Valistusta pojille

  

 

Inti Chavez Perez on ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja seksuaalikasvattaja. Hänen palkittu kirjansa Respektiä - seksikirja pojille, ilmestyi suomeksi vuonna 2019. Se sai hyvän vastaanoton mm. Helsingin Sanomissa ja Ylen sivuilla. Esittelyissä ei tuolloin ollut mainintoja teoksen konkretiasta tai kielenkäytöstä, joista nyt on noussut kohu vanhempien keskuudessa ja poliitikkojen some-merkinnöissä. 

Mainittakoon, että teosta on meillä jaettu yläkoulujen kirjastoihin. Yläkouluissa ikähaitari on noin 13 - 15, mutta peruskouluhan käsittää myös alakoulun, usein samassa rakennuksessa. Kirjasto on täten yhteinen ja avoin koko peruskoululle, eli teokset ovat käsittääkseni tarjolla jo seitsenvuotiaille. 

Täytyy sanoa, että itsekin hätkähdin lehtien ja eri some-merkintöjen esimerkkejä oppaan kielenkäytöstä:

Kuinka kullin saa syvälle suuhun!

Kuinka saan hyvän kalukuvan?

Kun alkaa tuntua mukavalta, voit yrittää ujuttaa banaanin syvemmälle ja syvemmälle suuhusi ja yrittää huijata yökkäysrefleksiä.

Mihin lapsi tarvitsee hyvää kalukuvaa? Mihin lapsi tarvitsee tietoa kullista suussaan? Eikö tämä herätä ahdistusta lapsissa, joilla nykyään on erilaisia herkkyysdiagnooseja ja ahdistustiloja?  Jos Händelin oratorio ahdistaa pientä koululaista ja eritoten hänen äitiään, niin eikö kikkeli lapsen suussa? Tai yökkimisrefleksin välttämisen opetteleminen seksiaktissa? Tai dickpickin ottaminen? 

Respektiä-teoshan on Juha Hurmeen suomentama. Uskon hyvinkin, että suomennos on hyvä ja ruotsinkielisen alkuteoksen henkeä noudattava. Hurme on mestari kielenkäytössä, ja  hurmaannuin esimerkiksi hänen Nyljetyt ajatukset -teoksestaan. 

Uskon myös siihen, että lapselle tulee antaa asiallista tietoa seksistä, jos hän haluaa ja on kiinnostunut saamaan siitä. Toivon kuitenkin, että sitä ei tehtäisi kaveripohjalta, kuten Perez tekee, sillä lapsi ei ole aikuisen kaveri - lapsilla on jo omat kaverinsa. Asiatyyli puree lapseen usein paremmin kuin mielistelevä alaslaskeutuva kielenkäyttö. Asiatyyli luo myös turvaa ja luottamusta itse asiaan. Kyllä kulli on penis lapsellekin ja kalukuvaan usuttaminen on tarpeeton ohje aikuisen kehotukseksi lapselle.

Se mikä tässä Respektiä-asiassa on hyvää, on se, että kirja on kirjastossa itse valittavissa, ei oppikirjana  pakkoluvussa - paitsi sillä äidinkielentunnilla, josta nämä valitukset lähtivät liikkeelle. 

Entisenä äidinkielenopettajana ymmärrän tämän äidinkielenopettajan toimet kyllä hyvin. Hän halusi herättää monipuolista ja moniarvoista keskustelua nuoria kiinnostavasta seksistä. Olisin itsekin voinut menetellä näin. Viittaan tässä erään toisen asteen opiskelijan suulliseen ja rohkeaan esitykseen pornosta  jo 2000-luvun taitteessa.

Olen nimittäin vakuuttunut siitä, että nämä kullinimemiset ja kalukuvaukset ja banaanivertaukset herättävät lasten ja nuorten keskustelussa hyvinkin kriittisiä kyseenalaistamisia sekä itse asiasta että teoksen kielenkäytöstä. Paljon hyvää ja asiallista valistustahan teoksessa mitä ilmeisimmin kirjan esittelystä päätellen on, huolimatta siitä, että  jokin tässä kuviossa nyt myös ontuu. 

Magdalena ei nyt tanssi

Finlandia-palkittu lasten- ja nuortenkirjailija Magdalena Hai ei nyt tanssi. Hän kuuluttaa antavansa pitkät presidentin itsenäisyyspäiväjuhlien kutsulle, koska hallituksessa on persuja, ja etenkin Wille Rydman. 

Hai ei suvaitse äärioikeistolaista, rasistista politiikkaa harjoittavaa hallitusta, joka ajaa köyhät leipäjonoihin. Leipäjonoja tosin Suomessa on ollut jo useita vuosia, pitkinä kiemurtelevina nauhoina. Muistamme lehtikuvat  jo edellisten hallitusten ajoilta. Mutta siis, nyt on persut. 

Magdalenalla on täysi oikeus halveksia demokratiaa ja kansan ääntä ja olla oikeassa. Tästä ei ole kahta sanaa. Herää kuitenkin kysymys, miksi Finlandia-palkinto vuonna 2023 nykyisen hallituksen aikana kelpasi hänelle. Onhan palkinnon synnyssä Suomen kirjasäätiön lisäksi valtiollakin ollut sormensa pelissä. 

Protesti nyt olisi johdonmukaisempi, jos Hai olisi kieltäytynyt jo tästä Finlandia-palkinnosta, ja vieläpä yhtä äänekkäästi kuin itsenäisyyskutsusta. Ehkä Magdalena on ottanut huomioon myös sen, että osa kansasta alkaa boikotoida hänen kirjojaan. Ja sen, että toista kutsua linnaan ei enää tule, kun näin näkyvästi osoittaa halveksuntansa presidentin huomionosoitukselle. 

Tämä Hain osoittama suvaitsemattomuus on tässä ajassa tyypillistä. Se on alkanut saada hyvinkin jyrkkiä muotoja ja näkyy lisääntyvänä ahdasmielisyytenä kaikkea sitä kohtaan, jota ei yleisesti pidetä vasemmistolaisena tai vihertävänä ajatuksena.  Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että rautasaappaat kopisevat kiihtyvää tahtia, demokratiaa ja sananvapautta uhkaavat sensorit ja kotitekoiset tuomarit. Jäämme odottamaan itsenäisyyspäivän kuokkavieraita ja hevosten huiskijoita. Rauhanmiehiä ja sovinnonhierojia ei nyt synny.

Suvaitsevuuden rajat?

 

”Kulttuurin tuntemus on ohutta, uskontojen tuntemus vielä ohuempaa. Tuntemusta ei edistä se, että alamme varoa joko historiaa, uskonnollisia vaikutteita tai molempia. On järjetön lähtökohta ajatella, että lapsille on tuhoisaa olla tekemisissä eri uskontoihin liittyvien vaikutteiden kanssa.

Nyt olisi syytä lyödä jarrua; tarkastella lapsen uteliaisuudella eri ilmiöitä, nauttia kulttuurista ja ihmetellä yhdessä niitä taustoja, joista eri teokset saavat vaikutteita, opetella tervettä dialogia, jos oma maailmankatsomuksemme törmää johonkin toiseen. 

Suomessa emme pääse pakoon luterilaista taustaamme, siksi on hyvä tuntea se. Turvallisinta se on tehdä yhdessä muiden kanssa eli vaikkapa kouluissa. Pitäisikö olla huolissaan? Pitäisi, nimittäin meistä aikuisista.”

Näin kirjoittaa väitöskirjatutkija Anu Morikawa tänäisessä Helsingin Sanomissa. Viisas näkökulma: kipupiste tässä koulun konserttikohussa ja 1 500 euron korvauksessa ateistiäidille ei ole uskonnon työntyminen esiin, vaan aikuisten ihmisten kulttuurintuntemuksen puute.

Ongelma ei todellakaan ole Jeesuksen nimen putkahtaminen näkyviin, ei uskonnollisten viitteiden näkyminen musiikissa ja eri taiteenlajeissa. Koko kulttuurihan lepää uskontojen päällä, alla ja keskellä. Uskonnot ovat aina kulkeneet ihmisen matkassa aina varhaiskulttuureista lähtien. Eivätkä ne nytkään ole kuolemassa. 

Tragikoomiseksi asian tekee se, että tätä nyt esiin putkahtanutta ahdasmielisyyttä tapaa suvaitsevaisiksi julistautuneiden ihmisten joukoissa. Tästä ei ole kahta sanaa, sillä juuri tällä taholla ovat tämän asian kapeimmat katsantokannat. Poliittisesti tätä tahoa ei voi tarkoin rajata, mutta katseen voi suunnata kenties vihertävään vasempaan, sillä siellä taholla uskonnottomuutta on kannatettu vasemmistolaisuuden ja vapaan suvaitsevuuden yhtenä elementtinä. 

Korostan - uskonnottomuudessa ei ole mitään pahaa. Se on jokaisen oma valinta ja siihen on jokaisella oikeus. Puhun tässä  lieveilmiöstä, joka usein liittyy juuri tähän asiaan.

Mitä siis on sellainen suvaitsevaisuus, joka lyö rumpua monimuotoisuuden, moniarvoisuuden, monikulttuurisuuden puolesta, mutta kuitenkin teilaa kulttuurin monimuotoisen ja moniarvoisen pohjan ja haluaa kieltää sellaisen taidekulttuurin, joka ei mahdu omaan maailmaan? - Kun minä en suvaitse satuolentoja, minun lapsenikaan ei saa suvaita eikä tutustua asiaan. 

Voisi kysyä jopa, onko uskonnottomuuden valitseminen omalle lapselle yhtä lailla tuputtamista kuin uskonnonkin? Voisiko lapsen antaa kasvaa vapaasti kulloisessakin valtakulttuurissa ja antaa hänen myöhemmin valita itse, mihin haluaa osallistua ja mihin ei? Voisiko lapseen siis luottaa ilman hänen mielensä ohjaamista tiettyyn suuntaan? Voisiko näyttää koko valintatarjottimen?

Oikeasti  tämä yhdenvertaisuusvaltuutettujen valvoma yhteiskunta jopa pelottaa. Sitä kokee nykyisen sensuurihaluisen ilmapiirin vakavaksi uhaksi taiteen ja kaiken ilmaisun vapaudelle. Rautasaappaat kopisevat.  Tätäkö aikuiset oikeasti haluavat ajaa? Vihervasemmisto? Sekö uskoo poliittisiin satuihin, mutta haluaa kieltää ihmisiltä henkisemmät sadut?

Lopuksi - eikö ole kiinnostavaa, miten erilaisia tulkintoja maineikkaat taiteilijat tämänkin jutun kuvissa ovat esittäneet Raamattu-kirjan Maria Magdaleenasta? Häntä  mainitaan mm. syntiseksi huoraksi ja toisaalta Jeesuksen mielitietyksi. Tämä voisi kiinnostaa oppilaitakin. Jos suvaitaan.

(Maalaukset Albert Edelfelt, Kristus ja Mataleena; Tintoretto, Magdalan Maria)