Välikysymys

 

Maailma palaa ja maailmanjohtajien mielenterveys pätkii  päivittäin. Sodan uhka leijuu kaiken yllä ja Suomessa on hätätila, melkein sisällissota. Kansa on ryntäämässä kadulle nälissään, kodeistaan ja töistään ulkoistettuna, suolet kurnien ja taisteluliput liehuen. Tasa-arvo, oikeudet! 

Näkeehän sen sokea reettakin, että köyhiltä on viety mahdollisuus yhdenvertaiseen elämään rikkaampien kanssa. Heiltä on otettu, rikkaille on annettu, bensa on kallista ja ennestään pulskat vievät punalaputetut tuotteet nenän edestä eikä Iivo Niskasestakaan ole enää mihinkään. 

Urheilu on täynnä skandaaleja ja  itkupotkuraivareita. Ainoa valopilkku ennen valojen sammumista on KAJ ja suomalaisen saunan menestys. Torille! Vaikka totta puhuen, sauna tunnetaan maailmalla ruotsalaisena keksintönä.

Kysyn nyt sitten vaan, kaiken kurjuuden keskellä, katastrofihallituksen alaisena, että mitä iloa pienen ihmisen elämässä enää on. Raakutkin on tuhottu ja  ilmasto pilalla - kaikki ihanat menneet, koska persut. Greta Thunberg, Li Andersson,  Sanna Marin. Haihtuneet jonnekin. Meille jäi kriisiytynyt sote ja Juuso.

Lapsilta korona pilasi lapsuuden, nuorilta nuoruuden ja Purra pilasi köyhien toivon ja opiskelijoilta kivan opiskelijaelämän omassa yksiössä.  

Kun ei sitä hallitusta vaan saada kaatumaan edes ministeri Juuson möhlyihin. Rydmankaan ei taida hairahtua enää, kun kainalossaan on nähty aikuinen nainen. 

(Maalaus August Friedrich Schenck)

Se on varmaan persu!

 

Ei, kuvan miehen persuudesta ei ole tietoa, vaikka voisi se  hyvinkin olla persu, vähäosainen kun lienee, ja ehkä lukutaidoton, kuka tietää. Nykykäsityksen mukaanhan kuvan kaltainen miekkonen on raskaasti petetty persu, ja häneltä on leikattu kaikki. Ei siis ihme, että  miehellä on kädessään tarttumapihdit, jollaisia liikuntarajoitteiset käyttävät poimiakseen esineitä lattialta. 

Otin kuvan marketin edessä olevalla pysäköintialueella, enkä tohtinut jäädä enempää kyttäämään ja salakuvaamaan. Tekonihan lienee vähintään kyseenalainen, koska en kysynyt mieheltä lupaa kuvan ottoon. Olen nimittäin menettänyt monta herkullista ihmiskuvaustilannetta kysyttyäni kohteelta lupaa kuvanottoon ja mahdolliseen julkaisemiseen nettialustalla.

Nyt jälkikäteen en siis tiedä, onko mies poimimassa jotakin roskiksesta, vai onko hän työntämässä sinne tunkemaansa roskaa syvemmälle, tiivistämässä edellisen roskienjättäjän  huolimattomasti työntämää tavaraa. Miehen kulkupelissä näyttää olevan pulleita muovikasseja. Ensi katsomalta oma näkemykseni on se, että mies poimii pihdeillään sattumia tästä hassun mallisesta omituisesta roskiksesta. Kenties hän kerää pulloja? Tai kokeilee onneaan saadakseen jännitystä leikattuun päiväänsä. Lukijakin kenties arvelee, että tätä ne hallituksen leikkaukset teettävät. Ihmispolot ajatuvat köyhyyteen ja kurjuuteen. Invalidimopoilijat ja muut vähäosaiset ryhmät ovat hätää kärsimässä. 

Voin kuitenkin lohduttaa huolestunutta lukijaa. Kuva ei ole tämän leikkaushallituksen ajalta, ei orpopurran tekosia, vaan jos oikein muistan, se on edellisen, Marinin hallituksen aikana otettu. Että syy ei siis olekaan ilmeinen, persuhallitus. 

Kaikkihan nyt on persujen vika. Persut eivät saa alue- ja kuntavaaleihin edes ehdokkaita. Lukekaapas, arvoisat lukijat, mitä tahansa keskustelua sanomalehdistä tai somesta, niin oli rikos mikä tahansa, rikollinen on kommentoijien mielestä aina persu, vaikka mitään rikosta ei olisi tapahtunutkaan. Supokin varoitti ensin äärioikeiston (lue: persujen) uhasta ja vasta sitten isis-verkostosta. Äärivasemmisto oli sivulauseessa lehtijutun lopussa eikä ollenkaan vaarallinen. 

Hupaisin lehtikeskustelujen persuilujuttu löytyi tänäisestä Helsingin Sanomista. Sdp:n entiselle kansanedustajalle, nykyisin vasemmistoliittolaiselle mikkeliläiselle Satu Taavitsaiselle vaaditaan ehdollista vankeutta törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyttäjän mukaan Taavitsainen on esittänyt perättömiä ja valheellisia väitteitä ja vihjauksia, joiden mukaan mikkeliläinen paikallispoliitikko olisi syyllistynyt seksuaalirikoksiin. Väitteet ovat aiheuttaneet  poliitikolle vahinkoa, kärsimystä ja ankaraa halveksuntaa. Poliisin esiselvityksen mukaan väitteet ovat perättömiä.

Kas tässä ote HS:ien uutiskeskustelun kommenteista. Muistakaat siis aina, että kun demari tai vasuri mokaa, syyllinen on persu. Ei ole kahta sanaa.

• Tuollainen toiminta tuntuisi jotenkin erityisen persumaiselta. Ehkäpä tämä henkilö valitseekin sen seuraavaksi puolueekseen

• Sama tuli mieleen. Käsittääkseni tällainen sikailu on tosiaan ko. puolueessa jopa ansio!

• Juuri uutisoitiin, kuinka taas yksi kokoomuslainen huonosti käyttäytyvä kelpasi jälleen perussuomalaisten ehdokaslistoille. Kaikkein eniten ihmetyttää se, että joku näitäkin äänestää....

Tässä ei varmaan kannata jäädä viittaamaan Helsingin Sanomien kommenttikeskustelujen eettisiin sääntöihin, joita ovat mm. seuraavat: 

• Varmista, että esittämäsi tiedot pitävät paikkansa.
• Ole kohtelias ja rakentava.
• Älä nälvi, ivaa, leimaa tai vääristele.

(Valokuva Iines)

Osaatko kaunoa?

Helsingin Sanomissa on pieni kysely kaunokirjoituksen osaamisesta. Tulos on surullisenhupaisa. Nuoret eivät osaa enää kirjoittaa juoksevaa käsialaa. He ovat asian edessä kuin eksyksissä.  

Kaunokirjoituksestahan luovuttiin vuonna 2016, ja syyksi mainittiin se, että opettajat eivät saaneet enää selvää lasten käsialasta. Kaunokirjoitus-termin tilalle tuli ns. käsialakirjoitus, jossa kirjaimia yksinkertaistettiin eikä sidottu aina toisiinsa samalla tavoin kuin kaunokirjoituksessa, juoksevasti. Tästä käsialakirjoituksesta on muotoutunut sittemmin yhä enemmän tekstauskirjoitus, jossa kirjaimet ovat täysin irti toisistaan. 

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan tärkeää olisi kuitenkin osata edes kaunokirjoitettu allekirjoitus, sillä tekstaus lisää uhkaa väärennösten määrän kasvusta. Voi myös sanoa, että vanhaan kaunokirjoitukseen verrattuna tekstauskirjoitus on ikävän tylsää ja mielikuvituksetonta, ja siitä puuttuu persoonallisuus. Kaunokirjoitustahan tutkittiin ennen jopa tosissaan, ja alaan perehtyneet grafologit laativat käsialoista mittavia persoonallisuusanalyyseja. Omassa hyllyssänikin komeilee Osmo Oksasen Mitä käsiala paljastaa -teos. Sitä on selailtu, kun on tutkittu sulhaskandidaattien lähettämiä kirjeitä. 

On sanottu, että kaunokirjoituksessa  aivot joutuvat työskentelemään monipuolisesti, ja hienomotoriikka kehittyy aivan eri tavalla kuin tekstatessa. Uskon tämän. Jotenkin uskon myös kirjoittajan pitkäjänteisyyden lisääntymiseen, kun kirjoitustapahtuma jatkuu sulavasti kirjainten yhdistyessä toisiinsa sanoiksi, lauseiksi, kappaleiksi. Mielen valtaa jonkinlainen tyyneys ja rauha, kun kirjoitus soljuu yhtenäisesti. Tekstauksen rytmi taas on lyhytjännitteisempi ja hakkaavampi, samoin kuin koneella kirjoitettaessa, jokin rytmi ja harmonia särkyy kirjainta taottaessa. 

Tunnen oloni tässä asiassa hieman ristiriitaiseksi, sillä olin itse koulumme ensimmäisiä opettajia, atk-opettajien lisäksi, joka vei oppilaita tietokoneluokkiin, pois käsinkirjoittamisen piiristä kirjoittamaan esseitä, raportteja ja opinnäytetöitään koneilla. Tosin tämä oli toisella asteella. Muissa aineissa työt tehtiin edelleen paperille käsin. 

Nyt olisin valmis tuomaan kaunokirjoituksen takaisin peruskoulujen opetusohjelmaan, koska käsinkirjoittaminen on nopea ja näppärä keino, ja sitä saatetaan tarvita edelleen. Ihmisen tulee osata viestiä myös ilman koneita, esimerkiksi yllättävissä hypersodan häirinnän tai  muun katastrofin tilanteessa. 

Jos kirjoittamisen mekaaninen taito näyttää niin huonolta kuin Helsingin Sanomien videolta ilmenee, niin pahalta näyttää. Voihan olla niin, että se tekstaamisenkin taito koetaan kohta liian vaikeaksi ja vaivalloiseksi, kun on känny, jolla tekstata. Sekin vielä huolestuttaa, että lapset pitelevät kynää kädessään selvästi väärin, kuin vierasesinettä. Ei osata oikeaa kirjoitusotetta, jossa kynä on peukalon ja etusormen välissä, ei koko nyrkin sisässä pystyssä. 

On käsittääkseni muuten niin, että Suomi on maailman ainoa maa, joka on luopunut kaunokirjoituksen kouluopetuksesta. Muissa Euroopan maissa kaunoa edelleen opetetaan ja käytetään laajastikin. Harmi Mimmi Bährin uraauurtavaa työtä. Bährhän on yksi merkittävimmistä suomalaisista naiskeksijöistä. Hän oli aikansa etevin kaunokirjoittaja ja kaunokirjoitustaidon kehittäjä jo 1800-luvulla. Hän toi taidon Suomen kouluihin.