Tekee pahaa katsoa eduskunnan kyselytuntia torstaisin. Tympeäksi on käynyt, jopa ahdistavaksi. Vähän sama, kuin katselisi sivusta koulukiusaamista, uhrin nitistämistä mitätöivin sanoin huutokuoron nauraessa ja kannustaessa kiusaajien pääpäsmäriä. Tulee jopa suljettua televisio, vaikka mieluusti seuraisi tulistakin sisäpoliittista debattia.
Opposition tehtävä on tutkia ja kyseenalaistaa hallituksen päätöksiä, mikä on demokratian peruspilareita. Näin on ollut aina. Oppositio on kysynyt, haukkunut, kyseenalaistanut, kaikkina aikoina. Muistan vieläkin Sipilän hallituksen haukut, joita oli runsaasti. Silti ei ahdistanut, ei tullut paha olo, sillä haukut olivat joltisessakin ruodussa eikä mediassa ollut niin järkyttävää henkilön persoonaan ja ulkonäköön menevää keskustelua kuin nyt.
Nyt näitä halveksivia kommentteja saa lukea jopa Helsingin Sanomien uutiskeskustelujen perästä. Moderaattorit eivät aina noudata omia pränttäämiään eetisiä ohjeita, mm. seuraavia:
- Varmista, että esittämäsi tiedot pitävät paikkansa.
- Ole kohtelias ja rakentava.
- Älä nälvi, ivaa, leimaa tai vääristele.
Etenkin valtiovarainministeri, saksikäsi Riikka Purra on kieritetty ei vain tervassa ja höyhenissä, mikä olisi toki tukia vähentävälle ministerille vielä kohtuullista. Ei, vaan hänen ulkonäkönsä, työhistoriansa, keskenmenonsa, vanhat someälähdykset ja lausunnot on kaikki käytetty ulkohuussin reiän kautta ja tuotu näin kuorrutettuna median myötävaikutuksella kansan ateriatarjottimelle.
Sama koskee pääministeri Petteri Orpoa, lapasta, joka laistaa kaikki velvollisuudet, vaikka näyttääkin matkustavan ympäri Euroopan merkittäviä kokouksia. Oma lukunsa on ministeri Kaisa Juuso, josta on maalattu kuva työhönsä kykenemättömänä ministerinä. Hänen viime päivien kohtelunsa on ollut silkkaa koulukiusaamista, suorastaan pöyristyttävän ylimielistä, ikään kuin hän ei yhtään ymmärtäisi, mistä on kyse. Viime kyselytunnilla oli tosin yksi hieno hetki. Kun Kaisa Juuso vastasi ruotsinkieliseen kysymykseen harvinaisen sujuvalla ruotsilla, koko sali hiljeni kuuntelemaan. Taisipa siinä eräällä laidalla olla tekemistä kielen ymmärtämisen kanssa. Ihan kuin uhri olisi saanut selkävoiton kiusaajistaan.
Asiat voi kokea monilla tavoilla. Minä koen kyselytunnit ja opposition käytöksen julkisissa keskusteluissa yliampuvana ja ilkeänä. Tämä siitä huolimatta, että olen huolestunut soten rahoituksesta ja erikoisesti suomalaisten vanhusten huonosta hoidosta. Ymmärrän kuitenkin sen, että vanhusten huono hoitohan oli jo edellisten hallitusten aikana, eli kaikki ei johdu orpopurrasta, vaikka niin halutaan näyttää. Koulutuksen romahtaminenkaan ei johdu hallituksesta, vaan siihen on monia eri syitä.
Odotan yhä sitä poliitikkoa ja sitä puoluetta, joka alkaa voimallisesti ajaa yhteiskunnallisen ilmapiirin yhdentymistä, parantamista, ei leireihin jakamista, ei puolen valitsemista. Uskon että sellaisella linjalla olisi kysyntää enemmän kuin arvataankaan. Voin kuitenkin vakuuttaa, että keskustapuolue se ei ole, sillä puolue kumartaa ja pyllistelee aivan liikaa eri ilmansuuntiin. Jonkinlainen liberaalinen versio voisi olla tarpeen?
(Maalaus Pieter Bruegel vanhempi)
