Elokapina ratsastaa väärällä hevosella

 

Tätä kirjoittaessani 75 326 henkilöä on käynyt allekirjoittamassa vain parin päivän aikana Elokapina-liikkeen kieltämistä koskevan kansalaisaloitteen. Kun te luette tätä, määrä on ehkä jo lähellä 76 000:ta. 

On päivänselvää, ettei liikettä tulla kieltämään, sillä juridiset kriteerit rikoksen osalta eivät täyttyne miltään osin. Suomessa saa osoittaa vapaasti mieltään, ja näin tulee ollakin. On oltava sananvapaus ja mielenosoittamisen vapaus.

Se mikä itseäni häiritsee Elokapina-liikkeen toiminnassa - on jo pitkään häirinnyt, liittyy liikkeen moraaliin, eettiseen kontekstiin. Liike puhuu itsestään eri tavalla kuin näyttäytyy todellisuudessa ulospäin. Sen moraali on kateissa.

Elokapina mainostaa itseään rauhanomaisena, väkivallattoman toiminnan ilmasto- ja luontopuolueena, ja tätä lauseketta mediakin toistaa toistamistaan jokaisen mielenosoituksen jälkeen. Tähän asti Elokapinaa on kohdeltu silkkihansikkain eikä sen toimintatapoja ole juurikaan kyseenalaistettu mediassa. 

Kun liikkeen metodeja tutkailee tarkemmin, mainostettu rauhanomaisuus osoittautuu täydeksi bluffiksi. Rauhanomaisuutta ei ole poliisia vastaan niskoittelu eikä virkavallan tahallinen provosointi esimerkiksi pippurisuihkeisiin, joita otetaan vastaan jopa ojennetuin kasvoin hyviä kuvakulmia varten. Rauhanomaisuutta ei ole tyhjennetylle kadulle takaisin luikahtaminen. Se on pelkästään kieroa ja poliisin työn estämistä - kiusaamista. Verratkaa tilannetta kouluun, jossa häiriköijä palaa poistamisen jälkeen omin luvin luokkaan häiriköimään. Aivan sama tilanne. 

Rauhanomaista ja väkivallatonta toimintaa ei ole valtion demokratian kehdon, arkkitehtonisestikin arvokkaan Eduskuntatalon raiskaaminen räikeällä maalilla, joka ei lähtenytkään pois niin kevyesti kuin Elokapina-liike luuli. Teko on väkivaltaa valtiota kohtaan, jossain mielessä jopa fyysistä, sillä maalilla raiskaaminen puistattaa sielun lisäksi kehoa.

Ei ole ihme, että kansalaiset ovat raivostuneet Elokapina-liikkeelle, ja kokevat viimeisimmän happeningin  terroristisena tekona. Voisi kysyä myös liikettä tukevien tahojen vastuuta. Maalit maksoivat lähes tuhat euroa ja ne haettiin Orimattilasta asti - saastuttavalla autolla. Kone Oyj? Poliittiset tahot? 

Kunpa Suomeen saataisiin luontopuolue, joka toimisi demokraattisesti vain luonnon puolesta. Ja joka ei kytkisi yhteyteensä yhdenvertaisuusasioita, vähemmistöjen oikeuksia, sateenkaariasioita eikä köyhien tuleva kuolema -dystopioita, rasismia, hyvinvointiyhteiskunnan romahtamista. Niillä on jo omat ajajansa. 

Vain luonto! Eläimet ja puut! Ilmakehä! Ei stadi, vaan stadin puistot ja metsät ja Kehä kolmosen ulkopuolinen maailma. Sitäkin on. Äänestäisin.

E niin kuin eskimo

Muistan yhden suomen kielen tunnin oppikoulun alaluokalta. Oli ainekirjoitustunti ja minulla oli kova nuha. Jostain syystä olin unohtanut nenäliinan, sen kankaisen, kotiin, ja jouduin vetäisemään rään aina takaisinpäin nenäonteloon, kun se uhkasi valua. Istuin etupulpetissa, - siihen aikaan oppilaat pantiin pulpetteihin aina pituusjärjestyksessä. Maisteri Matsson hermostui pienin väliajoin toistuvaan niiskutukseeni ja kysäisi kateederilta kuuluvasti, että eikö sinulla ole nenäliinaa. 

Aika on armahtanut minut tässä kohden. En muista, miten nolo tilanne jatkui, ojensiko opettaja kenties minulle oman ruudullisen nenäliinansa. Hän oli  ystävällinen ihminen, isäni shakkikavereita ja taisi siinä ryyppy poikineen avittaa heidän peliään. Lisäksi minä olin hyvä ainekirjoittaja, joten en usko, että hän nolosta tilanteesta huolimatta häpäisi minua enempää, kunhan ilmeisen ääniherkkänä tyypinä ei kestänyt toistuvaa turskausta.

Toinen tapaus koulumaailmasta - oppilaiden pelkäämä mahan murina. Tuohon aikaan tunneilla oli hiljaista, joten nälkäisten lasten mahan murinat, jotka kiihtyivät ruokailua kohden, kuuluivat selvästi. Ja tuolloin koulun ateria oli monelle lapselle se ainoa lämmin ateria päivässä. Ei ihme, että mahat murisivat tyhjyyttään. Varsinkin me tytöt häpesimme mahan murinaa ja jaoimme keskenämme vinkkejä siitä, miten mahan murina estetään. Vedetään mahalaukun seinämät toisiaan vasten ja pidätetään hengitystä, niin murinaa ei tule. Usein ei tullut. Jos kuitenkin tuli, punastuttiin ja katsottiin, huomasiko kukaan. Punastuminen paljasti murinan lähteen. 

Punastumisesta puheen ollen - vieläkö se koetaan ongelmaksi? Minun nuoruudessani lehtien asiantuntijapalstat pullistelivat punastumiskysymyksiä. Miten estän punastumista? Mitä teen, jos punastun? Huomaavatko kaikki punastumisen? Mikä voide peittää parhaiten punastumisen? Itse luin Sigmund Freudin psykologisia teoksia, ja siellä kerrottiin punastumisen pelolle nimikin: erytrofobia. Minä kärsin sellaisesta ja tunsin itseni vammaiseksi. Ostin jopa vihreää voidetta, joka levitettiin beigen peitevoiteen alle neutralisoimaan punaista väriä. En koskaan tiedä, toimiko se, sillä en saanut itseäni punastumaan peilin edessä.

Tänä päivänä kukaan ei taida enää kärsiä erytrofobiasta? Jopa Sanna Marin käyttää hehkeää poskipunaa ja kulkee somin hehkuvin punaposkin. Eikä kukaan pelkää enää oppitunneilla mahan murinaa? Luokissa on niin kova meteli, ettei murina taida kuulua sen yli. Siunattua. Ja nykyään kaikilla on paperinenäliinat kassissa, ei sitä äidin antamaa kangasliinaa. 

(Kuva: vanha opetustaulu, kirjain E) 

Kikkailu on kivaa

 

Minusta on tavattoman virkistävää, että entinen pääministeri Sanna Marin on verokikkaillut. Kikkailuhan on kivaa ja todistaa vain sen, että ihminen on viisain kädellinen. Vaikka esimerkiksi simpanssien aivot ovat kooltaan peräti neljäsosa ihmisen aivoista, ne eivät pysty kikka kolmosta kummempaan laskelmointiin - korkeintaan työkalujen käyttöön termiittejä kaivaessa tai kookospähkinää halkaistessa ja erään tutkijan mukaan viittomakielen alkeisiin.

Vaan entäpä sitten, kun ensin haukkuu verokikkailun yhteiskunnan syöväksi ja sitten syyllistyy itse syövän levitykseen? Tämä lienee entisen pääministerin kikkailukohun perimmäinen pointti, moraalin haaksirikko: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon. 

Tätä moraalihairahdusta - kaksinaismoraalia- pidän itse kuolemansyntinä. Verokikkailua en, sillä kaikkihan sitä harrastavat, jos älyävät. Itsekin käytin työssäoloaikanani hyväkseni verotuksen työhuonevähennyksen, vaikka ei minulla erillistä työhuonetta ollut, kirjoituspöytä vain makuuhuoneen nurkassa.

Kikkailu ei kuitenkaan aina onnistu. Muuan hyvin tuntemani henkilö sattui perimään kaksi erillistä kesäpaikkaa. Molempiin kuului hieman metsäpalstaa ja toiseen järven rannalla sijaitseva sauna, toiseen vanha maalaistalo kuivalla maalla. Perintäpaikkojen väliä oli kymmenisen kilometriä ja ne sijaitsivat eri kylissä. Henkilöpä keksi yhdistää palstat veroilmoituksessaan yhdeksi isoksi metsätilaksi, koska sellaisesta on pienempi vero kuin kahdesta  erillisestä huvipaikkatontista. Nerokas verosuunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, verottaja ei hyväksynyt alempaa veroa. 

Monta muuta hauskaa ja onnistunutta kikkakertomusta kuulee kuitenkin maaseudulla keskustahenkisillä paikkakunnilla. Siellä osataan verofinessit. Kaikki kunnia näille reippaille ihmisille, yrittänyttä ei laiteta. Oi sitä emolehmä- ja sonnivähennysten kirjoa, joka ainakin Johannes Virolaisen aikana kukoisti. Monet mersurahat tienattiin kesanto- ja talousmetsäpalkkioilla.  

Vaan, rakkaat lukijat! Ottakaa selvää verovähennysmahdollisuuksistanne. Käyttäkää vaikka asiantuntijaa apuna. Verokikkailu on täysin normaalia ja sallittua meille kaikille. 

Voisiko jopa sanoa niin, että tavoitteena pitäisi olla se, että suomalaiset maksavat vähemmän veroja, mikä kannustaisi kansalaisia tekemään enemmän työtä ja luomaan uusia yrityksiä - kuten muuan toimittaja kirjoitti lehdessään entisen pääministerin yrityksestä. Peukutan vahvasti. Suomi nousuun!

(Maalaus George Caleb Bingham)

Hallitus iltakouluun

Se, mikä on kummallista tässä hallituksen rasismin vastaisessa kampanjassa, joka toteutuu eduskunnassa opetustuokioina iltakoulun jälkeen, on se että niin moni puolue mainostaa irtisanoutuvansa siitä. Toki rökitys on tarkoitettu vain hallitukselle, mutta eikö ideaa kannattaisi hyödyntää koko eduskunnalle? Esimerkiksi demarit, vihreät ja vasemmistoliittolaiset ovat irtisanoutuneet yhteisestä kampanjasta. Persut osallistuvat valtioneuvostolaisina, eivät puolueena. 

Kampanjahan on vastaus kesän 2023 suureen rasismijahtiin, jossa oppositio koetti voimalla  kaataa hallituksen. Ja taisipa siinä jokin mediakin edesauttaa pyrkimystä parhaansa mukaan. Karhua ei kaadettu, korkeintaan pesukarhu.

Kun tarkemmin ajattelen, en ole kuullut yhdenkään puolueen sitoutuvan kampanjaan nimenomaan puolueena. Enkä tiedä, onko se lopulta edes tarpeen. 

Suomihan on jälleen kärkipäässä maailman vähiten rasistisista maista, kymmenen parhaan joukossa. Muita vähiten rasistisia maita ovat World Population Review 2023 -listauksen mukaan Alankomaat, Kanada, Ruotsi, Uusi-Seelanti, Tanska, Sveitsi. Rasistisimpia maita ovat Intia, Libanon, Egypti, Libya, Bahrain. Tutkimuksessa oli mukana 78 maata, kun taas EU:n paljon siteeratussa Tummaihoisena EU:ssa -raportissa oli mukana vain alle puolet EU-maista, ja se oli muutenkin laadultaan kehnosti toteutettu. Siihen kuitenkin vedotaan, kun halutaan todistaa Suomen hirvittävää rasistisuutta.

Jotenkin mediaa seuratessa ja puheita kuunnellessa tuntuu siltä, että kansalaisille on vasiten pyritty  antamaan sellainen kuva, että Suomi sijoittuisi ihmisten kohtelussa jonnekin Libanonin ja Bahrainin tasolle. Eihän tämmöistä usko erkkikään. 

Onnellisuustutkimuksen mukaan Suomessa asuvat paitsi onnellisimmat ihmiset, ryhmänä  myös maailman onnellisimmat maahanmuuttajat. Jälleen kummastelen: miksi tästä ei ole tehty isoja otsikoita? Miksi tämä on jäänyt ikään kuin piiloon kansalaisilta? Moniko on lukenut tästä? 

Herää väkisinkin kysymys, mihin tällä rasismikeskustelun lietsomisella oikein pyritään? Onko se työkalu hallituksen kaatamiseksi? Onko se kansalaisten manipulointia? Jos on, niin siinä aliarvioidaan kansalaisten ajattelukykyä. Kun lukee nyt medioissa käytävää rasismikeskustelua, huomaa varsin selkeästi, että kansalaiset alkavat väsyä tähän rasismilla meuhkaamiseen. 

Sitä, että yhä useampi pitää rasismikohinaa  turhana, tukee tuore tutkimustuloskin. Juuri tehdyn Evan kansalaiskyselyn mukaan yli puolet suomalaisista pitää rasismia vähäisenä ongelmana, ei näe sitä merkittävänä uhkana. Rasismin olemassoloa ei kiistetä, sitähän on jokaisessa maassa, myös niissä maissa, joista maahanmuuttajia eri maihin tulee.

Ja se tärkein kysymys: onko rasismikeskustelun lietsominen oikeasti pohjimmiltaan positiivista rasismia, ihmisten jakamista erilaisiin ryhmiin ja joidenkin ryhmien korostamista - siis samaa kuin varsinainen rasismikin? Oma pääni on pyörällä. Mikä oikeasti on rasismia? Onko pelkkä  epäröinti vieraan tai oudon edessä rasismia vai ihmisen biologiaan rakennetun sirun värinää?

(Litografia Victor Hugo/ Honore Daumier)