Riitelemistä ei pidä ainoastaan pitää kielteisenä asiana. Voi riidellä rakentavasti, ja siinä suomalaiset ovat hieman heikoilla.

      Tukahduttaako kulttuurimme joitain tunteita vai mistä se johtuu, en tiedä, mutta jos on vähänkään liikkunut maailmalla tajuaa, että suomalainen tuppisuisuus voi olla myös tukahduttamista.
      Pahinta on kiukun kasaaminen, ja kun se saa tykyttää ihmisessä, käy lopulta niin että ihminen räjähtää – ja jostain ihan pienestä ja mitättömästä asiasta.

      Nyt kun netti pursuaa, myös vihakirjoituksia, se saattaa olla hyväkin asia. Täytyy saada ensin purkaa tunnekasautumat tai tunnetaakat pois, jotta kykenee katselemaan asiaa usealta eri kantilta. Ei se ole usein lainkaan pahantahtoisuutta...hyväntahtoisuuteen saattaa ola kätkeytyneenä paljon enemmän pahaa.

      Koska, ylikilteillä ja ylikohteliailla tai pinnallisesti ystävällisillä on usein ongelmia suuttumuksen, pettymyksen, kaunan, vihan, kiukun kanssa; niiden käsittelyssä ja ilmaisussa. Ei ole vaarallista kiroilla joskus. Kirosanat ovat voimasanoja ja purkavat meidän aggressioitamme, rakentavasti.

      Riidanhaluisuus. Oisko se sellaista, että ihminen jästipäisesti inttää omaa näkemystään eikä suostu kuuntelemaan toisia tai luopumaan omista näkemyksistään. Vallanhalua. My way or no way.

      Mitä se sitten milloinkin oikeastaan on? Kun näkee vanhan pariskunnan esimerkiksi riitelevän jostain (ulkopuolisen mielestä) naurettavasta asiasta, niin sen voi ajatella sisältävän myös muuta kuin riidan ketsuppipullon paikasta jääkaapissa. Nuoren ihmisen riidanhalu voi olla kontaktinhakuisuutta, että haetaan aikuisen ihmisen huomiota.

      Me kuitenkin saatamme myös tarvita pikkuriitojamme, eikös vaan? Riita on epämiellyttävää, liikuttaa usein mukavuusalueemme reunoja ja voi olla meille kuitenkin hyväksi.


      Poista
    7. Miepä olen elämäni varrella tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka haluavat aidosti olla riitelemättä. Lasken myös itseni siihen porukkaan.

      Ajattelen niin, että rauhaa rakentamalla saavuttaa paremman lopputuloksen molemmille osapuolille, eikä hyväntahtoisuuteen aina sisälly pahaa.

      Olisihan se kamalaa ajatella jokaisen hyväntahtoisen ihmisen kohdalla, että mitähän pahaa tuossakin tyypissä on kun se on noin - miten sen nyt sanoisi - ystävällinen ja kiltti. Falskit ovat asia erikseen ja he kyllä paljastavat nahkansa aika nopeasti.

      Mie en ole koskaan oikein ymmärtänyt riitelemisen ihannointia. Eri mieltä voi ja saa olla, mutta huutaa, melskata ja haukkua toisia ihmisiä on turhaa. Sellaisena mie riitelemisen näen.

      Minusta tuntuu, että saatan olla väärässä, sillä jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys, jäisin väistämättä vähemmistöön. Mutta riitelemään en ala, keskustelen kyllä.

      Poista

    8. No, olen saanut kuukausipalkkaa mm konfliktitilanteiden kohtaamisesta ja purkamisesta, siksi ajattelen niin ettei niitä kuten ei muitakaan sosiaalisia (ihmisten keskinäisiä tai ihmisryhmiin kohdistuvia tai niiden välisiä) ongelmatilanteita voida purkaa ja ratkaista "riitelemättä".

      Riita ei ole välttämättä silkkaa riidanhaluisuutta, usein siinä on myös halua tuoda esille jokin ongelma muttei aina kykyä ratkaista ongelmaa. Sovinnonhaluisuus herää kun ongelma nimetään ja myönnetään, silloin siitä voidaan keskustella, sitä voidaan tarkastella ja pohtia yhdessä.

      En ajattele niin, että kaiken hyväntahtoisuuden sisällä on jotain pahaa, ei lainkaan, me totisesti tarvitsemme hyvää tahtoa ja paljon. Ongelmia on, ja ellei nyt omassa elämässä, niin ehkäpä aika monelta on joskus ystävätkin kysyneet neuvoa tai apua ongelmiinsa.

      Pitää myös uskaltaa olla erimieltä, ja uskaltaa nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeellista.


      Poista
    9. Riitahan syntyy enimmäkseen siten, että kaksi oikeutettua intressiä on keskenään ristiriidassa. Eihän kukaan riitele, ellei toinen ole väärässä.

      Poista
    10. Riitelee toki, Tapsa, vaikka olisi kaksi eri näkökantaa, joista kummallakin on kannattajansa ja kummatkin kannat ovat siis tavallaan oikeutettuja.

      On nimittäin aina ihmisiä, jotka suuttuvat ja menevät henkilökohtaisuuksiin, sanovat ilkeästi, eivät kuuntele toisen osapuolen puhetta, vaan jankkaavat ja inttävät omaa kantaansa aggressiivisesti, huutavat ja melskaavat, niin kuin joku ylempänä osuvasti kuvaa. Tämä on riitaa, johon joskus riittää vain yksikin ihminen - ei tarvita aina kahta. Olen itse kohdannut tällaista hyökkäilyä ja suoranaista kiusaamista blogissani, vaikken käy kenenkään kimppuun enkä ole ilkeä tai röyhkeä.

      Poista
    11. Minusta Maisa puhuu realistisesti ja ihmissuhteiden moninaisuuden ja kirjavuuden tuntien. Annankin puheen ymmärrän hyvin, mutta koen siinä hieman tilanten kärjistystä. Minäkään en toki ajattele enkä tarkoita, että kaiken hyväntahtoisuuden takana on kieroutta.

      Tahdon sanoa lähinnä sen, että hymyyn ja hyväntahtoisuuteen, niiden aitouteen ei voi läheskään aina luottaa. On niin paljon yksinkertaistettua kaavaa - hymy on hyvästä, hyväntahtoisuus tulee sydämestä, ynnä muuta potaskaa, että pakko suhtautua tuohon hyvyyden riemulauluun kriittisemmin. Niin usein minunkin lapsuudessani lapsia kiellettiin itkemästä, kun oli paha mieli. Ei saanut itkeä, ei ainakaan poika, ja muutenkin lapsia opetettiin pokkuroimaan ja teeskentelemään onnellista ja kilttiä. En puhu itsestäni vaan havainnoistani.

      Poista
    12. Tarkoitukseni ei ollut kärjistää. Tarkoitin, että jos lähtökohtaisesti ajattelee niin että jotkut ovat liian hyväntahtoisia ollakseen totta, niin mihin sitä enää voi luottaa? Alkaako siinä epäilemään toisten tarkoitusperiä? Mie en ainakaan jaksaisi sellaista.

      En varmaan nyt osaa ihan oiken kirjoittaa mitä tarkoitan, mutta uskon mieluusti siihen, että hyvältä vaikuttava on oikeastikin hyvä, kunnes toisin todistetaan. Ja jos/kun petyn, yritän ajatella, että kas vain, veti vielä vanhaa nenästä. Ja poistun varovasti takavasemmalle, sillä suukopuun en vain kertakaikkiaan suostu.

      Ja niinkin ajattelen, että hyväntahtoinen ja riidanhaluinen eivät ole vastakohtia. Kyllä hyväntahtoisetkin riitelevät. Kait? Mie puolustan oikeutta olla riitelemättä sen enempää sanoin kuin nyrkeinkään, kukin meistä kun on omanlaisensa.

      Poista
    13. Oikeus riitelemättömyyden on hyvä puolustuskohde, yhtä hyvä kuin oikeus riitelemiseen. Kukin toimii luonteensa ja omien ajatustensa mukaisesti.

      Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon Maisan riitelemisen sallimisen, sillä olen itsekin törmännyt useissakin psykologien kirjoituksissa ja kirjoituksissa siihen, että riitelemistä esimerkiksi avioliitoissa ei saisi tukahduttaa, koska ne ovat merkki pinnanalaisista aggressioista, jotka olisi syytä purkaa pois ihmistä sairastuttamasta. Ne purkautuvat sieltä kuitenkin siis sairauksina esiin jossakin vaiheessa, sillä riitelemättömyys ei takaa onnellisuutta ja tasapainoa, vaan patoutuminen voi aiheuttaa vaikka rintäsyövän naiselle, kuten suuri surukin - lääkärien mukaan.

      En usko, että tässä oli tarkoitus sanoa, että ihmisten pitää riidellä ja että riitely se vasta onnea on. Ei varmaan. On olemassa myös tasapainoisia ihmisiä, joilla ei ole piileviä aggressioita eikä tarvetta purkaa itseään.

      Vaan koska suuri osa ihmisistä on erilaisissa ahdistuksissa ja ongelmissa, on hyvä sallia myös riita, siillä se on kommunikointia sekin, joskus hiljaisuutta ja mykkäkoulua parempi merkki.

      Poista
  13. Minun kaksi veljeäni on tehnyt itsemurhan.

    Sitä voi olla tietysti sitä mieltä että itsemurha on hyvin itsekäs teko. Minä en heidän kohdallaan osaa ajatella niin. Kumpikin kerta koski minuun, aika kovasti.

    Kokemuksiani en halua millään lailla verrata "syysmyrskyn" kokemuksiin, nehän ovat... aivan murskaavia. - Elämä ei todellakaan ole mikään "todennäköisyyksillä" lastattu juna joka kolkottaa lähtöasemalta päätepysäkille. Ei. Elämä on sarja sattumanvaraisia tapahtumia. - Vai väittääkö teistä joku tietävänsä mitä hänelle huomenna saattaa tapahtua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei itsemurhia tehdä itsekkyydestä, vaan vaihtoehtojen puutteesta. Ei ole muuta mahdollisuutta jatkaa. Joskus tuntuu, että itseäkin on käynyt aika läheltä se tunne,että kaikki on lohdutonta ja vailla merkitystä.

      Luulin mikis, että vain yksi veljesi, mutta että kaksi. Se on jotain niin surulllista, että

      Poista
    2. Kirjoitin joskus nuorena, kun vielä uskalsin uhmata: Jos tänään kuolisin, säästyisin vanhuuden mukanaan tuomilta pettymyksiltä.

      Nyt kirjoittaisin: Vaikka elämä joskus on tuntunut sarjalta perättäisiä pettymyksiä, ei se sitä ole ollut. Jokunen - tai - useampikin onnistuminen on sinne väliin sattunut. Jokaiselle. mikis halaan sinua.

      Poista
  14. Sunnuntaiaamu. Kohta kirkonkellot soivat merenlahden yli. Tyynellä säällä kuuluu joskus, kun lahden vastarannalta kymmenen kilometrin päästä soivat naapurikunnankin kirkonkellot. Ne ikään kuin vastaavat. Nyt kyllä kohisee kova tuuli.Taivaanrannalla pilkottaa jo sinitaivas!

    En tiedä maailman uutisista mitään, sillä lehti on vielä postilaatikossa enkä ole avannut edes nettilehtiä. Kaipa täytyy tehdä kierros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunturissa tihkusatelee. Sateen raja näyttää osuvan tien kohdalle. Se näyttää kuivalta. Kuistini lattia sen sijaan on märkä. Kummallista?

      Haudoista sen verran, että ihmisen luona pitäisi käydä silloin kun hän on elossa. Haudat ovat hautoja, ja vaikka niillä ravaisi yhtämittaa, ei koskaan saa korvattua sitä, että unohti elävät!

      Poista
  15. Hei, Iines (ja kaikki te muut, Iineksen uskolliset keskustelutoverit)!

    Olen harjoitellut yksinäisyyttä, kohta jo viidettä päivää. Pitänyt henkilökohtaista retriittiä, johon liittyy hiljaisuus (vain musiikki ollut sallittua). Kaikki on sujunut hienosti, mutta tänään illalla "kalastajat palaavat saalistusretkeltään, ja yhtäkkiä minun onkin harjoiteltava paluuta sanojen maailmaan (kalajuttuja). Tiedän, että täällä tapaa ihmisiä pelkästään sanojen muodossa. Se sopiikin minulle parhaiten.
    Hiljaisuus ja sanat, ajatukset mukaan lukien.

    Kunnioitan jokaista sanansa ilmaisevaa täällä. Sinä Iines tietysti se johtotähti joka valaisee koilliskulmalla kynttilänä ikkunalaudalla, ja te toiset taivaalla vilkuttavina tähtinä (ei tyhjinä vaan täynnä elämää ja kokemuksia).

    Voisin liikutuksesta puhjeta kyyneliin Mikiksen tavoin, mutta Mikiksellä se on hänen valttinsa hauskuttavien sanojensa joukossa, minulla se muuttuisi sarkasmiksi ja valitteluksi Thomas Bernhardin tapaan, syyttelyksi, että itkisin muka tyhjiä sanoja joita periaatteessa inhoan.

    Mutta sinä Iines osaat. Älä nyt hauku minua että aina kehun sinua, sillä samalla kehun siinä itseäni, sillä on aivan ihmeellistä, miten samoin ajattelet esim. vainajista ja kuolleista, tai oikeammin ihmisistä jotka ulottavat katseensa vielä elävinä kuoleman kynnyksen toiselle puolelle. Huhhuh! Oikeasti en haluaisi kuolla ollenkaan, mutta kun kumminkin kuolen, joskus, siihen olen vähitellen alkanut uskoa, tekisin sen niin, etten aiheuttaisi kenellekään turhaa vaivannäköä, en haudalla käyntejä, en muistamistakaan. Nyhdän elämästä irti sen minkä saan, heikkona ja itsekkäänä, ja se ei ole paljon, eikä muistamisen arvoista.

    Hyvää päivänjatkoa kaikille teistä, joitten ajatuksissa olen nyt kahlaillut, varovasti ja ulkona sataa, sataa, ja se on ihanaa, sillä sinne ei ole pakko mennä, jos ei halua. Ja minähän en halua. Olen linnoittautunut lukkojen taakse, mitä nyt ikkunasta katselen harmaata taivasta. Olen pelkuri. Joka ilta olen käynyt kokeilemassa että kaikki ovet ovat varmasti lukitut. (Pelästyin jo toisena yksinolopäivänä tuttavaan joka olisi halunnut tulla peiton alle päissään kuin käki ja housut kintuissa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minä osaankin kirjoittaa niin että ketju katkeaa ja tulee yhtäkkiä täysi hiljaisuus? Jotain tosi ärsyttävää ilmeisesti? Ja virheellistäkin, sillä ei Iines koilliskulmalla minuun nähden voi ikkunalla loistaa. Pitää virhe korjata (se kuulosti vain niin kauniilta). Kun täällä etelässä olen, on suunta ehkä paremminkin yläviistoon eli länsi-lounaaseen? Sieltä löytyy Iines!

      Jos ärsyttää ja kirjoitan liian "kauniisti ja olen siis petollinen" -ei pidä uskoa minuun, sillä todellisuus on toisenlainen. Eli: jos sanon kaunis, se tarkoittaa rumaa, jos sanon suuri se tarkoittaa pientä, jos sanon oikein se onkin väärin?

      En osaa olla enää ihmisten kanssa, en edes virtuaalisten, jotka miellän todellisiksi. Retrettikin päättyi. Tulivat juuri kalastamasta. Syötiin maittava kala-ateria, ei haukea, ei siikaa vaan kuhaa!

      Poista
    2. Ehkä sittenkin länsi-luoteeseen? Kaikki menee nykyisin minulta niin väärin, että se on jo väärin.

      Poista
  16. Eikä tämä vielä riitä. Minun pitää mennä retriittiin, menenkin retrettiin!(no sinne mieluummin menenkin).

    VastaaPoista
  17. Liisu, minä olin kaupungissa syömässä parin ihmisen kanssa, Pookin pihassa Uudessakaupungissa "saaristolaispöydän", joka koostui erilaisista kalaruoista.

    Nyt vasta katson tänne aamun jälkeen. Ja useimmat muut kommentoijat ja lukijat ovat varmaankin kuka missäkin ulkosalla nauttimasta auringosta tai ainakin kaukana koneista. Viikonloput ovat aina melko hiljaisia kaikkialla virtuaalimaailmassa. Täällä ainakin on hieno aurinkoilma, tuulensuojassa paikassa jopa kuuma, tuulessa sitten taas vähän kylmä.

    Tekeekö retriitti hyvää? Minua semmoinen ahdistaisi, täydellinen vetäytyminen muista. Yksinolo on kyllä minullekin mieluista, mutta pätkittäin, ei päiväkausia.

    VastaaPoista
  18. No, siellähän sinä! Tuntui niin oudolta harvinainen hiljaisuus täällä, blogissasi, jossa tavallisesti käy sellainen vilske, ettei sekaan tahdo mahtua.

    Retriitti oli omaehtoinen kokeilu. Ei sovi minulle. Meillä on tässä vapaa-ajan asunnossa ikkunat niin matalalla, että niistä jokaisesta voisi vaikka sisään astua. Pelkään. Koko ajan kuuntelin ääniä. Kun harakat hyppi katolla (peltikatto) se kuulosti ukkosen jylinältä. Ja jääkaappi korisi ja lämöputket vihelsi. Ei voi oikeastaan puhua hiljaisuudesta täällä. Jotkut mun tutut käyvät luostarissa sitä hakemassa. Siellä se kuulema onnistuu. Yksi oli peräti Japanissa asti kaksi vuotta ja kun tuli takaisin, alkoi järjestää "elämänhallintakursseja", jotka tuntuivat niin pelottavilta, että en uskaltanut niille mennä. Lupasi yksityisopetusta, sitä minä vasta kavahdinkin. Nousin takajaloilleni kuin korskuva hevonen, ja niin pelastuin. Tykkään epäjärjestyksestä. Järjestys pelottaa ja kangistaa.

    No niin, Iines. Nyt olen jo täysin rauhoittunut. Kiitos sinun ja blogisi!

    VastaaPoista
  19. Liisu, yksinolo talossa voi olla pelottavaa. Ihminen jotenkin luulee olevansa ihmisten keskellä kaupungissa turvassa ja luonnon keskellä vaarassa. Voi olla, että se on jokin lajin vaistotoimintaan kuuluva piirre. Oikeastihan kaupungissa on enemmän pelättävää kuin maalla mökissä tai talossa.

    Täällä minun kesäpaikkakunnallani on ihmisiä, jotka vielä jokin aika nukkuivat maalaistalon ovi avoinna. Minullakin on eräs vanha ystävä, jonka kotitalon ovessa ei lukkoa tainnut ollakaan. Niinpä esimerkiksi siskoni kerran vuosia sitten tullessaan jostakin tänne mökille keskelle yötä oli unohtanut mökin avaimen jonnekin, ja hän käveli vain pokkana tämän ystävän kotitalolle, maatilalle keskellä yötä ja paineli suoraan talon päätyhuoneeseen vuoteeseen nukkumaan. Heräsi aamulla ja meni tupaan ilmoittautumaan ja joutui suoraan kahvipöytään passattavaksi.

    VastaaPoista
  20. Täällä ei ole kovinkaan paljon ruodittu Päivi Räsäsen lakilausumaa. Ehkä siksi, viisaasti, kun siinä joutuu äkkiä moraalisille hetteikölle. Näin Päikkä siis lehtitietojen mukaan sanoi:

    "Kaikilla meillä on tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia."

    Tuon lopun voisi suomentaa niin, kuten on tehtykin, että jos laki on moraalimme tai omatuntomme vastainen.

    Media, älymystö ja valveutunut kirkon väki tuomitsi ja pilkkasi Räsästä aika avoimesti. Mutta miten Räsäsen sanoma suhtautuisi esim. Dubain norjalaisnaisen tapaukseen? Siellähän laki ja jumalan sana ovat sama asia, mutta ei sekään meille länsimaisille kelvannut. Miksi pullikoimme lakia vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuulu mediaan, en älymystöön, en valveutuneeseen kirkonväkeen, miten minun pitäisi ajatella?

      Ehkä en ajattelekaan niin kuin pitäisi, sillä ajattelen niin, että jo pienestä alkaen ihmisellä on sisällään oikeudentunto, joka herkästi reagoi, milloin hän tekee väärin. Se on ehdoton ääni, joka ei tee kompromisseja eikä ota vastaan selityksiä.

      En myöskään pidä pyhinä ihmisten laatimia lakeja enkä asetuksia. Uskonnot ovat mielestäni alkujaan hyviä, ja aika kailla samasisältöisiä, mutta ihmiset ovat vääristäneet niitä kukin ryhmä sillä tavalla, että ne muistuttavat heidän omia käsityksiään.

      Ilman uskontoja ja niiden alalahkoja kuuntelen mieluummin omaa sisäistä ääntäni. Lakeja en edes tunne kun en ole lainoppinut. Tiedän, milloin tekoni ja puheeni ovat vääriä.

      Mutta tämän sisäisen äänen kuunteleminenkaan ei ole helppoa. En tottele sitä läheskään aina, sillä se vaatii joskus mielestäni mahdottomia. Ummistan siltä korvani. Seuraus: paha olo.

      Poista
    2. aika kaikka, p.o. aika lailla (syvä huokaus)

      Poista
    3. aika kaikka, p.o. aika kailla p.o. aika lailla (vielä syvempi huokaus)

      Poista
    4. Tapsa, kaikella kohtuudella - on kai otettava kuitenkin huomioon, että kyseessä oli ministerin lausunto, ei yksityishenkilön yksityisajattelua.

      Lausunto sinänsä on hyvin humaani ja sitä kautta erityisen hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä, mutta valtionjohtamiskontekstiin liitettynä asia saa uusia merkityksiä.

      On myös niin, että kaikilla ei ole toimivaa ja humaania omaatuntoa, vaan se sisin äänikin voi puhua vain omasta vinkkelistä, omasta edusta lähtöisin. Näin esimerkiksi on luonnehäiriöisillä, joilla ei ole ollenkaan omaatuntoa, vaan äänenä toimii MinäMaailmanValtias. Valtion johtajissa on myös luonnehäiriöisiä, on aina ollut kautta historian.

      Omantunnon ääni ei siis suinkaan aina ole hyvä ääni, edes häiriöttömillä. On sinisilmäistä kuvitella, että jokaisen ihmisen sisällä toimisi automaattinen oikean ja väärän erotteleva omatunto.

      Poista
    5. Liisu, kysyt, kuinka sinun tulisi ajatella.

      Ihmisen ei kai pidä ajatella mitenkään ohjelmoidusti, valitusti, asenteellisesti, sillä ajattelu on irrallinen prosessi. Jos ajatuksia ohjailee, kyse on säätelystä, epärehellisyydestä, kaavamaisuudesta. Ajatukset kulkevat omia teitään, ja niin on hyvä.

      Lakien ei tarvitse olla pyhiä, mutta on hyvä muistaa, että ennen lainsäädännön aikaa, ennen lakeja yhteiskunnassa vallitsi barbaria, ja vahvemman oikeus, vähän kuin eläinkunnassa. Lait ovat yhteisön suojaksi laadittuja, ei ihmisten harmiksi. Jos havaitaan epäkohtia, lakeja voidaan muuttaa, vaikka prosessi onkin turhan hidas. Hitaus on kuitenkin tae siitä, että lait ovat äärimmäisen harkittuja ja mahdollisimman objektiivisia.

      Poista
    6. Enhän ottanut kantaa Räsäsen lausuntoon puolesta tai vastaan - vai otinko muka?

      Sen sijaan kysyin, miten räsässkismaa olisi sovellettava norjalaisnaisen raiskaustapaukseen Dubaissa?

      Niinkö, että Liisun mielestä rangaistuksen peruminen oli oikein, mutta Iineksen mielestä väärin, sillä lain on oltava sama kaikille? Jos Dubain laissa säädetään, että juopuneena raiskattavaksi joutunut nainen heitetään tyrmään, niin sinne vain sitten?

      Omatunto ja moraali vaietkoon lain edessä?

      Poista
    7. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että moraali ja "oikea" on eri asia kuin laillisuus. Siitä ei ollut mielestäni kyse Räsäsen tapauksessa. Kyse oli siitä, että Räsäsen asemassa oleva ihminen ei periaatteessa voi kehottaa ihmisiä toimimaan lain vastaisesti. Hänhän on itse lain edustaja. Jos Räsänen taas on sitä mieltä, että hänen henk. koht. oikeuskäsitys ei ole linjassa lain kanssa, täytyy hänene harkita asemansa tarkkaan.

      Sinänsähän asiasta nousi haloo vain siksi, että Räsänen on ennenkin aikaansaanut kirkostaeroamiskuohuntoja.

      Poista
    8. Dubain tapauksessa on selkeästi kyse siitä, että länsimainen oikeuskäsitys on ristiriidassa kyseisen maan lakien kanssa. Kansainvälisen paineen alla hekin sitten taipuivat päästämään naisen vapauteen, joten eipä taida olla kovin tarkkoja hekään jumalan sanan toteuttamisessa.

      Poista
    9. Tapsa, Dubain lait ovat perseestä, en edes ota niihin muuta kantaa.

      Minä puhuin yllä sivistyneen yhteiskunnan laeista. Norjalaisnainen äkkiä sieltä kotiin, maa julistettakoon saartoon kaikkialla Euroopassa.

      Poista
    10. Niin siis minä en tiedä, mikä tilanne on tällä hetkellä, Sarin kommentista olen lukevinani, että nainen on vapautettu jo. Silti Dubain lait ovat perseestä, jos raiskattu nainen koetetaan tuomita eikä raiskari saa mitään rankaisua.

      Poista
    11. Koetan sanoa näissä nopeissa kommenteissani, että sivistyneessä tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa lakipykälät ovat ihmisen parhaaksi, kun sen sijaan totalitaarisissa yhteiskunnissa lakipykälät ovat eriarvoisuuteen tähtääviä. Eihän tämmöisiä tarvitse vapaan yhteiskunnan tasa-arvoisen jäsenen noudattaa.

      Poista
    12. Raiskaaja tuomittiin alkoholin juomisesta ja avioliiton ulkopuolisesta seksistä.

      Raiskauksestahan saa tuomion vaan jos tunnustaa tai neljä MIESTÄ on todistamassa tapahtumaa. Kuinkahan moni raiskauksesta oikein tuomitaan, olisi kiva tietää.

      Poista
    13. Äh, luin juuri asiaa tarkistaessani, että myös raiskaaja on saanut armahduksen. Just joo.

      Poista
  21. Täällä on niin monia ihania kirjoittajia - Syysmyrsky, Liisu - mainitsen vain ne, joita en vielä tunne.

    Minäkin varmasti kirjoitan monesti ilkeästi ja rumasti, turhanpäiväisistä asioista, vaikken tarkoita. Olen just nyt liian väsynyt ja kipeä; ei silti pitäisi olla niin kipakka! :)

    Dubaista olen vielä pihalla: viimeksi kun luin: nainen oli tuomittu. - Nyt puhun kieli keskellä suuta: jos alkoholi on kielletty, sitä ei pidä nauttiman siinä maassa. Siis eihän täälläkään saa polttaa ruohoa, vaikka jossain muualla saa.

    Muuten raiskatuksi joutuminen, ja se, että se vielä käännetään "moraalittomaksi" naisen puolelta - kamalaa - mutta onko siinä suurta eroa meidän, tai yleensä länsimaiseen lainkäytäntöön?

    - Po. naisen puolelta valtava ero siinä, että hän joutuu vankilaan itseensä kohdistuneesta pahuudesta, syyllistettynä.

    Mutta jos puhutaan tekijästä: saa rapsut, ja minituomion, jos sitäkään. - Eiköhän nämä meidän "ehdolliset" tuomiot raiskauksista noudattele ihan Dubain linjaa. Varsinkin kun oli alkoholia pelissä - silloinhan nainen nyt ainakin on "syyllinen". Myös täällä meillä. Ei sitä sanota; pahimmillaan tekijä saa ehdollista, ja pikku rapsut - joilla ei kyllä maksa terapiaa, jota uhri varmasti tarvitsisi - ja se on siinä.

    Täällä ei raiskaaja joudu vuosiksi vankilaan: mutta mikäs se oli se hiljattainen juttu, jossa naista oli raiskattu toistuvasti yksityisasunnossa, ja kun se pakeni, alasti rappuun, ja mennessään löi veitsellä mennessään tekijämiestä, ja joutui Edesvastuuseen.

    En suoraan sanottuna jaksa lukea kaikkia raakuuksia.

    - Iines, en ole tarkoittanut olla mikään ilkeä myrkkypulla. En tietenkään ole vain pelkkä Pollyanna - no miten olisin pärjännyt väkivalta-oikeudenkäynnissä pelkin hymyhuulin?! Pakko olla terästä mukana.

    Tämän nyt varmaan kaikki tajuaa, eikä se liene kenellekään mikään "persoonallisuuteni toinen puoli"... Tai jos on, niin hyvä että tulee esiin. Muuten kirjallisia vapauksia sallittaneen sinulle. :)

    Sari: edesmennyt lankoni, egyptiläinen ihana mies, vältti kaikkia Noita Maita: juuri siksi, että oikeudenkäynti oli sattumanvaraista, ja pienestäkin asiasta saattoi nousta suuri nujakka. - En siis viittaa raiskaukseen pikku juttuna.

    Aziz vain sanoi, että tankkasi auton täyteen, ja ajoi pysähtymättä läpi, ettei joutuisi mielivallan kohteeksi.

    Hän nyt oli mies, eikä ollut vaarassa joutua seksuaaliväkivallan kohteeksi - kun ei kerta pysähtynyt - mutta minuun on iskostunut terve pelko sen suhteen, että kunkin maan lakeja on pakko noudattaa. Silti voi käydä huonosti.

    Enkä osaa edes kuvitella, miltä tuntuisi joutua raiskatuksi, ja sitten vielä syytetyksi ja vankilaan?!

    Seurataan tilannetta. - Ja urhea nainen kun kertoi, mitä tapahtui: me täällä ollaan totuttu korkeintaan siihen ettei uskota; ei vankilatuomioon moraalittomuudesta.

    Hyvä, että myös tämä tuomion kohtuuttomuus ja kamaluus on noussut puheenaiheeksi.

    P.S. Pieni kevennys: eilen ruokakaupassa oli takanani kaksi miestä, jotka vetivät täydet pultit ip-lehden otsikosta: nainen voi rakastua nuoreen mieheen. Ja herramunjee sitä uhoa: jos mies ottaa nuoremman, niin on sika... - Ja molemmat vannottivat toisiaan, että heti ma kertovat töissä, että naiset ne tässä sikoja on. Eli en usko että tässä kansan syvien rivien keskuudessa mikään liikahtaa. - Vaikka siinä nettiversiossa kyllä lueteltiin yhtä monta vastakkaista paria.

    Mutta noin helppoa se on ihmisten lietsominen! Eläköön lööpit! :)



    VastaaPoista
  22. Unicefin tietojen mukaan maailmassa on ympärileikattuna 125 miljoonaa naista. Naiset, lopettakaa tyttärienne ympärileikkaus,se on kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin aika hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset yhteisön painostuksesta on valmiita silpomaan omat lapsensa. Äidit ovat vakuuttuneita siitä, että tekevät oikein, koska muuten tytöt joutuisivat yhteisön hyljeksimäksi.
      Tietämättömyys ja fanaattisuus. Voittamaton parivaljakko.

      Poista
    2. "Yli puolet ympärileikatuista tytöistä ja naisista asuu vain kolmessa maassa: Egyptissä, Etiopiassa ja Nigeriassa. Muita maita, joissa naisten sukupuolielinten ympärileikkaaminen koskee melkein jokaista tyttölasta, ovat Somalia, Guinea ja Djibouti."

      Poista
    3. Jostain luin, että eniten silpomista on harrastettu Somaliassa, jossa 97 prosenttia tytöistä on ympärileikattuja. Yhdysvalloissakin saatettiin vielä 1950-luvulla poistaa naisilta klitoris seksuaalisen nautinnon estämiseksi.

      Silpominen on hirvittävä ihmisoikeusrikos, ja on käsittämätöntä, että tällaista rikosta katsotaan länsimaissakin läpi sormien ikään kuin se olisi kulttuurinen piirre, johon muut eivät saa puuttua. Kaiken naissilpomisen tarkoituksena kaikissa yhteisöissä on ollut vain ja ainoastaan naisen pitäminen eläimen tasolla, miesten nautinnon välineenä. Klitoriksen poisto tähtää nimenomaan kaiken nautinnon, jopa masturbaation poistamiseen. Vain mies saa nauttia naisen takomisesta, naisen, joka on hänen palveleva eläimensä.

      Poista
    4. Rikun naisille kohdistettuun toiveeseen viitaten sanon vielä, että pahintahan tässä onkin naisten täydellinen sitoutuminen "perinteeseen", fanaattiseen niin kuin Sari totesi. Naiset ovat itse parhaita silpomisensiirtäjiä, jotka ovat omaksuneet ympärileikkauksen yhtä välttämättömäksi kivuksi ja tuskaksi kuin synnytyksen.

      Tapa kuitenkin on esimerkki miesten hirmuvallankäytöstä, josta on tullut yleinen käytäntö, yhteisöllinen sitoutumisnormi.

      Poista
    5. Länsimaissa ei nyt kuitenkaan ihan läpi sormien olla tätä katsottu. Sehän ei ole laillista missään länsimaassa, ja myös esim. Somaliassa on ollut useita projekteja, joissa naisten ympärileikkausta on yritetty kitkeä ja siinä kai onnistuttukin. Mutta niin kauan kun asiaa pidetään "tapana" ja naisten pääsylippuna kunniallisen kirjoihin, niin kauan tuo perinne jatkuu.

      Myös miesten ympärileikkaus voi aiheuttaa aikamoisia ongelmia; taannoin Etelä-Afrikassa kuoli teinejä joukoittain, kun he joutuivat käymään läpi "perinteisen" miehuuskokeen, johon kuului myös epähygieenisissä oloissa suoritettu ympärileikkaus. Muutenhan kyseessä on miehelle varsin vaaraton toimenpide, vaikka silpomista sekin.

      Poista
    6. Tämä on totta, ja on hyvä, että naisten silpomisia ei meillä tai ehkä missään Euroopassa suoriteta sairaaloissa. Ymmärrän kyllä, että silpomisten suorittaminen sairaaloissa on turvallisempaa kuin kotona partaveitsellä, mutta samalla sairaalasilpomiset olisivat myönteinen signaali ihmisarvon vastaisesta rikoksesta. Asia ei tietenkään ole ehdoton eikä helppo.

      Miesten ympärileikkaukset ovat kai vähän eri asia. Niiden tarkoitus ei liene estää miestä nauttimasta seksistä eikä harjoittamasta seksiä ennen avioliittoa.

      Poista
    7. Niinpä. Nainenhan joutuu kärsimään koko loppuikänsä mielettömiä kipuja.
      Mutta miehelle vaikutus on tosi lievä tähän verrattuna; orgasmi tulee kuulemma hitaammin, joka voipi olla sekä huono että hyvä juttu. Luulen kuitenkin haittojen olevan kuitenkin suurempien kuin hyödyn miehillekin, sanovat mitä sanovat. Olen au naturel-elinten puolella.

      Poista
  23. Yhdyn Chariin. Kaltaisteni suurten havumetsien miesten mielestä raiskauksista (ynnä muusta väkivallasta) annetaan Suomessa hävyttömän lepsuja tuomioita. Tämän olemme sanoneet jo vuosia kaikilla mahdollisilla foorumeilla ja mitä olemme saaneet aikaan:

    Lain, joka kieltää vihapuheen.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me kaikki yhdytä Chariin, olemmehan jo useasti eri keskusteluissa paheksuneet raiskareitten ehdollisia tuomioita, jotka ovat häpeäksi länsimaiselle demokratialle.

      Poista
    2. Tuota jään vähän ihmettelemään, että miksi vihapuhelaki on kytketty tähän yhteyteen.

      Minusta myös valkoihoiset raiskarit tuomitaan yhtä lepsusti. Vihapuhetta on vain se, että sanoo raiskausten johtuvan suoraan heimotavoista tai ihonväristä - tällaista vihapuhetta kyllä näkee, ja se on ikävää.

      Poista
    3. Loikka raiskauksista vihapuheeseen on lyhyt. Ja se tie on faktoin viitoitettu.

      On selvää, että kun maahanmuuttoa meille tapahtuu mm. alueilta ja kulttuureista, joissa naisen oikeudet ovat nollassa ja vartioimattomat naiset vapaata riistaa, niin se vääjäämättä lisää raiskauksia myös meillä. (Näinhän on tilastojen mukaan tapahtunutkin.)

      Jo tämän sanomalla liikkuu vihapuheen rajoilla. Jos sanomaansa suutuspäissään ryydittää sitten esim. toivomalla, että raiskausten kohteeksi joutuisivat edes tätä kyseistä maahanmuuttoa suosivat naistahot, eivätkä omat tai naapurin pikkutytöt, niin raja ylittyy kirkkaasti.

      Se raja ylittyi muistaakseni myös Iineksellä, joka tuomitsi puhujan jyrkästi, nollatoleranssilla, suostumatta kuuntelemaan mitään selityksiä ja tai lieventäviä asianhaaroja.

      Jaa... miksei muuten saa sanoa, että raiskaus johtuu heimotavoista eli kulttuurista? Sehän on totta?

      Poista
    4. Siis häh, olenkos minä mennyt tuomitsemaan Tapsan puheet? Riippuu tietenkin sanamuodoistasi, kuten nyt vaikka tuosta että "maahanmuuttoa suosivat naistahot" joutaisivat itse raiskattaviksi, niin onhan se nyt vihapuhetta. Maahanµuuttoa suosivat yhtä lailla miehetkin, ei se ole sukupuolesta kiinni vaan muista seikoista.

      Ja raiskattavaksi ei voi toivoa ketään! Siitä jää ihmiseen ikuinen vamma, se ei ole vain pikku tuikkaus pimpsaan, niin kuin raiskari luulee.

      Poista
    5. Ei minun puheitani, minähän en suutu koskaan, vaan erään toisen kalvakkaan eteerisen intellektuellin.

      Poista
  24. Telkusta on tulossa tai tullut jo dokkari "Arabikevään naiset". Siinähän egyptiläiset itse sanovat (ainakin leffan trailerissa), että raiskaus kuuluu heillä perinteisiin. Joku pappa siinä uhosi, että kun miehellä oikein ottaa eteen, ei se katso, kenet kaataa, tai sinnepäin. Meillä taas niin ei sanota, eikä niin ole. Jo Ruotsin kuningas julisti meille naisrauhan, jota on sitten yritetty toteuttaa.
    Nimen omaan vihapuhe leijuu näissä ympyröissä voimakkaasti haisten. Feministit yrittävät parhaansa mukaan sotkea selvää asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsänenkin sanoi joskus noin, siis Rauno, siis eteenotosta, että se on menoa sitten, siis ihan suomipojallakin. Se on lumivyöryefekti tuossa asiassa.

      Minä en uskonut sitä silloin enkä usko nytkään.

      Tuo että raiskaus kuuluu perinteeseen jossain, on varmaan totta. Nainen joka joutuu raiskatuksi, on itse syyllinen ja hänet voidaan sen takia perheen miesten toimesta aivan hyvin kunniamurhata, tai siis pitäisi kunniamurhata. Tämmöinen on tietenkin kauheaa ja tuomittavaa ja koko tätä kannattava kulttuuri tulisi hirttää munista lähimmän koivun oksaan.

      Poista
  25. Täältä ne naiset löytyvät: http://areena.yle.fi/?q=Arabikev%C3%A4%C3%A4n+naiset&media=video

    Kannattaisi aina ensin ottaa asioista selvää ennen kuin paiskaa pelkällä sukupuoli-ennakkoluulolla toista päin naamaa.

    VastaaPoista
  26. On Euroopassakin yhteisöjä, joisa raiskaus on hyväksyttävää, esim. travellers Briteissä.
    Minusta kulttuurilla ei kuitenkaan koskaan pidä selittää mitään rikollista tai ihmisoikeutta loukkaavaa, koska siitä on lyhyt matka siihen että mikä tahansa kidutus ja silpominen sallitaan vain siksi, että "se kuuluu kulttuuriin".

    Nyrkin ja hellan väliin on naista sovitettu kautta aikain. Nimenomaan siksi pitäisi olla tiukka siinä, mitä luetaan kulttuuriksi ja mitä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkiksi ympärileikkaus ei lukemieni selvitysten mukaan todellakaan ole kulttuurinen piirre, se ei ole kulttuurisidonnainen asia, vaan pikemmkin yhteisöllinen.

      Yhden kulttuurin sisällä on erilaisia yhteisöjä, erilaisia perheitä. On perheitä, joissa tyttöjä ei silvota eikä kunniamurhata, ja sitten taas samassa kulttuurissa on perheitä, joissa näin tehdään.

      Poista
    2. Niin juuri! KOmmentoin tuolla alempana Kolehmaiselle juuri tähän viitaten.

      Poista
  27. Aivan oikein, Sari, aivan oikein. Näillä travellereilla on toinenkin nimitys, jota emme nyt kuitenkaan käytä. Kun on näitä kaksoisstandardeja.
    Minustakaan mihinkään kulttuuriin kuuluvaa silpomista ei saisi hyväksyä. Mutta jos sanoo, että sellaista tapahtuu jossain kulttuurissa, syyllistyy vihapuheeseen. Sitä kai Tapsakin tarkoitti ja minä myös. Kun ollaan tarpeeksi kauan poliittisesti korrekteja, nuo silpomiskulttuurit juurtuvat meillekin ja siinä sitä sitten ollaan. Meiltähän lähetetään jo - voi jumalauta! - tyttöjä silvottaviksi entisiin kotimaihin, etteivät vain haksahtaisi pottunokka-poikien matkaan. Mutta sanopa sen maan nimi, johon heitä kuskataan niin olet natsipersusika ja ansaitset luodin niskaasi saunan takana, tai ainakin julkisen häväistyksen. Perkeleen vihapuhuja!
    Minusta pahakin sana on sanottava, kun sen aika on. Ja mieluummin liian varhain kuin liian myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kuka suhtautuu asioihin noin mustavalkoisesti, en usko että kukaan täysijärkinen hyssyttelee asiaa. On kuitenkin eri asia tuomita ihmisiä etnisen alkuperän perusteella raiskaajiksi kuin puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja yrittää ratkaista ongelmat.

      En sitäpaitsi oikein jaksa uskoa että asiasta kovaa meteliä keskustelupalstoilla pitävät ovat ihan oikeasti huolissaan pikkutyttöihin kohdistuvasta kidutuksesta. Ne, jotka asialle jotain positiivista tekevät, eivät luultavasti tee sitä keskustelupalstoilla.

      Poista
    2. Tarkennan vielä:
      jos tiedetään että lapsia silvotaan, ei asia korjaudu sillä että siitä mediassa meuhkataan. Perheiden on saatava tukea ja koulutusta, naisille on annettava mahdollisuuksia muuttaa ajatteluaan. Jos yhteisät jätetään oman onnensa nojaan ja heihin suhtaudutaan kaiken lisäksi vihamielisesti, tuomitsee se sulkeutuneiden yhteisöjen lapset "perinteiden" armoille.

      Poista
    3. Jatkan vielä: jos lapsia lähetetään maasta muualle silvottavaksi, on se merkki siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut. Lapsia ei ole otettu täysivaltaisiksi kansalaisiksi, jos heitä ei voida suojella silpomiselta.

      Poista
    4. Perheiden on saatava tukea ja koulutusta - kyllä, tämä on kaiken avain. Vain tämän kautta voivat vanhat epäinhimilliset ja rikolliset (naisten silpominen) yhteisötavat muuttua.

      On nähtävä myös toisenkinlaisen kulttuurin heterogeenisyys, sen koko kirjo. Onhan meidänkin kulttuurissamme erilaisia yhteisöjä, joilla on erlaisia tapoja.

      Maahanmuuttajien joukossa on valistuneita, viisaita ja aivan huippufiksuja yksilöitä, joiden puhe on kypsää ja humaania ja jotka mennen tullen hakkaavat sivistyksessä ja tasa-arvopuheessa jonkun suomalaisen ennakkoluuloisen ihmisen. Näitä uudenlaisia humaaneja kosmopoliittipuhujia kuunnellaan maahanmuuttajien yhteisöissä ja perhekunnissa, he ovat suunnannäyttäjiä ja valaisijoita, ja heitä tulisi käyttää koulutuksessa ja kotouttamistyössä enemmän hyväksi.

      Poista
    5. No plääh, me ollaan ihan liian samaa mieltä, eihän tästä keskustelusta tule mitään!*hymiö

      Poista
    6. Plääh ittelles. Kyllä me kansankynttilät tiedetään ja kerrotaan muillekin, miten asiat pitää hoitaa.

      Poista
  28. Juu, älkää ihmeessä lopettako keskinäistä keskustelua! Sitä seuraa uteliaan jännittyneenä: mikä on seuraava siirto?. Voiko yleensä olla mitään sen viisaampaa ja kiehtovampaa, kuin kahden naisopettajan säihkyvä sananvaihto. Tähän loistoon ei todellakaan mitään vihapuhujia kaivata.

    VastaaPoista
  29. Höpsistä, Kolehmainen. Sinä olet meidän muusamme, ilman sinua emme yllä säihkeeseen!

    Kaikkein hassuinta on, että minusta sinäkin olet oikeassa, vaikka olemme jostakin ehkä eri mieltä. Näin hupsu on ihmisen mieli, lainatakseni suurta sonatoijaa.

    VastaaPoista
  30. "jos tiedetään että lapsia silvotaan, ei asia korjaudu sillä että siitä mediassa meuhkataan".
    Keskustelijan mielestä siis pitäisi vaan olla hiljaa siitä, kun pikkulapsia silvotaan?
    Itse puolestani arvelen, että juuri julkisuus ja julkisuuden paine saa aikanaan silpojat lopettamaan tympeät tapansa. Jos kukaan ei puhu mitään, silpominen jatkuu ikuisuuksiin.

    Entä jos ei mediassa koskaan kerrottaisi raiskauksista? Sekö olisi hienoa? "Jos tiedetään, että naisia raiskataan, ei asia korjaannu sillä, että siitä mediassa meuhkataan", sanoisi opettaja.
    Millä sitten? Kovilla rangaistuksilla? Vaikka raiskareille annettaisi 30 vuotta linnaa ja ruoskaa kerran päivässä, mutta siitä ei kerrottaisi mediassa, ei asia - raiskausten vastustaminen - liikahtaisi milliäkään eteenpäin. Potentiaaliset raiskaajat kuvittelisivat edelleen, että asiasta pääsee maksamalla pikku sakon.
    Toinen naisopettaja sanoisi raiskauksista, että "Perheiden on saatava tukea ja koulutusta - kyllä, tämä on kaiken avain". Toisin sanoen potentiaalisten raiskaajien perheisiin tulisi joku sosiaalitäti sormi pystyssä selostamaan, ettei noin saa suinkaan tehdä. Ja tämäkin tehtäisi julkisuudelta suojassa tottakai, koska jos siitä kerrottaisi, kansaa alkaisi naurattaa. Se taas ei edistäisi asiaa - raiskausten estämistä tippaakaan.

    "Jatkan vielä: jos lapsia lähetetään maasta muualle silvottavaksi, on se merkki siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut".
    Jatkan minäkin vielä: Jos joku syyllistyy raiskaukseen, on se merkki siitä, että yhteiskunta on epäonnistunut. Raiskaajako syyllinen? Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Yhteiskuntahan se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: meuhkaaminen harvoin auttaa, puhuminen kyllä. Jos asioista puhutaan, on se aina positiivista. Tarkoitin meuhkaamisella sellaista viestintää, jossa vain kauhistellaan epäkohtia, mutta ei oikeasti pohdita mitä pitäisi tehdä.

      Raiskaus ja lasten silpominen ovat hieman eri asioita tässä yhteydessä. Tarkoitin kommentillani sitä, että jos maahanmuutajien käytännöt ei muutu, on syy vastaanottavassa yhteiskunnassa. Jos ihminen tuntee itsensä kokonaisvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, ottaa hän myös helpommin yhteiset arvot omikseen. Jos taas yhteiskunnan sisälle syntyy yhteisöjä, jotka kokevat jäävänsä ulkopuolelle, kokevat he helpommin, että ne omat arvot on ne parhaat.

      Jos taas puhutaan raiskauksesta, on se hieman toisenlainen rikos kuin ympärileikkaukset. Kun tyttöjen ympärileikkaus koetaan pakkona (muuten tyttö ei voi avioitua), raiskaus on "etuoikeus". Siis jos joku nyt kokee että naisia saa raiskata, ei se kuitenkaan tarkoita että hän kokee yhteisön painetta tehdä niin. Asioilla on suuri ero.
      Jos siirrän vastuun lasten silpomisesta yhteiskunnalle (joka ei ole mitään muuta kuin kaikki me yhteiskunnan jäsenet yhdessä), on aika paksua väittää että samalla siirtäisin myös raiskaukset yhteiskunnan piikkiin. Ei pidä päättely.

      Asioita ei voi vain niputtaa mielivaltaisesti yhteen ja tehdä päätelmiä siitä mitä tarkoitan.

      Poista
    2. Minusta medialla on herättäjän rooli.

      Joskus median meuhkaaminen aiheuttaa laajan kansalaiskeskustelun, jossa asioita sitten pannaan järjestykseen ja syvennetään. Tämä voi olla jopa lehden tavoite. En silti sano, että se on. Mutta siis puolustan jonkin verran meuhkaamista, koska se kiinnostaa ja herättää, niin vastenmielistä kuin se joskus voi silti olla.

      Sen sijaan pelkät syvät media-artikkelit jäävät usein suuremmatta huomiotta, vaikka niissä olisi esitetty asiantuntevia hyviä ratkaisuja asiaan. Asiantuntijat valitettavasti eivät ratkaise suuria asioita, vaan minusta ratkaisijan osassa on aina kansa, tavallinen ihminen asenteineen. Heihin meuhkaaminen osuu, heitä herättelee. Tavallinen kansa ei kuitenkaan ole niin tyhmää kuin usein luullaan. Kyllä se osaa nähdä meuhkaamisen meuhkaamisena ja erottaa sieltä alta faktoja.

      Poista
    3. Jos tiedetään että lapsia silvotaan, ei asia korjaudu sillä että siitä mediassa meuhkataan:
      tarkoitin tällä sitä, että kun asia kerran on tiedossa (asiasta on jo vuosikausia puhuttu mediassa), ei silloin enää riitä että siitä meuhkataan. Olen edelleenkin sitä mieltä, että somessa asiasta vaahtoavat ovat harvemmin niitä, jotka oikeasti haluavat auttaa pikkutyttöjä. Eiköhän heille useimmiten kyseessä ole vain yksi argumentti maahanmuuttopolitiikkaa vastaan.

      Poista
  31. Minä voitelen heti sinua hunajalla Kolehmainen. Minustakin on hemmetin hyvä, että tyttöjen silpomisesta meuhkataan mediassa. Lisää vain meuhkaamista!

    Medialla on tärkeä tehtävä! Se tekee asioita tunnetuksi, ja usein jo se auttaa saamaan ihmisten mielen myötämieliseksi kaikkea kidutusta ja vääryyttä vastaan. Se on perhosefekti, joka ei voi olla heijastumatta alkulähteeseen.

    Paha vieköön sinun kanssasi Kolehmainen. Sosiaalitädit hittoon! Koulutusta antakoot asiansa osaavat ihmiset, fiksut maahanmuuttajat ja oikeat pedagogit, eivät sosiaalitädit, joiden osaamista ja ennen kaikkea asenteita itsekin epäilen.

    VastaaPoista
  32. Medianko vika?

    Tunnen Suomeen muuttaneita koulutettuja musliminaisia jotka muuttavat omaa kulttuuriaan sisältäpäin, on hyvö muistaa, että mikään muutos ei tapahdu ulkoisesta painostuksesta.

    Meillä on aika paljon korjattavaa myös omassa kulttuurissamme, joten kannattaa olla hereillä sen suhteen ja korjata se minkä voi tai taitaa.

    Hommat ei lopu.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä kai lienee väylä, jota pitkin muutos on mahdollinen: sisältäpäin. Naiset ovat tässä edistyksellisempiä kuin miehet, koska heillä on enemmän umpeen kurottavaa, mm. se, ettei heidän alapäätään kurottaisi enää umpeen. Edelleen on yhteisöjä ja ehkä kokonaisia kulttuurejakin, joissa tytöt eivät pääse kouluun siinä kuin kaikki pojat automaattisestä pääsevät. En jaksa mitenkään ymmärtää, että tämmöistä tapahtuu kaiken aikaa tässä maailmassa, jonka edistyksellisellä tekniikalla voimme tehdä lähes mitä vain. Henkinen puoli on retuperällä muutenkin. Näkisin mielelläni sen, että sotia ei käytäisi vallan tai öljyn takia, vaan ihmisarvon. Se riittäisi, että naiset vetäisivät yhtä köyttä ja ristisivät hetkeksi jalkansa, mutta ei, aina on luusereita, jotka yksilöllisessä ja ahtaassa miesten miellyttämishalussaan uhraavat isommat pyrkimykset.

      Poista
  33. Jaa, että mikään muutos ei tapahdu ulkoisesta painostuksesta? Voi sinua lapsi-rukkaa. Pidä ihmeessä mielipiteesi ja ole onnellinen.
    Joskus itseihailusi väliaikoina voit katsoa telkusta, kuinka kansanjoukkojen ja median ulkoinen painostus - aivan näennäisesti - syöksee vallasta presidenttejä, diktaattoreita, hallituksia. Sinä katsot uutisia itsetietoisesti hymyillen, koska tiedät varmasti, ettei ulkoisella painostuksella ole asiassa mitään tekemistä, vaan muutamalla fiksulla musliminaisella, jotka ovat puhuneet massamurhaajille järkeä.

    Kiitos Iines, hunajasta. Nuolin sen makeisiin suihini ja hyvää oli. Mutta uskotko sinä tosiaan muutaman taitavan kouluttajan pystyvän muuttamaan vaikka nyt muslimiväestömme asenteita vaikka nyt pimpunrevintää kohtaan? Maahanmuuttoteollisessa kompleksissa työskentelee jo nyt noin 10 000 täysipäiväistä, hyvin palkattua tarkastajaa, ylitarkastaa, konsulenttia, neuvojaa, eirityistyöntekijää jne. Noista viroista oli kerran lista netissä, se oli vähän helkatun pitkä. Virkanimikkeitä taisi olla kaksi sataa.
    Oletetaan, että olemme ihmisinä samanlaisia, niin Somalian muslimit kuin Laitilan kirkkouskovat. Näinhän pitääkin ajatella ja ajatellaan myös. Minäkin.
    Jos muistat sodan jälkeisiä aikoja, silloin käytännössä 80 prosenttia miehistä ja 20 pros. naisista poltti tupakkaa, aski päivässä. Sitä kiskottiin joka paikassa, ulkona, sisällä, sairaaloissa, rukoushuoneissa, häissä ja hautajaisissa. Kun isukki tuli katsomaan vastasyntynyttä hän poltteli samalla paksua sikaria ja tarjosi tohtorillekin. Kohta oli huone niin täynnä savua, että pilttiä tuskin erotti.
    Jossakin vaiheessa ryhdyttiin tuota vaarallista tapaa suitsimaan. Lähetettiinkö Suomen koteihin sata tuhatta diakonissa kertomaan, että tupakka aiheuttaa syöpää, sotkee paikat ja on vaarallinen lapsille, jotka altistuivat savulle? No ei varmana lähetetty.'
    Sen sijaan media valjastettiin kertomaan tupakan kauheuksista ja kun sitä aikansa oli jatkunut, ryhdyttiin laatimaan tupakanvastaisia lakeja. Kiellettiin sätkien mainostaminen, työpaikoilla tupakointi jne jne.
    Ja nyt, PING! Menepä mihin tahansa työpaikkaan niin tupakka ei haise. Kapakatkin ovat savuttomia. Ei ole junissa tupakkavaunuja eikä onnikoissa tupakkakoppia. Jumalalle kiitos mediasta ja ankarista lainlaatijoista, sanon minä, papin poika ja pakana.
    Joten jos siis muslimimme (Allah heitä siunatkoon!) halutaan suomalaisen tapakäytännön piiriin, on heihin kohdistettava samanlainen mediaryöppy kuin kantasuomalaisiinkin. Kerrotaan selvästi, että tyttöjen pimppuja ei saatana tässä maassa silvota eikä heitä työnnellä alas parvekkeilta, jos poikaystävän naama ei satu sukua miellyttämään. Ja jos joku lakeja rikkoo, iso uutinen lehteen nimen kanssa, kuten valkonaamojenkin suhteen tehdään. Ei kai pikkutytön pimpun silpojan syyllistäminen mediassa ole suurempi synti kuin tupakoitsijankaan syyllistäminen?
    Niin kauan kuin maahanmuuttoteollisuutemme huutaa yhteen ääneen jokaiselle järkevälle kommentille: "Vihapuhetta", ei muutoksen alkuakaan saada aikaan. Tuo kompleksi ei edes halua muutosta. He haluavat, että pieniä pimppuja revitään, jotta sosiaalitädeillä riittäisi työpaikkoja. Mitä enemmän revitään, sitä enemmän duunia.
    Sen verran vilautan tässä natsikorttia, että keskitysleirin vartijoiden neuvosto oli vähällä hermostua natsi-Saksassa, kun vankien määrä - ja myös heidän työpaikkojensa määrä eräässä vaiheessa väheni. He rauhoittuivat, kun kelpo Adolf lupasi, että hän haalii leiriläisiä kautta Euroopan, eivätkä ne hetkessä lopu.
    Ihminen on vähän saakelin raadollinen eläin. Sitä taustaa vasten meidän on pimppuasiaakin katsottava, jos aiomme olla rehellisiä edes itsellemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon Laitilan kirkkouskovaisiin vain semmoinen, että minua huvittaa, kun minun kanssani täällä viittaatte aina silloin tällöin ilmeisen tarkoituksellisesti juuri Laitilaan. Olen kertonut käyneeni Laitilan munamarkkinoilla. Vaan en minä siis Laitilassa vietä kesiäni, eihän siellä merta ole. Tylsä paikkakunta noin yleisesti. Meidän tonttimme läntisin kolmion kärki siis menee mereen asti, ja muinoin meri huuhteli nykyistä kukkaniittyäni, jolta on löydetty vanhoja rahoja ja laivan osia.

      Koulutuksella tarkoitan eläytyvää ja humaania ihmisarvoperustaista valistusta, en sanomista tai pakottamista, vaan oman kulttuurimme tapojen ja lakien tuntemusta, ja eettisistä kysymyksistä keskustelemista. Lainrikkomiskohdat tulee kyllä selkeästi esitää. Naisiin ei kajota meillä ollessa oli yhteisötapa mikä hyvänsä, muuten tulee häkkiä.

      Poista
    2. Kolehmainen, luuletko ihan oikeasti että lapsensa silpomisen salliva äiti tajuaisi tehneensä väärin vain koska nimi laitettaisiin lehteen?

      Eiköhän asia ole vähän monimutkaisempi.
      Kysy niiltä lääkäreiltä ja neuvolatädeiltä jotka tekevät sitä oikeaa muutostyötä.
      (Kyseessä on myös hieman vakavampi asia kuin tupakointi; itse olen saanut lapsesta asti tupakkavalistusta, joka tapahtui koulussa. Eihän mediavalistus yksin toimi, tarvitaan monenlaisia toimia, ja siitä huolimatta poltin aikoinani. Mutta kuten sanoin, polttaminen on vähän eri asia.)

      Poista
    3. En tiedä milloin sosiaalitädesitä on tullut tuollaisia natseja ja lapsia uhraavia hirviöitä, mutta jos niin on, on suomalaisessa yhteiskunnassa jotain pahasti vialla. Vai olisikohan kyseessä jonkinlainen salaliittoteoria, jossa feministit ja muut alhaiset femakot tekevät kaikkensa saadaksen suomalaisen miehen elämän vaikeaksi? Voipi olla, voipi olla...

      Poista
    4. Puutunpa minäkin keskusteluun, ettei homma karkaa ihan käsistä.

      Pikkutyttöjään silpova äiti on rinnastettava pedofiiliin ja toimittava samalla tavalla kuin toimittaisiin, jos pedofiili raiskaisi sen pikkutytön.

      Eli miten? Tietävätkö neuvolatädit?

      Poista
    5. Neuvolatädit tekevät sitä muutostyötä ennaltaehkäisten, tukien äitejä.
      Mutta jos sattuu tapaus, että äiti tuo neuvolaan ympärileikatun lapsen, en tiedä mitä siinä tapauksessa tehdään. En usko että neuvolatäti hymistelee että kyseessä on "kulttuuri" ja painaa villaisella. Tiedätkö sinä Tapsa tällaisia tapauksia?


      p.s. huomasin että lauseet oli ihan sekaisin tuossa tupakointiin viittaavassa kohdassa:
      olen saanut lapsesta asti tupakkavalistusta, joka tapahtui koulussa, ja siitä huolimatta poltin aikoinani. Eihän mediavalistus yksin toimi, tarvitaan monenlaisia toimia. Noin sen piti mennä.

      Poista
    6. Sekä sinun kommentistasi Tapsa, että Kolehmaisen kirjoituksista, saa sellaisen kuvan, että asialle ei tehdä yhtään mitään ja että siitä ei edes saa keskustella. Aika synkeää.
      Kiinnostaisi tietää, miten asiaan nykyisin suhtaudutaan esim.terveysviranomaisten taholla ja mitä konkreettista tehdään, jotta naiset saisivat kasvattaa lapsensa ilman väkivaltaa. Onko kenelläkään tietoa? Vai onko todellakin niin, että lapset on oman onnensa nojassa?

      Poista
    7. Minä vastaan tähän väliin, vaikkei kukaan minun mielipiteestäni kostu pennin vertaa, että kyllä, Tapsa, pikkutyttöään silpovalle äidille vaan häkkiä niin että helmat heilahtaa. Siinäpä oppivat muut yhteisön jäsenet tuon rikoksen seuraukset demokratiassa, jossa nainen on miehen veroinen ihminen.

      En silti menisi tässä rinnastamaan pedofiliaa ja ympärileikkausta toisiinsa, vaikka rikoksesta molemmissa on kysymys. En myöskään ymmärrä sitä näkökantaa, että yhteisötapa olisi jotenkin pyhitetty. Yhteisötapoja Alma Kartanokin harrasti, kun pieksi lapsia.

      Poista
  34. "Sinä katsot uutisia itsetietoisesti hymyillen, koska tiedät varmasti, ettei ulkoisella painostuksella ole asiassa mitään tekemistä, vaan muutamalla fiksulla musliminaisella, jotka ovat puhuneet massamurhaajille järkeä."

    Hommia on, Kolehmainen. Elämme ihmisten maailmassa.

    Minä en muuten ole Sinä.

    En tiedä olenko siitä pahoillani vaiko en, mutta et, hyvä Kolehmainen, ole vissiin tehnyt mitään muuta moneen aikaan kuin tuijottanut telkkua, näemmä. Ruutua.

    Oletko ollut koskaan siviilirohkea tai tehnyt sosiaalisesti rohkeita tekoja? Ollut mieltäsi osoittamassa muualla kuin näyttöpäätteesi edessä, turvassa oman kodin seinien sisällä?

    Rohkeinta mitä voit elämässäsi tehdä on, että menet edes yhden musliminperheen luo vieraaksi, kylään. Soita ovikelloa, kun menet, älä potki ovea.





    VastaaPoista
  35. Taidat pitää minua melkoisena metsäläisenä, oi tuntematon anonyymi! Minun kotikylässäni asuu kolmisenkymmentä muslimia ja eräs heistä, Alpi, on kalakaverini. Hänellä on hieno vetouisteluvene, jolla saalistamme maailman kalleinta kalaruokaa, kuten hän itse vitsailee. Alpin lapset Ilkay ja Sema leikkivät usein pihallani, koska minulla on entisen elämäni jäljiltä hieno kiikku, pieni uima-allas ja sellainen hiekkalaatikko, johon koirat tai kissat eivät tee tarpeitaan. Suna-rouva on yhtä kaunis kuin nimensäkin.
    En muuten soita ovikelloa kun menen kylään, sillä päivisin heidän ovensa on aina auki lasten tai sukulaisten ja ystävien tulla ja mennä. Kun olen reissussa Suna kastelee kukat ja vahtii taloa ja kun he ovat muualla teen samoin.
    Perhe on aika maallistunut, mutta Allahin hyvyyteen toki uskotaan lujasti.
    Toinen tuntemani muslimiperhe muutti tänne metsäkylään aikoinaan Kosovosta. Heitä tapaan harvemmin, sillä isoäidin (siis heidän isoäitinsä) mielestä olen perheelle huonoa seuraa, koska naapurini ovat Sunneja ja jotain siitä on saattanut tarttua minuunkin.
    Ylipäätään tuttavapiirini ja nykyisin jo sukulaispiirini on täysin kansainvälinen. Tapaamisissamme puhutaan sujuvasti neljää kieltä, joita kaikki osaavat. Silti en tuppaudu mukaan Kairon mielenosoituksiin tai muuallekaan, jossa henki on löyhässä. Kun Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian, olin kyllä marssimassa Helsingissä. Eipä siitä tainnut tsekeille apua olla, mutta sainhan hyvän mielen.

    Sarille sen verran, että en suinkaan pidä sosiaalitätejä natseina, vaikka he ovat kin tahoillaan yhtä huolissaan työpaikoistaan. Pysyvä työpaikka on meille jokaiselle niin tärkeä asia, että sen pitämiseksi joutuu joskus omatunto hiukan joustamaan. Minulla ainakin on käynyt niin.

    Iines, en unissanikaan kuvittelisi Sinun asuvan Laitilassa! Sehän on munapitäjä, Suomen kuuluisin. Kaltaisesti siveellinen, herkkä ja jo pelkästä vinosta katseesta värähtelevä nainen kiertää moisen paikan kaukaa, paitsi markkina-aikaan, jolloin raitilla on muitakin kuin munamiehiä.
    Hauska kuulla, että olet kanssani (ensimmäisen kerran yhteisen historiamme aikana) yhtä mieltä. Siis yhtä mieltä siitä, että naisiin vastoin heidän tahtoaan koskevat miehet joutavat häkkiin, oli uskonto tai kansallisuus mikä tahansa. Tätä olen täälläkin yrittänyt tulkuttaa vuosikaudet, mutta aina joku kääntää puheen feministivihaan tai salaliittoteoriaan, kuten nyt Sari. Salaliittoihin en usko, ihmisen loputtomaan typeryyteen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän tietysti olen sitä mieltä, että jos joku raiskaa naisen tai silpoo lapsia, mutta siksi että kuuluu kulttuuriseen vähemmistöön, saa tehdä sen rauhassa. EN.

      Miksi noin itsestäänselvästä asiasta pitäisi edes keskustella?

      Eikö keskustelua käytykään siitä, miten muuttaa sellaista käytöstä, joka ei käy yksiin meidän oikeustajumme kanssa?
      Sinä olet siis sitä mieltä, että asenteet ja tavat muutetaan massiivisella mediakampanjalla, minä sitä mieltä että se ei riitä ja että tarvitaan kaikkien panosta että maahanmuuttajat integroituvat. Se kalassa käyminen on sitä integroitumista, ei Kairon mellakoihin osallistuminen.

      Hyvä jos et usko salaliittoihin, vaikka sosiaali-ihmiset sinusta harvinaisen moraalittomia ovatkin.

      Poista
  36. Tervetuloa joukkoon tummaan Sari! Että sinäkin olet nyt sitä mieltä, että rikoksista on rangaistava samalla tavoin ihonväristä riippumatta? Jippii! Taas yksi ehdokasjäsen persuihin.
    En ole sitä mieltä, että tapakulttuuriin liittyvät asiat muuttuvat pelkällä massiivisella tiedotuskampanjalla, en minä sentään NIIN tyhmä ole. Enkä minä, halua, ettei vaikeista asioista keskusteltaisi. Nimen omaan pitää keskustella. Pitää kysyä lääkäriltä, jonka pöydälle tuodaan 9-vuotias tyttö, jonka pimppu on ensin silvottu lasinpalalla ja sitten ommeltu lähes umpeen karhulangalla, että mitäs nyt tehdään? Hymyillään äidille, että on teillä rikastuttava tuo kulttuuri? Vai tehdäänkö lastensuojeluilmoitus? Minä en tiedä, kuinka siinä tehdään, koska asia ei ole ollut julkisessa keskustelussa. Kyseessä on salassapidettävä asia?
    Eivätkä sosiaali-ihmiset minusta ole moraalittomia. He vain haluavat turvata työpaikkansa kuten me kaikki muutkin.
    Rauhoitutaan nyt kaikki, juodaan hienon kesäsään kunniaksi italialaista valkoviiniä ja käydään hiukan purjehtimassa. Alpi jo soitti ja pyysi päästä gastiksi. Kyllä Allah on suuri, kun tällaisen veneilysään järjesti!


    VastaaPoista
  37. Joskus olen aikonut sellaisen blogin perustaa, jonka nimi olisi "viaton ohiseisoskelija ". Puhun siis jälleen ohi.

    Tämän päivän Hesarin kolme tärkeintä juttua oli: "tupakinpolttajat tappaa koko meijän perheen"(kaksi aukeamaa)," Twitter tuli eduskuntaan" ja "karannut saari yritti irtiottoa jo keväällä".

    Ilmaiseksi annan lehden bisinismiehille neuvon: kenkää kaikille lehden bloggareille ja Saskalle. Keskittykää laatujournalismiin, se myisi hyvin, jos sellaista olisi. vihruille kaikille kenkää, älkää niitä kuitenkaan persuilla korvatko , heille on jo rikkaan perheen kakaran pitämä uusi suomi, joka ei koskaan nouse kannattavaksi.

    Sanotaan mitä sanotaan, mutta nykyhesari on ihan Sontaa, siksi se ei myy.

    VastaaPoista
  38. No katos vaan, oli siellä yksi tärkeä juttu, mutta vain rivien välistä. Konecranes Oyj:n johtaja ei osaa hommiaan, röhnöttää la
    utalla ja kertoo sitä vetäville työntekijöilleen: "kaikki teiltä pois otetaan!"

    VastaaPoista
  39. Tämän päivän Hesarin luin vasta iltapäivällä ja siitä muistan saarijutun lisäksi sen, että Stubb on eduskunnan ahkerin tviittaaja. Se saarijuttu oli hauska, ja oli huvittavaa, miten karanneen saaren omistajat hinasivat saaren takaisin rantaan ja kiinnittivät sen mantereeseen, koska alue on heille rakas ja tärkeä. Mies oli kaatanut purjeina toimivat puut, mutta jättänyt korkeat tyngät jäljelle, jotta saari voitiin niistä sitoa kiinni kuin koira liekanarusta.

    Päivän mediauutisista minua järkytti Espanjan junatrurma, jossa 80 ihmistä on kuollut jonkun kuumaverisen espanjalaiskuljettajan ajettua junaa 80 nopeusalueella 190:tä! Miten kuljettaja voi syyllistyä moiseen?

    VastaaPoista
  40. Char täällä, hei.

    Uskomuksiin tai uskonnollisiin käsityksiin: pitäisi olla muuttajilla kieli keskellä suuta. Yleensä pelkkä kielto ei johda kuin juonitteluun, jos ei po. kiellon syy ole selvä, ja jos ei maan laki selvästi tue sitä.

    Ja Seksuaalivirasto Täällä Taas Päivää Hei: oikeasti ne kiellot, joita lasten ympärileikkauksiin liitetään, ovat nimen omaan kuviteltuun seksuaaliterveydellisyyteen nähden tyhmät.

    Mikä tarkoittaa sitä, että vahingoittumattomalle aikuiselle seksuaalisuus on sopivan tärkeä osa elämää.

    Ns. terve seksuaalinen kehittyminen ja kasvaminen tähtää aikuiselämän seksin hauskuuteen - lasten itsetyydytys opettaakin naperoita suoraan hauskanpitoon. Heille itselleen, jos ja kun sellaista tapahtuu, mitenkään paheksumatta, ja paljolti itsekseen. Lääkärileikitkin ovat tavallisia, mutta kokemukseni mukaan useimmat naperot keksivät itsekseen sen mistä tykkäävät.

    Lasten julkinen masturbointi: no silloin kerrotaan, että on tämä touhu kivaa, mutta yksityistä, ja tehdään omassa rauhassa. Lapset yleensä nyökkäävät. - Muistetaan nyt kaikki että ne vauvat ja naperot ovat oikeasti ihan tilppejä; eivät ne vielä tiedä mikä on sopivaa.

    Vaan siinä vaiheessa kun ns. tissibaareja sai rauhassa mainostaa jalkakäytävillä valokuvastandein, jotka olivat kuvineen naperoitten kohdalla - en vedonnut järkeen tai logiikkaan, koska sen keskustelun olisin hävinnyt.

    Ei niistä multa koskaan kysyttykään; vastannut olisin että jotkut tykkää kattella muita ilman vaatteita.

    Sanoin vain, että ittensä kosketteleminen on kivaa, ja me kaikki tehdään sitä yksityisesti.

    Lapset sanoivat joo.

    - Seksi on yksityistä; ja pyydän ihan oikeasti anteeksi niiltä, joita olen loukannut puheillani.






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja enkös väsyneenä kirjoittanut liian tulkinnanvaraisesti:

      "Ja Seksuaalivirasto Täällä Taas Päivää Hei: oikeasti ne kiellot, joita lasten ympärileikkauksiin liitetään, ovat nimen omaan kuviteltuun seksuaaliterveydellisyyteen nähden tyhmät."

      Viittasin siis nimenomaan uskomusten säätelemiin seksuaalisuuksiin, en ns. näyttöperäiseen lääketieteeseen, johon moderni seksologia tieteenalana perustuu.

      Poista
  41. Silti seksistä pitäisi voida puhua yhdessä; se rehti puhe, oikeasti, uskokaa tai älkää, johtaisi hyvään.

    Ei kuitenkaan välttämättä täällä Iineksen blogissa, ja tämä oli just se kohta mitä pahoittelin. - Ja seuraava asia:

    Kaikenmoinen lasten pahoinpitely, erilaisista ympärileikkauksista lähtien, on taatusti väärin.

    Kolehmainen: kukaan sosiaalitantta ei pidä tyttöjen ympärileikkausta "kulttuuriin kuuluvana" ja siten hyväksyttävänä. - Monesti noista teurastuksista tulee jälkitauteja, ja vanhempia koetetaan kannustaa puhumaan, ei salaamaan.

    Nuori tyttö kokee varmasti kamalia tuskia, ja usein jää lapsettomaksi kaikkien komplikaatioiden takia, mutta elää kuitenkin.

    - Minä jaksaisin uskoa että se oma elämä, jos se ulkopuolisten avulla pelastuu, on hyvä.

    Ehkä se nuori tytttö tai nainen on juuri se joka osaa alkaa laittaa stopin touhulle.

    Mikään suomalainen yhteiskunnallinen järjestö tai toimi ei taatusti tue tyttöjen ynpärileikkauksia!

    Vaadin yhtä tiukkaa linjaa myös poikien ympärileikkauksille! - Juutalaispoikien bris tms, on antanut vapauden kaikenmoisille silpomisille. - Siis mikä into aikuisilla on tohottaa lasten sukupuolielimien leikkelyn parissa?!

    - Eikös se ole ns. perverssiä?! Ainakin se vahingoittaa toista, usein käytännössä peruuttamattomasti.

    Naperoitten Ihmisoikeusmarssi kuulostaa hassulta, mutta minusta siltä, että sille olisi meillä ehdottomasti paikka!

    Ei enää silpomisia uskomusten nimissä! Sopivia päiväkotiryhmiä, joissa saa yksilöllistä huomiota!

    Aikuiset hoitavat ostokset kotiin ja sapuskan mahd. valmiiksi siihen mennessä kun tullaan nimenomaan lapsen täyden työpäivän jälkeen kotiin (kovilla ne muksut siellä meinaan ovat! Enkä siis vastusta päiväkoteja, mutta painotan, että ne isot lapsiryhmät ja vaihtuvat aikuiset vastaavat kovaa työtä pikkuihmisille!)!

    Aikuisten ymmärrystä sille, että oikeasti taaperolle on raskasta puljata isossa lapsiryhmässä, opetellen sosiaalisia taitoja. - Eli illalla ensin ruokaa, pian, ja sitten halimista ja juttelua. Yksilöllistä huomiota, lapsen lempileikkejä - ja aikuisten väsyneinä iltoina: sylissä katseltuja pikkukakkosia tai kivoja videoita. Eivät ne videot aivoja mädätä, ja niistäkin voi puhella oikein rakentavasti.

    Jos kodissa on pakastin: Viikonloppuisin ostetaan ja tehdään ruuat lämmitystä vaille valmiiksi. - Ei se niin vaikeaa ole: kolme isoa ateriaa; pakastetaan annoksittain, ja salaatin ja raejuuston jälkeen herkku on koossa. Vaihtelua kolmen päivän välein.

    - Eikä muuten viedä yliväsyneitä lapsia kauppaan, jos ei ole ehdoton pakko. Siellä on kuumaa, hikistä, ja tungosta; itsekin mieluiten siirtyisin joskus keskelle käytävää huutaamaan selkä kaarella.

    Näin aikuisena pyydän lisäkassan - mutta ei lapsi voi eikä osaa.

    Uskokaa tai älkää: useimmat arkipäivän ongelmat hoituvat parempaan suuntaan järkeistämisellä. - Jos sitä siis jaksaa. Mikäli käsitän oikein: monet lapsiperheet elävät jaksamisen äärirajoilla. Silloin varmasti tällaiset jutut saavat etsimään panoksia, minua varten, tai väsähtämään lopullisesti.

    Mitä en toki tarkoita!

    Ei sitä tiedä, vaikka samassa talossa olisi yhtä väsynyt vanhempi, jonka kanssa voisi tehdä diilin. Ei tartte sanoa että on kuitti, mutta ehdottaa vuorottelua tms.

    Meillä ainakin ilmoitustaulu rapussa pelaa. :)

    Haleja kaikille! :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, avoin seksipuhe sopii hyvin tänne, ja minäpäs jotenkin arvelen, että tiedät sen kyllä hyvin. Se avoin tarkoittaa siis avointa, ei hymistelevää, ei kielteistä, ei tuomitsevaa.

      Se mikä tyssää helposti missä tahansa seksiaiheessa, on pitkän linjan blogituttujen henkilökohtainen seksistään avautuminen. On selvästi havaittavissa, että blogitutut eivät tahdo toisen blogiystävän seksilämää kasvoilleen. Ei pidä käsittää niin, että tämän faktan toteaminen olisi kielto. Se on vain toteamus muiden joukossa.

      Täällä on monenlaista väkeä, ja se on hyvä. Toivon ja suorastaan odotan, että keskustelua syntyy myös seksistä ja asioista ollaan monta mieltä. Mikään ei ole tappavampaa kuin hurmahenkinen yksimielisyys. Sekin on kylllä aika tappavaa, jos ei malteta pitäytyä vain kirjoitetussa sanassa, vaan ryhdytään tulkitsemaan selkeästi sanottua. Siinä mennään sellaisille vesille, joilla ajaudutaan Odysseuksen harharetkille.

      Mutta, Char, kiva kuulla sinusta taas!

      Poista
  42. P.S. Voi olla vaikka sinkku täti tai mummi talossa, joka voisi vapaa-aikanaan shoppailla ja tehdä kotiruuan valmiiksi.

    Kuulostaa epäilyttävältä - mutta näinkin on käynyt. Ihan oikeasti!!!

    Ilman palkkaa, ruokarahat kuitteja vastaan, sapuska lämmitystä vaille valmiiksi, ja poistuu paikalta ehkä (ja oman kokemukseni mukaan toivottavasti ja mielellään) jo ennen kuin perhe palaa kotiin.

    - Vain siis siksi, että muksut ovat väsyneitä. Uusi vieras aikuinen lisää.... Juu ei!!!

    Itsekin olen saanut paljon apua; antaa hyvän kiertää! :)

    - Ja hei sinä väsynyt vanhempi! Laita rappuun lappu, ja keksi vaikka uusi nettiosoite, jos pelkäät naapureiden arvostelua. - Useimmat meistä tietävät, miten tiukoilla olet, mutta sinulle voi olla juuri nyt tärkeää säilyttää nimettömyys.

    Nimim. Kokemusta On. :)

    VastaaPoista