Tänään kävelin Vanhan Rauman nupukivikatuja ristiin ja rastiin. Koetin mennä niille kaduille, joilla en ennen ole ollut. Vastaan tuli turistien virta. Katselin uteliaasti porttien yli pihoihin ja puutarhoihin. Mietin, ovatko ihmiset tottuneet siihen, että ohikulkijat pysähtelevät porttien luona ja tuijottavat ikkunoista sisään.
Jos itse asuisin maailmanperintökohteessa, osaisin varmaan suhtautua pieteetillä turisteihin ja hymyilisin heille portin takaa takaisin. Tai sitten tuijottaisin etäisesti yläviistoon, kuten Kerttu Horila punaisessa tukassaan alla. Olisin kuin turisteja ei olisikaan, katsoisin lopulta alas heidän lävitseen.
Voisi haluta mennä Otavaan taipumaan tangon tahdissa jonkun raavaan merimiehen käsivarsille jäntevässä otteessa. Tai voisi tanssia foxtrottia helmat hampaissa ja humpatakin voisi, kun maljat olisivat kihonneet päähän ja Adonis ei enää näkisi daaminsa vuosirenkaita eikä daami Adoniksen silmäpusseja.
Otavasta tultua voisi syventyä raumalaisiin katuviisauksiin. Raumalla on aina korostettu järkeä ja kohtuutta. Jos joku luulee itsestään liikoja, hänelle on hyväntahtoisesti naurahdeltu ja osoitettu asiaankuuluva paikka: Ensmäine hullunmerk ko ittes viissaaks luule. Ko viin om bääs, ni järk on bärsses. Maiju Lassilan satiirissa Sakari Kolistajakin luuli olevansa liika viisas, kun oli kuunnellut pastori Pöndisen saarnoja, joissa julistettiin maallisen viisauden olevan itse perkeleestä. Pastori taas ei ollut liialla viisaudella pilattu, sanoi Kolistaja.
Olen tämän kertonutkin eli olin noin 10-vuotias, kun naapuriin tuli kylään raumalainen perhe, joukossa ikäiseni poika.
VastaaPoistaMuistan lopun ikääni ällistykseni, kun en ymmärtänyt hänen puheestaan mitään. Alussa en edes yksittäisiä sanoja. Onneksi naapurinpoika, jonka vanhemmat olivat siis kotoisin Raumalta (ja puhuivat mielestäni oudosti pätkien, mutta joten kuten ymmärrettävästi), toimi tulkkina.
Vähitellen opin kuulemaan mitä hän sanoi, hän vain sanoi kaiken niin hassusti.
Kun myöhemmin luin rauman murteen olevan suomen murteista lähimpänä viroa, koin jonkinlaisen oivalluksen: näin kielet syntyvät.
Minä taas lapsena ihmettelin, kun täkäläiset Rauman seudun serkkuni ja kaverini sanoivat minun puhuvan hassusti nuotilla ja venyttäen, vaikka he itsehän puhuivat omituisesti. Pikkukaupungin hämäläisvaikutteinen satakuntalaisten lakeuksien murre taas alkoi tuntua typerältä aina kesien jälkeen, kun palasin Rauman seudulta kotiin.
VastaaPoistaNykyään huomaan, etten puhu kumpaakaan, vaan ilmeisesti aika lailla en nyt kirjakieltä vaan huoliteltua yleiskieltä. Tämä tulee selkäytimestä, en puhu tarkoituksella ”hyvin”. En vain osaa muuta, sillä taidan olla aika kirjallinen tyyppi. Joskus koetan tarkoituksella kansanomaistaa puhettani ollakseni tuttavallisempi, mutta ei se taida olla aitoa. En vain osaa mää- ja sää- ja meirän plikka -murretta.
Joo mut sullon sellainen lystikäs flenga jota jenkki sanoo mixed metafores, niinku vaiks ei tippa tapa kun tyhjät tyynyrit kolisee.
VastaaPoistaTäytyy todeta tähän väliin uutinen koronarintamalta. Hanna Nohynek on joutunut kääntämään rokotevastaista mielipidettään Euroopan tartuntatautivirasto ECDC:n ja lääkevirasto EMA:n patistamana. EU-maita kehotettiin tarjoamaan pikaisesti neljänsiä rokoteannoksia yli 60-vuotiaille.
VastaaPoistaTämä Nohynek ei taida olla enää viranhoitokelpoinen, sillä hän istuu jostain kenellekään aukeamattomasta syystä ja ankarasta kritiikistä huolimatta vanhentuvien rokotteiden päällä. Nyt saavat sentään kaikki yli 70-vuotiaat terveetkin rokotteen, mutta eivät edelleenkään yli kuusikymppiset niin kuin muissa EU-maissa. HS:ien uutiskeskustelussa Nohynekille näytetään yleisesti ovea. Minäkin siis näytän, en luota tähän ihmiseen, jolta kansa on polvillaan rukoillut rokotetta sitä saamatta.
Kuvan Kerttu Horila näyttää ikkunan takaa aika pelottavalta. Onko hän savea vai mitä materiaalia?
VastaaPoistaRauma oli minulle lapsena synkeä. Koskaan en ollut käynyt siellä, mutta lehdistä olin lukenut karmeasta murhasta, jossa äiti oli hakannut lapsensa päätä kivellä. Vieläkin muistan lapsen nimen ja sen, että äidillä oli hautajaisissa suruhuntu. Siksi pelkäsin suruhuntujakin. En muuten ole vieläkään käynyt Raumalla, vaikka lienee kaunis kaupunki.
Kirjoituksesi pohjalta oli oikeastaan tarkoitus sanoa jotain ikkunasta elokuvissa ja katsomisesta sisään ja ulos, mutta olen vähän liian väsynyt muotoilemaan ajatuksia siitä.
Kerttu Horilan työt ovat keramiikkaa, poltettua savea. Töitä on ympäri Raumaa, mm. keskellä Rauman kanaalia kylpevät kolme sulotarta ovat jokakesäinen näky.
PoistaRauma on iloinen ja hersyvä, ystävällinen kaupunki. Rauman murre raikaa kapeilla kaduilla ja liikkeissä, ja meininki on lunki.
Muistan kyllä tuon karmean murhan, kun lapsi löytyi tapettuna maastosta. Sitten paljastui, että surmaaja on oma äiti, nuori nainen. Se helpotti siinä mielessä, ettei tarvinnut enää pelätä murhaajan liikuskelevan vaikka mökkimetsässä. Silti minuunkin jäi pelko tuosta äidistä, tapauksessa oli jotain kammottavaa, kuten näissä äiti - lapsimurhissa aina on. Kesti kauan, ennen kuin aloin unohtaa tapauksen.
Minäkin muistan. AEn kommentin jälkeen näin mielessäni kuvan äidistä hautajaisissa suruhunnussaan.
PoistaHautajaisten aikaan ei vielä tiedetty, että murhaaja oli äiti. Se paljastui vasta vähän myöhemmin, ja syyksi selvisi äidin miesystävän haluttomuus seurustella äidin kanssa lapsen takia. Näin muistelen.
Äiti on varmasti jo vapaa. Missähän hän on? Suunniteltiinko tästä elokuvaa?
En muuten muistanut, että murha sattui juuri Raumalla. Olen käynyt siellä kerran.
Niitä suruhuntukuvia oli koko perheelle suunnatuissa aikakauslehdissä. Avusta tai Seurasta minä niitä katselin. Uutismaailman hitaus toi kaikkiin rikosjuttuihin tiettyä dramatiikkaa. Nykyään, kun tietoa tihkuu nettiin harva se minuutti, mikään ei tunnu niin painavalta ja lopulliselta.
VastaaPoistaPoliiseille muuten opetetaan jo pääsykoekirjassa, että iljettäviä rikoksia tehneet ihmiset on yritettävä nähdä ihmisinä, teoistaan irrallisina ihmisolentoina. Tämä ehkä liittyy vähän siihen, mitä Iines Teuvo Hakkaraisesta ja muista vihatuista yrittää sanoa. Ihailen kyllä sellaista poliisia, joka tuon Rauman tapauksen murhaajaa kykeni kuulustelemaan tuomatta omia tunteitaan tielle.
Annan suomalaiselle poliisille kyllä pointsit asiakkaiden kohtelusta. Meillä ei ole amerikkalaista meininkiä, koska emme ole Amerikoissa.
PoistaJos on joskus nähnyt vilauksenkin poliisiteeveestä, suomalaisesta, niin ainakin minun huomiotani kiinnittää se, miten asiallisesti ja jopa kohteliaasti poliisi puhuttelee juopporenttujakin ja toivottelee hyvät illanjatkot. Tv-nauhoituksissa tietenkin voidaan olla vähän vieraskoreita, mutta kyllä niissä pätkissä poliisin yleinen linja näkyy.
Jos poliisi sortuu ylilyönteihin - viittaan pippurisuihkeen käyttöön, niin sekin on ollut asiakkaan oma valinta, eli vikaa on molemmin puolin. Poliisin on hoidettava työnsä, vaikka kakkaa sataisi niskaan.
VastaaPoistaAluksihan äiti väitti, että huppupäinen mies oli syöksynyt metsästä ja oli alkanut hakata tytärtä kivellä ja taisi kalauttaa häntäkin hieman. Pitkään etsittiin tätä huppupäistä miestä, ja tämä on se aika, jolloin olin juuri tullut mökille ja pelkäsin, että huppupäinen murhaaja on paennut mökin metsään.
Sitten äidin horjuva kertomus alkoi vuotaa, ja nainen jäi kiinni kaikkien täkäläisten helpotukseksi - täällä lähellä murhapaikkaa ihmiset tietenkin pelkäsivät kovasti.
Syyksi murhaan paljastui se, ettei äidin uusi miesystävä sulattanut lapsia tai tätä tyttöä. Tällaista murhaajaa en tahdo ymmärtää - tappaa oma lapsi jonkun miesretkun takia. Nainen sai mielenterveyssyistä vain muutaman vuoden tuomion ja on nyt ollut vapaana jo kauan.
Vajaa parikymmentä vuotta sitten myimme pitsiviikolla loimulohta yhdessä vanhan Rauman pihassa, ryyppäsimme myös, päivät nukuimme, tai yritimme nukkua, edelleen vanhan Rauman komeassa puutalossa. Hannu minulla oli Raumalla upea ystävä, mutta se joi itsensä muutama vuosi sitten hengiltä. Lähetteli eläessään mukavia, mieltä nostattavia, viestejä. Piruuttani sanoin sitä usein porilaiseksi.Ne loimulohikaverini ovat kuolleet jo paljon aiemmin. Diabetes ja sydäri.
VastaaPoistaNämä Vanhan Rauman pihat ovat kivoja paikkoja pistäytyä silloin kun portit ovat auki. Loimulohta on ostettu ja oltu pihakirppiksissä ja pihanäytelyissä. Nyt on kohta mustan pitsin viikko ja mustan pitsin yö. Pitsimissikin valitaan. Iloinen karnevaalitunnelma!
VastaaPoistaMuistan lukeneeni lehdestä jutun, aikoja sitten, jossa kerrottiin äidistä, joka pani illalla lapsensa nukkumaan, ja kun ne olivat täydessä unessa, hän sytytti asunnon palamaan, meni pihalle huutamaan: Auttakaa! Tulkaa auttamaan, mun lapset on sisällä! ja talo palaa!
VastaaPoistaMuistan kun ihmettelin, miksei se äiti itse mennyt pelastamaan lapsiaan. Kai sillä oli joku hulluuskohtaus vai oliko se humalassa. En muista, miten se juttu päättyi. Mutta kaikkea kummallista voi kyllä tapahtua. Kun ihminen on ylirasittunut, vihainen ja pois tolaltaan, hän voi myös tehdä mitä tahansa.
Ihminen on kone, jota hänen pitäisi osata käyttää. Mutta kuinka herkkä kone hän on, siitä voi aika usein lukea lehdestä.
Siellä voi olla vaikka minkälaisia tapahtumia, jossa ihminen on menettänyt itsensä hallinnan. Useimmiten tavallinen ihminen kohdistaa syvät harmistuksensa kai itseensä. Itsemurhat ovat ainakin suomalaisille melko yleisiä.
Tuonkin tapauksen muistan, Liisu. Ja muistan myös miesten suorittamia lapsenmurhia, jotka ovat aika usein perhesurmia.
VastaaPoistaJotenkin ajattelen niin, että tavallinen kohtalaisenkin terve ihminen ei ylirasittuneenakaan murhaa ketään. Tarvitaan jokin sielullinen harhama ja häiriö siihen kylkeen.
Joskus parikymppisenä istuin Tokoinrannassa ja söin kirsikoita, kun siihen viereen istahti mies. Puhuttiin niitä näitä ja siinä sivussa mies kertoi juuri vapautuneensa vankilasta. Hän oli tappanut jonkun ja aiemmin jonkun toisenkin. Jälkimmäinen oli kuulemma vahinko, ensimmäinen ei. Mies puhui tappamisesta arkisesti, niin kuin olisi puhunut kalakeitosta tai huonosta säästä. Minustakin alkoi tuntua siinä istuessani, että helpostihan sitä epähuomiossa toisen kalauttaa hengettömäksi. Kotiin päästyäni olin vähän kiihtynyt siitä, että sitä noin vain voi jutella tappajan kanssa. Että ne eivät olekaan eri maailmassa kuin minä.
PoistaSanotaan, että psykopaatti voi kertoa murhistaan kuin aivan arkisista asioista, koska häneltä puuttuu kyky tuntea häpeää tai kyky tuntea syyllisyyttä. Hänellä ei ole ns. omaatuntoa. Hän voi silti antaa vaikutelman tavallisesta ihmisestä, mutta voi sitten tehdä hirveitä tekoja yllättäen - viittaan vaikkapa Michael Penttilään eli sarjakuristajaan.
PoistaRaum ol gauhia! Kirves-Kale, Kanali-Koskinen ja Anja Rautarouva riehusivat.
VastaaPoistaKanaali-Koskinen oli kyllä Kankaanpään komeita.
VastaaPoistaEiköhän useilla paikkakunnilla ole ihan omat murhakuuluisuutensa, isoilla kaupungeilla useitakin. Minun pikkukaupungillanikin on perhesurmaaja, tosin muualta tullut, läpikulkumatkalla, kuten vankikarkureilla on tapana.
Muistan, miten pelkäsin kodissamme, kun meille tuli minulle vieras mies, miehen armeijatuttu, joka kertoi olevansa pakomatkalla vankilasta. Hän pyysi saada jäädä yövieraaksi. Ei me voitu häntä poiskaan käskeä. Niinpä hän oikaisi illalla myöhään jalkansa ja kävi sohvalle nukkumaan. Sinä yönä en saanut unta ollenkaan. Koko ajan olin kuulolla olohuonetta kohti. Aamuyöstä olin kuitenkin nukahtanut, sillä kun heräsin, hiivin varpaillani katsomaan, oliko vieras vielä unessa. Sohva oli tyhjä. Hän oli jo lähtenyt. Huokasin helpotuksesta.
PoistaSiis Liisu oli asialla.
PoistaSiis pääpiirteittäin murto-osa vangeista lienee kylmäverisiä psykopaattimurhaajia. Mahtaakohan enin osa olla varkaita, tappelijoita, pahoinpitelijöitä ja erilaisia petkuttajia?
PoistaLuulen, että tavallisen vangin kanssa voi ihan hyvin keskustella, en näe siihen estettä enkä rikoksesta huolimatta halveksunnan aihetta. Tosin en ylimääräisen suvaitsemisenkaan, sillä kaikilla meillä on ihmisarvo. Suvaita voi vain alempana pitämäänsä.
Tuosta, Liisu, kirjoitat loistavan novellin. Sen nimi on "Yövieras". Novellin nainen on jo monet kuukaudet nukkunut huonosti, mutta sinä yönä, kun vankikarkuri tulee taloon, hän aamuyöstä yllättäen nukahtaakin, lopulta.
PoistaAE, mutta sinähän kerroit siitä jo lyhyen pienoisnovelliin. Loppukin on joustava. Kyllä minä aiemmin, kun kirjoittelin sitä tai tätä, käytin kaikkia tuttuja tarvittaessa päähenkilöinä. Kirjoitusintoni on nyt jo lientynyt. Lukeminen sen sijaan kiihtynyt. Ahmin sisääni kirjoja, viuh ja vauh! Siinä menee elämänkerrat koti- ja ulkomailta. Parhaillaan menee Tolstoin vaimon elämänkerta. Jo toista kertaa. Vähän aikaa sitten meni pääni läpi Gallen-Kallelan perhe ja Sibeliuksen vaimo, Aino. Kaikissa niissä vertailen itseäni näihin vaimoihin. Ja tunnustan häviäväni. Minulla ei ole heidän kärsivällisyyttään eikä kestävyyttään. Valitan aina, jos on valitettavaa.
PoistaAi niin, Iines. Tämä piti sanoa jo aiemmin, mutta unohdin, kun noiden aiempien tekstien alle syntyi niin kiihkeitä keskusteluja. Mutta siis luin espanjantautitekstisi Einesbaarin kabinetista. Pidin tavattomasti siitä yllättävästä kursiivijaksosta, joka oli keskellä muuta tarinaa ja jossa oltiin eri aikatasossa. Siinä oli äiti, jonka kertojaminä löysi sairaalasta kuolleena, ja musta hoitaja. Minä ajatteli, ettei äiti ollut ehtinyt nähdä kovin monta mustaa ihmistä. Mustalla hoitajalla rakennettiin toki hienosti sukupolvien ero, mutta olihan siinä sekin, että musta mies on merkinnyt kuolemaa. Myös siinä leikissä, jossa huudellaan, kuka sitä pelkää.
PoistaEhkä tämä kommentti sopii paremmin tämänpäiväisen keskustelun henkeen.
AE, tuntuupa kivalta kuulla, että olet lukenut tarinan ja sanot siitä jotakin. Juttu on tuommoisena aika raakile, mutta siis tavoitteena oli ujuttaa kaksi, lopussa ehkä kolmekin sukupolvea tarinaan ja erottaa jollakin mekaanisella tavalla eri tasot toisistaan. Koin tasojen olemassaolon hyvin tärkeäksi, se olisi ollut kantava voima, jos kunnolla ja tosissani olisin jutun tehnyt. Pelkkä yhden tason tarina ei minustakaan riitä. Tarinan muoto ja heruttelu on siis pahasti kesken.
PoistaTuo tumma hoitaja kuolinvuoteen vierellä on siis totta. Kuoleva ei ollut eläessään nähnyt tummaa ihmistä läheltä, ja mietin, onko hän pelästynyt tätä tummaa hyvin lihavaa hoitajaa houreissaan, viimeisinä hetkinään. Kuoleva oli ystävällinen ihminen, mutta vanhan kansan edustaja, maaseutumiljöössä kasvanut.
PoistaAE ja IINES; kiitos teille molemmille!
PoistaAE tönäisi minua ystävällisesti kirjoittamaan, antoi otsakkeenkin, Yövieras. Sen tajusin nyt vasta herättyäni klo 4 yöllä. Hyvä otsake. Säteilee moniin suuntiin.
IINES pitää tätä blogia, antaa itse kirjoittamansa ohella tilaisuuden tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka kukin omalla tavallaan herättävät mielenkiintoa kirjoituksen moniin mahdollisuuksiin.
Heräilen usein öisin, ja kun on hiljaista ja rauhallista huomaan ah, mikä ihana hetki odottaa tietsikan avaamista. Yö on kirjoituksen aikaa. Mutta nyt on jo kohta aamu. Ennätän aloittaa.
Peukut Yövieraalle, Liisu! Älä ota paineita, tulee jos tulee, usein tulee kun on henki päällä. Uskon inspiraatioon liikkeelle panevana voimana, jatko tulee vaikka istumalihaksilla.
PoistaToisaalta, tulee ilman inspiraatiotakin, kunhan on päässä se idea ja istuu vaan alas ja alkaa naputtaa.
Muistan tässä koulun ainekirjoitukset. Valitsin houkuttelevimman otsikon ja aloin kirjoittaa tietämättä yhtään, miten juttu tulee päättymään ja miten se kehittyy matkan varrella. Sanat seurasivat toisiaan, ja mielikuvitus loi uusia maailmoja ja näkökulmia. Sanojen virta ohjasi kerrontaa vähän kuin itsestään.
Joskus tuskailin kun ajauduin kauas ulapalle ja kello uhkasi soida viiden minuutin kuluttua eikä minulla ollut hajuakaan, miten päätän tarinan. Aina se päättyi jotenkin.
Yövieras on minustakin erinomainen nimi novellille. Se voisi olla koko kokoelman nimi - "Yövieras ja muita novelleja".
PoistaYhteen aikaan minulla oli kumma hinku keksiä novellikokoelmien nimiä. Aina kun kuulin mielestäni hyvän nimen, jatkoin sitä mielessäni "x ja muita novelleja".
Sanoin niitä ääneenkin. Kerran kun palaverissa yksi täti-ihminen puuskahti, että "voi perseensuti", jatkoin puoliääneen sen kummemmin ajattelematta "Perseensuti ja muita novelleja".
Se herätti hilpeyttä. No, oma novellikokoelma on vielä kirjoittamatta, mutta nimiä sille minulla on valtava määrä.
Hauskaa, Liisu, että kirjoittaminen alkoi taas kutsua sinua. Täällä nyt Yövierasta (tai mitä tahansa muuta) odottelee moni. Älä anna sen häiritä.
VastaaPoistaIines, tee joskus espanjantautikokonaisuus valmiiksi. Äitisi kuolemaan palaat vaivihkaa sen verran usein täällä blogissakin, että siellä jossakin on tarinasi sydän. Sydämellä tarkoitan tässä keskikohtaa, sitä, mikä jäljelle jää, kun muun kuorii ympäriltä pois. Eräs lähi-ihminen puhuu vessapaperirullan sydämestä, kun tarkoittaa hylsyä. Minusta tuntuu aina vähän karkealta, kun siinä sydämessä lukee "Flush and go".
Tapsa, koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa kokoelmaa "Perseensuti ja muita novelleja". Tai onhan sinulla niitä nätimpiäkin nimiä valmiina. Kovin mielelläni lukisin sinulta fiktiivistä tekstiä.
Jos olisin jäänyt aikoinani Ruotsiin, olisin hyvin todennäköisesti jo kirjoittanut muutaman kirjan - mielestäni meiltä puuttuu yhä kunnon kirja ruotsinsuomalaisista.
PoistaJos olisin jäänyt varsinaiseen ammattiini, olisin todennäköisesti kirjoittanut ainakin lastenkirjan - itse asiassa kirjoitinkin pari, mutta ne jäivät viimeistelemättä, kun tuli muita kirjoituskiireitä.
Olisiko niitä julkaistu, on tietysti toinen juttu.
On minulla nytkin tekeillä pari kirjaa, mutta varsinaiseen fiktion tekoon minulla ei ole enää paloa. Tai on se toinen kyllä fiktiota, periaatteessa.
Iines voisikin järjestää Einesbaariin novellinkirjoittamistalkoot! Jokainen kirjoittaa samaan kokoelmaan samasta aiheesta novellin.
Nyt pitäisi keksiä nimi sille novellille. Jaa, sehän on jo: Yövieras.
Minulla oli sama idea mielessäni: julistetaan kirjoitustalkoot Yövieraasta Einesbaariin. Annetaan kuitenkin aikaa synnytellä novellia, ja sovitaan alustavasti niin, että pari viikkoa olisi aikaa.
PoistaEli aihe: Yövieras
Palautus sähköpostiin: lukupiiri1@gmail.com
Jokainen novelli julkaistaan paraatipaikalla, joko erikseen tai ryhmänä peräkkäin.
Ongelmana on vain se, ettemme nyt mene Liisun tontille, jos hän kirjoittaa omaan blogiinsa omaa Yövierastaan. Voidaan menetellä niin, että käymme Liisun omassa blogissa lukemassa hänen novellinsa, jos se ilmestyy. Panen vaikka linkin saatesanoihin.
Näin alustavasti. Saa ehdottaa käytännön toimia, mielellään. Toivotaan, että mahdollisimman moni innostuu kirjoittamaan oman versionsa. Kuka tahansa voi osallistua, myös uudet tuntemattomat kirjoittajat. Minäkin yritän, vaikkei vielä ole ideaa. Leonoora! Mikis! Riku, ja kaikki aiheesta täällä puhuneet ja puhumattomat! Kaikki mukaan. Palkinnot aineettomia ja ilmastoa säästäviä.
Nooraa tietysti tarkoitin tuolla L:lla. Anteeksi!
PoistaEikös Noora ole aiempi Leonoora, jonka nimi vaihtui teknisen häiriön takia?
PoistaOn toki. Ajattelin kuitenkin täsmentää, kun oikealla nimellä (nimimerkillä) kutsuminen on joskus tärkeää.
PoistaKerron esimerkin, jonka olen ennenkin kertonut. Minulla oli edessäni uudet oppilaat ja panin julmuuttani heidät esittelemään itsensä, kukin vuorollaan - tapa, jota jokuset oppilaat jännittivät ja inhosivat syvästi. Tämä oli aikaa, jolloin kaikki ei vielä ollut kivaa ja iisiä. Yksi pienikasvuinen poika hönkäisi nopeasti käsittämättömän nimen: Sulinari.
Tunsin valtavaa myötätuntoa Sulinaria kohtaan ja aloin kertoa sydän täynnä empatiaa, että harvinaiset nimet ovat kivoja ja että minunkin lapsellani on nimi, jota ei ole almanakassa, Sulinari on kaunis nimi, hehkutin. Poika punoitti häpeissään, ja minä punoitin vähän myöhemmin kun luin monistetusta oppilasluettelosta, että nimi oli Ari Sulin
Tämähän meni hauskaksi. Osallistun! Jos Liisusta on tyhmää, että varastamme hänen novellinsa nimen, voimmehan kirjoittaa Perseensudin. Mutta eiköhän maailmaan Yövieraita mahdu.
VastaaPoistaOnko merkkimäärärajoituksia tai joitakin teknisiä vaatimuksia?
Varmaan kaikille sopii, ettei ole mitään merkkimäärärajoituksia, kunhan nyt mitään hirveän pitkiä tarinoita ei pykättäisi. Voisiko ajatella, että minimi olisi noin yksi sivu ja maksimi kolmisen sivua? Minulla ei kuitenkaan ole sitä vastaan, että joku näkee asian toisin.
VastaaPoistaTekniikasta se, että ei mitään omituisia tekstitiedostoja, jotka eivät aukene selkeästi tavallisessa jokamiehen tietokoneen käyttöympäristössä.
PoistaTiesin pitkään, että minulla menee huonosti ja sitten sain ykskaks kuulla Maria Veitolan tulevan yövieraakseni...
VastaaPoistaHerkullinen tilanne. Tästä komiikkaa, vaikka jo tämä yksi lause on sitä.
PoistaHuomenta, Noora! Kunpa ehtisit tarinoimaan. Eiköhän jotakin synny, kun vain istuu alas ja alkaa naputella.
VastaaPoistaVaikka mikäs minä olen sanomaan, sillä kirjoitusprosesseja on monenlaisia, hitaita, nopeita ja siltä väliltä. Ja kirjoitusrauhaa tarvitaan.
Kirjoitin novellin "Yövieras". Tein sen hätäisesti, koska minulla oli niin paljon aikaa käytettävissäni, etten ehtinyt. Tai viini sen kirjoitti, en minä, "Viiniä ja Kirjoituksia". Luen Haavikkoa ja minulla on hauskaa, tykkään kovasti paradokseista. Ne sanovat sen, mikä jää sanomatta. (obs! tuo on minun paradoksini, ei Haavikon)
VastaaPoistaPs Mutta ihan totta. Kirjoitin osoitteeseen lukupiiri1@gmail.com
myös että minulla on toinenkin novelli jo nupuillani Eli ...
Olisi minulla toinenkin novelli jo valmiina tähän ”Yövieras ja muita novelleja” kokoelmaan. Se kertoo kainuulaisesta insinööristä, joka kehittelee ikiliikkujaa. Mutta siitä ei mitään tule – minkä totta kai kaikki Iineksen blogin lukijatkin tietävät, koska ikiliikkujaa ei voi keksiä, ei insinööri edes. No, Vesa (nimi muutettu) ei siitä lannistu, vaan patentoi keksintönsä ”Perseensudiksi”. Mittavan mainoskampanjan avulla näitä ”suteja” (tekisi mieli sanoa ”huteja”) saadaan myydyksi 12 kpl:tta, joista yhden ostaa Vesan (nimi edelleen muutettu) appiukko, toisen Vesa Keskinen, Ähtäristä. Muista ei tiedetä. – Mutta koska tämä novelli poikkeaa niin paljon tuosta edellisestä ”Yövieras” novellista, niin mielestäni sen voisi julkaista ihan toisessa novellikokoelmassa, esim. ”Perseensuti ja muut novellit”. – Tai mitä mieltä te siellä kustantamossa olette?
Minäkin kirjoitin jo Yövieraan, mutten lähettänyt vielä. Ajattelin, että jos yhteisotsikko päätetäänkin muuttaa Perseensudiksi, minä vain ovelasti muutan tekstitekeleeni nimen siksi. Tulee lukijalle enemmän tulkitsemista. Saattaa novelli parantuakin.
VastaaPoistaVoidaan kirjoittaa Perseensudista toinen juttukierros, jos Yövieras synnyttää tarinoita ja palautteita.
PoistaYövieras lähti nyt luoksesi.
PoistaMainiota, kiitos, AE! Nyt en vain pääse lukupiiri1@gmailiin sisälle tällä läppärillä, kiitos Googlen moninkertaisen varmistuksen. Se päästää minut sisään vain yhdellä koneellani, joka ei ole nyt tässä ennen huomista. Kiroan tämän Googlen moninkertaisen varmistelun alimpaan manalaan. Ihminen ei pääse omaan blogiinsa ennen varmistusta puhelimella tai turvakysymyksellä, eikä sittenkään vaikka antaa kysyä turvakysymyksen ja vastaa rehellisesti. Tämä siis jos ihmisellä on monta tiliä, kuten minulla, valokuvablogi, tämä ja sitten on Einesbaari.
PoistaEn pääse tarkistamaan sitäkään, mikä on mikiksen "virallinen" juttu, tämä yllä vai onko siellä sähköpostissa se virallinen.
Pidättäydyn nyt sitten varmuudeksi kommentoimasta Mikiksen täällä näkyvää Yövierasta, vaikka mieli tekisi.
PoistaVoitaisiin varmaan sopia niin, että panen heti aamulla, kun saan toisella koneellani lukupiirin gmailin auki, sinun ja mikiksen novellit peräkkäin luettaviksi alun saatesanojen perään? Nyt en siis pääse läppärillä enkä tabletilla gmailiin sisälle moninkertaisen Googlen varmistuksen vuoksi.
PoistaJa sitten sitä mukaa kun ja jos niitä tulee. Voisi toimia hyvinkin.
PoistaSopii minulle, mutta toisten novellien lukeminen ennen oman tekstin kirjoittamista saattaa haitata joittenkuitten työskentelyä.
PoistaNoista Googlen moninkertaisista varmistuksista ja turvakysymyksistä saisi myös hauskan novellin. Sellainen nykyaikaistettu versio Mannerkorven Avaimesta, jossa mies onnistui lukitsemaan itsensä oman kotinsa ulkopuolelle, jos oikein muistan.
Hyvä näkökohta tuo, että toisten tekstien lukeminen saattaa häiritä kirjoittamista. ”Mallit” saattavat myös vaikuttaa sisältöihin yhdenmukaistaen kokonaislinjaa.
PoistaTäten perun siis puheeni, eli pannaan vaan alkuperäisen suunnitelman mukaan tekstit tarjolle vasta kahden viikon kuluttua, yhtaikaa.
Minä muuten tosissani pelkään, että Google lukitsee minut ulos Einesbaarista.
Kirjoitan oman Yövieraani ensi viikon alussa. Se on päässä jo valmiina, toki hämäränä hahmona.
PoistaPerseensudista olisikin vaikeampi kirjoittaa. Otsikko vetää väkisin huumorin puolelle, Huuhaa Innasen maailmaan, mutta tekisin siitä ehkä juuri sen takia vakavan.
En lukenut vielä Mikiksen versiota, mutta ennakko-odotuksena on mikismäisen surumielinen huvinäytelmä outoine tyyppeineen. AEn novellin sisältöä en osaa edes arvata, mutta vinksahtelevan ihmisläheinen se ehkä on.
Muista puhun sitten kun aika on.
Vittu, anteeksi, rikoin (kirjoittamattomia?) sääntöjä. Olen pahoillani.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPs. Jos tämän kertomuksen loppu on liian synkkä, rouva kustannustoimittaja, niin voin muuttaa sen enemmän ’lukijaystävällisemmäksi’. Esimerkiksi ei murhata tuota ex-aviomiestä vaan tämä kulkuri ja Linnea kolkkaavat häntä (hyvin varovaisesti) halolla päähän ja sitovat sitten pyykkinarulla paketiksi. Ja jättävät kellarin ovelle, josta naapurit hänet löytävät. Niin että näin kaikki osapuolet jäävät eloon ja hengittävät. Paetakseen menneisyyttään – ja miksei myös tulevaisuuttaan - Linnea ja Kulkuri muuttavat Etelä-Viroon Setumaalle ja elävät siellä tavanomaista rauhallista kotielämää. He saavat neljä lasta, kaksi poikaa ja yhtä monta tyttöä. Lapset ovat, kun äitiinsä ovat tulleet, kamalan musikaalisia ja perustavat kamarimusiikkikvartetin, joka kiertää maailman kuuluisimmat estradit, mm. Kuhmon. Ja mainetta ja mammonaa satelee myös Etelä-Viroon. Meille, siis.
PoistaMikis, mikis, ihanaa, kun kirjoitit novellisi, mutta saan kai siirtää sen Einesbaariin, jossa ne muutkin julkaistaan? Sopiiko? Olisi kiva keskittää palautteet sinne. Jos annat luvan, poistaisin sen tästä, siirtäisin ja kommentoitaisiin vasta kun muitakin on tyrkyllä? Vai mitä?
PoistaPS Tarinoissa saa tietenkin murhata ja kolkata ja vaikka raiskatakin sydämensä kyllyydestä.
PoistaTotta kai, totta kai, totta kai. - Kun sanoo monta kertaa peräkkäin 'totta kai', ei se enää tarkoita mitään. - Vittu, mä osaan kohta kirjoittaa haavikkoa! (melkein ainakin)
PoistaKolmannella perään. Tämä taisikin olla se "toinen novelli" ja se virallinen menee lukupiiri1@gmail-osoitteeseen. Eli ei poisteta, vaan saa sanoa tässä!
PoistaOta pois - kiltti ihminen - se virallinen, tämä on se silti huolitempumpi. (tai miten se sanotaan, en ole varma) on. Koska kyse on aina muutamasta sanasta, tai sanan taivutuksesta. - Mielestäni nuori Haavikko on valtavan hyvä. Tai parempi. Tämäkin totuus, (muistinvaraisesti näin, että) "ole lähellä vallankäyttäjiä mutta mahdollisimman kaukana heistä", on totta. Kun sen oikein tajuaa.- Kun olin armeijassa asevelvollisena, vietin joulun lähimmän esimieheni ylivääpeli Ahosen luona. Hän oli hyvä ihminen ja hänen vaimonsa yhtä hyvä, vaikka olikin lihava. Lapsia heillä ei ollut. Söimme kolmistaan kinkkua ja laatikoita ja rosolleja sen semmoista, parit napanderitkin otimme. "Kippis, herra ylivääpeli!" Silti kirjoitin päiväkirjaani, että "se oli surullinen ilta, koska hymyilin koko ajan." Niin... Paradoksien avulla todellisuutta kuvaa usein - oikein usein - paremmin kuin...no, muuten. Tai en ole tästä aivan varma.
PoistaIhmisen ajatukset ovat kuin kuminoita (pompoti pom pom) tai nonparelleja. (Kuka teistä tietää mitä nonparellit ovat?) Kun luen Haavikkoa, ajattelen asioita jotka muuten eivät mieleen tulisi. Mikäs sen huonompaa... no, ei-mikään. Tykkään latteuksista, kuten sanonnasta Sekin vielä. ... Olen jo selittänyt mitä se tarkoittaa. Sanaleikit muutenkin ovat hyviä, paitsi jos ne on huonoja, silloin ne vain on. Pidän ranskalasista mustavalkoisista elokuvista koska en pidä suomalaisista mustavalkoisista elokuvista, koska ne eivät ole hyviä. Jos on vähemmän huono, on hyvä, vaikka ei olisikaan kovin hyvä. Elämä tulee joka päivä meitä vastaan, tahdoimme tai emme, ja tukistaa. Siksi suosin tätä partiolaisten lausetta "Ole valmis". Ihminen, joka on valmis mutta ei tiedä mhin, käyttäytyy aina korrektisti aksiomejaan vastaan, kyllä vain. Sillä parempi iIhmisen on nukkua, tai uneksia, kun olla valveilla ja kärhämöidä.Parempi on herätä vasta sitten kun asioista sovitaan. Näin hän on myös edelläkulkija, ja he jotka joka päivä päivittävät asioita, todistavat sen olemalla itse 'menneen maailman' kannattajia. Sillä jokainen on oikeassa, sikäli kun on, tai ainakin omasta mielestään, mutta en usko.
VastaaPoistaLuen Haavikkoa, rakastan häntä, hänen lauseitaan, mutta en välttämättä pidä hänen kirjoituksistaan. Nämä ajatukseni ovat minun yritykseni matkia häntä, eli olla inhottava. (Jolla tietysti ei ole mitään merkitystä. Niin kun ei olekaan.)
....
Omaksikuvaksi.
Sitä paitsi minulla on ikävä Mankemangia. Hänellä oli omia ajatuksia.
VastaaPoistaYksi niistä ihan omista ajatuksista oli ilkeillä Iinekselle, halveksia ja lytätä häntä koko ajan, vuositolkulla. Mikis, ei sellaista jaksa. Ei ole mitään syytä kiusata minua. En ole rasisti enkä homofoobikko enkä taatusti ilkeä kenellekään.
PoistaToinen ihan oma ajatus oli tuhota blogini ja karkottaa täältä kaikki ihmiset pois. Etenkin mikis ja Tapsa - en tiedä, miksi.
PoistaJos todella kaipaat tällaista henkilöä, miksi ihmeessä et mene hänen foorumeilleen pakisemaan, varmaan nimilinkeistä pääsee niihin.
Ymmärrän, jos asia mielestäsi on näin. Eli tunnustan etten oikeasti ymmärrä teidän välistänne kismaa. - Rakastan sinua, Iines.
VastaaPoistaNo juu, kyse ei ole ”minun mielestäni”, enkä kuvittele mitään. Olen jalat maassa ja realistinen tyyppi, joka ei luule mitään. Kyseinen henkilö on blogissni ”puhkoakseen” sanomiseni, niin kuin hän itse on asian ilmaissut.
PoistaKuitenkaan hänellä eivät resurssit oikeasti riitä muuhun kuin sitaatteihin ja vierassanoilla brassailuihin, ja hän on oikeasti kaukana oppineesta henkilöstä, vaikka haluaa antaa sellaisen vaikutelman. Tähän lankaan lennähtävät ihmisistä vain hyvää uskovat maailmanparantajat, kuten ilmeisesti mikis, joka on aivan ihana tyyppi oikeasti, kiltti ja kaikin puolin ihana ihminen, kuten me kaikki tiedämme.
Uskallan sanoa kaiken tämän, koska vihaan vedättämistä, harhauttamista ja kaikenlaista petkuttamista.
Voi olla, että olen samaa mieltä mitä sinä Mankemangista sanot. Mutta muista, että se on sinun mielipiteesi, ei minun. Muodostan mielipiteeni muuta kautta kuin mielentilojeni mukaan. - Mutta emme kiistele tästä (toivottavasti) enää koskaan.
PoistaPs. Jos itse pitäisin blogia - Luoja minua siitä varjelkoon! - ja joku koko ajan siellä mulle vittuilisi, niin totta kai kysyisin häneltä "miks sää täällä koko ajan mulle vittuilet, mikset mee jonnekin muualle ja vittuile siellä?" Ymmärrän, ymmärrän. Vaikken mikään maailmanparantaja ookkaan, kaukana siitä, mutta lähellä.
No en minäkään muodosta mielipiteitäni mielen ailahtelujen mukaan, vaan kyllä ne lepäävät ihan faktoilla. Olen realisti viimeisen päälle ja luotan vain tosiasioihin. Juuri ne tässäkin tapauksessa painavat. Sinänsä minun tulee sääli kyseistä ihmistä, mutta en pysty antamaan mielentilani muodostaa ohjenuoraa mielipiteelleni ja käyttäytymiselleni. Jokaisella meillä on vastuu siitä, miten kohtelemme muita ihmisiä.
PoistaJoo, ei mulle vittuilla. Mielelläni tapaan ihmisen, joka edes yrittää. (sanoi mikis nuorempana.sillä jollei sanan säilä auttanut, otettiin nyrkit avuksi. ja minä olin - pakko kehua itseäni, koska Sten Suvio oli myös sitä mieltä - että olen lahjakkaampi nyrkkeilijä kuin Pertti Purhonen. (josta olisi tullut olympialaisten kultamitalisti, jos olisi joskus viitsinyt edes pikkasen harjoitella. mutta kun ei.) - Itse lopetin nyrkkeilyn kun voitin aina ja aina. (16 virallista matsia, 16 voittoa) Ajattelin, että mitä järkeä minun on heikompiani hakata, ei mitään. Aloin kirjoitella runoja.
PoistaTylsä ja tyhmä kommentti menneisyydestäni. Mutta totta. Juniorimatseja ne kaikki voittamani oli. Vähemmän niitä pelkäsi kuin harjoituksia, jossa painavammat mutta vähemmän menestyneet treenikumppanit löi vitun lujaa. Sen kesti, kun ajatteli että tää on vain treeniä. Mutta kyllä välillä sattu ja nenä meni väliaikesti vinoon. - Oi nuoruus, oi nuoruus!
PoistaKirjoitin...
Poistapidän perhosista. Mielestäni sinä Iines olet kuin Auroraperhonen (Anthocharis cardamines): kaunis, konstailematon, virkeä.
https://kansallisperhonen.fi/auroraperhonen-2/
Jo toinen perhoskommentti osalleni tänään. Kiitos vain.
PoistaEnsimmäinen tuli helposta perhostestistä iltapäivälehdessä, jossa onnistuin tunnistamaan 10 perhosta kymmenestä. Olet perhonen, luki vastauksessa.
Et sinä Haavikko ole, Mikis. Enemmän olet Jyrki Pellinen. Kerran jouduin tulkitsemaan yhtä Pellisen runoa kokoelmasta "Niin päinvastoin kuin kukaan". Tulkinnastani en muista mitään, mutta runo alkoi näin: "Puu kasvoi baariin. Se oli tammi aivan toisaalta. Ihmiset kerääntyivät vahingossa sitä katsomaan: kukaan ei nauranut sitä. Kaikki olivat tottuneet eivätkä olisi ihmetelleet, vaikka sinne ei olisi kasvanutkaan puuta."
VastaaPoistaTuohan on selvää mikistä! Outoa, omalaatuista, inhimillistä, ajatuksia avaavaa... niin, ja hyvin täsmällistä.
PoistaSiksi se onkin selvää mikistä, eikä esim. huppelehtivaa mikistä.
No en minä sitä kuvittelekaan. Että olisin. Haavikko piti Pellisestä, kun se puhui niin sekavasti - ei sekavia mutta sekavasti - ettei sitä oikein kukaan ymmärtänyt. Paitsi tietysti Paavo.
VastaaPoistaMinulle on ihan sama olenko Pellis-inkarnaatio, tai en. Sillä se sopii minulle.Tai jos ei sovi, sovitetaan.
Aikoinaan omistin mittatilaustakin. Se oli hyvin hieno, tumman harmaa, ja tehty mitä parhaimmista materiaaleista. Mutta ikävä kyllä se oli tehty jonkun toisen ihmisen mittojen mukaan kuin minun. Siitä huolimatta se takki päällä pääsi paremmin baareihin sisään, myös ryyppäämään, kuin ilman sitä. Että oma käytännöllinen funktionsa silläkin oli.
VastaaPoistaSe takki tavallaan lötkötti päälläni, oli iliian iso mulle. Mutta portsarit ajattelivat että "onpas tuolla äijällä hieno takki", niin kun olikin, ja minut arvioitiin paremmaksi ihmiseksi mitä oikeasti olin. Ei kahta sanaa siitä. Mutta jollain pohjoisen matkalla hukkasin sen jonnekin, saattoi olla että Rovaniemellä. (Joka muuten on hirveen ruma kaupunki.) Hyvin usein ihmisletä hukkuu hanskat tai sateenvarjo tai lippalakki, mutta harvemmin palttoo. Pari kertaa minulle on niin käynyt, ei onneksi enempää. Mutta tyttöystäväni - Aisha - unohti kerran minne hän oli parkkerrannut autonsa. Ja sitä sitten viikko sen jälkeen ptkin Forssaa etsittiin, eikä löydetty. Niin Aissa meni sit ilmoittaa poliiseille että häneltä on auto varastettu. Poliisit kun kuulivat mistä on kyse, nauroivat vaan että "se on varmaan jo Lietuassa" - niin kun varmaan olikin. No, se oli sellainen pieni auto vaan, ja halpa joka kulutti paljon bensaa ja öljyä, mutta kyllä silti Aissaa vitutti. Ja mikä ettei. Kyllä minäkin tommosesta olisin harmistunut.
VastaaPoistaMinulla oli aikoinaan Gogolin Päällystakki yhtenä pääsykoeteksteistä. Siinä oli yksi tosi kummallinen kohta, jota en ymmärtänyt millään. Päällystakki ehkä käärittiin nenäliinaan tai vastaavaa. Nyt varmaan irtoaisi reipashenkisiä tulkintoja siitäkin, mutta nuorena olin paljon jäykempi ymmärtämään absurdia.
PoistaMutta sinulle, Mikis, mikään takki ei ole liian suuri. Ja tällä en viittaa nyrkkeilylihaksiisi.
Muistan, miten innostuneesti ostin Jyrki Pellisen Nuoruuteni ilmastot, proosateoksen. En minä siitä selvinnyt, koin kirjan vaikeaksi ja luovutin. Tuolla se nököttää edelleen hyllyn uumenissa. Ehkä vielä koetan. Toisaalta tässä iässä ei jaksa enää sitä, että pitää arvailla ja hoksata kauheasti, ennen kuin pääsee jyvälle. Vaan silloin se oli tavallaan työtä, kun opiskelin. Nyt luen Liisun tavoin mielelläni elämäkertoja, mutta en heppoisia. Mielenkiintoisimpia ovat kokoperkeleitten ja -kliseisesti - taiteilijoiden elämäkerrat. Kokoperkeleistä mainittakoon takavuosien kuulu narsisti Henrik Tikkanen, ja ulkomaisista vaikkapa Picasso.
VastaaPoistaEräitä vuosikymmeniä sitten Pellinen istui usein asemaravintolassa. Hän oli ihmeellisen kova puhumaan. Siihen asti olin luullut, että kirjailijat ovat hiljaisia nurkkajurottajia.
PoistaMuistan nuorena pitäneeni enemmän kokoperkele Henrik Tikkasen teksteistä kuin Märtan. Niinä aikoina oli vielä ihan okei (ja akateemisissa piireissä jopa ainoa hyväksyttävä tapa) lukea tekstit irrallaan kirjailijoitten reaalimaailman synneistä.
Minäkin pidin Henrikistä paljon enemmän kuin Märtan teksteistä. Ei niissä Märtan Miestä ei voi raiskata ja jossain Doris Mihalovitsissa (?) vikaakaan ollut, mutta kiinnostuneempana luin Märtan Kaksi, joka kuvaa yhteisoloa Henrikin kanssa. Miten hän selittää sen, että sieti narsistia? Naisasianainen. En muista selittikö mitenkään, kunhan kuvasi. Pitäisi kerrata kirja.
PoistaPS Muistan eräänkin kirjallisuusteorian, joka irrotti teoksen kaikista siteistään, tekijästä, ympäristöstä, ajasta ja paikasta. Teorian mukaan teos on oman itsensä itsenäinen kokonaisuus, joka leijuu avaruudessa vailla mitään siteitä, mitään kiinnikkeitä.
PoistaTeos syntyy teorian mukaan lukijassa, ja kukaan ei omista kirjaa, vain lukijan kokemus ja tulkinta on tärkeä. Näin ollen kirjoja ei seliteltäisi millään tavoin, vaan kirja eläisi monta erilaista elämää kunkin lukijan kokemuksena.
Ylläoleva Iineksen kirjoitus sisältää tärkeää asiaa. Siinä puhutaan ettei kukaan voi omistaa kirjaa ( tarkoittanee sitä, mitä kirja sisältää.) Se on totta. Kirjan sisällön omistaa kirjailija itse. Hän on sen synnyttänyt. Sama muissa taiteissa. Joku esim. ostaa seinälleen maalauksen. Hän luulee omistansa sen. Mutta tosiasiassa vielä myytyä seinälle ripustettua teosta ei saa mennä millään tavoin korjailemaan. Vain taiteilija itse saa sitä korjata, jos haluaa. Eli taiteilija tavallaan omistaa vielä teoksen. Hauskin tapaus meillä oli kun eräs taulun ostaja pyysi. että mieheni maalaisi työn alakulmaan hänen kissansa kuvan. No eihän se käynyt päinsä. Mutta kissasta saattoi tehdä muotokuvan erikseen.
PoistaNyt on jo kaksi tarinaa jemmassa Einesbaarissa. Kiitos AE:lle ja mikikselle. Lisää odotellaan.
VastaaPoistaOmastani on jo alku, mutta olen hankalassa tilanteessa. En vielä tiedä, mikä tai kuka se yövieras on sillä tyypillä, jota tunnen palavasti haluavani kuvata. Mainittakoon, että hän on oikeasti olemassa.
Minulle kävi huonosti. Harmittaa kovasti. Meillä on ollut vähän levotonta toisen tyttären ikävän sattumuksen takia, mutta sain kuin sainkin yhden jutun eilen kirjoitetuksi. Siitä tuli sellainen keskinkertainen. Tallensin sen koneelle. Tänä aamuna menin sitä katsomaan. En löytänyt sitä. Etsin sitä koko aamupäivän. Ei löytynyt. Etsin sitä äsken vielä. Kävin koneen kaikki ohjelmat läpi panemalla ne hakuun. Ei vaan ole löytynyt vieläkään. Nyt pitäisi alkaa sitä kai uudestaan kirjoittamaan. Harmittaa vaan niin kovasti. Mun mieskin yritti auttaa minua etsinnässä, huonoin tuloksin. Onhan tässä kai vielä aikaa. Meille on vain tulossa väkeä, iso joukko ihmisiä, kulttuuripiiristä. Miestä tuevat haastattelemaan ja kyselemään siitä ajasta kun hän oli täkäläisen taitelijaseuran puheenjohtaja. Tärkein koh
VastaaPoista... ... tärkein kohde tässä hommassa on Olavi Lanu, joka kuoli joku vuosi sitten, ja oli Suomen edustajana kansainvälisessä näyttelyssä joka taas parasta aikaa on Italiassa Venetsian Biennalissa. Olavi oli mukava mies. Hän on esiintynyt yhdessä kirjoituksessani päähenkilönä. Kuvasin siinä tappelua vaimonsa kanssa.
PoistaSe ilahdutti minua, kun luin äsken kommenttejanne ja
huomasin, että te olette innostuneita ideasta kirjoittaa kaikki juttuja Yövieraasta! Onpa kiva lukea niitä sitten!
Liisu, toivottavasti tekstisi löytyy, mutta älä ota paineita, vaikkei löytyisikään. Maailmassa on isompiakin asioita kuin kadonnut käsikirjoitus. Antoisaa kulttuuripäivää! Jännittävä tilaisuus.
VastaaPoistaKiitos, Iines, lohdutuksesta! Totta se, mitä sanot. Koetanpa ottaa asiat rauhallisesti . Oikeassa olet. On ihmisiä jotka vihaavat jo sanaa kulttuuri. Olen sitä mieltä että kaikki liika on liikaa. Mutta vielä ensi viikolla on toimintaa. Silloin 26.pv.on suunnattava itsensä Sibeliustaloon, jossa on orkesteri Norden konsertti, jonka ohjelmassa kuullaan Saulin ja Nielsenin, Tshaikovskin ja Mahlerin musiikkia. Kaikki lempisäveltäjiäni. .
PoistaIines, ilosanoma: S(auli) tuli yllättäen käymään ja selvittää yleensä sotkuni. Nyt kerroin hänelle ihmeellisesti kadonneesta jutusta. Hän otti koneeni polvilleen ja nix, nax, juttu löytyi! Kymmenen minuuttia tarvittiin. Mutta kun nyt illalla tutkin sitä, se oli hyvin huono. Pois,pois vain! Ilo ei siis ollut pitkäaikainen.
Poistapyrstöinen. (Anteeksi, mustalaisset, en halua loukata
Tuo ylimääräinen pyrstöinen juttu kuuluu yhteen toiseen kirjoitukseen, jota en julkaissut. Harmillista kun en osaa kirjoituksianikaan korjata.
VastaaPoistaLiisu, ei noita omia kirjoituksia kannata kovin monta kertaa lukea. Ainahan oma teksti näyttää huonolta, vaikka sitä miten viilailisi. Ehkä auttaa, jos ajattelee, että tekstit täällä (Einesbaarissa, netissä, maailmassa) ovat lähtökohtaisesti keskeneräisiä, ikään kuin luonnoksia. Ne kuitenkin muuttuvat teoksiksi, kun joku lukee ne ja ehkä jotain sanookin.
VastaaPoistaMinua jäi kiinnostamaan tuo pyrstö. Sehän on kuin valmis aihe vaikkapa woke- tai cancel-kulttuuriseen parodiaan.
VastaaPoistaOma juttu tuntuu aina ensilukemalta huonolta. Joskus, äärimmäisen harvoin, luen jonkun vanhan nettijuttuni. Yllätyn siitä, että ai hitto, tämähän on hyvä. Olen nyt taantunut surkeaksi.
Kuka tietää, vaikka joskus aikojen takaa, jos ja kun elää saamme, nämä uudemmatkin jutut kelpaavan ankaralle yliminälle.
Menin itseeni harmistuneena eilen nukkumaan, kun olin sotkenut Iineksen blogia irrallisilla lauseilla, enkä osannut niitä poistaa. (Iines, olet oikeutettu poistamaan kaikki mitä teen väärin, vaikka koko kommentin voit panna menemään.Se on vaan hyvä!)
PoistaTuosta sanasta kulttuuri. Siinä menin liian pitkälle. On totta että kaikki eivät siitä pelkkänä sananakaan pidä. Mutta vähän aikaa sitten jätin tilaamatta yhden lehden kun siinä ei ollut ollenkaan kulttuurisivua. Minusta sanomalehti on kuin moniosainen lautanen, jolla tarjotaan henkistä ravintoa ihmisten syötäväksi. Jos siinä on vaan ajankohtaisia tapauksia, politiikkaa, urheilua, onnettomuuksia tai talousuutisia, mutta kulttuurisivu puuttuu, en taatusti sitä lehteä lue, saati tilaa.
Tuo pyrstöinen juttu, jota yritin poistaa, mutta en osannut, johtuu siitä, kun vertasin kulttuuria sanana mustalaisnaisen hameeseen. Molemmat yhtä laajoja.
Kun istuin kerran odotushuoneessa ja silmien edessä käytävää vaelsi peräkkäin kolme mustalaisnaista jotka olivat pitkissä hameissa ja röyhelöpuseroissa, se oli minusta hauska näky. . Varsinkin kun kaikilla hame selän puolella oli koottu yläosassa suureksi kuhmuksi takapuolen päälle.
Muuten. Kun luin teidän kommenteissa olevia mielipiteitänne, olin ihan kummastunut , miten hyviä ne ovat. Hyvin kirjoitettuja, aidontuntuisia, fiksuja mielipiteitä. Hyviä kirjoittajia olette kaikki.
Minä en lakkaa ihmettelemästä sitä, että tietyt sanat kielletään poliittisesti epäkorrekteina. Minusta esimerkiksi ”mustalainen” on tietyn rodun tai heimon - en edes tiedä, mikä on poliittisesti korrekti sana kuvaamaan tätä - nimitys, joka sisältää jotakin rumaa vain niille, jotka halveksivat erirotuisia.
PoistaOlen jopa ajatellut, että nimestä närkästyvät ovat itse niitä käänteisiä rasisteja, koska erottelevat ihmisiä ryhmiin. Jokaisella ihmisellä on napa, pimppi/ pippeli ja pylly, erimuotoinen, mikä on pelkästään hauskaa. Ei ihonväri mitään merkitse, ihminen on sama nahkansa alla kaikilla.
Jos minä lapsena lauloin mustalaista mullisilmää, tein sen, koska kaikki lapset rallattivat laulua iloisena. En minä silti halveksinut silloisia mustalaisia, eivätkä vanhempani puhuneet heistä pahaa, päinvastoin, olivat vihaisia kun kuulivat rallatuksemme. Tuo oli sitä aikaa, kun mustalaisillakin oli vielä oppimista ja sopeutumista valkolaisten lakeihin ja pykäliin.
Pikku hiljaa mustalaislapsia saatiin kouluun, ja itsellänikin oli romaneja opiskelijoina. Tällöin he olivat jo romaneja, ja tasavertaisia muiden kanssa, sopeutuivat hyvin ryhmään ja olivat mainioita esiintyjiä ns. luovan ilmaisun näytelmäkursseilla. Taisin vähän lelliäkin yhtä romanipoikaa, josta tuli automyyjä, ja joka vaihtoi autoni avaimeen patterin maksutta ja tuli vielä kokeilemaan että toimii.
Yksi romani sanoi kerran ylpeästi, että hän on mustalainen eikä mikään romaani.
Vaahtoan vähän lisää. Nämä kärjistyneet ryhmiin ja luokkiin jakamisen koetetaan tuoda meille mm. Amerikoista samassa mitassa kuin ne siellä ovat, samoin kuin esimerkiksi poliisivihaa tuodaan meille ihan kuin meidän poliisimme olisi samanlainen pikatappaja kuin Amerikan. Myös metoo-liike oli amerikkalaista perua eikä istunut ollenkaan pohjolan hyvinkin naisrauhaisille perukoille, vaikka yritys oli kova ja paine ankara. Kukaan ei tehnyt koskaan ilmoitusta maahanmuuttajamiesten lähentelyistä, sillä he eivät olleet merkittäviä kuten Suomessa ilmiannetut julkkismiehet.
PoistaMinäkin olen istunut palaverissa, jossa perheen äiti sanoi, että kotona he puhuvat omaa kieltään, "tätä mustalaiskieltä". Oli muuten poikkeuksellisen suurisydäminen nainen: lapsissa oli omia, miehen omia, yhteisiä ja sellaisiakin, jotka eivät olleet alun perin kummankaan. Kaikkien asiat hän hoiti jämptisti, usein vauva kainalossa.
PoistaRasismia me kantasuomalaiset emme ehkä aina näe, koska eihän se meidän silmiemme alla yleensä tapahdu. Kun erään suomen kielen ryhmän kanssa aihe nousi esiin, puhe oli aluksi vastentahtoista. Harva haluaa muistella ilkeyttä. Mutta sitten niitä juttuja alkoi tulla, ja muistan oman järkytykseni siitä, voidaanko lapsille todella puhua noin. Mieleen jäi erään kosovolaistaustaisen 15-vuotiaan pojan kertomus. Häntä kaksi aikuista miestä oli syyttänyt muun muassa talvisodasta.
Kyllä näitä oikeita rasistejakin tietysti Härmästäkin löytyy, siitä ei ole kahta sanaa. On myös ihmisiä, jotka eivät lue mitään, eivät ole kiinnostuneita maailmantapahtumista saati politiikasta.
PoistaHämmästyttävän paljon on mm. netissä kaikenlaisiin salaliittoteorioihin ja hopeavesiin uskovia. Kuulin juuri ystävältä eräästä miehestä, joka oli väittänyt neljännen koronarokotuksen aiheuttaneen hänelle vaikean koronatartunnan. Lääketieteen mukaan, jos siis lääkäreitä on uskominen, rokote ei voi mitenkään aiheuttaa koronaa, vaan tartunta on sattuma, joka on tapahtunut rokotuksen aikoihin. Suojan kypsyminenhän kestää pari viikkoa, ja se suojaa ihmistä koronan vaikeilta muodolta eikä sinänsä estä tartuntaa.
Toinen saman ystävän sukulainen, nelikymppinen terve nainen, oli myös saanut vaikean koronan ja joutunut Tyksiin hengityskoneeseen viikoksi. Hän oli rokotevastainen ja kieltänyt rokotteet myös tyttäriltään.
Jos kosovolaisen poika kertoo aikuisten suomalaisten miesten syyttäneen häntä talvisodasta, syynä voi olla esim. se että
Poista1) äijät ovat historiasta mitään tietämättömiä umpityhmiä tolvanoita
2) äijät olivat umpikännissä
3) äijät luulivat poikaa venäläisiksi
4) poika ymmärsi väärin
5) äijät eivät olleetkaan suomalaisia
6) poika valehteli
7) jokin muu syy, esim. äijät vain vertasivat miten suomalaisia ei kukaan auttanut talvisodassa,vaan itse oli nuorena poikana taisteltava, eli miksi vahvan näköinen poika ei puolusta isänmaataan, vaan pakenee kuin akka muiden helmoihin elätettäväksi, perkele...!!!
Epäilen itse tätä seitsemättä. Lisäksi omien havaintojeni mukaan etelämaalaiset nuoret kundit vaikuttavat meistä vanhemmilta kuin ovatkaan. Esim. juniorifutiksessa heitä epäiltiin aina yli-ikäisiksi, vaikka passissa selvästi luki luki, että syntynyt 1.1. silloin ja silloin.
Ainakin kakkonen ja kolmonen liittyivät asiaan. Luultavasti poikaa myös luultiin ikäistään vanhemmaksi, vaikkei hän etelämaalaiselta näyttänytkään. Hän oli Suomessa syntynyt ja sen verran sukkela suustaan, että varmaan antoi talvisotaäijille kunnolla takaisin - mutta se toki kuuluu tästä murheellisesta tarinasta rajata pois.
PoistaTapakulttuurista: Oletteko törmänneet muodikkaaseen herjaamisenmalliin, jossa uhitellaan toiselle, että mä nussin sun mutsias (tai vaihtoehtoisesti siskoa)? Se on käsittääkseni rantautunut meille kulttuureista, joissa äiti on ihan toisella tapaa pyhä olento kuin Suomessa. Minua aina jaksaa huvittaa, kun teini, joka terveystiedon tunneilla hihittelee korvat punaisina ehkäisyvalistusta, esiintyy pahana äidinnussijana. Tämä uhkaamisretoriikka on levinnyt myös kantasuomalaisteinien keskinäisiin riitoihin, ja silloin kyllä kulttuurilaina kuulostaa niin hassulta, että tekee aina mieli kutsua paikalle se äiti, johon teini kertoo kajoavansa.
Minun mieleeni tuli heti tuo kolmoskohta, sillä kosovolainen merkitsee monelle kansanihmiselle vain jotakin itäistä taI slaavia, siis venäläistä.
PoistaMutta samanlaista se rasismista tms:sta syyttäminen on toisinkinpäin, eikä siitä kukaan järkyty. Tyttären koulussa oli yli 70 prosenttia maahanmuuttajaoppilaita. He eivät suinkaan olleet mitään rasismin uhreja eivätkä rassukoita, vaan juuri niitä, jotka kävelivät opettajienkin yli mennen tullen ja joiden takia opettajakunnassa käy jatkuva poismuuttoaalto.
Yksi poika komensi opettajaa - ei tytärtä - nostamaan maahan pudonneen kynänsä. Opettaja ei nostanut vaan käski pojan nostaa itse kynänsä. - Rasisti, huusi poika täysillä. Samaisessa koulussa opettajalta potkaistiin vatsakalvot halki, kun hän koetti pidellä riehuvaa oppilasta. Oppilas ei pahoitellut mitenkään, nauroi vaan. Naisopettaja oli joskus heikoilla tässä koulussa.
Sanon varmuuden vuoksi: tytär pärjäsi hyvin, hän oli jämäkkä ja ystävällinen ope, mutta katsoi, ettei koulu, jossa ei ollut pienintäkään järjestystä, ole kenellekään terveellinen työpaikka. Ei edes oppilaille.
Monesti voi olla kyse siitä, että opettajat eivät rohkene, jaksa tai ehdi olla suoraan yhteydessä maahanmuuttajataustaisten lasten perheisiin. Tai on kielimuuri ja tulkkia hidas ja hankala saada. Toisinaan pitää vain keksiä, kuka on se, jolla perheessä on eniten vaikutusvaltaa lapseen. Eräässä kohtalaisen hyvin tuntemassani koulussa erästä kohtalaisen hyvin tuntemaani naisopettajaa eräs poika nimitti kerran huoraksi. Opettaja soitti seuraavalla välitunnilla pojan isälle ja sanoi, että mikäpä tässä minulla on huorana ollessa mutta kiinnostaa kyllä kuulla, onko teillä kotona ihan yleistäkin nimitellä toisianne huoriksi vai miten minun tämä lapsenne lausunto tulisi tulkita.
PoistaEhkäpä arvaatte, että tämä tarina päättyi onnellisesti. Rauha laskeutui taivaasta. Oppilas jäi ikiajoiksi opettajan sydämeen, ja ehkä vähän toisinkin päin.
Toki tiedän, ettei aina käy niin.
Hyvin monessa maahanmuuttajaperheessä ei ole isää. Tai on siis isä, mutta hänellä on useita vaimoja, ja monta kotia hoidettavana.
PoistaÄidit eivät aina tule tapaamisiin, sillä he nukkuvat hyvin myöhään. Tämä on ollut usean aamupäivätapaamisen estymisen syy. Kaikki ei käy kuin rasvattu, vaikka opettaja olisi kovin halukas auttamaan oppilasta.
Harvoin syy on opettajan taitamattomuudessa, vaan kyllä se on, jos suhtaudutaan asiaan realistisesti, siellä toisessa päässä.
Hyvin monelle oppilaalle on ollut este avun saamiseen se, että muslimikulttuurissa mielenterveysongelmat ovat tabu, niitä hävetään, niitä ei myönnetä, totuutta ei haluta nähdä. Lasta ei voi väkisin auttaa, vaikka opettajalla olisi palava halu, ja resursseja löytyisi. Jos kotoa kielletään, ei lasta voi pakottaa esimerkiksi psykologille.
Toisenlaisiakin tapauksia on, jotka päättyvät onnellisesti, mutta aivan liikaa on tilanteita, joissa auttava käsi torjutaan jollakin tavalla. Ja paljon on lahjakkaitakin maahanmuuttajalapsia, etenkin tytöissä.
Mutta siis jonkinasteinen yllätys minullekin oli se, että nämä tulijalapset eivät suinkaan ole lapsina ja koululaisina uhreja ja rassukoita, vaan tytötkin ovat varsin reipasotteisia ja itsevarmoja.
Minusta opettajissa on paljon taitamattomuuttakin. Joka opettajassa on, jollakin osa-alueella. Onhan se selvää. Ei opettajan koulutuksessa kerrota, miten opettaa moraalia lapselle, joka on nähnyt, kun oma isä ammutaan siinä parin metrin päässä. Itse opettaja on usein elänyt hivenen suojatumman nuoruuden. Kyllä minä näen siinä kuilun, jota ei toki ole mahdoton ylittää mutta vaikea kuitenkin.
PoistaSe, ettei lapsi ota rassukan roolia, ei kai kuitenkaan takaa sitä, ettei hän olisi kokenut rasismia ja muuta ikävää. Muistan yhden somalitaustaisen tytön, joka oli erittäin lahjakas myös kiroilemisen jalossa taidossa ja muutenkin teräväkielinen tapaus. Eräällä tunnilla hän äkkiä huusi mihinkään liittymättömästi: "Eläköön valkoinen Suomi!" Siihen en keksinyt yhtään sopivaa vastausta.
Minusta tuntuu, että lapselle, jonka isä on ammuttu lapsen silmien edessä tai lapselle, joka täällä koti-Suomessa on nähnyt äitinsä pahoinpitelyn, ei tarvitse erikseen opettaa moraalia - voiko ja tarvitseeko moraalia oikeastaan opettaa ulkoisesti?
PoistaTällainen lapsi on jo mielestäni oppinut kantapään ja sydämen kautta moraalista olennaisen: väkivalta on väärin, koska se satuttaa ja järkyttää elämän, se osuu itseenkin.
Olen kasvatusoptimisti. Uskon, että kasvatus vaikuttaa lapseen enemmän kuin järkytykset. Jos lapsi keskellä tragediaakin saa säilyttää ihmisen joka rakastaa ja tukee häntä, vaikkapa äidin, niin sillä on korjaava voima lapsen elämään. Rakkaus voittaa kuoleman, sanoisin näin dramaattisesti. Olenkin enemmän huolissani lasten kasvatuksesta kuin piehtaroisin lapsen kokemissa järkytyksissä. Jos viisas läheinen osaa tukea lasta ja näyttää hänelle, että elämä jatkuu ja sinulla on mahdollisuudet vaikka mihin, surulliset taustat voivat korjaantua.
Niistä lapsista olisin huolissani, joilla ei ole kasvattajaa, joka rakastaa ja tulee oikealla tavalla ja uuden kotimaan eettisiin normeihin mukautuen. On selvää että länsimaiden eettiset arvot ovat ihmisarvoisempia kuin Allahiin uskovien fundamentalistien, joita äideissäkin vielä on.
No nyt oli minulla vaikeuksia päästä kirjautumaan omaan blogiini. Vastasinkin sinulle Einesbaarin sähköpostista, että kiitos, hienoa, novelli tuli perille on pantu valmiiksi kolmanneksi julkaistavaksi kirjoitukseksi.
VastaaPoistaNo, hei! Elelen täällä ruuhkamaisemissa. On ollut harvinaisen paljon tekemistä. Kaksi päivää meni, enkä ennättänyt ajatellekaan kirjoittamista. Kun sitten yritin, oli vaikea keksiä edes jutun alkua, Ja kun alkua ei ole, on turha yrittää siihen sopivaa jatkoa.
VastaaPoistaOlin jo ihan toivoton. Mutta siten eilen käytiin hautausmaalla, Oli hellepäivä täällä, mutta hautausmaalla oli jostain syystä melko vilpoista. Pitkät rivit kuolleita. Kohta sinne ei voi enää yhtään ruumistta haudata, ellei tehdä toista kerrosta ensimmäisen päälle. Mutta kenen syliin silloin tipahtaisi, vilahti mielessä. Paras ottaa polttohautaus. Mutta ei sekään tunnu mukavalta. Kuumat liekit.
Kun tultiin kotin, muistin että jos nyt kuolisin, minulta ei olisi yhtään yövierasta. Oma itseni vain ajatuksissa, Eihän se käy. Muutenkin olen vaarallisen aikaansaamaton- Vielä yövieraaksi pitäisi rynnätä. Hermostuneena avasin koneen. Siinä on mielestäni huono kirjoitusohjelma, Mutta nyt ei valiteta, vaan kirjoitetaan. Ne kaksi alkusanaa poksahti ruudulle, Niistä se oli kiinni? Tekstiä alko tulla hirmuisella vauhdilla. En ajatellut hyvääko vai huonoa. Annoin tulla. Kunnes STÖP.
Nyt on yksi Yövieras valmiina. En varmaan muita ennätä tehdäkään. Nyt täytyy miettiä, Menisinkö yöpaidassa vai talviturkissa uimapuvussa vai juhla-asussa tänä iltana olevaan konserttiin. Huomisiltana tulee meille paljon ihmisiä. On joku kokous. Taitaa olla joku ilta tai päivä. Menoja enemmän kuin jaksaisin. Muuten. Teksti jota äsken kirjoitin, on raakakopio meidän elämästä eriaikoina. Se kiertää tositapausten kehää mitä olen elämässäni kokenut. Lavasteet yritin muuttaa ja kaiken ulkoisen. Mutta sisin pitäisi olla sama kuin se on. Nyt päivä kerrallaan eteenpäin. Kiitos teille kaikille kommenteistanne. Niitä on aina virkistävää lukea.
Minulla oli sama systeemi kirjoitusprosessissa kuin sinulla, Liisu, annoin tulla vaan ja mentiinkin hieman komiikan puolelle, vaikka luulin kirjoittavani psykologista novellia ihmisluonteesta. Yövieraskin tuli vihdoin tarinaani, mutta ei ollenkaan niin kuin ajattelin. Sain ujutettua yhden Pertinkin tarinaani. Pertti on aina tarinoissani, kun käännyn parodian tai huvituksen puolelle. Harmi vaan, että lukijakunta lukee minua niin vakavissaan.
PoistaJänniä hetkiä on edessäsi, Liisu! Hyvin kaikki sujuu.
Väliaikatietoja, ennen kuin luen Liisun kommentin:
VastaaPoistaYövieras-tarinoita on valmiina jo neljä kappaletta, ovat jemmassa Einesbaarissa. Olisi todella jännittävää saada myös uusien tuttavuuksien tarinoita luettavaksi ja palautetta varten. Älkää olko liian kriittisiä itseänne kohtaan. Rohkeasti mukaan, vaikka tuntuisi, että oma juttu on niin ja näin.
Vaan tiesittekö, hyvät lukijat sitä, että Suomi myöntää hövelisti venäläisille viisumeita Eurooppaan matkustamista varten? Suomi on tehtaillut yli 10 000 viisumia heinäkuussa hyökkäyssotaa käyvälle Venäjälle.
VastaaPoistaVenäjän vastaiset pakotteet ovat katkaisseet suorat lentoyhteydet Venäjän ja Euroopan maiden välillä, mutta venäläisturistitpa pääsevät maateitse Suomeen, josta jatkavat matkaansa Eurooopan ostoskeskuksiin ja lomaparatiiseihin.
Ulkoministeriö oletettavasti Haaviston käskystä mussuttaa jotakin venäläisistä ihmisistä, mutta vaikenevat siitä, että suuri, ellei suurin osa, kannattaa Putinia ja Venäjän sotatoimia. Minusta se, että on höplästä vedettävä, on henkistä laiskuutta ja typeryyttä. On sitä diktaattoreja ennenkin syösty valtaistuimilta - miksi ei nyt?
Tytti Tuppurainen vetää toista mussutusvirttä ja vikisee, että pitää odottaa EU:n yhteispäätöksiä. Kissan villat! Suomi on hirmuvallan rajanaapuri ja voisi kerrankin olla etulinjassa ja näyttää mallia muulle Euroopalle.
Ukrainassa on käynnissä valtava inhimillinen tragedia ja humanitaarinen katastrofi, ja Tuppurainen odottaa EU:ta palaavaksi juuri alkaneilta lomilta. Ei ole ihme, että kansa osoittaa kritiikkiä hallituksen linjaa kohtaan.
Rajan sulkeminen olisi venäläisille konkreettinen viesti siitä, mitä seuraa, kun kannattaa Venäjän hyökkäyssotaa ja sulkee silmänsä sotarikoksilta, Ruususen uni ei ole mikään puolustus henkiselle laiskuudelle.
Suomi on turhan nöyrä. Jos kerran EU:n pakotteet jo nyt estävät lennot muihin EU-maihin, niin miksi me emme estä tavallaan samalla tavoin viisumeita. Niillähän lennetään EU-maihin eli ne syövät EU:n pakotteita. Suomihan rikkoo yhteistavoitteita.
PoistaPitää venäläiselle vastarinnalle yksi pakoreitti olla.
PoistaMahtaako se olla vastarintaihminen, joka tänne matkustaa? Epäilen, että on mieluummin rikas turisti, joka tulee meille ja muuhun Eurooppaan shoppailemaan luksusta.
PoistaSe oli kai Zelenskyi, joka sanoi tänään lehdessä, että jokaiselta matkustavalta venäläiseltä tulee ottaa allekirjoitus ja vastaus kysymykseen Hyväksytkö Venäjän hyökkäyssodan. Maahan pääsisivät vain vastarintaihmiset.
Vaan kun tietää venäläisen ketkuluonteen, moniko vastaisi rehellisesti? Vaikka saisivat ainakin ajateltavaa ja infoa siitä, mitä koko muu maailma heistä ajattelee.
Kyllä minun nokkani tuhisi ja tuhisee vähän vieläkin. Pikkuisen stilisoin vielä, mutta siellä se on tallessa, muiden joukossa.
VastaaPoistaEnhän minä millään läppärillä vakavamielisiä tekstejä kirjoittele, vaan työpöytäni ääressä työkoneella.
VastaaPoistaNyt kun mietin, että miksiköhän niin teen... niin luultavasti takana on sellainen tottumus, että täytyy aina tehdä tietyt temput tietyllä tavalla ennen kuin mieli on valmis luomaan jotain uutta.
Kun istahdan työpöytäni ääreen, niin se on kuin Lahtinen kuularuiskun takana: antaa soittaa niin maan perkeleesti.
Näitä kommentteja kirjoittelen kyllä millä sattuu, usein puhelimella. Toisaalta jos en sitä heti lähetä, se voi jäädä lähettämättäkin - enkä kadu sitä koskaan.
Yövieraani on toki kirjoittamista vaille valmis. Tyylillisesti palaan kai vakavamielisen nuoruuteeni, näin kuvittelen nyt.
Maltan tuskin odottaa, että saan lukea lisää Tapsan vakavamielisestä nuoruudesta. Minullakin on kertomuksessani vakavamielinen rouva. Ja Pertti. Nimi puhukoon puolestaan.
VastaaPoistaTäällähän on Yövieraista esitietoa jo niin, että tuntuu kuin olisi katsonut elokuvafestivaalin trailerit. Odotan kiihkeästi Pertin ja muitten kohtaamista. Jostain syystä toivon erityisesti, että myös Riku Riemu ottaisi osaa karkeloon.
VastaaPoistaTapsalle peukkuja, sydämiä ja muita nuorisomerkkejä vakavamielisten tekstien kirjoittamisesta työpöydän tietokoneella. Pöytäkoneella minäkin kirjoittaisin, jos se toimisi. Älypuhelinta en omista, koska luulen olevani villi ja vapaa, joten minun Yövieraani on syntynyt Chromebook sylissä vieraassa asunnossa. Kissat vain vilistelivät sanojen yli.
Kyllä, Rikun kirjoitusta minäkin odotan. Sieltä voisi tulla mitä vaan! Kunpa Riku nyt vastaisi meille naisoletetuille myöntävästi.
VastaaPoistaRiku voisi vaikka oikein sukupuolittaa henkilöitään ja sitten yön pimeydessä saapuisi joku suivaantunut muunsukupuolinen ja Rikuhan näyttäisi sille närhen munat.
Kiitos Iines kauniista sanoista. Kirjoitan, jos kykenen osata.
VastaaPoistaKykenet ja osaat, jos vain nyt istut alas ja alat naputtaa.
VastaaPoistaHyvää unikeonpäivää kaikille! Mahdoitteko tietää, että unikeonpäivä on muissa kielissä ”seitsemän nukkujan päivä” seitsemän kristityn nuorukaisen kunniaksi. He pakenivat uskonvainoajia luolaan, jossa heidän sanottiin nukkuneen parisataa vuotta 200-luvulta alkaen. Heidät julistettiin kuolemansa jälkeen pyhimyksiksi.
PS Meillä eletään vielä ”suomettumisen” aikaa vähemmistöjä koskevassa puheenparressa. Mitään negatiivista ei yksinkertaisesti saa eikä voi sanoa, saati että jostakusta ryhmästä laskettaisiin leikkiä tai kirjoitettaisiin esitettäviä sketsejä. Puheen on oltava vakavaa ja yhteiskuntapoliittisesti äärimmäisen korrektia, jopa hypettävää.
VastaaPoistaTämähän juuri on käänteistä rasismia, homovihaa ynnä muuta ismiä ja fobiaa, että ryhmitellään ja asetetaan pyhimyksen rinkejä jonkun päähän ja turvatilaa ympärille. Ihmisethän ovat arvoltaan samoja, eikä jokin amerikkalainen rasismi tai amerikkalainen poliisiviha taatusti yllä meille. Ainahan ihmistä myös haukutaan, valkolaisiakin, aina kohdellaan myös huonosti. Se on ihmisen osa.
Kunpa näkisi sen päivän, jolloin kaikista ja kaikesta voi laskea leikkiä, laatia parodiaa ilman tuskan parahduksia ja turvattomien pöyristyksiä. Kunpa Ylessäkin saisi taas laatia ja esittää ajan ilmiöistä satiireja. Nyt sillä rintamalla on kuollut alue.
Kolmannella perään:
VastaaPoistaEinesbaarissa on jo viisi novellia jemmassa. Yksi on uudelta kirjoittajalta, mikä on erityisen iladuttavaa.
Konsertti eilen illalla Sibeliustalossa oli huumaava ja hurmaava; siellä oli paljon väkeä ja korsertti itse nostatti mielen taivaisiin voimakkuudellaan ja elämää myötäileväisyydellääni- Koko ilta oli mahtavan hieno. Olin väsynyt sinne mennessä, mutta virkistyin ja kun Sauli toi meidät kotiin ja meni itse esiintymisen jälkeiseen karonkkaan, tapaamiseen soittajien kanssa, olin niin virkistynyt, että halusin lukea kirjoittamani Yövieraan, johon olin ollut aika tyytyväinen- Mutta voi kauhistus. Sehän oli ihan hirveä! Eihän siinä ollut mitään järkeä. Sen nimi olisi pitänyt muuttaa. Nyt ei auta kuin kirjoittaa uusi.
PoistaMeilä on joku haastattelu meneillään tuolla ateljeerakennuksessa pihan perällä. Näyttää kestävän. On ollut jo kaksi tuntia ja jatkuu. Mutta ei tästä tule minulla mitään. Iines minua tuolla aiemmin jo lohdutti, tarkotti varmaan että ei yksi juttu ihmistä tapa. Mutta minua se hermostuttaa. Minusta se on niin kiva idea, että yövieras jokaiselta. Huominen päiväkin on duupattu. Mutta jos jossain välissä saan minäkin jutun kirjoitetuksi. laitan sen blogiini. Sekin huutaa tuskaansa kun sitä ei hoideta. Ihan sama juin hautausmaalla näkyi lappuja: Hauta jota ei hoideta, poistetaan omistuksesta.
Korjaus: EI korsetti vaan konsertti.
PoistaLaita, Liisu, juttu blogiisi, jos ehdit jutun kirjoittaa, niin käydään sitten lukemassa tarinasi. Sinulla tapahtuu nyt niin paljon, että en ihmettele kauheasti, jos ajatukset karkaavat. Voihan sen jutun myöhemminkin kirjoittaa, tai olla kirjoittamatta. Maailma ei käännä suuntaansa, vaikka ihminen tekisi sitä tai tätä.
PoistaKaikki muut virheet jätän arvauksen varaan. Joko alatte hermostua? Otan osaa.
PoistaSamaa mieltä, Iines.
PoistaKorsetti (korsertti) oli kiva virhe! Älä sitä pahoittele.
PoistaÄlä suotta harmittele Liisu, osataan me ymmärtää väärin ilman virheitäkin.
PoistaMutta nyt kun oikein korostit, että konsertti oli huumaava ja korsettisi nosti mielesi taivaisiin, niin herättäähän se tiettyjä mielikuvia.
Haluaisinpa nähdä sen korsetin.
Kiva, että ette hermostu vaan nauratte touhua puhkuvan pikkuliisun innostukselle. Virheet kuuluvat elämään, ja jos ne eivät vahingoita ketään, ne ovat jopa toivottuja itsetyytyväisyyden hillitsemiseksi.
PoistaKonsertista oli paikallislehdessä (ESS) tänään arvostelu. Se oli positiivinen. Siinä kehuttiin suuresti orkesteria, sen johtajaa ja teosten säveltäjiä.
Saulin sävellys (Un Grande Sospiro), joka soitettiin aluksi sai arvostelun, joka sai silmäni loistamaan, Carl Nielsenin Helios oli nappivalinta (sanoo arvostelija), Tshaikovskin Romeo ja Julia olisi vaatinut soittajilta enemmän Innostusta ja raikasta näkökulmaa, ja lopuksi
esitetty Gustav Mahlerin (minun lempisäveltäjäni) ensimmäinen sinfonia, vaativa järkäle, sai orkesterin väliaikana terästyneen tulkinnan kiitettävän taidokkaaksi.
Tämä sama orkesteri soitti eilen saman ohjelman Järvenpäässä ja soittaa sen tänä iltana vielä Helsingissä.
Tarkennus: Konsertti soitetaan Helsingissä Temppeliaukionkirkossa. Tämä tieto niille, joita se kinnostaa.
PoistaMikään ei ole niin mieltä nostavaa kuin jälkeläisen tai perheenjäsenen saama myönteinen palaute tai ylipäänsä pärjääminen ja jopa menestyminen tässä kovassa maailmassa. Se on tärkeämpää kuin oma pärjääminen. Onnea Saulille ja onnea Liisulle ja koko poppoolle!
PoistaLiisu, hei. Minäkin onnittelisin sinua, jos olisin täällä sellaisessa asemassa, että olisi luontevaa onnitella ja halailla. Mutta olen liian vieras sinulle.
PoistaSen sijaan kerron, että luin hiljattain blogistasi liki kuuden vuoden takaisen tekstin, jossa istuttiin Sibeliustalon konserttisalissa. Se liikutti minua jotenkin. Luin myös novellin, jossa jeesuksellinen mies tuntui katselevan lautasensa lihapulliakin hellästi ja myöhemmin näytti naiselle sappikivensä. Minä ajattelin, että siinä sapessa oli viha, jota miehessä ei enää ollut ja jota nainen ei halunnut nähdä. Hieno novelli!
No, oikeastaan piti sanoa sinulle, että ihailen tapaasi puhua jokaiselle hellästi ja pehmeästi, ilman kulmia.
AE, sinähän kauniisti kirjoitat, kiitos! Ja näköaistisi toimii, ei etsi virheitä vaan mitä on elämästä kirjoittamiselle sopivaa tapahtumista. Minäkin haluaisin tutustua pääasiassa sinun kirjoittamiseesi. Kommenttien perusteella olen saanut sen kuvan, että osaat kirjoittaa. Onko sinulla oma blogi tai joku muu paikka, jossa voisi tutustua lähemmin teksteihisi.
PoistaEi minulla ole blogia eikä muutakaan paikkaa. Toivottavasti en sellaista teekään. Kirjoittaminen on minulle vähän kuin jollekulle viina: vaikka olisi vuosien tauko, jos vähän kokeilee, retkahtaa helposti. Ja se on sitten aina jotenkin raastavaa ja tunteikasta. En osaa olla siististi puolittain missään. Täälläkin roikun jo huolestuttavan paljon. Onneksi loma loppuu pian.
PoistaMutta teitä minä luen mielelläni. Aluksi yritin vain hahmottaa, millainen täällä kukin on ja kuka tykkää kenestäkin, ja siksi silmäilin blogejanne. Sitten jotenkin unohduin kahlailemaan sanoihinne.
Lieneekö jossakin joskus ollut yhteiskunta, jossa kaikista ja kaikesta voisi laskea leikkiä? Tokkopa.
VastaaPoistaTeen juuri muistiinpanoja yhdestä poliisiartikkelista, jossa kirjoittaja toteaa monen pitävän tasapuolisen kohtelun takeena sitä, että erilaisuutta ei nähdä vaan "ihminen kohdataan ihmisenä". Hän sanoo, että ajatus on jalo mutta vaarallinen. Poliisin näkökulmasta näennäinen tasapuolisuus vaikeuttaa viharikosten tunnistamista ja tutkimista.
Mutta voi kyllä minäkin riemuitsisin maailmasta, jossa valta olisi niin jaettu, että kaikkia sopisi tasapuolisesti pilkata. Sitä odotellessa.
Niin, miksi erilaisuutta pitäisi nimenomaan korostaa, jos juuri se on koetun epäoikeudenmukaisuuden syy? Miksi se voi muodostaa ohituskaistoja muiden ohi?
VastaaPoistaLuulen, että ylilyönnit tässä skenessä ovat niitä seikkoja, jotka kansalaisia ärsyttävät, ei erilaisuus, vaikka niin halutaan usein tulkita. Se, että joissain amerikkalaisissa kouluissa on asetettu marssijärjestys oppilaiden vastaamisvuoroissa, on hyvä tosiesimerkki ylilyönnistä. Ensin on kysyttävä mustilta tytöiltä, sitten mustilta pojilta, sitten joltain muulta toiseusryhmäläiseltä, sitten toiselta, lopuksi valkoiselta tytöltä ja viimein valkoiselta pojalta.
Tästä pelleilystä on tasa-arvo ja ihmisarvo kaukana.
Muistan usein mainiota Sisko ja sen veli -tv-sarjaa, jossa siskon kehitysvammainen ( saako näin sanoa, ellei, mikä on oikea kiertoilmaus?) deitti ihmetteli ohjelmasta noussutta kohua. Närkästyneet ihmettelivät, miten kehitysvammaisesta voidaan tehdä pilaa, miten hänelle uskalletaan nauraa. Muistan meidänkin opettajainhuoneessamme käydyn keskustelun, jossa aika moni hurskasteli pöyristyneenä paheksuen ohjelman ”vammaispilkkaa”.
Tämä kehitysvammainen mies sanoi sitten medialle, että hän odottaa sitä päivää, jolloin kehitysvammaisille nauretaan samoin kuin ns. terveille ihmisille. Vasta silloin hän kokee olevansa samanarvoinen muiden kanssa. - Se oli viisas lausunto ja opetti minulle paljon asenteista.
Poliisi ei liene kovin kiinnostunut "koetusta epäoikeudenmukaisuudesta". Mikä tahansa närkästyttäminen tai närkästyminen ei ole rikos. Esimerkiksi väkivaltarikokset eivät välttämättä vähene eivätkä selviä sillä, että toteamme ihmisen olevan vain ihminen. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat edelleen aika usein rikoksen uhreja.
VastaaPoistaMainitsemasi Sisko ja sen veli -sarjahan sai monenlaisia palkintojakin, myös vammaisjärjestöiltä. Kohu on ehkä kuitenkin ollut marginaalista. Ainahan joku jossain kohisee. Deittinäyttelijä ei muuten ollut kehitysvammainen vaan CP-vammainen. Se on liikuntavamma eikä sinänsä vaikuta kognitiiviseen suorittamiseen. (Toki kaikenlaisia liitännäissairauksia on monilla.) Ehkä pilkan vapautumisessa olisi ollut vähän pitempi askel, jos olisimmekin nauraneet ihmiselle, joka - korrektia ilmaisua käyttääkseni - saisi oppimiskyvyn kartoituksessa alhaiset pisteet.
Jatkan vaahtoamista. Nimittäin, minusta on aina vaarallista, kun älymystö, älyllinen eliitti ja kulttuuriväki keskustelee vähemmistöistä heidän päänsä yli.
VastaaPoistaMiksi emme kuuntele enemmän mustalaisia, tummaihoisia - muitakin kuin poliittisten järjestöjen riveihinsä nappaamia puolueen suvaitsevuutta julistavia opetettuja tulijoita (eipä silti, hyvin ovat teesit oppineet)? Kotimaahansa täältä lähetettyjä silvottuja tyttösiä? Huivitettuja naisia? Ei riitä, että äänessä ovat vain huivinsa riisuneet naiset ja muunsukupuoliset. Ylipäänsä seksuaalisuus ja sukupuoliasiat ovat älymystön trendijuttu, vaikka oikeasti naisen asema perheissä on useimmiten edelleen huonompi kuin aamutohvelin. Tänne paukut ja feministit hereille omien vatsamakkaroiden esittelystä.
Kyllä tässä vanha partaradikaali on ihmeissään, kun edistyskin tulee nykyään Amerikasta. Vanhoina hyvinä aikoina sieltä ei tullut kuin sortoa, jeesustelua ja imperialismia.
VastaaPoistaPeriaatteessa (vaikkei minulla mitään pyhiä periaatteita olekaan) olen sitä mieltä, että jos jokin kansanryhmä käyttää itsestään hupimielessä kiellettyjä sanoja, muillakin on niitä oikeus käyttää.
Arvoja tulee ja menee, mutta tasa-arvo pysyy.
Miten olen muistavinani, AE, lukeneeni uutisesta tai muusta dokumentista, että sukupuolivähemmistöihin kohdistuneet rikokset ovat usein ellei peräti useimmiten toisten vähemmistöläisten tekemiä? Muistanko vallan väärin? Aivan samoin kuin vaikkapa ruotsalaiset nuoret pojat Malmössä harjoittavat väkivaltaa toisia malmölaisia nuorukaisia ja heidän autojaan kohtaan?
VastaaPoistaNyt en saa kiinni siitä, mitä muistelet lukeneesi. Että transihmiset hakkaavat muunsukupuolisia ja homot biseksuaaleja? Häh?
VastaaPoista
VastaaPoistaSisko ja sen veli - sarjan yhteydessä puhuttiin myös termistä ”kehari”. Tuohon aikaan ei kansalaisilla ollut tietoa kehityshäiriöistä, vaan yleisesti puhuttiin kehitysvammaisuudesta laskien tähän sarjaan vissiin kaikki häikät. Tämä sarjan ”kehari” taisi itsekin käyttää tätä termiä, ja laski sen samaan sarjaan itsensä kaltaisille nauramisen lisäksi. Suuri yleisö paheksui termiä.
Jos ihmisellä on liikkumisen vamma, niin onhan se loogisesti ajatellen kehitysvamma, jos se estää hyvää liikkumista ja on syntynyt varhaisvuosina tai ennen syntymää. Eihän kehitysvamman tarvitse millään tavoin viitata ajattelutoiminnan puutteeseen. Ohjelmastakin näki, että tällä huumorintajuisella deitillä raksutti tavattoman hyvin. Samoin raksutti muutama vuosi sitten tulleen sarjan nuorilla, Toisenlaiset frendit, joka kuvasi suomalaisia eri tavoin kehitykseltään häiriöisiä (?) nuoria, jotka asuivat kommuunissa.
PS Minäkin olen vammainen, enkä halua termiä kierrettävän. Puhevammainen. Nautin jopa 100 euron verovähennystä vuosituloistani.
Niin, termit ja niiden rajat muuttuvat. Häiriöitäkään ei nykykasvatustieteessä juuri tapaa. On vain vaikeuksia ja ominaisuuksia. Sinullekin joku reipas pedagogi opettaisi, että et sinä ole puhevammainen vaan sinulla on puhevamma. Ehkä tämmöisellä identiteettikoulutuksella on lapsille merkitystä, en tiedä.
VastaaPoistaKun olin pieni, minun äitini kielsi siskoa ja minua nimittämästä ketään "idiootiksi". Hänelle se oli lääketieteellinen termi. (Ja antiikin kreikkalaisille jotain ihan muuta...) Minä itse taas olin tarkka siitä, että minun lapseni eivät käyttäneet "homoa" haukkumasanana.
Mutta sinun puheessasi kaikuu itse asiassa raikas ja muodikas subjektidiskurssi, kun puhut vammaisista. Et näe vammaista hyysättävänä taakkana etkä traagisena tapauksena vaan vaadit subjektille puhevaltaa. Pahoittelen sanaa "diskurssi", joka täällä on kirottu, mutta sattumoisin tämä aihe kiinnostaa minua kovasti. Luin hiljattain väikkärin, jossa oli analysoitu sairaalahenkilökunnan, opettajien ja muitten ammatti-ihmisten puhetta siltä kannalta, miten niissä rakennettiin vammaisuuden ja vammaisen lapsen käsitteitä.
Tuo on mielenkiintoinen käsitteellinen ero, että ”ihminen on vammainen” tai ”ihmisellä on vamma”. Jälkimmäisessä vamma pienenee, se on vain yksi osa ihmistä, kun taas edellisessä koko paketti on pilalla. Olen tässä samaa mieltä, että sanoilla on suuri voima asenteen muokkaajina. Tämä on aivan järkevää kielenkäyttöä.
VastaaPoistaTietysti aina on kiva saivarrella ihan lämpimikseen. Ei pitäisi siis myöskään sanoa, että ”Teuvo on perussuomalainen/ vasemmistolainen tms.”, vaan jotenkin niin että ”Teuvolla on perussuomalainen/ vasemmistolainen” näkemys asiasta.
Jatkojalostan esimerkkiäni. Jos nimittäin halutaan todella hyvää keskustelua asioista, niitä ei nimetä edes persu- eikä vasurileimoilla, vaan puhutaan vain siitä asiasta luokittelematta sitä mihinkään kategoriaan. Näin eri näkemykset puhuisivat keskenään ilman rasittavia lokeroihin panoja. Voisi tulla valmistakin ilman jankkausta.
VastaaPoistaHuomasin tämän vasta nyt aamulla, silmäni ohitti sen jotenkin eilen, AE:” Nyt en saa kiinni siitä, mitä muistelet lukeneesi. Että transihmiset hakkaavat muunsukupuolisia ja homot biseksuaaleja? Häh?”
VastaaPoistaSanoit nimittäin ylempänä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat ovat edelleen aika usein rikoksen uhreja. - Tämä antaa lukijallle vaikutelman, että rikoksen tekijät olisivat aina ja vain ei-vähemmistöön kuuluvia.
Muistamani uutisen/ dokumentin mukaan väkivallan tekijät ovat usein kuitenkin samasta elinpiiristä, eli jos käytän poliittisesti ei-korrektia kieltä, vähemmistöihin kuuluvat mukiloivat myös itse toisiaan, valtaosa väkivallasta on lähisuhdeväkivaltaa esimerkiksi maahanmuuttajanaisten keskuudessa. Homopiireissä homoseksuaali voi tappaa homoseksuaalin mustasukkaisuuden tms:n vuoksi. Miksi tämä olisi mahdotonta? Vähemmistöihin kuuluvat eivät ole pyhimyksiä vaan tavallisia ihmisiä, joissa asuu sekä hyvä että paha, ja he tekevät samanlaisia rikoksia kuin muutkin rikoksentekijät.
Tämä on muistamani, mutta minua saa oikaista. Enkä tahdo vähätellä tai kiistää viharikoksia, joita taatusti tapahtuu myös pienessä Suomessa, mutta ei ollenkaan Amerikan mitassa. Enemmän meillä kai tapahtuu henkistä väkivaltaa kuin fyysistä. Muistan vain yhden transnaisen tapon v. 2020, ja kyseessä oli toisen vähemmistöön kuuluvan suorittama mustasukkaisuustappo.
Avopuolisonsa Vantaalla kesällä 2020 puukottanut 29-vuotias mies oli tekoaikaan syyntakeeton.
VastaaPoistaMutta kuului ryhmään seksuaalivähemmistöt, joiden rikoksista nyt on kyse. Syyntakeettomuus ei pese rikosta pois. Uhrin äiti jää aina itkemään.
VastaaPoistaSamalla tavoin kannattaisi varmaan huomauttaa myös ns. enemmistön tekemistä rikoksista. Kenties jokusen sellaisenkin takana on puhtaaksi peseviä syitä. Niistä vaan ei puhuta eikä huomautella.
Yritän osoittaa tässä sen, että seksuaalivähemmistöt ovat tavallisia ihmisiä hyveineen ja paheineen. Hekin voivat olla rikollisia. Kun puhutaan heihin kohdistuvista rikoksista, suurelle yleisölle annetaan usein mielikuva, että ne ovat aina viharikoksia ja vähemmistöt vain uhreja. Tämähän ei pidä paikkaansa. Useat murhat kaikkialla maailmassa ovat lähipiirin tekemiä. Seksuaalivähemmistöt eivät ole poikkeus. Huumeet voivat liittyä erittäin ikävästi tähän maailmaan, ja tässä on valmiina vaarallinen konteksti.
VastaaPoistaKuuluiko ko. mies tosiaan seksuaalivähemmistöön? En tiedä. En muista, että siitä asiasta olisi uutisoitu, ja hyvä niin. Transnaisen mies ei ymmärtääkseni automaattisesti itse kuulu mihinkään vähemmistöön: hän on mies, joka elää naisen kanssa.
VastaaPoistaTietysti vähemmistöryhmissäkin on lähisuhdeväkivaltaa. Minä en kuitenkaan puhunut alun perin lähisuhdeväkivallasta vaan viharikoksista, joihin lukemani poliisiartikkelikin viittasi. Jos homo vetää turpaan toista homoa, se todennäköisesti johtuu jostain muusta kuin siitä, että tämä on homo.
Malmön jengiväkivallan rinnastaminen lähisuhdeväkivaltaan on minusta kummallista, olipa lähisuhde sitten enemmistön tai vähemmistön edustajien. Näkisin ne aika erilaisina ilmiöinä.
En mene takuuseen, mihin ryhmään tekijämies kuului. En muista kuulleeni koko tapauksesta aikoinaan, mutta törmäsin siihen nyt Poliisimuseon sivuilla, jossa puhuttiin kahden miehen välisestä riidasta ja taposta. Myöhemmin asia korjattiin niin, että uhri oli transnainen, mies huumehörhöinen ja ilmeisesti psykoottinen kumppani. Eli järkevästi tulkiten tekijä voi kuulua vain huumehörhöjen vähemmistöryhmään, mutta sitähän me emme tiedä.
VastaaPoistaPoliisimuseon sivuilla todetaan että seksuaalivähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai seksuaalivähemmistöön kuuluvien harjoittamaa väkivaltaa on tutkittu varsin vähän. Rikollisuuden tarkastelua ovat hankaloittaneet muun muassa se, että rikosilmoitukset jäävät usein tekemättä ja myös rikosten raportoinnin ongelmat. Esimerkiksi seksuaalista suuntautumista ei aina tuoda esiin perusteluna väkivallalle, eikä väkivallan tekijöiden seksuaalista suuntautumista rekisteröidä.
Mutta siis meillä lienee seksuaalivähemmistöihin suuntautuva fyysinen väkivalta varsin vähäistä, henkistä väkivaltaa on meillä ja muualla, ja sitä koetaan myös ulkopuolella vähemmistöjen.
Meillä ikään kuin halutaan nähdä rasismia ja sortamista sielläkin, missä sitä oikeasti ei ole. Viittaan vanhan kansan kysymykseen "Mistäs kaukaa vieras on?", joka on tuttavuuden aloitus eikä rasistinen pilkka, niin kuin herkästi sanotaan.
Iines, kiitos onnittelusta, kyllä olet oikeassa, Jos joku omaisista tai tuttavista, naapurinlapsista tai yleensä ihmisestä jonka tuntee ja jonka hengenelämää haluaa seurata, on onnistunut, eli toiset ihmiset hyväksyvät hänen tekonsa, se tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaVarmaan itsekin olet hyvin paljon kiinnostunut oman tyttäresi elämästä ja teoista. Minä luin kerran netistä tyttäresi kirjoittamasta kirjasta otteen. Ajattelin että niin on tullut äitiinsä.
Sinä itse, Iines , olet hyvä kirjoittaja. Voisit milloin tahansa kerätä ns alkutarinasi yhteen ja julkaista ne kirjana. Muistelen, että Kemppinen on joskus hyödyntänyt omaa blogiaan jollain tavoin niin että siitä tuli julkaisu.
No kiitos, Liisu. Minusta tuntuu, että arvokkainta blogissani ovat kommenttikirjoitukset. Edustan sitä näkökantaa, että blogi on tarkoitettu keskusteluun, dialogiin, ei vain omien juttujen tuuttaamiseen. Kemppinenhän ei juuri keskustele kommentoijien kanssa, eli hän tyhjentää pajatsonsa jo jutussaan. Tämä keskusteluun pyrkiminen tietysti leimaa juttujani, joissa on varsinkin aiemmin ollut provosointiakin eli yritystä saada kommentoijien sanaiset arkut auki. Ja keskustelujen julkaiseminenhan ei tulisi kyseeseen ilman lupia asianomaisilta. Kyllä minulle riittää mainiosti ihan tämä foorumi.
PoistaTulin äsken Räpinasta. Olen aivan tohkeissani, eli rapisen. Eckerö Linen M/s Finbo Cargo on rahtilaiva joka kuljettaa kuorma-autoja ja niiden kuljettajia plus henkilöautoja ja niiden sisällä istuvia ihmisiä Vuosaaresta Muugaan (= iso satama Virossa). Jalankulkijoita eikä
VastaaPoista...äsch, kommenttini singahti sinne ennkuin ehdin sitä edes lähettää, jopas jotakin. Minun kun piti lisätä että "jalankulkijoita tuo laiva ei kuljeta eikä polkupyöräilijöitä", koska se ei sillä lailla ole matkustajalaiva. - Laivan henkilökunta tietysti kulkee ilmaiseksi laivan mukana edestakaisin, ja saavat siitä myös palkkaa, vaikka eivät mielestäni mitään seiloreita ole.
PoistaNäin puhuu entinen merenkyntäjä. Zarahustra.
Räpinan paperitehdas (alunperin paperimylly) valmistui vuonna 1734, ja on vanhempi kuin mikään paperimylly Suomessa. Jännä laitos oli, oli on, mutta en rasita teitä millään pitkäpiimäisillä selostuksilla (piima eestissä tarkoittaa maitoa, samoin kuin viineri nakkia, mutta konjakki sentäs/vähemalt on konjakia). Tervist! - Ensimmäisen kerran kävin Virossa (= eestiksi Eesti) 1972 syksyllä, kun sain veikkauksessa 13 oikein ja aika paljon rahaa. Viru -hotelli oli juuri valmistunut. Tallinnan Kaubamajan yläkerrassa oli hillittömän kovameininkinen ravintola, jossa tapasin Ly Vasarin - kivan tytön. No, rakastuin. Koska ei ihminen kohtalolleen mitään mahda. Mutta koska Ly nimenä ei kunis ole, kutsuin häntä Lilianiksi. Meillä oli – uskokaa tai älkää - monta hitsin hauskaa vuotta kahdestaan. Joo.
Ps. Tällä kertaa kukaan mummo ei minua yrittänyt "iskeä". Enkä minäkään heitä. Matka oli silti mukava kuin mika.
Suosin nykyisin - ja sitä suosittelen myös teille, rakkaat maakravut - matkoillani hotellien sijasta ns.Apartment -kämppiä. Sen lisäksi että ne ovat edullisempia, ne ovat myös tilavempia ja kodikkaampia/mukavampia. Lisäksi näin tutustuu väkisin paikalliseen ihmiseen. Ja vaikkei osaisi paikallista kieltä, kuten minä usein en, on ihmisellä silmät ja kädet joilla ilmaista asioita ja tunteitaan. (älypuhelimessa sitä paitsi on Google-Kääntäjä, joka sun sanomisesi vaikka mandariinaKiinaksi tai päärynäJapaniksi kääntää... kokeile vaikka) - Kun tuntematonta ihmistä katsoo silmiin, ja hymyilee hälle, hän alkaa hymyllä sulle. Olen kokenut tämän kaikkialla. Ei siinä sanoja tarvita. - Ja kun ihminen rypistää otsaansa, vaakatasossa, hän miettii. Eikä sitä usein silloin tiedä mitä hän oikeasti miettii, mutta kannattaa ajatella, että jotain mukavaa.
PoistaHarmi, että mummot eivät yrittäneet iskeä sinua, mikis. Hekin ovat tulleet krantuiksi, vaikka heitä on jäljellä enemmän kuin papukoita. Varsinkin jos miehellä on konjakkipaukku edessään, mummot saattavat nyrpistää nenäänsä entisen miehensä muistoksi. Olisi ehkä kannattanut lukea kirjaa tai asiallista sanomalehteä - ei pörssiuutisia, kikka on vanhentunut ja tunnetaan - mietteliään näköisenä otsaryppyä tavoitellen. Konstit on, jos seuraa kaipaa nykymummoista.
PoistaKuulepas, en minä mikään nigerialainen laivanvarustaja ole, vaikka kerran Sulle sellaisen preivin lähetinkin, että olen, kun yritin höynäyttää Sua että lähettäisit mulle 10 000 dollaria. Mutta eipä "perskutirallaa" onnistunut. (täytyy kokeilla joku toinen kerta paremmalla onnella)
PoistaTampereen kirjaston musiikkisalissa, koska se oli rauhallinen ja intiimi (?) paikka, minä Suomi-Eesti ja Eesti-Suomi sanakirjat + kielioppi pöydällä kirjoitin Lilianille kirjeitä. Opin kielen kun itsekseni opettelin, ja lopulta kirjoitin niin kauniita (kyllä!) kirjeitä hälle, että hän tuli minulle mustasukkaiseksi (jah!), väitti että "sinä et osaa eestin kieltä noin hyvin, sinulla täytyy olla siellä Suomessa eestiläinen nainen joka sinua auttaa", etc. (suomennus minun). No ei minulla ollut. Naimisissa toki olin, mitä hälle en maininnut, mutta vaimoni osasi vain ruotsia, englantia, vähän venäjää ja paljon saksaa. Joka mielestäni on riittävästi yhdelle ihmiselle. - Sitä paitsi teimme yhdessä ihanan beibin! Kiitos siitä hälle! (ja mikä ettei, ettei myös mulle))
VastaaPoistaElämää ja maailmaa nähneenä vanhempana herrasmieheni mieleeni juolahti myös selline mõte, että kirjoitit kirjeesi raamatukogus siksi, ettei silloinen vaimosi sattuisi kysymään kellele tuhertelet kirjettä noin maireasti hymyillen?
PoistaVähän niin, Tapsa, mutta ei enempää. Minä inhoan enemmän valehtelua kuin ns. "syrjähyppyjä"; kyllä vaimoni tiesi että minä välillä mikkovilkastus -olen. Tai siis olin. Me vain - niinkuin juorulehdet tapaavat avioeroon johtavista pareista kirjoittaa - "he kasvoivat vähitellen erilleen", tms. Me erosimme hyvinä ystävinä, ei riitaa mistään, ei riidanpoikastakaan!
PoistaMozartia minä siellä musiikkisalissa aina kuuntelin, kuulokkeet korvilla, siellä oli niin hyvät äänentoistolaitteet. Ja diggasin Mozartia silloin... nykyisin en niin enää. (Koska olen vanhentunut.)
PoistaTämä mielestäni on maailmankaikkeuden (tämän, jonka me tunnemme) kaunein sävellys...
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=E2j-frfK-yg&t=185s
Tietysti ärsyttää se että moni muu on samaa mieltä, sitä kun haluaisi olla jotenkin 'erityinen'. Joopa joo. - Seinähullut ovat erikoisia ihmisiä.
Luin nopeasti ja huonosti, lämpimät kiitokset myös AE:lle! - Vähän vaikealle kirjoitus tuntuu, mutta tän´viikonloppun tulloo, jos on tullakseen.
VastaaPoistaHjalmar Nortimo: Eestläissi länkytyksii. - Jaa, mutta minun piti jotain sanoakin, nyt en enää muista mitä. Kaikkea korvaamaan laitan kappaleen, jota nuorena en olisi ajatellutkaan diggaavani. Niin ne ajat vaihtuu ja muuttuu. Irja
VastaaPoistaHumppa käy aina. Mikään ei ole niin kivaa kuin suomalainen oikein jäyhä bändin tekele, jossa kukaan ei hymyile ja ollaan kuin tikun nielleitä lähes hautajaisissa. Kuitenkin soitetaan ja lauletaan aika hyvin, jopa oikeinkin hyvin. Liikuttavaa!
VastaaPoistahttps://youtu.be/m7RkVqNy6Sw
Tiedä nyt tuosta, mutta hyvän parasta oli Kankkulan kaivolla.
VastaaPoistaSe oli minun suosikkiohjelmani radiossa ja tässä on tulos.
PoistaNiin minunkin. Ja sitten tämä "Hyvää iltaa, nimeni on Cox!"
PoistaNiin, kukapa meistä nuorena olisi mieltänyt itseään humppahenkilöksi. En minäkään, mutta nyt jo tykkäsin Rikun ja Iineksen linkeistä. Tuli mieleen siirtolapuutarhan juhannusjuhla jostain kaukaa lapsuudesta. "Irja" oli myös laulukirjassa, johon äiti oli nuorena kirjoittanut laulujen sanoja ja leikannut lehdistä sopivia kuvia. Enimmäkseen niissä oli kauniita naisia, joilla oli hienot kampaukset. Tykkäsin lehteillä sitä kirjaa.
VastaaPoistaLapsuus tulee outoja reittejä takaisin. Ikä pehmentää. Nostalgia ei tunnu enää nololta.
Humpassa on jotain perikansallista jäykkää kaihoa ja kaipausta siellä jytkeen alla. Minua liikuttaa se kankeus, jolla nuo komiat pojatkin lauluaan esittävät. Osataan selvästi, ollaan taidokkaita mutta varotaan, ettei vain hilluta naurettavasti. Kitaristikin on muuten söpö, mutta ei taida ilmekään värähtää kasvoilla. Jalka nousee kerran harkittuun irrotteluun. Kaikilla yhtaikaa.
VastaaPoistaMuistan, että jo opiskeluaikana diggasin Hiski Salomaata, vaikka en osaa sanoa, onko Hiskin musiikki humppaa vai mitä lie. Polkkaa, jenkkaa?
PS Pitäisi kai sanoa ”diggasin Hiski Salomaasta” eikä Salomaata.
PoistaJotenkin olen luullut aina, että se on ”digata jotakin” eikä ”digata jostakusta”. Luulin sitäkin, että digata = harrastaa, suosia. Vaan sehän on kai tykätä (jostakusta).
"Koska ei ihminen kohtalolleen mitään mahda..." minä pidän tästä laulusta kovasti! ja nimenomaan tästä versiosta
PoistaPauli Räsänen
Pidän sitä suomalaisena versiona tämän belgialaisen Jacques Brel'in "Amsterdamista". Josta tässä käheä versio vaihteeksi suomeksi:
Saara Pakkasvirta
Ps. Täytyy myöntää että edellisen laulun teksti on "lyyrisempää", jälkimmäisen taas ehkä realistisempaa. - Mistäs minä sen tietäisin...
Se vähä, mitä merillä ehdin olla, ei minusta merimiestä tehnyt. En sellaista edes kuvittelekaan. Mutta se aika muutti minua (= maailmankuvaani). Tajusin sen - tietysti myöhemmin vasta - kun huomasin että minusta on tullut paljon "suhteellisuudentajuisempi"... Kyllä vain. Kyllä.
PoistaPs. James Joycen "Odysseus" loppuu sanaan "Kyllä". - Tai siis "Yes". (jos ollaan nöpönuu'an tarkkoja)
Ei, kyllä pitää digata jotakin tai jotakuta! Minä olen ehdottomasti tätä koulukuntaa. Minua nuoremmat diggaavat jostakin ja jostakusta.
VastaaPoistaMuistan lyhyen ajanjakson, jolloin nuoret "lovettivat" milloin mitäkin, yleensä toisiaan. Sen jälkeen tuli "raksuttaminen". Jossain vaiheessa oltiin kusessakin, ehkei kuitenkaan Hiski Salomaahan vaan johonkuhun rinnakkaisluokkalaiseen. Nykyään kusessa oleminen on sitten ihan muuta jo.
Luulen myös, että nykyään pikemmin diggaillaan kuin digataan. Siinä on siis tuo -ile-johdin mukana, ja sehän tekee tykkäämisestä jatkuvaa ja toistuvaa - eli lähenee jo tuota harrastusmerkitystä, jonka sinä diggaamiselle joskus kuvittelit.
VastaaPoistaTämä johdininfo ei varmaan kiinnosta kovin monia, mutta sinä kuitenkin ymmärrät, mistä puhutaan.
digata :
Poista(slangia) pitää jotakin hyvänä
Mitä sä diggaat?
Mä diggaan löhöämistä.
Mä diggaan Princeä.
Sanakirja sanoo. Vaan en tiijä onko vanhentunut jo ite, siis tuo sanakirja, slangi kun muuttuu niin nopeasti.
Ps. Tykkään johdininfoista!
Minulle tulee diggailusta mieleen diggaamista kevyempi ja satunnaisempi versio kyseisestä digata-verbistä. Eli diggaaminen olisi kokonaisvaltaisempaa ja pysyvämpää, diggailu ailahtelevampaa, vaihtuvaa ja satunnaisempaa tykkäämistä.
PoistaNykyäänhän mielenkiinnon kohteet vaihtuvat lennosta, ja tavoitteena on kokea mahdollisimman paljon ja monta asiaa, diggailla tänään sitä ja huomenna tuota.
PS Vähän sama kuin halkojen hakkaaminen pro halkojen hakkailu. Ensimmäinen on kovaa työtä, jälkimmäinen kevyempää ja satunnaista, ehkä mielialan eikä tarpeen mukaan.
PoistaRiiaamistakin sanotaan 'hakkailuksi'. Jos te snaijaatte mitä skeidaa mä pamlaa...
PoistaJoo, totta. Diggailussa saattaa olla myös pientä defenssiä. Omistautuvan kertakaikkisen diggaamisen tunnustaminen olisi coolille nykyihmiselle häpeällistä, joten kuulijalle täytyy lieventää tunnesuhdetta kokeiluluontoisemmaksi: Oon tossa vähän diggaillut Hiski Salomaata.
PoistaMikikseltä tuli päivän runo: digata = pitää jotakin hyvänä.
VastaaPoistaSanokaamme: Tule tänne viereen, niin minä vähän diggaan sinua. Tai niin kuin Pelle Miljoona suorasukaisesti: Tahdon digata sinua! Tahdotko sinä minua?
digata = pitää jotakin (asiaa) hyvänä! Esimerkiksi sitä, että "moottoritie on kuuma". Itse kuule AE keksit sen että tässä jotain lääppimään ruvettais... ):- ):-
PoistaNoin sää varmaan siellä raamatukogus Lilianillekin kirjoitit, sanakirjat ja kielioppi pöydällä. Ja nigerialaisena laivanvarustajana Iinekselle.
PoistaMikis taitaa olla liian rehellinen huijariksi. Muistelen jopa, että hän on itse joutunut romanin huijaamaksi.
PoistaItse odottelen edelleen nigerialaisen huijarin kirjettä. Antautuisin ensin rakastuneeksi uhriksi ja sitten panisin morkoonit soimaan.
AE -ettei syntyisi väärinkäsitystä:
Poistapidän kovasti tavastasi keskustella, asenteestasi, luovuudestasi, tavastasi ilmaista itseäsi. Harvinaisen hyvin osaat nähdä asioiden eri puolet (= olla tasapuolinen).
Mikis, kiitos samoin. Sen verran pitkään minäkin olen sinun ilmaisuasi lukenut, että en usko kovin vakavia väärinkäsityksiä ainakaan meidän välillemme syntyvän.
PoistaSinua, Iines, epäilen täysiveriseksi romantikoksi. Nigerialainen kirjoittaisi sinulle, ja ensin sinä esittäisit rakastunutta ja morkoonit soisivat, kirjeitä lentelisi puolin ja toisin kymmenenkin viikossa. Vähä vähältä nigerialaisen omatunto alkaisi soimata ja sydän sulaa. Sinuakin alkaisi kaduttaa, että olet julmasti esittänyt rakastunutta, ja kun nigerialaisesta alkaisi tihkua pieniä aitoja tunteita, sinunkin sydämesi olisi koetuksella. Lopulta nigerialainen paljastaisi, että oikeasti hän on naapurikylän Ville. Sopisitte kohtaavanne Raumalla, Otavan oven edessä. Mutta koska aito romantiikka vaatii onnettoman lopun, Villeen iskisi salama, kun hän juoksisi nupukivikatua kohti Otavaa, ja hän menehtyisi. Elokuvan loppukohtauksessa sinä astuisit Otavan ovesta sisään ja sanoisit baarimikolle: "Viski, kiitos. Ja paljon jäitä."
PoistaLoistavaa, AE, sinussa taas asuu täysverinen sielutieteilijä. Paitsi se, etten juo viskiä enkä mieluusti väkeviä, mutta saattaisin tilata gallonan talon viiniä, ja palan hanhenrintaa ja patonkia.
PoistaJa baarimikko sanoisi että "Totisesti, totisesti sinä tarvitse nyt tuplaviskin, Iines". Jolloin toiletista tuleva herraskaisesti pukeutunut Riku sanoisi "Minulle myös". Ja pöydän alta heräävä mikis "Antakaa mulle kans". Jolloin Tapsakin heittää yltään baarimestarin valeasun ja tekee itselleen myös tuplatotin, ja nelistään he kilistelisivät lasejaan aamuyöhön asti ja muistelisivat menneitä aikoja. Murheellisen maailman he unohtaisivat kapakan rautaisten, mutta kolisevien kaihtimien taakse.
PoistaKuolema, käy sisään ja ulos, kapakassa. La muerte entra y sale de la taberna. Tuoksuu suola ja naaraan veri meren rannan kuumeisissa narduksissa. Kuolema...
Kirjamessuilta ostin viimeksi Heikki Paunosen yhdeksänkymppiä maksaneen "Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii" "Stadin slangin suursanakirjan". Siinä on vähän hassujakin sanoja,joita toki olen kuullut ja käyttänytkin. Hupiukko,kaketreenit, Sukkis. - Sukkis tai Sukkamäki on tietysti Pitäjänmäki, jonka svedunimi on Sockenbacka.
VastaaPoistaToisinaan näkee jonkun vaahtoavan slangisanojen oikeista muodoista. Sellainen on tietysti tyhmää, juustot nappulat kehittävät koko ajan uusia tai mukauusia sanoja.
Turha on tosiaan vaahdota kielen muutoksista, sillä kielen pääominaisuuksia on elävä muutos ja ajassa oleminen, ajasta sieppaaminen.
VastaaPoistaMitä muuta kieli lopulta on kuin puheen ylöskirjaamista? Pitää vaan olla kaiken puhutun pohjana se parjattu kirjakieli, josta kyllä kannattaa pitää sillä tavalla huoli, että se ei kuole pois esimerkiksi englannin kielen alta.
Toki on ärsyttäviäkin muutoksia. Eniten inhoan verbin taivuttamatta jättämistä tietyssä kombossa, esimerkkinä tänään autonradiosta kuulemani naisen laulu: ”Tahdon halaa sua.” Kielitoimisto on muistaakseni antautunut tämän muodon edessä. Minä en.
Tapaan samota metsissä. Äskettäin näin pohjois-espoossa talon takana sadan metrin alueen täynnä maatalouskoneiden romuja . Kai niistä romuliikkeessäkin jotain maksettaisiin,..Pistää miettimään aikaisempien vuosikymmenten maataloustukia. Kompensoiko valtio liikaa esim. koneiden hankintaan.
VastaaPoistaOnhan niitä tukia ollut. Sonnipalkkio, emolehmäpalkkio, kesantotuki jne. Taatusti koneostoja on tuettu kaksin käsin.
PoistaKepulaisia hyvin tuntevana tiedän, että mikään ei vedä vertoja kepulaisten kotiinpäinvetämiselle. Yhdelläkin sukulaisperheellä oli niin paljon erilaisia tukia isolla tiluksellaan, että kaikkien viiden lapsen lapsilisät talletettiin kunkin lapsen pankkikirjalle koskaan niitä käyttämättä. Annettiin sitten lapselle opintorahaksi, kun muut ei-kepulaiset opiskelivat opintolainalla.
Ælæ irivstele kææpiølle! Kißa kierosilmæ.
VastaaPoista¿Missæ sinæ asut?
Minulla on µ. Olen sekæ © ettæ ®.
Heh, saatteko itse kysymysmerkin väärinpäin¿ Tai tämmösiä Ÿ. † ‡ ...
Vastaus: kyllä saatte.
Poistahttps://jkorpela.fi/nappis.html
Ps. Näistä koodisivustoista on laajempiakin versioita kuin tämä.
Mikis,nyt minun täytyy todeta, että Korpeloillasi olet kovasti jälkeen jäänyt. Ns. jälkijättöinen.
PoistaTotta. Olen vanhan liiton vanhanaikainen mies. Jota 4H-yhdistyksen nuoret tytöt saattavat kädestä pitäen suojatien yli, etten kompastuisi. Puhumattakaan partiotytöistä.
VastaaPoista