Nukkuuko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu?

Helsingin Sanomat kertoo, että Espoon kaupunki on rajannut  naisille oman uintivuoron Keski-Espoon uimahalliin. On ilmeistä, että vuoro on suunnattu muslimitaustaisille maahanmuuttajanaisille, mutta kaikki naiset voivat osallistua vuoroon.  Lehden kuvista näkyy, että osa suomalaisnaisista on myös pukeutunut musliminaisten pään ja vartalon peittävän uima-asuun.

Kysyn nyt  raa’asti, että nukkuuko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu ynnä tasa-arvovaltuutettu, kaikki valtuutetut yhteensä, vai työllistääkö Päivi Räsäsen homokeissi edelleen niin ankarasti, että valtuutetuilta ei riitä paukkuja enää viitata edes sanallakaan maahanmuuttaneiden musliminaisten häpeällisen sorrettuun osaan? Osaan joka erottaa musliminaisen miehen aamutohveliakin halvempaan asemaan vähän joka rintamalla. Mies voi uida paljain kehoin, nainen vain syntisen vartensa kaavuttaneena, jos silloinkaan. Ja erillisellä naisten vuorolla.

Haloo, yhdenvertaisuusvaltuutettu! Nukutko sinä ruususen unta vai mikä sinua pidättelee tarttumasta surkeimpaan ja räikeimpään ihmisen sortoon suomalaisessa yhteiskunnassa: musliminaisen eriyttämiseen tasa-arvosta ja jopa ihmisyydestä?

En ryhdy tässä kertaamaan tämän sortamisen alistusmuotoja - ne ovat yleisessä tiedossa. Puutun kuitenkin yhteen asiaan, joka liittyy läheisesti omaan osaamisalueeseeni, nimittäin heikentyneeseen luku- ja kirjoitustaitoon. Tämä liittyy läheisesti naisen asemaan.

On nimittäin paljolti näiden kotiin alistettujen ensimmäisten, toisten ja kolmansien vaimojen ja äitien kontolla se, että Suomen koululaitos on romahtanut merkittävästi. Lähes kaikissa kulttuureissa kautta aikojen se on äiti, joka on lapsen kielen siirtäjä, vaalija ja opettaja. Jos kotona ei puhuta suomen kieltä, jää lapsenkin suomen kieli väkisinkin heikommaksi. Kun koulussa nyt edetään inklusiivisesti kielipuolien lukutaidottomien maahanmuuttajalasten tason mukaisesti, romahtaa tietysti kantasuomalaistenkin lasten oppimistaso. 

Missä  ovat tasokurssit ja eriyttäminen? Missä ovat tarkkailuluokat? Miksi kouluihin ei edes yritetä palauttaa kuria eli lasten vastuuttamista omasta käytöksestään perskohtaisesti? Ja ennen kaikkea muuta, arvoisa yhdenvertaisuusvaltuutettu: Missä viipyy äitien koulutus, vaikka pakolla - tuki seis ellei naista saada koulun penkille - suomen kielessä ja lapsen koulutuksen tärkeyden ohjaamisessa? 

Tämä nostaisi naisen omaakin asemaa ja antaisi eväitä opiskeluun ja kahleista irtautumiseen. Suomella ei ole varaa antaa naissorron jatkua minkään uskonnon varjolla. Kun uskonnon varjolla ei Päivi Räsänenkään saa operoida, niin miksi muslimimies saa harjoittaa sortoaan? 

Elokapina ratsastaa väärällä hevosella

 

Tätä kirjoittaessani 75 326 henkilöä on käynyt allekirjoittamassa vain parin päivän aikana Elokapina-liikkeen kieltämistä koskevan kansalaisaloitteen. Kun te luette tätä, määrä on ehkä jo lähellä 76 000:ta. 

On päivänselvää, ettei liikettä tulla kieltämään, sillä juridiset kriteerit rikoksen osalta eivät täyttyne miltään osin. Suomessa saa osoittaa vapaasti mieltään, ja näin tulee ollakin. On oltava sananvapaus ja mielenosoittamisen vapaus.

Se mikä itseäni häiritsee Elokapina-liikkeen toiminnassa - on jo pitkään häirinnyt, liittyy liikkeen moraaliin, eettiseen kontekstiin. Liike puhuu itsestään eri tavalla kuin näyttäytyy todellisuudessa ulospäin. Sen moraali on kateissa.

Elokapina mainostaa itseään rauhanomaisena, väkivallattoman toiminnan ilmasto- ja luontopuolueena, ja tätä lauseketta mediakin toistaa toistamistaan jokaisen mielenosoituksen jälkeen. Tähän asti Elokapinaa on kohdeltu silkkihansikkain eikä sen toimintatapoja ole juurikaan kyseenalaistettu mediassa. 

Kun liikkeen metodeja tutkailee tarkemmin, mainostettu rauhanomaisuus osoittautuu täydeksi bluffiksi. Rauhanomaisuutta ei ole poliisia vastaan niskoittelu eikä virkavallan tahallinen provosointi esimerkiksi pippurisuihkeisiin, joita otetaan vastaan jopa ojennetuin kasvoin hyviä kuvakulmia varten. Rauhanomaisuutta ei ole tyhjennetylle kadulle takaisin luikahtaminen. Se on pelkästään kieroa ja poliisin työn estämistä - kiusaamista. Verratkaa tilannetta kouluun, jossa häiriköijä palaa poistamisen jälkeen omin luvin luokkaan häiriköimään. Aivan sama tilanne. 

Rauhanomaista ja väkivallatonta toimintaa ei ole valtion demokratian kehdon, arkkitehtonisestikin arvokkaan Eduskuntatalon raiskaaminen räikeällä maalilla, joka ei lähtenytkään pois niin kevyesti kuin Elokapina-liike luuli. Teko on väkivaltaa valtiota kohtaan, jossain mielessä jopa fyysistä, sillä maalilla raiskaaminen puistattaa sielun lisäksi kehoa.

Ei ole ihme, että kansalaiset ovat raivostuneet Elokapina-liikkeelle, ja kokevat viimeisimmän happeningin  terroristisena tekona. Voisi kysyä myös liikettä tukevien tahojen vastuuta. Maalit maksoivat lähes tuhat euroa ja ne haettiin Orimattilasta asti - saastuttavalla autolla. Kone Oyj? Poliittiset tahot? 

Kunpa Suomeen saataisiin luontopuolue, joka toimisi demokraattisesti vain luonnon puolesta. Ja joka ei kytkisi yhteyteensä yhdenvertaisuusasioita, vähemmistöjen oikeuksia, sateenkaariasioita eikä köyhien tuleva kuolema -dystopioita, rasismia, hyvinvointiyhteiskunnan romahtamista. Niillä on jo omat ajajansa. 

Vain luonto! Eläimet ja puut! Ilmakehä! Ei stadi, vaan stadin puistot ja metsät ja Kehä kolmosen ulkopuolinen maailma. Sitäkin on. Äänestäisin.

E niin kuin eskimo

Muistan yhden suomen kielen tunnin oppikoulun alaluokalta. Oli ainekirjoitustunti ja minulla oli kova nuha. Jostain syystä olin unohtanut nenäliinan, sen kankaisen, kotiin, ja jouduin vetäisemään rään aina takaisinpäin nenäonteloon, kun se uhkasi valua. Istuin etupulpetissa, - siihen aikaan oppilaat pantiin pulpetteihin aina pituusjärjestyksessä. Maisteri Matsson hermostui pienin väliajoin toistuvaan niiskutukseeni ja kysäisi kateederilta kuuluvasti, että eikö sinulla ole nenäliinaa. 

Aika on armahtanut minut tässä kohden. En muista, miten nolo tilanne jatkui, ojensiko opettaja kenties minulle oman ruudullisen nenäliinansa. Hän oli  ystävällinen ihminen, isäni shakkikavereita ja taisi siinä ryyppy poikineen avittaa heidän peliään. Lisäksi minä olin hyvä ainekirjoittaja, joten en usko, että hän nolosta tilanteesta huolimatta häpäisi minua enempää, kunhan ilmeisen ääniherkkänä tyypinä ei kestänyt toistuvaa turskausta.

Toinen tapaus koulumaailmasta - oppilaiden pelkäämä mahan murina. Tuohon aikaan tunneilla oli hiljaista, joten nälkäisten lasten mahan murinat, jotka kiihtyivät ruokailua kohden, kuuluivat selvästi. Ja tuolloin koulun ateria oli monelle lapselle se ainoa lämmin ateria päivässä. Ei ihme, että mahat murisivat tyhjyyttään. Varsinkin me tytöt häpesimme mahan murinaa ja jaoimme keskenämme vinkkejä siitä, miten mahan murina estetään. Vedetään mahalaukun seinämät toisiaan vasten ja pidätetään hengitystä, niin murinaa ei tule. Usein ei tullut. Jos kuitenkin tuli, punastuttiin ja katsottiin, huomasiko kukaan. Punastuminen paljasti murinan lähteen. 

Punastumisesta puheen ollen - vieläkö se koetaan ongelmaksi? Minun nuoruudessani lehtien asiantuntijapalstat pullistelivat punastumiskysymyksiä. Miten estän punastumista? Mitä teen, jos punastun? Huomaavatko kaikki punastumisen? Mikä voide peittää parhaiten punastumisen? Itse luin Sigmund Freudin psykologisia teoksia, ja siellä kerrottiin punastumisen pelolle nimikin: erytrofobia. Minä kärsin sellaisesta ja tunsin itseni vammaiseksi. Ostin jopa vihreää voidetta, joka levitettiin beigen peitevoiteen alle neutralisoimaan punaista väriä. En koskaan tiedä, toimiko se, sillä en saanut itseäni punastumaan peilin edessä.

Tänä päivänä kukaan ei taida enää kärsiä erytrofobiasta? Jopa Sanna Marin käyttää hehkeää poskipunaa ja kulkee somin hehkuvin punaposkin. Eikä kukaan pelkää enää oppitunneilla mahan murinaa? Luokissa on niin kova meteli, ettei murina taida kuulua sen yli. Siunattua. Ja nykyään kaikilla on paperinenäliinat kassissa, ei sitä äidin antamaa kangasliinaa. 

(Kuva: vanha opetustaulu, kirjain E)