Aamupäivällä ihminen laittoi itsensä huolellisesti, harjasi hiukset ja mietti, mikä olisi sopiva kampaustyyli. Vähän geeliä pörröön? Sileä. Huulipunaa? Vanhojen naisten on varottava, ettei puna valu huuliryppyihin, luki jossakin. Sitäkin on varottava, etteivät huulet näy ollenkaan. Ihminen lisäsi punan päälle vaseliinia. Korvakorut, helmi hopeaketjussa. Vaalea kevättakki, jota ei koskaan pitänyt. Näyttikö nyt siltä, ettei kupsahda ikänsä puolesta lähimpään kymmeneen vuoteen. Käteen kansio, jossa oli kaksi vuotta sitten saatu lainatarjous, jota ei ollut käytetty. Pankin ovella matka tyssäsi. Ovi oli kiinni. Ihminen vilkaisi kelloa. 12.20. Kurkisti sisälle pankkiin. Pimeänä se oli. Ihminen oli ymmällä, koetti vielä ovea. Ei, kiinni se oli. Käveli kaikki pankin ikkunat läpi ja näki niissä vain oman kuvansa, vanhan naisen hahmon tylsässä takissa. Katsoi sitten ovea ja näki siinä puhelinnumeroita, selvästi valtakunnallisia pääkonttorin numeroita. Perkele. Kun hän oli varta vasten sitä varten tullut, ettei halunnut asioida automaattivastaajan kanssa.
Oliko pankki lakkautettu? Ovessa ei ollut aukioloaikaa. Ihminen poimi sitten numeron kännykän muistioon ja käveli kansioineen takaisin autolleen. Tuijotti paheksuvasti tyhjää pankkilukaalia. Valitsi sitten pääkonttorin automaatin numeron. Kouliintunut naisääni, joka valitteli ruuhkaa. Sitten miesääni, joka pyysi kertomaan lyhyesti asian. Haluaisin tavata henkilökohtaisen pankkineuvojani Raili Viskarin Pikkukaupungin pankista. Autolaina ja henkilökohtaista neuvontaa raha-asiassa, sanoi ihminen vapisevalla äänellään. Varmistan, tokaisi mieskoneääni, autolainasta on kyse. Painakaa yhdeksän ja ruutumerkki jos sitä ja kahdeksan ja ruutumerkki jos tätä. Ihminen painoi kahdeksan, muttei ehtinyt painaa ruutumerkkiä. Puhui sitten hädissään konepuheen päälle. Saanko käyttäjätunnuksen, kysyi konemies. - Käyttäjätunnus, parahti ihminen ja sulki puhelimen. Mikä helvetin käyttäjätunnus.
Matkalla kotiin ihminen suunnittteli Lukijan sana -kirjoitusta paikallislehteen. Siinä hän kirjoittaisi, miten liikepankki on jättänyt henkilöasiakkaan heitteille, sulkenut konttorin asiakkailta tiedottamatta lehdessä saati asiakaskirjeellä. Että mitä tämmöinen peli oikein on. Ihminen oli harmissaan, päivästä oli mennyt maku. Ihminen poikkesi S-marketiin ja huomasi S-pankkipisteen edessä kyltin: nyt meiltä lainaa edullisesti tarpeisiisi. Ihminen päätti vaihtaa pankkia. Mikä se semmoinen pankkilinnoitus on, johon ihminen ei pääse sisään. Kuin Kafkan kirjoista tämä maailma jälleen kerran. S-pankkiin pääsisi vaikka heti, istahtaisi vain tuoliin, joka oli vapaa.
Kotona ihminen lämmitti lohipalan ja paistoi perunan, sirotteli sen päälle homejuustoa ja tilliä. Ei viitsinyt ottaa salaattia, kun oli niin harmissaan. Mitä tästä nyt tulisi. Soitti sitten vielä kerran valtakunnallisen pääkonttorin numeroon, jossa sama ruuhkapahoittelu samalla koneäänellä. Nyt hän pääsi pidemmälle, ja sai antaa jopa seuraavan vapaan numeron nettipankin käyttölistasta. Kone lupasi yhdistää aivan hetken kuluttua. Ihminen riemastui. Kun oli luvattu yhdistää ja pahoiteltu 36 kertaa, ihminen lopetti tukkimiehenkirjanpidon ja parkaisi että ei herran pieksut, miten huonoa palvelua. Pani puhelimen kiinni. Nyt ne eivät varmaan antaisi hänelle lainaa, jos kuuntelisivat nauhan.
Vaan sitkeä on ihminen. Avasi sitten vielä internetin ja kaivoi sieltä esiin pankin Google-tiedot. Hallelujaa, kiitos herra! Siellä luki, että konttori on auki kassapalveluun ma - pe klo 10 - 12. Ajanvaraukset henkilökohtaiseen neuvontaan palvelunumeron kautta, luki tämän alla. Ihminen lyyhistyi. Numero oli sama, johon hän oli jo soittanut eikä päässyt läpi.
(Maalaus Felice Casorati)
Tämä taitaa olla uus- tai nyky-kafkalaisuutta. Tunnelma kirjoituksessa on painajaismainen: "herätessä kaikki olivat kadonneet, mihin he olivat häipyneet, olenko erehdyksessä repinyt lapun, jossa siitä kerrottiin."
VastaaPoistaOnneksi loppu oli onnellinen, eihän se aukioloaika häävi ole, mutta jotain kumminkin. Koska kuitenkin elämme tekniikkaa palvovassa yhteiskunnassa, jossa tekniikan pilkkaamisesta saa ankarimman mahdollisen rangaistuksen, tarinan jatko ei sekään tule olemaan mieltä ylentävä.Saatuasi erilaisten piip-äänien jälkeen ajan virkailijalle, istut häntä vastapäätä ja tunnet helpotusta. Se on kuitenkin liian aikaista, virkailija pyytää elein sinua yhdistämään kännykkäsi pankin keskustietokoneeseen, myös hänellä on kosketusnäytöllinen yhdyntäväline siihen. Joudut keskustelemaan virkailijan kanssa puhelintasi näppäilemällä, sitä kestää ainakin kolme varttia, jonka jälkeen puhelimestasi loppuu akku. Silloin kuulet virkailijan äänen ehkäpä ensimmäisen kerran koko tapaamisessa. Hän sanoo selvällä savonkielellä: "voe kauhija, voe kun harmi, uuven ajan kuukauvven piähän saa tilattua, kun soittoo siihe sammaan nummerroon."
Siis en voi mitään sille, että koen näitten pankkien ja operaattoreiden tavoittamattomuuden yhtä surrealistisena ja hämmentävänä kuin Kafkan K:t kokevat asioita. Se on painajaismaista, koska koen itseni niin riippuvaiseksi näistä piileskelevistä valtaapitävistä.
PoistaVaan toivottavasti alta näkyy se, että nämä asiat samalla naurattavat minua. Miten ihmistä viedään!
Surrealistisinta minusta oli se kun istuin autossa ja katselin ikkunasta kukkivia vaahterapuita luuri korvalla ja koneääni käski näppäillä käyttäjätunnukseni. Ihan kuin minun vartalollani ja kehollani olisi oma käyttäjätunnus ja olisin kone, minäkin. Ja että ylipäänsä tietäisin ja muistaisin pankin käyttäjätunnuksen kaiken aikaa ulkoa.
Jos pankki soittelee spontaanisti asiakkaalle ja kutsuu juttelemaan, on toivottu asiakas. Käytännössä muuten ei-toivottu.
PoistaJohdon bonusjärjestelmät ovat monenlaiset, mutta pääasiassa ne perustuvat siihen, että kerrotaan liikevoitto sijoitetun pääoman tuottoprosentilla. Siksi johdolla on rahallinen kannuste karsia kaikkea, mikä tuottaa keskimääräistä vähemmän ja hävittää firman omaisuutta vaikka se tuottaisikin. Tähän perustuvat melkein kaikki firmojen "järjettömyydet" missä lopetetaan kannattavaa liiketoimintaa.
Osuuskauppa taas haluaa, että köyhätkin tulevat tyhjentämään säästöpossunsa heidän pankkiinsa. Kun asiakas maksaa kaupan pankkikortilla, osuuskunnan tietokoneen syövereissä taulukon kahden ruudun lukuarvot muuttuvat. Ei tarvitse maksaa setelien ja kolikoiden käsittelystä tai vieraiden firmojen transaktioista. Tästä tulee heille valtavasti säästöä. Lisäksi kauppa saa silla valtavasti pääomaa tarpeisiinsa.
Tässä tilanteessa tuntuukin, että oman pankin piiloutuminen on potku asiakkaan persuksiin, vaikka sama koskee tietysti kaikkia pankin henkilöasiakkaita. Se, että kyseisellä pankilla on erillinen palvelunumero yritysasiakkaille, kertoo mielestäni omaa kieltään. Ajattelinkin piruuttani soittaa siihen ja katsoa, miten nopeasti sen palvelu pelaa.
PoistaMutta siis tuo toisen pankin soitto kertonee siitä, että he arvostavat tavallista henkilöasiakasta, joka hoitaa tunnollisesti raha-asiansa ja pyrkii pitämään tilinsä aina plussan puolella nettomaksuilla, ei luoton puolella. (Vaan mistäs ne sen tietävät?) Pankki todennäköisesti soitti useille liikepankin henkilöasiakkaille.
S-pankissa meikäläisellä on toistaiseksi vain S-marketin ostoista koituvista bonuksista tullut tilinpoikanen. Toisaalta kun keskitän kaikki talousostokset + bensat ja vakuutusmaksutkin sinne, bonus on aika hyvä.
Ihminen on näköjään joutunut tekemisiin Danske Bankin maailmankuulun palvelun kanssa. Osanottoni. Olin itse hetken samassa myllyssä, mutta en enää.
VastaaPoistaNämä puhelin- ja nettioperaattorit operoivat samalla tavalla. Sain hiljattain hyvän neuvon: Kun koneääni pyytää sinua selittämään ongelmaasi, alat höpöttää aivan mitä sattuu, hiljaisella äänellä, mutta vauhdikkaasti, jolloin kone menee sekaisin ja yhdistää puhelun äkkiä jollekin oikealle ihmiselle. Sieltä sitten apu löytyy, jos on löytyäkseen.
Mainio kuva jälleen! Minulle vilahti ensimmäiseksi mieleen Alivaltiosihteerin Virallinen Ohjelma, kun tuon naaman näin. Tarkemmin tutkiessani panin merkille, ettei mies ole lähelläkään alivaltiosihteeriä. Kyseessä on ilmeisesti hyvin oppinut ja itsetietoinen herra. Tai ainakin hän haluaa kaikkien luulevan olevansa oppinut. No, oli mikä oli, mainio potretti.
Ei ole Danske Bank, vaan liikepankki, johon olen jämähtänyt opintolaina-ajoista alkaen. Mikäli huomiseksi aikomani tapaaminen ei suju luistavasti, niin vaihdan pankkia sellaiseen, jonka kontttori on normaalisti auki.
PoistaOikeastaan en ihmettele, että jokin aika sitten minulle soitettiin toisesta pankista ja tarjottiin palveluita. Ovat toki tietoisia nykyisen pankkini kiinnioloista ja metsästävät nyt sen tyytymättömiä asiakkaita.
Tuo kuva on minustakin vangitseva, henkilö hallitseva. Mikäli oikein ymmärsin italian kieltä, kyseessä on jonkun mafioson kuva.
putiini se on
VastaaPoistaTotisesti, mies on Putinin näköinen!
VastaaPoistaMafioso mikä mafioso. Vaan mitä mies lukee? Divina Commediaa?
Kafkamainen kertomus, todella! Uskomatonta suorastaan. Olen kuullut kerrottavan, ettei siellä pankin sisälläkään ole aina helppoa. Ainakaan asiakaspalvelujonossa. Vanhoja tutisevia ihmisiä, jotka juuri ja juuri jaksavat seistä, horjuu väsymyksestä suunniltaan päästäkseen maksamaan laskujaan, johon lisätään vielä reipas palvelumaksu! Että olen vihainen heidän puolestaan. Sikamaista kohtelua! Ei voi olettaa, että he hankkisivat tietokoneen, opettelisivat sitä käyttämään. Hehän pelkäävät koneita. Olen tarjoutunut auttamaan koneen käytössä joitakin, ja vastaus on aina sama: En minä halua omistaa sellaista rakkinetta, inhoan kaikkia koneita! (Ja juuri he, joille tietsikasta olisi huonon fyysisen kunnon takia eniten apua asioiden hoitamisessa.) Mutta ymmärrän heitä. ja onhan koneiden kanssa usein ongelmia kenellä tahansa.
VastaaPoistaMe ollaan muuten juuri vaihdettu pankkia. Se oli yllättävän helppoa. Ei tarvinnut itse tehdä oikeastaan mitään. Uusi pankki hoiti asian.
Vanhukset on lakaistu maton alle näissä e-lasku- ja e-reseptiasioissa. Meillä on vallalla vähän sellainen henki, että ihmisestä ei ole väliä, ellei hän käytä mobiililaitteita ja löydä sijaansa uuden tekniikan hallitsemassa maailmassa. Tiedän että vanhat ihmiset saattavat pelätä jopa uuden television ostoa, samoin kännykän käyttöä. Laitteissa on aina liikaa toimintoja, jotka saattavat pamahtaa vahingossa päälle ja jumiuttaa vehkeen. Muistan oman äitini onnettomat sähläykset television uuden kaukosäätimen kanssa.
VastaaPoistaPankinvaihto on varmaan helppoa. Jos en saa tiskiltä neuvotteluaikaa, minun onkin mukava kävellä sinne toiseen pankkiin, josta soitettiin ja toivotettiin tervetulleeksi. Se mitä pelkään, on se, että kassapalvelu ei pysty antamaan sitä aikaa, vaan käskee soittaa itse siihen valtakunnallisen pääkonttorin koneelliseen automaattiin, jotta saisin siis neuvotteluajan tähän pieneen paikalliseen pankkiin. . Se on pieni painajainen. Tänään se selviää. En haluaisi olla osana tätä kakofonista systeemiä, jossa ihmistä pompotetaan kasvottomasti.
Omat tilini ovat paikallisessa koivunlehtipankissa, jossa edelleen palvellaan tiskillä. Luulen, että pankki on pystyssä vielä silloinkin, kun Nordea ja Ahnea vai mikä Nordea se nyt olikaan, ovat kaatuneet.
VastaaPoistaPankkini on niin suosittu, että sinnekin piti laittaa numerolappusysteemi. Aina siellä on muutama mummo ja pappa istuksimassa, lehtiä lukemassa ja juttelemassa. Kun on numerolappu kädessä ja monitorista näkee, montako on edellä, on sellainen turvallinen ja tasainen olo. Ei tarvitse seisoksia ja vahtia, että meneekö tuo Mäkiskä taas jonon ohi.
Pankissani ei ole palvelumaksuja ja lainaa saa siinä kuin muistakin pankeista. En totta puhuen ymmärrä, kuinka joku suostuu maksamaan viisi euroa siitä, että saa jonottaa päästäkseen maksamaan pienen laskun tiskille.
Liisun ja Iineksen havainnot vanhojen konepelosta ovat aivan oikeita. Olen sitä nähnyt itsekin. Kännykän perustoimintojen oppiminen on monelle 8o-vuotiaalle kiven takana, tietokoneesta nyt puhumattakaan. Jos joku onnistuisi kehittämään vanhusystävällisen tietsikan, hänellä olisi miljoonen markkinat.
Sekin hiukan ihmetyttää, kun tv-uutisissa sanotaan, että "aiheesta lisää nettisivuillamme". Varmaan puoli miljoonaa suomalaista jää vaille noita tietoja.
Ylipäätään ihmettelen tuota intoa laittaa kaikki mahdollinen nettiin. Eihän siellä ole kukaan turvassa hakkereilta. Jos joku haluaa saada tietoonsa vaikka sairaskertomukseni ja lääkelistani hän ne myös saa. Taitava hakkeri osaa myös sammuttaa valot koko maasta, tutkia kaikki haluamansa sähköpostit, lopettaa puhelinliikenteen jne. Facebookin avulla saa käyttäjistä irti uskomattoman paljon tietoja. Viisainta olisi kieltää koko naamakirja.
Mutta Iineksen blogia emme lopeta, emmehän?
Minä ainakin alan olla vähän immuuni noille "aiheesta lisää nettisivuillamme". Joka kanavan joka ohjelmalla on omat nettisivut! En pompi käskystä missään.
PoistaTänään pankkini oli auki kaksi tuntia aamulla, ja sisällä istui tasan yksi kassahenkilö ja yksi neuvontahenkilö, sekä yksi asiakas kassalla, vanha mummu. Muuten sali kumisi tyhjyyttään. Aika aavemainen tunnelma, kun kyseessä on sentään palvelulaitos. Sain onneksi ajan neuvontahenkilöltä, viikon kuluttua. Vaan sehän kuluu mukavasti, kun valitsen uutta autoa ja selailen valikoimaa, netistä tietenkin.
Nyt kun kaikki on netissä, huomaa selvästi, millaisia huimia laatueroja yritysten sivuilla on. Toyota-liikkeen sivut ovat sutjakkaat, kun taas Volkswagenin surkeat. Autosivuilla on yleensä vakavin puute se, että hinta on kätketty eri paikkaan kuin tuote. Toyotassa voi rakentaa oman mallinsa ja nähdä koko ajan, miten valinnat vaikuttavat hintaan.
Emme totisesti lopeta Iineksen blogia. Minähän pulisen täällä vielä sittenkin, kun kukaan ei pidä enää blogia. Olen pikemminkin ajatellut vähän tihentää päivityksiä, jottei teille tule paineita vetää keskusteluja aina hirveän pitkiksi.. Saatte toki vetää, mutta ei siis tarvitse.
PoistaVanhat ihnisethän ovat erityisen innostuneita älypuhelimista ja myös naamakirjasta, se on harhakäsitys että vanhukset pelkäävät koneita. Moni vanhus on muissakin nykyajan vempeleidein käytössä paljon ennakkoluulottomasti kuin nuoremmat jotka tietävät enemmän, tai ovat tietävinään. Nuoremmilla on enemmän pelättävää kuin vanhoilla joille on ihan se ja sama mitä tietoja heistä leviää pitkin maailmaa. Naamakirjan ovat jättäneet nimenomaan nuoret ihmiset, ja ovat joko siirtyneet toisten sovellusten käyttäjiksi tai välttetelevät näitä yleisimpiä somesovelluksia. Huokasin helpottuneena kun yhdessä palaverissa todettiin hyväksyvästi ettei kaikilla ihmisillä ole fb-tiliä, kun mietittiin tiedotusasioita. Vielä joku aika sitten fb-tili oli muka "kaikilla" tai jokaisella, ja ellei ollut oli jotenkin outo. Nämäkin asiat muuttuvat, yllättävänkin suuntaan. Tekstiviestisovellustahan ei alunperin oltu suunniteltu lainkaan ihmisten arkikäyttöön vaan ainoastaan operaattoreiden tiedotukseen. Ihmiset vaan ryhtyivät käyttämään sitä, ja se on edelleen hyvä viestittelymuoto. Somea, sekin.
PoistaKuulepas hillevi huivipää, ehkä yleistämme nyt molemmat.
PoistaHaluan kyllä edelleen toistaa, että on paljon vanhuksia, jotka eivät ole ollenkaan sujut koneiden kanssa. Turhaan ei puhuta seniorikännyköistä.
Tuo on totta mitä sanot Facebookista, ja olenpa minäkin täällä todennut, että nuoret pakenevat Facebookista, koska heidän vanhempansa ovat vallannet sen. Mielestäni on puhuttu siis nuorten vanhemmista, ei vanhuksista. Tosin FB:ssa on yhä vanhempia ihmisiä, mutta varsinaisia vanhuksia kai edelleen vähän.
Minä en ole vielä vanhus, ja kun muutama vuosi sitten kokeilin Facebookia, ja kävin läpi mm. luokka- ja opiskelu- ja entiset työtoverini, en löytänyt kourallistakaan! Muutamalla oli työprofiili verkostoitumista varten, mutta ei yksityistä. Kun nyt sain tilaisuuden katsoa kerran Facebookia erään ihmisen profiilin kautta, siellä oli heitä hiukan enemmän, mutta he eivät olleet aktiivisia siellä. Yksi oli liittynyt vain nähdäkseen jollain seuramatkalla otetut valokuvat. Profiili loisti tyhjänä.
Pitkää aikaa ei mene siihen, kun isoissa marketeissa ei ole myyjiä enää lainkaan. Siinä on kverulanteilla ihmettelemistä, kun päätteelle on aivan turhaa kiukutella, vaikka mieli kuinka tekisi. Jotkut kaupat tajuavat tietysti perustaa sellaisen pisteen, jossa saa valittaa pahvikuvalle. Se vastaa ohjelmoidusti: "Olette aivan oikeassa, arvostamme teitä, toivottavasti näemme Teitä täällä usein jatkossakin!" ja "Olemme erittäin pahoillamme aiheutuneesta häiriöstä, toivottavasti näemme Teitä täällä usein jatkossakin!"
VastaaPoistaEikä se siihen pääty, kaikki muutkin työt hoitaa tulevaisuudessa Robotti Rops. Me maksu- eli kulutusyksiköt virumme kotonamme ja leikimme hallitsevamme näppäimistöillämme koko maailmaa. Samassa menee maailmanpolitiikan järjestykseen pisto (tykkään!), ruoan tilaukset ja sosiaaliset kuviot.
Ai mistä me maksuyksiköt sitä rahaa saamme pystyäksemme tuohon, töitä kun ei enää ole? - Sitä en ole vielä keksinyt, mutta ehkä me myymme verta ja sisäelimiämme yrityksille.
S-marketissa on jo pahvikuvat! Myymälässä törmää ihmisen kokoisiin miehiin, hinta-agentteihin, joita säikähdin ensin, kun ne olivat nurkan takana. Vieläkin katson sivusilmällä, että jokin tumma hahmo seisoo tuossa. Sille voisi valittaa vaikka sitä, että kaikki ne tuotteet, joista pitää, vedetään kohta pois, kuten juureen leivottu vähäsuolainen ruisleipä tai 0,7-prosenttinen (suola) juusto. Tilalle tulee jokamiehen ylisuolattuja puikuloita ja juustoja.
VastaaPoistaTuo on todellinen dystopia, että työpaikat vähenevät paljon nopeammin kuin tiedämmekään. Meidät on opetettu pokkuroimaan teknologialle. Olemme sisäistäneet, miten tärkeä on pysyä "kehityksessä" mukana.
Kyllähän koneista voi olla iloakin. Pari esimerkkiä:
VastaaPoistaOlin kirjoittautumassaHhelsingissä (itse asiassa Vantaalla) lentokenttähotelliin (huone varattu netistä, yotta kai), kun tiskille asteli nuorehko mies, joka kysyi, mitä huone yöksi maksaa. Kasööri ilmoitti, että 160 euroa. Mies sujautti laukustaan läppärin tiskille, naputteli sitä hetken ja ilmoitti juuri varanneensa tästä samasta hotellista huoneen hintaan 95 euroa. Kauniin kasöörin ilme ei värähtänytkään kun hän ojensi miehelle elektronisen avaimen ja toivotti hyvää illanjatkoa.
Toisen kerran, eräällä risteilyllä, tutustuin miekkoseen, joka aina ennen laivan saapumista seuraavaan satamaan katsoi läppäristään nähtävyydet, paikalliset bussireitit, autovuokraamoiden hinnat jne. Kun laivayhtiö tarjosi bussiretkeä tiettyihin nähtävyyksiin hintaan 80 euroa per turisti, miehemme näki samat paikat paikallisbusseja käyttäen hintaan 1 euro ja 20 senttiä. Seuraavassa kaupungissa vuokrasimme yhdessä auton ja kun siihen tuli kaksi kyytiläistäkin, oli matkailu todella edullista.
Ilman muuta on hyötyä. Olen mieluummin konerakastaja, ja tykkään kyllä uudesta tekniikasta. Minullahan oli tietokone jo silloin, kun opettajilla ei yleensä ollut. Ei ollut internetiä ja kone toimi lähinnä kirjoituskoneen ja arkistoinnin edistyksellisenä versiona. Koneessani oli musta näyttö ja siinä oranssit kirjaimet. Muita värejä ei koneessa ollut.
VastaaPoistaSamaten olen jo kaksi kertaa ostanut uusimman automallin, jollaista ei ole ollut kellään muulla. Hyviä valintoja ja toisesta nyt olen luopumassa. Ikävä tulee vanhaa ratsua. Siksipä en myykään sitä halvalla vaihtokaupassa, vaan annan sen eräälle vähävaraiselle ihmiselle, joka tarvitsee ja ansaitsee hyvän auton.
Pohdin hetken ja voin sanoa suoraan: minä en ole koneihmisiä. Kamalinta mitä tiedän, paljon mitään helvettikuvauksia kaameampaa, on kylmällä ilmalla nostaa auton konepelti ylös ja vääntää jotain helvetin mutteria. Autoa minulla ei ole ollut moneen vuoteen, vaikka miljoona kilometriä on ajamalla varmasti mennyt joskus rikki. Junalla, joskus taksillakin kuljen, luen samalla lehdet ja pier...nautin olostani.
VastaaPoistaTämä tietokone minulla on ollut jo yli kuusi vuotta. Näppämistön olen uusinut kerran, hiiren useasti ja kuulokkeet (kun niihin aina kompastuu lopulta) vaikka kuinka monta kertaa. Tavallisilla näppäimillä varustettu nokia minulla on, siitäkin intterneettiä tihrustan. Lääppynäppäinten tuottamaa iloa en ymmärrä lainkaan, pyykkilautaakaan en tarvitse kun minulla on pesukone.
Autopuhelinta aloin käyttää aivan 1980-luvun ensimmäisinä vuosina, sen jälkeen on ollut kaikenlaisia mukana kannettavia: ensin pöllin, sitten halon, myöhemmin kapulan ja viimein näitä rintataskukokoisia.
Intterneetin ihmeelliseen maailmaan aloin luultavasti vuonna -95 töissä ja joskus myöhemmin kotona. Välillä minulla ei kotona ollut yhteyttä lainkaan, en tuntenut tarvitsevani. Nykyäänhän tämä addiktion lisäksi on muutenkin välttämätön: pankki- ym. asiat. Ja Kolehmaisen mainitsema palveluiden nettiin työntäminen, sieltä tosiaan saa usein halvemmalla, että voisivat liiketiloihinsa laittaa lapun luukulle.
Oletteko koskaan ajatelleet, mitä kaikille isoille kauppakeskuksille sitten tapahtuu, kun 80 prosenttia myynnistä on netissä? - Stockmannille ainakin mahtuu monta kaljajuottolaa, thai-hierontapaikkaa, kirpputoria ja vähävegaanien outoravintolaa. Prismoista ja Citymarketeista saa hyviä sisähalleja jalkapalloilijoille.
Toistaiseksi verkkokaupan syyttäminen kauppojen alamäestä on tekosyiden etsintää sille, ettei homma ole oikein hallussa.
PoistaEi se ole hanskassa verkkokaupoissakaan, joissa palautusprosentti voi oll yli 50 %. Se on kaupalle kallista leikkiä.
Sittenkin, kun verkkokauppa oikeasti on isoa ja vallitsevaa, jonkinlainen tasapaino löytyy kyllä. Tämä niin kuin alan pioneerin näkövinkkelistä katsottuna.
Tuota minun koneitten rakastamistani ei pidä käsittää väärin. Rumaltahan se kuulostaa, mutta siis minä olen utelias siitä, mitä kaikkea koneella/kone voikaan tehdä: kone on ihmiskäden tuotos - mutta pystyy joskus enempään kuin ihminen - ja sikäli kiinnostava. Ehkä siinä on filosofisesta aspektista katsoen kyse ihmisen rajoista. (.... Enkö osannut selittää hienosti konerakkauteni?)
VastaaPoistaLuin juuri lehdestä kauhistuttavan uutisen, joka osittain liittyy koneellistumiseen. Jossakin Kokkolan - Pietarsaaren seudulla lopetetaan Helsingin Sanomien aamukanto kokonaan, ja lehti tulee päiväpostin mukana, viikonlopun lehdet kannetaan vasta maanantaina!
Muuallakin tällaisia Itellan varhaisjakelun lopettamisesta johtuvia uhkakuvia on, mm. Turun seudulla. HS tarjoaa siis tilaajille vanhan lehden lukemista täydennettynä lehden digiversiolla!
Mikäli minun alueeltani loppuu HS:ien varhaisjakelu, lopetan tilaukseni välittömästi. En halua lukea lehteä koneellisesti, vaan aamukahvin kanssa kiireettömästi ja paperiversiona. Vaihtoehtoja ei ole. Muutenkin kummastuttaa se ahneus, että HS koettaa kaupitella maksullista digilehteä järjettömän kalliin tilausmaksun maksaneillekin. Heille kuuluisi mielestäni digilehti tilaajamaksun mukana.
Eivät verkkokaupat varmaankaan ohita eläviä kauppoja. Kai nyt ihminen haluaa itse valita pussiin hedelmänsä ja vihanneksensa sekä katsoa sopivan soppalihan omin silmin. Pitäähän tuoteselosteitakin lukea leivistä ja juustoista, jotta näkee, mitä myrkkyjä ja suolaprosentteja tuotteessa on.
Minusta HS:n alamäki ei liity koneellistumiseen vaan silkkaan ahneuteen ja lukijoiden halveksumiseen. Toimituksessa on kirottu sen seitsemät kerrat päätöstä ottaa muutama kiintiöfeministi "raikastamaan" lehden linjaa. No, he onnistuivat karkoittamaan melkoisen osan valkoisista lihaa syövistä heteromies-tilaajista, juuri niistä, jotka ovat lehden tilauskannan selkäranka. Nyt sitten osakkeenomistajat vaativat isompia ja isompia osinkoja. Lehdessä tullaan näkemään vielä monet potkuneuvottelut, sanokaa minun sanoneen. En ihmettelisi, vaikka koko Hesari kaatuisi. Niinhän kävi aikoinaan Uudelle Suomellekin, vaikka koko Suomen talouselämä lupasi pitää sen pystyssä.
VastaaPoistaMyös TV-uutisissa kerrottiin eilen Hesarin aamukannon lopettamisesta. Uutisen perään Keskipohjanmaa-lehden edustaja vannoi, että lehti tulee aamulla luukkuun vaikka sitten lehmän selässä. Sama ajatus vallitsee nähdäkseni muissakin maakuntalehdissä. Kyllä se lehden rapina aamukahvipöydässä on lopulta aika ratkaiseva tekijä tilauspäätöstä tehtäessä. Iineksen ja minun kaltaisia paperinrakastajia on sentään vielä paljon tässä maassa.
Paperista tykkääminen ei sulje pois koneita. Iineksen tavoin minäkin pidän koneista silloin, kun ne toimivat ja auttavat tai viihdyttävät.
Tässä mieltymyksessä uuteen tekniikkaan - vaikkakin näen siinä olevan turhuuden ja älyttömän kaupallisuudenkin - on mielestäni jotain ihmisen sisimpään liittyvää, genties geneettistä perua olevaa uteliaisuutta uutta kohtaan.
VastaaPoistaOlenhan kertonut teille, miten minun isäni, tuo onneton mutta rakas murheenkryyni, toi paikkakunnalle toimistoonsa ensimmäisen monistuskoneen, jota mainosti lehdessä käänteentekevänä ihmisen apulaisena, amerikkalaisena johtotähtenä, hurmioissaan.
Meillä oli myös muita pikku kojeita ja koneita ja mieleeni on jäänyt myös toimiston ennennäkemätön loisteputkivalaisin, jossa oli kauniit huurretut lasilevyt sivuilla, kuin jääkuorrutetta. Isä katseli usein ylös kattoon ja suitsutti lamppunsa hienoutta. Sain sen käsityksen, että kyseessä oli ihme.
Suomalaiselle ihmiselle aamun paperilehti on rakas. Sen huomaan tästä taloyhtiöstäkin. Niin moni astelee aamuisin aamutakissaan postilaatikolle lehteä hakemaan, unenpöpperössä. On kyllä valtavasti ihmisiä, jotka eivät marssi, ja ehkä totuus on, että heidän määränsä nousee kaiken aikaa. Lehtien tilaushinnat ovat karanneet pilviin. Itselleni tulee Hesarin lisäksi paikallisehti, joka on nyt myös supistanut itseään vain yhteen numeroon viikossa. Hinta ei tietenkään laske..
Tässähän olisi Hesarille ja työhaluisille ihmispoloille loistava sauma: lehti voisi kehittää mallin, miten kuka tahansa yksityishenkilö, vaikkapa työtön, opiskelija, kotirouva, eläläinen tai kerjäläinen, voisi hoitaa tietyn alueen aamujakelun.
VastaaPoistaTodennäköisesti yksityishenkilöt hoitaisivat sen edullisemmin kuin Itella. Eihän se vaatisi kuin simppelin verkoston luomista ja ylläpitoa - luulisi halukkaita löytyvän, puheista päätellen.
Samaa mieltä, kantajia varmasti löytyisi, koska monelle ahkeralle aamukanto on mahdollisuus tehtä kahta työtä yhtaikaa. Mm. oman kouluni yksi työntekijä kantoi päivittäisen virkatyönsä ohella säännöllisesti postin varhaisjakelussa sanomalehtiä. Lisäksi varhaisjakelu sopii tietyssä elämäntilanteessa olevalle ja antaa ihan mukavan ansion. Päiväkin jää vapaaksi vaikka opsikeluun. Miksei muuten työttömien voitaisi sallia kantaa halutessaan aamun lehtiä työttömyyskorvauksen pienentymättä? Tai opiskelijalla opintotuen pienentymättä? Miksei meillä koskaan palkita ahkeraa työntekijää, anneta hänen pitää tienestejään ilman sakottamisia?
PoistaHyvin vaikea on ymmärtää, miksi valtiovalta haluaa jouduttaa lehtien alamäkeä alv:llä. Lehdistössä on suomalaisuuden ja suomen kielen jatkuvuus, sitä pitää tukea.
PoistaAlv pois sanomalehdiltä.
Tässäpä hyvä perustelu. Juuri noin, kannatan.
PoistaSuomella alkaa mennä niin huonosti joka saralla, että nyt pitäisi säästökohteita viimeistään alkaa priorisoida. Alv pienemmäksi muiltakin, koska se riipaisee kaikkein pienituloisimpia ja myös pieniä yrittäjiä.
Alv on kuitenkin eräs valtiovallan tukijalkoja, kun veroja kerätään ja palveluja tarjotaan. Onhan se reilua, että se on sama kaikille (melkein) ja sitä maksaa vain jotain ostaessaan. Jos ei osta, ei maksa.
PoistaMutta jos siis valtio pienentää tulojaan, niin miten se auttaa säästämisessä? Eikö säästäminen ole juuri päinvastaista - menoja pitäisi vähentää?
Ajattelin niin, että alvin pienentäminen antaa ihmisille liikkumavaraa ostaa palveluja. Tätä kautta tapahtuu mielestäni myös talouskasvua. Eikös kasvu ole valtiolle plusmerkkistä tuottoa, joka täyttää miinusmerkkistä vajetta?
PoistaOllaanpa nyt loogisia, ei valtiovallan verotuloja pidä vähentää. Tuloveroista on varaa vielä nostaa, yhteisö- ja osinkoverotuksessa vielä enemmän.
PoistaSanomalehdet ovat kuitenkin suomalaisuuden ja suomen kielen perusta paljon enemmän kuin kirjat, joita ei lue kukaan. Paitsi yksi mummu Paraisilta lukee, mutta hänkin sanoi, ettei ymmärrä niistä mitään, kun äidinkielensä on ruotsi.
Mutta kun alv on pieni, palvelun hinta on kuluttajalle pienempi. Alv nosti viimeksi mm. kampaamohintoja. Kampaaja kertoi, että se näkyi heti töiden vähenemisenä. Köyhät antoivat tukkansa ja juurikasvunsa kasvaa.
PoistaJa kampaajat itse ovat köyhimpien duunareitten alimmilla tuloasteilla.
PoistaKampaajathan ovat yleensä yksityisyrittäjiä, niitä tukia kahmovia työläisten riistäjiä.
PoistaKiva muuten, että nyt vassarit & viheriät ovat huomanneet, että maamme varsinainen proletariaatti löytyy pienistä yrittäjistä, jotka voivat rämpiä eteenpäin pienemmillä tuloilla kuin työtön.
Ja ihan oman onnensa varassa, ilman tukitoiveita.
Kahta työtä? Kyllä yhdestä työstä tulee saada sellainen palkka, että sillä elää tai tulee toimeen. Ei olisi niin paljon työttömiä jos postinkantjajia olisi riittävästi, simple so. Nyt kantajat saavat loparit tai heidät lomautetaan ja työtä vailla olevien jono kasvaa. Postinkantajana tai lehden jakajan homma ei ole kovin kevyttä duunia, pitää olla aika hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaakseen sitä.
PoistaOlen samaa mieltä, että yhdestä työstä tulisi saada kunnon palkka, mutta näinhän ei aina ole meistä riippumattomista syistä.
PoistaOn lisäksi ihmisiä, jotka haluavat silti lisää palkkaa, vaikka yhdestä saisi riittävän ansion. Tämä minun tuttavani kävi kahdessa työssä, koska maksoi uuden omakotitalon velkaa erottuaan puolisostaan ja huoltaessaan lapsiaan. Hän ei halunnut luopua asunnosta. Elämäntilanteet ovat erilaisia ihmisillä.
Yrittäjiä on kaduilla kerjäävistä Romanian romaneista, Hiacea kauppaavasta Allanista ja kampaaja Lola-Matista, Arto Merisalon kautta aina Antti Herlinin saakka. Yrittäjyys yhdistää!
PoistaYrittäminen on minusta hauskaa, ja minussa asuu pieni kauppamies. Olen ajatellut ryhtyä myymään tavaroita jossain Huuto.netissä tai Tori.fissä, koskaa pölyä ne vain keräävät huushollissa. Meille tulee sitä paitsi putkiremontti kesällä ja pitää siivota tavaroita alta pois.
PoistaNyt pitää vain löytää oikea hinta tuotteelle. Eilen valokuvasin jo ilmoitusta varten yhden LP-levyalbumin, 9 isoa levyä aitovenäläistä kansanmusiikkia. Upea kokoelma levysoittimen omistavalle.
Tästä sainkin virikkeen uuteen kirjoitukseen. Tattista, Rikhard.
PoistaSuuri ja mahtava Sanoma Oy tekee tappiota, koska pörssiyritys tarvitsee kasvua ja sitä kokonaisuutena oikein kannattava Hesarin teko ei tarjoa. Yhtiö on nyt myynyt lehtiään Bulgariassa ja tiesmissä, televisiotoimintakin ulkomailla tuli päätökseeensä. Vaikka sitä miten päin katsoisi, yhtiön liiketaloudellinen toiminta on ollut kuin elokuvaa "Pekka ja Pätkä ahvaarimiehinä ulkomailla" katsoisi. - Siinä on katsoessa ollut ehkä hetkensä, mutta kokonaisuus silkkaa kärsimystä. Sanoma Oy:n liiketoimintaosaamisesta sanon vanhan merivoimien körrejä marssittaneen varusmiesalikersantin sanoin: "...ensin tahtiin, sitten kunnon merimiesnaurua kolmannella: HEKO, HEKO, HONK, HONK!"
VastaaPoistaHesarilta kerrottiin, että varhaiskanto tulee joillain alueilla tilausmaksua kalliimaksi, siksi se on pakko lopettaa. Ehkä asia sitten todella on noin, mutta vahvasti kannon lopettaminen vertautuu itsensä päähän ampumiseen. Pörssiyhtiössä ei ehkä voida tehdä järkevää ja kokonaisviisasta liiketoimintaa, pitämällä millään tasolla kannattamattomia osia bisneksessä.
Varhaiskannon lopettaminen merkittävillä alueilla ei ollut vielä kuolon korinaa, mutta kyllä se jo tieto vakavalaatuisesta syövästä on. Lisää kuhnekylpyjä ja muita uskomushoitoja, ehkä se siitä vielä paranee.
"Soon rumaa kattoo, ko jättiläänen kualoo."
Korjaan tähän hieman: "...vertautuu itsensä jalkaan ampumiseen."
PoistaHesari hosuu liikaa. Kalastaa rahahaavilla joka paikassa. Digilehteä kaupitellaan jopa paperilehden maksajille, vaikka sisältö voi olla sama. Sanomalehteen on liitetty lisämaksullisia teemanumeroita, joita kukaan ei kaipaa. Kun näitäkään toimittajia ei olisi palkattu, vaan olisi keskitytty asiaan, eli päivälehden tekoon, voisi tulla taloudellistakin tulosta.
VastaaPoistaMyös viikonlopun Nyt-liite on täysin joutava ja syö toimituksen voimavaroja. Nyt-liite keskittyy lähinnä Helsingin yö- ja menoelämään hieman teinixmäisesti. Kuinkahan suuri osa Hesarin tilaajista asuu provinssissa?
Tuo että varhaisjakelua lopetaan, on toisaan lopun alkua. Ihminen haluaa aivan ilmeisesti nimenomaan paperisen lehden aamupöytäänsä, ei päiväluettavaksi. Liitteitä tai teemanumeroita tarvita. Asiaan, Hesari, Nytin teinitoimittajat pihalle, lisäbisnekset seis, paperiseen päivälehteen paukut. Digihesari ei korvaa paperista.
Olen ostanut pari teemanumeroa ja ne ovat olleet oivallista luettavaa. Ei niitä ole pakko ostaa, jos aihe ei kiinnosta.
PoistaEmme taida olla Nyt-liitteen kohderyhmää, mutta on sille silti lukijansa.
Varhaisjakelu taitaa tulla liian kalliiksi kauemmas kuljetettuna.
En ole ostanut teemanumeroita, lehden vuosimaksu maksaa muutenkin paljon. Nytiä voisi ehkä pitää erillismyynnissä Helsingin seudulla. Nyt se pakkokannetaan koko Suomeen ja toki sen kustannukset ovat tilausmaksuissa mukana.
PoistaLehden hintaa nostaa taatusti Nytin lisäksi muuten myös korkealaatuiselle paksulle paperille painettu Kuukausiliite, varsin paksu lehti kerran kuussa. Liite ei ole huono, mutta meikäläiselle riittäisi tältä yritykseltä siis pelkkä sanomalehti päivittäin.
Luulen, että monelle Kuukausiliite on kirsikka kakun päälle. Kuukausiliitteellinen Hesari maksaa irtonumerona vain yhden euron enemmän kuin tavallinen lauantainumero; tiedä sitten, että mistä ne rahat sen toimittamiseen ja painattamiseen revitään nimittäin yksi euro ei taatusti riitä mihinkään.
PoistaTuli vielä lehtiin liittyen mieleen, että mielenkiintoinen konsepti tuo uusi rapport.fi
PoistaSen tiedän, ettei yksikään lehti julkaise mitään tappiollisesti, joten pakkohan kate on saada tilausmaksuista (340 e/v kestotilaus, 510 e/v määräaikainen) ja mainostuloista.
PoistaVilkaisin nopeasti rapport.fin idean enkä ole varma, käsitinkö oikein. Palvelu on Facebook-pohjainen. Se toimii käänteisesti perinteiseen mediaan verrattuna.
PoistaLukijat maksavat jutusta ja kannatus määrää, tullaanko kyseinen juttu kirjoittamaan halutun toimittajan kirjoittamana
Jään vaan miettimään toimituksen hitautta... Reaaliaikaisuus ja nopeus on valttia. Ja sitä, että tuossa ajassa ehtii jo itse selvittämään asian.
Varmaankin tuolle palvelulle on paikkansa! Jos ihmisellä ei ole aikaa tonkia jotakin asiaa perinpohjin, osaava toimittaja on oiva ihminen tehtävään.
PoistaLuin juuri Hanna Jensenin kirjan 940 päivää isäni muistina ja ajattelin, että jessus, mikä tietopaketti se on muistisairauksista kiinnostuneille. Kirjoittajan oman isän tarinan lisäksi kirjaan on koottu toimittajan perusteellisuudella valtavasti tietoa kaikesta siitä, että mistä kaikkialta saa tietoa mistäkin kaikesta. Ja ne tietoiskusivut ovat vielä erillään muusta tekstistä, joten niitä ei tarvitse etsiä muun tekstin seasta.
Ihan mahtava kirja.
Olen lukenut esittelyjä kirjasta ja saan sen varmaan kesäkirjastosta. Odotan innolla!
PoistaKK-liite on edelleen täynnä mainoksia, toisin kuin päivälehti. Siksi se kannattaa.
PoistaTämä on totta, mutta minusta päivälehdessä on aina ollut silti paljon mainoksia. Muistan tämän ajatuksen siitä, että olen jo vuosia hieman harmitellut mainosten ja uutisten sijaintia toisiinsa nähden.
PoistaKun ihminen lukee lehteä useimmiten pöydälle avattuna, niin lähinnä häntä ovat mainokset, uutiset karkaavat näkökentästä ylös, jolloin lehteä täytyy kohottaa tai itseään siirtää eteenpäin, jotta ylettyy lukemaan yläosan uutiset.
Miksi mainoksia ei voisi sijoittaa reilusti ylös ja uutisia alas? Näin lehteä ei tarvitsisi kohotella eikä asentoaan vaihtaa. Olen varma, että jos luettavuustutkijat tutkisivat tämän asian, se olisi niin kuin esitän..
Janne Virkkunen kiteyttää Päivälehden miehessä sanomalehden ansaintalogiikan yksinkertaisesti: laadukas sisältö houkuttelee lukijoita, joita lehti myy mainostajille.
PoistaYksin tilausmaksuilla ei Hesarin tapainen lehti tule toimeen.
Näin se menee, tämä on yrittämisen periaate, joka on realiteetti.
PoistaOlen katsonut Jim-kanavalta Suomen huutokauppakeisaria keskiviikkoiltaisin. Siinä näytetään oikein konkreettisesti, mistä kauppa on tehty, mitkä ovat sen ainekset. Siinä näkyy myös se, että kauppiaan on saatava voittoa. Muuten ei ole tavaraa myytäväksi. Selvähän se on. Tuo huutokauppakeisari on muutenkin hauska persoona.
Kantokorpi selvensi viimeisimmässään, radiossakin kuullussa, kirjoituksessaan minunkin joskus harmittelemaani lausetta: Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan." Tällaisista kiihkoilemattomista kirjoituksista tykkään, lauseen alkuperän selvennys oli tietona mieltä nostava. Ei se silti muuta sitä, että taistolaisilta sen muistan ja heidän näkökulmastaan: he esittivät sen tosi pelottavasti, meitä köyhiä ja mitättömiä kauhistutti. Muistan kuinka rakennuksilla töissä ollut veljeni tuskaili, mitä punakantisia joutuu ottamaan. - Tuntemani taistolaiset ovat nykyään muuten fiksuja ihmisiä - taloudellisestikin hyvin menestyneitä. Toisin kuin esimerkiksi minä, tämmönen tavallinen jörndonner...eikäko rikuriemu.
VastaaPoistaKydeniuksen Kaitsun muistan huonona säveltäjänä, jota kiljukaulat eivät huudollaan ylösnostaneet. Natalia on kyllä hieno kappale, sanat sen tekevät.
Sinervon runostahan tuo tuttu lauselma on. Tästä näkee hyvin, miten vaarallista on poimia tai tulkita irrallisia rivejä yhtään mistään. Käyttöyhteys voi muuttaa merkityksen kokonaankin.
VastaaPoistaTulee mieleen se anonyymi, joka poimi minun tekstistäni lauseen lainausmerkkeihin, mutta aloitti lauseen keskeltä, jättäen alun olennaisen ei-sanan pois. Näin merkitys muuttui päinvastaiseksi, mutta kukaan ei voinut väittää, etteikö lainaus olisi minun kirjoitustani.
Tunnen yhden taistolaisänkyrän, jolle unelma sosialismista ja "Neuvostoliitosta" elää kai edelleen. Hän kiittää minua yhä taistolaisuudestaan, sillä hän oli pinkeä porvari, kun tutustuimme muinoin. Minä itken ja nauran, kun kuulen noita kiitoksia. Koskaan en ole tiennyt olleeni taistolainen.
Turhaan minäkin taistolaisia tässä esiin työnnän. Iso-Arska Saarinen puhui menneiden aikojen todellisista vaaran aiheuttajista, hurahtanut Mannerheim-ristin ritari, Yrjö "Kikka" Keinonen, oli puolustusvoimien komentajana todellinen uhka maallemme. Kuten kepulaiset vähämielet, Olavi J., Eino U. ja mitä niitä oli. (viimeinen lause ei ole Saariselta)
VastaaPoistaKommunistina Saarinen kuitenkin leikki vaarallisilla asioilla. Mitä jos he olisivatkin saaneet vallan?
PoistaDilemma oli siinä, että sodanjälkeiset päättäjät tiesivät teeskentelevänsä ystävyyshöpinässään, ja vielä 60-luvullakin se tiedettiin - mutta yhä enemmän alkoi olla niitä, jotka ottivat kaiken tosissaan, sotasankari Keinonen yhtenä.
Olihan se kuvottavaa, kun 60- ja 70-luvuilla nuoriso marssi neuvosto-ohjusten puolesta ja vaati laululiikkein vapautta chileläisille, ja samaan aikaan vieressä neuvostosaapas polki virolaisia.
Huomautan, että näin tämän kaiken jo silloin ja se jätti sieluuni vamman.
Minä en nähnyt, olin sokea. Olin ihan varma, että punaliput Suomessa olivat kaikessa oikein. Olin ihan varma, että lahtarit olivat kaikki pahoja ja köyhät hyviä, viattomia uhreja. En epäillyt mitään. Minuun meni täydestä kuin häkä. Ainoa kerta, kun sävähdin oli se, kun poikaystäväni haukkui yhden vanhan sotaveteraanin Kultaisen Hirven pöydässä. Hän syytti miestä sotahulluksi kovin sanoin.
Poista"...lahtarit olivat kaikki pahoja ja köyhät hyviä, viattomia uhreja."
PoistaMitähän mahdat tarkoittaa? Oletko sitä mieltä, että köyhyys on ihmiselle hyvä asia, että kodittomuus kaunistaa ja asuntolassa asuva rakastaa asua "kimppakämpissä" tai työmaaparakeissa? Tai, että nälkä ja puute ovat ihan omia valintoja?
Hyvyys ja pahuus on jokaisessa ihmisessä, aika paljon riippuu henkisestä tilasta ja sisäisestä arvomaailmasta kumpi puoli tulee enemmän esille sanoissa ja teoissa. Todellisissa teoissa.
Nyt vaikuttaisi olevan suuri houkutus antautua sellaiseen massa-ajatteluun, että köyhiä pitää vain entistä enemmän lyödä ja potkia ja halveksua (tai idealisoida, sitäkin näkee).
Kai huomaat, Anonyymi, että puhun kymmenien vuosien takaisista ajatuksista? Lauseessa on mennyt aikamuoto, imperfekti, joten tuntuu vähän hassulta selitellä vanhoja ajatuksiaan. Mutta minäpä koetan muistella, mitä joskus luulin, miten koin asioita.
PoistaLuulen tarkoittavani sitä, että se informaatiomateriaali, jonka minun korvani ja silmäni ja sydämeni otti tuolloin puna-aatteen vuosina vastaan, näytti minulle semmoisen maailman, jossa köyhä oli ilman omaa syytään köyhä, jopa kurjista kurjin. Se oli aina rikkaan kapitalistin syy, joka oli ahneudellaan riistänyt maat ja kaiken, vienyt leivän köyhän suusta. Köyhä oli siis viaton uhri, ja rikas oli paha syyllinen. Kaikki, joilla ei mennyt hyvin, olivat sitä yhteiskunnan ja rikkaiden vuoksi. Sodat syttyivät, koska rikkkaat halusivat lisää valtaa ja reviiriä. Köyhät joutuivat tykinruuaksi.
Anonyymi, jos luet muita kirjoituksiani, huomaat varmaan, että olen puhunut paljonkin siitä, että jokaisessa ihmisessä asuu myös paha ja että hyvän takana voi hyvinkin piillä itse Vanha Kehno, kokoperkele. Ja että siinä pirussa voi olla hyvääkin. Teot voivat olla pahoja, ihminen välttämättä ei. Minulla vaan nämä sopivat sekä oikeistolaisiin että vasemmistolaisiin. En erottele hyviä ja pahoja puolueen mukaan, ja siksi ajattelenkin nykyään ilman puolueen apua.
Mistä kummasta mieleesi tulee, että köyhiä pitäisi lyödä? Minusta ajatus on sairas ja outo, ja se on nyt ensimmäisen kerran esitetty tässä blogissa, sinun kommentissasi.
Kirjailija Arto Salmisen huomio oli, ettei köyhillä ja raskautetuilla ole minkäänlaista keskinäistä solidaarisuutta, usein ovat toistensa pahimmat sortajat.
PoistaAarne Saarisen voi tämän päivän näkökulmasta sanoa leikkineen vaarallisilla asioilla, mutta mihin köyhä olisi voinut turvata, kun lahtari oli niin kohtuuton ja paha. Ihminen uskoo, mitä ihminen toivoo, sanoi Waltari. Hätäaputöissä pikkuvasaralla kiviä rikkonut Tapio Rautavaarakin oli kommunisti, sitä oli myös Repe Helismaa.
Nykyinen historiankirjoitus kertoo kekkosen olleen vakuuttunut neuvostoliiton voitosta. Mitä siitä pitäisi tulkita, vallastahan se mies ei olisi luopunut, vaikka seuraukset olisivat olleet mitä tahansa.
"Kirjailija Arto Salmisen huomio oli, ettei köyhillä ja raskautetuilla ole minkäänlaista keskinäistä solidaarisuutta, usein ovat toistensa pahimmat sortajat."
PoistaPaha mennä sanomaan mitä Arto Salminen tarkoitti, lukija tekee aina omat tulkintansa - hyvä kirjallisuus onkin monitulkintaista, ja Salmisen kirjat ovat hyviä.
Ihminen uskoo, mitä toivoo. Aika erikoiselta tuntuu toivomus, että köyhät eivät olisi solidaarisia toisilleen. Luuleeko sitä silloin, että solidaarisuuden tunne on seurausta rahasta tai omaisuudesta tai sen puutteesta? Ei se kuitenkaan niin mene, aina ollenkaan, täsä elämäs.
Toisaalta tuossa aatoksessa, että samaan sosiaaliluokkaan kuuluvat olisivat erityisen epäsolidaarisia toinen toisiaan kohtaan, voi kyllä olla vinha perä. Suomalaista keskiluokkaa kun seurailee, huomaa sen hyvin. Jos kaveri putoaa kyydistä, niin ei sen väliä, kunhan ei vaan omalle kohdalle osu. Sitten onkin pissi sukassa.
Oppikoulun alaluokilla juttelin näistä asioista useinkin erään kokoomuskodista olevan valistuneen luokkatoverini kanssa. Hän vitsaili, että kuinka voin kannattaa sosialismia ihan kuin kommarit - isäni istui nimittäin valtuustossa demariryhmässä.
PoistaSanoin, että vertaapa naapurimaitamme, Ruotsia ja Neuvostoliittoa. Ruotsissa ovat demarit pitäneet valtaa jo 30-luvun alusta asti ja aika hyvin menee. Neuvostoliitossa taas kommarit ja surkeaa on. Sosialismilla ja sosialismilla on eroa.
Tähän muisteluuni viitaten olisin kehottanut Saarista ja muita köyhiä turvautumaan sosiaalidemokratiaan. Moni työläinen äänestikin 60- ja 70-luvulla jaloillaan Ruotsin mallin puolesta.
Tottakai Salmisen huomio pätee kaikissa sosiaaliluokissa, hätkähdyttävä se on vain alempien keskuudessa. Jos juoppo tekee parannuksen, milloinkaan aiemmin hän ei ole saanut yhtä paljon tarjouksia ilmaisesta viinasta.
PoistaRahaa ei milloinkaan pidä aliarvioida tässä maailmassa, jollain tapaa selittävä tekijä se on ihan kaikkeen. Kun masu on täysi, jne...
Muuten olen sitä mieltå, että Antti Rinne tulee voittamaan demareiden tappio-urpiaisen. Sitä paitsi sillä on jopa vielä enemmän painoarvoa, vaikka takapuolien koot menisivätkin fifty-fifty.
Lipesin kulttuurista ties minne, mutta minua ei ole luotu kulkemaan ohjattuja tai edes omia polkuja, vaan mieluiten hyppelen mättähältä mättähälle, kuten Mikki Hiiri ennen rotanloukkuun joutumistaan. Tai kuten eräs ravintola takavuosina mainosti: "sata askelta asemalta, kaksisataa takaisin."
VastaaPoistaLipeämiset ovat ihmiselle hyväksi, luulen. Sivupolut ovat kivoja. Tämän tietää valokuvaaja.
VastaaPoistaNimenomaan kulttuurista tulee poiketa!
Onneksi on poikkeavien kulttuuria, esim. Tom of Äffä.
PoistaKehun vielä kun ehdin: jos Iines kirjoittaisi kokoelman tällaisia Ihmisen heräämisiä, niin siinä Mielensäpahoittajat tutisisivat.
VastaaPoistaKiitos kehuista! Kyllä mummiäleni ny on hyvä!
VastaaPoistaNiin, Iinestä lukevat Mielensäpahoittajat pahoittaisivat mielensä entistä enemmän vaan. Lopuksi niistä tulisi niin kiukkuisia että ne halkeisivat.
VastaaPoistaMinusta on ollut kerrassaan mielenkiintoista havaita, että minusta mielensä pahoittaneet ovat uskollisia lukijoitani, vaikka he "eivät lue minua".
VastaaPoista