Kuunteleeko puhelimenne teitä?

 

Mietin joskus, mahtaako puhelimeni kuunnella ja katsella minua. Nimittäin saan välillä netissä surffatessani liian osuvia mainoksia ruudulleni. 

Viimeisin esimerkki on IDO-vessanpönttömainos. Perjantaina luokseni tuli IDO-vessanpöntön asentaja pönttö sylissään. Hän viipyi hommassaan puolisen tuntia ja rupattelimme iloisesti uuden pöntön hienouksista. Illemmalla kun avasin netin, eteeni pamahti IDO-vessanpöntön mainos. Ikinä ennen en muista nähneeni netissäni vessanpönttömainoksia. Enkä ole hakenut pönttöjä verkkosivuilta.

Toinen esimerkki. Kirjoittelen Whatsapissa ja puhun puhelimessa usein tyttären kanssa hänen lumoavasta ragdoll-kissastaan niin, että "kissa puhuu" ja kertoo itse. Tämä rooli on viesteissämme tavallinen esitysmuoto, ja helppo toteuttaa, koska kissa on äärimmäisen laiska ja itserakas ja ilmaistavissa monin keinoin. Tälle lihavalle kissalle tilataan tai haetaan erikoispöperöt Peten Koiratarvike -nimisestä liikkeestä. (Oikeasti kissa ei ole lihava, mutta yksi sen kutsumanimistä on Lihava Kissa.)

No nyt on sitten niin, että päivittäin  selaamani verkkosivut ovat täynnä Peten Koiratarvikkeen mainoksia, ylälaidassa, sivulla ja alhaalla. En ole hakenut Googlesta mitään kissan tarvikkeita. Sitä mukaa kun kruksaan niitä kiinni, sataa uusia. Näin on ollut jo kuukausia. Onkohan  teidän selauksissanne Peten koiratarvikkeen mainoksia?

Kerran oli lehtiartikkeli, jossa kysyttiin: Kuunteleeko puhelimenne teitä. Artikkelissa väitettiin, että voi kuunnella. Asian varmistamiseksi pyydettiin tekemään testi. Piti puhua puhelimen lähellä tietystä aiheesta, vaikkapa matkoista aina silloin tällöin kymmenisen minuuttia. Jos verkkosivuille alkaa tupsahdella matkatarjouksia, niin puhelimenne kuuntelee teitä. Ettäs tämänkin opitte ja tiedätte. 

Kovin tuttua on tietenkin se, että jos hakee tuotteita vaikkapa Elloksen sivuilta, saa riesakseen Elloksen vilkkuvat mainokset. Erehdyin alkusyksystä hakemaan netistä talvitakkia, ja löysinkin  sivuilta kivan keltaisen toppishupparin karvareunuksella. Klikkasin sen isommaksi. Nyt tämä keltainen takki vilkkuu edelleen lukemieni sivujen laidoilla, hyvin ärsyttävästi. Se ponnahtaa aina isommaksi ja pienemmäksi. Taatusti en tilaa mitään mikä vilkkuu ja pomppii. Älkää tekään tilatko, rakkaat lukijat. Pannaan stoppi kaikelle vilkkaavalle ja välkkäävälle meiningille. Kaupankäynti olkoon rehellistä ja vakavaa materian vaihtoa.

Ja nyt päivän mietelause, jonka bongasin mainoksesta ja kirjoitin muistiin, jotta muistan tarjota sen teille. Kas tässä alla. Oletteko samaa mieltä?

Vain sinä voit määritellä, kuka olet.

(Kuvassa Salvador Dali)

Kun kaikki ovat jotain, kukaan ei ole mitään

Ensin ajattelin, etten käy äänestämässä hurjasti leviävän omikronin takia. Paikallislehdestä huomasin, että äänestys on hyvin järjestetty, sisäänkäynti kolmesta eri ovesta kolmeen eri ulosmenopaikkaan, joten kohtaamisia ei juuri synny. 

Nyt on vain päätettävä ehdokkaasta ja unohdettava ahdas puoluepolitiikka, sillä kyse on vain ja ainoastaan palvelujen saatavuudesta, sijainnista ja maksuista.  Koska kannatan nopeaa lähipalvelua, on ehkä uskallettava äänestää joko keskustaa tai kokoomusta, tai jopa perussuomalaisia. 

Vasemmisto ja vihreät puhuvat enemmän keskittävän yhteisvastuun ja tasajaon puolesta, ja se juna ei täällä maaseudulla kulje. Isoissa kaupungeissa on helppo olla vihreä tai punainen, koska ihmisiä ja palveluja on automaattisesti paljon, matkat lyhyitä, palvelu aina auki. Täällä landella on hypättävä kalliiseen Kela-pirssiin ja pulitettava käteisellä 50 euroa suharin kouraan. Onkohan joka mummolla tai papalla aina 50 euroa pussissaan? 

Ehdokkaan valinnassa ei netin vaalikoneista ei ole apua, koska eri medioiden koneet antavat eri tuloksen. Monesta tulee meikäläiselle tulokseksi nyt kepulainen ehdokas, joistain myös kokoomuksen ja yhdestä perussuomalainen. Kaikissa koneissa vasemmisto ja vihreät ovat suosituslistallani  pohjamudissa, vihreät pahnanpohjimmaisena. 

Niin muuttuu maailma, kun ihminen ikääntyy. Tämä on vain siinä mielessä hassua, että eniten olen sielultani vihreä luontoihminen. Vaan matchia ei koskaan synny sinne suuntaan koneissa, vaikka voisin elää vihreässä metsässä. Ehdotankin vihreille nimenmuutosta: asvaltinharmaat.

Tällä hetkellä minulla on kolme ehdokasta: yksi kokoomuslainen nuori nainen, yksi kepulainen vanha eläkeukko ja yksi perussuomalainen nuori hoitajanainen. 

Kaikki he kannattavat tiukkoja lähipalveluja ja myös yksityissektorin ottamista tiimiin mukaan. Päätän kohteen vasta vaalikopissa senhetkisen intuition mukaan. Voi toki olla, että valinta on joku muukin. Vaan vasemmalta - lasken vasemmalle myös vihreät - se ei voi olla, koska en kannata ollenkaan ideaa isoista laitoksista suurissa kaupungeissa. Puistattavat tällaiset kafkamaiset kolossit.

*

Voin kertoa teille, rakkaat lukijat, että tulos on nyt selvä, äänestys on tapahtunut. 

Olin äänestyspaikkani ensimmäinen asiakas. Korni tunne, kun kaikki kolme vaalivirkailijaa tuijottavat sinua ääneti pleksin takana, naamiot kasvoilla. 

Vähän sama tunne kuin silloin, kun eksyin tiedostavassa nuoruudessani  äänestämään pikkukaupungin  kirkkovaltuustoon jäseniä. Äänestys tapahtui kirkossa, ja kun avasin raskaan oven, pitkän käytävän päässä istui äänestäjäksi uskaltautuvaa tapittamassa rivi hurskaita seurakunnan vaalivirkailijoita: mitä tuokin hippi täällä tekee. Kukaan ei ehkä muistanut, että olin kirjoittanut paikallislehdessä julkaistun pohdiskelevan Jeesus-aiheisen ylioppilasaineen, joka herätti yleistä ihastusta seudun uskovissa. Minusta sosialismi oli puhdasta antamista  kuten uskontokin. Anna vaikka paita päältäsi, jos köyhä tarvitsee. Hän on syytön osaansa. Jeesus on meidät kaikki armahtanut. 

Mahtuuhan maailmaan aatteita. Ihminen on kai rikkaimmillaan silloin, kun hän ei ole lukkiutunut iäksi yhteen aatteeseen, vaan on purjehtinut laajemminkin aatteiden merillä. Pidän jopa huolestuttavana sitä, jos ihmisen kelkka puskee härkäpäisesti vain yhteen suuntaan koko hänen elämänsä aikana. 

Kelkkailkaa ihmiset, se on hauskaa ja terveellistä. Vaan kääntäkää välillä nokka toiseenkin suuntaan ja keulikaa vaikka vähän! Voi verrata maailmalla matkusteluun.

(Maalaus: George Caleb Bingham The County Election 1854) 

(Otsikko on tuntemattoman ajatelma demokratiasta.)

Isä aurinkoinen ei romahda keskellä koronaakaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen terveysturvallisuusosaston johtajasta  Mika Salmisesta on koronavuosien aikana muotoutunut isällisen myhäilevä kuva, kun hän lausuu tiedotuksiaan kameroiden loisteessa. 

Kun hallituksen ministerit ovat vakavina tiedottaneet kiristyksistä ja eristyksistä, niin ruutuun onkin tupsahtanut rauhoittavan pulska ja hyväntahtoisesti maailmaa katseleva Mika Salminen lausumaan totuuden sanoja vallitsevasta terveystilanteesta. Jo pelkkä Salmisen punakka olemus on rauhoittanut kansalaisten huolestuneisuutta merkittävästi.

Vaan tiesittekö, rakkaat lukijat, että terveydenhuoltomme kantokyky on juuri nyt, pandemian huippuhetkien porteilla romahtamassa? 

Näin sanoo  hyvä Salmisemme, jonka mukaan se tarkoittaa pahimmillaan sitä, että ne, keillä on paras mahdollisuus selviytyä, pääsisivät sairaalaan ja muut eivät. Tämän blogin lukijat lienevät suurimmaksi osaksi sieltä poisraakattavasta osastosta, yli viisikymppisiä rahjuksia, joten huoli on todellinen ja epäilyksettä aito. 

Miten tähän on tultu? Missä on menty vikaan? Olisiko pitänyt taluttaa vastaanharaavat rokotusta pelkäävät änkyrät väkisin rokotuksiin, jotta leviäminen olisi saatu kuriin? Olisiko rokotustahtia pitänyt kiristää vastoin Hanna Nohynekin ohjetta harvan rokotusvälin suuremmasta tehosta? Tai mikä kauheinta, vedetäänkö meitä kaiken aikaa höplästä?

Ilma olkoon sakeanaan kysymyksiä, joihin on hyödytöntä edes miettiä vastausta. Joka tapauksessa olemme kriisissä, ja tukevasti. 

”Kyllä tässä sellainen johtopäätös alkaa tulla, että yleiseurooppalaisestikin meidän terveysjärjestelmän kestävyytemme tällaisessa kriisissä on aika huonolla tolalla”, sanoo Mika Salminen koko isällisellä olemuksellaan, aurinkoisesti myhäillen. Ja pitikö ne hävittäjätkin nyt hankkia?

No kyllä piti, Mika. Venäjän uhka on näytösluonteisuudestaan huolimatta parasta ottaa vakavasti ennen kuin Mainilassa taas paukahtaa. Nato-optio ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Jos rahaa tarvitaan, sitähän saa velaksi ja joitain tarpeettomia tukia poistamalla. Lesket eivät tarvitse leskeneläkettä, koska muullakaan tavoin yksin jääneet tai jätetyt eivät saa valtiolta killinkiäkään yksinäisyyden tuskaansa.  Asunnot eivät tarvitse asumistukia eivätkä Virossa asuvat virolaislapset suomalaisten maksamia lapsilisiä ja perhetukia. Säästökohteita löytyy, jos allekirjoittaneelta kysytään.

Paitsi että terveydenhuollon kantolyky uhkaa romahtaa, niin muitakin romahduksia toki on. Viimeksi luin iltapäivälehden lööpistä, että Tuure Boelius on romahtanut. Tähänkin voin sanoa, että mitäs minä sanoin jo silloin, kun piispa Irja Askola kruunasi kyseisen lapsen Vuoden Homoksi. Ei siitä hyvä seurannut. Toisaalta nuorilla on ihmeellinen kyky selvitä romahduksistaan ja rikkimenoistaan yllättävän nopeasti. Kyllä Tuurekin jo taitaa hymyillä.

Tiesittekö muuten sitäkään, että päivään on tullut lisää valoa jo 60 minuutin verran? Voimia siis matkalla valoisaan kevättalveen! Älkää  romahtako!