19.4.2026

Huono työntekijä


Olipas kerran nuori, joka oli huono työntekijä. Tai ei hän huono ollut, mutta niin sanottiin  kaikista nuorista. Että he olivat päässeet armovitosilla koulusta ja opistoista ulos, vaikkeivät erottaneet aata äästä tai sipulia punajuuresta, saati osanneet laskea, paljonko maksaa sata grammaa irtokarkkeja, kun kilohinta on 12 euroa. Puhuttiin myös, että töihin tultiin, milloin huvitti, ja aina ei tultu ollenkaan, ja sitten taas tultiin kuin ei mitään. Olipa muuan yritys päättänyt, ettei ota enää nuoria edes kesätöihin.

Tämä nyt puheena oleva nuori pani suunsa suppuun ja meni sipuli kädessä markettiin, suoraan kassatytön luokse. 

 - Voisin tulla teille kesäksi töihin. Erotan sipulin punajuuresta, ja lisäksi purjosipulin pyörösipulista.

Puheena oleva nuori kaivoi laukustaan mainitut sipulit ja hymyili kauniisti. Kassatyttö tuijotti puheena olevaa nuorta kiinteästi.

- Mikä on pyörösipuli? Ja minä en palkkaa vaan Pirjo, ja hän ei ole nyt paikalla. Aamulla ennen avaamista, ennen kahdeksaa kannattaa tulla. Meill on silloin aina palaveri, työnjako.

- Kattellaan. Puheena oleva nuori pani sipulit takaisin laukkuunsa ja kääntyi kannoillaan. Oikeastaan hän ei ollut enää varma edes sipulitietämyksestään. Eihän kukaan mene töihin ennen kahdeksaa. 

Vaan töitä oli saatava, sillä opintotuki oli lakannut ja olisi kiva saada omaa rahaa. Puheena oleva nuori selasi Duunitorin työmarkkinasivuja. Toimistotyö voisi olla kivaa. Saisi istua ja järjestellä papereita. 

Eikä aikaakaan, kun kyseessä oleva nuori avasi Intensive Sales Partnersin toimiston oven ja istui työhönoton haastattelussa.

- Millaista aiempaa kokemusta sulla on vastaavista  toimistotehtävistä?

- No ei viel mitään, aattelin, että täältä sitä saan. Ala kiinnostaa. Tykkään toimistoista.

- Miten kuvailisit IT-taitojasi?

- Kyllä mä Internetiss pärjään hyvin, mulla on uusi iPhone ja oma insta ja  tiktok-videoita ja Youtube-soittolista. 

- Lähinnä tarkoitimme toimintaohjausjärjestelmien tuntemusta.

- Ai jaa. Mikä on ”tuntemus”? 

- No jaa. Kerropa vielä lopuksi, miten priorisoisit työtehtäviäsi, jos sinulla on monta kiireellistä asiaa kesken.

- Prr.. Emmä tiedä. 

Kyseessä oleva nuori ei tietenkään saanut toimistotyöntekijän paikkaa Intensive Sales Partnersilta, mutta sai kun saikin kesätyön porvoolaiselta mansikka-, sipuli- ja juurestilalta, jossa viihtyi erinomaisesti ja syksyyn saakka. Tällöin hänelle oli karttunut vahva tietämys erilaisista mansikka- ja sipulilajeista eikä hän enää puhunut pyörösipulista, vaan tunnisti vaivatta eri sipulilajikkeita: keltasipulin, punasipulin, valkosipulin, ruohosipulin, jättisipulin, salottisipulin, nippusipulin, kevätsipulin ja purjosipulin.

*

Mitä tarinasta opimme? Nyt sormi pystyyn! Pakon edessä ihminen oppii mitä vaan. Koululainen ja opiskelija oppii sen tason, joka häneltä vaaditaan. Jos ei opi, vika ei välttämättä ole opetuksen kohteessa, oppilaassa, vaan - -?  Voisiko se olla järjestelmässä?

(Kuva Amy Hill)

3 kommenttia:

  1. Jaahah… mitähän minä tarinastasi oikein opin… jo otsikko viittasi siihen, ettei vika ehkä olekaan nuorissa, vaan… niin missä sitten, järjestelmässäkö kuten ehdotat vai lama-ajassa vaiko koko yhteiskunnassa?

    Tai sitten ei yhtään missään, systeemi vaan toimii näin. Ahkeruus, sinnikkyys ja yritteliäisyys palkitaan, ehkä, joskus, mutta varmimmin pääsee alkuun suhteilla.

    Paino tuolla ”alkuun pääsee”. Aika äkkiä ja loppupeleissä täytyy sitten pärjätä ja ottaa oma paikkansa omillaan. Yleensä.

    VastaaPoista
  2. Syytä lienee sekä sysissä että sepissä, kuten oikein kyselet.

    Myönnän, että ensin piti tehdä tarinan kyseessä oleva päähenkilö naurettavaksi osaamattomuuksineen. Vaan tarinan edetessä taisin alkaa tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja aloin kyseenalaistaa ennakkoluuloani nuoren typeryydestä.

    Kyllä se opin tieltä ulos putkahtanut oppimisen tuote taitaa olla viime kädessä suomalaisen kädettömän ja inklusoivan nykykoulun ja -koulutuksen armovitosilla kirkastettua liukuhihnatavaraa, unohtamatta kotikasvatuksen rajattoman painavaa alkuosuutta.

    Oma ajatukseni lienee se, että tässä leivotussa pullassa olisi ainesta parempaankin, jos.

    VastaaPoista
  3. Onko työnhausta tullut ja tehdäänkö siitä kenties taidetta. Saako töitä vielä nykyaikana käyttämällä ihan vaan tervettä maalaisjärkeä. Siisti pukeutuminen, luonnollinen ja asiallinen olemus, maltillinen käytös, niin eikö tuossa ole jo muutamia tärkeitä täkyjä. Ei näkyviä tatuointeja, ei nenärenkaita, riippuen tietysti työstä ja sen luonteesta. Näin itse ajattelen.

    Avainasemassa on tietysti itse työ. Mitä vaativampi työ, sen painavammat perusteet työn saamiselle. Suuri osa töistä kuitenkin taitaa olla ns. normityötä, joskin jaottelu voi olla vaikeaa. Vaikka työnantajissa on eroja, niin eiköhän ne äärilaidat suuntaan ja toiseen ole kuitenkin harvinaisempia. Suuri osa heistäkin sijoittuu sinne jonnekin keskemmälle vaatimustasossaan kriteereineen.

    Aikamoista arpapeliä työnhaku ja työhönotto kuitenkin ovat. Valinta voi olla onnistunut tai melkeinpä fiasko. Hyvä ja sopiva, työntekijä ja työpaikka ovat kultaakin arvokkaampia näinä niukkoinakin aikoina.

    Kuva on osuvan hieno. Avoin katse, sipuli kädessä. Hyvät ainekset. Että tämmöistä tästä nyt.

    VastaaPoista