31.5.2023

Jakolinjoja siellä ja täällä

 


Olen melko varma, että arvelette, hyvät lukijat, kuvan tyttöjä viattomiksi punavangeiksi, joita lahtarit tappoivat suomalaisella keskitysleirillä piikkilanka-aitojen takana.

Ei, eivät tytöt ole punavankeja ollenkaan, vaan huitukoita, herrojen hempukoita, jotka on vangittu haureuden harjoittamisesta, lemmen jakamisesta, siveettömän elämän viettämisestä. Tämän asian kertoo tarkkasilmäiselle jo vasemmanpuoleisen tytön varustus, helmet kaulassa. Ei punavangeilla ollut kaulakoruja eikä turkispuuhkia, saati leveälierisiä hattuja.

Onneksi näistä jakolinjoista päästiin kauas pois ja olemme yhtenäistä kansakuntaa, olimme ainakin niin kauan kuin meillä oli hyvä hallituksemme, joka johti meidät turvallisesti halki pandemian ja Putinin ja vei pääministerimme maailmanmaineeseen. 

Vaan nyt on uhkaa ilmassa, on hypätty takaisin taistelukuoppiin, ja punaiset ja valkoiset ovat jälleen vastakkaisissa poteroissa. Tällä kertaa tulitus tulee punaisten puolelta, ja valkoiset ovat  altavastaajina, koska äänestettiin väärin. Kunpa ei tulisi nyt kovasti ruumiita. Jospa tästä hallitus pykätään ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Voimia vaan Petterille kovasti, Köyliön miehelle, tästä läheltä. Köyliöstä se Lallikin oli, että siinä mielessä luotan kyllä Petteriin. Vaikka niinhän se sanoi Katainenkin, että suonet olivat kovilla siinä hommassa. Miespääministeriä ei kohdella silkkihansikkain edes maailmalla. 

Minäkin pidän peukkuja naapurikylän pojalle, ja toivon, ettei häntä ammuta heti alas, kun etuuksia aletaan järkeistää. Nythän meille on kerrottu sellainen tosielämän tilanne kannustinloukuista, että työtä ei kannata aina ottaa vastaan, etenkään niiden, joilla on useita etuuksia asumistukineen. Töissä ansaitsisi vain niukasti enemmän. 

Jos kannustinloukkuja puretaan, työllisten määrä lisääntyisi merkittävästi, mikä on tietenkin maan taloutta kohentava seikka. Joten tullaan nyt vain pois sieltä poteroista, lyödään reilusti kättä ja annetaan uudelle hallitukselle edes tilaisuus ennen kuin ammutaan silmien väliin. 

(Valokuva Äkkilähtöjä historiaan/ yle.fi)

93 kommenttia:

  1. Vaan minäpä olen hyökännyt ihan oikealle. Demareita ennen äänestin, nyt ei tulisi kuuloonkaan. Suuri Väinö Tannerkaan ei nykydemareita äänestäisi, ihmettelisi ja kummastelisi komukkameininkiä.

    Ihan kivoja horoja, mutta päähineet molemmilla minua nauratti. Toinen maksaa 38 markkaa ja toinen 40. Kiva kiva, transgenderin saa samalla rahalla, jos perse kestää.

    VastaaPoista
  2. Olen äänestänyt eläissäni ennen nykyistä äänestämistäni kolmea eri puoluetta, demareita, vasemmistopuoluetta ja vihreitä. Demari olen ollut kauimmin, koska olen heikomman puolella ja luulin, että muut eivät ole. Olin väärässä. Vaan vihreä olisin edelleen, jos se olisi säilynyt luontopuolueena eikä alkanut ajaa kulloinkin trendaavia vähemmistöasioita. Linkolaa kyllä vierastin, joskin myös peukutin.

    Sen olen oppinut, että puolueet ovat prseestä, yksikään puolue ei ole loppuun asti rehellisesti ajamallaan linjalla. En pystyisi sitoutumaan yhteenkään liikkeeseen, vaikka se olisi kuinka aallonharjalla. Haluan tarkastella asioita lintuperspektiivistä tai sivusta.

    Mitä tulee kuvan naisiin, niin he ovat varsin suloisia ja liikuttavia kun vertaa heitä vaikkapa pariisilaisiin saman ajan kepeisiin huorukaisiin. Varsinkin tuo numero 40 on minusta ihana tyttö.

    VastaaPoista
  3. Jaahas, vai vasemmistopuoluetta, ettes sano taistolaisia. Näissä viime vaaleissa olisin saattanut äänestää Zyskalevitziä, Tere Sammallahtea tai Atte Kalevaa. Vetäkää siitä. Vaikka käteen, jos olette kommunisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen vanhan kansan demari, joka on silti äänestänyt Zysseä, ihan vaan siksi, että hän on selväjärkinen juutalainen, jolla on muhamettilainen vaimo.

      Isäni, joka oli vielä vanhemman kansan demari, äänesti vain kerran porvaria - vuoden 1968 pressanvaaleissa, joissa SDP alistui Kekkosen komentoon, hän äänesti yrmynä Vennamoa.

      Hän ei kerta kaikkiaan taipunut kekkoslaiseen suomettumiseen - Kekkonen oli hänelle epärehellinen ketku, paatunut valehtelija, sutki peluri ja isänmaan myyvä nuoleskelija.

      Isäukolla olikin kanttia sanoa näin, sillä hän oli jänkäjääkärinä torjumasta venäläisten yritystä murtaa viimeistä puolustuslinjaa Tali-Ihantalassa kesällä 1944.

      Murtamatta jäi. Murtumatta jäi mieskin.

      Poista
    2. Zysseä saattaisin hyvinkin äänestää stadilaisena. Pidän hänestä, miehessä on munaa sanoa ja olla kuitenkin asiallisen rauhallinen. Lisäksi pidän juutalaistaustaisista henkilöistä historiankin vuoksi, ja esimerkiksi taiteilija Marc Chagallista ja hänen juutalaishenkisistä töistään.

      En oikein tiedä, mikä isäni oli, mutta hänen oma isänsä oli valkoinen, joten arvaan isän olleen isänmaallinen oikeistolainen. Äitini muistan äänestäneen joskus liberaaleja, ja myös demareita.

      Poista
    3. Kymmenen pistettä teille molemmille.

      Poista
    4. Mainitsemani ehdokkaat olivat kaikki stadilaisia ja minä uusmaalainen bönde, joten en olisi voinut.

      Poista
    5. Kotokylässä oli kyllä hyviä ehdokkaita. Onni Rostila pääsi läpi ilman minuakin, Ari Koposta äänestin. Jatkokausi tuli, vaikka Hesari tuhosi miehen hyväntekeväisyys hommat Brother Christmasina.

      Poista
    6. Perkele, Heserin viime tilaukseni päätyi ulosottoon, joku saatanan mitätön summa, jota en halunnut maksaa. Joku pässi Hesedonaldsin myyjä hiljan minulle soitteli ja tarjosi tarjoustaan kaikilla mausteilla. En viitsinyt sanoa ilkeästi, sanoin vain: EI!

      Poista
    7. Vaihdoin paperihesarin tilaukseni digihesarin tilaukseen, eli luen halutessani näköislehden diginä. Useimmiten kyllä luen tuosta tavallisesta annista, koska se on parempi lukea, näköislehti temppuilee kun tekstiä suurentaa tai pienentää. Paperihesaria ei kannettu joka päivä mökille, ja usein lehti kannettiin muutaman päivän vanhana. Eihän semmoisesta voi maksaa.

      Poista
  4. Meillähän kulkee edelleen minun ”taistolaisuuteni” vitsinä lähisuvun parissa. Kuulen edelleen viittauksia hurjaan taistolaisuuteeni sopivissa kohdin. Villeimpinä vuosina kun manailin Esko Ahoa, tytär hankki jostain Esko Ahon pinssin takkinsa kaulukseen ja sanoi vakavalla naamalla kannattavansa Eskoa. Vieläkin olen kuulemma taistolainen, koska kyllä se lukkarinrakkaus aatetta kohtaan sieltä pinnan alta kuultaa kaiken aikaa. Hauku siinä sitten vakavalla naamalla maailman parasta pääministeriä.

    VastaaPoista
  5. En ole yllättynyt Nooran poliittisesta historiasta ja nykyisestä hämmingistä. Tuuliajollahan vanhana tannerilaisena demarina olen itsekin ollut jo kauan.

    Vasemmistoliitto syntyi Neuvostoliiton ja kommunismin romahduksen seurauksena 1990, kun SKDL ja Kommunistinen puolue pesivät kätensä ja löivät hynttyynsä yhteen.

    Yhdessähän ne olivat toki aikaisemminkin, mutta eivät ihan avoimesti, vaan SKDL oli perustettu yhdistämään sosialismia sympatiseeraavat mutta kommunismista komentoa kauhistelevat ihmiset yhteen.

    Minä puolestani en voi kuvitella äänestäväni Kepua, Vasemmistoliittoa (historiallisista syistä), ruotsalaisia enkä nykyvihreitä - sen sijaan Soininvaaran, Paloheimon ja Linkolan vihreitä ehkä, sekä tietysti Pekkaa pressaksi… ellei parempaa ole tarjolla.

    Pekkahan on realisti, joka heittää aatteen romukoppaan, jos tarve vaatii. Ja usein se vaatii.

    Ihmisenä minä muuten tykkään Ohisalon tyylistä, mutta puolueen hän vei syvemmälle umpikujaan. Niin, täytyypä katsoa mitä Lindtman tekee demareille… hänessä on presidenttiainesta, sanokaa minun sanoneen.

    VastaaPoista
  6. On myös niin, että vasemmiston voimin on jo ajettu perinteisten duunarien tulotaso tarpeeksi korkealle. Viittaan siis tähän, kun Noora sanot, että "vasemmistolle ei enää riitä tarpeeksi haasteita, uusia tavoitteita yhteiskunnallisissa asioissa.
    Siksi he keskittyvät seksuaalivähemmistöjen etujen ajamiseen ja ihmisten moraalin alasajoon sekä kirkon ideologisen vallan kaappaamiseen.
    .

    On tavallaan haettu uusia heikkoja tai kärsiviä ryhmiä ja on löydetty ne ns. vähemmistöistä ja maailmankansalaisten ihmisoikeuksista sen sijaan, että olisi vaikka keskitytty naisvaltaisille matalapalkka-aloille ja yleensä naisaloille.

    Onhan niin, että korkeastikin kouluttautunut nainen voi saada lähes matalaa palkkaa kun vertaa korkeasti kouluttautuneisiin miehiin. Puhun nyt luokanopettajista, varhaiskasvattajista, hoitajista, sosiaalialan ihmisistä, kirjastonhoitajista. Laskisin tähän naisryhmään myös kotiin sidotut maahanmuuttajanaiset.

    Jos vasemmisto olisi keskittynyt voimakkaasti näihin ryhmiin, niin veikkaan, että äänestäjiä olisi enemmän.

    VastaaPoista
  7. Ohisalo on tiukka mimmi, ja hieman ihmettelen, miksi hänen johdollaan vihreät syöksi alas kannatuksensa noin dramaattisesti. Johtuiko se Ohisalosta, vai lumosiko Sanna Marin jyrkällä ja kovalla retoriikallaan epävarmat vihreätkin äänestäjät puolelleen?

    Mitä tulee Li Anderssoniin, hänen jääräpäisyytensä taisi koitua kohtaloksi vaaleissa. Hän paikkasi tilkkutäkkiä kuin hölmöläinen, loppupäästä, vaikka koko peitto oli väärää materiaalia.

    VastaaPoista
  8. Hutisalosta minulle tulee mieleeni Auschwitzin keskitysleirin vartija. Kommandantti mengele oli Hyvinkään ja Riihimäen rajalla valvomassa, ettei epätoivottua ainesta päässyt koronan aikana läpi.

    VastaaPoista
  9. Tapsa veikkasi ylempänä Lindtmanin olevan mahdollista tulevaa presidenttiainesta.

    Voisi ollakin, mies on hyväkäytöksinen toivevävyn näköinen. Hieman minua on jäänyt hänen kohdallaan kalvamaan se Lindtmanin lista, johon hän oli kirjoittanut niiden edustajien nimet, joille eduskunnan puhemiehen tulisi antaa eniten puhevuoroja.

    Pekka Haavistossa on jäänyt kalvamaan se, miten hän uhrasi alaisensa al-Hol-jutussa pelastaakseen oman nahkansa.

    Kuten huomaatte, moraalin horjahdukset ovat minun listallani unohtumattomia virheitä. Ne ovat suurempia syntejä kuin rahan varastaminen.

    VastaaPoista
  10. Voi jumankuukkeli. Pieksämäen asemalla bluesia kuuntelen juubbarista, mutta nythän mä vasta snaijasin, että Tahko pelaa kohta. Pistäkää Ruutuplussa tulille, upeaa tämä nykyaika, kun kaikki näkee. Ruutulussan tilasin vain pesäpallon vuoksi. Kusipäät korottivat hintoja tänä vuonna. Hese on sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin isorikas ja toimeen tarttuva, siirtäisin itseni pesäpallokentälle. En kuitenkaan jaksa, sohvalla on mukavevempaa ja kivankovempaa. Myyvät siellä olutta ja muuta syntiä, varmaan grillimakkaraakin.

      Poista
    2. Minusta on hauskaa, että joku tykkää pesäpallosta ja seuraa sitä. Itsekin tykkäsin pelistä, kun sitä koulussa pelattiin liikuntatunneilla keväisin.

      Muistelen, että pelattiin toistakin pallopeliä, jotakin neljää maalia tai semmoista.

      Poista
    3. Nimi on siksi sointuva ja erikoinen, että on jäänyt mieleen pesäpallopelin kehittäjänä. Tämä onkin yksi koulun opeista, joka ei ole päässyt koskaan unohtumaan. Suuri osa on päässyt.

      Parhaiten muistaa ne asiat, jotka oikeasti opeteltiin ulkoa, kuten vaikka maantiedossa eri maiden joet runorimpsuna. Ulkoluku ja pänttäys tekisi oikein hyvää nykyoppilaillekin ilmiöhaahuilun sijaan tai ainakin sen ohella. Eivät googletetut tiedot jää lasten mieleen, käväisevät vain siellä.

      Poista
    4. Tahko Pihkala oli perusoikeistolainen urheilumies, jonka veli perusti ns. Pihkalan kaartiin 30-luvun lakkoja murtamaan. Molemmat olivat myös vapaussotureita. (Eli ei ihan mies Nooran mieleen…)

      Tahko kehitti pesäpallon (baseballin pohjalta) nimenomaan kehittämään nuorukaisia sodankäynnin taitoihin, heittämään, lyömään, syöksymään, termitkin olivat sotaisia, kuten muistatte, ”paloi, kuoli”.

      Sivumennen sanoen ihmettelen vähän, että kun suomalaisia on pilvin pimein Amerikan ammattisarjoissa jääkiekossa ja muutama jopa koripallossa, niin miten ihmeessä ei baseballissa!? Ei edes yliopistoissa.

      Luulisi nimittäin olevan helppoa pesäpallon pohjalta kehittyä baseballin pelaajaksi, sillä sehän on pelkkää seisoskelua, lyöntiä ja syöksyä. Ja siellä liikkuu suuremmat rahat kuin lätkässä.

      No, itse osaan futista ja korista parhaiten, pesistä aika vähän, lätkää jonkin verran, sillä opin ensin jääpallon - joka on muuten helkkarin hieno peli, mutta ei sovi televisioon.

      En kuitenkaan ollut huippu missään, vaan innokas ja osasin vähän kaikkea. Tuomarina olisin pärjännyt futiksessa ja koriksessa.

      Poista
    5. Maria Veitolan ainuttakaan Yökylää en ole koskaan katsonut. En oikein usko tällaisiin avautumisiin kuitenkaan. Paremmin uskoisin ohjelmaa, jossa osallistujille juotettaisiin muutama tuju lasillinen viiniä tai väkijuomaa ja annettaisiin kameran laulaa.

      Mutta siis Pekka Haavisto on arvoituksellinen ilmiö poliittisella kartalla. En ole vakuuttunut, että hänestä halutaan maailman ensimmäinen julkihomoseksuaali presidentti. Eikös sellainen valittu jo esimerkiksi Latviassa? Jotain muuta hänessä on, koska hän on ulkoisesti täydellinen ehdokas.

      Jos hakee aukkoja täydellisyyteen, niitä löytyy: pingoittuneisuus, jonka Noora mainitsetkin, al-Holin tapaus, alaisten lausunnot pelolla johtamisesta, kaikenlaisten tutkintojen puuttuminen. Kuori on ikään kuin liian hyvää ollakseen totta, kun kerran reikiä löytyy.

      Poista
    6. Suomalainen mieshän luottaa vain kaveriin, jonka kanssa on vetänyt räkäkännit. Silloin naamiot putoavat, verhot avautuvat ja suusta tulee totuuksia.

      Ohisalo on kaunis, miellyttävä nainen, joka puhuu rauhallisesti ja viisaan kuuloisesti - mutta hänen mielipiteensä ja politiikkansa eivät ole tästä maailmasta, ainakaan minun ja äänestäjien mielestä.

      Tyttöystäväksi hän olisi erinomainen, vaimoksi jo vähän vahdittava, pääministeriksi kauhistus.

      Poista
    7. Mielenkiintoinen on tuo paljon mainostettu dokumentti viisikosta. On selvää, että se kiinnostaa maailmalla.

      Eurooppa Pohjolaa lukuunottamatta on hyvinkin konservatiivinen, samoin koko Amerikan manner. Nainen politiikassa on näissä maantieteellisissä sijainneissa aivan eri sfääreissä kuin meillä, joten kiinnostus on nähtävä tässä kontekstissa.

      En ole etukäteen varma siitä, onko naiseuden korostaminen poliittisessa ympäristössä lopultakaan konservatiivista vai edistyksellistä. Sekin mietityttää, miten naisen suhtautumisen työhönsä katsotaan eroavan miesten vastaavasta.

      Poista
    8. Lisäys. Ohjelman trailerissa näkyi jo naispoliitikko vihjauksenomaisesti takaapäin, vauva sylissään. Ja toinen kohta oli naispoliitikon kyyneleiset silmät Ukrainan tilanteesta. Heruttelua, ohjaaja, heruttelua!

      Poista
    9. "Minulla meni huonosti jo pitkään, mutta äkisti huomas
      in olevani pohjalla, kun Maria Veitola tuli yökylään,"

      Poista
  11. "Pekka Haavistossa on jäänyt kalvamaan se, miten hän uhrasi alaisensa al-Hol-jutussa pelastaakseen oman nahkansa."

    Tiedätkö missä tämä konsuli päällikkö nyt on?

    VastaaPoista
  12. Eiköhän hänelle ole järjestynyt jokin hyväpalkkainen toimi tai virka entistä paremmin palkkaeduin. Näin se yleensä menee.

    Vaan ei tämä poista mennyttä kohtelua. Se jää jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

    Ymmärrän kuitenkin Haaviston suosion ja olen itsekin harkinnut hänen äänestämistään - hän on täydellisen miellyttävä ja sopiva ehdokas korkeisiin virkoihin, oikeastaan vähän mihin vaan. Alaiset puhuivat mediassa pelolla johtamisesta, mutta eihän se voi olla totta. Varmaan kateellisten panettelua.

    VastaaPoista
  13. Taas on ylioppilaskirjoitusten aika. Kirjoitin M:n paperit, kolme ällää ja yhden A:n. Vieläkin jurppii, ettei ylioppilasjuhliini tullut ketään. Sisaruksia on toki paljon ja ne luonnollisesti, mutta paskasta suvustani ei ketään. Niillä oli parempaa tekemistä. Kun kuolevat, en mene hautajaisiin. Kuolkoot pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suku on pahin..

      Vaan huomaahan sen, että Riku ei ole turhakki. Hänellä on paremmat yo-arvosanat kuin meikäläisellä.

      Minunkin yo-juhlani olivat olemattomat. Juuri edellisenä vuotena juhlittiin isosti siskoni yo-juhlia, ja ne tulivat niin kalliiksi ettei toisiin ollut äidillä varaa. Se sopi minulle hyvin, en halunnut joutua huomion keskipisteeksi. Joitain lahjoja kyllä sain naapureilta ja lähisuvulta.

      Poista
    2. Tahko kirjoitti äitilleen kevättalvella -18, että häntä melkein säälitti ampua punaisia, varsinkin läheltä.

      Poista
    3. Nyt kannattaa hypätä pois sieltä jakolinjoista. Jyrkkä kahtiajako ei auta ketään eikä sillä vaaleissakaan selvitä voittajaksi.

      Yhteishenkeä tarvitaan nyt uuden hallituksen syntyvaiheessa, leireihin jakautuminen ei ole enää tämän päivän politiikkaa. Se juna meni jo.

      Poista
    4. Totta, Noora, mielenilmaisut ovat odotettavia, kun leikkauksia aletaan tehdä tosissaan. Kun nyt jo huuto hallituksenmuodostajia kohtaan on ennennäkemätöntä, niin millaista se onkaan, kun hallitus on pystyssä.

      Koetin äsken katsoa Ylen uutta poliittista satiiriohjelmaa Kovan päivän ilta, Jukka Lindströmin vetämänä. Siinä saivat kokkareet ja persut kyytiä.

      Mietin, miksi ihmeessä Sannan Marinin hallituksen aikana poliittinen Ylen satiiri lakkautettiin kokonaan. Olisihan siitäkin saanut hauskaa ohjelmaa. Syvä hiljaisuus vallitsi satiirin rintamalla.

      Tämä Lindström oli kyllä pettymys. Siis osaan kyllä nauraa kaikelle satiirille, jos se on hyvää. Vaan tämä ei ollut, se oli kuivaa ja kliseistä haukuntaa.

      Poista
  14. Kiitos Noora ja Iines!

    VastaaPoista
  15. Asiasta kolmanteen. Katsoin juuri Ylen Jälkiviisaita ja riemastuin. Ihailemani puhuja ja tieteilijä Janne Saarikivi sanoi juuri sen mitä minäkin olen täällä jo muutamaan kertaan todennut: nyt tehdään vihaista politiikkaa demarien aloitteesta, eli hän viittasi näihin jakolinjoihin, joista tässä blogikirjoituksessa juuri on puhe.

    Ja sitten tämä: paras olisi ollut sellainen hallituksen kokoonpano, jossa olisi ollut kolme vaalivoittajaa, kokoomus, perussuomalaiset ja demarit - ja nämä rakentavassa yhteistyössä. Polarisaatiota ei saa lisätä, vaikka Sanna Marin siihen kehottikin Bildenbergin puheessaan. - Juuri näin, tässä on asioiden ydin. Tätähän minäkin täällä paasaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarikiveä minäkin symppaan, teräviä näkemyksiä, mutta politiikassa hän on hieman ulkopuolinen. Aidan takaa näkee paremmin.

      Presidentin olisi todellakin pitänyt runnoa maahan hätätilahallitus, mutta ei sellainen enää sovi eikä onnistu parlamentarismissa.

      Eduskunta päättää millaisen hallituksen se tekee vai tekeekö minkäänlaista. Kaikki valta on kansalla eli tolvanoilla, etten paremmin sano.

      Saisimmeko mekään täällä tehtyä hallitusta, joka kelpaisi meille kaikille? Rohkenen epäillä.

      Poista
    2. Oma ajatukseni noista kolmesta suurimmasta puolueesta hallituksessa pohjaa siihen, että se kombo olisi demokraattisempi kuin jonkin RKP:n roikottaminen kuninkaantekijän pallilla. Miettiköön RKP mieluummin vaikka Ahvenanmaan sulkemista Venäjän lähetystöltä ja venäläisiltä. Mitä ihmettä siellä tekee Putinin lähetystö?

      Mutta siis, jos nuo kolme suurinta muodostaisivat hallituksen, niiden olisi pakko yhdentyä asioissa, ja se tekisi hyvää tälle jakaantuneelle kansakunnalle.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän tässä oli? Uteliaisuus kutkuttaa. Tyhjä tila on mielenkiintoinen ilmiö.

      Poista
    2. Kirjoittaja ei ole poistanut tätä kommenttia.

      Poista
    3. Anteeksi kaikilta, omia kännipaskojani poistin.

      Poista
    4. Yritin Iineksen sähköpostiin lähettää valokuvaa Ukrainan ryssäntappaja pommistani, mutten kyennyt, sähköposti sanoi: "haista sinä mulkku paska!"

      Poista
    5. Siis kyllä minulla edelleen on sähköposti avoinna eikä se mulkuttele kenellekään vaan niiaa ja kiittää kaikesta: ikkunaiines@gmail.com tai tuo Einesbaarin lukupiiri1@gmail.com

      Vaikeuksia on vain päästä lukemaan postia näillä mobiilivehkeillä.

      Poista
    6. Jaahas, ei onnaa. Lähetä minulle vaikka onnittelut tai jotain.

      Poista
    7. Lähetin onnittelut Riku Riemun gmailiin. Kyllä se ainakin tuntui menevän perille.

      Poista
    8. Jotain vikaa minun päässäni ja päässäni, ei tullut perille.

      Poista
    9. Voe vee, tämä menee vaikeaksi. Tietokoneeni postiin on vastaus tullut, kännykkään ei. Nyt täytyy kysyä Petteri Järviseltä tai Jeesukselta.

      Poista
    10. No sinun vastauksesi kilahti kyllä puhelimeeni, vaikken ymmärrä, miksi ikkunaiineksen gmailit kilahtavat sinne, siis oikein ilmoittavat tulostaan kilahduksella. Eivät viralliseen sähköpostiini tulevat viralliset jututkaan kilahda tullessaan. Ihmeellinen on digimaailma tekniikoineen.

      Poista
  17. Eiköhän tuo Niinistön Brasilian-matka ollut kalenterissa jo viikkoja sitten. Luulisin, ettei matkoja yhtäkkiä järjestellä. Ja tämä Blinken kiertää nyt Pohjolassa, ja pistäytyi tällä reissulla myös Suomessa. Voi olla sattumaa, että reissut olivat päällekkäin. Onhan meillä ulkoministeri ja pääministeri paikan päällä.

    Niinistö on tosiaan kova reissaamaan. Ehkä hän on oikeasti innostunut vaikuttamaan asioihin.

    VastaaPoista
  18. Niinistöä en äänestänyt, olisi pitänyt. Hieno presidentti. Pekka Haavisto on huijari, Hyi saatana, sanoi ovelaan tapaansa jo Pentti Linkola, vanha vihrufasisti.

    VastaaPoista
  19. Jos kukaan yhtään musiikista tykkää, Jeff Beckin muistokonsertin John Mahavisnu Mclaughlinin, Rhonda Smithin ja Anika nilesin kohtaaminen, oli hyvän parasta. Kyyneleet tuli silmiini lopussa, kun mestari osoitti kunnioitustaan arvon leideille. Lyhyt pätkä, liian lyhyt, mutta kuitenkin.

    Hyvää parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kelasin ja plarailin googgelia, kun epäilin muotoa Anika. Se pitää kyllä paikkansa, mutta sukunimi on Nilles.

      Poista
    2. Tämä neekerjatsi on niin Rikua. On se kyllä hyvää. Minä kyllä oikeasti liikutun vissiin enemmän vaikka noista Kaurismäen elokuvissaan käyttämistä suomalaisista sävelistä, tangoista ja muista surumarsseista.

      Poista
    3. Neekerijatsista minäkin tykkään, musiikkina ja nimenä. Yleensä tykkään kaikesta vanhasta - musiikista, runoista, viskistä, taiteesta ja naisista noista jumalaisista.

      Poista
    4. Vanhat on kivoja, Mikistä mukaillakseni. Siis olen itsekin varsinainen kaiken vanhan ihailija. Olen koko ikäni juossut huutokaupoissa, antikvariaateissa ja kirpputoreilla. Jokuset ehkä muistavat ja tietävät, että huushollini on sisustettu vanhalla tavaralla, aidolla puutavaralla eikä millään Ikean lastulevyllä. Jopa valaisimet ovat antiikkivalaisimia, helmilamppuja ja joku kruunukin. Vanhoja piironkeja ja kirstu sohvapöytänä. Uutena olen ostanut ehkä vain istumia ja sängyt ja mekaaniset laitteet. Ei mitään huippuarvokasta, vaan viihtyisää, lämmintä tunnelmaa, aitoja materiaaleja. Olen sisustusesteetikko henkeen ja vereen.

      Pidän myös vanhoista ihmisistä, itseäni vanhemmista. Kunpa olisi huomannut aiemmin puhua ja haastella heidän kanssaan oikein kunnolla, kysellä menneistä ajoista. Nyt olisi paljon kysymyksiä, joihin ei enää saa vastauksia.

      Poista
  20. En minäkään kyllä Niinistöä muista äänestäneeni. Jään miettimään, ketä mahdoin äänestää. Täytyy tarkistaa, keitä oli ehdokkaana.

    VastaaPoista
  21. Nooran pitäisi joskus käyttää terävää kynäänsä analysoidakseen vähän venäläistenkin puuhia ja puheita - ja niiden välistä kuilua.

    VastaaPoista
  22. Kyllä, Noora, täällä on nuppiaan käyttävää väkeä, jota eivät trendaavat tuule heiluttele, ainakaan heti, jos koskaan. Joku voisi tietysti vihjata kalkkiksiin, mutta viis siitäkään, aivojen iloinen käyttö loppuun asti on ilomme.

    Toisaalta kyllä ne uudet trendaavatkin asiat ja huuhaat voivat olla kivoja. Juuri nyt minua kiinnostaa kovasti tekoäly. Voisikohan sellaisen ohjelman ladata jostakin laitteelleen. Haluaisin kokeilla sellaisen käyttämistä, vaikka jossain lukikin, että tekoäly voi tuhota maailmamme ja ottaa vallan.

    VastaaPoista
  23. Minua kiinnostaa se, millaista kieltä tekoäly käyttää ja mihin se pystyy. Se voiko se toimia niin, ettei sitä huomaa koneälyksi. Ja se, pystyykö se muuntumaan joksikin tietyksi persoonaksi niin, että tuottaa vaikkapa tämän kirjoittamaa tekstiä.

    Yhden tekoälyn huomasin heti. Minulle on parikin kertaa soittanut tekoäly, ilmeisesti jokin mainos- tai tutkimuskysely. En huomannut sitä koneeksi puheesta, vaan siitä, että se ei pystynyt pitämään taukoa silloin kun ihminen pitäisi, eli kun toinen keskeyttää sen puheen. Tämä jatkoi värähtämättä ja reagoimatta.

    Eli en usko tekoälyn virheettömyyteen. Se jää aina kiinni, jos sen puhekumppani on tarpeeksi tietoinen asioista.

    VastaaPoista
  24. Kiitos tästä kommentista, Noora, näin pitäisi ihmisten keskustella somessakin.

    Natosta sen verran, että se on perustettukin nimenomaan USA ja Euroopan liitoksi (”Pohjois-Atlannin puolustusliitto”) aikana, jolloin Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava ja sitä johti Stalin.

    Luulenpa, että monet meistä eurooppalaisista ajattelevat, että Ukraina on niin iso maa ja kansa, että sillä on oikeus elää itsenäisenä valtiona, jos se niin päättää.

    Lisäksi uskon, että tätä sotaa tullaan myöhemmissä historiankirjoissa nimittämään ”Neuvostoliiton hajoamissodan viimeiseksi taisteluksi”.

    Näin minä sen näen.

    VastaaPoista
  25. Minua liikutti eniten isäsi kuvaus, Noora. Kuvaamasi oli kuin jostakin elokuvasta, traaginen ja vaikuttava muisto, jonkalaisia eri muodoissaan ja asteissaan on useilla ihmisillä, vielä elävillä. Tunnistan siinä jotakin perin yleisinhimillistä ihmisenä olosta. Rintamalla olo muutti ja jopa vaurioitti totaalisesti kaikkia sodassa olleita, sen helvetin kokeneita ihmisiä. Ja niin se tekee edelleen kaikkialla, missä soditaan.

    VastaaPoista
  26. Kiitos näkemyksistänne Iines ja Tapsa.
    Tulevaisuuden kiistojen ja vallanhimon teema onkin sitten todennäköisesti kenellä on ovelin tekoäly vallankäyttönsä välineenä kansalaisten sumutuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tulevan hallituksen tulisi nyt, sysimusta kun kerran on, perustaa valmiiksi tekoälypoliisin vakansseja joka lääniin. Muuten ne tulee ja tappaa meitit. Meinaan tekoälyt. Nyt jokaisen on valittava puolensa!

      Poista
    2. Robottiarmeija jyrää meitin tekoälyin, tekokäsin, tekojaloin, tekohampain, tekosilmin, tekoripsin, tekonauruin, tekopieruin, tekosyin… Mutta se yllätetään itse teossa ja saa maksaa tekosistaan käyvän hinnan: se joutuu tekonurmen alle, tekokukin, tekopyhin toivotuksin, heko heko tekohäly.

      Poista
    3. No näin minä arvelinkin, Noora. Se oli niin ystävällishenkinen.

      Poista
  27. Välillä kirjautuminen onnistuu, välillä ei. Mutta nyt olen saanut jotain aikaiseksi, ostin yhden kranaatin omalla nimelläni, toivon, että mahdollisimman monta Vladimiria heitti viimeiset. Olen onnellinen. Kranu maksoi 200 eikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kohdin olisi helppo hyvesignaloida pasifistina ja tappamisen vastustajana. No juu, minäkin vastustan tappamista, jopa lehtokotiloiden tappamista, mutta Venäjä on ylittänyt kaikki inhimillisyyden rajat ja ainoa oikea tapa on vastata samalla mitalla. Voima on ainoa, jota Venäjä kunnioittaa rahan lisäksi, kirjoitti joku jossain. Sinne vaan kranaattia poskeen hyökkääjälle, vaikka niinkin on, että väkivalta lisää väkivaltaa. Kannatan Sofi Oksasen linjaa Venäjä-asioissa.

      Poista
    2. Lukekaa muuten dystopiota, vaikka Margaret Atwoodin Herran tarhureita. Kun ollaan siellä viimeisillä inhimillisyyden rajoilla, kun maailma on tuhottu ympäriltämme, emme enää ajattele eettisesti, vaan kuin eläimet: tuon kun tapan ja syön, jään henkiin. Näin se käy.

      Poista
    3. En minä tuollaisia pohdi. Vihollisen tappaminen on ihan luonnollista ja hyvä. Olen seurannut ja ihaillut suomalaisia Ukrainassa taistelevia, Riku Ariman edessä kumarran.

      Poista
    4. Miltä tuntuu tappaa ihminen, kysyttiin Rokan Antilta. En mie tiijä, vastasi Rokka, en mie ole tappanu kuin vihollisii.

      Kun olin nuori, kaikkialla ympärilläni oli rintamamiehiä, isäni, setäni ja enoni mukaan lukien. Suurin piirtein jokainen vaikutti ihan selväjärkiseltä, eikö kukaan itkenyt sodan kauheuksia, eivät edes siirtokarjalaiset. Kaatunutta setääni korkeintaan kaipasivat.

      Juoppoja toki oli, heitäkin jotka kännissä voivottelivat elämänsä surkeutta (kukaan ei voivotellut kuolleita vihollisia), mutta juoppojakin oli vähemmän kuin nykyisin.

      Ihminen sopeutuu, kun on pakko. Ensin sotaan, sitten rauhaan.

      Poista
    5. Arvelen, että suurin osa piti kaiken sisällään, isotkin traumat. Ei silloin ollut kriisiapuja eikä samanlaista palveluverkostoa kuin nykyajan hyvinvoiville kansalaisille. Sodan kauhuja ja suruja pidettiin tavallaan luonnollisena seurauksen sodasta.

      On myös niin, että ihminen kai yleensä kestää kivut ja surut sortumatta niiden alle. Aika tekee tehtävänsä.

      Poista
    6. Varmaan niinkin. Täytyy myös muistaa, että kaikki tietyn sukupolven miehet jakoivat saman kohtalon, he tiesivät että muutkin tietävät millaista on sota. Yhteinen trauma siis, se ehkä hieman helpotti.

      Ajatelkaapa miten heitä järkytti ja vitutti, kun sitten 60-luvulla nuoret mulkerot eivät vain kyseenalaistaneet heidän kokemuksiaan, vaan jopa julkesivat syyllistää heitä ”mitäs menitte” -pilkoin.

      Sehän on ihan sama kuin syyllistäisi nyt ukrainalaisia kaatuneita ja vammautuneita, että mitäs menitte.

      Poista
    7. Tämä oli surullista. Olen tuhannesti kertonut täällä sen yhden hävettävän tapauksen, jossa olin opiskelijana mukana, tosin hiljaisena tarkkailijana.

      Satuimme istumaan Kultaisessa Hirvessä samaan pöytään erään sotaveteraanin kanssa. Poikaystäväni, kiihkeä vasemmistolainen, alkoi syyttää veteraania sodan lietsomisesta ja siitä, että tämähän halusi sotia, oli sotahullu niin kuin kaikki Suomen sotilaat. Sota oli Suomen vika.

      Tällaista kuuli jatkuvasti, se oli ajan yleistä henkeä. Samalla kun vastustettiin Vietnamin sotaa ja muita sotia, vastustettiin myös Suomen mennyttä sotaa ja syytettiin sysimustaa oikeistoa kaikesta.

      Se oli jyrkkää aikaa ja tätä taustaa vasten tämän nykyinen kansan ja kansojen kahtiajakautuminen hirvittää minua. Pääministeri kehotti vaalikansaa ja vielä koko maailmaa ”valitsemaan puolensa” ihan kuin oltaisiin taas taisteluhaudoissa. Järkyttävää käytöstä.

      Odotan uudelta pääministeriltä rauhanomaisempaa linjaa ja kykyä koettaa yhtenäistää kansaa ja maailmankansalaisia. Tännetulijatkin ovat suomalaisia, eivät erillisvaltioita valtion sisällä. Yhtenäisyyden kehittäminen vaatisi vaikka jonkin elimen, joka ajaisi sitä repimisen ajan jälkeen.

      Poista
  28. Säätytalon neuvottelijat nauttivat maksuttoman aamiaisen, lounaan, pullakahvit ja päivällisen joka päivä. Pitäisikö bulevardilehtien kiinnostua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu. Edellisen hallituksen jälkien siivoamisessa on kova työ. Suodaan nyt rauhassa ne kampaviineritkin ahkerille siivoojille.

      Ehkä säästöä tulee sitten siinä, että uusi pääministeri voi tyytyä vähempään kuin 17:ään avustajaan.

      Poista
    2. Herranen aika, siksikö ne venyttävät näitä neuvotteluja maailman tappiin!?

      Siksikö itarat hurrit järjestivät sen provokaationkin muka ”tärkeistä asioista” - venyttivät pärkkele vain kahvin ja pullan toivossa kokousta.

      Ja nyt minä vasta ymmärrän Henrikssonin frouvankin itkut ja parut siitä, ettei muka ollut koko päivän saanut mitään suuhunsa… meni ilmaislounaat sivu suun!

      Poista
    3. Ruokaa jaetaan Säätytalolla vielä tulevina viikkoinakin.

      Poista
    4. Oikein hyvä. Olisin enemmän huolestunut pikapäätöksistä kuin neuvottelijoiden syömisistä

      Et taida huomata, että syyllistyt samaan syntiin kuin Marinin aamiaismoittijat. Onko nyt eri asia, kun sysimustatkin vetävät einettä napaansa? Pitäisikö heidän maksaa itse?

      Poista
    5. Siihen minä juuri yritänkin syyllistyä!

      Poista
    6. Miksi ihmeessä?

      En minä ole käsitellyt Marinin aamiaisen maksatusta, sillä en nähnyt jutussa moitittavaa.

      Minusta moraalisesti pahempaa on vaikkapa opposition moittiminen siitä, että se tekee vain työtään. Siitä olen kirjoittanut.

      Poista
    7. Onko sinun pääsi ihan tyhjä, Mankemangi? Oletat, että jos kritisoi pääministerin toimia, kritisoi kaikkea, mitä hän tekee.

      Tällainen ajattelu on hyvin kaavamaista, ja siitä puuttuu luovuus, itse ajatteleminen.

      Painapa nyt sinne pääsi kaavavaraston joukkoon sellainenkin kuvio, että joku voi kritisoida tekoja ja päätöksiä, ei koko ihmistä.

      Poista
    8. Tässä puhutaan nyt ilmaisista lounaista.

      Poista
    9. Ei eduskuntatyössä ole ilmaisia lounaita. Kyllä minä maksan mielelläni veroistani niille, jotka tekevät tuommoista vaativaa työtä koko maan parhaaksi. Ovat lounaansa ansainneet välipaloineen. Samoin minusta pääministeri aikoinaan omat lounaansa.

      Poista
    10. Minkähän takia pääministerit sinne Kesärannan puuröttelöön edes muuttavat, keskelle kaupunkia, ihmisten töllisteltäviksi, kateellisten niuhotuksen kohteeksi.

      Minä pitäisin oman kämppäni ja Kesäranta olisi vain virkakäyttöön, jonne voisi viedä Ruotsin kuninkaan ja muut maailman mahtimiehet.

      Penniäkään omaa rahaa en siihen tuhlaisi. Onhan se ihan kiva kesämökki, mutta minulla on jo kivempi ja kivemmalla paikalla. Maata, metsää ja niittyä on paljon enemmän ja putipuhdas järvi, jossa ei konevoimalla köyristellä. Peurat ja pienemmät elukat tuppaavat melkein pihalle. Naapurin nuori rouva ui alasti. Paratiisi, ah.

      Poista
    11. Kai teillä on kiikarit mökin seinänaulassa, Tapsa? Niitä on sellaisia mattalinssisiä, jotka eivät kavalla lintujen bongaajaa puskista.

      Kyllä minä muuttaisin varmaan Kesärantaan ja ottaisin mieluusti vastaan sen passauksen jonka siellä saa. Juuri tänään manailin palvelijoiden puutetta, kun jouduin yhtäkkiä pesemään ison ikkunan, johon pulu oli paskonut kaameat kakkaläikät, kaksi isoa vierekkäin. Jouduin kurkottelemaan vaarallisesti yläparvekkeella pitkällä varrellisella pesimellä, joka juuri ja juuri ulottui kakkaläikkiin.

      Poista
    12. Mankimonkey on tunnetusti psyko itserakastaja.

      Kesäranta ja Mäntyniemi, mutta tiedättekö missä on Statikaupungin poromestarin virka-asunto?

      Poista
    13. Enpäs tiedä, mutta minun kesävirka-asuntoni on virallisesti maakirjoissa Mäkiranta. Molemmat osat ovat totta, mäki ja ranta, paitsi että se ranta on alkuajoista laskien karannut yhä kauemmas torpasta, välissä on maantie. Ennen ranta näkyi torpan ikkunoista ja oli ihan siinä hevoshaan länsilaidalla. Hevoshaka päättyi ihanasti mereen. Nyt meillä on sitten toinenkin möksä siellä rannempana, Mäkiranta osa II. Semmoinen pieni tavanomainen uudempi hirsitalo saunalla ja takkahuoneella. Sähkötön ja vedetön. Ja näiden välissä on vanha aittarakennus, jonka ovessa ei ole hakaa.

      Poista

    14. Unohdin tähän vastata, mutta tästä tulee: Statikaupungin poromestarin virka-asunto on Aleksanterinkadulla, Senaatintorilla, ihan Valtioneuvoston linnan vieressä.

      Poista
    15. Ennen vanhaan opettajalla oli virka-asuntonsa koulutalossa. Muistan, miten oma opettajani katseli sieltä yläkerrasta meitä sairauslomallaan, naama keltaisena, keltataudissa, niin kuin silloin sanottiin.

      Koulun vieressä oli peltoa, jossa opettaja sai entisaikaan viljellä mitä tahtoi. Tämä pohjaa aikaan, jolloin opettajille ei maksettu kesän kolmelta kuukaudelta palkkaa, vaan annettiin viljelymaata hengen pitimiksi. Minun aikanani tämä systeemi oli jo kuopattu ja palkanmaksu muutettu.

      Vuosipalkkaa ei kuitenkaan korotettu markkaakaan, vaan se vuosipalkka jaettiinkin kahdellatoista kuukaudella, jotta opettaja sai kesäkuukausinakin palkan. Eli tavallaan opettajan kuukausipalkka on edelleen yhdeksän kuukauden palkka jaettuna kahdellatoillatoista.

      Poista
    16. Palkoista en tiedä, mutta isoäitini oli kansakoulunopettaja Nurmijärven Nukarilla ja asui koulun päädyssä oleessa asunnossa. Ensimmäisen kuulennon aikana olin siellä, mutta nukahdin ennen h-hetkeä. En osaa sanoa, tuliko kokonaan telkkarista, mutta joku lähetys kuitenkin. - Heinäkuussa 1969 on näemmä ollut, menin sen jälkeen syksyllä ekaluokkalaiseksi Nurmijärven Perttulan kouluun.

      Poista
    17. Lisään sen verran omaan kommenttiini, että ”minun ajallani” tarkoitan siis lapsuuttani, omaa kansakouluani, en omaa opettajuuttani, jos nyt joku sellaista luulikaan. Eli sillä keltatautia (maksatulehdus?) sairastaneella ihanalla opettajallani oli jo palkka myös kesälomalta, joka oli kolme kuukautta.

      Nythän moni puhuu edelleen kadehtien opettajien kolmen kuukauden kesälomista, mikä ei pidä paikkaansa. Oman opettajuuteni aikana kouluihin tultiin joskus jopa elokuun alussa, seitsemäs päivä oli kokous ja seuraavana alkoi koulu. Koulu myös jatkui säännöllisesti kesäkuun puolelle. Eli se niistä pitkistä kesälomista.

      Minulle on muuten jäänyt muistikuva, että ensimmäinen kuulento oli joskus kesälomalla, kun olin Olgan torpassa ja kuuntelimme radiolähetystä. Telkkaria ei torpassa ollut. Kuulento oli valtava saavutus.

      Poista
    18. Meillä kaivoskylässä oli iso koulu, oppilaita yhteensä parhaimmillaan muistaakseni 700, ja opettajia varten oli asuntosiiven lisäksi koulun takana kaksi kerrostaloa.

      Opettajien talojen takana oli vielä iso korkea asemarakennus asuntoineen. Siksi edelleen mielessäni yhdistän opettajien lapset ja aseman lapset - molemmissa oli paljon ystäviäni.

      Meidän perhehän asui pari kolme vuotta koululla, talonmiehen siivessä, kun isä oli politrukkina. Myöhemmin siihen asuntoon tuli kylän kirjasto ja siksi kai olen edelleenkin kirjastoissa kuin kotonani.

      Poista
    19. Mekin asuimme yhdellä koululla äidin kanssa, kun isä jätettiin siihen keltaiseen vinoon puutaloon. - Koirankin veitte, sanoi isä. Tämänhän olen täällä jo kertonutkin.
      Se oli iso punainen hirsitalo, vanha koulu, ja se uusi koulu oli siinä samassa pihassa. Puutalon toisessa päässä pidettiin kauppakoulun merkanttiluokkia, ja meitä erotti vain väliovi, jonka sai meidän puolelta auki, ei luokan puolelta. Kuuntelimme salaa oppitunteja ja hihittelimme Ohkaselle hapanleivälle, joksi ristimme yhden ohuthuulisen kauppakoululaispojan. Keittiössä oli joskus seinässä olevan naulan päällä suloinen hiiri, suurin silmin ja korvin.

      Koulut ja kirjastot ovat kivoja paikkoja, minullekin lapsuuden koteja. Melkein asuin kirjastossa, ja kirjastonhoitaja Martta nappasikin minut sitten leimaamaan kirjoja ja muovittamaan niitä. Olin parempi leimaamisessa kuin muovittamisessa. Joka tapauksessa olin hyvää ja halpaa lapsityövoimaa. Ja vielä loppukaneetiksi: olin sitten oman kouluni kirjastonhoitaja oman toimen ohella. Kirjoja oli seinällinen, myöhemmin kokonainen pikku kirjasto.

      Poista