Olipas kerran sorrettu. Asumistuki oli leikattu, ansiopäiväraha oli porrastettu, suojaosa oli poistettu, lapsikorotus lakkautettu ja omavastuuaika pidennetty. Kaiken lisäksi alvia oli nostettu ja suklaan hinta kaupoissa noussut. Miten tästä eteenpäin? Mistä normaali elintaso? Mistä lohtua? Metsäänkö pitäisi lähteä marjoja poimimaan?
*
Näin ulkopuolella kaikkien leikkausten hyväosaisen röyhkeydellä kysyn, mikä vika marjanpoiminnassa on? Marjaämpärillisestä voi saada 50 euroa tuosta vaan, enemmänkin, jos kehtaa pyytää ja ostaja näyttää maksukykyiseltä. Poimurilla poimii nopeasti, joten aikaakaan ei työhön tuhraannu, ja kumarrella ei tarvitse, jos käyttää pitkävartista poimuria. Samalla voi poimia löytämänsä sienet. Itsekin poimin eilen mökkipihan pohjoispäädystä kantarellit lounasta varten. Joukkoon itse kasvatettuja yrttejä, ilmaiseksi. Herkkua voi saada ilman killinkiäkään.
Joskus miettii sitä, miksi ihmiset eivät enää lähde työn perään toisiin maakuntiin ja lääneihin, niin kuin ennen oli normaali käytäntö. Vaihdettiin lennossa maisemaa, jos töitä ei löytynyt, ei jääty niille sijoille tukia nostamaan. Nyt sorrettu ja tukileikattu odottaa hesoissa sitä, että joku noutaa hänet toivetyöpaikkaan kotiovelta.
Kun valmistuin kurssini kanssa suomen opettajaksi, kaikki ystävät hajaantuivat eri puolille Suomea. Kukaan ei jäänyt Turkuun, paitsi minä joka sain uskonnon lehtorin viransijaisuuden vuodeksi suorittamani uskontotieteen arvosanan vuoksi. Uskonnon opettajaksi ei tuolloinkaan ollut tunkua, teologit olivat harvassa iloisena hippiaikana.
Tämän jälkeen minunkin oli lähdettävä provinssiin, jonnekin, missä suomen opettajan paikka aukesi. Ja se aukesi pikkukaupungissa, jonne kaikkein viimeksi halusin. Ja siinä paikassa sitten pysyin loppuun asti, vaikka olin kova esiintymisjännittäjä. Jännitin varmaan jokaista oppituntia, osaa punaisen vekkihameen helmat vipattaen. Vaan ei tullut mieleenkään lopettaa, vaikka koin jopa ahdistusta työstä, jonka tunsin vaativan minulta kaikki henkiset resurssit ja vähän ylikin.
Tänä päivänä ihmiset tuntuvat vaativan kivaa kutsumustyötä ja oikeutta viihtyä työssään, mieluiten isossa kaupungissa. Elleivät ehdot täyty, jäädään niille sijoille ihmettelemään, miksi työtä ei järjesty. Ollaan tukien varassa ja vaaditaan ihmisarvoista toimeentuloa, jossa on mahdollisuus samaan elintasoon kuin työssä puurtaville. Ollaan sorrettuja ja lapsiperheköyhiä ja hallitus on julma, ei välitä ihmisen hädästä ja anna tarpeeksi tukea.
Uskotaan, että kun Antti Lindtman vaihtuu pääministeriksi, tuet palautetaan ja kivoja työpaikkoja järjestyy pääkaupunkiseudulle, Tampereelle ja Turkuun, koska muualla ei voi elää. Sorretun toiveet otetaan huomioon ja sakset pannaan lukolliseen laatikkoon. Vaan näinköhän sorretun toiveet toteutuvat Lindtmaninkaan aikana?
Minä elin lapsiperheköyhyydessä, koska meillä oli 8 lasta. Monilla naapureilla ei ollut lapsiperheköyhyyttä, koska isännät käyttivät kortonkia ja siten vain 2-4 lasta. En syytä ketään!
VastaaPoistaMe pojat kalastimme loputtomasti monenlaista kalaa ruokapöytään ja marjaa keräsin jo poikasena satoja kiloja kesässä. Suuri osa syötiin itse, mutta arvokas hilla enimmäkseen myyntiin.
Jo 13- vuotiaana maalasin yksin kaksikerroksisen talon ulkoa ja halonhakkuutta, sekä kaikkea pikkutyötä pitkin kylää jatkuvasti. 14- vuotiaana olin Metsähallituksella kesän puita istuttamassa ja sen jälkeen joka kesä rakennuksilla, kaivoksella, jne.
Nykyiset lapsiperheköyhät ovat sitä yleensä uskonnon takia. Ehkäisy kielletty, vaimon paikka kotona, eikä silloin miehenkään kannata lähteä töihin runsaiden tukien takia (KANNUSTINLOUKKU!)
Miksi Yle ja Hesari eivät vertaile lapsiperheiden ja työttömien tukia Suomessa ja muissa Pohjoismaissa? Koska silloin kaikki huuto paljastuisi valheeksi!
Aikoinaan kristillisten puoluesihteeri Asmo Maanselkä tutki Ruotsin ja Suomen sosiaalituet ja Suomessa ne olivat 20% paremmat. Lisäksi Ruotsissa piti tehdä töitäkin niiden eteen ja Tanskassa vielä enemmän. Ei Suomen tukia ole niin paljon leikattu.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/2fc4303e-a5f1-3145-b7d2-9409d33c6a4c
Minä en ollut lapseperheköyhä, koska meillä oli vain kaksi kilttiä tyttöä. Tosin isä oli mitä oli, kiltti asianajaja, mutta alkoholisti ja äiti meidät lopulta taisi elättää julkisen viran palkallaan.
VastaaPoistaOlimme siskon kanssa myös lapsityövoimaa, sillä kunnan kirjastonhoitaja otti meidät kirjastoon muovittamaan uusia kirjoja ja leimaamaan ne. Minähän melkein asuin kirjastossa lapsena ja siitä tuo työsuhde ilmeisesti sai kipinän. Saimme palkaksi kolikoita ja joskus aina aterian kirjastonhoitaja-opettajan kotona.
Kesät oltiin aina sukulaisten sokerijuurikasmailla ruokapalkalla, mökkiseudulla. Usein maatalon emäntä pani lämpimän leivän kainaloon ja sanoi, että viekää äidille.
Työ on ilomme, laiskuus intohimomme. Se, että jo lapsuusperheessämme opimme tuntemaan ja näkemään, mitä on niukkuus/köyhyys ei ole ainakaan päällisin puolin negatiivista. Mitään ei pidetä itsestäänselvyytenä ja jo nuorena oppii tekemään töitä ja tuntemaan, miten elanto hankitaan ja eläminen järjestetään. Se kaikki kasvattaa selkärankaa, varsinkin hyvässä lykyssä. Kokemuksesta oppii. Yleensä kai nuorena on hinku pienistä maalaispaikoista päästä suurempiin ja mahdollisuuksia antaviin isompiin ympyröihin. Ei siinäkään ongelmaa tarvitse nähdä, jos on tilaisuus jäädä asumaan ja elämään paikkoihin, missä lapsuutensakin on viettänyt. Nuorena, jos milloin mennään sinne minne pyrkimys vie.
VastaaPoistaKohun hallihankkeesta sen verran, että mitä tavallinen keskiverto pulliainenkaan tuollaisilla isoilla halleilla puolustaisi. Liikuntaa voi harrastaa ihan ulkoilmassa ilman mitään halleja. Myös sisätiloissa. Erilaiset tapahtumat konsertteineen ovat nekin utopiaa kannatuksen kannalta pienessä Suomessamme. Ei kannata kurkottaa liian korkealle varsinkaan tässä tilassa, missä Suomenkin puhutaan olevan ja elävän. Puheita pidetään, töitä tehdään. Ei ainakaan voi valittaa puheenpitäjien teksteistä, kun niitä poliitikkojen suusta kuulee. Monetkin niistä on hiottu niin viimeisen päälle, tarkoituksesta riippuen. Ihmismieli on vaan niin metkakin, että oma mieli päättää itsen mukaisesti.
Olen pessimisti köyhyyden suhteen. Tarkoitan sitä, että ei köyhyyttä voi yhteiskunnasta poistaa. Ei ole sellaista yhteiskuntajärjestelmää, joka ei olisi jakautunut ääripäissään köyhiin ja rikkaisiin. Sosialismissakaan ihmiset eivät ole olleet taloudellisesti tasa-arvoisia, vaan näissäkin järjestelmissä on ollut aina rikkaita johtajia ja isäntiä. Ja niitä työläisiä on riistetty viimeisen päälle viemällä mahdollisuudet yletä pois köyhyydestä. Taloudellinen tasa-arvo on siis utopia.
VastaaPoistaKristillinen ajatus tietenkin on se, että taloudellista eriarvoisuutta tulee pyrkiä vähentämään. Poistamaan tätäkään ei siis pystytä jakamalla rahaa. Koulutus on kai se tie, ihmisen kasvaminen luottamaan omiin kykyihinsä, vaikkei tuntisikaan itseään täydelliseksi tai jopa täysin terveeksi. Miten kasvattaa ja opettaa sisua ja velvollisuudentuntoa, paapomatta ketään, sillä se on eräänlaista alistamista, miten opettaa sitkeyttä ja uskoa siihen, että tuleen ei tarvitse jäädä makaamaan? Aina on tie ulos ja ylös.
Kyse ei olekaan taloudellisesta tasa-arvosta, vaan mahdollisuuksien tasa-arvosta - eli syntyperästä riippumatta kaikilla on suunnilleen samat mahikset menestyä kykyjensä mukaan.
VastaaPoistaTähän pyrki ainakin ennen se sosialidemokratia, jota minäkin silloin kannatin ja joka silloin kukoisti kauneimpana rikkaassa Ruotsissa.
Minulla on sellainen tunne, että ainakin jo omassa nuoruudessani se oli meilläkin mahdollista ja on edelleenkin. Eli kaikki lapset käyvät samanlaisen koulutien - meidän nuoruudessamme eka valinta tehtiin sitten 11-vuotiaina.
Työväenluokkaisessa lapsuusperheessäni neljästä lapsesta kolme valitsi oppikoulun. Pyrki ja pääsi, yksi ei pyrkinyt.
Elämä oli aika turvallista ja - näin sanoisin - ihan yhtä tavallisen keskiluokkaista kuin oma aikuisuuteni ajan elämänikin. En näe isoa eroa. Oli oma koti, mökki ja auto.
Vaan kun tuo mahdollisuuksien tasa-arvo ei tunnu aina enää riittävän. Halutaan enemmän aineellista hyvää, tiettyjä puhelimia, tietokoneita, pelejä, merkkivaatteita, geelikynsiä - viittaan Keskisarjan lausuntoon, kuntosalikortteja, opiskelijoille yksiöitä ja niihin asumistukea ikään kuin itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaVaaditaan korotuksia sosiaaliturvaan ja leikkausten perumisia, vaikka Suomen sosiaaliturva on nyt leikattunakin kansainvälisesti vertailtuna erittäin kattava ja toimiva.