Hei me vallataan!

Jari on melkein yhtä hyvä kuin Kari. Samanlainen selkeä ja konstailematon piirrostekniikka, osuvat sivallukset,  jotka naurattavat toisinajattelijaakin. 

Pilapiirtäjä on hyvä, kun vanha piirros voidaan sovittaa käsillä olevaan aikaankin. Ville Rantakin on hyvä, muttei ihan yhtä hyvä kuin Jari Elsilä, joka harmi kyllä on joutunut vetäytymään alalta. Ville Rannan piirrokset ovat hektisesti ja syvästi ajankohtaisia, mutta voi kysyä, voiko niitä soveltaa vuosien päästä samoihin kuvioihin.  Tavoittaako Ranta sitä kipupistettä, joka on arkkityyppistä poliittisessa kentässä, sitä joka toistuu eri vuosien poliitikkojen tekosisssa ja puheissa? Kenties. 

Nyt, kun lukiolapset ja yliopistojen akateemiset nuoretkin ovat heränneet barrikadeille, pitää tietenkin katsoa, mitä heiltä puuttuu, mitä uhataan ottaa pois. Odotan ensi hätään Ville Rannan piirrosta, jossa paha Köyliön Lalli-setä ja kylmä Sininen enkeli  -täti ottavat lapsen suusta tikkarin ja sylistä uninallen. Lapsi jää yksin itkemään hyvin varusteltuun ja laitteistettuun  yksiöön, jonka asumistuki lakkautetaan. 

Vanhana kääkkäjääränä saanen muistuttaa teitä nuoria, että lainalla sitä ennenkin suoritettiin maisterin tutkinnot, eikä asumistukia nähtykään. Käytiin kesät Ruotsissa tienaamassa talven opiskelurahoja, ja illat opetettiin iltakouluissa tai tarjoiltiin ravintoloissa, ei bailattu kuin viikonloppuisin. Miekkareita ei harrastettu, vaan osallistuttiin Rauhanmarssille. Varastettiin kämppiksen jääkaapin makkaraleikkeet, kun proteiininsaannissa oli hieman vajausta, ja nälkä ei kysynyt lupaa. Ja kun töihin sitten päästiin, luotiin teille tämä hyvinvointivaltio ja rajaton vapaa kasvatus ja kumarrettiin syvään päätyyn, itään päin.

Kehotankin teitä vallatuissa lukioissa ja yliopistoissa opiskelevia katsomaan siellä mukavissa sisätiloissa istuksiessanne ja yöpyessänne vaikka elokuvan Polkupyörävaras. Kuluu aika paremmin. Ja pankaa ne vittua ja persettä huutavat julisteet sivummalle, tehkää uudet paremmat, jos haluatte meidän kääkkäjäärien myötätunnon asiallenne. Vähän viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta kehiin, kiitos.

(Pilapiirrokset Jari Elsilä)

Vääriä arvovalintoja

 

Mitä, eikö väärä kravattivalinta estänytkään Vilhelm Junnilan                    eduskuntauraa? Sanomalehti kertoo nimittäin, että Junnila valittiin tiedusteluvaliokuntaan, ja hän on saanut puhtaat paperit suojelupoliisilta.

Miten tämä on mahdollista, kun lehtiä lukemalla on kansalainen saanut vaikutelman, että Junnila on Viiltäjä-Jackin veroinen  murhamies. Vaan onneksi edes Naantalissa on perustettu komitea puntaroimaan, voiko tämän vääräkravattisen valita valtuuston puheenjohtajana pallille. Kahvia ja kampaviinereitä kuluu.

Oletteko, arvoisat lukijat, huomanneet, mikä on tällä hetkellä trendaavin sanapari ja lyömäase poliittisella kentällä? Minäpä kerron. Se on väärä arvovalinta. 

Hallituksen koko ohjelmapaketti lepää nyt väärillä arvovalinnoilla, sanotaan. Voisi jopa sanoa, että kaikkia nyt listalla olevia leikkauksia on nimetty tällä musertavalla termillä. 

Kun Sofia Virta sanoo, että opiskelijoiden tukien supistukset ovat vääriä arvovalintoja, niin Tytti Tuppurainen sanoo, että vammaisten tukien supistukset ovat väärä arvovalinta, ja Antti Lindtman että työttömyystukien supistukset ovat väärä arvovalinta. Ja kaikki lausuvat kuorossa, että köyhän yksinhuoltajan tukien supistaminen se vasta väärä arvovalinta onkin.

On pakko kertoa tähän tapaus menneiltä ajoilta. Kun olin juuri opintolainani takaisin maksanut asuntovelkainen yksinhuoltaja, Iiro Viinanen nosti veroprosenttini 40:een. Kyllä, luitte oikein. Olin tavallinen keskituloinen opettaja, ahkeranpuoleinen, mutta vapaa taloudellisesta rikkaudesta. Jouduin lainaamaan  äidiltäni loppukuun ruokarahat. Mitään tukia en ole koskaan saanut. Haluan sanoa vain sen, että verojen korotus Suomessa repäisee jo keskituloisen ihmisen talouden velan puolelle. Se ei ole oikea tie. 

Tästä herää tietenkin kysymys,  mikä leikkaus voi olla oikea arvovalinta tilanteessa, jossa on pakko säästää ja leikata. Onko teillä ehdotuksia? Kun leikata voi käsittääkseni vain sieltä, minne on annettu, ei sieltä, minne ei ole annettu. Vai voisiko oikein hyvin ansaitsevien veroprosentin nostaa sinne kuuteen- ja seitsemäänkymmeneen?  Mitä mieltä olette? 

Mikä on teidän arvovalintanne, arvon lukijat?

(Valokuva Iines 09/2023)

Uhkia päämme päällä

 

Jos luulitte, arvon ihmiset, että koronaa ei enää ole, niin erehdytte. Minun kolmesti rokotettu tyttäreni on juuri saanut hurjanpuoleisen koronan ja minä olen altistunut tartunnalle. 

Tytär on ollut koko korona-ajan pääkaupunkiseudun vilkkaan ja monenkirjavan ihmismassan keskellä, liikkunut estoitta ja ollut työssä jopa samassa ahtaassa työtilassa koronaa räkivän ihmisen kanssa, eikä ole tähän mennessä vielä sairastunut - kuten en minäkään, viidesti rokotettu, ihmisiä tavannut ja etäisyyttä pitämätön - lukuunottamatta alkuaikojen eristäytymistä.

Ilmeisesti meidän suvussamme tarvitaan vierasalkuinen virus, sillä tämä tyttären virus tarttui Brittein saarilta, teattereista, palatseista, museoista, kahviloista tai lentokoneen ahtaasta tilasta, niin kuin itse epäilen. Menomatkalla vieressä oli istunut isokokoinen uros, joka oli pitänyt reisiään auki ja jalkojaan levällään yli oman tilansa koko matkan. Mistä tulee tämä jokusten miesten jalat överisti harallaan istuminen? Kun isoilla miehillä tunnetusti on aika pieni värkkikin, kertovat tutkimukset naistenlehdissä, niin harallaan istuminen tuntuu turhalta uhoamiselta. Eivät naisetkaan tuuleta.

Mitä minun altistumiseeni tulee, se tapahtui Lihavaa, eli Lumo-kissaa noudettaessa, kun söimme yhdessä laittamani ruoan, aika lähekkäin keittiön pöydän vieressä. Seuraavana päivänä sain viestin, että koronatesti näytti positiivista ja keuhkot olivat täynnä räkää ja hevosyskä vaivasi. Kun tyttärellä on lisäksi homekoulusta saamansa astma, tilanne on kurja, mutta ei henkeä uhkaava rokotusten vuoksi. Itselläni on viisi rokotusta eikä ainakaan vielä oireita. Ei passaisi näinä soten aikoina sairastua. Terveyskeskukset ovat kaaostilassa ja hoitoa eivät saa edes kaikki sairaatkaan. 

Kun sotea ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, kuvittelin, että se merkitsee potilaan parasta. Vaan ei se merkitse, sillä ei voi mitenkään olla potilaan etu, että terveysasemia lakkautetaan jopa pääkaupunkiseudulla. Tulee kafkamainen tunnelma: terveyskeskus on kuin linna, jonka tyhjillä käytävillä kulkee asiakas, maanmittari K. yrittäen saada yhteyttä kaupunkia hallitsevaan linnaan, mutta kohtaa vain outoja esteitä: varsinaisia asiasta päättäviä henkilöitä hän ei tapaa ollenkaan, ainoastaan alempia virkamiehiä, ja silloinkin kun hän tapaa jonkun ihmisen, kunnollista kohtaamista ei tapahdu vaan vuorovaikutus jää pinnalliselle tasolle. 

Sote ulkoistaa potilaat pois tai etäruutujen taakse, lääkärit ovat linnoittautuneet kauas asiakkaasta terveydenhoitajan  taakse, ja harvat ja valitut ovat ne, jotka pääsevät kaikkein pyhimpään: lääkärin kanssa elävään kontaktiin. 

Tämän masentavan blogipäreen lopuksi totean teille, arvoista ihmiset, että paljon on nyt uhkia päämme päällä. Voimistuvan koronan lisäksi meitä uhkaa vaarallinen intialainen Nipah-virusinfektio, joka  tappaa jopa 45–70 prosenttia kantajistaan. Viruksen luontaisia kantajia ovat hedelmälepakot, mutta sen voi saada myös saastuneesta ruoasta. Virus on lisääntynyt Intiassa huolestuttavasti, kertoo WHO. 

Eikä tässä vielä kaikki. Ihmispoloa uhkaa myös lintuinfluenssa, jopa Suomesta käsin, koska meillä halutaan pitää kiinni turkistarhauksesta. Myös afrikkalainen sikarutto uhkaa levitä Suomeen, koska sitä on jo Ruotsin Fagerstassa. Tosin tämä tauti ei uhkaa ihmistä, vaan ainoastaan joulupöytämme kunkkua, kinkkua. Vaan uhka sekin.

( Maalaus Franjo Klopotan)