Tähtitoimittajat lomalla

 

Huomaa, että tähtitoimittajat ovat lomalla. Ei yhtään kunnon juttua. Vain yksi tutkiva journalisti on liikkeellä, ja hänenkin  seikkaperäinen selvityksensä on masentava: kansalta murska-arvostelu hallitukselle ja eritoten Petteri Orpolle. Vain Stubbin muinainen hallitus saa huonomman arvion kansalta. Sanna Marin on kyselyn mukaan Suomen suosituin ja paras pääministeri. 

Mietin, johtuuko Marinin suosio hänen maailmanmaineestaan. Hänen aikanaan merkittävät tapahtumat olisivat nimittäin mitä todennäköisimmin tapahtuneet ilman häntä ja hallituksen aina hivenen myöhässä olleita päätöksiäkin: koronasta selviäminen - kaikki maat selvisivät hengissä, Natoon liittyminen - oliko se lopulta Niinistöstäkin hieman riippuvainen, Ukrainan tukeminen - niinhän kaikki maat tukivat, työllisyyden kasvu - vai pääsikö Marin ratsastamaan Sipilän hallituksen juuri nousseilla työllisyysluvuilla.  Jäljelle jää oikeastaan vain iloinen rahankäyttö. Se taisi olla kansan mieleen. Vai mitä arvelette?

Nyt ei sovi lehdissä revitellä silläkään, että talous on jo kääntynyt nousuun, ja ihmisillä on setelit jo tyrkyllä isoillekin ostoille ja iloiselle kulutukselle. Ei, nyt mässäillään edelleen lapsiperheköyhyydellä ja järjestötukien lopettamisella. 

Masentavien sisäpoliittisten uutisten lisäksi media on täynnä jalkapallouutisia ikään kuin se muka olisi yhtä upea laji kuin kunnon jääkiekko. Kun ei vaan kiinnosta hikisten rastatukkaisten miesten ryntäily nahkakuulan perässä ja yleisön aaltoilu maalintekopuolella. 

Vaan onneksi oli Pride ja hauskat kuvat Tom of Finland -tyypeistä ja värikkäistä ihmisistä. Ja ne pullukkamahaiset tukevaniskaiset naamiomiekkoset talouspaperirullineen siinä seksikeinussa. Jotakin uutta vaihteeksi. Mitähän ensi vuonna keksitään? Olisiko lapsillekin jotakin? Ja osallistuukohan uusi hallitus ministereineen iloiseen katujuhlaan? 

(Maalaus Rafal Olbinski)

Asenteet sateenkaariväkeä kohtaan

 

Asenteet sateenkaariväkeä kohtaan ovat koventuneet, sanotaan Helsingin Sanomien artikkelissa. - Saatetaan sylkeä perään ja vetää turpaankin, kertoo haastateltu. 

Minusta tässä on asian ydin. Mistä sylkijät ja turpaanvetohaluiset voivat tietää jonkun ihmisen kuuluvan johonkin tiettyyn ryhmään? Eikö valtaosa erilaisista ryhmistä elä sellaista arkielämää, jossa seksuaalisuus- ja sukupuoliasioista ei niinsanotusti tehdä numeroa, vaikka niitä ei enää salattaisikaan? Tuntemani ja tietämäni seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät yksikään erotu muista kadullakulkijoista millään erityisellä tavalla. Eivätkä he osallistu kaupunginpuistossa pidettyihin Pride-tapahtumiin, vaikka useimmat kaupunkilaiset tietävät heidän suuntautumisensa. Olen tulkinnut asian niin, että he eivät halua erottautua ryhmiksi vaan haluavat sulautua ihmiskuntaan, ihmisyyteen. Samanlaisia olentojahan me kaikki luodut tai rannalle ryömineet olemme, oli meillä sitten kummoiset värkit jalkovälissä ja pääkopassa. Miksi pitäisi polarisoitua alalajeihin, joilla ei lopulta ole merkitystä? 

HS:ien artikkelissa on videokuva sateenkaari-ihmisestä, joka heiluttaa ihmisiä vilisevässä asemahallissa isoa värikästä sateenkaariviuhkaa kirjava kirkas sateenkaarikuvioinen reppu selässä. Muilla on ilmeinen kiire ja määränpää, mutta tämä sateenkaari-ihminen ikään kuin vaatii heiltä jotakin siinä heiluessaan ja käsiään kohotellessaan. Hän tekee seksuaalisuudestaan numeron. 

Mitä tästä pitää ajatella? Tyyppi ärsyttää minua, kuten kuka tahansa millä tahansa huitova ja heiluva ihminen tai vaikkapa tilausmyyjä, joka soittaa puhelimeeni. Miksi hän ei anna ihmisten olla rauhassa? Miksi Pride hyppii silmille? 

Kovin mielellään Pride-väki tulkitsee Prideä ja nyt kaikkialla esiin pomppaavaa sateenkaarirekvisiittaa kohtaan osoitettuja mielenilmauksia ja närkästyksiä vihaksi itse ryhmiä kohtaan. Minun on vaikea nähdä näin tätä asiaa. 

Eikö se aggressio kuitenkin kohdistu itse Pride-ilmiöön, sen poliittishenkiseen kiihkeytymiseen, - ellet ole meidän puolella, olet meitä vastaan -aatteeseen. Suljetaan kokonaan pois ne, jotka eivät halua osallistua tapahtumaan, kuten joitain puolueita pari vuotta sitten. Tai tuomitaan urheilija, joka ei tahdo pelata Pride-asu päällä. Minua ainakin jopa pelottavat tällaiset jyrkät liikkeet, ja koen ne ahdistaviksi. En ole koskaan ymmärtänyt muutenkaan blokkaamisen ajatusmallia: suljetaan omasta piiristä pois ne, jotka ajattelevat eri tavoin. Tuohan on henkinen kuolema: Rajaan maailmani, koska tietouteni on valmis. Piste. 

(Maalaukset Marc Chagall)

Mainiota, Sofia!

Nyt täytyy antaa Sofia Virralle tunnustusta tarkkanäköisyydestä. Hän on hoksannut, kuinka puolueen jäsenmäärää laajennetaan ja äänimäärää kasvatetaan pikavauhtia lähestyvissä vaaleissa. Tietysti menemällä lähelle kansalaisia, sitä osaa, joka ei yleensä takamustaan sohvalta nosta yksien vaalien takia, vaan syö mieluummin sipsejä energiajuoman siivittämänä sohvannurkassa tositeeveetä katsellen. Menkää ja tehkää perässä, Antti Lindtman, Minja Koskela, Riikka Purra ja Petteri Orpo! Sofia näyttää, mistä päästä kana pissii. Politiikka on tekoja, ei toiveita, eikä politiikkaa tehdä empatialla eikä aina järjelläkään! 

Sitä paitsi, myös Lindtman ja Orpo ovat pikapuoliin esiintymässä televisioviihteessä, Kokkisodassa, jota kuvattiin huhtikuussa ja esitetään myöhemmin. Vielä ei siis tiedetä, kumpi sodan voitti, Antti vai Petteri, mutta veikkaan Anttia siitä syystä, että hän ratsastaa ohjelmassa pescovegetaarisella ruokavaliolla, eli puna- ja kanalihattomalla aterioinnilla. Se tehonnee varsinkin nuorempiin äänestäjiin, jotka ratkaisevat voittajan ohjelmassa. 

Ja muistissa lienee vielä Martti ja Eeva Ahtisaaren esiintyminen legendaarisessa Tuttu juttu -ohjelmassa vuoden 1994 presidentinvaalin alla. Leikkimieliseen parisuhdevisailuun osallistui myös  Elisabeth Rehn puolisoineen. Ohjelman sanottiin vaikuttaneen myönteisesti Ahtisaaren valintaan presidentiksi. Mikäli Sofia Virta pärjää Erikoisjoukoissa, kenties jopa voittaa, voidaan sen olettaa vaikuttavan  myönteisesti, jopa raketin lailla Vihreiden vaalitulokseen. Jäädään siis odottamaan Sofian paluuta ohjelmasta työnsä ääreen eduskuntaan. Veikkaan, että sieltä tupsahtaa räväkkä ihminen, joka ei anteeksipyytäviä lausuntoja esittele. Lippis päässä ja kohti lehtijuttuja, mediaa ja somea.

Mitä muuten someen tulee - eli asiasta toiseen, siunatuksi lopuksi -  on esitetty nuorille somekieltoa, ja käsittääkseni asia on hallituksen listalla, Grahn-Laasosen papereissa. Nyt täytyy sanoa, ahkerana entisenä lapsilukijana ja äidinkielenopettajana, että en kannata minkäänlaisia lukurajoituksia lapsille enkä nuorille, sillä lukevat ne kuitenkin. Minäkin luin lapsena Kallea, Jallua ja Kama Sutraa, enkä saanut sieluuni vammoja enkä hypännyt vielä teini-iässäkään kenenkään punkkaan sekstaamaan. Luin myös Kollaa kestää ja muita julmia sotatarinoita,  muskettisoturit ja murhajuttuja, ja tietenkin ne klassiset satukirjat, tyttökirjat ja poikakirjat. Uskon, että enemmän haittaa on kielloista ja rajoituksista. Tärkeintä lienee vain se, että antaa lapsilleen aikaa ja rakkautta ja ne tarpeelliset esimerkit ja ohjeet muiden ihmisten kunnioittamiseen ja huomioonottoon. Vastuu on vanhempien, ei yhteiskunnan, etenkään koulun.

(Makrokuva ötökästä, Iines)