Diagnooseja

 

Pystytkö sinä tämän  Piero di Cosimon maalauksen perusteella sanomaan, mikä sairaus tällä punahattuisella miehellä mahdollisesti on? Jos uteliaisuutesi heräsi, olet jo varmaan klikannut kuvan suureksi ja havainnut jotakin. Kerron tekstin lopussa, mistä sairaudesta on kyse.

Tällä viikolla olen törmäillyt erilaisiin diagnooseihin, mediassa ja kirjallisuudessa, miksei reaalielämässäkin. Näissä kaikissa löydöissäni on perimmältään kyse ihmisen moninaisuudesta, ja paljolti alati kiinnostavasta ihmismielen psykologiasta. 

Hiljakkoin valittiin uusi Miss Suomi, Veera Grönlund, joka ensi töikseen ilmoitti olevansa panseksuaali. Tiesin, että ”pan” viittaa johonkin kaikkeuteen, laajaan ja maailmoja syleilevään asiaan, kuten vaikkapa pandemia. Mutta panseksuaalisuus? Eikö termi mene päällekkäin biseksuaalisuuden kanssa, joka tarkoittaa seksuaalista vetoa miehiin ja naisiin? Ilmeisesti panseksuaalisuudessa tunnetaan vetoa myös muunsukupuolisiin ja kaikkiin variaatioihin, mitä moninaisuutta  biseksuaali sitten taas ei tunne? Vai miten se menee? En kysy tässä, kuuluuko skaalaan myös lainvastaisina pidettyjä seksuaalisen halun kohteita. Asia kuitenkin jää avoimeksi ja hieman kutkuttaa, osaako panseksuaalin mieli erottaa tässä sopimattomat himon kohteet.

Lisää diagnooseja. Nimittäin eräällä keskustelupalstalla oli keskustelu, jossa haukuttiin Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kurosen puhetapaa, värisevää ja ”itkuista” ääntä. Oli julmia ja rumia kommentteja, joissa pilkattiin törkeästi Kurosta. Onneksi oli myös asiasta tietäviä kommentteja, joiden mukaan Antti Kurosella on harvinainen puhesairaus, dysfonia spasmodica. Tässä kohden riemastuin. Kyseessä on nimittäin sama puhesairaus, jota minäkin poden ja jonka takia pääsin - tai jouduin - työkyvyttömyyseläkkeelle, sinniteltyäni ensin osatyökyvyttömyyseläkkeellä vuoden verran. Kyseessä on neurologinen sairaus, jossa äänihuulet kramppaavat eli spasmaavat puhuttaessa. Ainoa hoito ovat botox-ruiskeet, joiden kesto on muutaman kuukauden, jonka jälkeen pistos kaulan läpi suoraan äänihuuliin uusitaan.  Toivon itse Antti Kuroselle pitkää uraa puhuvana ulkomaantoimittajana. Opettajana työ ei kävisi, koska puhua pitää jopa kahdeksan tuntia päivässä ja koska oppilailla on oikeus kuulla sujuvaa puhetta.

Kolmas diagnoosi on lukemassani kirjassa, jota lopettelen parhaillaan: Janiina Lammi, Tiikeri, erityisen tytön tarina. Tyttö on Emmi, hyvin aggressiivinen ja erikoinen lapsi, joka puree äitinsä posket mustelmille ja hakkaa häntä, ja äiti ottaa kaiken vastaan hymyillen ja kutsuen tyttöään lintuseksi, vaikka tyttö tekisi mitä. Itsestäni tuntuu, että äiti ei aseta tytölle mitään rajoja eikä velvoitteita, ja antaa tytön päättää kaikesta. Aivan kirjan loppupuolellakaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että äidin hellä ja ylenpalttisen paapova ote tyttöön on ollut oikea. Olen juuri tulossa kirjan loppuhuipennukseen, siihen kun äiti saa kuulla, että tytöllä on diagnoosi: ADD, joka tarkoittaa ADHD:n yhtä lajia. Nykyään käsittääkseni tähän neuropsykiatriseen häiriötilaan on olemassa lääkitys, jota nuorillekin tarjotaan. 

Yleisesti ottaen ADHD-diagnoosien määrä on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2020 ja 2024 välillä. Nuorissa heitä oli noin 60 000. Koko maailmassa heitä on  noin 130 miljoonaa lasta. Dysfonia spasmodicaa sairastavia on noin 80 000 - 560 000 sairastavaa koko maailmassa. Panseksuaaleja on 1 prosentti maailman väestöstä.

Ja lopuksi lupaamani paljastus yllä olevasta maalauksesta. Punahattuisella miehellä  on ohimosuonen pullistumana - suurenna kuva - näkyvä tulehdus,  verisuonisairaus, vaskuliitti, jonka muita oireita en tässä ryhdy listamaan. Itselläni kun ainakin on taipumus löytää kaikki luetellut oireet milloin mistäkin kauheasta sairaudesta omasta kehostani.

(Maalaus Piero di Cosimo)

Bloggerkin pätkii

 

Pari päivää on tämä Bloggerin blogialusta seissyt, ollut jumissa kommentoinnin osalta. Kommentit eivät ole julkistuneet käsittääkseni missään Bloggerin blogissa. Illemmalla pari omaani pääsi läpi, ja nyt aamuvarhaisella taas ei. Blogger seisoo. Itse blogitekstit julkistuvat kivuttomasti. Tämä siis tiedoksenne: kommenttien jumiutuminen ei johdu teistä tai teidän laitteistanne. Toivotaan, että Blogger pystyy korjaamaan harmittavan vian kokonaan.

Syys etenee, ruskaa näkyy jo paikka paikoin. Muuttolintuauroja en ole vielä nähnyt ainoatakaan, en ole edes kuullut kurkien tai hanhien kiihkeitä kutsuhuutoja. Venetsialaiset on vietetty, raketit ammuttu ja teinit mellastaneet isoissa kaupungeissa. 

Valtiovarainministeri Riikka Purra on jakanut pirtelöohjeensa, mikä on suivaannuttanut yhden köyhän naisen: tuommoiseen sotkuliin ei köyhällä ole varaa, on nainen kommentoinut ministerin Instagramiin tyhjät minttuviinapullot kaappinsa päällä. Tähän on ministeri vastannut täpäkästi viittaamalla kommentoijan minttuviinoihin, ja sekös on suivaannuttanut muut. Ei ministeri saa!

Minulla on tähän hyvä selitys, sama jota käytettiin pääministeri Sanna Marinin tekojen selityksiin: ministeri vain ravistelee instituutiota. Annetaan siis nyt yhtä auliisti ministeri Purran pätkiä raparperia pirtelöön ja ravistella instituutiota kuin ministeri Marinin aikoinaan. Vai mitä?  Onko boomeriksi haukkuminen parempaa ravistelua kuin minttuviinaan viittaaminen? 

Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi

 

On mielenkiintoista havaita, miten tarkasti Vasemmistoliitto on pysynyt juurillaan. Kun ikivanhassa vaalijulisteessa SKDL hehkuttaa verojen suuntaamista rikkaille, mennään tänä syksynä samalla vaaliteemalla kohti kevään vaaleja. 

Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela on ehdottanut 9 miljardin edestä veronkorotuksia, mm. miljonääriveron ja perintö- ja lahjaveron korotuksia ja veroprogression kiristämistä työtä tekeviltä. Tämä kaikki maassa, jossa progressio on jo maailman korkeimpia ja miljonäärejä  on harvassa.

Vasemmistoliittohan haluaa perua useimmat nykyhallituksen leikkaukset, joten miljardeja tuleekin löytyä. Vaan riittävätkö nämäkään yhdeksän miljardia kuittaamaan Suomen  velat korkoineen, jos leikkaukset perutaan? Onko jossain taikaseinä? 

Ja mitä tekevät Suomen miljonäärit ja muut rikkaat ja hyvätuloiset, jos he joutuvat moninkertaistamaan verotaakkansa Minja Koskelan haluamalla tavalla? Tuleeko meille enää ensimmäistäkään  ulkomaalaista asiantuntijaosaajaa, jos verot vievät lähes puolet palkkatulosta? Jo nyt Suomen maailman kirein tulovero on mainittu yhdeksi poismuuton syyksi. Monilla ulkomaalaisilla kun on sellainen käsitys, että palkasta kuuluu leijonanosa ansaitsijalle itselleen eikä valtiolle.

Myös sosiaalidemokraateilla on veronkorotushaluja. SDP esittää Lindtmanin suulla viideksi vuodeksi määräaikaista, noin miljardin suuruista veroa, joka on ehtinyt herättää  hilpeyttä Kummelien ”Penan keksintönä” - puolustusvero. Käytännössähän puolustusvero on sumuverho, paketti joka sisältää kiristyksiä hyvätuloisten palkkojen verotukseen. 

Koskela sanoo, että pitää noudattaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouden hoitamisessa, joten siksi rikkaiden tulee vuorostaan osallistua talkoisiin. Köyhät ovat jo osallistuneet. Tämä on tietysti kaunis ajatus. En usko, että kukaan on eri mieltä tästä humaanista periaatteesta, jonka pohja on kristillisessä etiikassa ja Jeesuksen sanoissa: Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivasten valtakuntaan. Onkin mielenkiintoista havaita, miten uskonnollinen pohja Koskelan sanoissa on, koska toisaalta uskontoa ei käsitykseni mukaan hyväksytä vasemmistossa juuri ollenkaan, vaan pidetään satuna.

Voidaan kai kuitenkin kysyä, ovatko sosialismiin perustuvat yhteiskuntamallit onnistuneet kristillisen etiikan harjoittamisessaan. Onko paratiisia ollut yhden yhtäkään? Marxin malli?  Neuvostoliitto Stalineineen hajosi, Kiina, Pohjois-Korea? Onko kansa näissä ollut onnellista? Ja mikä kiinnostavinta: uskooko puheenjohtaja Minja Koskela oikeasti siihen, että riisumalla Suomen harvat miljonäärit ja rikkaat yleinen  yhteiskunnallinen hyvinvointi leviäisi ja lisääntyisi?