Hesarin sammakko

 

Minun käy sääli Aku Hirviniemeä, joka on päästellyt suustaan sammakkoja, ja mikä vielä pahempaa, kirjoitellut niitä someen ja tekstiviesteiksi tietyille naisille. 

Kaikkein korkeimman kulttuurin ystäville kerrotttakoon, että Aku Hirviniemi on näyttelijä, joka on sekä kepeän että myös vakavan näyttämötaiteen tulkki. Eniten hän on kotonaan humoristisen viihteen saralla. Muutama hänen luomansa sketsihahmo hakee vertaansa Vesa-Matti Loirin hahmoista. Kyseessähän on taiteen ala, jota perimmäinen taide ei laske taiteeksi. Vesa-Matti Loirikin taisi saada näistä muikeimmat arvostelut vasta siirryttyään toiseen ulottuvuuteen. Hupaisa taide harvoin on taidetta elinaikanaan.

Vaan nyt siis soivat kuolinkellot Aku Hirviniemelle. Jopa Helsingin Sanomat on jatkanut kesällä aloittamaansa uudenlaista tutkivan journalismin linjaansa ajaessaan takaa sopimattomiksi katsomiaan ihmisiä, nimeltä mainiten ja susien eteen heittäen. 

Olen ennenkin surrut Metoo-kampanjan uhreja, Aku Louhimiestä, joka ei ollut edes syyllistynyt seksuaaliseen ahdisteluun, Tukholman kaupunginteatterin johtajaa, joka päätyi itsemurhaan Metoo-jahdin vuoksi, ja monta muuta henkilöä, joiden ahdistelu oli lähinnä sanallista ehdottelua.

Ymmärrän väkivallan ja raiskausten uhreja, mutta heitä varten on laki ja oikeus, joka jakaa tuomiot. Metoo on hysteeristen joukkojen ulvontaa, ihmisten jotka hurmaantuvat toistensa huudoista ja vaativat uhrille kuolemaa kuin kansa Jeesukselle Barabbaan sijaan. 

Minusta Aku Hirviniemi on uhri. Hän ei ole raiskannut ketään, ei ehkä edes lyönyt ketään, ei vainonnut kohteitaan. Hän voi olla seksuaaliaddikti tai jonkin diagnoosin täyttävä, mutta kautta aikojen näistä tyypeistä on selvinnyt ignooraamalla heidät, estämällä somesta, pahimmassa tapauksessa napakalla haarapotkulla. 

Aina meillä on ollut keskuudessamme nämä häntäheikit, mutta kenties on niinkin, että jokin hinta taiteilijuudesta on maksettava. Taitelija on herkkä aistija, jos hän on hyvä. Voisiko ajatella niinkin, että vikaa on myös siellä, missä koetetaan hyötyä taiteilijan tekemistä emämunauksista nostamalla ne päivänvaloon? 

Vaan, siunatuksi lopuksi, on pakko kysyä tämän juttuni olennaisin kysymys: Helsingin Sanomat, minne sinä olet menossa törkyisen juorulinjasi kanssa? Kesällä kyseenalaiset rasismijahdit, joiden tuloksena hallitus ei kaatunutkaan, vaikka yritys oli kova ja raaka. Nyt yhteen henkilöön menevä ruma jahti, joka taatusti musertaa muitakin kuin uhrin. Kuka siellä lehdessä tämän uuden linjan on luonut? Kysyn vaan. 

(Valokuva Pekka Tuuri, Poikamiehen odotus, Vuoden luontokuvakilpailun Muut eläimet -sarjan voittaja 2023)

Rajageminaatiosta

 

Samaan aikaan kun suunnittelin kirjoittavani painavan sanani tekoälyä vastaan ja olin jopa valinnut yllä olevan Hieronymus Boschin mainion kuvan tarkoitusta varten,  huomaan suuresti ihailemani Kemppisen kirjoittaneen tekoälystä sanasen, parikin. Viisaita sanoja, joita en aivan kaikkia edes ymmärrä. Minun on vaikea pysyä perässä, kun otetaan esimerkkejä matematiikan puolelta. Osansa tekee myös mainitun tohtorin kierous. Koskaan ei tiedä, onko hän tosissaan ja mitä hän lopulta tarkoittaa. 

Se, miksi minä olen tekoälyä vastaan, ei johdu rajageminaatiosta, johon kohta palaan,  vaan se johtuu tietysti siitä, että pannaan kone korvaamaan ihminen. Kuta enemmän koneille annetaan tilaa, sitä kapeampi väylä inhimilliselle erehdykselle, ihmisen heikkouksille, eli siis inhimillisyydelle jää. Ilmaisusta tulee steriiliä ja näennäisen virheetöntä. En usko, että tekoälyyn voidaan ohjelmoida inhimillisen virheen mahdollisuutta.

Olen kuunnellut tekoälyllä tuotettua puhetta mainoksissa. Väitän, että erotan tekoälypuheen elävästä ihmispuheesta. Tähän mennessä suomen kielessä tekopuhetta ei ole osattu muuntaa nuotiltaan ja rytmiikaltaan ihmispuheen kaltaiseksi. Havaitsee myös konsonanttien leveää ja hivenen nasaalista ääntöä amerikkalaisen vetelästi vaikkapa suomalaisen napakamman l-kirjaimen kohdalla. Havaitsee myös muunmaalaista intonaatiota eli painotusta, kun sanan loput nousevat sen sijaan että laskisivat.

Erikoisen selkeästi tekopuheesta havaitsee rajageminaation puuttumisen. Kyseessä on ääntämisessä sanan rajalla tapahtuva konsonanttien kahdentuminen, niin sanottu jäännöslopuke, joka poikkeaa kirjoitusasusta (kone: tule_tänne, ihminen: tulet_tänne; kone: ajaa_turvallisesti, ihminen: ajaat_turvallisesti). Tosin täytyy mainita, ettei rajageminaatio ole suomalaisillakaan aina kunnossa. Sen puuttumista tapaa joskus myös laulajilla. 

Sitä en tiedä, millä hollilla rajageminaatio on itärajan takaa tulleilla pulskilla polkupyöräilijöillä, mutta viis siitä. Pääasia on nyt, että rajan ylitykselle on pantu tulppa: rajat sulkeutuvat suurimmalta osin  naapurin hybridivaikuttamiselta. 

Annan vielä tunnustuksen paljon parjatulle nykyhallitukselle. On tehty hyvää työtä, ja sitä on tehty mitä ilmeisimmin paljon. Sisäministeri Mari Rantanen on nainen paikallaan, ja hän pani selkeästi jauhot suuhun eilisellä eduskunnan kyselytunnilla opposition änkyröillekin: nyt on kyseessä valtion turvallisuus, ei turvapaikka-asia. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Merja Kyllönen, Martin Scheinein ja Eva Biaudet tyytykööt tähän. Jos ihminen kykenee pyöräilemään halki tuulisen ja laajan, turvallisen Venäjänmaan, ei hän ole todellisessa hädässä.

(Maalaus Hieronymus Bosch)

Pröystäilyä?

Veropäivä ei ole enää mikään kateuspäivä, kirjoittaa sanomalehti. Eikä enää pröystäillä sillä, kenen rahapussi on paksuin. Nyt pröystäillään muikeilla veroilla.

Kun viime vuoden veroarkiston aarteet tänään avautuvat, näemme, kuka tätä turvonnutta hyvinvointia oikein rahoittaa. Ainakin Aki Linden yli kolmensadan tuhannen euron vuosituloillaan ja 47 prosentin veroillaan. Ei ihme, että hymy maittaa.  Aki Linden kirjoittaakin myhäillen tviittinsä:” Ylläpidän omalta osaltani mielelläni maksamillani veroilla pohjoismaista hyvinvointivaltiota.”

Ei ole siis ihme, että avulias kommentoija kehottaakin Lindeniä maksamaan vapaaehtoisesti vielä lisääkin, kun homma kerran maistuu. Muutama köyhempi kyselee vanhojen tonttikauppojen, rötösten ja paratiisitilien perään.

Se, mikä meikäläistä hieman oudoksuttaa, ovat valtion omistamien yritysten ja laitosten johtajien palkat. Toki sitä iloitsee heidän maksamistaan runsaista veroista, mutta minkä väännön tuloksena esimerkiksi kahdeksalle Yle-johtajalle maksetaan palkkaa enemmän kuin valtiovarainministerille? Annika Saarikko jäi merkittävästi jälkeen esimerkiksi Merja Ylä-Anttilan yli 300 000 euron tuloista. Samoin hyvinvointialueiden johtajien palkat ovat huimaavan korkeita.

En ole ihan vakuuttunut siitä, että Yle-johtajan työ on merkittävästi vaikeampaa ja raskaampaa kuin vaikkapa suomalaisen peruskoulun opettajan työ. Tai siitä, että hyvinvointialueen johtajan työ olisi korvaamatonta verrattuna hoitajan työhön. Väitän, että pienempiä vaurioita tulee siitä, jos Yle-johtaja tai hyvinvointjohtaja lopettaisi työnsä kuin siitä että luokka jäisi ilman opettajaa tai sairaala ilman hoitajia.

Tiedättekö muuten, mitä Karl Marx sanoi veroista? - Meidän on kieltäydyttävä maksamasta veroja.

Mitähän Aki Linden, iloinen veronmaksaja sanoo tuosta?

(Pilapiirros Fingerpori, Pertti Jarla)