Sana sunnuntaiksi: Luoja varjele

Luoja varjele minua katsomasta yhtäkään luotua  nenänvarttani pitkin ja pitämästä itseäni hänen auttajanaan. Älä anna minun tiedostaa ylemmyyttäni kehenkään.

Älä anna minun langeta suvaitsemisen syntiin, vaikka toinen olisi  erivärinen, erimuotoinen  ja hänellä olisi eliitin määrittämä uhristatus. Emme me Luojan luodut  ole täällä toisiamme  sietämässä emmekä toistamme  määrittämässä. 

Luoja varjele minun ymmärrystäni niin, että en lankeaisi tietämisen syntiin, sillä mikään ei pitele ihmistä niin kuin  tieto. 

Luoja varjele minua  uppoamasta ylimielisyyden, itsepetoksen ja ennakkoluulojen suohon! Anna minun kuulla, mitä minulle sanotaan. Älä anna minun täyttää ketään omilla ajatuksillani.

Luoja varjele minua  lukkiutumasta nuoruuteni idealismiin: aatteen lumoon, siihen harhaan, että  olen edistyksen puolella, kun vannon lynkkaajien nimeen. 

Ja Luoja, varjele minua siltä ihmisen heikkoudelta, että en olisi alati valmis muuttamaan mielipidettäni, jos löydän paremman. Anna minun olla etsijä loppuun asti, älä anna liekkini sammua.

(Maalaus: Rembrandt 1630)

Hirveä haloo

 

Hirveä haloo on noussut taas Elokapina-ryhmittymän istunnosta. Tulisivat tänne provinssiin istumaan, niin täälläkin tapahtuisi jotain hulvatonta. Voisin viedä jopa mustaviinimarjamehua paleleville ihmisille. Ja voisin rukoilla heidän puolestaan, jotta ilmasto pelastuisi. Kyllä Jumala varmaan auttaa, kun nätisti pyytää. Ja voin lisätä muutaman avemarian, jos joukossa on vaikka joku katolisesta kirkosta eronnut piispoihin suivaantunut ihminen. Kyllä hyvät ministerit varmaan julistavat ilmastohätätilan, kun nuoret näin nätisti pyytävät tärkeää asiaa. Ollaan nyt kaikki näiden nuorten puolella pahaa vastaan.

"TÄssÄ TAPAUKSESSA faktisen kiristyksen kohteena on Suomen eduskunta, jolta pyydetään mahdotonta ja päästään näin suorittamaan itse oikeutettua kansalaistottelemattomuutta.

Tämän jälkeen mennään väkivallattomasti istumaan keskelle näkyvää pääväylää, jonne on etukäteen tiedotuksen keinoin agitoitu paikalle paitsi omat, myös vastustajat, media ja poliisi.

Sitten odotetaan väkivallattomasti, että tilanne eskaloituu, jotta päästään keräämään pisteitä siitä miten asiattomat huutelijat vastustivat rauhanomaisia mielenosoittajia tai poliisit kohtelivat kaltoin paikallaan istuvaa aktivistia. Näitä kuvia levitetään paitsi suomalaisessa myös ulkomaisessa mediassa." (Tommi Rasilainen/ Tamperelainen  2.10.)

 

Vaan sitä en ymmärrä, miksi ihmiset ovat kiukkuisia nuorille ja miksi poliisi puuttuu asiaan, kun nuoret eivät tee mitään pahaa. Eivät rääkkää kissoja eivätkä huutele ohikulkijoille paitsi Sebastian Tynkkyselle, jolle saakin huudella, koska hän on persu. 

"PAHOITTELUNI, mutta ette saa minun sympatiaani. Ratsastatte hyvällä asialla mutta teillä ei ole oikeutta monopolisoida ilmastonmuutoksen vastustamista. Työ on käynnissä monella rintamalla ja toivon todellakin että saamme tehtyä riittävän paljon riittävän nopeasti jotta teemme mahdollisimman vähän pysyvää vahinkoa biosfäärillemme.

Ennalta suunniteltu ja laajalla organisaatiolla toteutettu rikos on järjestynyttä rikollisuutta oman näkemykseni mukaan.

Se, että se tehdään niin sanotun hyvän asian puolesta ei poista tätä yksinkertaista tosiasiaa – maailmassa on yllin kyllin huonoja esimerkkejä miten käy kun jokin ryhmä määrittelee oman aatteensa lain yläpuolelle." (Tommi Rasilainen/ Tamperelainen 2.10.)

Uskotaan nyt vain näitä nuoria, joiden tehtävä on pelastaa maailma. Siunataan heitä ajatuksissa, sanoissa ja töissä, ja  tehdään  kiltisti  oma osamme ilmaston puolesta. Kyllä kiltit elonkipinät neuvovat, miten elää puhtailla luonnontuotteilla ilman mukavuuksia.  Ja tulkaa tänne maaseudulle, jos siellä kaupungeissa on liian paljon vaarallisia höyryjä ja liikaa saastuttavia koneita.  

Voidaan ottaa vaikka hevoset taas kyytipojiksi ja jokaiselle oma lehmä maitotuotteita varten, ja oma peltosarka vegaaneille kauramaidon viljelyä varten.  Ja voidaan ihan vaikka tappaa siat lätistä,  jotteivat vieraat pahastu elikoista ja kasvissyöjät saa houkuttelevia hajuja takapihalleen. Täällä kuluu aika työtä tehdessä, luontoa tarkkaillessa ja metsässä samotessa. Fatim Diarralle voisin sanoa, että ei ole anketa ollenkaan, tulee vaan tänne vaikka sillä sähköpyörällään ja ottaa vaikka Iiris Suomelan tarakalle keikkumaan, sisaristuimelle. 

(Maalaus Andrea Kowch)

* 

(Jälkikirjoitus: Elokapinasta on täällä keskusteltu jo useinkin. Sopii siis jutella jutun alla muistakin aiheista, ellei teema ”Mitä Elokapina oikeasti haluaa ja onko se mahdollista” anna mitään uutta.)

Miksi nainen juoksee?

Olen viehättynyt Andrea Kowchin kuvista. Ne ovat pikkutarkasti piirrettyjä, suorastaan pedanttisesti, mutta kuitenkin ne uhkuvat latautunutta voimaa, kytevää tunnetta tai uhkaa piilevästä vaarasta, tulossa olevasta räjähdyksestä. 

Ihminen on Kowchin kuvissa kontrollissa, kasvoiltaan  kuin vahanukke, ympäristö ja detaljit kuhisevat ja kiehuvat, luovat toiminnan ja jännitteen kuvakerrontaan. 

Ylimmässä maalauksessa on nainen melkein katsojan sylissä. Koiran takavartalon liikerata paljastaa, että vauhdilla mennään katsojan läpi, ja naisen vasen käsi hakee tasapainoa jakusta. Toinen vaihtoehto on se, että nainen haluaa riisua jakun ja perua sen, mitä äsken tuli tehtyä.  Värit ovat syksyn sumentamat, maassa on puidun viljan sänki, taivas on tumma, korpit ilmassa. Sato on korjattu.

Miten minusta nyt tuntuu, että nainen on kolkannut miehensä tuonne heinälatoon. Lyönyt heinätalikolla takaraivoon. Saanut tarpeekseen alituisesta munanvatkaamisesta ja leipomisesta,  lemmikkieläinten tappamisesta  ja kaiken kauniin ja suloisen päätymisestä ravinnoksi. 

Vai mitä sanotte? Miksi nainen juoksee ladosta? Kolkkasiko miehensä? Vai palaako hänellä uunissa kakku pohjaan? 

Entä sytyttikö nainen lopuksi vielä tyhjentämättä jääneet heinäkärrytkin tuleen? Vai kuvitteleeko hän vain kaiken? 

(Maalaukset Andrea Kowch. Jos kuvat kiinnostavat, ne kannattaa klikata suuriksi.)