Kevään ensimmäiset

 

On kylvetty kevään ensimmäiset siemenet. Lasimaljoissa on oreganoa, timjamia ja basilikaa. Riihimäen vihertävässä pönikässä ei ole kylvös, vaan kaupan nippu basilikaa hetikäyttöön. 

Huomatkaa, arvoisat lukijat, ihastuttava vanha ikkunalauta. Se on puupenkistä irrotettu lauta, kauniisti harmaantunut ja hakkaa mennen tullen Ikean lastulevyviritelmät. Harmikseni en muista tämän puupenkin nimeä. Siinä on  reiän kohdalla ollut lautasarvet, jotka on poistettu. Uskoisin ja jopa muistaisin, että penkki on jonkinlainen kankaankudontaan liittyvä työkalu. Viimeksi kun minulta oli vanhan työkalun nimi täällä kadoksissa, sain nopeasti asiantuntevalta lukijalta vastauksen: vyyhdinpuu. Jokin pukki tämä on. Olga-tädin käyttämä.

Sitäkin pitää harmitella, että asunnoissa ei ylipäänsä enää ole ikkunalautoja. Ihmisethän rakastavat kukkia ja kasveja, ja tarvetta laudoille olisi. Vanhoissa kaupunkien kivitaloissa on jäljellä niin leveitä ikkunalautoja, että ne käyvät penkeistä, ikkunasyvennyksissä voi istua ja katsella kaihoisasti ulos. Olisi kiva, jos huoneet lisäksi olisivat korkeat. 

Päivä pitenee vauhdilla. Se päivä, kun huomaa valon voittaneen pimeyden, on riemukas. Tänä aamunakin oli tullut taas kuusi minuuttia lisää valoa. Valon rakkauteni liittynee osin opettajuuteeni, jolloin laskettiin päiviä kesälomaan. Vieläkin elää sen kellon mukaan: kesäkuun koittaessa alkaa kesäloma mökkielämineen,  ja elokuun puolivälissä se loppuu ja kaupunki kutsuu. 

Jos minulla olisi vakituinen kumppani, eläisin varmaan vuosittain pari talvikuukautta jossakin eteläisessä maassa. Hurmaantuneena olen lukenut toimittaja Eija Wagerin kirjaa Tupaantuliaiset Italiassa. Hänhän toteutti haaveensa ja osti maapalan pienestä vuoristokylästä Como-järven länsirinteiltä, teetti puolilahosta navetasta tuvan, raivasi ja rakensi oman maaseutuidyllinsä. 

Yksin matkustavaa tai muuttavaa sorttia en ole tämän puhesairauden kanssa, vaikka pärjäänkin kyllä aivan hyvin, välillä jopa loistavasti. Olen oppinut puheessani asettamaan suuhuni sopivan mittaisia lyhyitä lauseita. Ja jos umpirehellinen olen, ilman puhesairauttakaan en ole yksin matkustavaa tyyppiä. - Vaan mitä on ihminen ilman haaveita?

****

Todettakoon lopuksi Ylen aamuinen vaaligallupin tulos, joka muuttui jännittäväksi: demarit ovat kirineet hyväksi kakkoseksi ohi perussuomalaisten, ja uhkaavat nyt kokoomuksen ykköstilaa kokoomuksen tipautettua hieman kannatustaan. Olisiko se katastrofi, jos saisimme Marin II:n? 

(Valokuva Iines 2023)

Nato nauloina pihassa

 Tämä on Kalevalasta, sen Iines-versiosta, kolmaskolmatta runo, 12 säkeistö:

"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa,

kyty kyinä kynnyksellä, Nato nauloina pihalla,

sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen,

kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla

Natoa kumartaminen, liittoansa arvominen."

Että tulisiko sitä nyt vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kumartamalla  kumartaa Erdogania, ettei se nyt vallan hiilly näihin Pohjolan pitoihin, joissa kumarrettavaa hirtetään viimeisen päälle ja poltetaan Koraania ja osoitetaan mieltä ulkomaanelävää kohtaan.

Ruotsissa on tapahtunut äkkikäännös.  Nyt suoritetaan musliminkin symbolinen hirtto eikä  ihmisoikeusvaltuutettu älähdä tästäkään puolesta mitään.  Tulisiko Turkille antaa kuitenkin maksuksi pari laihaa turkkilaista  toisinajattelijaa?

On silti Suomessakin innostuttu.  Ville Ranta rohkenee antaa Erdoganille neuvoja tänäisessä pilapiirroksessaan, vaikka muutoin meillä on hiljaista. Pelätään kai sitä, että Haaviston ja Niinistön on kohta  kumarrettava isojen edessä  otsansa maahan, hyvin opittuun malliin. 

Hankalaa vaan, että kun kumartaa itään päin, pyllistää länteen.  Eihän se sovi, kun yhdessä pitäisi mennä.  Kun aiempi lausunto yksinmenosta Natoon esitettiin aamulla niin illalla jo mennäänkin taas duona käsikkäin.

Niin tai näin, aina menee väärinpäin. Naton portit eivät taida aueta Suomelle tämänkään vuoden aikana. Toivokaamme, ettei Medvedevin lupaus ydinsodan aloittamisesta toteudu aivan heti. Sehän on kuulemma edessä, jos Venäjä häviää sodan Ukrainassa.

Minkähänlainen maailma olisi, jos päättäjinä olisi pelkkiä naisia? Nämä nyt nähdyt riidanhaluiset ukkelit vallan kahvassa kun älykäs, lämmin ja osaava nainen päihittäisi heittämällä. Toisaalta, kun miettii nykyistä hallituskomboa, niin ehkä kuitenkaan ei.

(Maalaus  A. Gallen-Kallela,

alemmassa kuvassa Medvedev ja Edelleen Kaikkeen Syypää)

Ihmisestä ei koskaan tiedä

 

Nämä kuvat toivottavasti piristävät mieltä kaamoksen keskellä. Otin ne mökin pihalta seuratessani poikasten lentoharjoituksia. Mielenkiintoista oli se, ettei poikanen pelännyt minua yhtään, vaan tuli melkein iholle, vesisaavin reunalle istumaan. 

Näin käy joka vuosi: poikanen ei pelkää ihmistä, ei edes oravanpoikanen. Johtuukohan se siitä, että vaistot eivät ole vielä kehittyneet vai siitä, ettei emo ole opettanut sitä pelkäämään?

Ei ihminenkään pelkää, ennen kuin on oppinut tarpeeksi maailman kamaluutta. Sanotaan, että lapsi alkaa vierastaa neljän viiden kuukauden iässä, jopa puolivuotiaana. Vierastaminen on merkki siitä, että kaikki on hyvin lapsen kehityksessä ja hän on oppinut luottamaan omiin vanhempiinsa, tai kasvattajiinsa, erottaa heidät vieraista.

Oma lapseni vierasti kahden kuukauden iässä, ja ajattelin, että jokin on vialla. Toisaalta hän teki kaiken muunkin etuajassa, paitsi kävelyn vähän yli vuoden ikäisenä. Luin hänelle Pikku Akkaa, seitsenvuotiaille tarkoitettua hauskaa lorukirjaa, kun hän oli puolivuotias sylitaapero. Hän hekotteli lorujen soinnuille. Nyt hyllyssäni on kuusi hänen kirjoittamaansa kirjaa, seitsemäs tulossa kesällä. 

Hänen isänsä luki hänelle ääneen samaan aikaan Kärpästen herraa, joka oli jossakin hänen lukion yksityisoppilaan tentissään. Aamuisin isä jakoi postia ja päivät luki ja suoritti. Ja hoiti Percivalia, joksi hän tytärtä nimitti. Minä istuin yliopiston kirjastossa lukemassa Fredmanin epistoloita ja katselemassa Elliä, yhtä suvun transnaismiestä, joka kirjoitti samassa huoneessa väitöskirjaa kuusikymppisenä, partahaivenet repsottaen. Ei Elli minua tuntenut, mutta minä tiesin hänet. Hän oli suvun musta lammas, rikoksiakin tehnyt, lehtiuutisissa mainittu.

Miksi tällaisia teille nyt kirjoitan, arvoisat ihmiset? En tiedä itsekään avautumisen syytä. Oikeastaan tekisi mieli mennä jo kesään, noiden linnunpoikien myötä, pois tästä hämärästä tahmeudesta. Tekisi mieli jättää väliin tulevat vaalit repivine keskusteluineen. Ja toisaalta tekee mieli seurata sitä, miten media seuraa vaaleja. 

Vallanvaihdoshan sieltä on tulossa, kupla näyttää puhkeavan. Itse en äänestä nykyisiä hallituspuolueita, vaan valitsen  hyvän tyypin opposition riveistä. Ihmisen ajatukset ja tapa esittää ne ratkaisevat, ei pelkkä puolue. Kun olisi oikea Luontopuolue, luonnon ja eläinten puolesta, äänestäisin sitä. Pidän monista eläimistä ja kasveista enemmän kuin ihmiskunnasta. Eläimet toimivat suoraviivaisen rehellisesti, kasvi kasvaa mittaansa ja määräänsä, mutta ihmisestä ei koskaan tiedä.

(Valokuvat Iines)