Spk, sivu 6

30.6. On tullut se aika kesästä, jolloin lintujen poikaset ovat kasvaneet liian pulskiksi ahtaisiin pesiin. Ne on pullautettu yli laidan suureen maailmaan, jossa ne edelleen anovat emoilta ruokaa, vaikka ovat väliin samankokoisia kuin emo, joskus isompiakin.

Mökin pihapiirissä pelmahtelee usein kirjosiepon ja mustarastaan pesue. 

Näissä maisemissa on runsaasti punkkeja. Kaikissa eläimissämme on ollut joka kesä parikin punkkia. Kun puhesairauteni alkoi, minultakin otettiin borrelioositestit, koska aivokuvani hieman viittasi borrelioosiin. Ei ollut kuitenkaan tätä pelättyä tautia, mistä olisin ollut pelkästään helpottunut, epämääräisten huimausoireitteni vuoksi. Vieläkään en tiedä, miksi minua aika ajoin huimaa. Elämä se ehkä vain on, joka huimaa minua. Tämä on aika huisaa menoa. Koskaan en kuvitellut, että elämäni muotutuu tällaiseksi. Tai en kuvitellut mitään, en odottanut mitään. Mutta tällaista siitä tuli. Sekin huimaa, kun miettii, että ihmiset ovat maapallolla kantapäät vastakkain.

Kohta tänne tulee vieraita, parin viikon päästä. Tytär tuo isänsä parin päivän vierailulle, isä tulee ulkomailta ja on muuttamassa takaisin Helsinkiin, jossa hänellä on ollut valmiina asunto.  Täytyykin siivota saunakamari, kun siskokin tulee pian ja saunamökkiä tarvitaan. Siellä on omassa rauhassaan iso asuinhuone takkoineen, mökki on uudempi ja hyväkuntoisempi kuin tämä talo.  Saunapuitakin voisi viedä valmiiksi kärryillä. Minä en yksinäni juuri sauno.

Siskon mies sairastaa  dementiaa, ja sisko tarvitsee nyt piristystä ja lepoa, kun on nähdäkseni yksin ollut vastuussa huonokuntoisesta miehestään. Tämä on äärimmäisen hankala potilas, ei suostu hoitoon, vaan ambulanssillakin vietäessä tulee samana iltana taksilla takaisin kotiin.  En tiedä, voinko käynnistää edes suurta roskalavashow'ta, niin kuin suunnittelin, viimevuotisen onnistuneen jätealavasow'n malliin. Tällöin puhdistimme kaikki rakennukset vanhoista romuista, Ajattelin nyt tilata risu- ja oksakuljetusyrityksestä vaihtolavan oksien ja risujen siivoamista varten, jotta saadaan tontti puhtaaksi. Tekeminen voisi auttaa siskoa suuntaamaan ajatuksensa muualle. Ja päälle sitten polskimaan kirkkaaseen meriveteen. Ja sen päälle paljon  hyvää ruokaa, kantarelleja, uusia perunoita, silliä  ja vähän viiniä. Voisiko olla jotain tervehdyttävämpää?

(Valokuvat Iines, Lihavaa kirjosieppovauvaa ruokitaan)

Spk, sivu 5: Suunnittelun tärkeydestä

 25.6. Olen jakanut mökkityöt kolmeen ryhmään, saadakseni jonkinlaista järjestystä siihen, mitä täällä on tehtävä,  missä järjestyksessä, ja mitä maksuja tulee eteen. 

Töiden ryhmiinjako tapahtuu niin, että työkohteista tehdään projekteja, joille laaditaan suunnitelma kiireellisyysjärjestyksessä. Suunnittelu tapahtuu riippukeinussa maaten, häikäisylippa silmillä. Kiireellisyysasteita on kolme: hetimiten, pikku hiljaa ja tulevana kesänä. Suurin osa projekteista asettuu luontevasti johonkin ryhmään. Huomiota kannattaa kiinnittää myös projektien näkyvään merkintään, joka kertoo, että projekti on käynnissä.

Pihalla on siis eri alueita, jotka kaipaavat auttavaa kättä. Keskityn alkuun keskeisimpään piha-alueeseen ja jätän metsätyömiesten jäljiltä olevat metsäkaistaleet ja saunatontin murheet toistaiseksi suunnittelun ulkopuolelle, kunnes keskeisin alue on hoidettu. Keskeisimmällä piha-alueella on useitakin kohteita, mutta mainitsen nyt vain pari kolme, jotten pitkästytä kaupunkilaislukijoita.

1. Liiteriprojekti. Liiteriin johtava porrastasanne ja ruohonleikkuria varten tarvittava ajoluiska on lahonnut. Jalka mennyt läpi. Leikkurin saa vielä ulos liiteristä, mutta ei kauan. Projekti on aloitettu irrottamalla mätä lauta ja panemalla se jätesäkkiin. Lankun alla olevat neljä pystyyn jäänyttä naulaa on a) kiskottava irti hohtimilla b) lyötävä vasaralla alas, jos papua riittää. Myös irti kiskomisessa tarvitaan habaa.

Projekti jatkuu irrottamalla lankku kerrallaan aluspuusta  ja hoitamalla naulat a)-  tai b)-kohdan mukaisesti, elleivät ne irtoa lahon lankun mukana. Projekti on siis hoidossa, koepala otettu,  ja jatkotoimia suunnitellaan riippukeinussa, toinen jalka yli laidan, valmiina työhön.  Mietitään mm., miten kiinnittää  uusi sahanterä vanhoihin sahanpokiin, jotta voidaan omakätisesti sahata sopivan mittaiset lankut uuteen porrastasanteeseen. Tässä kohden toinenkin jalka siirretään riippukeinun puolelle, sillä työ on suunniteltava huolellisesti. Lankkuja ja nauloja  on, joten projekti ei rasita kukkaroa. Miten sahata ilman sahapukkia? Tätä pitää harkita vielä erikseen. Projekti on kuitenkin siis merkitty, irrotettu lankku paistaa kauas ja viereen nostettu vasara varmistaa elekielen.

2. Ruusumaan perkuu. Ruusumaa kasvoi aluksi ruusuja, joiden aluskasvillisuutena oli sinisiä orvokkeja. Keskellä pari matalaa luonnonkatajaa voimaelementiksi. Nyt kataja on yllättäen kaksimetrinen ja leveä pehko, ja ruusut jossain piilossa. Katajan viereen on ilmestynyt  lisäksi vetreä pihlaja. Pari orjanruusua on levinnyt uskomattomaksi piikkioksistoksi kuin prinsessa Ruususen puutarhassa. Sininen orvokkiviritys on vaihtunut villiintyneisiin leinikeihin.

Ruusumaaprojekti on aloitettu karsimalla orjantappuran kuolleita oksia. Homma todettu niin veriseksi, että työ on  keskeytetty ja päätetty suunnitella projekti uudelleen riippukeinussa. Miekka tarvittaisiin kuin sadun prinssillä. Oksaleikkurit ja pino katkottuja piikkioksia ovat kuitenkin valmiina kohteen vieressä merkiksi projektista, joka on käynnissä. 

Sivulauseessa mainitsen vielä kolmannen projektin, joka on harausprojekti vanhanpojan rajalla - siitä on kaadettu puita hyvin läheltä keskuspihaa, jaa maa on täynnä risuroskaa ja kariketta. Tässä projektin merkkinä on rautahara nojaamassa työntökärryihin, joiden kädensijoihin on vielä työnnetty työhansikkaat. Projekti jatkuu seuraavan sateen jälkeen, jolloin kuuma maa ei pöllyä ja riippukeinu on vielä märkä projektien suunnittelutyöhön. Mainittakoon, että kariketta on kärrätty jo kymmenisen kuormaa ja kaatopaikka alkaa täyttyä. On mahdollista, että ennen raa'an työn jatkoa pitää suunnitella uusi risujen kaatopaikka ja miettiä yksityiskohdat, kuten kuljettavuus ja kärryjen kumottavuus.

26.6. Tänään projektit lepäävät, sillä on lähdettävä Dna:n edustuspisteeseen taistelemaan sopimusoikeuksista. 4G-mokkula meni rikki, kun sylimikro liukui sylistäni lattialle mokkula edellä.  Siitä murtui usb-pää ja se jäi roikkumaan johdosta. Tungin usb-pään takaisin, mutta en saanut aivan jengoilleen. Toimii kuitenkin, yhteys muodostuu kuten näkyy, mutta vain tuettuna erilaisin virityksin, osin hankalinkin,  muulloin pää lerppuu vetelästi ja pelkään piuhan katkeavan.

Huomasin sopimuspapereista, että keväällä tehtyyn mokkulasopimukseen kuuluu Huoleton-sopimus, jonka mukaan saan uuden mokkulan, jos mokkula "vikaantuu normaalissa käytössä". Minun tehtäväni on ilmeisesti todistaa Dna:n edustuspisteen myyjäpojalle, että sylimikron käyttö sylissä on normaalia mokkulalalla terästetyn läppärin käyttöä. Vai voisiko se mennä niin kierosti, että Dna:n Huoleton-sopimus tarkoittaakin sitä, että mokkula korvataan uudella vain, jos mokkula on kytketty sylimikroon, jota käytetään pöydällä kone liikkumatta? Mokkulan normaalia käyttöä ei olisi esimerkiksi laiturinnokassa käyttö? Häh? 

Kerään hieman adrenaliinia, suunnittelen repliikkini, jotta en suostu kiltisti maksamaan satasta uudesta mokkulasta, olenhan suurasiakas, sillä minulla on kolme eri liittymää Dna:lta! On kaapelikaista pöytäkoneessa, puhelinnetti ja mokkulanetti. Ei kimppa-alennusta. Minun on siis saatava uusi mokkula veloituksetta! Etenkin kun on Huoleton-sopimus!


(Valokuva Iines, Hepokatti  poikittain)

Spk, sivu 4: Pallogrillin ihanuudesta ja muusta

19.6. Koira paukuttelee salatuhnuja aivan jalkani vieressä. Kauhea kaasunhaju. En malta ajaa sitä pois, kun se vihdoin nukahti, eroahdistusta poteva olmiraukka, oma emäntä reissussa  Keski-Suomessa. 

Vieraskin kävi, tuli vain tupaan sisään ja istahti puhumatta televisiotuoliin, alkoi katsoa auki jäänyttä ohjelmaa, jota minä en katsonut. Sukulaismies, oli käynyt oma-aloitteisesti myrkyttämässä rantatieni rikkaruohomyrkyllä, traktorillaan. Viikko sitten muuan kylänmies oli käynyt huomaamattani  niittämässä puolet kukkapellostani, jolla kuvaan hyönteisiä. En kaipaisi ihan näin avuliaita naapureita suloisine niittokoneineen ja myrkkyineen. Tie on loppukesän ruskeapohjainen ja kuollut, minun kaunis luonnontilainen rantatieni, jonka verrella mesiangervot, puna-ailakit  ja kurjenmiekkaryppäät valtoimenaan lainehtivat, hyvä tietysti kulkea, mutta entä minulle tärkeät kukat ja perhoset? Serkkupoika nimitti myrkkyään kasvinsuojeluaineeksi. Maksoin hänelle kaksikymmentä euroa tuhotyöstä ja tarjosin kahvit voisilmäpullan kera.

Huomenna on mentävä ostamaan pallogrilli. Vanha heitettiin viime kesänä suuressa aitan ja liiterin puhdistusoperaatiossa roskalavalle. Kaasugrilliä en halua, sillä vain hiiligrillissä saa kunnon mustuneen kärtsämakkaran. En edes halua sisältä veristä pihviä tai vetelän mehukasta makkaraa, vaan kunnolla karstaantuneen kuivahkon  pökäleen, silloin harvoin kun makkaraa ja raavasta syön. Pallogrilli on ehdoton.

20.6. Grilli ostettu, tavaratalon ainoa pallogrilli, valmiiksi koottu esittelygrilli, muut olivat kaasugrilleja. On satanut yöllä, on ollut pilvisen ankeaa. Mutta nyt, tätä kirjoittaessani aurinko repäisee raon pilviverhoon ja työntää säteensä esiin. Meren puolella on iso sininen läiskä, idässä päin vielä pilviä. 

En yksinkertaisesti pysty nyt siivoamaan metsänpohjaa, ja siellä on epäsiististi isoja risuja ja oksia, joista saisi sahaamalla kivoja pieniä polttopuita. Uusi sahanteräkin on ostettu, vaan taas se naisväen uusavuttomuus: sahapukkini hajosi. Valmistetaankohan teollisia uusia sahapukkeja? Tahtoisin sellaisen, joka ei lahoa. Yhden  kylänmiehen piti tehdä jo viime vuonna minulle puupukki, mutta ei hänestä ole kuulunut mitään. Minä jopa kahvitin hänet etukäteen.

Aamun Hesarista luin järkyttävän rehtorishaastattelun, jota en malta olla mainitsematta, vaikka on juhla ja juhannus. Espoonlahden koulun rehtori Jukka Penttinen, vanha koulustara,  on sitä mieltä, että "kouluista tehdään vankiloita", sillä hallituksen esitys koulujen työrauhasta antaa kuvan mellakkaan valmistautumisesta. Kouluissa on töissä kyvyttömiä ihmisiä, jotka uskovat että rangaistukset tuovat ratkaisun, Penttinen lataa opettajista, joiden esimies hänkin on. Kuri ja järjestys eivät auta, vaan lapset tarvitsevat kunnioitusta ja hyväksyntää.

Tekisi mieli lyödä kantapäät yhteen ja kiljaista pippiduu! Mikä nerokas oivallus. Tuota ei vielä ole kokeiltukaan!

(Valokuva Iines, Lasisiipi juhannusviikolla)