Oikeus omaan kulttuuriin?

 

Olen usein täälläkin sanonut, että tunnustaudun feministiksi heti, kun feministit  alkavat puhua maailman sorretuimmasta naisryhmästä, musliminaisista ja heidän  asemastaan. Vielä ei ole tämä päivä tullut, valitettavasti. Tätä on vaikea ymmärtää eikä asiaa voi mielestäni kuitata sillä kliseellä, että muslimeilla on oikeus omaan kulttuuriinsa ja perinteisiinsä, joita muiden tulee kyseenalaistamatta kunnioittaa.  

Euroopan parlamenttihan äänesti viime torstaina Strasbourgissa päätöslauselmasta, jossa tuomitaan islamistinen soluttautuminen, jonka tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja,  demokraattisia instituutioita ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Lauselma hyväksyttiin äänestyksessä äänin 381 -  167. Tyhjää äänesti 15.

Suomalaisista mepeistä lauselmaa vastaan äänestivät Maria Guzenina, Eero Heinäluoma, Li Andersson, Jussi Saramo, Merja Kyllönen, Ville Niinistö, Maria Ohisalo ja Sirpa Pietikäinen. 

Eli mainitut mepit ovat sitä mieltä, että naisia saa kohdella edelleen keskiaikaisten kulttuuristen tapojen mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että he  ovat miehen omaisuutta ja vailla omaa näkyvää persoonaa, jolla voi  olla omia haluja ja tarpeita. Naiset saa meppien mielestä siis edelleen keskiaikaiseen tapaan peittää, kaavuttaa, hunnuttaa, asettaa moskeijojen takariviin, keittiöön vailla koulutusta, toisiksi vaimoiksi, syypäiksi  jos heidät raiskataan, tapetuiksi jos miehen kunniaa loukataan vaikkapa eroamalla hänestä. 

Kaiken tämän edellä mainitut suomalaismepit tulivat siis hyväksyneiksi. Minun on vaikea uskoa jatkossa näihin meppeihin ja heidän todellisen henkisenkään sivistyksensä tasoon. Ovatko he oikeasti sokeita vai kylmiä? Onko heillä otsaa tämän äänestyksen jälkeen hyvesignaloida maahanmuuttajamiesten pöydissä ja moraaliposeerata näiden naisten rinnalla? Jos olisin Sanna Marinin itsevarmuudella varustettu yksilö, kysyisin heiltä suoraan, että ettekö te edes häpeä.

Sinä päivänä, kun Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyy julkisesti median välityksellä, miksi musliminainen ei ole muslimimiehen kanssa yhdenvertainen täällä Suomessa, demokraattisessa sivistysmassa, jossa laki kieltää naisen syrjimisen sukupuolen perusteella, - sinä päivänä liityn feministien riveihin ja näen yhdenvertaisuusvaltuutetun palanneen juurilleen. Ja sinä päivänä uskoni suomalaiseen sosiaalidemokratiaan saattaa palata.

Uudet silmälasit

 

Tarvitsen uudet silmälasit. Huomaan, etten näe selkeästi sanaristikon pientä piirrettyä vihjekuvaketta. Ja kirjaa lukiessa joudun ”asettelemaan” näöntarkkuuteni oikealle levelille. Sitten sujuu, silmät mukautuvat. 

Olen miettinyt, johtuuko näön mahdollinen huononeminen joko liiallisesta näyttöruutujen  tuijottelusta tai alkavasta kaihista. Monelta tuttavaltani on nimittäin leikattu kaihi, onnistuneesti. Yksi sanoi, että sai heittää silmälasit nurkkaan sen jälkeen. Toisaalta minulle on sanottu, että alkava kaihini on vähäinen ja että riittää, että käyn parin vuoden välein tarkistuksessa. Mihinkään leikkausjonoon en kuulemma pääsisi.  

Olen miettinut myös älylaseja, joihin voi kirjoittaa. Mitenkähän se kirjoittaminen tapahtuu? Voinko kirjoittaa ajatuksen voimalla vaikka kannon nokassa istuskellessani, vai onko laseissa mukana jokin lisävaruste, johon sormin naputellaan vaikkapa puhe? Miten se tekniikka menee, miten tekstinsyöttö tapahtuu?  Ja ennen muuta, mitä kaikkea kivaa älylaseilla voi tehdä? 

Voisin kuvitella, että opetustyössä älylasit olisivat mainiot. Voisi pitää sujuvasti kokonaisen oppitunnin, jonka on etukäteen huolellisesti valmistellut. Voisi puhua yleisöä vakuuttavasti silmiin katsoen. Vai menevätkö puhujan silmät kieroon, kun lukee lasin pinnalta tekstiä? Entä jos tekstinsyöttö tilttaa kesken tärkeän tilaisuuden?

Sitäkin mietin, että opiskelutilanteissahan aukeavat rajattomat mahdollisuudet syöttää laseihin tietoa ja tärppejä tenttejä ja pääsykokeita varten. Pelottavaa! 

Tekoäly mullistaa kaiken. Jotenkaan en silti pelkää tekoälyä enkä usko siihenkään, että tekoäly kykenisi tuhoamaan ihmiskunnan. Uskon enemmän siihen, että ihminen, aistiherkkä olento,  havaitsee petoksen. Eri asia on, puhummeko enää petoksesta, kun tekoäly jyllää siellä sun täällä.

(Kuva Timur Yilmaz)

Diagnooseja

 

Pystytkö sinä tämän  Piero di Cosimon maalauksen perusteella sanomaan, mikä sairaus tällä punahattuisella miehellä mahdollisesti on? Jos uteliaisuutesi heräsi, olet jo varmaan klikannut kuvan suureksi ja havainnut jotakin. Kerron tekstin lopussa, mistä sairaudesta on kyse.

Tällä viikolla olen törmäillyt erilaisiin diagnooseihin, mediassa ja kirjallisuudessa, miksei reaalielämässäkin. Näissä kaikissa löydöissäni on perimmältään kyse ihmisen moninaisuudesta, ja paljolti alati kiinnostavasta ihmismielen psykologiasta. 

Hiljakkoin valittiin uusi Miss Suomi, Veera Grönlund, joka ensi töikseen ilmoitti olevansa panseksuaali. Tiesin, että ”pan” viittaa johonkin kaikkeuteen, laajaan ja maailmoja syleilevään asiaan, kuten vaikkapa pandemia. Mutta panseksuaalisuus? Eikö termi mene päällekkäin biseksuaalisuuden kanssa, joka tarkoittaa seksuaalista vetoa miehiin ja naisiin? Ilmeisesti panseksuaalisuudessa tunnetaan vetoa myös muunsukupuolisiin ja kaikkiin variaatioihin, mitä moninaisuutta  biseksuaali sitten taas ei tunne? Vai miten se menee? En kysy tässä, kuuluuko skaalaan myös lainvastaisina pidettyjä seksuaalisen halun kohteita. Asia kuitenkin jää avoimeksi ja hieman kutkuttaa, osaako panseksuaalin mieli erottaa tässä sopimattomat himon kohteet.

Lisää diagnooseja. Nimittäin eräällä keskustelupalstalla oli keskustelu, jossa haukuttiin Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kurosen puhetapaa, värisevää ja ”itkuista” ääntä. Oli julmia ja rumia kommentteja, joissa pilkattiin törkeästi Kurosta. Onneksi oli myös asiasta tietäviä kommentteja, joiden mukaan Antti Kurosella on harvinainen puhesairaus, dysfonia spasmodica. Tässä kohden riemastuin. Kyseessä on nimittäin sama puhesairaus, jota minäkin poden ja jonka takia pääsin - tai jouduin - työkyvyttömyyseläkkeelle, sinniteltyäni ensin osatyökyvyttömyyseläkkeellä vuoden verran. Kyseessä on neurologinen sairaus, jossa äänihuulet kramppaavat eli spasmaavat puhuttaessa. Ainoa hoito ovat botox-ruiskeet, joiden kesto on muutaman kuukauden, jonka jälkeen pistos kaulan läpi suoraan äänihuuliin uusitaan.  Toivon itse Antti Kuroselle pitkää uraa puhuvana ulkomaantoimittajana. Opettajana työ ei kävisi, koska puhua pitää jopa kahdeksan tuntia päivässä ja koska oppilailla on oikeus kuulla sujuvaa puhetta.

Kolmas diagnoosi on lukemassani kirjassa, jota lopettelen parhaillaan: Janiina Lammi, Tiikeri, erityisen tytön tarina. Tyttö on Emmi, hyvin aggressiivinen ja erikoinen lapsi, joka puree äitinsä posket mustelmille ja hakkaa häntä, ja äiti ottaa kaiken vastaan hymyillen ja kutsuen tyttöään lintuseksi, vaikka tyttö tekisi mitä. Itsestäni tuntuu, että äiti ei aseta tytölle mitään rajoja eikä velvoitteita, ja antaa tytön päättää kaikesta. Aivan kirjan loppupuolellakaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että äidin hellä ja ylenpalttisen paapova ote tyttöön on ollut oikea. Olen juuri tulossa kirjan loppuhuipennukseen, siihen kun äiti saa kuulla, että tytöllä on diagnoosi: ADD, joka tarkoittaa ADHD:n yhtä lajia. Nykyään käsittääkseni tähän neuropsykiatriseen häiriötilaan on olemassa lääkitys, jota nuorillekin tarjotaan. 

Yleisesti ottaen ADHD-diagnoosien määrä on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2020 ja 2024 välillä. Nuorissa heitä oli noin 60 000. Koko maailmassa heitä on  noin 130 miljoonaa lasta. Dysfonia spasmodicaa sairastavia on noin 80 000 - 560 000 sairastavaa koko maailmassa. Panseksuaaleja on 1 prosentti maailman väestöstä.

Ja lopuksi lupaamani paljastus yllä olevasta maalauksesta. Punahattuisella miehellä  on ohimosuonen pullistumana - suurenna kuva - näkyvä tulehdus,  verisuonisairaus, vaskuliitti, jonka muita oireita en tässä ryhdy listamaan. Itselläni kun ainakin on taipumus löytää kaikki luetellut oireet milloin mistäkin kauheasta sairaudesta omasta kehostani.

(Maalaus Piero di Cosimo)