Asenteet sateenkaariväkeä kohtaan ovat koventuneet, sanotaan Helsingin Sanomien artikkelissa. - Saatetaan sylkeä perään ja vetää turpaankin, kertoo haastateltu.
Minusta tässä on asian ydin. Mistä sylkijät ja turpaanvetohaluiset voivat tietää jonkun ihmisen kuuluvan johonkin tiettyyn ryhmään? Eikö valtaosa erilaisista ryhmistä elä sellaista arkielämää, jossa seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista ei niinsanotusti tehdä numeroa, vaikka niitä ei enää salattaisikaan? Tuntemani ja tietämäni seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät yksikään erotu muista kadullakulkijoista millään erityisellä tavalla. Eivätkä he osallistu kaupunginpuistossa pidettyihin Pride-tapahtumiin, vaikka useimmat kaupunkilaiset tietävät heidän suuntautumisensa. Olen tulkinnut asian niin, että he eivät halua erottautua ryhmiksi vaan haluavat sulautua ihmiskuntaan, ihmisyyteen. Samanlaisia olentojahan me kaikki luodut tai rannalle ryömineet olemme, oli meillä sitten kummoiset värkit jalkovälissä ja pääkopassa. Miksi pitäisi polarisoitua alalajeihin, joilla ei lopulta ole merkitystä?
HS:ien artikkelissa on videokuva sateenkaari-ihmisestä, joka heiluttaa ihmisiä vilisevässä asemahallissa isoa värikästä sateenkaariviuhkaa kirjava kirkas sateenkaarikuvioinen reppu selässä. Muilla on ilmeinen kiire ja määränpää, mutta tämä sateenkaari-ihminen ikään kuin vaatii heiltä jotakin siinä heiluessaan ja käsiään kohotellessaan. Hän tekee seksuaalisuudestaan numeron.
Mitä tästä pitää ajatella? Tyyppi ärsyttää minua, kuten kuka tahansa millä tahansa huitova ja heiluva ihminen tai vaikkapa tilausmyyjä, joka soittaa puhelimeeni. Miksi hän ei anna ihmisten olla rauhassa? Miksi Pride hyppii silmille?
Kovin mielellään Pride-väki tulkitsee Prideä ja nyt kaikkialla esiin pomppaavaa sateenkaarirekvisiittaa kohtaan osoitettuja mielenilmauksia ja närkästyksiä vihaksi itse ryhmiä kohtaan. Minun on vaikea nähdä näin tätä asiaa.
Eikö se aggressio kuitenkin kohdistu itse Pride-ilmiöön, sen poliittishenkiseen kiihkeytymiseen, - ellet ole meidän puolella, olet meitä vastaan -aatteeseen. Suljetaan kokonaan pois ne, jotka eivät halua osallistua tapahtumaan, kuten joitain puolueita pari vuotta sitten. Tai tuomitaan urheilija, joka ei tahdo pelata Pride-asu päällä. Minua ainakin jopa pelottavat tällaiset jyrkät liikkeet, ja koen ne ahdistaviksi. En ole koskaan ymmärtänyt muutenkaan blokkaamisen ajatusmallia: suljetaan omasta piiristä pois ne, jotka ajattelevat eri tavoin. Tuohan on henkinen kuolema: Rajaan maailmani, koska tietouteni on valmis. Piste.
(Maalaukset Marc Chagall)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti