20.3.2024

Mio poikani Mio

 



Tämmöisiä ihmisiä Suomi tarvitsee. Yritteliäitä, päämäärätietoisia, motivoituneita visionäärejä, jotka kaiken lisäksi ovat mukavia. 

Kunpa Mion haave nähdä luut joskus toteutuisi. Onhan ihmisen elimistö aikamoinen rakennelma, joten ei ole ihme, että Mioakin kiehtoo ihmisen anatomia ja tukiranka. Toivotaan yhdeksänvuotiaalle Miolle siis onnea ja pidetään peukkuja, että hän joskus pääsee opiskelemaan lääketiedettä ja siinä erikoisesti läpivalaisua sähkömagneettisella säteilyllä. 

En oikeastaan epäile Mion pääsyä vaativaan opiskelupaikkaan, sillä nuorella miehellä on harvinaisen hyvä äidinkielen taito. Kun varttuneempi väkikään yleensä - huom. yleensä eli siis useimmiten - ei osaa kirjoittaa oikein sanaliiton sisältäviä yhdyssanarakenteita, niin Miopa osaa. Kas näin Mio kirjoittaa: 

Näin ”Hae töihin Husille”-ilmoituksen bussissa

Huomatkaa oikein käytetyt lainausmerkit ilmoituksen otsikon  ympärillä ja yhdysmerkki oikeassa paikassa ilmoituksen määritteenä. 

Plussaa myös siitä, että sana röntgen on oikein kirjoitettu. Koulun koetilanteessa vastaavanikäisellä 60 prosentilla tulos olisi vähintään mielenkiintoinen. Plussaa tulee myös siitä, että hakemuksen rakenne on oikeaoppinen. Ilmaistaan selkeästi asiat, halu tehtävään, päämäärä, motivoidaan pätevyys, ja kerrotaan omasta  persoonasta tehtävän hoidon kannalta oleellinen. Lopuksi terveiset ja nimi. Loistavaa, Mio!

Ja toivoa täytyy, että yhdeksän vuoden kuluttua, kun Mio on opiskeluiässä, Suomen velkakriisi on ohi, olemme jälleen koulujen Pisa-tulosten kärjessä, luokissa on hyvä järjestys ja kännyköitä ei näy oppilaiden hyppysissä.  Ennen kaikkea toivotaan, että niitä röntgenlääkärin paikkoja riittää kaikille pikkumioille. Ja ellei riitä lääkärin paikkoja, niin ainakin röntgenhoitajan paikkoja. Näkeehän siinäkin tehtävässä ihmiset luut.


(Kuva HUS-yhtymä/hs.fi)

13.3.2024

Älynväläyksiä


Aamutelevisiossa suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja kertoi antaneensa periksi tekoälylle kirjoittamisen opetuksessa. Ajatus on kiehtonut minuakin, jo kauan, sillä on päivänselvää, että tekoälyn käyttöä kirjoituksen apuvälineenä ei voi enää kieltää. Se on tullut, ja sen käyttöä kannattaa opettaa, jotta se ei ryöstäydy käsistä kokonaisten tekstien kirjoittajaksi. 

Tekoälyn kanssa kannattaa leikiskellä. Tänään pyysin älyä kirjoittamaan Iines-blogiin  tekstin Suomen vientilakkotilanteesta. Äly tupsautti tekstin, jossa tarjottiin pelastuslauttaa. Kun vientiä ei ole, on tilaisuus kehittää Suomen sisämarkkinoita: ”Siihen asti voisimme kaikki ottaa rennosti ja nauttia suomalaisista tuotteista kotikutoisilla markkinoilla.”

Esitän älylle toisenkin kysymyksen, joka koskee Vihreiden Atte Harjanteen esitystä eläkkeidenkin leikkaamisesta talouden säästökeinona. Hieman hämmästyn älyn antamaa varsin selkeää vastausta: ”Eläkeläiset ovat tehneet työnsä ja ansaitsevat oikeutetusti eläkkeensä.”  Yleensä äly ei ainakaan minulle anna selkeitä jonkun puolesta tai jotakin vastaan olevia vastauksia, vaan pyörittelee eri näkökantoja poliittisen korrektisti. 

Tähän tapaan tekoäly toiminee koulujen kirjoittamisopetuksessakin, eli se voi antaa ideoita ja uusia näkökulmia. Toinen asia on sitten se, latistaako tekoälyn käyttö oppilaan omaa ajattelua ja muovaa hänen aivojaan laiskempaan suuntaan. Vai voisiko se antaa uusia virikkeitä? 

Niin tai näin, mutta eläkkeiden leikkaamishinku on kova. Harjanteen esitykset ovat  yhtä kiihkeitä kuin aikanaan demarien Osku Pajamäen esitykset laiskottelevista eläkeläisistä, jotka ovat lähinnä kuluerä. 

Tietävätköhän nämä miekkoset, että eläkkeiden taitettu indeksi (Lipponen) esti vuosikymmenet eläkkeiden luonnollista nousua jopa kymmeniä prosentteja verrattuna palkkoihin. Lisäksi eläkettä verotetaan enemmän kuin samansuuruista palkkaa. Oikein rikkaita eläkeläisiä lienee murto-osa eläkeläisistä. Suurimman osan omaisuus on kiinni asunnossa ja ehkä kesämökissä, ja omaisuuden tuottamalla varallisuudella elänee korkeintaan bussilastillinen eläkeläisistä. 

Tässä yhteydessä en puhu enää siitä, kuka rakensi tämän maan ja hyvinvoinnin, Atte Harjanteellekin, valmistuttuaan opintolainan turvin ilman asumistukia ja opintotukia suunnittelemaan niitä tukia nouseville polville. Ettäs tämänkin tiedätte.

29.2.2024

Pienen lapsen henki

 


Suomessa pienen lapsen henki ei ole paljon arvoinen. Tuomari on nyt  punninnut isäpuolen ja äidin aiheuttaman nelivuotiaan höyrymoppisurman hämmästyttävän köykäisesti, muutaman vuoden vankilatuomiolla. 

Isäpuoli sai pitkäaikaisesta kiduttamisesta, pahoinpitelystä ja höyrymopilla aiheuttamastaan lapsen kuolemasta seitsemän vuoden vankilatuomion, äiti kolmen vuoden. Molemmat selvinnevät ensikertalaisina puolella istumisella. Perusteeksi lievälle tuomiolle mainittiin törkeä huolimattomuus, ei siis tappo, murha eikä edes surma, vaan -  huolimattomuus.

Huolimattomuus? Voiko lapsen kidutus olla huolimatonta? Millaista sitten on huoliteltu lapsen kidutus? Onko se sellaista, että annostellaan höyrymopin tulikuuma höyrysuihku hieman lyhyemmäksi, pienemmäksi, haaleammaksi vai mitä? Tässä kohden ihminen putoaa tuomarin ajatusjuoksun ja sananvalinnan ulkopuolelle. 

Rikollista suojellaan Suomessa muutenkin kaikin tavoin jo ennen tuomiotakin, vaikka rikos olisi satavarmasti tehty. Mediassa ei julkaista kuvia, ei nimiä, ei ihonväriä, ei mitään, mistä rikollisen tai epäilyksenalaisen voisi tunnistaa. Tästäkin tappajapariskunnasta julkaistiin vain niskakuvia. 

Tekijät ovat suojellumpia kuin tapetut, murhatut, kiusatut, kaikki uhrit yhteensä. Lainrikkojille on omat suojeluohjelmansa, ja esimerkiksi koulukiusaajia keskustelutetaan yliymmärtävässä hengessä, kun  heidän uhreilleen saatetaan edelleen näyttää useimmiten ovea: tuosta ulos ja toiseen kouluun. 

Julius Kivimäet - 30 000 tietomurtouhria - saavat juosta vapaana ja leikkiä kissaa ja hiirtä poliisin kanssa tutkintavankeutensa aikana. - Oli vähän muita kiireitä, dinnerijutut olivat kesken, naureskeli Kivimäki, kun hänet vihdoin saatiin kiinni. 

Näille psykopaattisille rikollisille, nauraville Kivimäille ja lapsenkiduttajille toivoisi joinain hetkinä amerikkalaistyylisiä elinkautisia rangaistuksia ja oranssia vankipukua päälle. Ja sitä ennen nimet ja kuvat mediaan. 

(Maalaus (osa),  Roger van der Weyden)