Ketulla on kiire

Aamulla kävin kameran kanssa lintuja tähyilemässä. Olen nimittäin kuullut jo peipon hennon lauluyrityksen,  tikan reviirikoputuksen ja fasaanien kutsuhuudot. Tänään näin kiireisen ketun joen jäällä. Viime vuonna samaan aikaan samalla kohdalla uiskenteli telkkäpari.

Olisin mieluusti katsonut illalla elokuvan Kristuksen kärsimyshistoriasta. Tarinanhan tunnemme, mutta kyseessä on klassikko. Sitä paitsi ihminen kaipaa suurina uskonnollisina juhlapäivinä osallisuutta yhteiseen tapahtumaan henkilökohtaisessa elämässäänkin, pienen palasen pyhyyttä.

Vaan eipä televisio tarjoa yhteisöllistä kokemusta pääsiäisen merkityksestä katsojalle. Eikö edes  Ylen kuuluisi vilkaista kulttuurihistorian lisäksi almanakkaa ja suunnitella senkin pohjalta tarjontaansa? Katsojahan veronkin maksaa. Kun Yle valistaa katsojia maahanmuuttokulttuurissa, valistakoon myös uskonnonhistoriassa.

Kymmenkunta vuotta sitten televisiosta tuli se kaikkein parhain Kristus-elokuva, Mel Gibsonin ohjaama The Passion of the Christ.  Henkilöt puhuivat lumoavaa outoa kieltä - arameaa. Miljöö öljylehtoineen oli kuin Raamatusta.

Muitakin hyviä Kristus-elokuvien ohjauksia olisi tarjolla: Martin Scorsesen Kristuksen viimeiset kiusaukset ja Pier Paolo Pasolinin loistava Matteuksen evankeliumi.  Gibsonin ohjauksen olisin kuitenkin nyt mieluiten katsonut uudelleen sen visuaalisen ja yleensäkin aisteja hivelevän tunnelman vuoksi.

Onkohan Yle ajatellut, että elokuva loukkaisi eriuskoisia ja uskonnottomia? Niin kuin Suvivirsi ja tiernapojat koulussa? Miksi erikoisesti muslimeja pelätään näissä uskonasioissa? Islamhan on rauhan uskonto, myös muille uskonnoille siis. Näin meille on opetettu. Sivumennen: Mikä sekin juttu oli, että matkailumainoksesta oli poistettu kirkkojen kattojen ristejä, muslimien vuoksi tämäkin.

Olen monesti kaivannut elämään takaisin sellaisia tuntoja kuin harras mieli, nöyryydentunto, hiljentyminen, kärsimyksen osan ymmärtäminen elämässä. Ne on liitetty kaikkiin eri uskontoihin. Pelottaa tämä aika, josta tunnot ja herkkyydet koetetaan eliminoida pois. Paetaan totuutta kuin kettu jäällä tai panemalla pää pensaaseen.

Vaan taiteen avulla nuo kielletyt tunnot saavutetaan, taiteessa ne elävät. Kannattaako siis kieltää uskonkulttuuriakaan? Ilman sitä ihminen ei ole ihminen. Esimerkiksi Suomeen lukutaito tuli vain ja ainoastaan kristinuskon myötä.

Katsotaan nyt sitten pyhinä Ylen valinta pääsiäispäiviksi: Aki Kaurismäki, Toivon tuolla puolen. Saadaan yhteisöllinen kokemus. Voi olla, että elokuvan syyrialainen on se Kristus-hahmo, joka kärsii. Mene tiedä.

(Valokuva Iines 30.3.)