Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi

 

On mielenkiintoista havaita, miten tarkasti Vasemmistoliitto on pysynyt juurillaan. Kun ikivanhassa vaalijulisteessa SKDL hehkuttaa verojen suuntaamista rikkaille, mennään tänä syksynä samalla vaaliteemalla kohti kevään vaaleja. 

Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela on ehdottanut 9 miljardin edestä veronkorotuksia, mm. miljonääriveron ja perintö- ja lahjaveron korotuksia ja veroprogression kiristämistä työtä tekeviltä. Tämä kaikki maassa, jossa progressio on jo maailman korkeimpia ja miljonäärejä  on harvassa.

Vasemmistoliittohan haluaa perua useimmat nykyhallituksen leikkaukset, joten miljardeja tuleekin löytyä. Vaan riittävätkö nämäkään yhdeksän miljardia kuittaamaan Suomen  velat korkoineen, jos leikkaukset perutaan? Onko jossain taikaseinä? 

Ja mitä tekevät Suomen miljonäärit ja muut rikkaat ja hyvätuloiset, jos he joutuvat moninkertaistamaan verotaakkansa Minja Koskelan haluamalla tavalla? Tuleeko meille enää ensimmäistäkään  ulkomaalaista asiantuntijaosaajaa, jos verot vievät lähes puolet palkkatulosta? Jo nyt Suomen maailman kirein tulovero on mainittu yhdeksi poismuuton syyksi. Monilla ulkomaalaisilla kun on sellainen käsitys, että palkasta kuuluu leijonanosa ansaitsijalle itselleen eikä valtiolle.

Myös sosiaalidemokraateilla on veronkorotushaluja. SDP esittää Lindtmanin suulla viideksi vuodeksi määräaikaista, noin miljardin suuruista veroa, joka on ehtinyt herättää  hilpeyttä Kummelien ”Penan keksintönä” - puolustusvero. Käytännössähän puolustusvero on sumuverho, paketti joka sisältää kiristyksiä hyvätuloisten palkkojen verotukseen. 

Koskela sanoo, että pitää noudattaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouden hoitamisessa, joten siksi rikkaiden tulee vuorostaan osallistua talkoisiin. Köyhät ovat jo osallistuneet. Tämä on tietysti kaunis ajatus. En usko, että kukaan on eri mieltä tästä humaanista periaatteesta, jonka pohja on kristillisessä etiikassa ja Jeesuksen sanoissa: Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivasten valtakuntaan. Onkin mielenkiintoista havaita, miten uskonnollinen pohja Koskelan sanoissa on, koska toisaalta uskontoa ei käsitykseni mukaan hyväksytä vasemmistossa juuri ollenkaan, vaan pidetään satuna.

Voidaan kai kuitenkin kysyä, ovatko sosialismiin perustuvat yhteiskuntamallit onnistuneet kristillisen etiikan harjoittamisessaan. Onko paratiisia ollut yhden yhtäkään? Marxin malli?  Neuvostoliitto Stalineineen hajosi, Kiina, Pohjois-Korea? Onko kansa näissä ollut onnellista? Ja mikä kiinnostavinta: uskooko puheenjohtaja Minja Koskela oikeasti siihen, että riisumalla Suomen harvat miljonäärit ja rikkaat yleinen  yhteiskunnallinen hyvinvointi leviäisi ja lisääntyisi? 

Kissa pöydälle!

Aamutelevisiossa haastateltiin luokanopettajia, joilla on haasteita oppilaitten kielitaidon kanssa. Voi olla jopa niin, että oppilas ei osaa ollenkaan suomen kieltä tai jopa niin, että mitään yhteistä kieltä ei ole. Opettajan aika luokassa saattaa mennä siihen, että hän varmistaa tämän kaikkein kielitaidottomimman osaamista niin, ettei muille jää resursseja, ja koko luokka etenee tämän kielellisesti heikoimman  oppilaan tason mukaan.

 Oikeastaan tämä on tiedetty jo kauan, eikä siinä ole mitään uutta. Se, mihin huomioni uutislähetyksessä enemmän kiinnittyi, oli uutiskuvaajan kameran käyttö. Näytettiin tilanteita koulujen pihoilta niin, että oppilaista ei näkynyt ollenkaan ylintä osaa, päät oli systemaattisesti leikattu pois kuvakulmasta. Kuvaväläykset näyttivät absurdeilta. Lasten vartalot liikkuivat välituntileikeissä hartioista alaspäin. 

Tarkoitus on varmaan hyvä: estää lasten rasistista leimaamista. Vaan kysyä voi, hoidetaanko ongelma ja rasismin vastainen työ piilottelemalla tosiasioita? Kun uutisissa puhutaan koulujen ongelmista, maahanmuuttajalapsia ei saa näyttää, vaikka kaikki tietävät, että kyse on paljolti juuri heidän kielitaidottomuutensa aiheuttamista vaikeuksista koko luokassa. 

Tällainen asenne vaikuttaa teennäiseltä ja kontrolloivalta. Miksi kissaa ei voi nostaa pöydälle? Miksi asiasta ei voi keskustella avoimesti ja ketään syyllistämättä? Miksi koulun pihalta ei voi näyttää aitoa kuvaa, jossa lasten päitä ei ole leikattu irti? Milloin meistä tuli tosiasioita sievisteleviä hupsuja, joilta asioita täytyy peittää ja sensuroida? 

Tulee mieleen takavuosien Hannu Salaman Juhannustanssit-romaani, josta ns. jumalanpilkkaosuus sensuroitiin pois. Kirjaan jäi tyhjiä sivuja ja ne palautettiin vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua lakien muututtua. Eikö juuri tällainen sensuuriasenne ruoki myös segregaatiota ja jopa rasismia?

Aktiivista istumista

,

Mahdoitteko tietää, että television katselun  ja aivojen ikääntymisen väliltä on löytynyt ikävä yhteys? Erikoisesti sarjamaratoneihin uppoutuminen ei ole tutkimuksen mukaan hyväksi aivoille. 

Ei ole pitkä aika siitä, kun katsoin Netflixistä kuusi kautta sisältävän Margaret Atwoodin kirjaan Orjattaresi perustuvan mammuttisarjan The Handmaids Tale kaikki 66 jaksoa putkeen. Ei nyt samana päivänä, mutta peräkkäisinä päivinä. Voi miten nautin jännittävistä jaksoista! Että jos arvelette aivotoimintani jotenkin höltyneen, sille löytyi syy. 

Vaan se tieto lohduttaa, että ratkaisevaa ei ole katselun aikainen jämähtäminen mukavaan tuoliin tai sohvan nurkkaan, vaan istumisen laatu ratkaisee aivoterveyden kehityksen. Aktiivinen istuminen haastaa aivoja, passiivinen ei.

Minähän istun aktiivisesti. Samalla kun katson jotakin, poimin käteeni jonkin seuraavista vaihtoehdoista: iPadin, joita minulla on kaksi, vanha ja uusi, kirjan tai vaikean sanaristikkolehden. Harvoin tuijotan mitään kädet sylissä joutilaina. IPadista seuraan mediaa, keskusteluja, teen palapeliä, osallistun keskusteluun, kirjaa tietenkin luen, - parhaillaan Hannele Klemettilän Kalman karamellejä. Tai teen haastavaa sanaristikkoa. 

Joku voisi tietysti sanoa, että minulla on huono keskittymiskyky, mutta enpä tiedä. Toki jonkin verran tämä nettimaailma on hajottanut pitkäjänteisyyttä, jota tarvitaan vaikkapa kirjan lukemisessa. Ihmisen havainnointi taitaa olla monellakin hieman pirstaloitunut, mennyt pieniin palasiin? Toisaalta pystyn kyllä keskittymään aina siihen, mikä on käsittelyssä nenäni alla, mutta ehkä tuo aika on hieman pätkittynyt. Joskus saatan kyllä kirjoittaa jotakin monta tuntia peräkkäin, jopa innostuneesti. 

Istumisesta puheen ollen, protestiliike Elokapinakin istuskeli taas, mutta haitta taisi olla aika pieni, kun kuviakaan ei lehdissä ole näkynyt julmista poliiseista. Menikö nyt kapina harakoille? Kenties he eivät ole kuulleet aktiivisen istumisen hyödyistä aivoterveydelle. Että pitäisi tehdä jotakin muuta kuin vain istua kankuillaan. Ettei vain nyt yläpää vanhenisi seremonian aikana liikaa.