Kunpa tämä uusi vuosi antaisi hieman toivoa yhteiskunnassa alkavasta uudenlaisesta yhteishengestä, asioiden yhteisöllisemmästä hoitamisesta. Edes pyrkimisestä siihen. Maan johdolta pari vuotta sitten on ollut suuri virhe kehottaa kansalaisia ”valitsemaan puolensa”. Se puoli on valittu liiankin kanssa, ja railo on parin vuoden aikana vain syventynyt ja leventynyt, ja taisteluaseet ovat koventuneet. Miesmuistiin ei oppositio ole ollut yhtä paljon raivonsa päällä ja hallitus altavastaajana työtaakkansa alla.
Valtakunnan ykkössanomalehden mainoksessa naisääni kehottaa nousemaan hallitusta vastaan, ja valtiollinen televisiomedia Yle sallii kyseenalaistamatta sivuillaan toisen ääripään - vasemmistolaisen Bex Tapanaisen - yltiöpäiset suunnitelmahaaveet. Tosin Yle päätyy sittemmin saamansa voimakkaan kritiikin johdosta poistamaan jutusta kohdan, jossa tämä kommunistinuorten puheenjohtaja kertoo olevansa valmis väkivaltaiseen vallankumoukseen. Mainittakoon, että Bex Tapanaisen vallankumoushaaveita on esitellyt aiemmin myös Helsingin Sanomat.
Valistunut lukija jää taatusti pohtimaan, miten Yle tai Helsingin Sanomat suhtautuisivat äärioikeistolaisen nuoren esittämiin väkivaltaisiin vallankumouspuheisiin. Sallisivatko nämä mediat ylipäänsä äärioikeistolaisen nuoren voimakkaiden mielipiteiden esilletuloa? Onko äärivasemmistolaisten nuorten vallankumoushaaveista ja sympatioista Venäjää kohtaan kenties samanlaista uhkaa yhteiskunnalle kuin paljon puhutusta äärioikeiston uhasta?
Kuten huomaamme, raja railona aukeaa, ja se on syvä ja leveä, kuten runoilija Uuno Kailaallakin. ”Edessä Itä ja Aasia, takana Länttä ja Eurooppaa”. Pieni ihminen siinä välissä varjellen omaansa. Joku kumartaa länteen, joku itään ja tulee samalla pyllistäneeksi vastakkaiseen suuntaan. Kumpi parempi?
Vaan missä viipyy se runoilija, tai vielä paremmin, se poliitikko, joka on rauhanrakentaja ja joka kehottaa etsimään yhteisiä päämääriä puolien valitsemisen sijasta? Sille antaisin ääneni, sovunrakentajalle, joka ei syyttele, ei etsi vanhoja syntejä vaan katsoo tekemisen meininkiä ja uskoo ihmisen muuttumiseen, kykyihin.
Ja missä viipyy se valtamedia, joka ei valitse puoltaan, ei valistuksensa jakolinjaa vaan etsii totuutta kuin Adalmiina helmeään Topeliuksen sadussa? Jos helmen kadottaa, menettää viisauden ja rikkauden. Jäämme odottamaan, josko näkisimme tänä vuonna paremman aamun kuin Kailaan Raja railona -runossa.
- -
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
(Kuvassa runoilija Uuno Kailas)
Nytpä valitsit kuvan, jota olen tuijotellut siitä asti kun lukemaan opin.
VastaaPoista(Siksi voinkin ulkomuistista oikaista, että säe menee näin: ”Edessä Aasia, Itä.” )
Uuno Kailaskin oli heimosoturi, jonka sotaretki idässä päättyi huonosti. Paras kaveri kuoli.
Juu, ei menekään, ja tiedän sen kyllä. Virhe oli tekninen ja ihan kyllä omani, sillä panin ensin tuon lauseen vapaasti ja ilman lainausmerkkejä tähän. Lisäsin sitten myöhemmin lainausmerkit, mutta unohdin muuttaa järjestyksen eksaktiksi. Eli kiitän huomiosta, mutta jätän erheen näkyviin, kun se kerran tupsahti tuohon. Ihminen on huolimaton. Humanum errare etc.
PoistaTässä vielä arvoisille lukijoille koko kaunis runo:
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.
Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
— Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!
Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
— Täällä suojelen niitä.
Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.
Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.
Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.
— Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana —
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana –:
Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, —
suojelen maani rajaa!
Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.
Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten!
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Lukaisin tuon Bex T:n jutun Hesarista.
VastaaPoistaEipä voisi kuvitella, että vastaavaa kepeän ymmärtäväistä pehmotarinaa tehtäisiin esim. kansallissosialistisista nuorista.
Stalinistit eli taistolaisetkin ovat päässeet ihan liian helpolla. He olivat tuhat kertaa typerämpiä ja vaarallisempia kuin nykyiset Halla-ahon ääliöimmätkään kannattajat.
Nämä sen ajan bäckmannit hallitsivat julkista keskustelua ja saivat aikaan neukkujen yleisen nuoleskelun.
Tämä Ylen pehmoilu tässä Bex-asiassa on kummallista. Se antoi käsiensä läpi mennä alkuperäisen Bexin lausunnon siitä, että väkivaltakin on hyväksyttävää kommunistisessa vallankumouksessa.
PoistaAsiasta nousi sitten ilmeisesti iso kritiikki somessa - en ole lukenut sitä - sillä Yle nappasi sitten sen väkivalta-kohdan jutusta pois, mutta antoi lausunnon muutoin olla. Eli pehmennetty versio laitavasemmistolaisen agendasta sai olla Ylen sivuilla.
Jos vastaava olisi tapahtunut toisinpäin, eli samat asiat olisi sanonut laitaoikeistolainen nuori, Yle ei taatusti olisi julkaissut juttua ja jos olisi, siitä olisi noussut oppositiopuolueissa julkinen ajojahti raivoisalla metelillä. Nyt on aika hiljaista tämän Bexin kanssa..
Taistolaisuus ansaitsee kaiken mahdollisen ja mahdottoman pilkan ja vihan, - saastainen aate, mutta neuvostoliiton nuoleskelu oli kekkosen tehtaasta. kekkonen tykkäsi nuolla leonidin takapuolta.
PoistaKekkosen asenne valtionjohtajana oli ymmärrettävä niissä oloissa, mutta taistolaisuus ja koko tuon ajan vasemmistoradikalismi on kyllä vielä tutkimatta.
PoistaLuulen tuntevani Kekkosen tien valtaan keskitasoa paremmin, joten muistutan hänen olleen hyvin ristiriitainen ja kiistelty persoona jo 30-luvulla.
PoistaSotavuosina hän oli erittäin kommunismivastainen, mutta käänsi kelkkansa kun häviö häämötti. Pressana ja etenkin itsevaltiaaksi tultuaan hän monien mielestä vei Suomea liian lähelle Venäjän vasalliutta. Sitä kutsuttiin suomettumiseksi.
Periaatteessa sekä Iines että Riku ovat oikeassa eli Kekkosen pyrkimys oli sinänsä oikea, mutta hänen esimerkkinsä innoittamana sivistyneet tolvanat haksahtivat ihannoimaan ja edistämään säälimätöntä diktatuuria, joka alisti naapurimaansa orjiksi.
Heidän etujuokkoaan kutsuttiin ”taistolaisiksi” suuren johtajansa Taisto Sinisalon kunniaksi. Missähän viipyy Taiston patsas?
Meitä oli monia, jotka ajan vaarallisuuden ja typeryyden näkivät ja sen myös sanoivat - ja saivat palkaksi ”neuvostovastaisen” leiman.
Se oli siihen aikaan vastaava haukkumanimi kuin nykyisin ”rasisti”. Osittain samasta syystäkin.
Näin se on nähtävä. En ole itse ollenkaan mikään presidenttihistorian tuntija, mutta eiköhän kansa tosiaan uskonut Kekkosta aika sokeasti, tosin tuntien isonveljen metkuluonteen. Kekkonen koettiin kai aika korvaamattomaksi presidentin tehtävässä. Mauno Koivistolla oli suuret saappaat täytettävänä, mutta hyvin hän ne täytti.
PoistaToiveiden toteutumisten ja positiivisten yllätysten vuotta 2025 kamraatit!
VastaaPoistaIineksen haastavaan tematiikkaan en nyt vielä puutu, toivon samoja kehityskulkuja kyllä parempaan. Railo on oiva symboli moneen asiaan!
Stubbin uudenvuoden puhe valoi toivoa ja uskoa! Kehut sai Suomi ja onnelliset, periksiantamattomat kansalaisemme.
Puheessa käsitellyt aiheet olivat kuin suoraan lehtiotsikoista. Sovittelevahan puhe kaikkinensa oli ja hyvä niin. Onni on, että Stubb on avara persoona, joka osaa joustaa ja ilmeisen hyvin huomioida ainakin kavereitaan?
Kulmakarvani nousivat erityisesti siinä kohtaa puhetta, kun Stubbi sanoi Ukrainan puolustavan koskemattomuuttaan.
Mikä vitun koskematon Ukraina on usa/naton völjyyssäkään. Maan on pakko ottaa maaperälleen vieraiden valtioiden sotilaita ja neuvonantajia.
Ja millaiseen kiitollisuudenvelkaan ukrainalaiset jäävät länsimaisille auttajille. Voivatko he koskaan käyttää koskemattomuuttaan syynä kieltäytyä yhteistyöstä apua antaneiden kanssa?
Täytyy miettiä noita railon reunalla kärkkyviä ja lähes vajoavia ajatus - ja maalueita ajan kanssa.Todellisia sillanrakentajia ja sovunhierojia ei reunoilla vielä näy.
Stubbin puhe sopii hyvin tämän juttuni aihepiiriin. Hänkin korosti sopua ja yhdessä toimimista, jota minäkin tässä olen toivomassa kaiken riitelyn jälkeen. Hieman pelkäsin, että hän olisi latteuttanut puheensa kliseiseksi ”Suomen rasismi”-toisteluksi, mutta hän vältti tämän siirtämällä sanan aivan puheen loppupuolelle ja - sivulauseeseen. Nyt oppositio ei voi ratsastaa tällä kiistanalaisella käsitteellä Stubbin nimissä.
PoistaPuhe valoi toivoa ja uskoa ja tunnetta siitä, meillä suomalaisilla ei ole mitään hätää, olemme turvassa, vaikka sotilaallisiakin uhkia on. Eikä Stubb suotunut halpaan kansan kosiskeluun taloudellisia uhkakuvia maalaamalla. Päinvastoin. Kaikki kyllä selviää, mutta oikeanlaista hyvää asennetta tarvitaan.
Presidentti Stubbin ensimmäinen uudenvuodenpuhe oli, kuten arvata saatoin, hyvin teatraalinen. Puhe tuli jostain muualta, kuin sydämestä. Puheessa ei ollut mitään mieltä ylentävää tai uutta, vaan se oli kaiken kaikkiaan niin tyypillistä asiapuhetta. Näin sen koin. Onko luonnollisuus niin vaikeaa, että siihen on hankala yltää. Luonnollisuus juuri lisää uskottavuutta puheessa. Vaikka sanat yleensäkin olisivat kuinka ylentäviä tahansa, mutta puhe ei tule aidosti, niin silloin puhe jää jonnekin matkan varrelle roikkumaan epäuskottavuuttaan. Tärkeää on, että puhe tulee perille uskottavasti, eikä kuulijan tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, sillä kuulija tekee monistakin asioista kuitenkin omat johtopäätöksensä. Opettajamaisuus puheen tyylissä, ehdottomasti pois. Mielistely saa ylleen punaisen vaatteen.
PoistaPuheenpito on vaikeimpia puheviestinnän lajeja. Ei riitä pelkkä hyvä käsikirjoitus, vaan se esittämispuoli on myös tärkeä.
PoistaTeet hyviä ja tarkkoja havaintoja, Ripranie. Julkinen puhe, etenkin valtakunnan päämediassa suorana lähetettävä koko kansalle suunnattu maan presidentin puhe on kuitenkin omassa yksinäisessä erikoisasemassaan haasteellisuutensa takia. Sitä ei ehkä voi arvioida aivan samoin kriteerein kuin muuta julkista puhetta. Luontevaa tällainen puhe harvoin kai on. Tämä oli lisäksi ensimmäinen laatuaan, ja tässä kontekstissa vallan mainio puhe sisällölliseltä anniltaan.
Mielestäni Stubbin puhetta oli helppo seurata tarvitsematta jännittää puhujan puolesta.
Hyvä puheenpitokyky on vahvasti persoonapainotteista. Kaipa Stubbilla sitä meriittiä löytyy enemmänkin. Stubbin teatraalisuus julkisuudessa on enemmänkin vakio. Sitä, siis teatraalisuutta, kritisoin. Peräänkuulutan puheessa oikeastaan, miltä taholta tai askelmalta tai mihin tahoon tai askelmaan tahansa, luonnollisuutta. Niinkin voi sanoa, että mitä vaativampi miljöö, sitä tärkeämpää on luonnollisuus, joka on ansiokas avain tai avu melkeinpä missä tilanteessa tahansa.
PoistaYmmärrän, Ripranie, perustelet hyvin.
PoistaKysymys kuuluukin oikeastaan näin: voiko julkinen virallinen tai poliittinen puhe olla koskaan luonnollista ja aitoa? Eikö siinä ole aina tietoisia vaikuttamisen keinoja ja mietittyjä sävyjä?
Eri asia ovat epäviralliset tai ex tempore -puheet, joita ei ole kirjoitettu etukäteen sana sanasta ja joita ei lueta paperista tai prompterista.
Mitä tarkoitetaan luonnollisella ja aidolla julkisella virallisella tai poliittisella puheella. Tietysti hyvät tavat ovat aina pontimena luonnollisella ja aidolla. Eivät nämä teatraalisuutta vaadi. Tottakin, että tietoiset vaikuttamisen keinot ja mietityt sävyt ovat haarukassa sallittuja, jopa toivottaviakin. Näiden käytön tuloksena on mahdollista aikaansaada mainio ja rikas puhe ilman, että esiintymiseen liittyy teennäisyyttä tai teeskentelyä yliampumisesta puhumattakaan. Mainitut tehokeinot vain lisäävät oikein käytettyinä puheenpitäjän ja puheen uskottavuutta ja hyvää leimaa näille.
PoistaSitähän minäkin tässä kyselen - voiko julkinen poliittinen tai muu virallinen mediapuhe ylipäänsä koskaan olla kovinkaan ”aitoa tai luonnollista”?
PoistaIhmisellä on useita rooleja eri tilanteissa, ja se on normaalia käyttäytymistä. Esimerkiksi opettaja puhuu eri lailla ja jopa erilaista kieltä käyttäen luokassa kuin kotona tai ystävilleen tai opettajainhuoneessa. Ilmeet ja elehtiminen ovat erilaisia.
Stubbin tavassa olla julkisuudessa on selkeästi näkynyt presidentillisen rooliin opettelu. Hänellä on taustalla aikamoista mediapilkkaa aiemmasta ministerinäolostaan, jolloin häntä syytettiin liiasta irrottelusta ja lipsahduksista. Ehkäpä tässä presidentin roolin opettelussa näkyy hieman jäykistymistä, joka tuntuu päälleliimatulta.
Minäkin noteerasin kyllä Ripranien arvostelemat asiat, pilailinkin osasta niistä vaimon kanssa, mutta kokonaisuutena pidin Stubbin suoritusta ihan ookoona.
PoistaOlihan se vähän pehmo, sävy hieman pyhäkoulumainen.
Kun hän aloitti sanomalla ”Rakkaat suomalaiset”, odotin mitä hän sanoisi ruotsiksi ja sehän oli ”Kära finländare”. Rakkaat ruotsalaiset olisi kära svenskar.
Kokonaisuutena antaisin siitä kyllä kasin.
Jos numeroimaan lähdetään, minä annan sisällöstä ysin, koska Stubb puuttui hienovaraisesti siihen kaikkein räikeimpään epäkohtaan.
PoistaStubb nimittäin korosti talousasioissa eduskunnan yhteistyötä, huom. eduskunnan, ei yksin hallituksen.
Tämä oli selkeästi osoitettu oppositiolle, jonka paras energia on suuntautunut ylimitoitettuun haukkumiseen. Opposition tehtävä on kyseenalaistaa hallitusta, mutta sekin voi pyrkiä edistämään yhteisiä asioita eikä jarruttamaan aivan kaikkea.
Verrattuna vaikkapa Niinistöön oli ero huomattava. Salehan puhui niin koukeroisesti, ettei meinannut saada lausetta ähkimättä ulos suustaan.
PoistaAhtisaari ja Halonen taisivat puhua aika normaalisti, kun ei tule isompaa moitetta mieleen? Vai toivottiko Mara aina lopussa Jumalan siunausta? Ja Tartsa vähän lespasi. Manulla taas turkulainen nuotti kevensi sanomaa, vaikka lauseethan olivat koukeroisia.
Keitäs muita meillä on pressoina viime aikoina ollutkaan… ai niin olihan meillä lyhyen aikaa virassa muuan savolais-kainuulainen Kenkkunenkin… van sen puhheesa ei kyllä ennää kuullu savvoo tahi kaenuuta.
Ennen vanhaan pressat osasivat venäjää, nyt enkkua, huomenna somalia, ylihuomenna kiinaa?
Stubbin käyttämä kieli oli suoraa, lauserakenne selkeä, joukossa paljon yksinkertaisia iskulauseita. Jos kielen rakenteiden tutkija panisi rinnakkain Niinistön ja Stubbin kirjoittamat puheet, Stubb veisi pisteet kotiin käsikirjoituksen onnistumisessa. Siteeraan mieluusti omaa äidinkielenopettajaani. Kun sataa, on hyvää tyyliä sanoa ”Nyt sataa.” Stubb oli lähellä tätä pelkistettyä linjaa. Niinistön lauseet olivat pidempiä ja merkitykset piilotetumpia. Niinistön ähinä oli tietysti unohtumaton herkku koomikoille, ja muutenkin Niinistö oli kansalle mieluinen johtaja. Stubb on vielä arvoitus, mutta ei ollenkaan huono alku.
PoistaOpettajasi oli näköjään sisäistänyt 60-lukulaisen modernismin ankarat periaatteet. Tuossa lauseessa löytyy kyllä vielä vähän tiivistettävää: ”Sataa.”
PoistaNiin, enpä usko että presidentit kirjoittavat itse puheensa. Tietysti he ovat tiiviisti mukana prosessissa ja viime kädessä päättävät mitä sanovat. Ehkä.
Stubb oli päättänyt jättää puheesta pois kolme pointtiaan, mutta lyönpä vetoa että puheen suunnitteluvaiheessa pelattiin pointeilla.
Asia on varmaan niin kuin sanot. Presidenteillä ja jopa ministereillä on avustajansa, joilta puheenkirjoitus käy sukkelasti.
PoistaEn pitäisi kuitenkaan mahdottomana, että Stubbin osuus puheensa kirjoittamisessa olisi normaalia suurempi. Stubb on tunnettua kielisukua.
Stubbin äiti oli omaa sukua Setälä, jonka suvusta oli kuuluisa kielen- ja kansanrunoudentutkija Eemil Nestor Setälä. E.N. Setälän kieli- ja lauseoppia paukutettiin päähän kouluissa ja yliopistoissa kautta Suomen.
Muutenkin Stubb on opiskellut esimerkiksi jopa ranskan kieltä ja kulttuuria, ja hän tuntuu lahjakkaalta ja taiteista kiinnostuneelta persoonalta. Hänet valittiin ulkomailla opiskellessaan vuoden parhaaksi opiskelijaksi.
PS Se vielä Stubbista, että hän on tottunut kirjoittaja. Yliopiston luentoja ei varmaankaan mikään avustaja kirjoittanut, vaan itsehän ne oli rustattava. Jotenkin tuntuu siltä, että tällainen tyyppi ei tyydy muiden kirjoittamiin käsikirjoituksiin muuten kuin puhtaaksikirjoittamisen osalta.
PoistaVaan siis perimmäistä totuuttahan emme tiedä.
Minäkin luin tuon Stubbin sukutaustan eli hänen äitinsä puoleinen isoisänsä oli E.N.Setälän veli. Hämmästyin vähän, vaikka todennäköisesti olin sen joskus muinoin kuullutkin.
PoistaSetälän vaikutus ulottui melkein meidän kouluaikoihimme asti - enkä ole ihan varma kenen alunperin oli yhä omistamani Setälän kielioppi. Minun se ei sentään ole.
Setälän oli luonteeltaan kai hieman änkyrä, mutta suomen kielen tutkijana ja kehittäjänä häntä arvostetaan kyllä edelleen.
En tiedä onko asiaa tutkittu, mutta ihan lonkalta väittäisin, että Stubb on vanha sotilasnimi.
E.N. Setälä oli ehdoton auktoriteetti, kun aloitin suomen opintoni Turun yliopistossa. Koko ensimmäinen vuosi meni, kun opiskeltiin pilkuntarkasti Setälän äänne- ja sanaoppi ja sitten perään lauseoppi, ja vielä suomen murteet ja viron kurssit. Se oli oikeastaan Eemil Nestor Setälää koko alkuaika. En tiedä, onko enää näin vahvaa kielen rakenne -painotusta. Toisaalta, kuuluuhan se asiaan. Yliopistoissa ei kai sentään ole lähdetty kiva yliopisto -pöhinään.
PoistaSetälän veli olikin Stubbin äidinisän isoisä.
VastaaPoistaHämmästyksekseni huomasin, kun lueskelin Stubb-nimen alkuperästä, että se onkin torpan nimi Ähtäristä - eli suomenkieliseltä alueelta, ei läheltäkään rantaruotsalaisia seutuja.
Stubbilla tuntui olevan samankaltainen asenne kuin Donnerin pojallakin (olen tavannut pari kertaa), ettei hän pidä ilmaisusta ”suomenruotsalainen”, koska eihän hän ole ruotsalainen, vaan ruotsinkielinen suomalainen.
Ruotsissa asuneena ymmärrän heitä hyvin. Siellä heitä tietysti pidetäänkin suomalaisina.
Ruotsissa asuvat ruotsinsuomalaisethan ovat nimenomaan suomalaisia - ei heitä ainakaan vielä yleisesti pidetä suomea puhuvina ruotsalaisina.
PoistaEhkä ihan pohjoisessa tornionjokilaaksolaisista suomen osaajista osa pitää itseään jo ruotsalaisena - kuten nyt vaikkapa Mikael Niemi.
Niemihän on tämän muinoin lukemani - ja ostamani - kohutun Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä kirjoittaja. Paljon muutakin hän on kirjoittanut, ja kaikki teokset ovat suomennettuja, suomalaisesta nimestä huolimatta. Ja ruotsalainenhan hän on, syntynyt ja kasvanut ja elänyt kai Ruotsissa ikänsä, huolimatta suomalaisista sukujuuristaan. Ovathan meillä syntyneet maahanmuuttajatkin, ja jopa heidän vanhempansa suomalaisia. Eli niinhän se menee, että ihmisen juuretkin ovat vaihtotavaraa, kuten sukupuolisuuskin, vai seksuaalisuus. Mikä se sallittu termi nyt olikaan.
PoistaJuuri eilen luin jostakin sanomalehden (HS?) artikkelista, jossa kuvailtiin lesboutensa löytänyttä ja siitä voimaantunutta naista, että seksuaalisuus voi vaihtua elämän aikana. Hänellä ilmeisesti oli. Eli heterosta voi putkahtaa homo.
Herää vain kysymys, eikö homosta sitten voi putkahtaa yhtä lailla hetero? Eli ovatko ne uskovaisten eheytyshoidot sittenkään turhia? Jos oikein kovasti koettaa, niin…
Totta mooses, hyvä huomio tuo uskovaisten homojen eheytyshoitojen sopivuus nykyiseen ajatteluun! Enpä ole tullut ajatelleeksi, eikä kyllä varmaan moni muukaan, etenkään edistykselliset tahot…
PoistaMikael Niemestä ja muista siellä asuvista vielä sen verran, että heidän suomalaiset sukujuurensa ovat syvällä justiinsa siellä missä he nytkin asuvat eli tornionjokilaaksossa.
Suomen sodan (sen missä Sven Tuuvakin taisteli) jälkeenhän reipas 200 vuotta sitten, kun Suomi riistettiin Svea-mamman hoivista Venäjän keisarikuntaan autonomiseksi alueeksi, Ruotsin ja Suomen raja vedettiin Tornionjokeen eli keskelle suomenkielistä aluetta.
Kielipoliittisista syistä ketkut ruotsalaiset ovat nimenneet sikäläisen silkan suomen muka omaksi kielekseen eli ”meän kieleksi”.
Niinpä vasta suurten 60-70-lukujen siirtolaisaaltojen jälkeen Ruotsissa alettiin edistää myös suomen kielen asemaa, muka.
Esim. minä saan Ruotsista yhä virallisia kirjeitä ja ne ovat pääosin poikkeuksetta ruotsiksi. Joissakin tiedotteissa voi olla lyhyt kiteytys parillakymmenellä kielellä, joukon jatkona suomi.