Pystytkö sinä tämän Piero di Cosimon maalauksen perusteella sanomaan, mikä sairaus tällä punahattuisella miehellä mahdollisesti on? Jos uteliaisuutesi heräsi, olet jo varmaan klikannut kuvan suureksi ja havainnut jotakin. Kerron tekstin lopussa, mistä sairaudesta on kyse.
Tällä viikolla olen törmäillyt erilaisiin diagnooseihin, mediassa ja kirjallisuudessa, miksei reaalielämässäkin. Näissä kaikissa löydöissäni on perimmältään kyse ihmisen moninaisuudesta, ja paljolti alati kiinnostavasta ihmismielen psykologiasta.
Hiljakkoin valittiin uusi Miss Suomi, Veera Grönlund, joka ensi töikseen ilmoitti olevansa panseksuaali. Tiesin, että ”pan” viittaa johonkin kaikkeuteen, laajaan ja maailmoja syleilevään asiaan, kuten vaikkapa pandemia. Mutta panseksuaalisuus? Eikö termi mene päällekkäin biseksuaalisuuden kanssa, joka tarkoittaa seksuaalista vetoa miehiin ja naisiin? Ilmeisesti panseksuaalisuudessa tunnetaan vetoa myös muunsukupuolisiin ja kaikkiin variaatioihin, mitä moninaisuutta biseksuaali sitten taas ei tunne? Vai miten se menee? En kysy tässä, kuuluuko skaalaan myös lainvastaisina pidettyjä seksuaalisen halun kohteita. Asia kuitenkin jää avoimeksi ja hieman kutkuttaa, osaako panseksuaalin mieli erottaa tässä sopimattomat himon kohteet.
Lisää diagnooseja. Nimittäin eräällä keskustelupalstalla oli keskustelu, jossa haukuttiin Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kurosen puhetapaa, värisevää ja ”itkuista” ääntä. Oli julmia ja rumia kommentteja, joissa pilkattiin törkeästi Kurosta. Onneksi oli myös asiasta tietäviä kommentteja, joiden mukaan Antti Kurosella on harvinainen puhesairaus, dysfonia spasmodica. Tässä kohden riemastuin. Kyseessä on nimittäin sama puhesairaus, jota minäkin poden ja jonka takia pääsin - tai jouduin - työkyvyttömyyseläkkeelle, sinniteltyäni ensin osatyökyvyttömyyseläkkeellä vuoden verran. Kyseessä on neurologinen sairaus, jossa äänihuulet kramppaavat eli spasmaavat puhuttaessa. Ainoa hoito ovat botox-ruiskeet, joiden kesto on muutaman kuukauden, jonka jälkeen pistos kaulan läpi suoraan äänihuuliin uusitaan. Toivon itse Antti Kuroselle pitkää uraa puhuvana ulkomaantoimittajana. Opettajana työ ei kävisi, koska puhua pitää jopa kahdeksan tuntia päivässä ja koska oppilailla on oikeus kuulla sujuvaa puhetta.
Kolmas diagnoosi on lukemassani kirjassa, jota lopettelen parhaillaan: Janiina Lammi, Tiikeri, erityisen tytön tarina. Tyttö on Emmi, hyvin aggressiivinen ja erikoinen lapsi, joka puree äitinsä posket mustelmille ja hakkaa häntä, ja äiti ottaa kaiken vastaan hymyillen ja kutsuen tyttöään lintuseksi, vaikka tyttö tekisi mitä. Itsestäni tuntuu, että äiti ei aseta tytölle mitään rajoja eikä velvoitteita, ja antaa tytön päättää kaikesta. Aivan kirjan loppupuolellakaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että äidin hellä ja ylenpalttisen paapova ote tyttöön on ollut oikea. Olen juuri tulossa kirjan loppuhuipennukseen, siihen kun äiti saa kuulla, että tytöllä on diagnoosi: ADD, joka tarkoittaa ADHD:n yhtä lajia. Nykyään käsittääkseni tähän neuropsykiatriseen häiriötilaan on olemassa lääkitys, jota nuorillekin tarjotaan.
Yleisesti ottaen ADHD-diagnoosien määrä on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2020 ja 2024 välillä. Nuorissa heitä oli noin 60 000. Koko maailmassa heitä on noin 130 miljoonaa lasta. Dysfonia spasmodicaa sairastavia on noin 80 000 - 560 000 sairastavaa koko maailmassa. Panseksuaaleja on 1 prosentti maailman väestöstä.
Ja lopuksi lupaamani paljastus yllä olevasta maalauksesta. Punahattuisella miehellä on ohimosuonen pullistumana - suurenna kuva - näkyvä tulehdus, verisuonisairaus, vaskuliitti, jonka muita oireita en tässä ryhdy listamaan. Itselläni kun ainakin on taipumus löytää kaikki luetellut oireet milloin mistäkin kauheasta sairaudesta omasta kehostani.
(Maalaus Piero di Cosimo)
