- Köyhät laitetaan tasapainottamaan valtiontaloutta, jotta rikkaille voidaan jakaa veronalennuksia, uhoaa apulaispormestari leppoisasti kotonaan, pienituloisille tarkoitetussa kaupungin ARA-osaomistusasunnossa, jossa hän asuu lääkärivaimonsa kanssa. Tosin varma ei voi olla, että FB-ärähdys on laadittu kotona isossa lukaalissa, mutta oletuksena kai on, ettei työpaikalla apulaispormestarin työhuoneessa omaa FB:ia täytellä.
Arhinmäelle ehdotetaan perässä seuraavassa keskustelussa vapaaehtoista verojen maksua ja ilmoitusta Valtiokonttorille veroprosentin nostosta. Vaan se ei Arhinmäen mielestä kannata, koska yksittäisellä teolla ei ole tässä merkitystä. - Pannaanpa muuten tämä Arhinmäen viisaus korvan taakse: yksittäisellä teolla ei ole merkitystä.
Ärähdyksen lukija jää kummasteleman sitä seikkaa, eikö Arhinmäki tiennyt sitä tilastollista tosiota, että hyvätuloisin viidennes eli yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevat maksavat jo koko ansiotuloveropotista yli 96 prosenttia. Loput, eli noin 80 prosenttia maksavat nelisen prosenttia. Asiaan vaikuttaa se, että Suomessahan on maailman korkeimpia veroprogressioita. Voisiko siis jollain tavalla ajatella, että tämä riittäisi jo näillä prosenteilla joidenkuiden velvollisuudeksi, vai onko sikamaisen porvarillisen ahneuden merkki ajatella näin?
Voisiko ajatella myös niin, että hallitus ei Arhinmäen mukaan ”ohjaa hyvätuloisille rahaa”, vaan jättää pienen osan hyvätuloisten omista rahoista ohjaamatta vähempituloisille ilmaiseksi ja vastikkeetta? Ja voisiko ajatella vielä niin, että pikemminkin voisi olla kiitollinen niille, jotka maksavat suuria veroja?
Viime vuonnahan esimerkiksi Miki Kuusi ansaitsi 80 miljoonaa euroa, josta maksoi veroja 40 miljoonaa euroa. Joku on laskenut, että tuolla summalla maksettiin koko vuoden toimeentulon perusosat 6 000 ihmiselle. Vai miten se menee? Onko Paavo oikeassa?
Ken politiikkaa tekee, hän tekee sitä omilleen. Pääasiassa, jo valtansakin ylläpitämiseksi. Yksittäisellä teolla on toki merkitystä, ainakin teon tekijälle itselleen.
VastaaPoistaTotta, äänestäjiä on ajateltava, jos mielii vallassa pysyä. Vaan onneksi se unohtuu sopivassa määrin, kun realiteetit tupsahtavat ministerien syliin heti hallituskauden alussa - niin kuin nytkin kävi.
VastaaPoistaSiinä ei voi pitää enää ylevistä vaalilupauksista kiinni, mistä tietysti oppositio saa oivan aseen halutessaan, hallitusta vastaan. Näin on nyt käynyt, ja näin taitaa käydä jokaisen hallituskauden aikana.
Paavon viesti on poliittisesti nerokas. Ensin hän antaa ymmärtää, että kuuluu isotuloisten menestyjien kadehdittavaan eliittiin, mutta vakuuttaa saman tien, että menestyksestään huolimatta hänen sydämensä sykkii köyhälistön puolesta.
VastaaPoistaKatsokaa, näin minä kärsin kun tienaan poliittisessa palkkiovirassani näin helvetisti, ihan liikaa öhöm, mutta lupaan taistella kuin rumppi että teidänkin verotustanne kevennetään (ei kuitenkaan liikaa, koska teidän verorahoistahan minun palkkani maksetaan).
Minä kysyn edelleenkin Arhinmäen vähätuloisille tarkoitetun ARA-asunnon perään. Näin tämä rikas mies, palkka yli 14 000 euroa kuukaudessa eli ministerin palkan verran, vie joltain vähätuloisemmalta mahdollisuuden halpaan osaomistusasuntoon. Eivätkä lääkärivaimonkaan tienestit liene sieltä pienimmästä päästä.
PoistaJa sitten miekkonen tekopyhäilee siellä isossa lukaalissaan liian isoista veroistaan. Miksi tosiaan ei anna hiljaisuudessa korottaa omaa veroprosenttiaan?
Vanhat ketut taitaa pelinpolitiikan. Ei kai sitä muuten olisi poliitikoksi yltänytkään.
VastaaPoistaEnsinnäkin pitäisi tietää, mistä kaikesta ylipäätään ihmisille palkan hinta määräytyy. Miksi joillekin maksetaan niin ja niin paljon palkkaa, miksi toisille niin ja niin vähän? Kuka lopulta määrittää/määrää ihmisten työn arvon? Koulutus ja ammattinimeke vaikuttaa palkkaukseen, mutta ei välttämättä aina.
VastaaPoistaMiten lopulta voi mitata henkilön/ työntekijän aikaansaannokset, tulokset, työteliäisyyden, ammattitaidon ja sopivuuden tehtäviinsä ja sen paljonko hänelle kuuluisi taidoistaan maksaa palkkaa ja paljonko hänen kuuluisi oikeudenmukaisuuden nimissä rahoittaa panoksillaan hyvinvointivaltiota?
Palkka määräytyy kunkin viran tai toimen tehtäväkuvan mukaan, ei henkilön ansioiden tai mahdollisten puutteiden. Esimerkiksi opettajalla on tietyt pätevyysvaatimukset, joista tutkinto on tärkein ja sitten tulee ns. opetusharjoittelu, eli pakolliset kasvatustieteelliset opinnot, jotka kestänevät edelleen noin vuoden sen maisterin tutkinnon päälle. Jos pätevyydestä puuttuu vaikkapa tuo opetusharjoittelu, maksettava palkka on useitakin palkkaluokkia alempi, samoin, jos loppututkinto puuttuu.
PoistaSe on sitten eri asia, miten eri alojen tutkinnot vastaavat toisiaan. Esimerkiksi juristin, lääkärin ja opettajan tutkinnot lienevät edelleen määrällisesti ja laadullisesti lähellä toisiaan, mutta palkkukset ovat eri planeetalta.
Naisvaltaisen opettaja-alan palkat ovat melkoisestikin matalammat kuin vaikkapa lääkäreiden. Opettaja osaa silti taatusti omaa alaansa vähintään yhtä hyvin ja paljon kuin lääkäri omaansa.
Niissä hommissa, missä nuorena huhkin esim. auto-, kumi- ja separaattoritehtaissa, oli palkan määritys helppoa: se oli urakkatyötä ja mitä enemmän teit, sitä enemmän tienasit.
PoistaPuhtaimmillaan se on esim. marjanpoiminnassa - litroista ja kiloista maksetaan, ei luonnon ihailusta.
Yleensähän eri aloilla on työehtosopimuksissa määritelty palkkaperusteet, varmaan opettajillakin oli omat sopparinsa peruspalkoista ja ikä- yms lisistä.
Mutta Noora tarkoitti varmaan sitäkin, miten voi määritellä mikä on esim. tietyn opetusalan ja tietyn opettajan työn arvo tai onko atomivoimalan vartijan työ arvokkaampaa kuin matikan opetus alakoululaisille.
Ei sitä voi määritellä mitenkään, se on arvio- ja sopimuspeliä ja niistä tapellaan työehtoneuvotteluissa.
Yksityisella puolella on samat jutut kuin valtiolla ja kunnilla, mutta periaatteessa palkanmaksajan eli yrityksen on helpompi määritelöä minkä arvoisena mitäkin hommaa pitää. Yrityksen pitää tuottaa voittoa, se on markkinataloutta.
Ihan yksityisillä aloilla, esim. niissä missä itse olen pyöriskellyt suurimmaksi osaksi, palkka määriytyi aika puhtaasti osaamisen ja ahkeruuden mukaan: hyville maksettiin enemmän jotta ne pysyisivät talossa, huonommille taas vähemmän.
Hyvyyden määritteli pääasiassa asiakas, mutta työn tuottavuuden yritys.
Virastoissa ja laitoksissa pyritää varmaan samaan, mutta ei päästä - tosin sielläkin jyvät takuulla erottuvat akanoista.
Tämä on ehkä vähän sekavaa selitystä, mutta absoluuttista totuuttahan näissä ei ole. Työn rahallinen arvo on epämääräinen käsite, sillä harvoin sen voi mitata ihan tarkasti.
Noora: ”Kuka lopulta määrittää/määrää ihmisten työn arvon?”
PoistaTämä on tietysti tarkoitettu filosofiseksi kysymykseksi, mutta jos asiaa katsoo ihan käytännön tasolta - niin työn arvon määrittää maksaja.
Työn tekijä voi esittää vaatimuksensa, mutta maksaja viime kädessä päättää maksaako vai eikö.
Työn arvo on kussakin ammatissa omansa eikä varmaankaan ole niin, että vähemmän koulutetun henkilön työ olisi vähempiarvoisempaa.
PoistaEdellisessä kommentissani vertasin akateemisia ammatteja, opettajan, lääkärin ja juristin työtä, koska niissä on suurin piirtein yhtä pitkä ja runsas koulutus. Kuitenkin opettajat ovat palkallisesti alinta kastia noihin verrattuna.