31.10.2019

Miesluolassa




31.10. Käyn pari kertaa vuodessa paikallisella "Essolla" vaihdattamassa autonrenkaat ja öljyt ja joskus tuulilasin pyyhkimetkin.

Esso on pieni ja selvästi miesluola. Takanurkassa on myynnissä "ruoka", johon kuuluu kuuma makkara paperissa. Jälkiruokana on ateriaan kuuluva kahvi, kannettomassa pienessä pahvimukissa. Tarjolla on myös sinappia ja ketsuppia. Baarijakkaroina on kaksi korkeajalkaista pallia, joilla miehet istuvat toisella kankullaan, koska haaroja ei mahdu levittämään. Huoltoasiakkaille on pari matalaa pikkutuolia ruokatilan kyljessä. Vieressä on pino vanhoja lehtiä, lähinnä paikallisia ilmaisjakeluja.

Tiskissä on myytävänä karamellipusseja, askeja, avaimenperiä ja kondomeja. Olen ajatellut joskus kurkistaa kondomipakkausten nimiä, sillä keväällä olin huomaavinani, että joissakin laatikoissa luki hassuja nimiä. Olen aina ollut kiinnostunut nimistöntutkimuksesta.

Paikannimet ja sukunimet Suomessa on jo tutkittu, mutta miten lienee tuotteiden nimistöhistoria? Lapsuudestani muistan vieläkin ihanan Ponds-huulipunan mainoksen. Se kesti ja kesti ja kesti, jopa useamman suudelman. Muistan myös Hyvon-mainokset, joissa koko perhe pukeutui puuvillaisiin Hyvon-alusasuihin saunan jälkeen, kun sen viikon alusvaatteiden vaihto suoritettiin.

Istun pikkutuolilla puolisen tuntia odottamassa autoani. Sinä aikana huoltamon pitäjä syö kolme makkaraa ja asiakkaat, kaksi lihavaa miestä makkaran mieheen. Bensaa he eivät osta. Pöydästä on sinappi loppu, mutta huoltamon pitäjä ei tuo uutta putelia ennen kuin asiakas on saatu heruttamaan kunnolla viimeisetkin tipat. Välillä makkaransyöjät pelaavat toisessa nurkassa olevaa mystistä peliä, jossa tavoitellaan jotakin lukua, jota ei saada, ja sekös miehiä harmittaa. Päälle haukkapala makkarasta ja uusi yritys.

Kuuntelen miehiä, vaikka olen lukevinani eilistä Satakunnan Kansaa. Korvani erottavat nimet Kettu-Mikko, Luoti-Janne ja Hessu. Nuori asentajapoika kysyy, että jaa ketä, ja miehet vastaavat hänelle, että et sää niitä tunne.  Harmi, tyypit kiinnostavat minuakin. Olisin kovasti halunnut kuulla jotain varsinkin Luoti-Jannesta.  Vaikka pahaa pelkään, että he ovat vain paikallisen metsästysyhdistyksen laillisia jäseniä.

Ovi käy koko ajan, ja yksi nainenkin pistäytyy tuomaan autonsa pesuun.  Hän ei jää odottamaan, vaan sanoo tulevansa tulevansa tunnin kuluttua hakemaan auton ja pakenee nopeasti ulos miesten katseitten alta.  Istuessani lehden takana mietin murhaa, joka on juuri tapahtunut paikkakunnalla. Ajattelen, että huoltamonpitäjä on varmaan kuullut, kuka murhasi ja kenet ja peräkylilläkö. Voisin kysyä häneltä, jos asiakkaita ei viuhahtelisi koko ajan. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa miehet panevat maailman järjestykseen.

Iltapäivällä kerron puhelimessa tyttärelleni vaihtaneeni Essolla renkaat. Tytär sanoo, että taitaa olla luotettava paikka, kun aina käyt siellä. Sanon, että ei suinkaan. Huoltamonpitäjä on entinen oppilaani, joka lunttasi suomen kielen kokeessa. Käräytin hänet rehtorille ja hylkäsin kokeen.

Emme ole palanneet huoltamonpitäjän kanssa tähän tapahtumaan, mutta voin vannoa, että saan varsin hyvä palvelun asioidessani Essolla. Mies kumartaa niin, että tunnen oloni epämukavaksi. Sitä en osaa sanoa, miksi aina palaan tähän paikkaan, jossa väliin tarvikkeitakin puuttuu. Nytkään en saanut tuulilasin pitkää sulkaa vaihdettua. Hakevat huomiseksi merkkikorjaamolta.  Mikäs kiire minulla.

Toinen asia - tuon tyynnyttävän miesluolassakäynnin lisäksi tänään on kummastukseni siitä, miten puolueen puheenjohtaja voi istua kahdella pallilla: puolueen puheenjohtajana ja ministerinä. Eikö ministeriys olekaan niin vaativaa työtä, että se vie hoitajaltaan kaiken ajan? Jos minulla olisi tsaanssit kumpaankin, valitsisin vain toisen. Moinen kombo tulisi kieltää, sillä jostakin se on pois.

Lopuksi hyvää halloweenia vaan niille,  jotka sitä viettävät. Itse en saa otetta koko juhlaan. Päinvastoin, säikähdin paikallisessa Hongkongissa käytävällä seisovia mustakaapuisia luurankoja. Pystyin kyllä ihastelemaan luurangon aitoa ulkonäköä ja jopa ottamaan siitä valokuvan.

140 kommenttia:

  1. Oletko niin moderni ettet laita kekripossua ja odota köyripukkia?

    VastaaPoista
  2. Juu ei mitään tämmöistä. Uskon kyllä, että näillä main maaseudun väki juhlii satokauden anteja nauttimalla, sillä valtaosa asukkaista on hyvinvoivia keskustalaisia. Tietääkseni kekriä viritelllään nyt monin paikoin uudelleen, ja hyvä niin. Possua näkyy sitten meikäläisenkin joulupöydässä.

    VastaaPoista
  3. Saakohan tuollaisesta huoltamosta edes kauramaitoa kahvin sekaan ja miten lie vegevaihtoehdot. Kaikki julkkiset sanovat nykyään olevansa vegaaneja, ei koskaan edes vegetaristeja, vaikka oikeasti olisivatkin kannibaleja ja jouluna uppoaisi kolme kymmenen kilon kinkkkua.

    Porvari senkun porskuttaa, kun työläinen ajelee VR:n koskaan pesemättömillä lähiliikenteen junilla. Penkki pitää valta sen mukaan, ettei pahempia ripulipäästön tai yrjön näköisiä fläkkejä kankaassa olisi. Pakanamaiden kansaa junissa matkustaa aika paljon, ilmeisesti aikaa kuluttaakseen, kun ei kerran niitä töitä, pahus vieköön, ole. VR:n junat kulkee ydinvoimasähköllä se on vihreintä voimaa ja pian ydinvoimalia on maassamme ainakin kymmenen. Alkoholia vihreät paheksuvat voimakkaasti, ellei sitten ole erityisen hienon panimon erittäin kallista lähiolutta, elikkäs hirveän makuista ja vain vihreän rahoilla ostamaan pystyttyä kusivettä. Vegeinä suosivat ruohovalmisteita, juhlatilanteissa jopa vihreillä ja luonnonmukaisilla valmistustavoilla tehtyjä synteettisiä aineita. Ohisalo kuuluu seuraavaksi esittävän, että hallituksen tilaisuuksissa olisi alkoholitarjoilun sijasta pöydille isoihin astioihin laitettuja pillereitä erilaisiin tarkoituksiin. Vaikean kysmysten tullessa käsiteltäviksi, voisi nappaa sellaisia vahvempia, sellaisia, joilla kokemattoman sydän pysähtyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kauramaitoa Essolta, no ei todellakaan. Hyvä jos maitoa oli purkissa.

      Nämä Ohisalon ulostulot alkavat jo kypsyttää kansaa todenteolla, eroa vaaditaan tuhansin äänin. Ministeri sotkee puolueen puheenjohtajan työn täysin ministerin tehtäviin. Mikähän lie seuraava ehdotus tai teko?

      Poista
    2. Poliitikkojen tavoite on aina ollut saada kansa niin känniin, etteivät kähmyilyihinsä puuttuisi. Ohisalo on uutta aikaa, narkit ovat vihreiden kannattajia luonnostaan, vaikka sitten käyttäisivät vihreitä synteettisiä aineita.

      Poista

    3. Tästä Ohisalon esittämästä kannabiksen ja muidenkin huumeiden vapauttamisesta "vähäiseen omaan käyttöön" ei tule takkia, tuskin tuluskukkaroakaan.

      Perusteet käytön vapauttamiselle ovat falskeja. Siis toki huumeisiin liittyvä rikollisuus ja syrjäytyneisyys vähenee tilastollisesti, jos toiminnasta tulee sallittua ja rikosnimike siis poistetaan. Rikokset haittoineen vähenevät, kun niistä tulee sallittuja.

      Tänään oli aamuhesarissa uutinen, että Suomessa annetaan huumepöllyissä ajamisesta liian lyhyitä ajokieltoja, kun Ruotsissa taas menettää korttinsa yleensä vuodeksi. Tanskassa ajokiellon saa jopa kolmeksi vuodeksi. Norjassa ajokielto on kahdesta viiteen vuotta. Suomessa huumeissa ajamista ei ilmeisesti pidetä kovin pahana.

      Kun tietää suomalaisten huonon viinapään, tuntuu käsittämättömältä, että sisäministeri antaa signaalia huumeiden vaarattomuudesta.

      Poista
    4. Kannabis on terveysvaikutuksiltaan vaarattomampi kuin alkoholi, mutta meillä vapautettiin vahvat oluet ja limuviinat ruokakauppoihin. Suomalaisten eniten ongelmia tuottava päihde on alkoholi, ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Ohisalo ei ole antanut viestiä huumeiden vaarattomuudesta, se on oman mielesi tuotetta. Ohisalo on ollut sitä mieltä, että pienten kannabismäärien hallusapidosta ei ehkä pitäisi rangaista, ja lakia voisi muuttaa, muista huumeista hän ei ole puhunut. Oikeusoppineet tätä näkökulmaa toivat tuolla twitterilässä myös esille: kannabiksen pienien määrien hallussapitoa ei käytännössä enää valvota ja siksi nykytilanne on hankala. Toisaalta on laki, mutta pienten kannabismäärien hallussapitoa katsotaan jo sormien läpi.

      Poista
  4. Olipa ilahduttavan elävä novellimainen kertomus arkipäivän tapahtumista ! - mikis

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos, mikis! Tykkään kuvata arkea ja tykkään kaurismäkeläisestä tunnelmasta Esson huoltamolla.

      Poista
  5. Onpa kermainen, menneen maailman tuntoja hivelevä kuva.

    Semmosia ne huoltsikat ovat, maailmojen kohtauspaikkoja.
    Tuttuus tuo turvaa, ajattelen, kun tutulla kauppapaikalla käyn.

    Ilmeisen hyvä yrittäjä entisestä oppilaastasi on tullut,
    kohteliaskin.
    Tuosta Mikosta tulee mieleeni Juoni-Mikko, Jannesta Vikkelä-Janne ja Hessusta Jokapaikan Hessu.

    Kieltämättä pikkasen oudon oloinen paikka ja syy on lähinnä tuon tarjoilupuolen.

    Kivasti jutustelet eli kirjoittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kuva on minustakin kiehtova, se on korkeine bensatorneineen ja virkapukuisine bensanjakajineen kokonainen tarina.

      Varakas autonomistaja, kädet ylpeän itsetietoisesti komean pitkän pompan taskuissa, kun palvelija palvelee. Toimitus on arvokas ja vaatii hiljentymistä. Kermainen tunnelma! Hieno vertaus.

      Poista
  6. Lapsuutemi Esso oli Esso, eikä mikään ST1 tai nesteessä ollaan. Faija toi sieltä joskus minulle nipun "Pane tiikeri tamkkiin! tarroja, niistä on vielä palasia jäljellä, kun niitä leikkasin ja liimasin parhaan kirjani, Jeppe ja naapurin rouva, alku- ja loppulehdille.

    Se Esso oli myös kaljakuppila. Perhetuttumme kauppias joskus hermostui ja ajoi asemalta koko populan mäkeen moottorisahalla, joka oli pärissyt hurjasti. Faija kertoi, että joku hienompi pariskunta oli häipynyt hyvin nopeasti tankkaamasta. Heh, asiat kun ovat jo vanhentuneet, niin kerran faija ei jostain syystä lähtenyt mukaansa ryyppäämään. Kauppias ajo kesäyössä pihaamme kuorma-autollaan ja hiljaisessa kesäyössä nosteli ja laski kippiä, sekä posautteli ilmajarruja. Koko kulmakunta oli taatusti hereillä. Faija vain varoitteli, ettei saa mennä ikkunaan, muuten huomaa meidät. Aikansa metelöityään A väsyi ajoi kotiinsa, ei siihen aikaan kukaan rattijuoppoja käräytellyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin oli Esso, keskellä kylää keskeisimmällä paikalla, tiiviisti pienten omakotitalojen välissä. Meillä ei ollut koskaan autoa, joten omakohtaista kokemusta sieltä ei ole. Kyltin vain muistan.

      Yhden huoltamon muistan mökkireissun varrelta, Ihoden yöbaarin. Se on muuten vieläkin paikallaan. Se oli syntinen paikka, jonne mentiin likkojen kanssa kuuntelemaan jukeboxin levyjä ja juomaan cocista. Ja vilkuilemaan poikia. Kyllä oli jännää.

      Poista
    2. Forssassa, vaikka Landea olikin, niin oli yksi Suomen ensimmäisistä huoltoasemista joka oli auki 24/h. Autokeidas. Sijainti Helsinki-Pori ja Turku-Hämeenlinna teiden risteyksessä (60.814791352°N, 23.616407300°E). Se oli sen verran kaukana keskustasta (3624 metriä eli 11889 jalkaa), että harvemmin sinne meitsi viitsi kävellä. Etenkään öisin. Mutta aina joskus toki. Ja silloin siellä näki ihmisiä jotka sinne myös olivat monelta eri suunnilta tulleet, varsinkin Automabiileillä. Mutta kanta-asiakkaana siellä aina istui taidemaalari Kalle Aaltonen, legenda jo ennen kuolemaansa, hänen vakiopiirroksensa oli halvalle paperille liituväreillä riipustettu pontikankeittäjät. Minullakin sellainen on yksi. kts. kuva hänestä

      https://www.google.com/search?sxsrf=ACYBGNRyhnwqLEWVMW57wYeA5rl_rc3dZA:1572599516184&q=kalle+aaltonen+forssa&tbm=isch&source=univ&client=firefox-b-d&sxsrf=ACYBGNRyhnwqLEWVMW57wYeA5rl_rc3dZA:1572599516184&sa=X&ved=2ahUKEwin3aTc1cjlAhUxxIsKHcYWBVsQsAR6BAgJEAE&biw=1366&bih=632#imgrc=AHCQlk75z0MQXM:

      (ohoh, onpas piru pitkä hakujono. mutta olkoon)

      Oluttahan ei siihen aikaan baareista saanut, pilsneriä vain. Kalle joi pelkästään mustaa kahvia mutta sitä sitäkin useamman kupillisen. Ja aina jos jos silmä vältti, paikkakunnan lättähatut ja muut mopopojat pudottivat tupakantumppeja niihin kuppeihin. Mutta ei Kalle siitä mitään, mitäs hän pienistä, hörppi vaan kaffettaan. Hän oli maailmaa nähnyt mies ja Autokeidas ”Forssa at night”. (tai mitä se englanniksi on. mistä minä sen tietäisin?)

      Poista
    3. Kerran me kännipäissämme keksimme sellaisen muka huumorinpläjäytyksen että soitimme Autokeitaalle klo 00:30 yöllä että... "Onko Autokeitaalla?" "Kyllä. Kyllä on." "No hyvää iltaa... tai yöhön jo taitaa olla, mutta kaikkea hyvää silti.” ”Iltaa, iltaa”. ”Niin, minä täällä luurin toisessa päässä olen matkanjohtaja Kalevi Kehviläinen ja me tässä justiinsa tulemme Porista kahdella bussilla, ja olemme menossa Helsinkiin ja ajattelimme kuulkas että mitäpä jos pysähtyisimme sinne teidän Autokeitaallenne ottamaan pienet yöpalaset. Jos vaan sopii?” ”Sopii tietysti,tervetuloa…” (muminaa ja puhelinlinjojen rätinää) "... mitä te haluaisitte syödä... ja kuinka paljon teitä on?" "Nooh, meitä on pari bussillista eli sellaset about 84 henkilöä ja toiveena meillä kaikilla olisi karjalanpaistia ja..." "Voi hyvänen aika, ei meillä karjalanpaistia ole, ei..." "No jaa, sepäs ikävää.” (kiusallinen sic! tauko) ”No mutta jos me sitten otammekin vain kaffetta. 84 kupillista siis Kulta Katriinaa tai vastaavaa. Viinereitä saisi sitten myös olla ja reilusti kun nuo frouvatt ovat niin makean perään.” ”Kyllähän meillä pullaa löytyy.” "Ja jos ei löydy niin ihan setsuurikin käy". (ensimmäisen kerran epäillyttävä hiljaisuus, tyttö ei sano puhelinlangoille mitään, pitää minun sanoa)... "Niin, minä täällä vielä... meillä kun olisi vielä yksi toivomus, jos sopii." "Millainen toivomus?" "Me kun olemme Satakuntalainen Martta-ryhmä ja olemme menossa Helsinkiin Helka-juhlille ja kun meillä on nämä kangaspuut mukana niin voisimmeko esittää siellä teille ja muille asiakkaille miten niillä kangaspuilla kudotaan. Se olisi hyvin miellyttävää meille." "En minä nyt oikein tiedä..." "Eihän teidän tarvitsisi kuin vain raivata siihen baarin keskelle sellaisen alueen mihin nämä kangaspuut sopivat. Ei mitään muuta". (hetken kuuluu vain hengityksen ääniä puhelimesta) "Minäpä käyn kysymässä emännältä että mitenkäs tämän asian kanssa nyt tehdään, voitteko odottaa hetkisen..."

      No emme, suljimme puhelimemme. Omatunto alkoi kolkuttaa: älkääs nyt pojat perkele, aatelkaa ite – pahuksen peijoonit – että jos ne olis valmistaneet sinne 84 karjalanpaistiannosta ja sitten sinne ei olisi tullutkaan ketään? - Hiton hävyttömiä olette! Munistanne joutaisitte hirtettäviksi!

      Poista
    4. Tässä yhteydessä muistan elävästi, kun me alakoululaisina Mallun kanssa soiteltiin Lahtisen Raijalle pilapuheluita. Hän seurusteli yhden Jukan kanssa. Soitettiin isän toimiston puhelimesta, ja kun Lehtiseltä vastattiin, kysyttiin möreällä äänellä, että onksiel Raija. Oli siel. Ja me kikatettiin Mallun kanssa ääneti ja vedettiin ääntä entistä möreämmäksi, että tuuksää illalla Esson baariin. No ei se Esson baari ollut, mutta E-liikkeen räkälä. Raija alkoi kikattaa ja kysyi että onksiel Pertti. On tääl, vastattin me ja lyötiin luuri kiinni ja kieriskeltiin kikattaen niin kuin vain kaksi pikkulikkaa voi. Sitä en muista, mentiinkö illalla katsomaan baarin eteen, tuliko Raija. Paljon mahdollista. Harrastimme muutenkin vakoilua. Mm. mustalaisia vakoilimme. Heillä oli pieni talo yhden Laimin mökin vieressä. Kävimme kurkistamassa ikkunasta, kun mustalaiset olivat pois kotoa. Ikkunasta aukeni tavallinen keittiö, ja petyimme, kun mitään erikoista ei näkynyt.

      Poista
    5. Kalle Aaltosesta oli iso juttu mökkialueeni kesälehdessä. Hän kierteli niilläkin seuduilla, oli nääs Pusulan Nikkarin talon piian avioton poika, ja naapuritalossakin on hänen maalaamansa taulu. Hieno onkin.

      Kalle siis kierteli vehkeineen talosta taloon ja maalasi tilauksesta paikan päällä tauluja, enimmäkseen juuri kyseisistä taloista ja tiluksista, joskus ihmisistäkin.

      Mikiksen linkki vie mitte kuhugi, mutta täältä pitäisi Aaltosen Kalle löytyä:
      http://www.forssanmuseo.fi/ajankohtaista/?newsid=186&newstitle=Kalle+Aaltosen+n%C3%A4yttely+Vinkkeliss%C3%A4+6.-28.6.

      Poista
    6. Tippaakaan en kehu mutta sellainen jehu on Kalle Aaltonen. - Tämmöinen laulu jostain vanhasta Suomi-elokuvasta alkoi soida mielessäni.

      Poista
  7. Ripranie - joka mielestäni on valtavan kiva ihminen - sanoi edellisessä keskustelussa että
    "Yleensäkään en luota ihmisiinkään enää sokeasti."

    Minä moneen ihmiseen olen menettänyt luottamukseni vasta kun olen nähnyt heidät.

    nimim. "pimeässä kaikki konnat ovat mustia"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mikis, kultakimpale, saanko sanoa näin ja vaikka en saisikaan sanoin sen jo. Muistaakseni kehut minua jo kolmannen kerran, mikä on kovasti mieltäni ylentävää, tosi on. Kurja, etten voi tähän sanoa yhtä lupsakkaasti kuin Jouko Turkka aikoinaan: jos tei vielä kehuu minua mulla alkaa kohta seisomaan. Sinä mikis muistaakseni olet tämän täällä kertonut. En sitä siksi sano, etten uskoisi sinua, siis uskon kyllä että näin Turkka sanoi.
      Mutta tästä juontaa mieleeni, kun nuorena parisidonnaisena menin miehen kanssa saunaan. Het pesuhuoneeseen saavuttuani, tietysti alasti, tällä miehellä kikkeli pomppas kuin ammuttuna suoraan vaakatasoon. Ja minähän pelästyin, mutta en näyttänyt pelästymistäni. Olinhan hänen vaimonsa.

      Ja vielä, ainoa seksuaalikasvatus jonka olen saanut äidiltäni silloin ammoin oli, että jos sillai olet niin naimisiin menet. Minähän menin ja huonosti siinä kävi. Tapaus juontaa alkunsa siihen, kun äiti tuli vieraisille aamupäivällä (asuin silloin yksin) ja tämä luikeromies oli tullut pihalla äitiäni vastaan ja ihmetteli kovin, että mikäs mies se oli, kun ei edes tervehtinyt vaan käänsi päänsä pihalla, kun tulivat vastatusten. Toki vakuuttelin äidille, ettei mitään tapahtunut. En muista enää, tapahtuiko.
      Rakas, ihana äitini.

      Poista
    2. Olet niin suloinen Ripranie siksi sinusta näkee (= lukee) että mielipiteesi eivät ole tyhjästä nyhtäistyjä. Olet elänyt sen mistä olet puhut, mistä olet jotain mieltä, se on vakuuttavaa. Vaikka... niin tietysti, nämä kokemukset usein ovat ikäviä, surua täynnä. Mutta... siinä myös niiden uskottavuus!

      Tottakai ilon hetkiäkin on, siksi täällä jaksamme kirmailla!


      Sun tuosta saunapelästymisestäsi muistan tarinan, joka on totta, että poika ja tyttö olivat sylikkäin, olivat kihlapari ja elettiin siveää 1960 -lukua (ennen e-pillereitä yms.) Tyttö penäsi siltä pojalta - niinkuin teillä tytöillä tapana muistaakseni oli? - että "rakastatko minua, rakastatko minua...?" Poika siihen tietysti että "kyllä rakastan, kyllä rakastan", etc. Mutta äkkiä tyttö kavahti taakse päin ja kivahti "valehtelet!" Poika oli ihmeissään ja kysyi "miten niin?" "Kun sulla seisoo", sanoi tyttö.

      Oli kai oppinut äidiltään että ne pojat joilla seisoo, haluavat vain sitä yhtä. Eivätkä siis oikeasti ole... tai em minä tiiä. Olen aika diletantti loppujen lopuksi näissä asioissa - ja kukapa ei olisi? (Me miehet vaan toisillemme puhumme palturia. Kun kehuskelemme.)

      Joo, joo.

      Poista
    3. Könkkökönkköjä lauseita minulta. En tiedä välittyykö niistä se mitä takaa-ajan. ... Tarkoitan että puhut kokemuksiesi kautta, ei niin että sanasi olisivat tehtyjen tekojen summia, mutta hyvin läheinen kosketus sinulla niihin, tapahtumiin on. Sen aistii. - Kauheen kivaa!

      Poista
    4. Kyllä välittyy sanomasi tekstistäsi, mikis ja kiitos
      ajatuksistasi. Olet tarkkanäköinen lukija.
      Siinähän nuo elämän harrastukset, elä ja ajattele.

      Poista
  8. Leonooran - joka mielestäni on kiva mutta pulppuava ihminen - ajatuksiin en aina 100%sti voi yhtyä. Usein minulle riittää niistä 5-12,5%. Plus se, etteivät ne ole omia ajatuksiani. ):-

    nimim. "miksi muuttaa käsityksiään toisiksi kun ne on jo sellaisinaan ovat riittäviä, höh"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun ihan totta Leonoora, olet upea ihminen. Kuin Krakatau. Tiedätkö mikä Krakatau oli? Ehkä, et ehkä välttämättä. Se oli tulivuori joka räjähti... siis räjähti eikä purkaantunut noin ikään kuin hillitysti. Eipä ei. Ihmistenajan historian suurin pössähdys. Sinusssa on samanlaista jatkuvaa, kutittavaa, kihelmöivän jännää tärinää, oh mai gaad, mitä purkauksissa on, ja sanoja sun suusta räiskyy kuin polttavia laavavirtoja... Mikäs sen hirmuisen mukavampaa olisi! Ei kuule ole.

      Poista
  9. Iines - joka mielestäni on kaikkea muuta kuin mälsä - kirjoittaa haastavia pakinoita ja esseitä ja sen sellaisia. Josta hänelle kutkuttavat kiitokset!

    nimim. "luin rivin luin kaks, vereni muuttui tummemmaks"

    VastaaPoista
  10. Miehiä, muunsukupuolisia tai muunlaisia maskuliineja en osaa samalla lailla arvioida kuin tyttöjä tai neitejä ja rouvia. En ymmärrä miksi en osaa, mutta kun en vaan osaa, saamarisoi. Tai zilipati zimpan pei. Bai bai.

    nimim. "Also sprach Zarathustra"

    VastaaPoista
  11. Itse olen alkanut tuntea itseni tyhmäksi näiden määrittelyjen kanssa. Mikä oikeasti on muunsukupuolinen, mikä transihminen. Ja sitten on vielä intersukupuolinen. Ja miten nämä kolme erottuvat toisistaan?

    Olen toki katsonut Googlesta näiden määrittelyjä, mutta nämä ovat silti niin lähellä toisiaan, että ei niitä muista. Toivoisin, että muunsukupuoliset eivät suuttuisi, jos heitä vahingossa sanoo transihmisisksi tai transuiksi. Se ei ole mielestäni sukupuolirasismia, vaan yksinkertaisesti sitä, ettei muista määrittelyjä. Eivät käsitteen niin selviä ole, että jako olisi kaikille selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas ihmettelen suuresti, miten edistyksellisesti tiedostava nuorisomme ei ole sattunut vielä huomaamaan, kuinka leimaava on sana "sukupuoli"!?

      Sitä käytetään kevyesti muka neutraalina terminä, vaikka sehän viittaa yksinomaan siihen, että on jokin kokonaisuus, joka on jaettu kahteen osaan - kahteen puolikkaaseen.

      Toisaalta kokonaisuus voidaan ihan hyvin varmaan jakaa vaikka viiteentoista puolikkaaseen, kunhan vain vapaudumme ennakkoluuloistamme.

      Poista
    2. Sinäpäs sen sanoit. Tuota puolisuuden monimerkityksisyyttä ei ole vielä huomattu. Kyllä siitä joku vielä jotain valittamista keksii. Oikeastihan tuommiusta sanaa ei ole, koska "sukupuolia" on monia. Tyttö, poika, tyttö-poika/ poika-tyttö. Kyllä se vaan nyt on niin, että parasta käyttää jokaisen perässä oletettu-osiota.

      On myös puhuttu ihmissusista. Tämä satu ihmissudesta onkin kovin moderni, ja sen yhteydessä noita sukupuolia voisi opettaa pikkulapsille perehdyttämällä heitä käsiteviidakkoon. Ihmisoletettu, susioletettu, ihmis-susi/ susi-ihminen jne.

      Poista
    3. Eräiden mm. Leonoorien mielestä on olemassa vain yksisukupuoli: miehille omansa ja naisille omansa. Tästä olen eri mieltä.

      Käytän hyvin harvoin sanaa fasisti, siis jos puhutaan tämän päivän ilmiöistä, en halua että tuo sana kärsii inflaation, profanisoidaan. Mutta mielestäni ihmiset jotka jaottelevat ihmiset jotenkin paremmuushierarkiaan rodun, uskonnon, sukupuolen, seksuaalisuuden, poliittisten mielipiteiden, iän, aseman... yms. tms. perusteella, niin he käyttäytyvät fasistimaisesti. Ikäänkuin kaikki heterot (sic!) olisi hyviksiä (hah hah) ja kaikki homot (sic!) pahiksia. Höpölöpö. Ja jos 0,2 promillea muslimeista on terroristeja niin eihän kovin paljon vähemmänvittumaisia - anteeksi kielenkäyttöni - ole myöskään fundamentalistikristityt, ainakaan heidän 0,2%. Eikä budhalaisetkaan, perkele, nykyisin. Ihan sama kuin eräässä Juankoskelaisessa kansanlaulussa (hyräilee stemmaa)

      Isä meni duuniin,
      pisti jutskun uuniin.
      Isä tuli duunista,
      otti jutskun uunista.


      Mutta voi voi, ei uskontojuttuja eikä politiikkaa, se on muulien mölinää ja tuulten tuhinaa; ei itku auta markkinoilla. (Tarkoitan, että sanoisi Mangemangi mitä tahansa, ja kuinka järkevää tahansa, et sinä Iines hänen aatteisiinsa uskoisi. Ja aivan varma olen että ei Mangemangikaan aatteistaan luovu vaikka puhuisit hänne "kukkien kielellä" ja tuoksuisit valkolehdokille (Platanthera bifolia), voi ei ei. (nyyh)


      Olkamme siis kaikki sitä mieltä mitä olemme, ja yhtä väärässä. Tiu tau Tilhi. Ja Jumala meidät armahtakoon. Amen.

      Poista
    4. Jos joku siis on sitä mieltä että olen väärässä, sehän on hänen ongelmansa, ei minun. Minä kun itse tiedän etten ollenkaan aina ole oikeassa - en sinne päinkään! (Mutta väärässä muistaakseni en ole ollut koskaan. Tai voin tietysti muistaa väärin. Paha sanoa.)

      Poista
    5. Vittu vittu vittu kun oon tylsä. Meillä kaikilla on oma jumalamme, hän meidät armahtakoon. Ei siihen muut pysty... eikä Hänkään ehkä aina. Äitini ryytimaa ja siellä Tilhi, se on minun jumalani. Tiu tau. Sitä paitsi Valkolehdokki tuoksuu todella, todella hyvälle! Esim. laulussa jossa Anttilaan iskee ns. "keväthuumaus", hän laulaa "orvokki, Platanthera bifolia, vuokko ja moni muu..." Kuulkaa vaikka ite:
      (mutta Huom! laulu EHDOTTOMASTI on kielletty tosikoilta)

      .... .... ....


      Eikun en löytänyt sitä, Anttilaa ja Keväthumausta. Pakko tyytyä tällaiseen fado-lauluun "Paljaana, paljaana". Se on portuqeesia ja tarkoitta suomeksi "Kumitta,kumitta".


      https://www.youtube.com/watch?v=pT3LRZxTQu4

      Poista
  12. Lopetan jaaritteluni. Koska teidän sivistämisenne on yhtä sotkuista puuhaa kuin vaippojen vaihto, eikä se mihinkään johda. (Miksi moinen närkästys, mikis?) No kun minun siis piti puhua teille elokuvasta "Brazil - tämän hetken tuolla puolen", että pällistelkää sitä, mutta unohdin. Se tuli eilen ja – tiedän, tiedän! – että jätitte sen katsomatta, kyllä minä teidät tunnen! Te ette, halvatut kojootit, ymmärrä minkään muun päälle kuin Big Brotherin tai mitä muuta nyt teeveestä tunkee koteihinne ja tajuntaanne… no ainaskin pehmopornoa ja ja Keskustapuolueen puoluekokouksia... voi vittu teitin kanssa, siinä mulla on Suomen sivistyneistö! (käy yrjöllä tyhjällä hapansilakkapurkilla)

    "Brazil - tämän hetken tuolla puolen" on hyvä elolokuva. Ei sillä mitään tekemistä ns. taideleffojen kanssa ole. Jos minulla olisi viisi (5) tähteä, heittäisin niistä yhdellä (1) Riku Riemua päähän, niin että tähti se halkeisi kahtia, ei suinkaan Rikun pää, ja antaisin ko. filmille 4 ja 1/2 tähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Äläs nyt Mikisläinen, ei täällä bigbrothereita eilen illalla katsottu vaan Robert Eggersin The Witch -elokuvaa. (https://www.nytimes.com/2016/02/12/movies/robert-eggers-narrates-a-scene-from-the-witch.html)

      Vähän korni se oli, mutta otin sen vanhan kansan elämän kuvauksena. Tykkään minimalistisesta kuvausympäristöstä.

      Poista
    2. Itse asiassa (= asiasta kuulusteltavana) luen juuri nyt Panu Rajalan kirjoittamaa kirjaa Ilmari Kiannosta. Olen melkein puolivälissä ja täytyy sanoa, että...

      en minä realielämässäni yhtä kyrpämäistä ihmistä (onnekseni?) ole tavannut kuin mitä tuo Suomussalmen Sulttaani on!... Aivan uskomaton Mulkku ihmissuhteissaan! (papin poika, heh heh) Harvoin moralisoin, mielestäni en koskaan, mutta jotenkin mun sieluani ahdistaa se miten tuo ex-runkkari siittää mukuloita sinne sun tänne. Eikä sitten, voi vittulan väki, huolehdi heistä. On A vaimoo ja B vaimoo ja C vaimoo ja jokainen pitää pökkiä paksuksi, voi Herran pieksut! Enkä ole ehtinyt vielä siis tosiaan kun vasta puoleenväliin... kai sieltä tulee vielä F, G, ja H vaimokin? Ja kahmaloittain lisää mukuloita? Joista tuo lerpputerska viis' välitää.

      Ettei syntyisi väärinkäsityksiä, kaksi lisäystä tähän.

      1) Käsittämättömän tuottelias kirjoittaja oli! Kirjoitti parhaimmillaan 4 tai 5 romaania per vuosi + satatuhatta kirjettä + saman verran lehtijuttuja yms. kiistakirjoituksia. Voi Pyhä Sylvi! - Voi tietysti miettiä mikä noiden kaikkien kirjoitusten taso oli, ja moni asiantuntija sen onkin jo miettinyt: surkea. Mutta... kaksi hyvää romaania hän kirjoitti, Punaisen viivan ja Ryysyrannan Joosepin. (Tosin itse en kumpaakaan ole lukenut, mutta näin a-siantuntijat myös sanovat. Uskon. - Ps. Ja aivan tavattoman värikästä kieltä Kianto koko ajan käyttää, esim. hänen lastensa nimet... mutta paljon muukin. Usein se perustuu runollisiin alkusointuihin... semmote ei oikein sovi proosakirjailijalle, mutta on se kiehtovaa silti. Tekee mieli matkia.

      2) Nyt... ihan totta kun äsken innostuin, en nyt muista mitä mun toiseks piti sanoa, höh? (muistelee, ja muistaa äkkiä) Niin, olen melkein tuntenut vastenmielisyyttä tietokirjailija/teatteritekstien tekijä/ohjaajan Panu Rajalan suhteen. Enpä enää. Hän mielestäni kirjoittaa hyvin ja hallitsee sen materiaalin mistä kirjoittaa. Eino Leinon elämänkerta oli hyvä, ei tästä Kiannostakaan muuta voi sanoa kuin että hyvä on.


      Ps. Mutta miksi Jukka Virtanen - ihminen joka kaikista ihmisistä löysi vain hyviä puolia - inhosi Panu Rajalaa? - Ei naisen takia; naisia aina menee, ja tulee, kuten miehiäkin, mitäs me muunsukupuoliset moisesta, sinä Iines ja minä! Ei. Meillähän on toisemme! (miettii) Poikien riidassa oli kyse maailmankuulusta musikaalista (olen pahoillani että en muista mistä) joka piti esittää myös Suomessa suomeksi. Eli ensiksi suomentaa. Tekijänhaltijat olivat tarkkoja käännösoikeuksista. Suomen päässä oli sovittu että Jukka Virtanen tämän kääntää - runojahan teksti paljolti oli - ja nämä oikeudenomistajat, jotka suomea eivät osanneet, halusivat tietää millainen/minkä tason kääntäjä tuo Jhuka Viirtne on... Panu Rajala sattui silloin olemaan Lontoossa, oli jollain kulttuurivakanssilla tms. Suomen suurlähetössä ja he kysyivät häneltä. Panun mielestä Jukka Virtanen on tämän tason runoteksteihin täysin sopimaton lällyjen iskelmähömppien tekijä, ou nou... Antoi täysin kielteisen mielipiteen. Ja kestikin sitten hyvin kauan, aika kauan, että Jukka myöhemmin sai suomentaa tämän musikaalin tekstin. Jota tekstiä sitten kehuttiin maasta pilviin asti, vivahteiltaan jopa alkuperäistäkin rikkaammaksi.

      (En edellekään muista mistä musikaalitekstistä oli kyse. Googlatkaa ite. Mutta tästä miesten vihanpito. Ja ymmärrän enemmän Jukkaa kuin Panua.)


      nimim. "nöyrin palvelijanne, mikis"

      Poista
    3. Luin Suomussalmen sulttaanin muistaakseni tuoreeltaan. Kyllä Kianto oli työteliäisyydestään ja menestyksestään huolimatta arkisessa elämässään, ja toki myös työelämässään aikamoinen itserakas kusipää, mulkku, niin kuin sanot. Ja itsensä ympärillä pyörivä ihmistyyppi. Ei kuitenkaan mielestäni mikään varsinainen psyko, mikäli nyt oikein muistan. Kaikki mulkut kun eivät ole psykopaatteja tai narsisteja. Hän osasi olla vain varsin vittumainen tyyppi. - Anteeksi kielenkäyttö, mutta sanat sopivat Kiannon yhteyteen, vaikka mennyt aika on pyrkinyt tekemään hänestä koko kansan korpikirjailijaa.

      Minusta Panu Rajalan muhkeat kirjailijaelämäkerrat ovat varsin hyviä. Niitä lukee mielellääm.

      Poista
  13. Blogeissa keskustelu on siinä mielessä vaikeaa kun ei siinä ihmisen "kokonaiselehtiminen" näy. Otan helpon esimerkin.

    Se, että jutun/lauseen perään liitetään ns. "Hymiö", on mielestäni köyhää tapaa käyttää kieltä. No, jos olette olleet tarkkoja (mitä tietenkään ette ole olleet, mistäs arvasinkaan!) niin olette kai huomanneet että silloin tällöin allekirjoittanutkin - ahaa - käyttää Hymiöitä. Niin minä käytänkin, joo joo, mutta aina ironisessa merkityksessä! - Aina... mutta miten se näkyy... ei mitenkään.

    Kirjoittelu on vaarallista. Se pitäisi kieltää lailla. Ehdottomasti. Aina. Ja kaikkialla. Ja myös muualla. - Etenkin lyhyiden lauseiden kirjoittaminen pitäisi kieltää, tietysti mahd. lyhyellä lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Leonoora! Rakastan sua oikeasti! (eikä tähän hymiötä!)

      Poista
    2. Pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet. Älä itsessäsi mitään liioittele, älä mitään sulje pois.
      Kuu mahtuu lampeen, koska se paistaa korkealta.
      Kirjoitti Fernando Pessoa

      Poista
    3. Jos minun täytyisi määritellä mikä minulle rakkain laulu maailmassa on, olisi se tosivaikeaa. Kun niitä on niin monta. Mutta tässä niistä yksi. Aivan ehdoitta.

      Romance de la Luna, Luna

      Poista
    4. Mystinen, kuunvaloinen laulu.

      Poista
    5. ”Kuun balladi, kuu”
      ... kuu on kuoleman symboli, rakkaus kaunis ja elämä lyhyt, tämän runon puhuja on jo kuollut. ...

      Sanat kyllä pystyy kääntämään (= suomentamaan) mutta ymmärrettäviksi niitä on vaikea saada. Tässä on niin paljon myyttistä mystiikkaa ja surrealistista symboliikkaa. Eei auta että osaa hieman espanjaa, liian hieman vain, ja Lorcaakaan en väitä tuntevani sen paremmin vaikka hänen runoistaan pidänkin. Siksipä annan vain hänen säkeittensä tulla mun sydämeeni ja tehdä tihutöitään siellä, que no siempre estaría tan solo (että en olisi aina niin yksin).

      Poista
    6. Ja tuossa kun tuo karokemainen teksti vierii sitä myöten kun tuo ihanaääninen nainen runoa laulaa... niin voi samalla opetella espanjankielen lausumista. Se on aika helppo nakki.

      Poista
  14. Joskus tekisi mieli vahvistaa kirjoittamaansa lausetta hymiöllä, mutta en kyllä tee sitä, sillä se syö jotenkin sanottua, vaikka voisi antaa vinkin tyylistä. On paljon ihmisiä, jotka lukevat meikäläistäkin liian yksitasoisesti. Hämmästyn usein, kun lauseeni otetaan vakavasti. Ennen oli tapana sanoa, että se, että lukija ei ymmärrä, on kirjoittajan vastuulla. Niinkin se on, mutta myös ei ole. Monitasoinen lukeminen ja tajuaminen on hieno taito, kellä semmoinen on.

    VastaaPoista
  15. Peter Pan – poika, joka ei halunnut kasvaa suureksi.

    On edessä kyynelten lahti.

    Sen takana kauniin kuoleman maa.

    Ja suurten surujen huvijahti

    sinne kulkijan kerran kuljettaa.

    Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan.

    Eikä myöhästy kukaan.

    Sillä kaunis on kauniin kuoleman maa.

    VastaaPoista
  16. Kieltämättä kauniita sanoja jotka vipajavat mutta mielestäni hieman liikadramaattisesti. Eivätkä sillä tavalla siksi ole uskottavia. "surujen huvijahti" on hyvä sanapari eli paraabeli, mutta "kyynelten lahti" pelkkä banaliteetti. Ristiriitaista on myös se että Runossa on Aikataulu, koska jos matkustajalla - olkoon hän kuka tahansa meistä lukijoita - on menolippu "Kauniin kuoleman maahan"... niin, ei kai sillä väliä vaikkei ihan perille asti pääsisikään? En tiedä.

    nimim. "v.a.k-niemi"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panu Rajala oli siis oikeassa?

      Poista
    2. En tiedä. Joku raja sentäs Panulallekin.

      Poista
    3. Niin, Jorma Panula on hyvä kapellimestarien koulija vaikkei ite niin kummonen kapellimestari olekaan. En silti sanoisi häntä Raja Panulaksi?

      Poista
    4. Kun tulin blogimaailmaan, oli semmoinen blogi kuin Panuseni. Muuan nainen vuodatti siinä vallan ihanasti tuskaansa, kun Panu jätti hänet. Olikohan Rajalan Panu? Vai Panulan Jorma?

      Poista
    5. Haa, se blogi on edelleen virtuaalilaineilla!

      Tästä tykkäsin muinoin ja seurasin sitä innokkaasti. Se avarsi maailmaa, että tämmöisestäkin voi julkisesti kirjoittaa.

      Poista
    6. Sitten oli tämä Panu Höglundin blogi! Heh heh. Hän piti tosisovinistista blogia, muistan että inhosit häntä "sydämesi sopukoita" myöten. Hyvin älykäs hän kyllä oli mutta ahdasmielinen ajatuksissaan ja ihme misogynisti. Itse kirjoitin hänen blogiinsa nimimerkillä "Satyrys semele". Kommenttini eivät siinä ympäristössä mitekään kipinöineet, aiheuttivat lähinnä vaivaantunutta hiljaisuutta. Olin kai liian ujo?


      Panu pani mutkat suoraksi, hänen mielestä

      "Vittuiluun vastataan vittuilulla ja loukkauksiin loukkauksilla, aivan kuten asiallisuuteen vastataan asiallisuudella (googleta peliteoria ja "tit for tat"). Jos tämä on sinulle liian kova paikka, niin voi yhyy."

      Poista
    7. Muistan tyypin. Inhosin hänen maailmankuvaansa ja vielä enemmän hänen ilkeyttään. Minusta sivistynyt ja humaani ihminen ei ole aina ilkeä, kuten tämä henkilö oli. Hän oli äärimmäisen halveksiva ja tosiaan, niin kuin hyvin sanot, ahdasmielinen ja kapeakatseinen. Jotenkin kova ja säälimätön ja tuli Iineksen blogiin harjoittamaan juuri näitä taitoja.

      Poista
  17. Ei uskoisi, miten virkistävää, kun jättää ympyränsä ja lähtee lompsimaan reppu selässä lähimmälle bussipysäkille, josta sitten eteenpäin maailmalle ollenkaan tietämättä minne menee. Tai noh, tiesinhän minä, vaikka en ollut tietävinäni, sillä halusin toteuttaa unelman täydellisestä vapaudesta. Enkä lompsinut yksin, meitä oli kaksi, mutta yksilöitä molemmat.

    Sitä en olisi voinut millään tietää, minkälainen matkasta tulee, hyvä vai huono. Sen tiesin, että kaikki riippuisi niistä ihmisistä, joita pyörisi ympärillä ja niistä, jotka tulisivat tapaamaan matkan aikana. Ja nyt, kun matka on kokonaan ohi ja oma ympyrä on jälleen ympärillä, on pakko sanoa, että matka oli hyvä. Ei olisi voinut millään arvata, että kaikki, ihan kaikki ihmiset joita tapasi matkan aikana olivat ystävällisiä, hymyileviä ja iloisia. Tarjosivat kilvan iltaisin yösijaa, aamuisin aamiaista, päivisin päivällistä. Voiko tämä olla totta!? On se. Yhtään ilkeää, kiroilevaa ihmistä ei näkynyt. Tuntui kuin koko maailma olisi hymyillyt, sade muuttunut auringonpaisteeksi, mieli muuttunut iloiseksi ja kiitolliseksi. Ikinä ei ole aikaisemmin tapahtunut tällaista.

    Jospa tämä oli sittenkin unta. Tai ehkä ihmiset olivat vain kohteliaita. Tai ehkä he olivat oppineet olemaan ystävällisiä ja hymyilemään vaikka kiristelivät salaa hampaita. En tiedä. Minulta se ainakin onnistuisi. Osaan olla ystävällinen vaikka samanaikaisesti ajattelisin jotain ihan muuta. Ilkeätäkin. Ei se ole ollenkaan vaikeaa. Koettakaapa vaikka!






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tarina, Liisu! Ensin sen lukee kepeästi valoisana pienenä matkatarinana, ja miettii jopa, että missä pihvi, mutta sitten palaa neljään viimeiseen virkkeeseen, kuin niissä olisi magneetti. Siinähän kyseenalaistetaan koko sisältö epäilemällä sitä, minkä lumoissa juuri oltiin!

      Pannaan lukija miettimään syviä syntyjä. Onko elämä vain kulissi, jonka rakennamme suojaksemme? Olenko minä marionetti, joka pyörin, kun naruja vedellään? Minäkö se olen, joka vetelee naruja?

      Kiitos Liisu tarinasta, sinä sielukas ja voimakas novellisti!

      Poista
  18. Olette te kaikki täällä Iineksen blogissa upeita tekstejä tuottavia kirjailijoita!
    Iineksen Esso-kuvaus tuo kirjoittajan sanojen kuvaamana silmien eteen elävästi miljöön, paikan ja sen ihmiset. Tunnelmaa vahvistaa hyvin valittu kuva!
    Liisu myös on tunnelmien ja tapahtumien kuvaamisen mestari. Hänen henkiset tuntosarvet yltävät monille eri mentaalisille tasolle. Ripranie on runoilijoiden sukua herkkyydessään ja kauneudentajussaan. Hänen sanansa ja ajatuksensa luotaavat mielen syvyyksiä myös realistisesti.
    Rikulla on usein tuoreita ilmaisuja ja omaperäisiä ja näkökulmia monenlaisiin aiheisiin ja asioihin. Tapsa, vakaa realisti keskittyy asiaproosaan, huumoria unohtamatta.
    Mangemanki kirjoittaa usein lyhytproosaa, jossa luvuksi riittää jopa repliikki. Originelli ja kriittinen maailmanpelastaja-kirjoittaja.
    Ja melkein jo unohdin eepikkomme! :)
    Mikko Mikiksen. Mikä sormien meno mikä lento näppäimillä, kun kirjailijan kone käynnistyy sopivasti öljyttynä.
    No humoristejahan aina tarvitaan keventämään ja ilostuttamaan ankeaa arkeamme.Eikä Mikis-sedän kielen käytössä ole moitteen sijaa. Isot kirjaimrt ja välimerkit ovat kohdallaan. Kiitos monista makeista nauruista, rakkauden ja tykkäykseni tunnustuksista. Minä vielä kuullostelen tunteitani, horoskoopit kun väittävät, että meistä olisi ainakin ystäviksi toisillemme. :)
    Tykkään toki kaikista yllä luettelemista kirjailijoista, en kai muuten täällä höyryäisi.
    hänen st

    VastaaPoista
  19. En ymmärrä mistä ylläolevasta korjauksistani ja tekstimuunnoksistani jäi tuo: hänen st. Naurua. Rikun analyysiin jäi näköjään ylimääräinen ja-sana. No, aina pitää keksiä elävöitystä sanomisilleni, vaikka vahingossa. Kääk!

    VastaaPoista
  20. Entäs sitte Leonoora! Tuo tulivuoren lailla sanoja ja värikkäitä kuvia sulkakynästään syöksevä alkuvoimainen ehtoisa emäntä, jolla selvästi on virtuoosimainen soppakauha toisessa ja säihkyvä sulkakynä toisessa kädessä. Vaviskaa ruotuihin kuulumattomat maan matoset ja muotioikkujen perässä juoksijat. Luoja on teidät luonut eikä sitä synsteemiä muuteta piru vie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kun 60-luvun lopulla olin niin feministiä, radikaalia ja valveutunutta, bohemia runoiljaa jotta!...(mikäs se vasemmistoliiton vanha nimi olikaan?) Marssin vappuna työläisten (Skdl) joukossa ja työnsin poikaa rattaissa ylpeänä työläisyydestäni ja joukkoon kuulumisestani.
      (Olin muutaman kuukauden raksalla duunissa. Yläkerran rva hoiti päivisin poikaa).
      Ahdistuin tietysti jo ensimmäisestä Rooman klubin ennustuskirjasta. Monesko sukupolvi on jo nyt ilmastouhkista ahdistumassa?
      Olen pystynyt samaistumaan lasten ja aikuisten ihmisten kaikenlaiseen pakolaisuuteen, erilaisuuteen kiusaamiseen, nimittelyyn, vähättelyyn ja halveksuntaan, koska olen kokenut samoja asioita lapsena.
      Miksi en nyt vanhana ja paljon kokeneena ole enää kaikkia kohtaan solidaarinen, ymmärtävä, kannustava, rohkaiseva ja ennen kaikkea muodikkaasti"suvaitsevainen"?
      Siksi, että en ole enää nuori tytönhupakko. Bluffi ja feikki eivät minuun enää pure.
      Totta kai olen heti valmis lähtemään mukaan ja kääntämään pääni ajatuksille jotka palvelevat kestäväviä ja aitoja hyvän elämän edellytyksiä ihmiskunnalle.

      Poista
    2. Ei ystäväni,
      ei synny rakkaus maailmaan
      odottaessasi taivaan armoa,
      (Eei, eikä Sipilän tai Rinteen hallituksen selonteoista, eipä ei)
      vallanpitäjien sääliä

      Ei ystäväni,
      niin kauan kuin leivästä
      jää reikä leipojan käteen
      (ja tuotot humpsahtavat Pääoman Amokin-kitaan)
      jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi
      (sitähän he kohtuuhyvin palkattuina tekevät, papit)

      Pitäkööt Leijonat makeiskorinsa,
      (leijonat on pseudonyymi kenraaleille, siis armeijan mahdille)
      puolueettomat humanistit korulauseensa
      (ts. me ns. tasapuolisesti asioihin suhtautuvat pseudointellektuellit)
      Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin
      (kukat ovat huono ase, hyvin huono, poisluettuna Portugalin ns. neilikkavallankumous, heh heh)
      Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto
      (niin, olemme pahoillamme, että... mutta... toisaalta näin vaan on, mitäs me sille mahdamme)
      Nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty
      (niin mutta onhan meillä Suomessakin köyhiä)



      etc.

      Poista
    3. Se vaan, että Aulikki Oksanen toistaa Elmer Diktoniuksen runon sanomaa, mielestäni yks yhteen. Oksanen vain on Diktoniuksensa lukeneena vienyt runonsa hippiajan kuvastoon ja poljentoon. Upeahan se on.

      Kas tässä, jälleen kerran Jaguaari Diktoniukselta:

      On pakko purra.
      Niin kauan kuin purema antaa elämän,
      on repiminen pyhää,
      niin kauan kuin mätä löyhkää,
      on raadeltava hajalle
      elämän rumuus,
      kunnes kauneus voi täytenä
      sen mullasta itää.
      Näin olemme yhdessä
      runoni ja minä: kynsi.
      Yhtä tahtoa olemme:
      kita, hammas.
      Yhdessä iskevä kone.

      Tahdomme tehdä lopun 
      tunteettomien kirkunasta,
      sydämettömien säälistä, 
      epäuskoisten jumalaisuudesta. 
      Tahdomme synnyttää tappaen,
      tahdomme valmistaa tilaa -
      tahdomme kerran nähdä
      auringonpilkkujen 
      tanssivan.


      Poista
  21. En pidä siitä että minua kiitellään, olen sanonut sen ennenkin, koska se häkellyttää minua, mutta kiitos kiitos silti kiitoksista! ):

    Vakavasti puhuen minulla on sellainen käsitys että pölisen täällä liikaa, haittaan teidän keskustelujanne asiaankuulumattomilla monologeillani. Voi Hitsi. Yritän pitää taukoja mutta aina kun saan koneeseeni "koneöljyä" (= geneveriä tai giniä) alan ikiliikkujaksi, aikamme pärehöyläksi... ZIG ZAG ZIG ZAG ZIG ZAG... Oletteko koskaan pärehöylää nähneet, työssä ja touhussa? Minä olen. Se oli iso hihnavetoinen kone jonka takana minä pikkupoikana pinosin niitä päreitä joita se peräpäästään nurmikolle sylki. ZIG se sanoi ja lensi päre ja ZAG se sanoi ja taas lensi päre... poimi niitä sitten siinä kun et millään meinaa ehtiä. Hirveetä orjatyötä. Huh, huh.

    Enemmän kritiikkiä kuin kiitoksia, tai "pehmeää myötätuntoa"... toivon. Muistatteko missä runossa käytetään tuota sanaparia, myötätunto ja pehmeä, ettekö muista? Jos muistatte niin tiedän, että inhoatte sitä laulua, voi ei. Mutta miettikääpäs... ihan harkitusti, noita Aulikki Oksasen runon viittä-kuutta ensimmäistä säettä! Mitä väärää niissä mielestänne on? Sanokaa minullekin mitä niissä on väärin!? - Kyllä kyllä, tiedän tiedän, että sitten kun aletaan laulaa KENEN JOUKOISSA SEISOT etc., mennään metsään niin että hippulat vinkuu, ja koko kuorma-auton pärelasti leviää ojaan. Kyllä, kyllä! Mutta ennen tuota toistolausetta Aulikki esittää monta hyvää, iskevä, ja oikeudenmukaista kysymystä. Vai mitä?

    Jos olette eri mieltä, olette lähinnä oman ideologinne vankeja. Maailmassa tälläkin hetkellä tapahtuu hirvittäviä asioita, onneksi tiedämme niistä vain häviävän vähän, mutta monet valtarakenteet tiedämme epäoikeudenmukaisiksi; kukaan ajatteleva ihminen jolla on sydäntä yhtä paljon kuin älyä, tätä tuskin kiistää. Mutta kiistoja syntyy kun tätä tilannetta tahdotaan muuttaa - tai kaikkihan eivät edes halua asioita muuttaa, etuoikeutetut. Ymmärrettävää. Kommunismin idea aikoinaan oli muuttaa kaikki ja kerralla ja... ja kaikki muuttuikin, mutta potenssiin 4 pahemmaksi ja paskemmaksi. Ei fiilistelyjä sen suhteen, ei j-lauta, samoin kuin ei Natsisminkaa. Se siitä, unohtakaamme, tekin jotka ette Kommunismin Aavetta tahtoisi unohtaa koska sen muisteleminen palvelee teidän intressejänne, unohtakaa silti. Älkääkä kuunnelko näitä runoja, tätä ja muutamaa muuta, oman ideologianne paljeoven tai suihkuverhon takaa. Ottakaa ne Hyvänen Aika runoina! Sanoina!


    syvä iskumme on, viha voittamaton

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... haluaisin että ihmiset perustelisivat sanomansa, miksi on tätä mieltä tai sitä vastaan. Ihmisyyden, oikeuden ihmisyyteen luulisi kaikille Homo sapienseille olevan itsestäänselvyys. Mutta... no jaa. Solidaarisuus on sitä että puukolla selkään, ja - tämäkin on jostain runosta, en muista mistä - että "sivistys on sitä että kaivaa hautaa, sivistys on hienotunteisuutta...! - Tuo on ironiaa, siis tasokasta vittuilua, pidän sellaisesta.

      Poista
  22. Sitä paitsi pidän Tapsasta kovin paljon. En siksi että olisimme asioista samaa mieltä - pois se meistä! - vaan sentakia.

    VastaaPoista
  23. Olen nyt vasta ymmärtänyt miten "hienotunteisuus" esim. seksuaalisiin asioihin liittyen, elää vanhoissa naisissa vahvana. He lukevat kyllä esim. kaikki Sofi Oksasen kirjat ynnä muut juorut ja "hirveät, rumat tarinat". He ihailevat, jopa rakastavat erityisesti musiikin parissa itsensä elättäviä homoja. Onhan se ihana missio olla mukana jossakin sydäntä sykähdyttävän ja "upi uuden asian"kannattajana ja puolustajana: - "Katsokaa miten moderni, suvaitsevainen ja ennakkoluuloton minän olen!" En pelkää homoutta itsessäni!
    Itse he eivät koskaan puhu mauttomuuksia, kiroile tai kerro navanalusaiheisia juttuja. Herää kysymys, millaisia nunnia he ovat makuuhuoneissaan.
    Minä en tunne kuuluvani näihin hienosäätöisiin ja hienotunteisiin säädyllisiin rouviin, valitettavasti.
    En tietenkään mene vähässä kummassa laukomaan suoraan päin pläsiä totuuksiani. Tosi härski olen vain kirjoituksissani. Tiedän kyllä, ja osaan näytellä miten matkitaan vaikka jotakin sivistynyttä tai kuninkaallista käytöstä. :)
    Tuo oikeus ihmisyyteen kaikille, on taas niitä naiiveja slouganeita jotka eivät toteudu suurimmalle osalle tämän maailman lapsista, naisista, vanhuksista, kansoista koskaan. Idealismin ei toki sallisi kokonaan kuolevan fasismin raskaiden saappaiden alle. Päättäjien lässytys ilman tekoja on yks tuulen huuhtoma peellä alkava sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... ymmärrän että tuossa yhteydessä "sivistys" tarkoittaa sitä, että kun näkee jotain ikävää - mitä tahansa mikä loukkaa ihmisyyttä - niin hienotunteisesti kääntää päänsä pois.... Eihän mitään pahaa ole, esim. hirveitä homoja, jos heitä ei näe. Eihän ole?

      Ps. Muistan kun kerran erään tutuntuttuni kanssa juttelin Sorsapuiston Grillissä (= tasokas kapakka Sorsapuiston reunalla, Tampereella) hänen ammatinvalinnastaan. Hän nimittäin oli päätynyt poliisiksi. Hieman ihmettelin sitä ja kysyinkin häneltä että "eikö se ole aika rasittavaa että kun sä näät että joku myy jollekin toiselle pimeän pullon niin sun pitää puuttua siihen"? Hän vastasi, täysin vilpittömästi, että "Minkä takia mun siihen pitäisi puuttua? Mää käännän sillon pääni muualle."

      Eli hän oli sivistynyt pollari?

      Poista
    2. Onhan se kaunista ja kunnioitettavaa, jos yksilö on omaksunut aidon, hillityn kanssaeläjät huomioon ottavan sivistyneen, neutraalin ja kultivoituneen käytöksen. Hallitsee itsensä aina ja kaikkialla. Tietää sopivat etikettisäännöt joka tilanteeseen.
      Olen tuntenut muutamia jo kuolleita sydämen sivistämiä - akateemisesti "sivistymättömiä" henkilöitä, jotka luonnostaan osasivat "käyttäytyä" kauniistija hienotunteisesti kuin diplomaatit kuunaan.

      Poista
    3. Äsch, Leonoora. Luin ed. kommenttisi 23:12 uudestaan ja tarkemmin. Siinähän sinä paljon minua terävämmin kuin kommentissani 23:53 (ollaan nyt näin tarkkoja!) tajusit mitä tuossa lauseessa "hienotunteisuus" merkitsee. Aivan ihanaa. Näen nyt sieluni silmin nuo hienostorouvat, jotka kahvikuppi kädessä, pikkusormi ojossa, silmissä kiiluva välke ja huulilla hymy ja suupielissä pullanmuruja istuvat selkä suorana ja pakarat pinkeitä muodinmukaisilla pinnatuoleilla ja konkretisoivat väitteesi! Ah.

      Poista
    4. Justiisa juu, jetsulleen niin!

      Poista
    5. Sisäpolitiikka ei ala peellä.

      Poista
    6. Heko heko! Oppositiossa olokaan ei ala ko. kirjaimella.

      Poista
  24. Ilman Sinun kirjoituksiasi Mikis, olisi meillä täällä Iineksen kamarissa vähemmän naurua ja huumoristisia tarinoita. Tunnet laajasti erilaisia kulttuurillisia ilmiöitä ja olet "rikkaan" elämäsi aikana saanut roppakaupalla reppuusi myös ihmistuntemusta.
    Ensimmäisiä kertojakun luin tekstiäsi Iineksen blogissa, luulin että olet eräs kirjailija. Vaikka lienetkin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperityöläinen minä siinä mielessä olen että olen tehnyt enemmän paperia kuin töhrinyt sitä, pirun paljon enemmän. Ex-vaimoni oli teatteriohjaaja ja sitä kautta (= reittä myöten) tutustuin kirjavaan joukkoon ns. taiteilijoita. (Tai oli minulla omiakin ansioita. Mutta mitäs niistä.) Tunnen tietyn verran ns. julkkuja mutta siinä ei mitään ihmeellistä ole, perhe- ja myös persetuttujakin tuli, mutta mitäs siitäkään. Joskus, jos jaksan ja muistan, voin heistä jotain juoruilla. (Jos en ole sitä jo tehnyt? en muista.) Tietysti ilman nimiä ja tunnistetietoja. Tavattoman tavanomaisia ihmisiä kotioloissaan yl. ihmiset ovat, myös julkisuuden henkilöt. Näyttelijät ovat usein hirveen hauskoja, etenkin kännissä, ja sitä siihen aikaan he vapaa-aikoinaan useimmiten aina olivatkin. Ym. Muusikkojakin tunsin jonkin verran, pakkohan se oli tuntea kun Tampereella asui juuri silloin kun Suomi-rock syntyi. (Ja mulle ja vamolleni syntyi lapsi, Saga nimeltään, jonka toinen kummisetä on Juice ja toinen Vesku.) Kirjailijoita tunsin/tunnen vähemmän. Kirjailijat mielestäni ovat yrmeitä, eivät paljoa puhele, mulkoilevat vaan. Samoin kun ainoat kaksi tuntemaani kuvanveistäjää: hekin vaan mulkoilivat. Joo... kyllä, kun alkaa muistelee, niin onhan niitä hyvin erilaisia ihmisiä taiteilijoissa. Mutta... antaa olla vaan.

      Poista
  25. Eräät kirjailijat ne vasta hauskoja vekkuleita ovat illan edetessä ja lasien tyhjetessä. Tiedän myös näitä nuiveroita tuppisuita.
    Nykyisin naiset ja miehet avioituvat todella myöhään, kolme-nelikymppisinä. Lienevät viisaampia kuin oma sukupolveni? Minä pidin kiirettä ja ehdin sanoa papille aamenen, ennen kuin täytin 20 vuotta. "Naimisiin kaikki hinkuu ja siinä ne sitten vinkuu", sanoo sananlasku. Toinen: " Kaikkea muuta saa katua vaan ei nuorena naimista."
    Ei ne vanhat sananlaskujen nikkaroijat aina tainneet hekään oikeassa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papin aamenta tarvitaan kai yhä harvemmin. Kun mietin vaikkapa oman sukuni nuoria pareja, niin kaikki ne asuvat avoliitoissa ja tehtailevat lapsia, ennen kuin häät vietetään. Yksi pari kolmine lapsineen vietti häitä, joihin päästäkseen kutsuttujen tuli maksaa melkoinen pääsymaksu. Häät tulevat kuulemma nykyään hirveän kalliiksi.

      Poista
    2. Ennen muinoin naisten suurin tehtävä oli päästä naimisiin ja synnyttää uusia kansalaisia. Toisaalta naiset tekivät myös raskaita töitä niin maataloudessa kuin teollisuudessa. Miehen arvostusta lisäsi, jos hän elätti perheensä omalla työllään. Lieneekö vieläkin kirjattuna "avioliittolakiin", että aviopuolisoiden pitää huolehtia toinen toisistaan, myös taloudellisesti.
      Koulutuksen ja yhteiskunnallisten arvomuutosten myötä avioitumisesta ja perinteisen perheen perustamisesta on tullut vapaaehtoista.
      Varsinkin suurkaupungeissa yksineläjät ovat pian enemmistönä.
      Eivätkö televisiossa esitettävät monet hääpuku- ym. hääohjelmat tuota toivottua tulosta nuorten tulevaisuussuunnitelmissa? Eikö itsenäinen, itsekäs ja kriittinen nykyaikuinen pysty sitoutumaan tai kiintymään, jopa kokemaan ns. rakastumisen tunteita? Onko rima asetettu liian korkealle prinssistä tai prinssesasta?
      Tai onko vaihtoehtoja muodostaa pysyvää parisuhdetta liikaa, vai liian vähän kaikki mahdolliset kriteerit täyttävistä ehdokkaista?
      Pelätäänkö mahdollista epäonnstumista?
      Häät maksaa, varsinkin jos haluaa tarjota prameat juhlat suurelle kutsuvierasjoukolle.
      Olin kerran suurissa häissä, jossa raha näkyi.
      Ei mennyt ko. parin kohdalla kauan kun jo haettiin avioeroa. No, nykyisin avioliitosta eroaminen on helppoa virallisesti. Henkinen puoli, omaisuuden jako sekä lasten tulevaisuus ei sitten olekaan yhtä helppoa.

      Poista
  26. Nyt ei muuten kannata avata television uutisia tai ajankohtaislähetyksiä, tai iltapäivälehtien nettisivuja. Kaikki huutavat ja mölyävät verotietoja, kymmenen kärjessä - listoja, tietoja julkkisten tuloista. Ällöttävää ja ärsyttävää! Kunpa tästä uutisviikosta päästäisiin. Ei voi vähempää kiinnostaa.

    VastaaPoista
  27. Ei kuulu juu köyhälle valtion asiat!

    VastaaPoista
  28. Ai jaa, no minusta köyhä saa lehtensä lukea siinä kuin rikaskin.

    Itseäni ei vaan kiinnosta tietää, mitä ihmiset tienaavat. Eihän raha määritä ihmistä. Siksi en lue noita juttuja.

    VastaaPoista
  29. Minua eimyöskään kiinnosta tipaakaan mitä rikkaat tienaavat. Tulee vaan vihaiseksi ja paha mieli siitä, kun tietää ettei kaikilla ole puhtaita jauhoeuroja tilipusseissaan. Jonkun selkänahasta ne on revitty.
    Jotkut tirehtöörit ja yritykset sentään maksavat verojakin.Minua jaksaa aina hämmästyttää se miten kaikella huuhaalla tienataan mielettömästi.
    Viihdetaivaan tähdet, formulakuskit, huipulla olevat urheilijat jne. En ymmärrä, miten ihmiset suostuvat maksamaan maltaita lipuista yms. päästäkseen näkemään jonkun "tähden" livenä. Älytöntä minun mielestäni.
    Turhuuksien turhuuksissa ei säästetä, mutta jos kyse on ihmiskunnan hyvän elämän kannalta tarvittavista taloudellisista uhrauksista, niistä ei olla valmiita maksamaan.
    Erilaiset pelien kehittelijät tienaavat valtavia summia. Minulle, joka en ikänäni ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa eri peleihin, edes korttisellaisiin, en voi ymmärtää, miten ihmiset tuhlaavat aikansa moiseen.
    Jääkö pelien päätyttyä tyytyväisyys ja mielihyvä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tienasin viime vuonna 42.000, missähän pirussa nekin rahat ovat, en tiedä. Olen köyhä.

      Poista
    2. Suomessa kuluu rahaa, ellei ole luonnostaan kitsas luonne ja ajattele rahavetoisesti. Minäkään en ajattele, en ole koskaan ajatellut korkeimpina ansaintavuosinanikaan istuvani rahakasan päällä ja panevani sukanvarteen seteleitä pääomaksi. En kyllä tuhlaile, mutta esimerkiksi ruokakaupassa en koko ajan tarkkaile hintoja. Ruokaa pitää kuitenkin ostaa.

      Jostain luin, että Suomessa keskituloisenkin verotaakka on suuri. Ja kun meillä on vielä korkeat hinnat, lähes kaikessa kalliimmat kuin useimmissa Euroopan maissa, ei ole ihme että hyväpalkkaisillakin on tiukaa, eikä säästöön kerry isoja pääomia.

      Meillä asunnot ovat varsinkin isoissa kaupungeissa kalliita, samaten monelle välttämättömät autot. Siinä missä aikoinani sain muistaakseni 20 000 mummonmarkalla (voin muistaa summan väärin, mutta suhde on oikein) uuden pienen Toyta Corolla FX:n, sisareni sai samana syksynä samalla summalla Saksassa upouuden avoauton, BMW Z4:n. Tuollainen hintaero uusissa autoissa oli tuolloin, ja muistan, miten naureskelimme asialle..

      Poista
  30. En siitä millään tavalla peräänny mahdollisen tuomionkaan jälkeen.

    Vaan nyt sanon: hyvä Päivi Räsänen, kunnioitukseni. Sinun kaltaistasi ei ole ennen Suomen poliittisella kentällä nähty! Mitä asiaan tulee, olen siitä eri mieltä, mutta arvostan oikeuttasi olla eri mieltä ja sanoa se ääneen.

    Jos siirrymme yhteiskuntaan, jossa jokin taho jakaa mielipiteet oikeiksi ja vääriksi, olemme vaarallisella totalitarismin tiellä kohti sananvapauden kieltämistä. Sellaista kutsutaan fasismiksi, ja sillä on seurauksensa.

    VastaaPoista
  31. Toinenkin asia näin aamutuimaan, lehdestä tämänkin luin.

    Kaupunginvaltuutettu, taksikuski Husu Hussein (?) väittää poistaneensa kesken ajon kyydistään rasistiasiakkaan moottoritiellä. Myötätuntoa alkoi sataa, ja hyvät ihmiset ryntäsivät tukemaan Husua.

    No nyt onkin ilmennyt, ettei tietoa Husun väittämästä reitistä löydy taksikeskuksen ajotutkista. Miekkonen on muutellut kertomustaan.

    Tätä miestä en peukuta. Räsäsen vastakohta, mutta kuitenkin, hän saa taputuksia, Räsänen buuauksia. - Joskus luulin, että rehellisyys on arvojen kunkku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ensimmäinen kerta kun Husulta pukkaa paikkaansa pitämättömiä juttuja. Selailkaa vaan nettiä, Husu on aikamme paroni Münchhausen. Paitsi että valehtelee huomattavasti paronia enemmän.

      Poista
    2. Mikä tämä hirttoköysijuttukin oli? Se tuntuu tekaistulta.

      Katsoin Husua tänä syksynä jossain keskusteluohjelmassa, jossa ideana oli saada erimieliset ymmärtämään toistensa näkökantoja ja hieman lähentymään. Sannikka ja Ukkola? Tämä Husu oli aggressiivinen ja peräänantamaton, hän ei joustanut piiruakaan, vaan syytti vain suomalaisia rasisteiksi. Ihan kuin hänellä olisi jokin pysyvä tila mielensä päällä. Pitäisiköhän hänen katsoa hieman myös peiliin?

      Meillä on paljon tavallisia ystävällisiä tummaihoisia asukkaita, jotka kohtelevat meitä alkuasukkaita lämpimästi. Itse olen tutustunut pururadalla erääseen somalialaisnaiseen, joka ulkoiluttaa pieniä koiria. Sanoisin, että hän on ihana ihminen, hymyilevä ja juttelevainen. Sitä ilahtuu aina, kun näkee, että sieltä hän taas tulee pikkukoirineen.

      Poista
  32. Olisipa mielenkiintoista tietää, keitä ovat nämä Päivi Räsäsen "ilmiantajat" ja jahtaajat? Löytyykö Päivi Räsäsen vihaajien taustalta julkkisylpeilijöitä, julkisuudessa jatkuvasti teutaroivia pakkomielteisiä sateenkaarelaisia? Melkein nähdä, ketä "kovan linjan homojen oikeustaustelijoita" taustalla on. Tulee mieleen youtubessa esiintyvän originellin miestaiteilijan hokema: Minen anna perikshi, minen anna perikshi....!

    Jos Räsänen saa tuomioita, en usko enää pätkääkään uskonnon- tai sananvapauteen.
    En ole pystynyt uskonut tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen tai erilaisten kultuuristen tai eri uskontoja harjoittavien ihmisoikeuksiinkaan tässä maailmassa. Paperille voi kirjoittaa mitä vain pykäliä ja sopimuksia. Käytännössä idealistiset pyrkimykset harvoin toteutuvat kaikille ja kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjauksia ajatushyppelyihin:
      Melkein VOIN nähdä...
      En ole pystynyt USKOMAAN tasa-arvoon...

      Poista
    2. Valtakunnansyyttäjä astuu rohkeasti totalitarismin kunniakkaalle tielle. Matkalla on kaksi vähäpätöistä estettä:

      1) epäilty rikos on vanhentunut
      2) laki on säädetty vasta epäillyn rikoksen jälkeen

      Mutta nuo esteethän ylitetään niin että hujahtaa. Ja jumalauta, näillä lakeuksilla sitä vasta jumalaa pilkataankin!

      PS. Eiköhän Mankeliman kohta selitä meille tyhjentävästi, miten rikoksen vanhentuneisuus ja lain taannehtivuus pyyhkäistään pois tieltä. Sillä laista viis, kun syyllinen kerran tiedetään...

      Poista
    3. Itsekin mietin Räsäsen vainoajaa - selvää vainoahan tämä vanhan jutun esiinkaivaminen jo kertaalleen esillenostetusta ja aiheettomaksi todetusta jutusta on.

      Mikä taho on pyytänyt uudelleen tuomiota? On aika kummallista, että jos juttua ruoditaan julkisesti, sen esillenostaja esiintyy anonyymina. Pää vadille vaan tältä totalitaristiselta sananvapauden kaventajalta.

      Poista
    4. Luulen, Tapsa, että hän pyrkii jollakin lasauttavalla sitaatilla osoittamaan sen, että Räsäsen lausunto on kiihottamista vähemmistöä kohtaan. Ja siellä yhdessä lehdessä on jo klausuuli siitä, ettei rikos olisikaan vanhentunut, koska. Kohta saamme sen varmaan tähänkin.

      Poista
  33. Räksä joutaa linnaan ja sitten suoraan helvettiin ihan omilla ansioillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli Suomessa ei sinun mielestäsi saa olla raamattu-uskovainen maailmankatsomukseltaan ja mielipiteiltään, koska ajattelet itse eri tavalla?

      Entä koraaniuskovainen? Saako olla ja julistaa koraanisperäisiä sharioita homoista? Näinhän tapahtui Ajankohtaisen kakkosen suuressa Islam-illassa, jossa imaami Brahmanpour sanoi, että "islam suhtautuu homoseksuaalisuuteen moraalisena paheena”. – Siitä tulee kuolemantuomio, Bahmanpour vastasi Ylen toimittajien kysymykseen rangaistuksesta.

      Bahmanpour tarkensi, että vähintään neljän ihmisen pitää nähdä itse akti, jotta asiasta rangaistaan. Omassa kodissa harrastettua samaa sukupuolta olevien seksiä Bahmanpourin mukaan paheksutaan, mutta kuolemantuomiota siitä ei saa.

      Se on kuitenkin syntiä ja Jumala tuomiopäivänä kysyy, miksi näin teitte. Mutta laki ei puutu siihen, mitä ihmiset tekevät kotinsa yksityisyydessä, Bahmanpour sanoo.

      Eli pitäisikö tämäkin synninmanaaja mielestäsi myös tuomita vankilaan? Onko ansainnut tuomion ihan itse? Eroaako Brahmaputran lausunto jotenkin Räsäsen raamatullisista tulkinnoista?

      Poista
    2. Niin. Eroaako? Minun mielestäni ei. Ikävä asia on, ettei helvettiä ole olemassa, mutta niin kauan nämä hihhulit itse siihen uskovat, niin riemumielin heidät sinne toivotan.

      Poista
    3. Lisään vielä, että saisivat mädäntyä samassa sellissä.

      Poista
    4. Eli et salli sanottavan julki mielipiteitä, joita et hyväksy, vaikka ne ovat olleet avoimesti esillä, kaikkien luettavissa ilman rangaistusta satoja vuosia.

      Poista
    5. Minäkään en kannata kummankaan näkemyksiä - en Räksän enkä Baskan.

      Sen sijaan kannatan sananvapautta.

      Se on nyt Suomessa vakavasti uhattuna. Edes 70-luvulla ei ylletty vastaavaan totalitarismiin - silloin väärinajattelijoita ainoastaan pilkattiin ja leimattiin, mutta ei sentään yritetty tuomita ajatusrikoksesta. (Tai no, yritettiin kyllä kovasti, mutta ei saatu lakialoitetta läpi.)

      Voi perkeleen perkele. Ahdasmieliset trumpistit ovat vallanneet koko maailman.

      Poista
    6. Juuri tämä! Sananvapaus on mennyttä, jos Räsänen tuomitaan kirjan siteerauksista ja typeristä mielipiteistä.

      Öyhöttäjien tulisi nyt osata erottaa nämä asiat toisistaan: 1. Sananvapaus, erityisesti poliitikon ja 2. Henkilön persoona, oikeus hänen uskonnolliseen vakaumukseensa. Kyse on nyt ykköskohdasta.

      Poista
    7. Tässä ajassa on paljon sanoja, jokta kumisevat tyhjyyttään, kuten sananvapaus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo muun muassa. On niinkin, että sanojalla on enemmän merkitystä kuin sanomalla. Niin hyvässä kuin pahassakin.

      Poista
    8. Tapsa on niin jämähtänyt 70-luvulle. Oliko silloin paha paikka? Meinasiko tulla vallankumous? Naurettiinko sulle päin naamaa?

      Poista
    9. Varmaan naurettiin, silloinhan oltiin niin machomiehiä että. Naurettiin sotaveteraaneille ja pilkattiin päin kasvoja, ja ilmiannettiin kirjailijoita neuvostoliittovastaisista teksteistä.

      Totta puhuen, Tapsa taisi tuolloin olla sosiaalidemokraattinen, kuten meikäläinenkin. Arvostan ihmisiä, jotka ovat käyneet koko skaalan läpi. Tietävät mistä puhuvat ja oivaltavat syvemmin.

      Poista
    10. PS Tuolloinhan naurettiin ”pihtaritytöillekin”. Kuvioon kuului antaa iloisesti kaikille vapaata rakkautta, jokaisen tarvitsevan kuului saada heti. Metoo-naiset olisi halveksittu suohon. Toisin sanoen kun nyt katsoo tuohon aikaan, se oli sovinismin kulta-aikaa.

      Poista
    11. Muuten, taisteliko isäsi/isoisäsi rintamalla? Häntäkö palkattiin?

      Poista
    12. Isäni oli viestintäupseerina sodassa. En ole kuullut häntä pilkattavan. Olen sen sijaan kuullut vierestä, miten silloinen poikaystäväni hyökkäsi kapakassa vanhan veteraanin kimppuun syyttäen tätä sotahulluudesta. Häpesin silmät päästäni, mutta olin raukka, en kehdannut sanoa mitään, sillä olisin joutunut taatusti mielipidepaitsioon siinä joukossa. Erilaisia mielipiteitä ei suvaittu. Nollatoleranssi.

      Poista
    13. Tämä tarina on kuultu, mutta minkä ikäinen tämä vanha veteraani oli?

      Poista
    14. Tietenkin on totta, että moni sotaveteraani kiusaantui punkista.

      Poista
    15. Ei aavistustakaan, ei siinä ikää kysytty. Sanoi olleensa sodassa rintamalla ja siitä se pilkka alkoi. Tuohon aikaan kaikki setämiehet näyttivät vanhoilta silmissäni.

      Isoisäni sotareissuista en tiedä mitään, mutta olihan hän elossa sotavuosina.

      Poista
    16. Kuten Iines muistaakin, niin olin nuorena ihan sukutaustankin takia vakaa demari ja jämerä ay-aktiivi.

      Ja kyllähän ne silloiset mankemanit todellakin nauraa rähättivät ja nimittelivät fasistiksi, kun rohkenin väittää, että veljesmaamme Viro on miehitetty maa, venäläisen sorron alla.

      Ihmeen moni heistä ei kumma kyllä enää yhtään muista nauraneensa. Niin tulee käymään myös nykymankuille.

      Poista
  34. Tasa-arvo, ihmisoikeudet, sananvapaus, oikeudenmukaisuus, uskonnonvapaus, hyväksyminen, solidaarisuus...
    Mielenkiintoista miten edellä lueteltujen sanojen suosio on nyt julkisuudessa suuri. Viimeksi näitä arvosanoja taidettiin hokea 1960- luvulla.
    Mistäköhän johtuu, että nuo kauniit aikomukset ovat ikään kuin sanapilvissä, kaukana reaaliarjessa toteutumisesta?
    Vihapuhe ja väkivalta eivät näytä laantumisen merkkejä.
    Päin vastoin.
    Ei kyllä näytä laantuvan homojen ja lesbojen erityisasema median myyvimpinä ja mediaseksikkäimpinä esiintyjinäkään. Lähes joka ohjelmaaan köijätään näitä erinomaisia kansalaisia, puhumassa erinomaisesta suuntautuneisuudestaan. Ilmeisesti nämä kauniit ja rohkeat, jotka samaistuvat tai kuuluvat ylpeyspuolueeseen kunnioittavat erityisen oikeaoppisesti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. (omiaan?)

    Vilahtipa outo esine elokuvassa tms. joku päivä sitten, selaillessani kanavia. Paksu muovinen käsivarsi, jossa käsi on muotoiltu nyrkiksi. Vihjeestä sai käsityksen, että rakkauteen se liittyi. Peräreikärakkauteen.
    No, lienee käsikirjoittajan mielikuvituksen keksimä, nyt vasta hokasin.
    Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos käyttäisin hymiöitä, tässä olisi nyt sellaisen paikka. Peräreikarakkautta.

      Poista
  35. Homo-sanasta välittömästu minulle assosioitui kauan eräästä dokumentista jääneet muistikuvat. Hämärä homosauna, jossa erilaisia koppeja nautinnollisiin hetkiin kaksin tai joukolla. Kerrottiin, että jossakin huoneessa kaksi esiintyi tatamilla, muut nauttivat vierestä. Painijat vaihtuivat edellisten väsyessä. Siivoojapoika pyyhkieli siemennesteestä liukasta lattiaa tämän tästä eräässäkin kopissa.
    Homot tykkäävät ketjuissa riippuvista keinulaudoista, peräsuolli on hyvin tarosalla kun nostaa jalat ylös haralleen ketjuja vasten. Hyvä holli seisojan pökkiä keinun keikkuessa. (Antti Tuiskukin laulaa: keinutaan!)
    Tällä hetkellä homo-sanasta assosioituu muovikäsivarsi nyrkkeineen homon ahterissa.
    Herää kysymys, eikö pienemmät esineet yllä eturauhasorkkujen saamiseen ja kokemiseen. vai onko tässäkin fetississä kysymys alitajuisesta vihasta. Tässä tapauksessa itseä, itseinhoa kohtaan?

    VastaaPoista
  36. Orgioita ja parinvaihtoa on toki heteroillakin ja myös monet konstit heteroidenkin rassata haarukaansa lihavälejä ja ulokkeitaan yms.
    Onkin erityistä, että sateenkaarilaiset ovat heitä ihaileville taivaallisen puhtaasti rakastuneita enkeleitä, joiden seksuaalisuus on pyhää, kaunista ja perverssiydestä vapaata.

    VastaaPoista
  37. Tjaah. On sinulla ainakin värikästä kuvausta, Leonoora. Mistä nämä kaikki mielikuvat oikein nousevat?

    Itse kuvittelen, jos nyt suoraan sanon, homorakkaudenkin enemmän sielulliseksi tapahtumaksi. Ajattelen tässä vaikka idoliani Antti Holmaa ja hänen harpunsoittajarakastettuaan. Minusta heidän liitossaan on jotain äärimmäisen kaunista.

    VastaaPoista
  38. Mikä rakkaus elävässä elämässä on enemmän sielullinen kuin ruumiillinen tapahtuma. Sielullinen rakkaus on äidin ja lapsen välillä, jos yleensä on. Kyllä se on totuus, että puoliso lähtee vähän äkkiä käpälämäkeen, jos sitä ruumiillista rakkautta ei ala tapahtua.
    Hyvässä liitossa on molempia, ei yksistään toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tätä juuri tarkoitin, Ripranie, yritin sanoa sen, että seksissä on myös sielullinen puoli. Tätä sielullista puolta en tuosta Leonooran repäisevän riemukkaasta kuvauksesta löytänyt.

      Poista
    2. Äidin ja lapsen suhde on kyllä erittäinkin ruumiillinen.

      Poista
    3. Ajatteletko sinä nyt nenääsi pitemmälle.
      Aiemmassa on käsittääkseni kyse seksuaalisuudesta.

      Poista
    4. Ajattelen. Seksi ei ole koko aikaa nenäni alla.

      Poista
    5. Mutta nyt nimenomaan oli puhe suhteesta seksuaalisella tasolla. Huom. konteksti.

      Poista
  39. Lisään vielä muistikuvan valokuvasta, jossa Antti istuu nojatuolissa peitto polvillaan kutoen villalangasta jotain, ja samassa huoneessa istuu hänen tummatukkainen rakastettunsa ja soittaa kultaista kaunista harppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen kuva on minunkin mielessäni , eli sellaisen kuvan olen jossain nähnyt. Mitä sitten, kuvat ovat kuvia. Vastaako tuo kuva miten totuutta, sitä emme tiedä. Holma osaa olla aika ketku(kin), mitä minä häntä olen katsellut/kuunnellut.

      Poista
    2. Holmalta on kaksikin runokirjaa, joista pidän. Jälkimmäisestä kirjoitin tänne jutunkin tämän vuoden puolella. Lisäksi hän on kirjoittanut ja lukenut omia tuotoksiaan podcasteina radioon, ja varmaan nettiinkin. Mahtavan hauskoja!

      Poista
  40. Iines, muistikuvat ovat televisiossa esitetystä dokumentista ja "käsi" oli pöydällä ja taisi olla jonkun kädessäkin filmissä tai sarjassa äskettäin myös televisiossa.
    Totta kai kiinnostukseni herää ko. aihetta käsitteleviin dokumentteihin, koska saan aina lisää vahvistusta ja todistusaineistoa vastenmielisyydelleni homoja kohtaan.
    Oi Iines, onhan nuo ihailemasi sulosulhot vastustamattomia muidenkin naisten mielestä.
    Minä vaan en lämpene, koska moinen "rakkaus" ei kuulu minun reaaliseen ja normaaliin, fakkivanhoilliseen maailmankuvaani.
    Se absurdi väite, että ulostussuoli olisi tarkoitettu samaan tehtävään kuin naisen synnytyselin, ei koskaan saa minulta hyväksyntää. Järjetöntä ja brutaalia. Hyi helvetti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taida sitten hyväksyä suuseksiäkään?

      Poista
    2. Nuoruus ja hulluus on vielä muistissa. :)

      Poista
    3. Ei ole miesten tuottamat ihmisen siemenet herkkuani. Kunnioitan niitä eri levellillä. Eikä ole tullut edes geeniperintönä kannibalismiin taipumuksia.
      Kalojen mädit ovat minulle gurmeeta.

      Poista
  41. Täkäläisessä päivän lehdessä oli juttu Elton Johnin alias Reg Dwightin julkaistuista muistelmista: Elton John.
    En kirjaa lue, minulle riittää lehdessä ollut lainaus kirjan tekstistä taas todistusaineistoksi. Muusikko on ollut huumeriipuvainen, bulimikko, seksiaddikti ja ostosriippuvainen. Mitkään bileet eivät olleet hänelle nuorena liian rajut ja erikoiset.
    Nyt hän kaipaa rauhallista elämää. Homopuolisoineen ja ottopoikineen.
    Elton John: " Olin viettänyt koko elämäni juoksemalla karkuun Reg Dwightia, sillä Reg Dwight ei todellakaan ollut mikään iloinen veitikka. Mutta Reg Dwightia karkuun juokseminen opetti minulle, että kun etenin hänestä liian kauas, liian kauas normaalista ihmisestä, joka kauan sitten olin, kaikki meni hirvittävästi pieleen ja olin onnettomampi kuin koskaan."

    VastaaPoista
  42. Voi olla, että Päivi Räsäsen kiusaaminen on vain taas eräs näistä "ylpeysihmisten" mieltymyksistä pysyä julkisuudessa keinolla millä hyvänsä ja jakaa oman missiotaan - evankeliumiensa pinnalla pitoa julkisuudessa. Toivottavasti alkavat huomata, että jatkuva olo tyrkkynä medioissa ( sensaatiohakuisten toimittajien myötävaikutuksella) alkaa vaikuttaa päin vastaisesti, yhä kielteisemmin kanssaihmisiin. Ärsytyskynnys madaltuu, ja fanittajatkin alkavat kyllästyä näihin erityisasemassa oleviin, niin ainutlaatuisen erinomaisiin lajimme edustajiin.
    Pitäisivät turpansa jo kiinni ja nauttisivat ihanista ihmisoikeuksistaan ja huikeassta onnestaan kauniisti arvostamissaan avioliitoissa, omissa oloissaan.
    Mutta mikään ei näköjään riitä. Marisätkät pitää saada lisä-kyytejä antamaan. Sitten itketään julkisuudessa ja kärtetään myötätuntoa kun tämäkin eräs naisten mielestä ihana metafetamiini- ym. itsensä nesteyttäjä ja homobakkanaalien järjestäjä.
    On se mielenkiintoista, että samaa sukupuolta himoitsevat ovat nykyisin parempia ja hyväksyttävämpiä ihmisiä medioissa kuin muut lajimme edustajat.

    VastaaPoista
  43. Ei pidä unohtaa, että jo laillistettuja lakeja voi aina myös muuttaa. Tämän päivän arvot ja arvostukset voivat olla aivan erilaisia tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  44. Tulipa vaan mieleeni, että mitäpä tapahtunee lakialoitteille yms. jos perussuomalaiset saavat tulevissa eduskuntavaaleissa tosi jytkyn!

    VastaaPoista
  45. Oikeuslaitokselta aika huima veto hyökätä demokratiaa ja kansanedustajien mielipiteen vapautta vastaan. Olemmekohan jo liukumassa vihreään natsismiin, edistyksellisten onnelaan ja paratiisiin.

    Nykyiset edistykselliset rinnastautuvat mielessäni taistolaisiin.

    Mielenkiintoinen menneisyyskuvitelma olisi, jos taistolaiset olisivat saaneet vallan aikoinaan kaapattua. Koska hyvään pyrkivät ja ihanteelliset olisivat isorikkaat tappaneet paremman maailman vuoksi aika nopeasti, vähän ja epäilyä olisi herättänyt, kun poistettujen listalle ilmaantuisi yhä enemmän tavallisia ihmisiä, jopa kulttuuri-ihmisiä. Suomen kommunistisen yli-ihmisten pääsihteeriksi ja staliniksi nousisi yllättäen kuuluisa näyttelijä ja laulaja, tyhmääkin tyhmempi Sinettä Sukka. Hänen murhanhimollaan ei olisi mitään rajaa ja vilpittömin ja iloisin kasvoin vakuuttaisi, että tämä on välttämätöntä maailman muuttumisessa paremmaksi, sellaiseksi, jossa kaikkien on hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, ja olisi kyllä hyvä tietää, mistä tämä öyhötys on saanut nyt alkunsa. Kuka antoi käskyn vetää Räsänen taas hirttolavalle?

      Jos kaikki väärinajattelijat ja homovastaiset raahattaisiin tuomittaviksi, ei se tuomareiden rautasaappaiden kopina lakkaisi vähään aikaan.

      Suomessa on pelottavia pyrkyjä käyttää esivaltaa toisinajattelijoihin.

      Poista