Olipas kerran Orvokki, Orvokki Onninen, kodinhoitaja. Voin kertoa luottamuksella, että on hän vieläkin. Näin ainakin luulen, vaikken voi olla varma. Paikallislehdessä ei ainakaan ole ollut kuolinilmoitusta.
Orvokkia ei ole enää näkynyt pientä villakoiraansa ulkoiluttamassa, joten ainakin koira on kuollut. Viimeinen tieto, jonka hänestä kuulin, oli se, että hän on liittynyt helluntailaisten paikallishaaraan ja käy ihmisten ovilla kyselemässä heidän Jumala-suhteensa tilaa.
Kun aikoinani palasin lapsen kanssa Turusta Pikkukaupunkiin, muutin puiseen pitkulaiseen taloon, jossa asui kaupungin matalapalkkaisia renkejä, viraston työtekijöitä, sosiaalipuolen ihmisiä, opettaja, kodinhoitajia, ylikätilö ja Yläkerran Poika. Yläkerran Poika oli kunnan elätti, jolla oli vanha mopo. Ajaessaan hän käytti nahkaista lakkia, jonkalaisia moottoripyöräilijät joskus käyttivät. - Onksul kenkä päässä, kysyi lapsi pojalta ja hymyili kauniisti. Poikakin hymyili. Ylikätilölle lapsi hymyili vielä kauniimmin, sillä ylikätilö kielsi topakasti häntä siirtelemästä pihan kiveä rännin alta. - Mää vaan katon, mitä siel alla on. Elämä oli kaikin puolin auvoista tuohon aikaan.
Tuli sitten kerran Orvokki pihassa meitä vastaan, vapun aattona. Poimi kassistaan pienen kaurakeksipaketin ja näytti sitä meille leveästi hymyillen ja kikatellen vallattomalle tuhlailulleen.
- Ostin vähän vappuhyvää.
- Oi että! Kivat!
Itselläni taisi kassissa olla monenlaista hyvää ja vappukarkkejakin. Vaan tuosta lähtien kaurakeksit ovat olleet meillä päin Orvokin vappuhyviä. Kun elämä pannaan ranttaliksi.
Mainittakoon muuten, että tuo Orvokin vappuhyvä -vappu on se vappu, joka oli lähes kuuma. Lapsella oli kultakiharainen pää paljaana kevättuulessa, keltainen teepaita ja keltaiset shortsit, kun kävelimme torille ostamaan ilmapalloa. Minulla oli Marimekon musta-harmaakuvioinen spagettiolkaiminen yöpaita, jota käytin mekkona.
Ostimme tötteröjäätelöt ja ilmapallon Leijonilta eli Lions Clubin ökymiehiltä, paikkakunnan sysimustilta oikeistojehuilta. Ei maaseudulla ollut valinnanvaraa. Jos köyhä halusi lapselleen pallon, oli annettava hiellä ansaitut roposet rikkaiden miesten ökytileille.
(Maalaus Niko Pirosmani)
Orvokin vappuhyvistä tulee mieleeni eräs lapsuuskaverini (jonka äidin nimi muuten oli myös Orvokki), jolla oli tapana hihkaista, että nyt ruvetaan ryyppäämään - ja sitten hän joi toisenkin keskikaljan, ei koskaan enempää.
VastaaPoistaAina kun joku sitten sattui sanomaan (aika usein siihen aikaan), että eiköhän ruvata ryyppäämään, niin me muut muka kauhistuimme, että ei helvetissä, me halutaan vetää kunnon kännit!
Meillä kaivoskylässä oli kyllä erikseen demarien ja kommarien pallonmyyjät, mutta ei oikeistojehuilla, he vetäytyivät hillumaan yhtiön majalle, pois rahvaan silmistä.
Terveisiä Mantalta, hän sai lakin nyt toistaiseksi viimeistä kertaa. Huomenna lähden marssimaan, toivottavasti se ei ole viimeinen taisto.
Meille jäi tämä Orvokin vappuhyvä ikuiseen kielenkäyttöön. Tänäänkin kun aamupäivällä ostin munkkeja ja vähän muutakin vappuherkkua, otin kuvan ostoskoristani ja lähetin lapselle otsikolla Orvokin vappuhyvät.
VastaaPoistaMarssiminen kannattaa aina. Ja nythän on oikein kehotus marssia sysimustaa oikeistohallitusta vastaan, että kaipa siellä on mielenosoitusmarssiinkin mahdollisuus.
Hupaisaa oli Ville Niinistön puuttuminen asiaan, jota hän ei tainnut oikein tajuta. Hän arvosteli erään poliitikon kommenttia poliisien varautumisesta, mutta ei nähnyt mitään ristiriitaa Arhinmäen yllytyksessä demokratiaa vastaan. On eri asia kehottaa ihmisiä marssimaan jonkin aatteen puolesta kuin kehottaa kansaa marssimaan jotakin vastaan.
Satuin näkemään tänään Teemalta muutaman Kom-teatterin lauluesityksen.
VastaaPoistaEilen pehtoori oli ohjelman katsonut ja tänään oli ilmeinen uusinta, josta näin muutaman laulun.
Minä olin eilen viettämässä iltaa naapureiden kanssa kyläkapakassa.
Liikutuin, kun muistin silloiset yhteenkuuluvuuden tunteeni nostalgisten työväenlaulujen siivittämänä.
" Ei aika mennyt koskaan palaa" lauloi ennen Jussi ja Eerokin.
Ei palaa ainakaan samanlaisena, lisäisin.
Aikoinaan meitä oli suuri joukko, jotka puhdasydämisinä uskoimme ideologiamme parantavan ihmisten elinoloja ja olosuhteita maailmanlaajuisesti.
Se uskomuspuu kantoi jonkin aikaa hyviäkin hedelmiä. Yhä vielä lienee mullan alla mädänneen hedelmän siemeniä, mutta ne eivät eri syistä voi enää itää.
Saastuneista siemenistä kasvaneet puut tuottavat vahingoittuneita, sairaita hedelmiä.
Yhtä kirkasotsaisina uusien sukupolvien puutarhurit uskovat olevansa matkalla kohti rehevää, kukoistavaa paratiisia.
Aika näyttää kuinka lopulta käy puutarhurien rajattomalle vapaudelle, heidän siementen risteytyksilleen, oksien varttamisille, viljelykokeiluille ja maanparannusohjelmille.
Nämä vanhat työväenlaulut ovat parasta kaikesta, rakastan niitä edelleen, jopa naiiveimpia niistä, kuten setä Leniniä. Niin vilpitöntä oli usko maailmanparannukseen, että se peitti alleen myös kyseenalaista toimintaa.
PoistaNyt eletään mielenkiintoisia aikoja, kun työväki vähenee ammattiliitoista ja Riku Aallolla on huoli vallan säilymisestä omassa pöydässä. Vaan kun se duunariporukka on valunut vähän muihin leireihin.
Minusta tämä vuotaminen perussuomalaisiin on varsin loogista. Entinen työväenliike on kiinnittänyt kovasti huomiota vallan muihin ihmisryhmiin kuin duunareihin, hoitoalaan tai koulutukseen. Ei duunari perusta kovastikaan sukupuolten moninaisuudesta.
Setä Leninistä en ole ikinä laulanut, enkä tule ikinä laulamaan. Me lauloimme perinteisiä työväenlauluja, emme taistolais-lahkolaisten moderneja puoluepoliittisia agitaatiorenkutuksia. Onhan ne ihan kivoja, en sitä väitä, mutta likaisia.
PoistaVaikka olenkin hieman hyväuskoisen naiivi, joskus, joissakin asioissa, jonkin aikaa, niin poliittisesti en ole sitä ikinä ollut. Johtunee taustasta.
Minusta Forssan ohjelma oli hyvä, mutta Terijoen ohjelma huono.
Mutta marssimaan lähden Hakiksesta, en Snellmanin puistosta. Perinteiden idea kun on, että niitä noudatetaan.
Myönnän hereästi, etten tiedä Forssan ohjelmaa enkä kai Terijoenkaan, saati niiden eroja. Forssasta tulee mieleeni vain kaksi asiaa: Mikis ja sitten se linja-autoasema, jossa on pakollinen pysähdys dösämatkalla Helsinkiin.
PoistaEli kyllä minä olin hyväuskoinen ja naiivi, mutta silti sydämestäni kiihkossa mukana. Minulle kelpasi pinssi kuin pinssi, Maon pinssi, Leninin pinssi, Chen kuva kämppäni seinällä, kunhan ne sointuivat muuhun väritykseeni ja sisutukseen. Opin nopeasti oikeat tavat ajatella.
Ainoa mitä vierastin, vaikken tunnustanut sitä, oli hippimiesten korkea-asteinen sovinismi ja naisten hyväksikäyttö. Naiset saatiin uskomaan, että ideologiaan kuului antaa kaikille. Pihdata ei saanut, se oli porvarillista ja tuomittavaa. Ja tytöthän antoivat, rakkaus oli vapaata. Jos värkit eivät sopineet yhteen, aina voi erota. Alkoi ilmestyä jopa ero-oppaita. Minulla on yksi perusteelinen ero-opas vieläkin hyllyssäni.
Totta. Työväki on saanut aikanaan yhteen hiileen puhaltamalla parannuksia työehtoihin, palkkoihin ja työoloihin.
PoistaKansanedustajien sekalainen seurakunta on sittemmin sössinyt päätöksillään monia asioita.
Aaltoliikettähän sukupolvien ideologiset ajatukset ovat. Fasismin ja ja fyyrereitten jälkeen seuraa yhteiskunnissa vaihe, jolloin vakuutellaan etteivät kansanmurha- hirveydet saa toistua enää ikinä.
Jokin aika yritetään olla ihmisiksi, vaan nyt on jo havaittavissa eri maiden kansalaisissa kaipuuta seikkailuihin ja jännitykseen. Tuetaan sotimista, harjoitellaan sotaa jotta saadaan kitkettyä väärinajattelijat ja heidän yhteiskuntamallinsa pois maailman kartalta.
Enää ei niin vain hyväksytä erilaisia maailmankatsomuksia, vaikka olevinaan ollaankin edelleen niin "keleen" suvaitsevia puheissa.
Jälleen fasismin ikuinen käärme kuiskuttelee vastaanottavaisten korviin saatanallisia säkeitään.
Noora tietysti yllä. Saarnaajan henki lienee kuiskimassa minun korviini. :)
PoistaYhtä sinisilmäisesti uskotaan eri uskonnonlahkojen johtajia kuin diktaattoreja ja ollaan autuaita kun taivaspaikka on tiedossa.
VastaaPoistaIines, kertomuksesi kodinhoitaja saattoi olla onnellinen ihminen kieltäymyksiä harrastaessaan.
Eikös paavikin ole peräti Jumalan sijainen maanpäällä? Paraskin rauhan lähettiläs! Tuli taas mieleeni paavin Unnarin matkan uutisesta, että Kuinka joku täysjärkinen voi edes suostua paaviksi?
En voi mitään, mutta eri lahkojen saarnamiehistä minulla on vastenmielisiä mielikuvia. Heissä on manipuloivia, lipeviä ja ovelia herkkien, hädissään olevien ihmisten mieleen kaivautujia.
Itsekuri ja itsetuntemus ei ole pahasta ihmiselle. Niitä pitäisi jollakin konstilla vahvistaa lapsuudesta asti.
Höveli, överi, kaiken hyväksyvä hällävälielämäkään kun ei taida johtaa tasapainoiseen, pysyvään mielen hyvinvointiin.
Nimenomaan, Noora, Orvokille kaurakeksipaketti oli juhlaa. Kun elämä pannaan ranttaliksi.
PoistaOrvokki oli/ on se ihana ihminen, joka on joko uskomattoman vilpitön ja naiivi tai sitten toteuttaa iloisesti omaa valitsemaansa polkua.
Monet vuodet hän kulki ikkunani edessä kulkevaa katua pitkin ulkoiluttaen villakoiraa, joka kipitti ilman hihnaa. Kun jotain pelottavaa tuli vastaan, koira kipaisi Orvokin pitkän hameen helmoihin ja pyysi syliin. Välillä koiraa kannettiinkin sylissä.
Mitä paaviin tulee, uskon siihen, että joku voi uskoa niin syvästi ja varmasti uskontonsa Jumalaan, että hän uhraa oman elämänsäkin toteuttaessaan Jumalansa ”tahtoa”.
Katolisilla on muutenkin aivan eri sfäärit uskonnoissaan kuin evankelis-luterilaisilla. Kirkossakäynti tänäkin päivänä on katolisissa maissa aika yleistä, joskin käsittääkseni harvennut jonkin verran. Ei tarvitse kuin katsoa paavin joulurauhan julistusta, niin tämä katolinen uskovaisuus asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Uskovaisuus on niin suuri ja määräävä osa katolisuutta, että en oikeastaan ihmettele edes pappien viehtymystä kuoripoikien hyväksikäyttöön. (Se etten ihmettele, ei tarkoita sitä, että hyväksyn asian. Suom. Huom.)
Uskonnoista olen samaa mieltä arvon leidien / mökin muijien (valitkaa sopivampi) kanssa.
PoistaToisaalta meikäläiset lahkolaisliikkeet asettuvat raameihinsa kun vertaa niitä vaikkapa muslimien vastaaviin.
Saman isän äpärälapsia. (Toivottavasti kukaan muslimi ei lue tätä blogia. Lestadiolaisten kanssa kyllä pärjää.)
Uskonnollisista liikkeistä täällä Pikkukaupungissa päin oli ennen minun syntymääni vallassa ns. kartanolaisuus, Alma Kartanon ja Tilda Reunasen johtama pieni mutta voimakas lahko. Se käytti lapsisaarnaajia, joita koulutti tehtävään.
PoistaLahko nousi julkisuuteen, kun se saatiin kiinni lasten hyväksikäytöstä ja pedofiliasta. Yksi näistä lapsisaarnaajista elää edelleen täällä päin. Ulla Appelsin on kirjoittanut hänen lapsuudestaan muistelmateoksen Lapsuus lahkon vankina. Jos oikein muistan, se oli itse Alma Kartano, joka makuuti näitä pieniä poikia vuoteessaan. Että on sitä meilläkin osattu.
Itselläni oli oppilaana kerran oppilas, jolla oli sama sukunimi kuin Almalla. Hän oli siis toisella asteella, eikä olut koskaan pidellyt käsissään rahaa. Muutenkin hän oli kuin tynnyrissä kasvanut, pöllähtänyt ikään kuin avaruudesta muiden keskelle, hyvin erikoinen tapaus, jonka kanssa opettaja sai olla kieli keskellä suuta. Samaa sukua kuin Alma.
Tämä lapsisaarnaajapoika, nykyinen kauppaneuvos, lentelee nykyään omalla lentokoneellaan rakentamaltaan lentokentältä Pikkukaupunginkin taivaalla. Kun pörisee tietyllä tavalla, tietää että siellä se Leevi lentelee.
Kaikki kirjani olen järjestellyt hyvin tarkan tieteellisesti, korkeampimateemaattisen taulukoinnin mukaan. Leevin elämäkertakin minulla muistaakseni on, mutta se ei ihme ja kumma ollut sille selvästi varatussa paikassa, vaan jossain muualla. Täytyypä vastedes olla VAROVAmpi.
PoistaHatunnosto kirjastostasi! Minulla on melko mielivaltainen järjestys, enkä edes muista tarkoin kaikkia kirjojani. Hämmästyn joskus, kun löydän kirjastossani jonkin kirjan. - Ai, minulla oli tämäkin.
PoistaTämä johtuu siitä, että olen ostellut kirjoja yksitellen ja pinossa, sieltä ja täältä ja tuoltakin vielä, kirjakaupopista, huutokaupoista, antikvariaateista, kirjastojen poistomyynneistä krontmyntyssä. Lahjaksikin on tullut aika paljon.
Kiitos hautnnostosta, Iines! Yksinkertaistettuna kirjojensäilömis kaavani on: Hyllyihin mitä mahtuu, lattialle ja sinne tänne muut, loput kellariin. - Hyi helvata, että kirjakasoista pitäisi päästä eroon, mutta lisää vain tulee!
PoistaMiten minä mielessäni arvelin jotakin tällaista. Vaan eihän ihmisistä koskaan tiedä, koska ne hurahtavat uskoon..
PoistaMitä tehdä pölyyntyville kirjoille ja kirjapinoille. Minullakin on ohi se aika, että kirjat olisivat siististi vierekkäin. Kyllä ne ovat hyllyssä jo vierekkäin ja päällekkäin, sinne on työnnettävä, missä on tilaa. Kirjoja on joka huoneessa, jos lasketaan mukaan keittiön keittokirjat. Esimerkiksi lainakirjat eivät mahdu hyllyihin, ne ovat aina jossakin pöytien päällä.
Olen päättänyt tuhota kirjan aina silloin tällöin. Kannet irti ja paperikeräykseen. Eivät ne kenellekään kelpaa, ja divarin myyjät ostavat niitä pitkin hampain jos niinkään.
Liekö tuo taiteilija sukua afganistanin sodan ex-helikopteripilotille Hulismani Pirosmanille. Tuolle Isä Tiitisen agentti Usko Kyykkää avustaneelle sannkarille.
VastaaPoistaICT-ukkeli
Enpäs osaa sanoa! Niko Pirosmani on alkuperäiseltä nimeltään Niko Pirosmanašvili, kotoisin Georgiasta.
PoistaHän oli äärimmäisen köyhä taiteilija, jonka kerrotaan rakastuneen ranskalaiseen naiseen, jonka ikkunan alle hän tilasi röykkiöittäin ruusuja, niin paljon että joutui itse konkurssiin. Hänestä kertoo venäläinen laulu, Alla Pugatšovan Miljoona miljoona ruusua. Mainittakooon, että Pirosmani kuoli nälkään.
Vaan Hulismani on kiva nimi. Sopisi hyvin nykyvauvoillekin. Pikku Hulismani.
PoistaParemminhan se sopii nykyvauvojen nykyisille nyky-isille - "mihin hemmettiin se Hulismani taas livahti, kapakkaan varmaan niiden rikusmanien ja mikismanien - ja saakuri rallaa - minun manien kanssa!"
PoistaHulismani toimisi myös eläimen nimenä, varsinkin koiran, koska siitä lyhentyisi päivittäiskäyttöön Huli. Ja tämä pohja toimii lukuisille lisä- ja pilailunimille, jotka lähentävät koiran ja sen omistajan suhdetta.
PoistaMeillä, tai tyttärellä esimerkiksi on kissa, pitkäkarvainen tuuheaturkki Lumo, ragdoll, jolla on lukuisia pilailunimiä, koska tyyppi luulee olevansa maailman kaunein ja paras kissa. Me puhuttelemme sitä Lihavaksi ja joskus myös Läskiksi, jotta saisimme sen palautettua maan pinnalle.
Kuvasta noussut:
VastaaPoistaTässä soitan harmonikkaa
seuranani linnut on.
Matto kuivuu tuotapikaa,
kun vain maltan odottaa.
Mieli kaunis, hellä mulla,
ajatukset soittoon saa.
Olen nainen nuori vielä,
ajattelen mitä vaan.
Ihanaa, Ripranie, ihanaa!
VastaaPoistaMä linnut päästän sisään taloon
ja avaan ovet kevään valoon,
kun päivä touon tullut on,
ja mieli vallaton
haitari kaikuu täysin palkein
ja hyvin aikein!
Hyvä mimmit, kevät saa näköjään runosuonen tykyttämään. Lykkäänpä minäkin sekaan vappuhyvän:
VastaaPoistaVaikk ulkona yö on musta
vaivaa mua ei sielun tuska,
sävelet kun ilmaan sinkoo
luoksein tipuset jo pinkoo.
Tiedä nimeäni kun et
hymyni kai silti tunnet?
Ratketkoon jo tietovisa:
Tässähän on Mona Lisa!
Työt on tehty tältä erää
VastaaPoistasilloin sirmakkani herää
ystäväni luoksein kerää
soitan, soitan niitä näitä
kuka pian viettää häitä.
Kiitos noista runoista! Kiva, kun aina joskus päästellään menemään sulosävelin.
VastaaPoistaKevät ja Suomen suvi ovat aina innoittaneet runoniekkoja, vaikka toisaalta voisi kyllä sanoa, että suomalaisen runon ominta omaa ovat tummat vedet ja tuskassa lilluminen. Harvassa ovat hauskat runot, ja ehkä ne ovat vain lastenkirjallisuudessa.
Tänä aamuna herättiin harmaaseen sateeseen. Meikäläisellä on edessä auton katsastus. Auto on vuosimallia 2014 ja sillä on ajettu 39 674 kilometriä. Joku saa siitä tosi hyvän pikkuauton, jos vaihdan vähän ärhäkkäämpään pörisijään. Ihmisen pitää mennä elämässä eteeenpäin eikä jämähtää yhteen pikku Yarikseen. Isolla pääsee.
"Tummissa vesissä ja tuskassa lillun..." tästäpä tulisikin ponteva runo, mutten nyt näin aamutuimaan kehtaa.
PoistaAutosi ja sinä olette autokauppiaan unelmia. Hänen ei sitä myydessään tarvitse edes valehdella mitään, ei autosta eikä etenkään omistajasta - ja autosihan on tuskin edes sisäänajettu! Ja merkki lisää luotettavuutta.
Älä siis usko, jos hän yrittää vähätellä autosi arvoa. Se on täydellinen. Helmi. Googlaa vastaavan hintoja, äläkä myy alle korkeimman mitä sieltä löydät.
Kysehän on siis vaihtoarvosta, mikä lisää houkuttelevuuttasi myyjän kannalta. Kaikki kortit ovat sinun käsissäsi. Pysy lujana ja kylmänä - sano, että haet toisenkin arvion.
Vaan kun liha on heikko ja lämmin.. Ja kun haluan edelleen jonkin Toyotan, on helpostikin ylipuhuttavissa kaunista autoa katsellessa.
PoistaMinulla on Toyotan eri versioista laaja elinikäinen kokemus - jopa autokouluni ajoin Toyotalla, samoin lisätunnit, jotka minulle määrättiin, kun jalka lipesi jarrupolkimelta ja auto tyssäsi kesken inssiajon Turun kiihkeässä keskustassa. Tämän jälkeen minua onkin vain tuupattu perään, kahdesti.
En aio todellakaan nyt ottaa osaa ilmastohumppaan autoasiassani. Palautan tässä kohdin mieleeni maailman metropolit ja niiden miljardiset autokannat ja saastepörinät. Mitä on yhden ihmisen viaton koslan pössytys Pohjolan perukoilla, porojen maassa, peurain loikkiessa vapaina metsäisten teitten halki, karhun karjahdellessa Suomen saloilla. Kysyn vaan.
Korjaan: jalka lipesi kaasupolkimelta.
PoistaTosiaan, älyttömän vähän ajettu auto! siitä pitää saada - kuten aina uskottava Tapsa jo ehtikin sanoa - vaihtoarvo.
PoistaSitten minun suositukseni: Toyota Yaris Hybrid. Mulla itselläni on sellainen enkä ole siihen muuta kuin tyytyväinen. Aivan ihana automaattivaihteinen ajettava, ja hybridi kun on, kiihtyy ohitustilanteessa kuin härnätty ampiainen. Tosikompakti paketti! Kun ottaa vielä 2-luokan lisävarusteet päälle, ei puutu mitään.
Olen ajanut pari kuukautta myös tuota isompaa C-HR Hybrid Yaris mallia. Se on jämäkämpi isompi ja ärhäkkäämpi ja kalliimpi versio Yariksesta. En suosittele sitä! Penkit ja niiden säädät siinä mallissa on unelmamoisen hyvät, mutta se on kolhompi ajaa, ei yhtä näppärä ja mukava. - Kyllä pieni on kauniimpaa! Hyviä autokauppoja sinulle, Iines, toivoo Mikis.
Ps. Mutta onko kukaan teistä istunut autossa, jonka mallinen auto viimeksi myytiin huutokaupassa 135 miljoonaalla €? - Minäpäs olen! Eikä tämä ole kompa. Mutta vastaan (koska ja milloin ja miksi näin kävi) vain jos joku teistä tämän blogin lukijat erikseen sitä minulta kysyy. (Muuten vaiken kuin muuri ja vien salaisuuteni hautaan asti.)
Tässä nykyisessä Yariksessakin on kaikki mausteet mukana navigaattoria ja peruutuskameroita myöden, eli ei ole karvalakkimalli.
PoistaSiis olen vasta siinä vaiheessa, että harkitsen uutta autoa, koska olen kyllästynyt pieneen moottoriin, joka saattaa jopa sammua ellei paina tarpeeksi kaasua vaikkapa autokatokseen sompaillessa. Ja kun pienimoottoriselle antaa kunnolla kaasua, se huutaa kuin hengenhädässä.
Tästä ajatuksesta on siis vielä matkaa teon toteuttamiseen. Härkäihminen ei ryntää autokaupoille, vaan kääntelee asiaa ensin monelta puolen ja sitten vielä varmistaa kaiken. Ja kun oikeasti tarvitsisin tila-auton mökkielämän vuoksi. Joudun keväisin ja syksyisin kuljettamaan hirveät kasat tavaraa edestakaisin, koska mökille ei voi jättää esimerkiksi liinavaatteita talveksi kylmillään olevaan mökkiin. Ne ummehtuvat. Samoin kaikki kukkaset on aina kuskattava edestakaisin. Nyt joudun ajamaan muutaman reissun aina muuttovaiheessa. Oikeastaan tarvitsisin kuorma-auton.
Muuttokuormia varten viisainta olisi vuokrata päiväksi tai pariksi pakettiauto. Halvemmaksi se tulee. Jos siis isoa autoa ei jatkuvasti tarvitse.
PoistaAutomaattivaihteista autoa silti suosittelen! On se niin näppärä.
Ps. Ensimmäisen oman autoni (Lada 1200 S) ostin ruokatunnilla. Kävimme siinä työpaikkamme lähellä olevassa Konelassa, kun kaverini halusi käydä kysymässä paljonko saisi vaihdossa omasta Ladastaan. Kun ne jutteli niin minä aikani kuluksi kiertelin siinä liikkeessä, ja menin istuun yhteen kotteroon. Tuntu kivalta. Ja sit mä menin sen myyjän luo ja sanoin sille, että mä haluun ostan ton. Se oli ruskeen värinen. Kyllä se myyjälle sopi ja tehtiin kauppakirjat. Ja tää on ihan tosi juttu! En mä edes käynyt koeajamassa sitä.
Ps. Illalla mä soitin äidille että "äiti, mä tarttisin vähän lainaa kun mä ostin tänään auton". Ei äiti siitä kyllä ilahtunut, motkotti mulle vähän... mutta mitäpä äidit eivät lastensa hyväksi tekisi? Maksoin auton käteisellä ja äidille myöhemmin.
Joku on minusta sanonut, että olen impulsiivinen ihminen. Voi olla, en tiedä, vaikea sitä on itsestään mitään sanoa, on liian lähellä.
Kyllä, automaattivaihteet haluan. Kaipasin niitä jo tähän autoon, kun muutama vuosi sitten katkaisin nilkkani enkä päässyt viiteen viikkoon auton rattiin, kun oli kipsi jalassa. Automaattivaihteisella autolla olisin voinut ajaa.
PoistaMeikäläisen ensimmäinen auto oli Fiat 850, tummanvihreä häkkyrä, jonka vaihdetangon vieressä olevasta reiästä vilisi maantie. Kuskin ovessa oli sisäpuolella tiukka kumiremmi, kun ovenkahva putosi.
Hauskin auto minkä oon omistanut, oli Tippa-Rellu. Siinä oli sateenvarjon kahvan mallinen vaihdekeppi, 3 vaihdetta eteen ja pakki. Alamäessä sillä pääsi jopa yli 80 km/h, ylämäessä ja vastatuulessa hieman vähemmän. - Niin, ja on mulla on Wartburgikin, kaksitahtikone, se sanoi kun kaasua polki "RIN-TIN-TIN", ja taas mentiin. Ja kärysi sinistä savua pakoputkesta ja hirveen pahalle haisi tuo bensa-ölyseos... mutta onneksi vain takaa-ajajille. Warren sisällä oli mukavempi olla kuin ulkona... tai no tiedä, penkit oli kivikovat ja radio soitti DDR-jazzia. Voi jumantsukka sentäs!
PoistaUusissa Yariksisssa on ison auton tuntua. Automaatti hybridille minultakin vahva suositus, maailman helpoin auto ajaa. Koska on hybridi, kuluttaa luultavasti vain vähän enemmän kuin tavallinen bensamoottori, mutta mitäpä emme luonnonsuojelun vuoksi tekisi.
PoistaVanhempi samanmallinen Yaris kulutti 6,2 l/100 km, tämä 4,1 l/100 km. Eli noin kolmasosan vähemmän, Riku!
PoistaKaipa minunkin autoni sitten tuon 6,2 l/100 kuluttaa. Ei aavistustakaan. Tiedän vain, että harvoi tankkaan talvisaikaan, mutta aina kun tankkaan, summa on iso. Ei viidelläkympillä enää saa tankillistakaan.
PoistaMikis, sitä ei lasketa, jos kepillä työntelee lepikosta lisävauhtia.
PoistaJa hybridi herähtää, etenkin ohitustilanteissa, nätisti ja nopeasti. Se jos mikään on turvallista!
PoistaMuistan kun joskus Ladalla (joka kyllä ehdottomasti on mainettaan luotettavampi ja parempi auto) lähti jotain rekkaa ohittamaan, ja painoi kaasun pohjaan... niin vähään aikaa ei tapahtunut mitään, ite vaan nojasi eteenpäin ja nyki ylävartaloaan, mut' kyl' se lähti, piru vie.
Toiseksi paras auto mitä mulla on ollut oli, tai me ostettiin se mun ex-vaimoni perintörahoilla eli tavallaan mun vaimoni auto se oli, oli Finn Datsun 1200. Mukava kosla ja myrkynvihreä. - Vaimoni veli, josta myöhemmin tuli monimiljonääri, sanoi silloin kateellisena - kun sitä myrkynvihreää pakkausta katseli, että hän ei koskaan ole voinut valita minkä värisen auton ostaa... takoitti, että aina pakosta joutui ostaa käytetyn auton. No joo, myöhemmin minusta tuli paljon köyhempi kuin hän. Joopa, joo.
Uutena ostin myös Fiat Linea merkkisen auton, vaihdoin sen Fiat Puntoon, jolla ajoi 10 vuotta. Ja koskaan se ei mua pettänyt! Hyvä Punto, eli Piste! Mutta tää Linea oli täysi susi, 2 vuotta sitä pidin ja siinä oli 2 vuotta liikaa. Turkissa tehty tyylikäs kaara, mutta ihan täys paska. Hermot meinas multa mennä.
PoistaYhdessä vaiheessa mulla Opel Corsa, sen ostin käytettynä. Kiva pikkuauto. Se oli alun perin kirkkaan punainen mutta kun se oli pari kesää ollut auringossa, se muuttui vittumaisen haalean laikukkaan punertavaksi. Ärsytti mua. Ja kerran siihen tuli sellainen vika, että kun rattia käänsi - ihan sama kumpaan suuntaan - niin äänitorvi huusi kamalan kujaa TÖÖTTÖÖT. Joka risteyksestä kun kääntyi, kaikki muut autot säikähtyneenä äkkipysähtyivät, kun yks vitun surkeanvärinen Corsa huutaa lujaa TÖÖTTÖÖT. Melkein tuli kolareita ennekun ehdin korjuutta sen. Joo. Ja kerran poltin siitä venttiilin tiivisteet, tultiin Norjan tuntureilta Ruotsin halki Tukholmaan, yötä myöten ajoin, ja aina kun näki yöllä auki olevan huoltoaseman, pakko oli vettä sieltä kanisteriin hakea ja sitä ruikata syyläriin... kun se koko ajan valu siitä ulos. Oli pitkä ja kylmä yö. Ja lopulta Tukholmaan kun päästin, lauttasatamaan, niin enkös minä pakittanut sitä Corsaa sillain, että siitä katkes pakoputki, perkele. Auto piti kamalaa ääntä, kun siitä puuttui äänenvaimennin. Jossain Urjan korkeudella niin kaksi mopopoikaa ajoi samaa suuntaan kuin minä, ja vähän ennen kun ohitin heidän, painoin kytkimen pohjaan, auto siis oli ihan äänetön, kunnes polkaisin kaasua... RÄYH RÄYH RÄYH, ja se toinen mopoilija säikähti niin että ajoi ojaan, katsoin peilistä. - Hitsi kun ihminen välillä on ilkeä, en ymmärrä minkä takia, sitä vaan on.
No, minun täytyy tässä kohdin nokittaa ja kertoa, että minäpäs kävin sillä Fiat kasipuolikkaallani, jonka lattiassa oli reikä, josta Valtatie kakkonen vilisi silmiini, yhden vuoden ajan viikoittain opetusharjoittelussa eli suoritin ns. pedagogiset opinnot Helsingissä, Messuhallin vieressä Pasilassa.
PoistaAjoin siis Pikkukaupungista läpi Humppilan ja Forssan ja Karkkilan Stadionin tornin ohi Messuhallin parkkipaikalle. Eräänkin kerran varoitusvalo vilkutti punaista ennen kuin pääsin perille, ja minun piti poiketa jollekin Essolle lisäämään öljyä. Öljyä kului tuhottomasti ja jännäsin aina, kestääkö perille asti. Erään kerran tuulilasin pyyhin lensi jorpakkoon lähellä Satakunnan rajaa. Loppumatka meni kaatosateessa ilman pyyhintä..
Ja sitten joku nykynuori kermapylly sanoo, että edelliset polvet ovat saaneet kaiken halvalla ja ilmaiseksi. On juu, mutta millaista laatua. Ja itse maksettu.
Tapsalle muuten HUOM!
VastaaPoista11 -v vanhana jaoin Suomen Kansanpuolueen ehdokkaan (oli muistaakseni joku miesopettaja) mainoksia, en siis Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokkaan! - Painovirhe minun.
Lapsityövoimaa sielläkin! Minä olin tähän aikaan töissä kirjastossa, muovittamassa ja leimaamassa kirjoja. Kesäisin olin sokerijuurikasmaalla yhden kaverin kotitilalla. Molemmat työt lähinnä mahapalkalla.
PoistaNykyisin tekisi mielellään keikkatöitä jos saisi palkan 'luonnossa'. Tai ei nyt sentään... tämä täysin tietysti riippuisi siitä, kuka työnantaja olisi. ):-
PoistaMutta miksei kukaan kysy minulta koska olet istunut 135 miljoonaan euroa maksavassa autossa, pyh? Koska... olen. No en nyt ihan siinä samassa mutta samanlaisessa. Lyhyesti:
VastaaPoistaOlin 17 -v kun liftasin Forssasta Pariisiin ja myös (onneksi) takaisin. Saksassa kyydin sai helposti. Kerran minut poimi herrasmies tuollaiseen Mersuun, jonka kuva on alla. Jännät ovet, totta, olin hieman hämilläni kun autoon kömmin, ja penkitkin olivat niin matalalla, että sitä istui puolittain kuin makuuasennossa. Ennen kun lähdettiin, kuski naureskellen pisti syliini kolmenvartin valkoviini pullon, ja sitten… Se oli kuusikaistainen moottoritie, kolme kaistaa siis kumpaankin suuntaan, ja hän ajoi sitä ulointa kaistaa koko ajan. Kun vilkaisin nopeusmittaria, se näytti yli 320 km/h. Kyllä minua hymyilytti! Yhtään ei pelottanut vaikka hurjilta näyttivät ne tiehen piirretyt valkoiset katkoviivat, ne tuli niin kamalaa vauhtia vastaan että melkein sulautuivat yhtenäiseksi viivaksi. Se oli kivaa! Ja aina välillä otin hörpyt siitä pullosta. – Myöhemmin ajattelin miks se kaveri mut kyytiin otti, ja tulin siihen lopputulokseen, että se vaan halusi näyttää nuorelle ulkomaalaiselle (= minulla oli repun päälle neulottu suomenlippu) millaisia autoja täällä Saksassa on ja miten niitä ajetaan, kai? Mitään ns. vastapalveluksia minun hänelle ei tarvinnut tehdä. Enkä sitä viiniäkään paljon juonut kun en siihen aikaan osannut vielä ryypätä. Auf Wiedersehen.
lokinsiipimersu
Ihmeauto! Oli varmaan elämys istua siellä matalalla ja auto kiitää kuin raketti. Saksan moottoriteillä olen minäkin ollut siskon miehen kyydissä, ja kun ajettiin 160 km/tunnissa, niin olihan sekin jo menoa.
PoistaVaan Saksassahan noita näkee. Urheiluautoja on vähän kellä vaan, minunkin siskollani se BMW Z4, hopeanvärinen, tuommoinen: https://prestigeandperformancecar.com/bmw/bmw-z4-e85-buyers-guide/
Samalla hinnalla Suomessa saa tavallisen Toyotan. Eli kaikki on suhteellista.
Jos luulette että näissä autokokemuksissani liioittelen, en niin tee. Hurjin liftikokemukseni oli samalta reissulta. Brysselin jälkeen nääs pääsin kolhiintuneeseen Volvo-merkkiseen autoon. Istuin takapenkillä, kun etupenkillä istui toinen liftari, ikäiseni belgialainen, ajaja oli ranskalainen. Ihmettelin vähän sitä, että kaikki ikkunat olivat rullattu auki, sekä edessä että takana, ja autossa kävi kauuuuuheeee tuulenulina, kun lähettiin liikenteeseen. Sillä se kaveri ajoi niitä etelä-Belgian ja pohjois-Ranskan pikkuteitä jumalattoman lujaa! ’Leikkasi’ – siis oikoi joka mutkan. Minä ensin ajattelin… mikä helvetin hullu, se tappaa meitit… mutta sitten kun näki, miten millintarkasti se kaikki mutkat leikkasi, aloin nauttia kyydistä. Kovinta kyytiä (olosuhteisiin nähden) missä oon ikinä ollut. Ja hieman ihmettelinkin, kun nopeusmittari näytti parhaimmillaan ”vain” 140 km/h… Mutta se olikin mailimittari. Sellainen vauhti mutkikkaalla asfalttitiellä on kovaa vauhti, on se! Kylmää kyytiä!
VastaaPoistaYövyimme – se belgialainen liftari, joka oli menossa Marseihin, ja minä samassa halvassa hotellissa Pariisissa. Siinä kun keskustelimme – en osannut sanaakaan ranskaa eikä hän saksaa, jota minä osasin muutaman sanan – niin selväksi tuli kumminkin se (hän oli kuskilta kysynyt), että se heppu oli Le Mansiin menossa oleva kilpa-ajaja, kuulemma kuulusakin, ja Volvo oli Tom Tranan (= eräs ruotsalainen senaikuinen ralliässä) viritelty Volvo. – Että semmoista.
140 mailia/h... taisi olla 120 mailia/h, ei me sentää yli 200 km/h ajettu. Mutta kasvit tienpenkalla meni vinoon.
PoistaUskon hyvinkin nuo nopeudet. Keski-Euroopassa on hyviä teitä ja vauhti on aivan eri luokkaa kuin meillä.
PoistaHuomasin sen jo siitä, kun meille tuli kesäisin siskon mukana saksalaisia vieraita ja yksi hollantilainen pariskunta. He eivät juurikaan piitanneet Suomen nopeusrajoituksista, vaan ajoivat kyläteilläkin säännöllisesti satasta, vaikka rajoitus oli 60 - 40. Kertaakaan eivät jääneet kiinni.
Ainoa haaveri, mikä ulkomaaneläville täällä sattui oli se, kun Hans ystävällisesti päätti tehdä saunapuita koivupölleistä. Iski sitten alkajaisiksi Fiskarsin kirveellä varpaansa halki ja joutui lääkäriin.
PoistaVaikka olenkin erilaisten autojen parissa puuhastellut työkseni parikymmentä vuotta, en silti ole niistä erityisen kiinnostunut.
PoistaMutta kirveistä olen. Minulla on mökillä kymmenen kirvestä, osa ikivanhoja, osa fiskarseja, kaikki erinomaisia. Ikinä en ole harhaan lyönyt, mutta kerran oksaisesta koivuklapista sinkosi palanen otsaani. Kirosin ja löin takaisin.
Niin, eka oma autoni oli Talbot Horizon, ostin vaimon ex poikaystävältä. Seuraavat ovat olleet Volkkareita ja Toyotia, seassa yksi Opel sekä Pösö, joka olikin tosi tyylikäs ja hyvä. Nykyinen on Auris farkku, kelpo peli.
Klapien teko kirveellä on hauskaa puuhaa. Voimaa ei tarvita niinkään, vaan oikea lyöntitekniikka on tärkeämpi. Ja terävä kirves. Fiskars on paras, ja minulle erittäin tärkeä on pieni Fiskarsin taskukirves, jolla vuolen koivuklapeista pilkkeitä pesän sytytystä varten. Se on rakkain työkalu maalla.
PoistaToisena tulee klapikone, joka halkoo isonkin pöllin niin moneen osaan kuin kukin haluaa. Mikään ei ole niin kivaa kuin klapittamien istuen, suojalasit päässä. Ihminen on onnellinen klapittaessaan oman metsikkönsä kaatuneita puita omaan tarpeeseensa.
Puukolla vuollaan, kirveellä veistetään. Taskukirves? Tarkoittanet sellaista pikkuista retkikirvestä?
Poista"Oli synkkä ja myrskyinen yö, aallot löivät vaahtopäinä pärskeitä mustanpuhuvaan kallion kylkeen. Kaamea murhamies lähestyi kirves taskussa aittaa, jossa viaton kalvas neitsyt veisteli... ei kun veteli hirsiä. Äkkiä oveen koputettiin...".
On minullakin klapikone, mutta käytän sitä vain syksyisin, kun teen kahden talon puut kerralla talveksi liiteriin kuivumaan. Kalvaat neitsyet katsovat vierestä.
Kiitoksia verbiopista, Tapsa, noinhan se oikeasti on. Vetoan tietysti siihen, että tässähän minä hallitusti opastan teitä eläytymään tekotapaani, sellaiseen mahdollisimman ohuiden lastujen, niin no, vuolemiseen.
PoistaJa kyllä, kyseessä on pieni retkikirves, jossa on suojatuppi (mikähän se oikeasti on?) terän päällä, sellainen tarrakiinnitteinen.
En minäkään klapikonetta ota esille, ellei klapitettavaa ole enemmänkin. Viime kerrasta onkin jo aikaa muutama vuosi. Se oli silloin kun naapurin kanssa yhteistuumin annettiin metsähallituksen miesten kaataa kymmenittäin puita tonteiltamme. Pääsin mukaan ilmaiseksi, kun annoin puuni naapurille, joka maksoi laskun. Minulle oli pääasia saada varjostavat isot puut pois talon nurkalta. Naapuri ei saanut juurikaan voittoa, lasku oli aika iso. Puita täytyy oikeasti kaataa mieletön määrä, ennen kuin metsänomistaja pääsee niillä rikastumaan.
PS Kaadetut koivut siis jätin itselleni, klapitettavaksi, kuuset annoin pois, samoin pari männynkäkkärää.
Poistaihan hulluja klapipinoi
PoistaIhanaa ite-taidetta! Tällaisia katsellessa ei kukaan voi murjottaa tai surra hallituksen möhlyjä. Pakko hymyillä jokaiselle. Kansan syvissä riveissä on suurta luovuutta. Enemmän minä näistä tykkään kuin Mimosa Palen Jättihävystä tai joistain Kiasman luomuksista.
PoistaTämä on taidetta. Itse en tätä harrasta, mutta teen, peitän ja pohjustan kyllä pinoni huolella.
PoistaNiinhän ne sanoo, että puu lämmittää monta kertaa: istuttaessa, harventaessa, kaadettaessa, pätkittäessä, siirrettäessä, pilkottaessa, pinottaessa ja poltettaessa.
Tähän voi lisätä, että pinoja katseltaessa puu lämmittää sydäntäkin.
Puu lämmittää sydäntä, puu lämmittää silmiä, puu lämmittää uuneja. Kyllä. Ja jokaisesta oman pihan puusta on haikea luopua.
Poista- Tuo koivu oli hoikka ja pieni, kun lapsi oli kaksivuotias. Yhtäkkiä se oli valtava paksurunkoinen puu, joka roskasi kattoa ja oli uhka talolle ukkosella ja myrskyllä - kaksi metriä seinästä. Ja lapsi oli maailmalla. Miten kaikki meni niin äkkiä? Nyt se koivu on klapeina siistissä pinossa liiterissä. - Ja tuossa kuusessa oli linnunpesä, jonka emo katosi yhtenä kesänä ja puusta kului monta päivää surkea piipitys, ennen kuin tuli hiljaista. Jouti mennä pimeä puu, jonka varjossa oli hyvä istua helteisenä päivänä.
Minimalismia, eka auto määrää ajotavan ja ajokäsialan.
VastaaPoistaEka autoni oli mini, isolohkomini, voimavaunu. 998 kuutiosenttiä vei 34 hevosvoiman raa´alla voimalla kärryä. Siinä oli köyhän kuskin automaattiloota. Ihan mikä vaan eteenpäinvaihde päälle - ei kaupungissa ollut muulle tarvetta. Lähti liikkeelle nelosella, eikä huutanut ykkösellä alle 50 vauhdissa.
Aika pian ekana talvena opetti olemaan yritämättä liikoja, eleettömästi ajaen pääsi lujaa, kisalujaa ajaminen vaati enemmän. Sopii kokeilla:sano perkele niin nopeasti kuin osaat. No, mini pyörähti kolme piruettia niin, että -rkele kuului kun auto oli seis ja keula menosuntaan taas. Ja minä sentään olen nopea puhuja.
Seuraava olikin jo loistoauto, pallosilmälada 1300 kutioinen. Oikeastaan vain kaksi vikaa, etupyörät kääntyivät liian vähän - luistojen halliinta oli välillä hankalaa kun vastaohjaus jäi hieman vajaaksi ja ISA-standardin mukainen ajoasento. Italian Stantard Ape - jos jaloille oli tilaa ei rattiin ulottanut. Kaikkein paras väri, Azurro. Kun en löytänyt alkuperäistä venäläistä vaaleaa sinistä, maalautin fiatin värillä, melkin saman värisellä. Näkyvä väri muttei näyttänyt hälyväriltä. Hohti salaperäisesti kesäyössä.
ICT-ukkeli
Näitä nostalgisia autotarinoita on hauska lukea, hauska ja samalla hieman haikea. Tuommoista se oli niiden ensimmäisten omien autojen kanssa. Vikaa oli siellä ja täällä, mutta niin vain niillä romuraudoilla mentiin nenä pystyssä ja riemukkaasti, kun peli kerran kulki kun sitä vähän potki.
VastaaPoistaEi tulisi kesää, jos nyt ajokorttinsa saava kermapyllykkä saisi alllensa vaikkapa sen minun Fiat kasipuolikkaani, jonka lattiareiästä maantie vilisisi ja jonka ovenkahvana olisi paksu kumilenkki ja jonka öljysäiliö tiputtelisi pitkin matkaa.
Ensimmäinen autoni oli vihreä Saab 96. Faijani oli silloin vielä elossa ja auttoi maalaamaan pyöräkoteloiden peltejä. Auto oli kaameassa kunnossa. Tutun siivoojarouvan mies lupasi sen pohjan hitsata kuntoon ja tekikin lupaamansa. 1500 markkaa: "En minä ikinä olisi uskonut, että Saabissa voi pohja olla näin mätä!" - Valvillan tehtaan pihalla oli pukki, johon auton pystyi ajamaan. Tottakai ajoin sen muita korjauksiani varten niin, että putosi toiselta puolelta keskelle. Tehtaan trukkimies pelasti.
VastaaPoistaPohtimaan aloin, enkä summasta ole varma. Saattoi olla jotain aivan muuta, mutta paljon se silloin oli. Ehkä viissataa tai jotain.
PoistaSaab 96 oli meikäläisen unelma-auto, ja muistan koeajaneeni sellaisen. Siinä ajotavassa oli jokin erikoisuus, jota pelkäsin. Mikähän se oli, jokin poikkeavuus muihin autoihin verrattuna?
PoistaTämä minun Fiatini muuten kelpasi varkaille. Myrskyisenä kesäyönä baarista kotiin kävelevät pojat päättivät ottaa kyydin Fiatista, joka oli houkuttelevasti kylätien varressa olevassa parkissamme, mökillä. Auto löytyi myöhemmin ojaan ajettuna.
Erikoisuus oli rattivaihde. Mitään vaikeaa siinä ei ollut, olipahan vain.
PoistaAivan, rattivaihde. Koin sen aika hankalaksi, kun en ollut tottunut. Samahan se on nyt edessä, kun ihminen siirtyy automaattivaihteiseen autoon.
PoistaVanhemmalla ihmisellä rutiinimuutoksetkin tuntuvat hankalilta, mutta toisaalta, kaikkeen tottuu, ihminen on oppivainen koko elinkaarensa.
Saab 96 oli kaksitahtikone (aivan kuin myös Wartburg) ja molemmissa oli vapaakytkin. Eli aina kun nostit jalan kaasulta, oli kuin olisit painanut samalla kytkimen pohjaan, ts. auto rullasi yhtä vapaasti kuin vaihde olisi ollut vapaalla. - Siihen piti oikeasti totutella, muistan Warresta, etenkin talven liukkailla sai olla tarkkana. - Kuulema kaksitahti-moottoreissa piti olla tällainen kytkin, se suojeli erityistilanteissa moottorivaurioilta. Kts.
Poistamikä hiton vapaakytkin?
Olipas aika huikea blogi tuossa osoitteessa. Pitänee tutustua tarkemmin. Vapaakytkin-periaatetta selvennettiin siinä hyvin.
PoistaKajakkikaksikon erikoisuus oli vapaakytkin, se mahdollisti rennon ajotavan. Alunperin se piti kaksitahtimoottorin ehjänä jos joku yritti käyttää moottorijarrutusta. Kapea auto, isot pyörät, letkeää menoa sorateillä. Vino istuma-asento.
VastaaPoistaICT-ukkeli
Kappasvaan olikin. Mutta ei enää 1973 vuotisessa, joka itselläni oli. Vitun wartburg päivät olivat jo ohi,
PoistaMuistan hyvin Wartburgin rätinän. Asuinpaikkani talonmiehellä oli punavalkoinen Wartburg, ja voi sitä pörinää. Vaan hyvin se kulki, iloisesti pörräten.
PoistaJohonkin maailmanaikaan aatteen miehet hankkivat itselleen Ladan. Minäkin tunsin yhden vannoutuneen ladaistin. Vaan kun hän sitten sai perintörahaa, hän ostaa pamautti siihen kakkosautoksi Honda Preluden, urheilumallin, jossa oli kattoluukku. Hänellä oli tapana vilkuttaa kattoluukusta aina kun hän lähti meiltä. Niin ne aatteen miehet.
Heh, vastasin ennen kuin luin näitä lopun kommentteja. No, tulipa toistettua sama asia. - Kaksitahtisia autoja ei kai Suomessa ollut kuin nämä kaksi, ja bensa-asemilla meillä oli ihan omat bensa/öljysäiliömme. Sillä...jos normaalibensaa tankkasit, auton moottori oli äkkiä entinen.
PoistaMinäpäs muistan, että ostettuani sen Fiatin Hankkijalta tankkasin sen siinä Hankkijan tankilla täyteen. Ihmettelin vähän kun aikoessani käynnistää Hankkijan oranssilippiksellä varustettu rasvari syöksyi perääni käsiään huitoen. Olin tankannut väärää bensaa. Mies opasti sitten ystävällisesti kädestä pitäen, mistä tankista tulee oikeaa bensaa ettei moottori vaurioidu. Selityksestä en ymmärtänyt mitään, mutta opettelin tunnistamaan sen tankin sijainnin.
PoistaKun olin lapsi, niin meillä oli kerran kesäloma-autona naapurin Warre. Se käynnistettiin kammella ja veivaaminen piti aloittaa kolme tuntia ennen lähtöä. Kun sitten pakoputkesta löi lieskat, lähtö oli lähellä.
PoistaYhtenä kesänä isä osti Ladan. Se oli itäauto ja toimi ihan hyvin, ainakin yhtä hyvin kuin naapurin ostama kaukoitäauto, mikä lie rimpula leikkikalu, nimeltään Datsuni.
Kaikki olivat sitä mieltä, että tuollaiset pilipalikärryt eivät tule Suomessa menestymään.
"... aatteen miehet hankkivat itselleen Ladan ..."
PoistaEivät hankkineet, Iines rakas, tavalliset kommunistit hankkivat Ladan, mutta oikeilla aatteen miehillä piti olla Moskvitš! Ja mieluummin mallinimellä 'Elite'. - Isommat pamput ajoivat taas Pobedalla (ven. Победа, ”voitto”). Ja PääPamput Zil'llä (eli Zavod imeni I. A. Lihatšovalla). Mutta, mutta... ei Suomessa. Täällä kun ei niin isoa kommunistipamppua ollut. (heh, he)
Voi Iines - näin on tähtiin kirjoitettu - että me taas kohta keskustellaan politiikasta? Joo. Äläkä aristele sanoa mielipidettäsi, se on tärkeää; jos olen eri mieltä, niin siinähän olen! Idea kun koko ajan on se, että taistelemme vain 'hengen miekoin' toistemme harhaoppisuutta vastaan! Floretein, kalvoin, pistomiekoin… mutta aina herrasmiesmäisesti ja rouvanaismaisesti. – Oy Jeah.
Poista... äsch, po. "kalvoi, säilin, floretein..."
PoistaPitää olla tarkka kun käyttää kieltä. Eri termejä.
Kalpa sinällään on pistomiekka, samoin Floretti mutta kevyempi, Säilä on lyömämiekka.
PoistaJaa politiikasta keskustellaan? Katin kontit. Eihän meillä ole hallitusta, jota syyttää. Pitää odottaa, että tämä sysimusta äärioikeistohallitus jakaa nyt ensin ministerinsalkut.
PoistaHieman kyllä huvitti kun luin lehdestä, että Sebastian Tynkkynen -niminen miekkonen johtaa hallitusneuvottelujen Viestintä ja digitalisaatio -jaostoa eli Yle-pöytää.
Asetelma on kieltämättä kutkuttava, kun Yleä on syytetty aika laajoissakin piireissä, ei vähiten persupiireissä, vasemman laidan agendastaan, joka näkyy läpi ennen kaikkea ajankohtaistoimiksen ohjelmista.
Maltamme tuskin odottaa, kun alkaa tapahtua.
Toinen kiistanalainen poliittinen asia mediassa on ilmeisesti se, ettei Sanna Marinia ollut kutsuttu eiliseen Zelenskyi - pääministerien kokouksen viralliseen puoleen - yksityisestihän hänet oli kutsuttu lounaalle ja kahdenkeskiseen tapaamiseen. Keskusteluissa ja Twitterissä Marin-fanit ovat kiihkoisan pöyristyneitä ja Niinistö saa kurat päälleen.
PoistaMonien on vaikea ymmärtää, että pääministeri on oikeasti vaihtumassa. Marin johtaa enää vain toimitusministeriötä, jonka tehtäviin kuuluvat vain juoksevat asiat.
Totta, Marinin vikahan sekin on että hänen faninsa olivat pöyristyneitä. No, onneksi Zelenskyi ei kai ollut.
PoistaEi olekaan, vaan kyseessä on ilmiö nimeltä sokea fanitus, joka kohdistuu idoliin, joka ei ole tehnyt mitään luodakseen itsestään idolia.
PoistaMutta miksi harmitella moista moukkamaista käyttäymistä, Iines. Kun me emme ole sokeita. Olemme Kyplooppeja, hyvä niin.
PoistaEmmekä fanita. (Paitsi mun mielestä Paul Anka on hyvä pop-säveltäjä. Ajattele nyt, tää lonlyboy ja ai am bluu... puhumattakaan tästä
https://www.youtube.com/watch?v=6-xD0LMP0DA
Riku tietysti voi olla eri mieltä. Mutta Riku on aina eri mieltä. Riku on nache bai Riihimäki.
Tää on Ankan paras silti
vai yksinäinen poika, vai niin, sepäs kummallista
Siis en harmittele ollenkaan. Minua lähinnä huvittaa nyt nämä kiihkoilut puolin ja toisin. Tykkään kyllä tarkkailla väenjoukkojen liikkeitä, olen kiinnostunut ilmiöistä ympärilläni.
PoistaEi minua haittaa, vaikka millainen hallitus nyt tulisi, ja oma suosikkini hallituspohjaksi olisi tämä: kolmen suuren hallitus, kokoomus, perussuomalaiset, sosialidemokraatit. Se olisi täydellisen demokraattinen kombo, jossa ne puolueet jäisivät rannalle, joita kansa ei vaaleissa halunnut.
Paul Ankahan on ihana!
Suuressa maailmassa, mm. Ruotsissa, tehdään jopa vähemmistöhallituksia. Niillä on sitten tukija oppositiossa tai tuki haetaan asia kerrallaan.
PoistaMutta mehän voisimme olla tässäkin edelläkävijöitä: jospa vähemmistöhallituksen muodostaisi kolme pienintä puoluetta!
Tiedän, tiedän... ehdotus on nerokas. Eikä johtotroikka juuri eroaisi nykyisestä - Orpo vaihtuisi vain Hjallikseen ja Purran hymy hyytyisi.
Vai jäiköhän ideani sittenkin puolitiehen... Olisiko kaikkein demokraattisinta ja tasa-arvoisinta ja ennen kaikkea syrjimätöntä, että hallituksen muodostaisivat ne puolueet, jotka osallistuivat vaaleihin, mutta eivät saaneet paikan paikkaa.
Olisi se.
Komeaakin se olisi, kun pääministeri Ano Turtiainen matkustaisi Moskovaan ja löisi nyrkkiä pöytään. Onhan hän paljon vöyräämpi mies kuin Putin.
Olin - mitä lie? - 14 -v., kun voitin ujouteni ja menin luisteleen yhteen nuorisotapahtumaan. Tai siellä siis tytöt ja pojat luisteli ja meille oli jaettu sellaset sydämenmuotoiset pahvinpalaset jossa oli numero. Jos tapasin saman numeron omistavan vastakkaista sukupuolta oleva olennon, siis tytön - tuli treffit. Mutta minä en vittu vieköön kehenkään halunnut ottaa kontaktia, että mikä numero sulla on, en, luistelin vaan sitä kenttää mahdollisimman kaukana kaikista muista. Ja kuuntelin kun ämyreistä kaikui tää laulu:
Poistahttps://www.youtube.com/watch?v=56K4IYknP-w
Kuka minua mistään oli erottanut? Ei kukaan tietenkään. Mulla mitään tyttöystävää ollut. Mutta kärsin rakkausongelmia silti, kyllä minä siihen aikaan olin sekaisin. - Kuten myös myöhemmin, mutta vähemmin.
Tapsan idea on kannatettava. Mutta itse olen miettinyt - ja kallistunut - sellaisen vaihtoehdon puoleen, että kaikki puolueet tulisivat hallitukseen. Näin kukaan ei jäisi osattomaksi, oi ei, vaan me yhdessä soutaisimme Suomi-nimistä kirkkovenettä sinne, minne sen kuuluu milloinkin mennä.Ja perille päästyämme puhaltaisimme yhteen hiileen sillain, PÖHH,että se leimahtaisi.
PoistaKyllä muut kansakunnat ajattelisivat, että sen lisäksi että Suomi on maailman onnellisin maa, on se vittu vieköön myös mystisin.
Tämä yllä olevan linkin suudelmalaulu sisälsi kaikki nuoruuden kaihot, surumielisyydet, ihanuudet ja rakkaushaaveet, ja meillä se soi matkaradiosta ahkerasti, lähinnä tämä versio siitä:
Poistahttps://youtu.be/6-xD0LMP0DA
Mitä hallituspaikkoihin tulee, niin aika demokraattinen olisi myös semmoinen, että paikat arvottaisiin, myös ministerin tehtävät. Saataisiin heti toimintakuntoinen hallitus pystyyn. Ajatella, jos pääministeriksi tulisi Hussein al-Taee ja valtiovarainministeriksi Antti Rinne. Kulttuuriministeriksi tulisi Päivi Räsänen ja sosiaaliministeriksi Harry Harkimo.
PoistaAi niin, al-Taee ja Rinne taisivat pudota eduskunnasta, jos oikein muistan.
Tänään klo 22:00 tulle Yle-1seltä hyvin vahva dokumentti: "Venäjän yhtenäisyys rakoilee" - Se ei ole oikealle tai vasemmalle puolelle kallistunut dokumentti, se on sellainen mitä Venäjällä ei pystyttäisi enää kuvaamaan. Vakuuttava.
PoistaKatsokaa ja ihmetelkää!
(loppua kohden tuo dokumentti hieman hajoaa... se on selvä, olosuhteiden pakosta, samalla tavalla kuin murenee koko venäjä. tuon dokumentin alku on upeaa. katsokaa ihmeessä, tänään yle 1 klo 2200)
ikö Venäjällä enää yhtään rohkeaa ihmistä? On. Vähintään yhtä monta kuin Suomessa. Heillä on siellä vaan vähän vaikeampaa, paljon vaikeampaa.- Kun täällä Suomessa kaikki on niin helppoa, en ymmärrä miksi me vähättelemme/naureskelemme esimerkiksi pohjoiskorealaisia ihmisiä... Heillä on noin tuhat kertaa vaikempaa ottaa asioista selvää kuin meillä., ja siitä huolimatta meilläkin suuri osa ihmisistä perustaa käsityksensä iltalehtien tai tms. juorujen pohjalta. - Ei kovin hyvää.
PoistaNämä Pohjois-Korean ja Venäjän fasistiset yhteiskuntamallit ovat surullisia juuri siksi, että kansaa vedetään höplästä. Voisi tietenkin sanoa, että kansa ei tiedä, että sitä vedetään höplästä, mutta ei se aina ihan niinkään mene.
PoistaPohjois-Korea on täysin suljettu ulkomaisilta vaikutteilta, mutta Venäjältä on matkusteltu maailmalle ja monilla venäläisillä on sukulaisia ja siteitä ulkomailla, ja siis myös tietoa.
Se on toki eri asia, uskooko venäläinen ulkomaisten viestimien tietoa. Osa uskoo, suurin osa ehkä ei. Ja kun ihminen ja kokonainen kansa on manipuloitu, sitä voidaa vedättää pitkälle, niin kuin nyt on nähtävissä. Moni venäläinen nykyurheilija ilmoittaa kannattavansa Putinia.
Juuri näin, Iines.
PoistaTässäkin dokumentissa se todistetaan. Että näin.
Ja suudelmiin suljen tämäkin kirjeen. Joo.
PoistaKoska yö painaa päälleni kuin 10tuhatta muurahaista, joilla on 60.000 jalkaa. Olkoonkin että ovat pienempiä kuin meillä, mutta hirveesti enemmän.
Ps. Äitini serkuilla - Korennon plikoilla - oli vanhapoikaveli. Kun olin pikkupoika, kävin talvilomma Suomusjärvellä ja luistelin sen veljen kanssa.Suomusjärvellä. Iltaisin kävin Korennon plikkojen naapurissa katselemassa Televisiota, se oli ihan uutta siihen aikaan, mutta niillä sellainen oli. Katselimme mm. Bonanzaa. Tämä Korennon plikkojen veli teki kananrenkoja, se oli sen ammatti, siis näitä renkuloita joita kanalla on jalassa. RYNKS, RYNKS, RYNKS vaan kuului siitä pienestä aitassa, missä sillä oli verstas kun se alumiinista niitä renkaita prässäsi. Noin 4 tuntia sitä päivittäin teki, loppupäivän huilasi. Käsittääkseni se teki kaikki ne kananrenkaat, mitä siihen aikaan Suomessa kanojen jalkoihin pujotettiin. Eli sillä oli monopoli. Mutta ei se sillä silti rikastunut, eli vanhanapoikana elämänsä loppuun asti.
Sen pituinen se.
Kanan jalkarenkaan tekijämestari. Ei tämmöisiä ihanuuksia enää ole. Kädentaitaja parhaasta päästä. Ja miten nero kun on keksinyt tuommoisen ammatin, jossa on tavallaan yksinoikeus valmistamaansa tuotteeseen.
PoistaMaailma muuttuu. Eilen kun huomasin, ettei kuukausittainen eläkkeeni ollut tullut tilille, mietin, minne soitan ja mistä kysyn asiaa. Menin Kevan sivuille enkä löytänyt puhelinnumeroa, vaan chattibotin. Kirjoitin sille virkkeen, jossa kysyin rahojeni perään. Vastaukseksi tuli eläkkeiden maksupäivät. Kun siis kysyin, miksi eläke ei ole tullut maksupäivänä.
Menin sitten palauteosastoon ja annoin siellä arvosteluksi arvosanan HEIKKO, IHMISTÄ EI KOHDATTU. Tekoäly on prseestä?
Tuo
VastaaPoistahttps://youtu.be/6-xD0LMP0DA
Brian Hyland - Sealed With A Kiss on juuri se versio, jota etsin. Se tuo mieleen avoimia muistoja, kaikkea sitä, mitä silloin eksyksissä ollut pikkupoika mietti. Ja jonka sydän oli pamahtaa halki, kun hän etsi sellaista, mistä ei tiennyt, ei tiennyt ees olevan, mutta kaipasi, ja uskoi, että...
Nyyh.
Voi sitä viattomuuden määrää! Nousee kyyneleet silmiin kun sen muistaa.
Kyllä! Tässä kaikki oli vielä mahdollista, rakkaus oven takana oleva värisyttävä tunne.
PoistaTässä Brianin esityksessä viehättää esiintyjän pinnan alta paistava suloinen ujous ja pieni epävarmuus ja kömpelyys eleissä. Aivan ihanaa.
Jotenkin nykyäänkin kaipaa juuri tuota luonnollista aitoa epävarmuutta alkavilla laulajilla. Vaan ei, laulajat on koulittu itsevarmoiksi ja osa jopa röyhkeiksi, koviksikin. Ikään kuin liian varmoiksi ja valmiiksi. Särmä ja aitous puuttuu.
Silloin oli niin hirveen epävarma itsestä. Eli kaikesta.
VastaaPoistaJuuri tätä nuoren epävarmuutta huomaan tavoitelleeni tuossa edellisessä kommentissani. Se oli Brianilla aitoa, hän tavoitti nuorten tunnot.
PoistaPS Oli tuo Juhamatin suomalainen versiokin kiva, tykkäsin kovasti. Mieshän laulaa upeasti.
Kappas, kirjoittelet vielä, olen se törkysuu joka riehaantui täälle varmaan 6 vuotta sitten ja pysynyt häpeän vuoksi poissa sen jälkeen, tänään tapasin ihmisen joka mainitsi olemasaolosi, tulin katsomaan, ja täällähän sinä vielä olet, mainio vappu tarina voi hyvin, ja unohda pahat sanani, en tarkoita niitä, kun mielipuolena raivoan,
VastaaPoistaAnonyymi, nyt en kyllä muista ketään ”törkysuuta” kuusi vuotta sitten eli ilmeisesti vuoden 2016 tienoilla. Täällä on ollut monia kirjoittajia, jotka ovat poistuneet blogimaailmasta kokonaan. Törkysuita ja pahoja sanoja ei kyllä ole juurikaan tullut. Olisi kyllä kiinnostavaa saada kuulla, kuka sinä olit tai mitä sanoit.
PoistaMutta kaikitenkin, asia on ookoo. Mitä tulee kirjoituksesi loppuun, en usko ollenkaan mihinkään ”raivoaviin mielipuoliin”. Ei semmoisia olekaan, ainakaan niissä jotka sanovat olevansa sellaisia. Ei hullu tiedä olevansa hullu.
No ohhoh, ja kappas vaan! Olen kyllä lukenut, että tautia on kovasti taas ja jopa teho-osastoilla täyttä. Kuulostaa kauhealta taudilta, jos ei ihminen edes kaupassa jaksa käydä.
VastaaPoistaTäällä ei näe kellään enää maskeja eikä minkäänlaista varomista. Pitääpä itsekin kiinnittää huomiota etäisyyksiin ja kokoontumisiin. Käsiä olen kyllä jaksanut pestä aina kun tulen ihmisten ilmoilta, koska minulla on vilkas rakkoelämä ja sen myötä käsienpesu. Aina ulkoa tullessa.
Voimia sinulle, Noora, ja pikaista paranemista. Moni on sairastanut kovan version, mutta jokunen myös lievän. Ja kyllä se rokote sinuakin Noora suojaa niin, ettet saa sitä rajuinta versiota.
Täytyykin tarkistaa kotivarastot. Keittoja pitää hankkia kuivakaappiin jemmaan. Nytkin pidän kotivaraa, mutta ei siellä taida olla tällä havaa kuin hernekeitto ja joitain vanhentuneita pussikeittoja, ja purkkiananasta, se on hyvä kotivara, ja tietysti tonnikalaa. Ja pakkasesta kyllä aina löytyy jonkin verran tavaraa.
VastaaPoistaVäsymystä ja uupumusta kaikki valittavat lehtijutuissakin. Vaan kaipa se tauti on eri ihmisillä aika erilainenkin. Tytär on ollut hyvin lähellä koronaan sairastuneita työtovereita, pitkiäkin jaksoja, eikä ole saanut tartuntaa. Täytyy koputtaa puuta.
Lähipiirissäni lapsiperhe sairasti koronan kuukausi sitten, siis kaikki saivat sen. Heillä se oli normaalia kuumeilua ja kurkkukipua, ja meni viikossa ohi. Vanhemmilla meni makuaisti pariksi viikoksi, lapsilla ei (ovat aika pieniä).
VastaaPoistaMutta eikö valtiovalta juuri julistanut koronakauhun päättyneeksi ja tauti alennettiin normaaliksi kiertäväksi flunssaksi? Tällaista olin kuulevani.
Tulin taas mökille ja täällä ei ainakaan tartuntaa saa, sillä lähimmät ihmiset huutavat vastarannalla.
Taisi olla myös WHO, joka julisti koronan terveyshätätilan päättyneeksi. Silti Hanna Nohynekin mukaan korona on edelleen uhka, se ei ole hävinnyt mihinkään. Meillä taitaa olla vain nyt jo enemmän vastuskykyä, kun on rokotteita ja lääkkeitä.
VastaaPoistaLehdessä luki, että vanhemman väen kannattaa testata herkästi tauti, koska siihen on olemassa jo lääkkeitä, joita pitäisi ottaa heti saadakseen parhaan hyödyn.
Ajattelinkin, että jos tauti nyt vielä iskee, soitan omahoitajalle ja kysyn reseptiä apteekkiin.
Ihanaa, jokuset ovat jo mökillä. Minäkin menen aivan kohtapuoliin tarkastamaan mökin talven jäljiltä. Toivottavasti hiiret eivät ole tänä vuonna kovasti juhlineet jääkaapissa. Sinne jää aina tuoksuja, vaikka kuinka Tolulla pesisi.
Tällä havaa tuntuu hupaisalta kiistely Ylestä. En ota kantaa osapuolten lausuntoihin, kunhan totean, että nyt hurskastellaan sillä, että (poliittisten) ohjelmien sisältöihin ei tule puuttua.
VastaaPoistaTämä väite vain edellyttäisi pohjatilanteeksi sen, että ohjelmasisällöt eivät nyt ole poliittisesti värittyneitä. Jokainen voi mielessään miettiä, ovatko ohjelmat puolueettomia kaikilta osin.
Itse olen kaivannut kovasti poliittista satiiria televisioon. Marinin hallituksen ajaksi poliittinen satiiri lakkautettiin Yleltä, ja nyt, kun poliittinen suunta näyttää kääntyneen oikealle, satiiriohjelmat onkin taas käynnistetty.
Katsokaa huviksenne joskus Jukka Lindströmin Kovan viikon ilta. Saatte nähdä, miten hallituksenmuodostajille nyt nauretaan. Viimeksi kaikki Lindströmin vieraat nauroivat Riikka Purran hattua, joka olikin lamppu. Olisiko Marinia tai viisikkoa voitu nauraa yhtä makeasti?
Minä aloitin mökkikauden jo lähes kuukausi sitten. Mökkitiellä oli silloin puoli metriä lunta, mutta ranta oli ihan sula - se antaa etelään (kuten ennen sanottiin).
VastaaPoistaNyt ei ole enää talvesta tietoakaan. Aion olla torstaihin asti, perjantaina kun on muuta menoa. Olen aina yrittänyt tulla tänne mahdollisimman aikaisin ja lopettaa mahdollisimman myöhään - ja nyt se on tosi helppoa ilmalämpöpumpun ansiosta.
Talvella en enää käy, vaikka aiemmin kävimme täällä keväisin hiihtelemässä järven jäällä. Ehkäpä kohta taas lapsenlapsien kanssa...
Ilmalämpöpumppu on minullakin ostoslistalla! Olen säästänyt sen hintaa erilliselle mökkitilille. Toistaiseksi kasassa on varmaan vasta puolet, eli tonnin verran. Ja taitaa olla asennusjonoa. Se antaisi keväällä lämpöä ja helteellä viilennystä.
VastaaPoistaSählölaskut ovat todella nousseet. Ensin luulin, että ne ovat halvenneet, mutta sitten havahduin siihen, että niitähän halventuneitahan tuli joka kuukausi. Kun ennen tuli muutama vuodessa. Sekä mökillä että kotona.
Erillinen mökkitili - eli sinne laittavat rahaa muutkin mökin käyttäjätkö?
VastaaPoistaVai sinä yksinkö? Sehän olisikin kätevää: ihmisellä olisi erillinen ruokatili, kaljatili, reissutili, viihdetili, kulttuuritili, huonekalutili, työkalutili, autotili ja humputtelutili.
Meillä tämä pumppu mökille maksoi kokonaisuudessaan noin 1500 e. Luin jostakin, että Suomessa olisi jo 1,5 miljoonaa pumppua.
Marinin hallituksen ajaksi poliittinen satiiri lakkautettiin Yleltä.
VastaaPoistaAi jaa? Mun YLEltä tuli ainakin Noin viikon studio, Detta on detta, Jukka Lindströmin sivuhistoria jne.
No, mun Yleltä Noin viikon studio lakkautettiin jo alkuvuodesta 2021 ja Sivuhistoria taas ei ollut päivänpolitiikan irvailuohjelma.
VastaaPoistaYleltä siis puuttui poliittinen satiiri parin vuoden ajan 2021 - 2023. Sattuneesta syystä ?
Tapsa, erillinen tili, kyllä, koska mökki on jakamaton kuolinpesä, eli siis yhteinen siskon kanssa. Mökistä on paljon kuluja, sähköt, vedet, kiinteistövero, huoltokustannukset, sakokaivon tyhjennykset, ajoittain ostettavat palvelut jne. Kyllähän sinä nämä tiedät.
VastaaPoistaVaan lämpöremonttia en aio mökkiin tehdä. Saksassahan nämä remontit ovat jo käynnissä. Ellei sisko korjaa lämmityskattilaansa tämän vuoden puolella, hän joutuu uusimaan koko lämmitysjärjestelmän Saksan vihreiden suunnitteleman ukaasin mukaan. Siskolla kustannus olisi 100 000 euroa. Vaikeaksi asian tekee se, että siskokin on jonotuslistalla, ihmiset haluavat kaikki korjata lämmityksensä tämän vuoden puolella etteivät joudu uusimaan koko systeemiä, ja firmat ovat helisemässä.
PS Minä tietysti maksan omasta pussistani sähköt ja vedet, koska sisko on korkeintaan kaksi viikkoa kesässä siellä, minä usein lähes koko kesän.
VastaaPoista