Keijo lähti, Pentti tuli

6.10. Keijo lähti, Pentti tuli, ja Pentin apupoika, timpurinoppilas.  Pentti haukkui ensi töikseen Keijon työt. Putket olivat liian alhaalla, eikä ollut olemassa niin ohutta levyä, joka koteloksi sopisi. Vaatehuoneessakin Pentti puhisi. Ei ei ei, ei tähän mitään saa, klopit ovat tehneet väärin. Pentti lähti mittanauharulla, kynä ja ruutulehtiö kädessä ulos soittamaan.

7.10. Tänään Pentti on haukkunut puolalaiset timpurit, virolaiset timpurit ja suomalaisen 70 - 80-luvun rakennustyön. Pentti on vanha mies, eläkeläinen, tekee viraapelitöitä entiselle työnantajalle. On nyt linnoittautunut tuulikaappiin, niin etten pääse ulos enkä sisään, jos menen ulos ja haluan palata. Sahaa ulkona levynpalan kerrallaan, kapuaa tikkaalle, niittaa palan kattoon, kapuaa alas, sahaa ulkona palan, kapuaa ylös, niittaa palan kattoon, kapuaa alas, kömpelösti mutta kuitenkin. Mietin, voisiko Pentin työtapoja  tarkistaa. Hän sopisi mielestäni varastokirjanpitäjäksi. Tai sitten hän vain tietää, miten pitää tehdä - pala kerrallaan ja kiireettä hyvä tulee, ei roiskimalla, kuten  nuori putki-Keijo.

Remonttia on nyt kestänyt kohta kaksi kuukautta. Laskusta ei ole vielä tietoa enkä tiedä sitäkään, miten sen maksan. Ei ole suuria säästöjä, kuten tällä sukupolvella on, mm. Osku Pajamäen mukaan. Muistanette tämän vanhemman polven mädännäisyyttä raikkaasti tuulettaneen nuoren miehen, jolla on tieto.

Samaa pajamäkistä virttä veisataan sivupalkissa olevan Takkirauta-blogin tuoreessa kirjoituksessa  X-sukupolvesta. Kirjoitus rinnastaa nuoremman X-sukupolven vanhempaan polveen, käsittääkseni suuriin ikäluokkiin. Luin pitkän kirjoituksen tarkoituksella kursorisesti, koska ajattelin sanoa teeseistä pari valittua sanaa, joissa en toistele alkuperäistä kirjoitusta jottei menisi inttämiseksi.  En ole kuitenkaan arvostelemassa kirjoittajaa, jonka napakkuutta ihailen, vaan näkemyksiä, joita aivan yleisesti kuulee ja näkee kaikkien suusta. Poimin teesit tähän ja lyttään ne yksi kerrallaan.

1. Nuorempi polvi on saanut kärsiä epäluottamuksesta kaikkea kohtaan. Vanhempi on voinut luottaa kaikkeen.

Kissan villat. Minun aikanani sai tottua siihen, että työpaikat täytettiin suhteilla, ja oli aivan tavallista, että pätevintä eikä köyhintä valittu. Meitäkin lomautettiin ja meiltä opettajilta uhattiin viedä palkka ilman vapaita. Töiden perään piti lähteä kauas, kotiseudulle jäi harva. Yliopiston ovet eivät suinkaan auenneet kaikille halukkaille, ja ainakaan opiskelemaan ei päässyt sinne minne halusi. Epävarmuus opintojen sujumisesta ja tulevaisuudesta oli suurta.

2. X-sukupolvea leimaa jatkuva taistelu kaikesta. Vanhempi sukupolvi sai kaiken lahjana.

Katin kontit. Minua vanhempi polvi maksoi opintonsa kokonaan omilla töillä ja erilaisilla lainoilla, sekä hieman myöhemmin valtiontakaamilla opintolainoilla, jotka oli maksettava pennilleen ja korkoineen takaisin. Tämä usein unohdetaan, kun puhutaan vain siitä, että oli halpakorkoiset lainat. Opintotuista nähtiin vasta unta, ja ensimmäinen opintotuki lukukaudessa oli luokkaa sata euroa syksystä jouluun saakka. Ne olivat kovia vuosia. Minullakin oli  valmistuessani lainaa melkoinen määrä harteillani. Työpaikkojakaan ei kasvanut pellossa, vaan niihin oli kovat vaatimukset, jotka silloisella koulutuksella kyllä saavutettiin - ihan itse puurtamalla. Usein unohdetaan sekin, että opinnot ovat nyt kummasti keventyneet ja kaventuneet. On kuultu huhuja, että gradukin voi olla jopa vain 50-sivuinen, kun ennen ei ollut yrittämistä alle 120 sivun. Joku selviää gradustakin ryhmätyönä tehdyllä tutkimuksella, johon materiaalin saa yliopistolta ja kaveri hoitelee kyselyn.


3. X-polvi ei ole voinut vaikuttaa omilla valinnoillaan mihinkään, vanhempi polvi on. 

Hevon hierakat. Kaikkiin paikkoihin on pitänyt pyrkiä. Koulussa ei kysytty, mitä saisi olla, valintoja ei voinut tehdä missään vaiheessa, kaikki kävivät saman opetuspumaskan lävitse. Työväestön lasten mahdollisuudet päästä jo oppikouluun olivat rajoitetut, opintojen ohjausta ei ollut ja huonoimmat ja köyhimmät jäivät rannalle. Ei ollut mitään tukia kenellekään koskaan eikä missään tapauksessa. Monoja jaettiin näkyvästi alakoulussa ilmaiseksi kaikkein köyhimmille. Jos ei pärjännyt opin kyydissä, putosi pois eikä kukaan perään kysellyt. Että tätä se ilmainen koulutus oli ennen X-polvea.

4. X-polven lapsilla tullee vasta kamalaa olemaan! Köyhempää kuin koskaan kellään. 

Kilin kellit. Koskaan ei ole ollut niin suuria lapsilisiä, niin pitkälle vietyä päivähoitoa, niin paljon tukitoimia, niin pitkälle passattua opinpolkua, niin mainioita opetusvälineitä ja viestintätekniikkaa, ylipäänsä niin suurta yhteiskunnallista hyysäämistä ja hyvinvointia kuin näinä aikoina ja taatusti jatkossakin. Lapsiperhe on pyhä, se on tabu, sen etuihin ei kosketa - tämänkertainen  lapsilisään  kajoaminen  oli vahinko, työtapaturma, joka ei toistu, supistukset otetaan jatkossa vanhusten huollosta - käytäville ja kellareihin mahtuu lisää yksinäisiä peräänkyselemättömiä vanhuksia. Sillähän vanhemmista nopeimmin päästään ja saadaan tilaa  X-polvelle ja Osku Pajamäelle.