Olipas kerran nuori, joka oli huono työntekijä. Tai ei hän huono ollut, mutta niin sanottiin kaikista nuorista. Että he olivat päässeet armovitosilla koulusta ja opistoista ulos, vaikkeivät erottaneet aata äästä tai sipulia punajuuresta, saati osanneet laskea, paljonko maksaa sata grammaa irtokarkkeja, kun kilohinta on 12 euroa. Puhuttiin myös, että töihin tultiin, milloin huvitti, ja aina ei tultu ollenkaan, ja sitten taas tultiin kuin ei mitään. Olipa muuan yritys päättänyt, ettei ota enää nuoria edes kesätöihin.
Tämä nyt puheena oleva nuori pani suunsa suppuun ja meni sipuli kädessä markettiin, suoraan kassatytön luokse.
- Voisin tulla teille kesäksi töihin. Erotan sipulin punajuuresta, ja lisäksi purjosipulin pyörösipulista.
Puheena oleva nuori kaivoi laukustaan mainitut sipulit ja hymyili kauniisti. Kassatyttö tuijotti puheena olevaa nuorta kiinteästi.
- Mikä on pyörösipuli? Ja minä en palkkaa vaan Pirjo, ja hän ei ole nyt paikalla. Aamulla ennen avaamista, ennen kahdeksaa kannattaa tulla. Meill on silloin aina palaveri, työnjako.
- Kattellaan. Puheena oleva nuori pani sipulit takaisin laukkuunsa ja kääntyi kannoillaan. Oikeastaan hän ei ollut enää varma edes sipulitietämyksestään. Eihän kukaan mene töihin ennen kahdeksaa.
Vaan töitä oli saatava, sillä opintotuki oli lakannut ja olisi kiva saada omaa rahaa. Puheena oleva nuori selasi Duunitorin työmarkkinasivuja. Toimistotyö voisi olla kivaa. Saisi istua ja järjestellä papereita.
Eikä aikaakaan, kun kyseessä oleva nuori avasi Intensive Sales Partnersin toimiston oven ja istui työhönoton haastattelussa.
- Millaista aiempaa kokemusta sulla on vastaavista toimistotehtävistä?
- No ei viel mitään, aattelin, että täältä sitä saan. Ala kiinnostaa. Tykkään toimistoista.
- Miten kuvailisit IT-taitojasi?
- Kyllä mä Internetiss pärjään hyvin, mulla on uusi iPhone ja oma insta ja tiktok-videoita ja Youtube-soittolista.
- Lähinnä tarkoitimme toimintaohjausjärjestelmien tuntemusta.
- Ai jaa. Mikä on ”tuntemus”?
- No jaa. Kerropa vielä lopuksi, miten priorisoisit työtehtäviäsi, jos sinulla on monta kiireellistä asiaa kesken.
- Prr.. Emmä tiedä.
Kyseessä oleva nuori ei tietenkään saanut toimistotyöntekijän paikkaa Intensive Sales Partnersilta, mutta sai kun saikin kesätyön porvoolaiselta mansikka-, sipuli- ja juurestilalta, jossa viihtyi erinomaisesti ja syksyyn saakka. Tällöin hänelle oli karttunut vahva tietämys erilaisista mansikka- ja sipulilajeista eikä hän enää puhunut pyörösipulista, vaan tunnisti vaivatta eri sipulilajikkeita: keltasipulin, punasipulin, valkosipulin, ruohosipulin, jättisipulin, salottisipulin, nippusipulin, kevätsipulin ja purjosipulin.
*
Mitä tarinasta opimme? Nyt sormi pystyyn! Pakon edessä ihminen oppii mitä vaan. Koululainen ja opiskelija oppii sen tason, joka häneltä vaaditaan. Jos ei opi, vika ei välttämättä ole opetuksen kohteessa, oppilaassa, vaan - -? Voisiko se olla järjestelmässä?
(Kuva Amy Hill)
Jaahah… mitähän minä tarinastasi oikein opin… jo otsikko viittasi siihen, ettei vika ehkä olekaan nuorissa, vaan… niin missä sitten, järjestelmässäkö kuten ehdotat vai lama-ajassa vaiko koko yhteiskunnassa?
VastaaPoistaTai sitten ei yhtään missään, systeemi vaan toimii näin. Ahkeruus, sinnikkyys ja yritteliäisyys palkitaan, ehkä, joskus, mutta varmimmin pääsee alkuun suhteilla.
Paino tuolla ”alkuun pääsee”. Aika äkkiä ja loppupeleissä täytyy sitten pärjätä ja ottaa oma paikkansa omillaan. Yleensä.
Syytä lienee sekä sysissä että sepissä, kuten oikein kyselet.
VastaaPoistaMyönnän, että ensin piti tehdä tarinan kyseessä oleva päähenkilö naurettavaksi osaamattomuuksineen. Vaan tarinan edetessä taisin alkaa tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja aloin kyseenalaistaa ennakkoluuloani nuoren typeryydestä.
Kyllä se opin tieltä ulos putkahtanut oppimisen tuote taitaa olla viime kädessä suomalaisen kädettömän ja inklusoivan nykykoulun ja -koulutuksen armovitosilla kirkastettua liukuhihnatavaraa, unohtamatta kotikasvatuksen rajattoman painavaa alkuosuutta.
Oma ajatukseni lienee se, että tässä leivotussa pullassa olisi ainesta parempaankin, jos.
Onko työnhausta tullut ja tehdäänkö siitä kenties taidetta. Saako töitä vielä nykyaikana käyttämällä ihan vaan tervettä maalaisjärkeä. Siisti pukeutuminen, luonnollinen ja asiallinen olemus, maltillinen käytös, niin eikö tuossa ole jo muutamia tärkeitä täkyjä. Ei näkyviä tatuointeja, ei nenärenkaita, riippuen tietysti työstä ja sen luonteesta. Näin itse ajattelen.
VastaaPoistaAvainasemassa on tietysti itse työ. Mitä vaativampi työ, sen painavammat perusteet työn saamiselle. Suuri osa töistä kuitenkin taitaa olla ns. normityötä, joskin jaottelu voi olla vaikeaa. Vaikka työnantajissa on eroja, niin eiköhän ne äärilaidat suuntaan ja toiseen ole kuitenkin harvinaisempia. Suuri osa heistäkin sijoittuu sinne jonnekin keskemmälle vaatimustasossaan kriteereineen.
Aikamoista arpapeliä työnhaku ja työhönotto kuitenkin ovat. Valinta voi olla onnistunut tai melkeinpä fiasko. Hyvä ja sopiva, työntekijä ja työpaikka ovat kultaakin arvokkaampia näinä niukkoinakin aikoina.
Kuva on osuvan hieno. Avoin katse, sipuli kädessä. Hyvät ainekset. Että tämmöistä tästä nyt.
Taitaa olla, Ripranie, viime vuosisadan työnsaamiskriteerejä tuo nuhteeton ja puhtoinen habitus ja asiallinen käytös.
VastaaPoistaKun vilkaisee työpaikkailmoituksia, kuten tätä tarinaa väsätessäni tein, niin huomaa nopeasti, miten mahdottoman korkeita ja hienoja vaatimuksia listataan ihan toimistotyöntekijänkin odotuslistalle. Hyvät viestintätaidot, hyvä kielitaito, monenlaisten uusien ihmissuhdeprosessien hallinta ja ongelmanratkaisukyky + aina vaan se sosiaalinen taitavuus.
Monesti introvertti tyyppi olisi paras valinta vaikka vaativiin toimistotehtäviin. Samoin introvertti tyyppi voisi olla mainio organisoija ja johtaja ja nappivalinta korkeisiin virkoihin. Ei kuluisi aika turhassa hölinässä vaan tehtäviin keskittymisessä ja kokonaisuuksien hallinnassa.
Äläs ny, monta on monessa työn saannissa. Tosin työpaikkailmoituksia en enää aikoihin ole tsiigaillut. Vaatimuslista voi olla kovakin, mutta onko siihen aina edes oikein panostettu. Ei pätevin, mutta sopivin voi olla haka valinta. Tietysti riippuu siitä, kuka työtä tarjoaa. Yksityisellä sektorilla ei olla niin sidottuja vaatimuksiin kuin julkisella. Introt ja ekstrot jyrkästi eivät nekään aina skulaa. Ihmisessä kun on aina niin monta puolta. Hyvät perusteet työlle ovat myös kuin veteen piirretty viiva.
VastaaPoistaJulkisella puolella - ajattelen vaikkapa opettajan töitä - on tietyt pätevyyskriteerit, jotka on täytettävä. Yleensä tutkinnoltaan pätevin ja kokenein valitaan avoimessa haussa, ellei talossa ole valmiina sitä tarpeeksi pätevää, mutta hyväksi osoittautunutta sopivaa.
PoistaKyllä yksityisellä puolella on hirmuiset toiveet, kun selailee työpaikkailmoituksia Duunitorilta. Tuntuu, että ihmetyyppi täytyy olla, jotta uskaltaa edes hakea paikkaa.
Sehän riippuu ihan tehtävästä, millainen tyyppi siihen parhaiten sopii - kirjanpitäjäksi sopii erilainen kuin vahtimestariksi tai myyntijohtajaksi.
VastaaPoistaMiten valinta onnistuu, se riippuu aika paljon valitsijasta. Kun hain viimeisintä tehtävääni, haastattelijoita oli kaksi - toimari ja sen osaston pomo, jonne pyrin.
Myöhemmin kuulin, että haastattelun jälkeen toimari oli puuskahtanut, että tuota me ei ainakaan oteta - ja tuleva pomoni sanonut, että juuri tuo me otetaan.
Ottivat myös. Toimaristakin tuli hyvä kaverini, kun paremmin tutustuimme, meillä oli myöhemmin yhteisiä virityksiäkin
(Perussyy toimarin ensireaktioon oli se, näin tulkitsin myöhemmin, että hän on ääri-ekstrovertti ja minä taas enemmän introvertti. Siis Hessu Höpöttäjä ja Mikki Miettiväinen.)
Tämä onkin mielenkiintoista, että me useimmat luulemme, että esimerkiksi juuri toimistotyöhön sopii parhaiten introvertti ja vaikkapa johtajan tehtäviin ekstrovertti.
VastaaPoistaEkstrovertti ehkä sulautuu nopeammin useampiin tehtäviin sosiaalisen luonteensa vuoksi, mutta eri asia on, onko nimenomaan ekstrovertti siinä tehtävässä kuitenkaan paras vaihtoehto.
Jossakin Liisa Keltikangas-Järvisen teoksessa puhuttiin voimallisesti siitä, että introvertteja saatetaan syrjiä turhaan työhönotossa. Avoin ekstrovertti ohittaa usein introvertin, vaikka hänen sosiaalisuutensa voi ilmetä käytännössä tyhjänä hölöttämisenä. Introverttikin voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta vaatii latautuakseen myös oman aikansa ja itsenäisyytensä. Tällainen sosiaalinen introvertti olisi erinomainen johtaja ja organisoija, sillä hänellä on syvällisiä ihmissuhdetaitoja, joita hän käyttää harkiten ja tarvittaessa. Hän on usein hyvä ihmistuntija, kun hälisevä ekstrovertti saattaa keskityä kaiken kohinan keskellä lähinnä itseensä ja omaan puheeseensa. Johtamistyössä ihmistuntemus on hyödyllisempi ominaisuus kuin yletön sosiaalisuus.
Yllättävää, mutta ainakin minä allekirjoitan, itsekin aika sosiaalisena introverttina. Pidän ihmisistä ja seurasta, mutta en välitä seurustella isossa ryhmässä 24 t/vrk.
Tämä tyyppi tähän tehtävään ja tuo tyyppi tähän tehtävään. Tekee mieli sanoa, että kovin jyrkkä jaottelu ihmistyyppeihin ei oikein aina mallaa. Ettäkö kirjanpitäjäksi tiukka ja tarkka nipottaja ja vahtimestariksi avoin ja rento hölösuu. Kummasti vaan nämä ominaisuudet saattavat myös yhdistyä samassa tyypissä.
VastaaPoistaKäsittääkseni näitä seikkoja juuri pyritään työhaastatteluissa kartoittamaan. On selvillä, millainen työtehtävä on ja mitä työpaikan arvoja korostetaan.
PoistaTuo kliseinen käsitys ekstrovertin tai introvertin luonnetyypin sopimisesta tiettyihin tehtäviin on tietysti karkea ja yleistävä, mutta kyllä tuossa Keltikangas-Järvisen havainnossa ekstroverttisten hakijoiden suosimisesta lienee perää.
Hakuilmoituksissa ylikorostetaan yleisesti sosiaalisuutta ja laajoja ihmissuhdeverkostoja ja muiden kanssa toimeentulemista, vaikka näillä taidoilla ei sinänsä hoideta tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla. Se mukava ja vilkas, avoin ja iloinen työtoveri voi olla kiva, mutta hän voi tuhlata työaikaa häsläämällä siellä sun täällä.