20.2.2024

Tytti Tuppurainen huutaa

Tänään kuullaan taas, kun Tytti Tuppurainen huutaa. Oppositio esittää kohta hallitukselle välikysymyksen tulehduttamastaan työmarkkinatilanteesta. Hallitus tulee saamaan eduskunnan luottamuksen, mutta saahan oppositio taas ministerit pois työpöytiensä äärestä höyhennettäviksi kansan eteen. 

Tavallinen äänestäjä ehti tässä jo hiukan hengähtää ja nauttia kahden presidenttiehdokkaan sopuisasta ja sivistyneestä taistosta. Ah tätä auvoa, asioista voi näinkin keskustella, yhteishenkeä rakentaen, ei eri leireissä. Kyllä kelpaa taas olla suomalainen, etenkin kun maailmallakin kehutaan uutta presidenttiä. -  Vaan taas mentiin. Syön piponi, ellei Tytti huuda ja Antti osoita epäkohtia, asioita, jotka on hoidettu väärin.

Mitä tuohon Simbergin maalaukseen tulee, niin Tyttihän siinä istuu suremassa kansakuntaa, joka äänesti väärin ja nosti demarit porstuan puolelle istumaan, vaikka juuri nämä ajattelevat oikein, m.o.t. Tytti on vähän kuin Halla, suurikorvainen, kelmeänvaalea viljakuhilaan päällä istuva olento, joka puhaltaa kylmää huurua ympärilleen,  keskittyy istuen tehtäväänsä. Maalauksen oranssi taivas tietää auringonpaistetta seuraavana päivänä, mutta se ei nyt auta, tuumaa Tytti. Hallaan päättyy monen kasvin kasvu siltä kesältä eikä enää oikene, sato on menetetty kuin työläisen sairauspäiväraha ja aikuisopintotuki tai lapsikorotus. 

Huomaatteko muuten, että Simberg maalasi hallansa kuin myöhästyneeksi, koska se kohtasi näillä pelloilla vain jo seipäille nostettua viljaa? Tässä valpas äänestäjä havahtuukin kysymään, pitäisikö Tytin ja Antin kenties huomata, että he olivat itse elotöissä viljapellolla ja nyt surevat sadon vähenemistä?

(Maalaus Halla, Hugo Simberg)


4.2.2024

Avoimesti hölmö vai salatusti ketku?

 


Ihmisen on hyvä tunnustaa raadollisuutensa tässä matoisessa maailmassa. Virheetöntä yksilöä ei Telluksella vielä ole nähty, ja tuskin ehditään nähdäkään. 

Ei heitä siis presidenttiskabassakaan nähdä. Eikä hallituksessa, eikä oppositiossa, eikä, mikä kamalinta, kenenkään kotona ja lähipiirissä. Kenenkään rakastettukaan ei ole virheetön. Jos luulette niin, olette tekemisissä narsistin kanssa, mikä on kaikkein kamalinta. 

Viettäkäämme siis tänään kaikessa raadollisuudessamme kynttilänpäivää, jota roomalaiskatolisella taholla pidetään suurena puhdistautumisen päivänä. Kaikki paha, pimeys ja saastaisuus pelkää tulta, joka on puhdistava valo. Kun karkotetaan ruttoa tai koleraa, kannattaa siis sytyttää kaunis kynttilänvalo huoneeseen ja ristiä kätensä, jotta hyvä voittaisi ja ajaisi pahan pois. Voi myös käydä ennakkoäänestämässä. 

Muutoin kynttilänpäivänä sopii katsoa säätä. Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, ei ole kelpo keseä. Tai niinkin voi uskoa, että ensimmäisestä suojasta kynttelin jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön.  Muutoin aina sopii uskoa, että oli presidentti kuka tahansa, hän tuntuu kasvavan tehtävänsä mittaiseksi. Ellei ole liialla idealismilla pilattu. Vai mitä?

Pantakoon tähän loppukevennykseksi asiaan kuuluva runo, jonka muuan näppärä kommentoija kirjoitti edelliseen keskusteluun intouduttuaan  pohtimaan tätä avoin - salainen-aspektia:


"Avoimesti hölmö ja salatusti ketku
ne jutteli kahren kesken:
Tapa sinä rumahinen ryssän retku
niin minä nain sen komian lesken.

Ensinnä sopparit särjettiin
ja Putinin korvaan lyötiin luuri,
avoimesti hölmö se erellä kulki
kun oli suustaan suurin.

Enpähän tapa, sano salatusti ketku,
en minä miestä pelekää,
rasvatulla pampulla persuuksia pitkin
ja hempeetä hivelyä selekään.

Hypi, hypi, hypi, kiljui salatusti ketku
kun tanssitti oriittansa,
tässäpä linnahan koijaripoika
lykkii komiasta koriistansa."


(Runon kirjoittaja Tapsa)

(Piirros Ante Johansson, Turun Sanomat 29.1.2024)


26.1.2024

Sisältövaroitus




Torvella on pitkä historia varoitusvälineenä. Esimerkiksi jo ensimmäisessä 1600-luvun postinkantajan vaakunamerkissä näkyi torvi, jolla ilmoitettiin postin saapumisesta. Torvella on ilmoitettu muistakin asioista. 

Hollannissahan leipureilla oli hauska tapa antaa torvilla sisältövaroitus: nyt on uunituoretta leipää saatavilla. Ostakaa ja maistakaa, murtakaa leivän kuori, taatusti tuoretta sisältöä. Portinvartijat ja yövahdit ilmoittivat eläinten sarvista tehdyillä torvilla tulipaloista ja muista vaaroista. Paimenet ja metsästäjät varoittivat petoeläimistä ja metsänpeikoista, liikkuvat teurastajat saapumisestaan kylään, ja kerrotaanpa kotieläintenkin oppineen tunnistamaan nämä teurastajien tuuttaukset muista töräyksistä. Ne ahdistuivat pahanpäiväisesti ja puskivat karsinoitaan rikki. Jokunen nauta onnistuikin pääsemään karkuun. 

Kun tänä päivänä helsinkiläislukiolaiset haluavat varoittaa toisiaan pahaa mieltä aiheuttavista esityssisällöistä, sitä ei tehdä torvilla, vaan se tehdään Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tekstimerkinnällä SV, sisältövaroitus. SV-merkintää on käytetty mm. seuraavien vaarallisten aiheiden käsittelyssä: ilmastonmuutos, homofobia, yleisesti ahdistavat aiheet, muistisairaus, veri, poliittinen sisältö, eläimiin kohdistuva väkivalta. Mainiota! Elämä se on kuin silkkiä vaan. 

Vaan miettiä sopii, voisiko näissä sisältövaroituksissa käyttää historiallista torvea varoittamaan lähestyvästä vaarallisesta sisällöstä, koska kirjoitettuihin varoitusmerkkeihin turtuu nopeasti, silmä tottuu niihin ja lopulta niitä ei enää noteeraa. Torven töräykseen taas ei turru, se herättää kuulijan valppaaksi ja toimintakykyiseksi pahimmastakin horroksesta. Saataisiin myös eloa tylsiksi mainittuihin koulupäiviin.  

Sitäkin mietin, olisiko eiliseen Ylen suureen ja viimeiseen vaalikeskusteluun pitänyt lisätä torvisoittoa varoittamaan katsojia kaikkien aikojen kehnoimmasta vaalitentistä. Tuli paha mieli, kun kuunteli puoliaikaan asti tenttaamista hallituksen toimista, jotka eivät millään kytkyllä kuulu presidentin toimivalta-alueeseen. Eniten puheaikaa saivatkin luonnollisesti opposition eli vasemmiston ehdokkaat, joilla oli kova puheripuli ja varsin pieni etukäteiskannatus näissä vaaleissa. Ylehän toki on puolueeton viestintälaitos. Vai mitä?

(Maalaus Gabriël Metsu)