Köyhät teillä on aina keskuudessanne

En muista pitkään aikaan tapahtuneen yhtä jyrkkää vastakkainasettelua kansalaisten välillä kuin nyt on. Jyrkimmillään kansalaisten jako ääripäihin tapahtui 1970-luvulla, jolloin oli monenlaista poliittista kärhämää ja taistoa. Tehtiin mm. salainen marxilainen koulukokeilu, jonka satoa tekstin kuvat ovat. 

Ylinnä oleva viidenkymmenen vuoden takainen piirros voisi hyvin olla tämän päivän koululaisen piirros, sillä samanlaisia kaikuja on ilma ja some sakeanaan. Poliittinen oppositio käyttää sumeilematta tällaista kuvastoa hyväkseen ja ratsastaa eriarvoisuuden lisääntymisellä komeasti kohti seuraavan hallituksen johtopaikkoja. - Oikeistohallitus harjoittaa julmaa politiikkaa, antaa rikkaille jättimäisen veronalennuksen ja köyhille vain murusia, manipuloi suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja hidastetussa ja taidokkaasti painotetussa värisevällä äänellä lausutussa puheessaan. Tällainen liikuttava puhe tietysti uppoaa massoihin, joille jatkossa annetaan vähemmän kuin ennen tukileikkauksia. Aivan ymmärrettävää. 

Alemmassa valokuvassa Pirkkalan lapset rakentavat ilmeisesti projektityönään slummia. Dystooppinen maailmanlopunkuvien maalailu tässä poliittisessa ajassa taas alkoi jo ennen kuin yksikään tukivähennys oli voimassa. Ja vaikka suuri osa vähennyksistä oli kohtalaisen pieniä tai ainakin siedettäviä, syntyi nopeasti kuva valtavasta hädästä ja kurjuudesta, jonka hallitus pahuuttaan aiheutti. Sanottiin, että hallitus ajaa ihmisiä kodeistaan kadulle ja kerjäämään. Itsemurhat lisääntyvät, nuoret masentuvat, vanhukset jätetään koteihinsa, sairaat jäävät hoidotta, koska orpopurra ja oikeastaan vain purra. 

Nyt puoliväliriihen jälkeen on luvassa veronalennuksia lähes kaikille työtä tekeville. Tämäkin on väärin tehty, kun rikkaat ne vasta saavatkin.  Veronlasku ei kelpaa, se on populismia, takinkääntö, ei rikkaille saa antaa! Siinä kun oppositio kauhistelee rikkaalle ”antamista”,  valistunut kansalainen voi taas  miettiä, mitä antamista se on, jos hyvin ansaitseva ihminen saa pitää ansaitsemastaa palkasta jo lähes puolet.  Jos Marinin hallitus olisi alentanut työn verotusta, sitä olisi kehuttu. Tästä ei ole kahta sanaa. Paitsi, että Marin ei  olisi alentanut hyvin ansaitsevien veroja. - Näin löysässä ovat suosion ainekset.

Niin tai näin, yhteiskunnan kahtia jakautuminen lisääntyy koko ajan, teki hallitus sitä taikka tätä, antaisi tai ottaisi, niin väärin meni. Sitä oikeastaan jo jää odottamaan aikaa, jolloin oppositiopuolueet ottavat vastuun valtion taloudesta. Se tulee olemaan melkoista menoa. Tuskin maltan odottaa.

Mietin myös sitä, voivatko ihmiset lopulta  koskaan olla oikeasti yhdenvertaisia, tasa-arvoisia. Onko olemassa sellaista kansaa, yhdyskuntaa tai yhteisöä, jossa vallitsee täydellinen yhdenvertaisuus? Ovatko eläimet keskenään yhdenvertaisia? Onko väärin menestyä vaikka lahjakkuudella koulussa muita paremmin? 

Ja onko yhdenvertaisuus muka sama asia kuin taloudellinen tasa-arvoisuus? Rahako tämänkin ratkaisee? Jos näin on, niin meillähän tulisi olla sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä. Sitäkö me oikeasti haluamme? Kaikille yhtä paljon, mutta johtajille leijonanosa. Ihan kuin esimerkiksi Minja Koskela ajaisi tällaista mallia.

Blogikiusaaja iski jälleen

Muuan naapuri kertoi aamulla, että postilaatikoihin on jaettu taas blogini osoite, asukkaille osoitetuissa postimerkillä varustetuissa kirjekuorissa. Sattumoisin kyseessä on sama naapuri, joka viimeksikin, vuonna 2019, kun anonyymi blogini ilmiannettiin taloyhtiön 30 postilaatikkoon, ilmoitti asiasta minulle ennen kuin itse ehdin huomata asian. 

Tällä kerralla kuvan kirjettä ei ollut jaettu minun postilaatikkooni ollenkaan. Olen ilmaissut täällä haluavani kirjoittaa anonyymisti, nimimerkillä, koska se suo laajimman vapauden kirjoittaa henkilökohtaisistakin asioista. Kuten useimmat tietävät, minulla on neurologinen puhesairaus, joka haittaa puhettani siinä määrin, etten pysty pitkiin puheisiin äänen pätkimättä. Siksi kirjoittelen täällä hyvinkin ahkerasti. Parhaiten se onnistuu anonyymisti.

Ilmiannon jälkeen lopetin hyvinkin kommentoidun blogini, vaihdoin osoitetta ja menetin siinä vaihdossa monta lukijaa. Onneksi suuri osa vanhoista tutuista löysi  tiensä takaisin. Nyt en vaihda osoitetta, vaan jatkan tätä blogia, vaikka kymmenen taloyhtiötä tunnistaisi minut ja lukisi tätä blogia. En aio antaa periksi tälle kiusaajalle. 

Käsittääkseni intimiteettisuojalaki koskee blogejakin. Toivon, että tämä ilmiantaja käsittää tekonsa vakavuuden.

(Valokuva Iines 16.4.2025)

Antti vai Petteri?

 

Antti vai Petteri? Sofia, Minja vai Riikka? 

Gallupien mukaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit lähtevät alue- ja kuntavaaleihin lähes samalta viivalta, tasaväkisinä. Kumpi tahansa voi voittaa. Jos äänestysvilkkaus jää matalaksi, se suosii kokoomuksen äänestäjiä, kertovat asiantuntijat. Kokoomuksen äänestäjät ovat vakaita ja varmoja äänestäjiä, sanotaan. 

Toinen mielenkiintoinen seikka vaalituloksessa on se, missä määrin perussuomalaisten puolue romahtaa. Jääkö se jopa vihreiden ja vasemmistoliiton taakse? Joka tapauksessa perussuomalaiset toimii iskujen ottajana ja suojakilpenä kokoomukselle ja Petteri Orpolle. 

Ainuttakaan vaaliväittelyä en ole katsonut, mikä on historiassani poikkeuksellista. Eduskunnan kyselytuntien kakofoninen huutomyrsky ja tappelu on johtanut siihen, että katsominen on epämukavaa ja paikoin jopa kärsimystä. En usko menettäneeni mitään, maailma jatkuu ennallaan, katsoin tai en.

Keskustelujen analyyseja olen kyllä lukenut. Niiden mukaan Petteri Orpo on ärhäköitynyt hieman, mikä on hänelle ilmeisesti vain hyväksi. Riikka Purra saa kehuja asiantuntemuksestaan ja tinkimättömyydestään, hän ei ratsasta enää lupauksilla eikä edes pyri vetoamaan katsojiin, sanovat analysoijat. Tämän asian kuittaan tyytyväisenä, sillä uskon rehellisyyteen ja siihen, ettei kosiskella yleisöä. Lahjomattomuuteen. Panen vielä merkille sen oudon seikan, että vain yhdessä analyysissä hän saa korkeimmat pisteet, vaikka sanallisen erittelyn mukaan hän on usein paras. 

Sofia Virta nimetään terhakaksi terrieriksi ja Minja Koskela opettajamaiseksi luennoijaksi, mutta teräväksi, ei aivan Li Anderssonin veroiseksi kiteyttäjäksi. Molemmat nuoret naiset mainitaan myös keskustelujen häiriköiksi ja puheenvuorojen riistäjiksi. Samalla kun heidän tietojaan kehutaan, he mitä ilmeisimmin vetoavat suoraan niihin ihmisiin, jotka kokevat itsensä hallituksen toimien uhreiksi. He uskaltavat sanoa! 

Antti Lindtmania kehutaan kovasti. Hänellä on varaa myhäillä ja olla lupsakka - tämä vaikuttaa viestintäkouluttajan unelmalta. Toisaalta häntä moititaan aina samoista syyttelyistä, jankkauksesta  ja  siitä, että hän lukee sanottavansa paperista ja vilkuilee jatkuvasti apuvälineitään, esimerkiksi älykellonsa muistiinpanoja tai lähetettyjä tietoja. Eikä hän edelleenkään esitä, mistä rahat mihinkin. Toisaalta - toimittajat eivät taida kysyä sitä häneltä. 

*

Lehdet ovat hekumoineet viime viikkoina ehdokkaiden rikostaustoilla. Vahvimmin tällä saralla ovat Helsingin Sanomien mukaan kunnostautuneet perussuomalaiset, mutta muissakin puolueissa on rikollisia ja vilivilpereitä. Uusin tapaus, joka näyttää jäävän varsin pienelle huomiolle, on SDP:n Habiba Ali. Hän kampanjoi perheiden hyvinvoinnin puolesta, seitsemän lapsensa äitinä, ja hänellä on tuomio lastensa vakavasta pahoinpitelystä. Vieläkin puhutaan Mikkel Näkkäläjärven kissankidutuksesta ja Wille Rydmanin pedariudesta sekä Vilhelm Junnilan pesukarhukravatista, mutta sivuutetaanko Habiba Alin kaksinaamaisuus ja SDP:n osuus asiassa? Missä viipyy median laajempi riekkuminen?

Niin tai näin, maailmaan mahtuu. Sunnuntain vaali-ilta on äärimmäisen jännittävä. Jääkö äänestysprosentti alhaiseksi? Kumpi isoista puolueista vie ykköspaikan? Romahtaako perussuomalaiset vihreiden ja vasemmistoliitonkin taakse? Tuleeko vaaleissa yllätyksiä? 

(Maalaus Alfred de Dreux)