Tänään en ole kauhean tuomitsevalla päällä, koska lehdissä ei yksinkertaisesti ole yhtään raivoa nostattavaa uutista. Sanani kuitenkin pidän ja päitä putoaa Tuomiosarjassa, yhteensä seitsemänä päivänä.Tuomitsen siis ensin alkuun useiden sanomalehtien nettisivut, koska niistä on tullut liian raskaita kepeään lukuun. Esimerkiksi Ilta-Sanomien nettiversio jumittaa koneen runsaine mainoksineen, joissa on kokoa, välkettä ja vilkuntaa. Tai ellei jumita, kone hidastelee niin, että sivu liikkuu alaspäin nykäyksittäin. Olenkin sitä mieltä, että lehdet ovat nyt myyneet itsensä mainosmaailmalle ja unohtaneet lukijat ja lehden luettavuusseikat tyystin. Hyvä nettilehti on yksinkertainen ja selkeä, minimalistinen, ja Uuden Suomen julkipano toteuttaa tämän ehkä parhaiten Ylen tietosivujen kanssa.
Jotain lehdistä löytämääni siis tänäänkin tuomitsen voimallisesti, ja nyt ovat vuorossa kotikoulut. Muuan isä valittaa, ettei halua viedä lastaan yleiseen kouluun, koska sosiaaliset taidot, lukeminen, numeroiden pyörittely, englannin kieli ja tietynlainen yleissivistys ovat opittavissa myös ilman sitä epämääräistä ainesta, jolle lapsi altistuu koulumaailmassa, iässä, jossa ei vielä kykene kunnolla prosessoimaan, missä on itua ja missä taas ei.
Lisäksi isä sanoo, mielestäni hieman ristiriitaisesti vaateeseensa nähden, että vanhemmat voivat vallankäytössään alistaa lapsensa uskonnolle, muokaten tämän todellisuudenkuvan hämäräksi. Äiti voi syöttää tyttärelleen lihaa, ilman että lapsi ymmärtää syövänsä jotain perheen koiran kaltaista. Formaalilta koulutukselta tai sen oppisisällöltä lastaan ei ilmeisesti kuitenkaan voi pelastaa muuttamatta maasta, arvelee isä.
Minua tällainen lyhytnäköinen individualismi harmittaa tavattomasti. Sanonpa tähän vain, että voi lapsiparkoja. Ellei syö susi, tulee vastaan karhu. Mistä näitä vanhempia sikiää, jotka luulevat oman maailmankatsomuksensa olevan ehdottoman oikea ja jotka prosessoivat asioita lastensa puolesta? Eikö lapselle ole parasta vapaus, myös vapaus vanhempien voimakkaista ideologioista, vapaus kasvaa vallitsevissa oloissa, imeä vaikutteita sieltä ja täältä, kokea itse asiat ja valita aikanaan oma tiensä, omat ajatuksensa? Voiko joku olla näkemättä tätä? Kuinka joku voi olla vastaan koulua ja koulutusta, joka on todettu maailmassa opilliseksi eliittikouluksi? Ei kai nyt vuosisatoja jatkunut koulutusjärjestelmä voi olla lapselle tappioksi, jos sitä vertaa kotikouluun, jossa harvoin on asiantuntijoita opettamassa lapsia. Yleensä tuntuu siltä, että kotikasvattajat ovat huru-ukkoja, jotka haluavat pakkosyöttää lapsilleen voimakkaan poikkeavia näkemyksiä erilaista asioista.
Raipat saa siis tänään se, että vanhemmat valitsevat lapsille vallitsevista oloista poikkeavan ideologisen kasvumallin, jos tämä malli eristää lapsen muista lapsista ja saa aikaan erilaisuuden tuntoja. Lapsi harvoin tahtoo olla olla älykäs ja erottuva yksilö, jos häneltä kysytään. Mieluummin hän olisi samanlainen kuin toisetkin. Mikään ei ole niin tärkeää, kuin kaverit ja heidän hyväksymisensä. Ja sitten se tärkein: Miten kasvattaa lasta sosiaalisuuteen ja toisten huomioonottoon kotona? Entä miten päivähoito? Kelpaako tämä kuitenkin vanhemmille, mutta koulu ei?
(Maalaus Paulis Postazs)
Vähän epistä, että jo eilen illalla kahdeksan jälkeen olet tämän kirjoittanut.
VastaaPoistaKaikkinaista yhteisöllisyyttä peräänkuulutan, miten lapset muuten saataisiin pysymään ruodussa ja epäkelvot ajatukset kitkettyä.
Kotikoulussa ei ehkä tarmokkaallakaan yrityksellä saada kitkettyä sitä iloista pilkettä lapsen silmäkulmasta, saattaa olla jopa jatkossakin, että laukoo ei-tieteellisiä asioita, jotka eivät vielä ole virallisesti hyväksyttyjä.
Ja jokainen pikkukoululainen on ansainnut turpaansa silloin tällöin.
Uno Cygnaeus ei katsoisi tuollaista hyvällä!
No höh, muutan tuon ajan, mutta siis juttuhan on niin, että aihe oli illalla katsottuna varalle, sanaakaan en ollut kirjoittanut, vain otsikon. Kuvankin vaihdoin eilisestä! Koko juttu syntyi tänään, kun huomasin, että minua ei ärsyttänyt mikään. Saanko anteeksi?
VastaaPoistaHyvä, että nostit Unon esille. Ja nuo turpaanvedothan ovat asiaankuuluvia, samoin karaisevat koulukiusaamiset.
Sellaista, ettei mikään ärsytä, ei oikein helpolla voi antaa anteeksi, mutta olkoon nyt menneeksi.
VastaaPoistaUnon jotenkin Napoleonmaista olemusta olen aina ihaillut.
Sanonpa vielä, että Riemukaan ei ole tainnut vähään aikaan olla peruskoulun tunneilla. Kun siellä on tavoitteena nimenomaan karaista lapsosia lausumaan omia ajatuksia ja ennen kaikkea ei-virallisia totuuksia.
VastaaPoistaSitten sekin vielä - nyt rupesi nimittäin ärsyttämään kunnolla - että kotonako muka ei kiusata tai vedetä turpaan, milloinkaan, häh?
Olen joskus maininnut isoäitipuolestani, Adolfista, joka toimi kansakoulunopettajana aina 70-luvun alkuvuosille saakka. Kylän jätän mainitsematta, etteivät vanhat nukarilaiset minulle osoita mitään korvausvaatimuksia tai haasteita.
VastaaPoistaSilloisten pedagogisten oppien mukaisesti laittoi poikapuolensa, isäni, jo lapsesta asti asumaan yksin isoisäni pitämän kaupan yläkerran huoneessa.
Nykyjan opetuksista, tai mitä kotkotuksia ne lieneekään (G. Sundqvist) olen todella täysin tietämätön.
Isoäiti Adolf? Taisi olla aikamoinen Hitler. Ei ihme, jos et oikein tykkää opettajista. Onneksi tuommoisia hirmuja ei enää kouluissa pysty olemaan, muita hunsvontteja siellä kyllä edelleen valitettavasti aina väliin on.
VastaaPoistaJonkinlaisella ymmärryksellä suhtaudun kuitenkin siihen opettajaan, joka tarttui nulikoita niskasta ja kalautti kallot yhteen. Pois se minusta, että hyväksyisin teon. Eihän oppilaaseen saa kajota muuta kuin hillitsemismielessä, jos toimensa näyttää joukkotuhonnalta.
On kai kuitenkin tilastollisesti todennäköisempää, että lapsi tulee pahoinpidellyksi kotonaan kuin koulussa.
Olen myös joskus maininnut, että nyttemmin edesmenneen veljeni kanssa nauroimme tapahtuneelle, kun opettajansa pudotti nyrkillä istumaan, veljeni haistateltua veetä.
VastaaPoistaPäänkalauttajalle lupaan lähettää satasen, jos ilmoittaa osoitteensa.
Sanoit, Iines, että meillä on "vuosisatoja toiminut koulutusjärjestelmä". Mistä vuodesta tai vuosisadasta alkaen katsot järjestelmän toimineen?
VastaaPoista"On kai kuitenkin tilastollisesti todennäköisempää, että lapsi tulee pahoinpidellyksi kotonaan kuin koulussa."
Tässä olet oikeassa. Uusimpien tutkimusten mukaan äidit syyllistyvät useimmin lasten surmaamisiin. Kun sitten vielä isät pieksevät sekä töihin lähtiessään että sieltä palatessaan vaimojaan ja pojat äitejään niin onhan se paras lähettää lapset alta pois kouluun turvaan. Ranskassa on nyt julkaistu tutkimus, jonka mukaan suomalaiset kodit ovat väkivaltaisimpia Euroopassa. Joku kokoomusmeppi sitä jo pääsi ihmettelemään uutisissa.
Minua taas piinasi Piikki, nutturaniskainen matematiikanopettaja, joka ei voinut käsittää matemaattista lahjattomuuttani. Nostatti minua pystyyn pulpetista ja koetti pakottaa taululle munaamaan itseäni muiden silmissä. En mennyt, ja olin kuulemma uppiniskainen. Sain kahdet ehdot, algebrasta ja geometriasta. Koskaan elämässäni en ole tarvinnut matemaattista ajattelua, etenkään algebraa ja geometriaa, ja minusta näiden opetus voitaisiin tarpeettomina hyvin lopettaa lahjattomilta. Mihin ihminen tarvitsee algebraa?
VastaaPoistavan V,
VastaaPoistaCygnaeuksestahan varsinainen kansan koulu eli kansakoulu lähti liikkeelle, 1800-luvun toisella puoliskolla. Tätä ennenhän opetus oli kirkon hallinnassa, oli kinkereitä ja kiertokouluja, mutta merkillepantavaa on, että jo 1600-luvulla oli Turussa lukio ja yliopisto. Kyllä meillä siis perinteitä on.
On varmaan aika selvää, että äidit surmaavat isiä enemmän, koska he ovat lasten kanssa ja hermostuvat heihin helpommin kuin isät. En näe tässä loogista ristiriitaa.
Tuo ranskalaistutkimus on kiinnostava. Missähän siitä voisi lukea?
Joskus suomalaisen elokuvan lama-aikoina Pekka Lehto teki elokuvan "Kaivo", jossa äiti tositapahtumiin perustuen hukuttaa lapsensa sellaiseen. - Ihailin suunnattomasti ohjaajan käsityskykyä, juuri tuollaisen elokuvanhan jokainen haluaa nähdä.
VastaaPoistaMuuten uskon, että tilastot sisältävät aika paljon entiseltä nimeltään "sikiön lähdettämisiä", nykyään niitä kutsutaan kai "kotikouluaborteiksi".
Eiköhän joku aivopsykologi kohta todista, että lapset hermostuvat koulussa ja että olisi parempi, että teinin aivot kehittyisivät kotona.
VastaaPoistaEuroparlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) vaatii määrätietoista työtä naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi Suomessa. Pietikäinen kertoo kannanotossaan, että
VastaaPoistaIines, naishakkauksesta kerrotaan US:n sivuilla. Tässä alkua:
Ranskan uutisissa ihmeteltiin viime viikolla suomalaista ilmiötä.
Suomessa naisiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin missään muussa Euroopan unionin maassa. Ranskassa tieto yllätti, koska Suomessa on samalla eniten itsenäisiä ja työssäkäyviä naisia.
En löytänyt utisesta tutkimusta tai muutakaan lähdettä, mutta varmaan Pietikäinen riittää lähteeksi.
Kukas sen sanoi että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä?
VastaaPoistaMinä olen asunut yli puolet elämääni maalla ja suuren osan aikaa aika tavalla tasaisen köyhissä oloissa. Tuloerot eivät olleet räjähtäneet railoksi niin kuin nyt ovat.
Meidän Arava-talossa talkkarilla oli ensimmäisenä telkkari.
Sellaisessa ilmapiirissä, jossa aikuiset ottavat vastuuta koko lapsilaumasta, lapsista kasvaa sosiaalisia ja tod.näköisesti myös oikeudenmukaisia ihmisiä.
Lapsilauma tuli aika pahasti jaetuksi jo 10-vuotiaana, kun osa porukkaa pääsi oppikouluun, siis pyrkimällä, mutta oppikoulu oli yksityinen, eivätkä sinne mahtuneet kaikki.
Ainakin se oppikouluun päässyt "parhaimmisto" oli sikäli hyvässä asemassa että sisälle päässyt varaton sai vapaaoppilaspaikan.
Muut "joutuivat" kansalaiskouluun ja sieltä ammattikouluun. En usko että heillä oli isompaa hätää koska oltiin täystyöllisyydessä.
Minulle jäi kansakoulusta se tunne että Uno-setä oli vähän synkeä ja järeä tapaus.
Täällä on faktaa:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomi+ei+ole+erityisen+v%C3%A4kivaltainen+maa/1135252071737
No, nyt kun Nokiakin taitaa häipyä Suomesta, niin onhan se hyvä että pietikäiset pitävät lippua korkealla.
VastaaPoistaTilastoja voi aina säätää, pääasia on hyvä läpänheitto.
Jos me voimme katsoa 1600-luvulle saakka koulutuksen historiaa niin voinemme tarkastella sen hyötyjä ja haittoja kokonaan siltä aikajanalta tähän päivään=tulosta?
VastaaPoistaKoulu on suurelta osalta tehnyt yhteiskunnasta sen, mikä se nyt on, mutta ihminen siellä järjestelmän sisällä on pysynyt kutakuinkin samana. Niin on nyrkki heilahtanut hevosenohjastajan naamaan 500 vuotta sitten kuin bussikuskille toissapäivänä.
Ei koulutus ole tae maailman säilymiseen, luonnon kunnioittamiseen, omaisuutensa järkevään hallitsemiseen, edelleen uusien sukupolvien kasvattamiseen jne.
Me näemme, mihin koulutus ja ihmisenaivoista kaiken viisauden kaiveleminen on globaalin maailman vienyt. Me olemme tuhon partaalla, sen ymmärtänee Iineksenkin lukijakunta jos vähänkään uskaltaa ajatella asiaa syvemmin.
Opettajat sinänsä tekevät hyvää työtä. He tekevät duuniaan kuten ohjeistukset kulloisenakin aikakautena edellyttävät. He eivät voi poiketa kouluhallituksen ohjeistuksesta kovinkaan paljon.
Mutta kuka minäkin aikakautena ohjeistukset laatii? Millainen talouselämän lobbari siellä taustalla häärii? Kenen etuja siellä ensiksi ajatellaan? Kuka ja ketkä ovat ankaralla vauhdilla alkaneet rahoittaa ja yksityistää yliopistoja ja niiden toimintoja? Mitä poliitikot, henna virkkuset, osaavat tai saavat missäkin käänteessä enää sanoa mutta kuin hyvää päivää?
Me vanhemmat voimme kotona opettaa sitä mitä olemme itse maailmassa ehtineet oppia, emme enempää emme vähempää. Minä en alkaisi päätoimiseksi opettajaksi lapsilleni. Olen ensisijaisesti isä ja minulla on edelleet epävalmiit, kasvavat ideologiat päässäni, mutta niihin opastaminen opettaa samalla myös itseäni ja koko ajan on oltava varuillaan, ettei ohjaile päin helvettiä.
Sen tajuaminen vanhempanakin (näinkin vanhana tuoreena isänä), että mikään ei ole valmista vielä omassakaan päässä, on erittäin tärkeää.
Äitini ja isäni olivat viisaita. Isä oli uskonnoton ja vasemmistolainen jumalaton ja äiti jumalinen luterilainen maalaisliittolainen, mutta koskaan he eivät omia käsityksiään lopullisena totuutena ja omaksuttavina malleina tuputtaneet.
Ehkä siitä johtuu, että näinpä jäin ilimaan roikkumaan ja ottamaan itse selvää lopusta. Koko elämähän ihmisellä selvän ottamiseen on aikaa.
Unohtui horinoissani mainita, että opettajistani, monistakin, pidin ja pidän oikein paljon. - Paljon olen heiltä myös tukea, intoa ja ajatuksiakin saanut.
VastaaPoistaMinä nyt olen tällainen vastarannan kiiski ja ajattelin, että keskustellullisesti fiksun arvostuksen saan kiistämällä kaiken.
Jo ekalta luokalta lähtien olin moneen naispuoliseen opettajaan rakastunut, siis paljon ennen Iineksen aikaa.
Täysin ulkopuolisena sanoisin opettajan tärkeimmäksi tehtäväksi innostamisen, ei minkään tiedollisen sisällön opettamisen.
Minun täytyy tähän väliin panna yksi ajatus tuon jutussa mainitun kouluhaluttoman isän ideologiasta, kun hän sanoo, että lapsi on koulumaailmassa iässä, jossa ei kykene prosessoimaan vielä, missä on itua, missä ei.
VastaaPoistaEttä eikös tämä ikään liittyvä prosessointikyvyttömyys sitten päde kotonakin? Vai eikö sillä ole väliä, kun iskä sanoo, miten ajatella mistäkin?
Minä muistan tuon ylempänä mainitun Kaivo-elokuvan hyvin, kun äiti hukutti kolme lastaan kaivoon. Tositapahtumaanhan se pohjasi. Luulen, että isiltä ei kaivoon hukutus luonaa yhtä hyvin, he mieluummin polttavat tai räjäyttävät koko perheen kappaleiksi. Lapset taas ampuvat vanhempansa - ainakin amerikkalaisissa elokuvissa.
VastaaPoistaÄläs nyt, talonpoikaisjärki, ole noin kyyninen, jos tiede kävelee ylitsesi. Pikkuvauvan aivoista täällä on puhuttu, ei isojen lasten, joiden aivot ovat jo jokseenkin kehittyneet. Niihin vauvan pikkuisiin aivoihin jää muistijälkiä tärkeän ensihoitajan vaihtumisesta liian varhain. Jäljet voivat olla merkittäviä.
Sitä paitsi kodista hoitopaikkana ei ole puhuttu, vaan hoitajan muuntumattomuudesta ensimmäisen - ehkä hieman enemmänkin - vuoden aikana.
Missä iässä "prosessointikyky" sitten heräjää?
VastaaPoistaMulla nuo poikaset ovat ainakin eteviä prosessoimaan jo pari vuotiaina jos jotain haluavat.
Mr G, etevistä etevin, kun näki jo vuosi sitten (nyt 3,5), että minä touhussani täällä kirjoitan huoneen ovi auki, niin "prosessoi" aikeensa niin, että kävi hiljaa painamassa oven kiinni, työnsi vielä hiljempää syöttötuolinsa yläkaapin kohdalle, kiipesi ja ylettyi näin korkealla olevaan keksipakettiin niin, ettei isä tiennyt yhtään mitään. Piilottipa vielä paketin roippeetkin halkolaatikkoon!
Minusta tuossa on opetuksen tärkein ja huimin visio ja missio, että opetuksen ydin on innostaminen, ei tiedon siirtäminen.
VastaaPoistaMuuta ei oikeastaan tarvita, perustaitojen ohella, sillä innostus kantaa ja vie eteenpäin sinne, minne kunkin on halua ja tarpeen mennä. Innostus antaa oppilaille siivet ja uskon omaan itseen, iloisella ja terveellä tavalla, joka ei vie muilta, vaan pikemmin jakaa heillekin.
Voin sanoa, että tämä oli minun johtotähteni, saada oppilaat innostumaan, mukaan touhuun. Sen eteen pitää kyllä tehdä töitä ja miettiä erikseen jokaisen tunnin ohjelma oppilaslähtöiseksi. Kun se onnistuu, kun oppilaat tykkäävät, opettajakin nauttii. Liika riehaantuminen on tietenkin vaanimassa oven takana, mutta kun oppilaat on otettu huomioon siltä pohjalta, että jokaisella olisi paikkansa ja tehtävänsä, innostus kanavoituu tekemiseen.
Ai että innostuin, kun joku hokasi tämän koulun tärkeän tehtävän.
Mr G on hurmaava pikkulapsi, Valto. Eihän tuolle voi kuin nauraa ja antaa lisää keksejä.
VastaaPoistaTämä sanomasi minua, Valto, jää vähän kaivelemaan:
Ei koulutus ole tae maailman säilymiseen, luonnon kunnioittamiseen, omaisuutensa järkevään hallitsemiseen, edelleen uusien sukupolvien kasvattamiseen jne.
Eikö ole kuitenkin niin, että monelle koulu on ainoa paikka, joista näistä tietoa saa?
Noh, tässä on tietenkin takana ikuisuuskysymys siitä, tekeekö koulutus ihmisestä paremman. Ei mielestäni, sillä ei ihminen toimi vain tiedon varassa, vaan paljolti tunteitten, myös alhaisten. Kokonaisuutena koulutuksen tavoite on antaa ihmiselle eväät toimia yhdenvertaisena kansalaisena, joka osaa pitää oikeuksistaan huolen ja hankkia itselleen elatuksen. Koulutuksen avulla voidaan myös kasvattaa hajurakoa muihin, niin kuin Ripsan kommentista ilmenee, kun hän puhuu entisajan oppikoulusysteemistä.
Vielä minulla tarvetta selittää omia kirjoittamiani: broidini ja minä oikeasti koimme, että Mäntiksi yleisesti kutsuttu opettaja teki aivan oikein antaessaan nyrkkinsä puhua, hieman sitä kai ihailimmekin.
VastaaPoistaPäänkalauttajakaan ei ole mikään tusinaopettaja.
Minä nostan hattua Päänkalauttajalle ja Habibin seinälle nostaneelle nuorelle naisopelle! Heissä on luonnetta ja työn eetosta. Lyön vetoa, että kummassakin tapauksessa oppilas oli kuttumainen jäkättäjä, joka viis välitti muitten työrauhasta.
VastaaPoistaJottei nyt sitten Anonyymi saa vettä myllyynsä, sanottakoon, että en kannata fyysistä kajoamista oppilaaseen silti, vaikka näenkin noissa opettajissa asennetta.
VastaaPoistaHyvä opettaja innostaa; oppimaan ja elämään. Näin se on. Kannatan.
VastaaPoistaSivistys on pienen kansan ainoa tuki ja turva, sanoi Snellman. Rohkeneeko joku olla eri mieltä?
Luultavasti, koska niin moni valittaa, että meillä koulutetaan ihmiset liian pitkälle, jolloin ryskä- ja roskatyöt jäävät tekemättä. Näinhän on puhuttu niin kauan kuin muistan.
Minusta tuollainen ajattelu on lyhytnäköistä. Täsmälleen samalla argumentilla vastustetaan tyttöjen koulutusta monissa maissa - ei tytön tarvitse osata lukea ja laskea, sillä kyllä hänen tuleva miehensä lukee ja laskee kaiken tarvittavan.
Valto - jos koulutus ei auta estämään povaamaasi maailmanloppua, niin mikä sitten?
Millä tavalla mikään "herääminen" minkään ymmärtämiseen voi muuten tapahtua kuin oppimalla?
Eihän koulutus estä oppimista. Vai onko sinulla mielessäsi jokin parempi tapa välittää tietoa?
Sillä tietoahan et vastusta, vaan korkeintaan epäilet koulutusjärjestelmämme tehoa?
Takaisin luontoonko?
PS. Älkää olko huolissanne luonnon takia. Se selviää kyllä. Ihmisellä se hätä tulee olemaan, ei luonnolla.
Älkää olko huolissanne luonnon takia. Se selviää kyllä. Ihmisellä se hätä tulee olemaan, ei luonnolla.
VastaaPoistaNäin tästä juuri esimerkin, kun katsoin televisiodokumentin dinosaurusten tuhosta maapallolla 65 miljoonaa vuotta sitten sitten. Valtava asteroidi törmäsi maapalloon ja tappoi dinosaurukset ja synnytti maanjäristyksiä, tulipaloja ja tsunameja tuhoten eläinkuntaa ja kasvullisuutta, jättäen vain pienimpiä eläimiä henkiin.
Kuitenkin hyvin pian luonto heräsi uudelleen ja pieneläimet nousivat koloistaan, ja elämä alkoi uudelleen. On aika huimaa ajatella, miten ihmisen olisi käynyt ateroiden iskiessä maapalloon.
Niin se aika rientää, mutta Dinon kuolemaa minäkin suren.
VastaaPoistaYrittää sitten tehdä hiljaisempaa kommentointiosastoa, vaikka esimerkiksi minä pystyn kommentoimaan paljon ennen ajatuksiani.
VastaaPoistaAlkuperäiseen aiheeseen palateksani muistutan, että mm. Madonna, Lindén, Bruno ja monet muut nimenomaan omistavat lapsensa, kun kerran ovat ne ostaneet, eikä se tuskin tapahtunut köyhien visa electronilla.
Kun kerran yksikseni täällä seurustelen, laitanpa huvituksekseni vielä yhden lempipätkäni
VastaaPoistaHUOM! Sitä eivät muut saa katsella/kuunnella!
Iines, siitä lauseen alusta puuttui sana pelkkä. ("Ei pelkkä koulutus...")
VastaaPoistaTapsa, sitähän koetin kehottaa ajattelemaan, että mitä vuosisatoja kestävällä koulutuksella ja sen kehittämisellä sitten on saatu aikaan sellaista, joka olisi johtanut kestävään kehitykseen eikä tällaiseen tuhovimmaan johon törmäämme kaikkialla?
Ja vain pelkästään ihmislajin itsensä vuoksi, tai oikeastaan sen paremmissa asemissa olevien jäsenten höllöttelevän elämänmuodon hyväksi.
Minä en pysty hyväksymään enää yhtään kaivosmonttua, en ydinvoimalaa ankä Vuotosta tähän valtakuntaan. Päin vastoin purkamaan entisiä.
"Sivistys on pienen kansan ainoa tuki ja turva, sanoi Snellman. Rohkeneeko joku olla eri mieltä?"
Minä rohkenen juuri edellä mainitsemani takia. Eli jos se sen sivistyksensä käyttää vain maan riistämiseen, turhien vempaimien keksimiseen, loputtomaan tavaran haalimiseen, ahneutensa kasvattamiseen jne... Onko se siis enää sivistystä? Eikö tämä lähentele jo barbariaa? Alkukantaista, itsekästä hamsterismia? Raakalaismaista käyttäytymistä muita elollisia kohtaan?
Vaikka kuinka verrattaisiin dinosaurusten sukupuuttoon ja todetaan, että sieltähän ne valtavasta katasrofista vain uusi elollinen lähti käyntiin noin vain, niin pitääkö ihmisen olla se, joka vastaa seuraavaa asteroidin törmäystä maapallolle?
Jos se on koulutuksen ja kaiken tavoite ja päämäärä ja evoluutio on jotenkin lajillemme näin sisäsyntyisesti määrännyt kaiken tapahtuvaksi, niin silloin on minun ja Pentti Linkolankin se hyväksyttävä.
Silloin ei tarvita puhua järjestä vaan primitiivisestä (ihmisessä sama kuin tunteenomainen) käyttäytymisestä muiden eliölajien rinnalla. Vahvin voittaa, mutta vain aikansa ja sitten on hänen/sen painuttava sukupuuttojen suohon.
Lempipätkä kuunneltu. Aina te miehet rakastatte vain hevosianne. Kuuntelin samalla muitakin siitä aukeamalta, ja Hei Mambo Italiano oli suosikkini, Doris Dayn tanssimana.
VastaaPoistaOlen Valto kanssasi samaa mieltä ydinvoimaloista ja kaivosmontuista. On aika hävytöntä, että Olkiluotoon rakennetaan vielä viideskin voimala, vai joko lie rakennettu. Kesäpaikkani kuuluu vissiin riskialueisiin, jos jotain sattuu. Minusta tuommoinen paukkula pitäisi rakentaa siitä vastuussa olevan ministerin kotipaikkakunnalle tai tontin rajalle.
Siis, enemmän minä pelkään asteroidia kuin ihmisen aiheuttamaa tuhoa. Pelkoni on ehkä irrationaalia, eikä kovin järkevää.
Muistan kuulleeni, että jos ihminen katoaisi maapallolta, viidessä vuodessa kaikki olisi ennallaan eli siis alkulähtökohta miinus ihmiskunnan tekemät tihut ja tuhot.
VastaaPoistaAika ässänä pitää itseään sellainen vanhempi, joka haluaa opettaa kersansa kotona.
En minä ainakaan haluaisi - opettajat on koulutettu siihen hommaan enkä muutenkaan viitsisi paneutua niin satasella kuin mitä aihe vaatisi.
Siis jos minulla olisi lapsia.
Mieluummin antaisin opettajien kouluttaa tiedollisesti ja keskittyisin kasvatuspuoleen - siis kasvamaan lapsen rinnalla.
Maapallo ei tarvitse ihmistä, ihminen on sen pahin uhka. Näinhän se on. Jotenkin luulisi, että luonto pyrkisi eliminoimaan ihmisen maapallolta, turhakkeen.
VastaaPoistaEniten minua surettaa kotikouluideassa lasten asema. Joutua rajulla tavalla ulos ikätovereistaan, jotka ovat esimerkiksi murrosikäiselle tärkein asia kaikista! Kuka sellaista lapselleen voisi haluta? Minusta tuollainen on lapsen syrjimistä.
Muistatko, Iines, olisiko kukaan kirjoittanut kotikoulukokemuksistaan kirjaa koskaan?
VastaaPoistaOlisin mieluusti lukenut, jos vain olisi sellainen kirja, tai siis jos olisin huomannut sellaisen. Voi toki olla, vaikkapa jokin omakustanne kenties.
VastaaPoistaNetissä on kyllä tietoa asiasta, mm. että Suomessa on 300 lasta kotikoulussa, ja osa heistä on erityistukea vaativia, osa vanhempien kristillisen tai muun vakaumuksen vuoksi.
Tuo vanhempien vakaumus on juuri se asia, joka minua mietityttää, oli vakaumus sitten mikä vaan.
Minua mietityttää vakaumus yleensä. Voiko vakaumusta olla myötäsyntyisesti, ilman elettyä elämää? Voiko vakaumukseen (uskontoon) syntyä? Eikö siihen tarvita tietoa, monipuolisina annoksina ja käytännön kokemisena, elämän elämisenä?
VastaaPoistaTässä tulee tietysti kuvaan ympäristö, äiti, isä ja yhteisö -yhteiskunta- johon syntyy. Ne voivat luulla olevansa valmiita ja tyrkyttävät sitä myös uudelle ihmiselle.
Minulta puuttuu koulutus, mutta olen elänyt ja ajatellut, lukenut, kuunnellut. En silti (tai siksi juuri) ole vakaumusta, jonka puolesta lähtisin lapsiani yksisilmäisesti aivopesemään, löytänyt. 52 vuotta, ovatko ne menneet kohdallani hukkaan koska olen kadottanut jumalat, uskonnot, aatteen, mutta en keskeneräisyyttäni?
Vakaumus kuulostaa muutenkin aika ehdottomalta, ihan kuin joku olisi jämähtänyt staattiseen tilaan ja sulkenut muut vaihtoehdot pois. Sellainen on aina vähän pelottavaa. Miten voi tosiaan olla mistään varma?
VastaaPoistaOlen havaitsevinani, että mikään ei ole niin varmaa ja toistuvaa kuin muutos. Miten voi kiinnittää pallon jalkaansa ja sanoa: tähän minä sidon itseni?
Valton puhe hieman hämmästyttää minua.
VastaaPoistaJos minulta olisi kysytty, onko täällä Iineksen blogissa yhtään ihmistä, jota voisi pitää vakaumuksellisena eli uskollisena oikeaksi itse kokemalleen asialle, niin olisin vastannut, että on.
On Valto.
Olen muuten alkanut arvostaa ihmisessä enemmän liikkuvuutta kuin pysymistä samassa "vakaumuksessa" koko ikänsä.
VastaaPoistaEn tykkää yhtään pahaa puolueloikkareistakaan, sillä he tekevät rehellisesti loikkauksensa. Toki sitä sopii arvostella, jos ja kun loikataan vain aineellisten etujen tai vallanhimon tähden, mutta yleensä ottaen on kummallista, jos ihminen ei eläissään muutu ollenkaan.
Tapsa, olisiko vakaumukseni jonkinlainen "piilovakaumus" joka liittyy uskoon siitä, että yhtään mikään ei ole varmaa, faktaa ei ole. Korkeintaan hetken kestävää ja se on pois kun pääsi käännät.
VastaaPoistaSiksi se voi hämmästyttää kun sanon, ettei mulla vakaumusta ole.
Tosin panit minut kyllä miettimään asiaa. En siis mene takuuseen tästäkään "itseanalyysistä".
Ehkä ulkopuoliset näkevät paremmin? Ehkä en tunne sittenkään itseäni ankarasta peiliin katsomisesta huolimatta?
"Varmaa on vain verot ja kuolema", sanoi elokuvan bisnesmies ihmisen hahmoon naamioituneelle Kuolemalle pari iltaa sitten katsomassani elokuvassa.
Minä(kin) arvuuttelen Valton vakaumusta! Tai siis ei -kin, koska eihän Tapsa kuuluttanut mielikuvaansa.
VastaaPoistaSe olisi jotakin sellaista kuin "elämä voittaa".
Tuollaista en voisi koskaan leimata huonoksi vakaumukseksi, jos sitä sellaiseksi sanoisi.
Se on asenne, että kaatuessa noustaan pystyyn ja putsataan pölyt ja jatketaan matkaa. Ei jäädä pitkäksi aikaa tuleen makaamaan ja etsimään syyllisiä.
Sitä voisi nimittää vaikka elämänuskoksi.
Minusta vakaumus on jokin piintynyt asenne, joka kattaa siinä ihmisessä kaiken muunkin, niin että hänen ajattelunsa suodattuu sen vakaumuksen lävitse ja värittää asiaa omalla tavallaan, muuntaen sen objektiivisuutta, siis asiaa sinänsä.
VastaaPoistaMinusta esimerkiksi se, että ei näe yksityiskohtia, asian erillisyyksiä, kertoo vakaumuksesta, joka heittää hupun asian päälle ja se on siinä.
Esimerkiksi se, että leimaa kaiken mieheen kohdistuvan kritiikin telaketjufeminismiksi, kertoo että leimaajalla on vakaumus. Samoin se, että leimaa kaiken maahanmuuton arvostelemisen rasismiksi, kielii vakaumuksesta.
Tulee emännän uudesta vakaumuksesta Diktoniuksen Janne Kuutio mieleen.
VastaaPoistaJaa. Minun taas tulee mieleen Felix Krull.
VastaaPoistaVai on iines nyt Felix Krull? Wunderbar!
VastaaPoistaMinulla kuiteskin on kotona opittu vakaumus: Inehmoa pitää kohella inhimillisesti. Ei saa valehdella ja lupaukset pitää pitää. Sopimuksissa pysytään. Tämä on ollut maan tapa.
Ei minun minä itse Felix Krullista mieleeni tullut. Pitää lukea se kirja, niin arvoitus ratkeaa.
VastaaPoistaOlen mies aatteen, en periaatteen, sanoi Eino Leino.
VastaaPoistaNäen sanan "vakaumus" jostakin syystä hyvin positiivisena. Vähän niin kuin Jaakko Ilkkana. Vähän niin kuin Arndt Pekurisena. Vähän niin kuin Valtona.
Voisin saivarrella lause lauseelta Valton vuodatukset (myös siellä Kivaniemessä), ja osoittaa että tuossa osut oikeaan, tuossa isket harhaan, tuossa isket ihan kiveen... Mutta en halua, sillä se intohimo, jolla Valto asioihin tarttuu, on vastustamatonta.
Valto ei ehkä ole kaikessa oikeassa, mutta hän on oikeamielinen. Ei ihmiseltä voi enempää vaatia.
Valtot pitää muiluttaa, niinkuin syöpäkasvaimet leikata.
VastaaPoistaValtoa mitään muiluteta, vaan sinulta viedään natsat.
VastaaPoistaMinä halusin olla ja olin koulussa erilainen nuori. En käyttänyt farkkuja, en kuunnellut samaa musiikkia, jne. - Joillekin meistä se erilaistuminen voi olla tärkeää! :)
VastaaPoistaEikä minua erityisemmin kiusattu. Olin aika hiljainen ja kiltti. :)
Toisaalta ainoa kotiopetukseen siirretty poika oli yläasteen ekalla luokalla; häntä rääkättiin niin armottomasti, että vanhemmat vetivät hänet koulusta pois, pikien pinnaamisjaksojen jälkeen.
Nyt kyllä harmittaa, että miksen puuttunut. - Olin kuitenkin itsekin kiusattu, luokan primus, enkä nyt 12-13-vuotiaana käsittänyt, miten vakava tilanne oli, tai mitä se olisi meiltä muilta lapsilta vaatinut.