Adlercreutz haluaa lapset moskeijoista kouluihin, otsikoi Helsingin Sanomat. Evankelisluterilainen uskonnonopetus voisi olla hyvä pohja uudelle katsomusaineelle, sanoo opetusministeri Anders Adlercreutz.
Erittäin raju ja radikaali ehdotus, joka taidettiin alkuun käsittää väärin. Hallituspuolueet nimittäin vastustivat ehdotusta heti ja kiivaasti, erityisesti kristillisdemokraatit. Oppositiopuolueisiin kuuluvat sen sijaan tuntuivat tukevan Adlercreutzin esitystä, jos tulkitsee käytyjä somekeskusteluja.
Tässä väärinkäsityksessä näemme median ja viestinnän voiman. Alkuun Adlercreutzin ehdotus nimittäin lanseerattiin ulos lauseella uskonnonopetus pois kouluista, tilalle yleinen elämänkatsomustieto. Itsekin vastustin alkuun ehdotusta, koska en luota yleisen elämänkatsomustiedon ympäripyöreisiin sisältöihin ja puutteelliseen kulttuurihistorialliseen perspektiiviin ja puuttuvaan objektiivisuuteen.
Ajattelin siis niin, että koko sivistyshän, taide ja kulttuuri, lepää uskontojen päällä, kaikissa kulttuureissa. Olisi mielestäni suuri virhe ryöstää lapsilta ja nuorilta oikeus historiatietoon ja syvään ymmärrykseen koko kultuurimme kehityksestä näihin päiviin. Arvelin jopa, ettei Adlercreutz tunne uskonnon opetussuunnitelman sisältöjä.
Nimittäin ainakin evankelisluterilainen uskonnonopetus on jo vuosikymmeniä ollut uskontotiedepohjaista, ei tunnustuksellista. Oppisisältöihin kuuluu hyvä perehtyminen suuriin maailmanuskontoihin ja filosofisiin pohdiskeluihin toden ja uskomusten välillä.
Kun Adlercreutz nyt sitten sanoo, että evankelisluterilainen uskonnonopetus voisi olla hyvä pohja kaikkien yhteiselle uudelle katsomusaineelle, hän osuukin oikeaan, koska uskontotieteellinen pohja on siinä jo valmiina jatkokehittelyyn. Muissa uskonnoissa ei näin välttämättä ole. Ei ainakaan islamin opetuksessa moskeijoissa. Jos jokin ryhmä opettaa tunnustuksellista uskontoa, se on nimenomaan muslimien laaja ryhmä.
Kun nyt suunnitellaan muitakin uudistuksia maahanmuuttajien kotouttamiseksi paremmin, mm. uudenlaista vaativaa kansalaisuuskoetta, niin tällainen Lapset pois moskeijasta Suomen kouluihin -projekti on mitä kannatettavin. Kaikki lapset yhdessä tilassa, tummaihoiset ja vaaleat kuuntelemassa viisaita sanoja eri uskontojen tasavertaisuudesta ja ihmisarvosta, joka koskee erilaisia seksuaalisuuksia ja tyttöjen ja naisten oikeutta päättää omasta kehostaan ja vaatetuksestaan. Maltan tuskin odottaa, että Adlercreutzin ehdotus etenee toteutukseen.
(Valokuva Iines, Erilaiset mutta samikset, kylmällä hangella)
Kouluistamme puuttuu kokonaan se tiedonala, jonka voisi otsikoida vaikkapa ajatushistoriaksi. Sen tehtävänä olisi opettaa, mitä "ajattelu" on ja millaisia ajattelulaatuija eri kulttuureissa on -- ja erityisesti millaisten hyvinkin selvästi erottuvien aikakausien kautta oma eurooppalainen ajattelumme on päätynyt uuden ajan "kartesiolaiseen järkeen", jonka ajatustyökalut ovat nyt parin viime vuosisadan aikana muuttaneet maailmaa ja ihmisen elinehtoja miljoonakertaisesti sen, mitä ne olivat muuttuneet koko ihmissuvun edeltävän miljoonan vuoden kehityshistorian aikana.
VastaaPoistaMeillähän olisi aina tuonne viime vuosisadan alkuvuosikymenille jatkunut ihmistieteiden perinne, joka sitten romahti kulttuurirelativismiin ja "moniarvoisuudeksi" kutsumaamme postmoderniin "ismivillitykseen". Sosiologian ja syvyyspsykologian klassikot pitäisi kaivaa homekomeroista uudelleen esille ja tulkita nykyisiä kognitiotieteen kysymyksenasetteluja perustavanlaatuisemman ihmiskuvan raamituksissa.
Erich Fromm sanoi mielestäni viisaasti, kun hän totesi, että jos ihmistä pitäisi lajina tai yksilönä kuvata jollakin häntä mahdollisimman hyvin kuvaavalla käsitteellä, tuo termi olisi kehitys. Ihminen on ollut lajityypillisesti kehittyvä olento, ja on todella outoa, että ihmisen biologista evoluutiot voidaan ongelmitta opettaa kouluissamme, mutta jo termi kulttuurievoluutio nostattaa kaikkien karvat pystyyn. Kulttuurirelativismi kaikessa moraalisessa näennäissuvaitsevuudessaan on suoraan sanoen tuhonnut ajattelukykymme ja ilmeisesti jo aivommekin.
Sanoisin, että koulu on paha paikka, ja akatemiat ennemminkin ajattelukyvyyttömyyden sementoijia kuin älyllisesti rehellisen tutkimuksen tyyssijoja. Koulu on meillä -- toki jossain määrin muuallakin eurooppalaisen ajattelun alueilla -- ollut omaa itsetarkoituksellisuuttaan ja sisäistä säännöstöään varjelemaan keskittyvä ja näennäisuudistuksia muodon vuoksi jatkuvasti harrastava laitos. Siis valtio valtiossa, ilmaisun kaikkein pahimmassa mielessä. Se on ollut jopa suku-yhteiskunta, koska opettajan ammatti on eräs periytyvimmistä. En oikein usko, että koululaitosella on mitään edellytyksiä sisäisesti uudistua, ja ehkä monikulttuuristumisesta tulee sitten käytännössä vain viimeinen isku koko instituution hajoamisessa.
Aika paljon tehtäviä asetat koululaitokselle. Sanon näin entisenä alan ihmisenä. Sinänsä voit olla hyvinkin oikeassa, etenkin "ajatushistorian" opettamisen puuttumisella. Nämä ovat sellaisia kokonaisuuksia, joita ehkä osissa sivutaan eri oppiaineissa, esimerkiksi filosofiassa, psykologiassa, historiassa.
VastaaPoistaKoulun (peruskoulun) päätehtävä on tietenkin lukutaidon ja kirjoitustaidon ynnä laskutaidon opettaminen, sillä muu tulee näiden avulla. Yksi tärkeimmistä nykytehtävistä näyttää olevan itseohjautuvuuteen opettaminen eli ohjaaminen itse hakemaan tietoa eri kohteista.
Täm'ä itseohjautuvuuden linja on kyllä osoittautunut sudeksi. Hyvä esimerkki on vaikkapa jo se, kun muinoin ohjasin muiden opettajien kanssa aikuisten iltaopiskelijoiden projektitöitä, jotka piti suorittaa itseohjautuvasti etänä. He alkoivat soitella meille opettajille illalla kotiin kysyäkseen neuvoja. He pyysivät lähiopetusta. Siis aikuiset ihmiset, eli ei ole ihme, jos lapsilla on vaikeuksia oppia perustaitoja, jos heille ei niitä opeteta eikä heiltä vaadita kunnollista osaamista. Opettajien aika menee heikoimpien ohjaukseen, muut taitavat itseohjautua.
Ei kuitenkaan heitä vieraskielisiä hevin päästetä ruotsinkielisiin kouluihin. Espoossa osuus 0-6%. Tuo itseohjautuvuus ym. roska tuli kyllä sinnekin.
VastaaPoistaKoulushoppailu tulee mieleen tästä kuvamaamastasi Espoon tilanteesta. Eli syytetään vanhempia siitä, että nämä haluavat valita lapsilleen tasoltaan hyvän koulun, usein sellaisen, jossa ei ole paljon maahanmuuttajia. Ja vedotaan siihen, että tällainen shoppailu lisää polarisaatiota ja estää yhteiskunnan integraatiota eli yhdentymistä.
VastaaPoistaEi se sitä estä. Sopeutumista tapahtuu vallan muista syistä. On päivänselvää, että vanhemmat haluavat lapsilleen rauhallisia ja omia arvojaan vastavaa tasokasta opetusta. Siinä ei ole mitään pahaa. Joissain pääkaupunkiseudun kouluissa on jopa enemmistö maahanmuuttajalapsia, ja opetuksen laatu on pudonnut merkittävästi ja työrauha häiriintynyt. Lasten parasta tulevaisuutta ei tarvitse uhrata kouluissa integraation alttarille.
Nimenomaan tällaisena murrosaikana maailman uskontojen opetus olisi paikallaan. Kun nuorille avautuisi jo alaluokilla se fakta, että uskontoja on monia tasavertaisen erilaisia, se vaikuttaisi ainakin alitajuisesti asenteisiin.
VastaaPoistaLoppujen lopuksihan suurin osa ihmisistä ei hurahda uskoon, vaan omaksuu oman ryhmänsä uskonnon itsestäänselvyytenä.
Puhun vähän omastakin kokemuksestani, sillä olen aina ollut kiinnostunut myös uskonasioista, vaikken mihinkään hurahtunutkaan - ja lopuksi löysin itseäni eniten tyydyttävän opin lähinnä buddhalaisesta zenistä, senkin lähinnä filosofiana.
Juuristaanhan ei irti pääse, joten pidän itseäni yhä kristittynä, vaikken uskokaan sen naurettavan verenkarvaisiin lunastusprojekteihin. Lähinnä näen niiden symboloivan sisäisiä tapahtumia.
Maailmankaikkeus/olemassaolo/elämä on riittävän suuri mysteeri ilman uskonpöpinöitäkin.
Juuri tällainen tieteellinen ja filosofinen uskontotiedon opetus puoltaa paikkaansa kouluissa. Vaan pelkään pahoin, että islaminuskoisia ei kuuna kullan valkeana laiteta samaan luterilaispohjaiseen elämänkatsomustiedon ryhmään muunuskoisten tai uskonnottomien kanssa. Veikkaan, että aineesta joko vapautetaan muslimioppilaat tai sitten opetussuunnitelma laaditaan yleiseettiseksi höpinäpuheeksi, jossa uskontojen lajeista, historiasta tai tyttöjen ja naisten ihmisarvosta ei puhuta sanaakaan.
VastaaPoistaTakavuosina oli sanonta ”virtahepo olohuoneessa”, jolla viitattiin jonkun läheisen alkoholismiin, josta ei puhuta, vaan ollaan kuin kaikki olisi ok.
VastaaPoistaNyt tämä sanonta sopisi enemmän kuin hyvin Suomessa asuvaan afrikkalaisperäiseen muslimiväestöön. Viittaan lähinnä naisten ja tyttöjen kohteluun eli islamuskoisten tapojen ja käsitysten ristiriitaan länsimaisen tasa-arvokäsityksen kanssa.
Ongelma on päivänselvä, mutta sen uskaltavat ääneen sanoa ainoastaan persut ja rasistit. Se on toinen ongelma.