Kilvoittelu on alkanut

Paikallislehdessä kuntapoliitikko avasi vaalitaistelun pään, kun röykytti päättäjiä jo tehdystä päätöksestä rakentaa uusi peruskoulukompleksi keskustan viimeiselle rakentamattomalle monihehtaariselle pellolle.

- Näin tärvääntyy kaupungin satakuntalaisimago, kun avara pelto rakennetaan umpeen laatikkomaisia kyhäelmiä, kirjoitti miekkonen. - Mieluummin pelto tulisi säilyttää sellaisenaan viljelyalustana sokerijuurikkaalle tai kaavoittaa ympäristö- ja virkistysalueeksi senioreille, lapsille ja kaikille liikkujille, lenkkeilijöille ja talvella hiihtäjille.

Kannatan! Avarat kaupunkien  luontotilat ovat tässä maassa yhtä uhanalaisia kuin ilmasto, vaikka ne juuri ovat maailman hiilinieluja. Kannatan kaupunkialueitten luontotilan suojelemista kaikelta rakentamiselta. Maaseudun pikkukaupungeillakin on usein himokas tapa kaavoittaa lähialueen metsät ja puistot asuntotonteiksi. Ihan kuin ei ymmärrettäisi luonnon arvoa silloin kun luonto on kämmenellä, lähellä.

Minulta on mennyt vuosien aikana monta valokuvauspaikkaa lähialueen metsiköistä, kävelymatkan päästä, ja nykyään on pakko kulkea kauemmas autolla. Tilalle on tullut lapsiperheitten omakotitaloja, vieri viereen. Jokaisen savupiipusta kohoaa karmea päästökäry, joka tuntuu pistävänä nenässä ja leijuu alas kadulle.

Suomalaisetko muka köyhiä? Täällä on duunarilla kuin duunarilla talo rakenteilla ja lauma kiljuvia kakaroita kirkumassa pihalla ja pelottamassa metsikön linnut ja kauriit pois. Vaaleanpunavatsainen pyrstötiainenkin on kadonnut kokonaan vanhoilta pesimäalueiltaan.

Pahin tapaus oli se, kun kaupunki laati kaavoitusluonnoksen Natura-alueen keskellä olevasta metsästään, jossa on muinainen kuivunut joen uoma, hiidenkirnuja,  linnunsilmiä, vuokkoja ja rinne keltaisenaan mukulaleinikkejä. Lahopuissa nakuttaa keltapäisiä  pohjantikkoja ja puitten välissä vilahtelee näätä. Onneksi tämä kaava saatiin estettyä erään yleisönosastokirjoituksen ja sitä myötä ympäristölautakunnankin heränneen kiinnostuksen myötä. Alue jätettiin ennalleen ja se on henkireikä monelle vanhemmallekin vaeltajalle.

Taidan antaa ääneni tuolle paikalliselle kuntapoliitikolle, jos hän on ehdolla eduskuntavaaleissa. Uusimman vaaliennusteen mukaan tosin miehen puolueen kannatus on laskussa, enkä muutenkaan ole kokoomusta koskaan äänestänyt. Puolueella ei kuitenkaan taida olla enää ratkaisevaa merkitystä, niin lähellä ne ovat toisiaan, että on sama, mitä niistä äänestää, jos henkilö on mieleinen.

Keskusta on tänään julkaistun Ylen ennusteen mukaan kovassa laskussa, perussuomalaiset suuressa nousussa. Keskustan kannatuksen lasku on suurinta Oulun seudulla, Sipilän kotinurkilla. Laskupiikki selittyneekin  Sipilän väärään aikaan tulleella positiivisella maahanmuuttolausunnolla.

Samoilla syillä, Oulun ja Arabianrannan järkyttävillä rikoksilla selittynee myös perussuomalaisten merkittävä kahden prosenttiyksikön nousupiikki ennusteessa. Vasemistoliiton prosenttiyksikön nousu voisi selittyä pettymisellä Rinteen lupausten saamaan naurunsekaiseen kritiikkiin ja  vihreiden lasku puolueen yleishajaannuksella. Näistä on lähdetty täysvasemmistoon.


On mielenkiintoista nähdä, mitkä teemat toimittajat nostavat tärkeimmiksi tulevissa kevään vaalikeskusteluissa. Ohittaako ilmastoteema maahanmuutto-ongelmat?  Suomalaisten köyhyys ja työttömyyden hoito, koulutuksen sisällöt ja soten tulevaisuus tullaan taatusti kaluamaan kyllästymiseen saakka.

Itse toivon medialta, ainakin Yleltä,  tinkimätöntä puolueettomuutta, puheenvuoron sallimista kaikille puolueille. Toivon myös, että yhtään tärkeää tulenarkaakaan teemaa ei lakaista sensuurin kouriin, vaan asioista sallitaan keskustella avoimesti ja johdattelematta. Miten minusta kuitenkin tuntuu, että näin ei tule käymään?

*

PS Lukupiiriin on ehdotettu luettavaksi ja keskusteltavaksi Raamatun evankeliumeja: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kannatan lämpimästi ehdotusta! Tulkaa kaikki mukaan lukemaan pyhää sanaa, kilvoittelemaan itsenne kanssa ennakkoluulottomasti ja mieli avoimena, valmiina antautumaan hurskaudelle ja valolle, mutta myös epäilylle. Kenties olemme kaikki hitusen parempia ihmisiä evankeliumit luettuamme.

Evankeliumit käsittävät yhteensä vain noin 150 sivua, mikäli vanhaa vihkiraamattuani oikein tulkitsen. Itseäni kiinnostaa evankelistojen kieli, onko siinä persoonallisia vivahteita, ja toki myös sisältö. Tällä hetkellä minulla ei ole evankeliumien kokonaistilanteesta juuri minkäänlaista käsitystä, mitä häpeän. Lähden nollasta.  Kenties opin ainakin joitain hienoja sitaatteja, joita voin sitten heitellä lonkalta täällä blogissani myöhemmin, sopivassa raossa. Muistattehan Lipposen ihastusta herättäneet "nahkurin orret"?  Ja kenties tämä johdattelee meitä myös toisen suuren kirjan, Koraanin, ääreen? Alkasimme paremmin ymmärtää rauhan uskontoa.