Muistan yhden suomen kielen tunnin oppikoulun alaluokalta. Oli ainekirjoitustunti ja minulla oli kova nuha. Jostain syystä olin unohtanut nenäliinan, sen kankaisen, kotiin, ja jouduin vetäisemään rään aina takaisinpäin nenäonteloon, kun se uhkasi valua. Istuin etupulpetissa, - siihen aikaan oppilaat pantiin pulpetteihin aina pituusjärjestyksessä. Maisteri Matsson hermostui pienin väliajoin toistuvaan niiskutukseeni ja kysäisi kateederilta kuuluvasti, että eikö sinulla ole nenäliinaa.
Aika on armahtanut minut tässä kohden. En muista, miten nolo tilanne jatkui, ojensiko opettaja kenties minulle oman ruudullisen nenäliinansa. Hän oli ystävällinen ihminen, isäni shakkikavereita ja taisi siinä ryyppy poikineen avittaa heidän peliään. Lisäksi minä olin hyvä ainekirjoittaja, joten en usko, että hän nolosta tilanteesta huolimatta häpäisi minua enempää, kunhan ilmeisen ääniherkkänä tyypinä ei kestänyt toistuvaa turskausta.
Toinen tapaus koulumaailmasta - oppilaiden pelkäämä mahan murina. Tuohon aikaan tunneilla oli hiljaista, joten nälkäisten lasten mahan murinat, jotka kiihtyivät ruokailua kohden, kuuluivat selvästi. Ja tuolloin koulun ateria oli monelle lapselle se ainoa lämmin ateria päivässä. Ei ihme, että mahat murisivat tyhjyyttään. Varsinkin me tytöt häpesimme mahan murinaa ja jaoimme keskenämme vinkkejä siitä, miten mahan murina estetään. Vedetään mahalaukun seinämät toisiaan vasten ja pidätetään hengitystä, niin murinaa ei tule. Usein ei tullut. Jos kuitenkin tuli, punastuttiin ja katsottiin, huomasiko kukaan. Punastuminen paljasti murinan lähteen.
Punastumisesta puheen ollen - vieläkö se koetaan ongelmaksi? Minun nuoruudessani lehtien asiantuntijapalstat pullistelivat punastumiskysymyksiä. Miten estän punastumista? Mitä teen, jos punastun? Huomaavatko kaikki punastumisen? Mikä voide peittää parhaiten punastumisen? Itse luin Sigmund Freudin psykologisia teoksia, ja siellä kerrottiin punastumisen pelolle nimikin: erytrofobia. Minä kärsin sellaisesta ja tunsin itseni vammaiseksi. Ostin jopa vihreää voidetta, joka levitettiin beigen peitevoiteen alle neutralisoimaan punaista väriä. En koskaan tiedä, toimiko se, sillä en saanut itseäni punastumaan peilin edessä.
Tänä päivänä kukaan ei taida enää kärsiä erytrofobiasta? Jopa Sanna Marin käyttää hehkeää poskipunaa ja kulkee somin hehkuvin punaposkin. Eikä kukaan pelkää enää oppitunneilla mahan murinaa? Luokissa on niin kova meteli, ettei murina taida kuulua sen yli. Siunattua. Ja nykyään kaikilla on paperinenäliinat kassissa, ei sitä äidin antamaa kangasliinaa.
(Kuva: vanha opetustaulu, kirjain E)
Noloja tilanteita koin lukemattomia kouluihin liittyen, mutta minulla ei veri noussut poskille rusottamaan. En punastellut. :)
VastaaPoistaOlin avoin ja "valoisamielinen" koululainen. En vihoitellut tai hautonut kostoa väärinkohdeltunakaan.
Tiesin, että kohta taas muutetaan paikkakuntaa, ja pääsen kiusaajista eroon.
Muutama opettaja sääli minua. Eräs lahjoitti vaatteitaan, pienikokoinen nainen kun oli.
Eräs kehui piirrustuksiani. Voitin jonkun piirrustuskilpailunkin. Ja naisopettaja, josta pidin, suositteli minua hakemaan oppikouluun. Viimeksi mainitusta ole kirjoittanut aiemminkin.
Mutta kaikki ikävät kokemukset koulumaailmassa ovat olleet kehitykselleni tärkeitä. On kokemusta ja perspektiiviä
ihmisten erilaisuudesta ja käyttäytymisestä.
Optimisti olen pohjimmiltani ollut, uskonut hyvään ihmisissä mutta en nenästävedettävä.
Vasta jokusen vuoden ajan tuo optimismini on
alkanut ruostua.
Kun näkee intuitiivisesti ihmisten läpi, ei voi rakastaa lähimmäistäön kuin itseään. Aina kun en
nykyisin pysty itseänikään
" rakastamaan".
Tällaisena loistavan kauniina syyspäivänä, voin edelleenkin istua pihakeinussa ja laulaa: " Oi kiitos sä luojani armollinen, joka hetkestä jonka ma elin. Kun annoit sa tervettä kättä kaks, kaks silmää mun sieluni ikkunaks..."!
VastaaPoistaPäivä on hieno, mutta aamusumu vei minulta suunittelemani valokuvausretken joen rannoille. Sumusta saa hienoja kuvia, mutta se ei nyt innostanut ja niitä on jo liikaakin.
VastaaPoistaOlet, Noora, selvästi säilyttänyt lapsuusaikojen valoisuutesi ja reippautesi. Olet pärjääjätyyppiä. Itse olin tosiaan hyvin ujo ja jopa arka lapsi, sisko oli avoin ja reipas ekstrovertti. Minun käskettiin aina ottaa mallia siskostani. Noh, toisaalta, minä nuorempana opetin hänet sitten lukemaan, kun koulu alkoi...
Minuakaan ei vedetä höplästä, joskaan en itsekään vedätä ketään. Siskoa taas voidaan vetää, hän on aivan liian hyväuskoinen. Hänellä on romanialaissyntyinen perhe ystävänä, ja sen tytär varasti hänen identiteettinsä, kun "auttoi" siskoa tietokoneen asennusten kanssa. Tilasi tavaraa muutaman tuhannen euron edestä, sisko huomasi asian kun laskuja alkoi tippua. Nyt tuo tyttö on vankilassa muistakin rötöksistään, mutta se perhe on edelleen siskon ystäviä.
Haikeuden kukkulalta
VastaaPoistaSyksy saapuu.
Syksyn tuuli
muuta luuli.
Leppeästi lensi kesä
jäi uhon alle syksy.
Kesä veivaa loppuaan
syksy saapuu aikanaan.
Syksy pitkä, vaiko lyhyt,
jospa talvea ei tuliskaan.
Syys Surumielinen - Jarkko Yli-Sikkilä & Soiva Orkesteri
https://youtu.be/aG7j22ZsHTI?si=NjTch2lfEmj_VGPv
Alakoulussa en ollut ujo, mutta olin hiljainen. Jo nuorena minua kiinnostivat ihmiset. Lähinnä kai se, että millaisia ihmiset ovat. Ennakkoluulottomasti pidin ihmisistä ja pidän edelleenkin, vaikka takkiin on kyllä tullut jälkiä. Mihin sitä uskoo, jos ei ihmiseen - mottoni elää kyllä vielä minussa, vaikkakin pehmentyneenä.
Ihmiset on kivoja, niin kuin Mikis sanoo. Ylipäänsä, elleivä ole kusipäitä. Niitäkin on, valitettavasti. Silti uskon, että kusipäässäkin on sisällä ihminen.
VastaaPoistaVaan nyt taitaa alkaa eduskunnan kyselytunti. Pitänee tarkistaa, onko edustajilla nyt smart casualia yllä. Olihan se kansanedustajan valkoinen lyhythihainen yläosa hirveä ryppyinen rätti.
Tämä on minun lempisyyslauluni:
Poistahttps://youtu.be/Q8zch012HoA?si=i5qbYG9g1eP4Y7_H
Ilkein koulumuisto on kun jouduin 9-10 v poikaluokalle vanhoillisen yli 60v miesopettajan luokalle. Riopotteli tukasta kaveria, joka ei opetellut laulunsanoja ulkoa. Ruokalassa vahti, ettei mitään jää lautaselle. Naama oli tosi punainen kun suuttui. Mahtoi olla korkea verenpaine.
VastaaPoistaAina jään ihmettelemään näitä ikäviä koulumuistoja, joita monella on. Omassa koulussani, alakoulusta aina lukioon asti, en muista ainoatakaan sellaista tapausta, että oppilaaseen olisi käyty käsiksi tai häntä edes sanallisesti loukattu.
VastaaPoistaPuolueellisia opettajia kyllä oli ja kovia kurinpitäjiä. Muistan historian opettajan, yhden Yrjön, joka oli leppoisa äijä, mutta osasi tarvittaessa huutaa. Kerran hän pamautti yllättäen karttakeppiä opettajanpöytään, ja minä pomppasin muutaman sentin tuolista ylöspäin. Pelästyin, ja Yrjö huomasi sen ja nauroi makeasti hähätellen. - Mutta siis ei tämän pahempaa. Jos oppilas rikkoi koulun sääntöjä, hän vain sai kirjallisen muistutuksen tai jälki-istuntoa.
Minulla on tapana ujoudesta puhuttaessa pilailla, ettei löydy sellaista suupalttia esiintymistyrkkyä hölöttäjää, joka ei väittäisi olevansa oikeasti hyvin ujo… ”hei, katsokaa kaikki kuinka ujo minä olen, sinä siellä katso sinäkin, näin kauhean ujo minä oikeasti olen, näkeekö kaikki…”.
VastaaPoistaJa tätä kertoessani mieleeni nousee jostakin syystä aina Toivolan Jani, vaikka en muistakaan hänen näin tehneen. Mutta olisi voinut tehdä!
No, minä olen syntymäujo, joten tiedän miltä se tuntuu. Ei se tietysti ole estänyt minua pitämästä satoja presentaatioita yms, sillä niissä vedän asiantuntijan roolia, se helpottaa.
Mutta teini-iässä se oli katastrofi.
Totta tuo, että varsinkin nykyään kuulee monen suupaltin suusta, että hän oikeasti on ujo. Herääkin kysymys, millainen ihminen on oikeasti ujo? Kategoria on varmaankin niin laaja, ettei se näin selviä. Onko ujo ihminen kaikessa ujo? Ei varmaankaan. Just tuo asiantuntijan rooli voi hyvin peittää alleen varsinaisen ujoleenan tai ujohessun. Roolin kun vetää hyvin ja harjoitellusti, niin eihän silloin ujoutta ehkä kukaan huomaakaan. Kyllä se asiantuntijan rooli voi olla ihan ihmeellinen. Luonteenpiirteet sillä saa peitettyä näin halutessaan.
PoistaOikeastaan tuossa teini-iän ujoudessa on paljon hyvääkin. Teini on useinkin vielä raakile ihmiseksi, joten ujous tuolloin on ihan ymmärrettävääkin. Onko ärsyttävämpää, kuin teini, joka on mielestään kaikkitietävä ja tietysti myös rohkea.
Ujous on ihan normaalia siinä mielessä, että kaikki ihmiset siitä saavat osansa eli ovat osallisena elämänsä kulussa, luullakseni.
Ihmisiä koulutetaan edelleen pois ujoudesta, pois introverttiudesta, ikään kuin ne olisivat huonoja ominaisuuksia. Toki ujoudesta on haittaa, jos se on niin voimakasta, että supistaa merkittävästi elämää.
PoistaMutta periaatteessa ujous on hyvä ominaisuus, sanoo psykologian asiantuntijaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinenkin. Samoin työpaikkojen kannattaisi usein hakea nimenomaan introverttia ihmistä moniin johtotehtäviin, sanoo tämä asiantuntija. Introvertit ovat monesti ekstroverttia hölöttäjää ja jokapaikanhöylää tehokkaampia johtamisessa ja organisoinnissa. Introvertit ovat usein myös taitavia ihmisten analysoijia, mistä on hyötyä johtamisessa.
Yhä edelleen korostetaan työnhaussakin sosiaalisia taitoja ja ulospäinsuuntautuneisuutta, vaikka ne eivät korreloi hyvien työtulosten kanssa. Viisas rekrytoija ei mene suinpäin tähän sosiaalisuuden lankaan.
Tapsa puhui presentaatioiden pitämisestä. Se sujuu kyllä ujoltakin - ajattelen tässä itseäni. En ole ollenkaan tyyppi, joka rakastaa keskipisteenä ja yleisön edessä olenista ja luennointia. Silti se oli työni, jonka suoritin ja jossa pärjäsin kaikesta epävarmuudestani huolimatta.
PoistaSeisoin joukkojen edessä ja ohjasin heitä. Minä, joka mieluiten olisin ollut yksi joukossa ja mieluiten takarivissä, ihan hiljaa. Nostan itselleni hattua.
Oikeastaan en ihmettele, että lopuksi sairastuin äänisairauteen, joka on kyllä ihan neurologinen tunnettu sairaus, ei ollenkaan psyykkinen - sanoi foniatrini. Vaan kukas näitä sairauksien synty-yhteyksiä lopulta tuntee.
Tottakai sekin riippuu työtehtävistä, kumpi palkataan verteistä, intro vai ekstro, siis kumpi olisi enempi paikallaan ko. työtehtävän hoidossa. Sitten on niitä rajanveto töitä, joissa ei paljonkaan tarvitse piitata ihmisen sosiaalisuudesta. On ihmisen sosiaalisuudesta hyötyä, sillä jos ihminen ei ole lainkaan sosiaalinen voi työpaikka olla kiven alla. Harva täällä yksikseen pärjää ja ilman työkavereita. En usko, että sosiaalisuuden vaade työpaikkaa täytettäessä on mikään mörkö. Työpaikoilla saatetaan valittaa, että pomo ei tee mitään, jos se hiljainen ei saa ääntään kuuluviin. On enemmänkin työntekijöiden keskinäinen kommunikointi heidän itsensä asia, eikä se välttämättä pomolle edes kuulu. En kavahda lainkaan sosiaalisuuteen kasvattamista. Molemmilla on paikkansa, sekä hiljaisilla että puheliailla, kun se oikein oivalletaan.
PoistaKyllä vaan, Ripranie, molempia tarvitaan oikeilla paikoilla. Sosiaalisuus on hyvä ominaisuus ja työpaikoilla viihtyisyyden lisääjä.
PoistaHalusin kommentissani lähinnä kyseenalaistaa tuon perinteisen asetelman ekstroverttien ylivertaisesta paremmuudesta suhteessa introvertteihin. Ilahduin kuin huomasin Liisa Keltikangas-Järvisen tutkineen tätäkin asiaa. Hän mainitsi, että kovin moniin tehtäviin haetaan ulospäinsuuntautunutta sosiaalista tyyppiä, mm. jopa kirjanpitotyyppisiin tehtäviin. Ja tuo, että introvertti voi olla mainio johtajatyyppi, on aika uudenlainen käsitys. Tämä tutkijaprofessori mainitsi myös sen, että monella introvertilla on hyvät sosiaaliset taidot, koska introvertti on ihmistarkkailija, hieman ujompi vain mutta ei mikään erakko.
Hyvä kirjoitus. Häpeä on fyysinenkin tunne.
VastaaPoistaNiin on. Kaikki me häpeäväiset punastujat tunnemme ne vipinät ja tutinat, jotka arvelemme koko maailman huomaavan. Tosiasiassa taitaa olla kai niin, että itse ne huomaa parhaiten, muut eivät aina niinkään.
PoistaToisaalta on ns. myötähäpeä. Kun näkee jonkun takeltelevan, vaikka television meteorologin, tuntee itsekin halua kiemurrella ja kärsii esiintyjän puolesta.
Saapa nähdä miten suosittu valtamediasta poikkeavasta journalismia julkaisevasta Uusi juttu-sivustosta tulee?
VastaaPoistaToimittaja Olli Seuri on ilmeisesti eräs perustajajäsenistä.
Kannattajia sivustoon on jo liittynyt.
Toivon mukaan sivuja voi jatkossa seurata liittymättä jäseneksi, sillä mieluusti seuraisin sivusta, jäseneksi liittymättä.
Goolaamalla löytyy Uuden jutun nettiosoite.
VastaaPoistaLöysin. Kiinnostavaa, Noora. Kiitos vinkistä, merkitsin lehden suosikkien joukkoon kuvakkeeksi.
VastaaPoistaMinä vain umpikyynikkona epäilijänä mietin heti, mitä tarkoittaa heidän ”olennaiseen keskittymisensä” ja ”demokratian” kunnioittamisensa ja ”turhat kohunsa”. Kun nekin ovat toimittajalle aina arvokysymyksiä - kenen arvoista siis on kyse?
Lehti on maksullinen, satanen vuodessa ennakkoon. Eli jutut eivät taidakaan olla kaikille avoimia. Olisi hyvä lukijan saada ensin tutustua itse lehden linjaan. Sitten voisi tilatakin.
Käsitinköhän väärin, että aloittavat toden teolla ensi vuonna, kun 5000 tilaajaa on kasassa?
VastaaPoistaNäin minäkin käsitin. Kun koossa on 5000 ennakkotilaajaa, lehden päivittäinen julkaiseminen voidaan aloittaa tammikuussa.
PoistaEn yhtään epäile Olli Seurin tai Julia Thurenin kykyjä, molemmilla on vankkoja näyttöjä juttujen toimittamisesta. Vaan kyllä kukin lehti on aina oma itsenäinen kokonaisuutensa, joten näytöt tästä Uudesta jutun kokonaisuudesta on hyvä saada ennen tilausta.
Vilkaisin ja huomasin, että köyhät pääsevät lukijoiksi vähemmälläkin rahalla, jopa itse määritellyllä.
PoistaJa kaipa meidänkin on lähdettävä tukemaan uutta asiakeskeistä puolueetonta mediaa, kun kerran Sanna Marinkin ilmoittautui tukijaksi!
(En taida arvata pahastikaan väärin, kun epäilen Iineksellä ja Nooralla innon hieman tästä tiedosta hiipuvan…? Minäpä taidan silti lähteä mukaan, kehityksen kärkijoukoissa kun on kulkea tapani.)
Uskon hyvinkin, että Sanna Marin on ilmoittautunut lukijaksi. Olet oikeassa, Tapsa, se ei lisää minun intoani lukea lehteä, mutta ei vähennäkään sitä. Sen kyllä tiedän, että Marin ei ilmoittaudu lukijaksi yhtään mihinkään, ellei tiedä sen tukevan hänen omaa ideologiaansa. Kenties lehden toimittajat ovat kirjoittaneet edistyksellisiä artikkeleita edellisen hallituksen toimista tai jopa Marinista itsestään.
PoistaJään hieman odottamaan ennen tilausta. Mutta siis, lehti on suosikeissa ja katson, mitä sieltä ulosannetaan.
Uutisissa mainittiin jo muutama päivä sitten, että taksikuskien tekemät raiskaukset ovat lisääntyneet - ja kaikki tekijät, siis joka ainoa iikka, on mamu.
VastaaPoistaIhmettelin, että asia kerrottiin näin avoimesti, ja odotin sen aiheuttavan edes pientä kohinaa. Mitä vielä, en ole nähnyt jutusta pihaustakaan missään muualla.
Eikö moinen ole enää edes uutinen?
Surullinen uutinen sinänsä, siis raiskaukset. Ehkä se on liiankin trendaava aihe, jota ei jostain syystä nosteta esiin sen kummemmin. Varotaan, ettei loukattaisi. Näinhän tämä toimii moneen muuhunkin maahantuloon liittyvään. Taidettiin siinä mainita keltaisista auton katolla olevista taksimerkeistä. Että pitäisi niiden hankintaan puuttua. Että hankittaisiin ne oikeista paikoista. Jäi kyllä vähän hataralle kuuntelulle. Tapakasvatusta kai tarvittaisiin. Se, joko toimii tai sitten ei. Riippuu kai ihmisestä.
PoistaKuulin saman uutisen. Muistan sen siitä, että minäkin ihmettelin, että sanotaan ihan ääneen, että ne raiskaajat ovat olleet ulkomaalaistaustaisia taksikuskeja. Sekin vielä sanottiin, että yksikin taksikuski oli raiskannut monta kertaa, eli hänellä oli monta uhria.
VastaaPoistaMutta siis, eihän lehtimedia näistä kirjoita eivätkä Ylen toimittajat kysele A-studiossa tällaisia. Sen sijaan mediassa puhutaan nyt Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tanssinopettajaan kohdistuneesta seksuaalisesta ahdistelusta, vuosien takaisesta.
Herra mun vereni. Vaan ehkäpä olennaiseen keskittyvä Olli Seuri nostaa nyt tämänkin aiheen rohkeasti estradille Uuden jutun tutkivassa journalismissaan?
Seksuaalinen ahdistelu vastoin kohteen hyväksymistä on väärin. Kohde on uutisvirran määrittämää. Tuntuu olevan joissakin tapauksissa se ikuinen aihe. Yleensäkin seksuaalisuus on monelle arka aihe. Ainakin seksuaalisuus on yksityinen asia.
PoistaToki ahdistelu on aina väärin, siitä ei ole kahta sanaa. Eihän se muuten ahdistelua olisikaan.
PoistaJoskus puhuttiin lähentely-yrityksistä, ja niille lähinnä naurettiin. Useimmiten on kai nimittäin niin, että nainen pystyy torjumaan lähentelyt aivan itsenäisesti ja sanallisesti ja poistumalla tilanteesta. Ei kai näille kannattaisi korvaansa lotkauttaa?
Se mikä näissä hieman arveluttaa, on vuosien takainen kaivelu ja ilmiannettavan elämän tuhoaminen. Nykyaikahan on näiden suhteen armoton, kiitos meidän naisten voimaantumisen.
Lähentely on kyseenalainen sana. Skaala on liian laaja. Minusta sen käyttö joutaakin jorpakkoon. Ei kai raiskauksia tapahtuisi noinkin paljon, jos sanaan uskottaisiin. Siinä mielessä lotkauttasin korvani. Aina kun sana ei ei riitä, eikä tilanteesta poistuminen ole aina mahdollista, jos jahtaaja on jo kintereillä. En oikein usko ahdistelun kannuksia keräävään voimaan. Ahdistelua voi olla monenlaista, eikä kaikki ahdistelu ole niin kovin moitittavaa. Motiivit tietysti myös vaihtelevat riippuen asianomaisesta kohteesta ja myös hänen ilmoittelukyvyistäänkin ja -haluistaan. Kyllä minä kavahdan seksuaalisuuden itsemääräämiskynnyksen ylittämistä.
PoistaVaan, oletteko arvoisat kansalaiset, huomanneet, että kurjet lähtevät tänään?
VastaaPoistaAamuvarhaisesta lähtien on kirkuvia kurkiauroja lipunut Satakunnan viljapeltojen yli, tasaisena virtana. Tulevat Puurijärven-Isosuon luonnonsuojelualueelta ja matkaavat etelään päin. Kurjet, kurjet.
Kylmää pakoon lähtisi varmaan jotkut ihmisetkin, jos se olisi mahdollista. Vaan kyllähän kantasuomalainen on vissiin tottunut viluun ja nälkään. Ei ole korviini kuulunut kurkien lähtökirkunnat. Ei vapaata vangita voi laulaa Kai Hyttinen ihanassa Kurki-laulussa.
PoistaKyllä ihmettelin eduskunnassa esiin nousseeseen pukeutumiskoodiin puuttumista. Siis siihen valkoiseen puseroon. Jostain luulen huomanneeni, että pukeutumiskoulua pukattaisiin, rasismikoulun lisäksi. Että silleen. Luulisi niille koulunpenkeille olevan parempiakin aiheita opetettaviksi.
Tässä on lähellä kurkisoita ja luonnonsuojelualueita, ja ilmeisesti sieltä on nyt porukalla lähdetty. Yksi kurkirassukka meni paljon muiden jälkeen ja rääkyi vietävästi koko ajan. Toivottavasti sai edellämenneet kiinni.
PoistaIhailen vain eläinten vaistoa. Ikään kuin ne haistaisivat, että tämä on viimeinen kesäpäivä ennen syyssateiden tuloa. Niinhän Pekka Pouta sanoi.
Sydäntä lämmittävä uutinen oli Ville Tavion rohkea seksuaalivähemmistön perseiden nuoleennan vastainen päätös.
VastaaPoistaHuivin nostoni hänelle, vaikka en per.suja voisi koskaan äönestää.
Vihervasemmisto kaavailee tietystiepäluottamuslausetta!
Millä tavalla seksuaalivähemmistöllä on erityinen asema ja oikeus vaikuttaa maailmanpolitiikkaan?
Eikös makuu- ym. huoneet ole pyhitetty sukupuolielinten käyttöön, eikä niihin pyhätöihin ole tirkistelijöillä asiaa.
Perseidenkäyttövähemmistö on saanut lähes kaikki vaatimuksensa läpi. Mikä piru niitä riivaa edelleen? Eikö huomion kärttäminen ja saaminen vielä saa pikku kaaleissa heitä itseäänkään vakuuttuneeksi manipulaatio-ideologiastaan, vaan kaikki pitää aivopestä väkisin kannattamaan ihmiskunnan epätervettä kehitystä?
Kuten uskossaan epävarmat uskovaiset yrittävät syöttää vakaumustaan toisille, niinkö nämäkin uhmaikäiset pikku nerot, vakuuttuakseen itse, tarvitsevat muiden varmuutuksen muilta valinnoilleen. ?
Ei virukset parane tai katoa myötätuntoa kärttämällä tai päähän taputteluilla ja toisille tietoisesti pöpöjä syöttämällä oman terveyden parantamiseksi vakuuttamiseksi.
Berner teki tuhojaan taxi-uudistuksissa. Eräs loistava floppi-esimerkki, kun oikeisto pääsee tukemaan yksityisyrittäjyyttä!
Mieleeni muistuu vielä Sanna Marinin kassaneiti-lookki. Erityisesti niskajakaus roikkuville hiuksille ja nilkat paljaiksi jättävät pikkupimuhousut.
Sitten habituksen etsintä meni overiksi nahkatakki- vierailulla Ruotsiin.
Äkkiäpä Sannukka sitten oppi matkimaan pinnallisten linssiluteiden, Kardashianien naisten stylen.
Oi että oksetti lähes Tappuratuppuraisen väkätys uutisissa! Tana! Hoitaisivat todelliset epätasa-arvoa kärsivät ja kokevat oman kansan vanhukset ja lapset!
Miksi oman sukupuolen kanssa toteutettu petting
on erityistä ihmisarvoa kohottavaa?
Huomaa tästä, että yhdellä ministerillä on paljon valtaa. Ville Tavio voi määrittää koko Suomen linjan isossa asiassa. Samoin Elina Valtonen määritti juuri Suomen Israelin linjan, kun Suomi äänesti Israelia vastaan YK:ssa.
VastaaPoistaKumpikin on merkittävä asia. Ville Tavion kohdalla mietin sitä, missä määrin hänen kapealta tuntuva uskonnollinen näkemyksensä vaikuttaa hänen kantaansa. Mitä tulee YK-äänestykseen, niin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska äänestivät tyhjää, samaten Iso-Britannia ja Saksa.
Joo, silmät kirkkaina Valtonen kannattaa koko Suomen puolesta teurastajavaltiota. Kuulen korvissani muuntuneen vikinän: Eihän me voida lopettaa aseiden
Poistamyyntiä tai ostoa luvatusta maasta, kun se hyödyttää meidän omaa militarisointiamme.
Israelin pääjehu tukijoineen on ottanut missiokseen kostaa kaikkien aikojen juutalaisten kuolemat viattomille lapsillekin.
Vain sairas kosto ja viha voi teettää kyseisiä barbaarisia tekoja.
Huvittavaa kuulla usein Israelia luonehdittavan, että se on sentään demokratia.
VastaaPoistaSekö on demokratiaa, joka kunnioittaa ihmisarvoa huippuun kehitetyillä vakoojamenetelmillään ja aseistuksellaan? Demokratiako antaa luvan ryöstää maa-alueita toisilta häikäilemättä. Ei kai sentään?
Eihän ihmisarvoa kunnioittavassa ja eri uskontoja hyväksyvässä demokratiassa voi mennä vieraaseen valtiooon
räjäyttelemään ihmisten taskuissa hakulaitteita ja kännyköitä?
Niin, siis Suomi äänesti tällä viikolla YK:ssa sen puolesta, että Israelin on lopetettava palestiinalaisalueiden miehittäminen seuraavan vuoden sisällä. Aikaisemmin Suomi on ollut eri linjalla, mutta nyt on tämä uusi kanta.
VastaaPoistaValtosen mukaan Suomelle on itsestäänselvää ja tärkeää, että olemme kansainvälisen oikeuden mutta myös kansainvälisten tuomioistuinten tukena.