Onko uhri aina uhri?

 

Kolmosen aamun Pöllöraadissa keskusteltiin mm. vapun sinimustamarssilla tapahtuneesta äkillisestä väkivallasta. Keskustelijat, Timo Haapala, Katleena Kortesuo, Antonia Berg  totesivat, että kaikkihan ovat toki tuominneet kyseisen väkivallan, mutta sitten tuotiin myös ilmi, että on olemassa myös ajatus siitä, että uhri ”sai mitä kerjäsi”. Tämä ajatus esitettiin siis muiden sanomana, kuultuna ajatuksena, mutta sitä ei käsitelty ja se tuli siis täten lähinnä vain mainituksi. Tässä tuli jälleen kerran miettineeksi, vallitseeko meillä jonkinasteinen orwellilaishenkinen ilmapiiri, jossa vain yhdensuuntaiset ajatukset ovat yleisesti sallittuja. Ei sovi sanoa perimmäisiä epäilyjä ja mielipiteitä ääneen.

Eräässä eilisessä mediassa oli artikkeli tästä Tytin tapauksesta. Juttu oli somistettu tämän potkaisun uhrin kasvokuvilla, seitsemän lähikuvaa mustasta silmästä, ja sen asteittaisittaisesta lievästä vihertymisestä parin päivän kuluttua. Seitsemän mustaa silmää. Yksikin olisi minulle riittänyt, vaikka se vihertävä. Se kertoo siitä, että kyllä tästä selvitään. 

Kuvatarjonnan äärellä tulee miettineeksi uhrin käsitettä. Jotenkin minulle  käsite  ”uhri” avautuu viattomuuden kautta. Sille en sitten taas mitään voi, etten osaa pitää tätä kyseistä natsit vittuun -kyltillä varustutunutta ihmistä sataprosenttisen viattomana, siis vain uhrina. Hänhän syöksyi oma-aloitteisesti häiriköimään luvan saanutta kulkuetta typerine kyltteineen. En minä pidä pippurisuihkeen tietoisesti valinneita elokapinalaisikaan viattomina poliisin uhreina. Onko provosoija oikeasti viaton uhri? Mitä on uhrius? Mitä on syyllisyys? 

(Kuva yllä linkatusta artikkelista, IL)

Kuka vei sun rusinat?

 

Hyvät ihmiset, me yhdessä, monikulttuurisen maailman selkäranka, Suomen intelligentsia ja tietenkin Suomen työväestö! 

Nostakaamme tänä kauniina ja lämpimänä kevätpäivänä vappumalja paitsi itsellemme, myös Suomen toimivalle yhdenvertaisuudelle, joka ei salli vähemmistöjen sortoa, ei homopilkkaa uskonnon varjolla, ei maahanmuuttajien arvostelua. Rasismille jyrkkä ei! Totisesti ei,  näille me olemme vihaisia kuin rakkikoira! (Heristää nyrkkiä.) Vaadimme suvaitsevuutta, sillä arvostamme  laajalla rintamalla  kaikkea oikeaa ihmisyyttä, prosit, boodin, cheers ja هتافات! (Nostaa maljan.)

Hyvät kansalaiset! Elämme veitsenterällä, maailmalla kuohuu. Suomessakin on asiat huonosti, Suomi elää lapsiperheköyhyydessä ja suurtyöttömyydessä. Voidaan kysyä: KUKA VEI SUN RUSINAT.

Ja vastaus kuuluu:  Orpo-Purra vei. Kiitos Orpo-Purran  hallitus, joka lupasi satatuhatta uutta työpaikkaa ja uutta vaurautta ihmisille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Petti. Pettuleipää tarjosi, vei rusinamme. (Niistää nenänsä.)

Rakkaat ihmiset, hyvät toverit, intelligentsia, työväki jolla ei ole työtä! Hallitus moukaroi yhteisiä palvelujamme  perustellen sitä muka julkisen talouden parantamisella, mutta rikkaiden edut hallitus on valmis kustantamaan vaikka velaksi. Rikkailta ei oteta, vaan otetaan aina vaan köyhiltä viimeisetkin leipärahat. Puhumattakaan lääkerahoista.

Kehysriihessäkin hallitus päätti antaa rikkaille mittavia veroetuja, jotka ovat pois köyhiltä lapsiperheiltä ja jotka merkitsevät miinusmiljardeja yhteiseen kassaamme. Sairaiden köyhien lapsiperheiden terveysmaksuja korotetaan mittavasti samaan aikaan kun rikkailla on varaa hoidattaa migreeninsä yksityisillä terveysasemilla. (Kuivaa silmänalusensa nenäliinaansa.)

Kansalaiset, rakkaat erilaiset vähemmistömme, erittelemättä teitä nyt tässä! Barrikadeille! Tämä hallitus on ajautunut ojasta allikkoon, jonne se saa jäädäkin. Se on menettänyt maineensa ja tuonut rakkaalle maallemme vakavan mainehaitan Japanissa asti irvokkailla rasistisilla naamanvääntelykuvillaan ja rasistisilla eduskuntalausunnoillaan ja aiemmilla järkyttävillä (Väristää merkittävästi ja havaittavasti ääntään.) päiväkirjamerkinnöillään, joissa unelmoidaan mamujen ampumisesta (Kuiskaa kaksi viimeistä sanaa.) 

On tullut aika sanoa Orpo-Purran troikalle  goodbye - näkemiin - do svidaniya. Pääministerin on erottava, ja tätä me tulemme vaatimaan heti vapusta päästyämme vakavalla välikysymyksellämme. (Pitää huomattavan pitkän tauon.)

Rakkaat ihmiset, hyvät äänestäjät, kansalaiset! - Nyt meidän on  aika valita puolemme ja  muodostaa uusi hallitus! Malja teille, rakkaat äänestäjät! Käykää vaaliuurnille ja äänestäkää meitä! Saatte rusinat takaisin. (Nostaa maljan, johon sirottelee näkyvästi rusinoita.)

*

(Huomautus: Puheessa on pienin osin hyödynnetty vanhoja poliitikkojen ja toimittajien vappupuheita. Puhe on kuitenkin kokonaisuudessaan minun luomukseni.)

Huono työntekijä

Olipas kerran nuori, joka oli huono työntekijä. Tai ei hän huono ollut, mutta niin sanottiin  kaikista nuorista. Että he olivat päässeet armovitosilla koulusta ja opistoista ulos, vaikkeivät erottaneet aata äästä tai sipulia punajuuresta, saati osanneet laskea, paljonko maksaa sata grammaa irtokarkkeja, kun kilohinta on 12 euroa. Puhuttiin myös, että töihin tultiin, milloin huvitti, ja aina ei tultu ollenkaan, ja sitten taas tultiin kuin ei mitään. Olipa muuan yritys päättänyt, ettei ota enää nuoria edes kesätöihin.

Tämä nyt puheena oleva nuori pani suunsa suppuun ja meni sipuli kädessä markettiin, suoraan kassatytön luokse. 

 - Voisin tulla teille kesäksi töihin. Erotan sipulin punajuuresta, ja lisäksi purjosipulin pyörösipulista.

Puheena oleva nuori kaivoi laukustaan mainitut sipulit ja hymyili kauniisti. Kassatyttö tuijotti puheena olevaa nuorta kiinteästi.

- Mikä on pyörösipuli? Ja minä en palkkaa vaan Pirjo, ja hän ei ole nyt paikalla. Aamulla ennen avaamista, ennen kahdeksaa kannattaa tulla. Meill on silloin aina palaveri, työnjako.

- Kattellaan. Puheena oleva nuori pani sipulit takaisin laukkuunsa ja kääntyi kannoillaan. Oikeastaan hän ei ollut enää varma edes sipulitietämyksestään. Eihän kukaan mene töihin ennen kahdeksaa. 

Vaan töitä oli saatava, sillä opintotuki oli lakannut ja olisi kiva saada omaa rahaa. Puheena oleva nuori selasi Duunitorin työmarkkinasivuja. Toimistotyö voisi olla kivaa. Saisi istua ja järjestellä papereita. 

Eikä aikaakaan, kun kyseessä oleva nuori avasi Intensive Sales Partnersin toimiston oven ja istui työhönoton haastattelussa.

- Millaista aiempaa kokemusta sulla on vastaavista  toimistotehtävistä?

- No ei viel mitään, aattelin, että täältä sitä saan. Ala kiinnostaa. Tykkään toimistoista.

- Miten kuvailisit IT-taitojasi?

- Kyllä mä Internetiss pärjään hyvin, mulla on uusi iPhone ja oma insta ja  tiktok-videoita ja Youtube-soittolista. 

- Lähinnä tarkoitimme toimintaohjausjärjestelmien tuntemusta.

- Ai jaa. Mikä on ”tuntemus”? 

- No jaa. Kerropa vielä lopuksi, miten priorisoisit työtehtäviäsi, jos sinulla on monta kiireellistä asiaa kesken.

- Prr.. Emmä tiedä. 

Kyseessä oleva nuori ei tietenkään saanut toimistotyöntekijän paikkaa Intensive Sales Partnersilta, mutta sai kun saikin kesätyön porvoolaiselta mansikka-, sipuli- ja juurestilalta, jossa viihtyi erinomaisesti ja syksyyn saakka. Tällöin hänelle oli karttunut vahva tietämys erilaisista mansikka- ja sipulilajeista eikä hän enää puhunut pyörösipulista, vaan tunnisti vaivatta eri sipulilajikkeita: keltasipulin, punasipulin, valkosipulin, ruohosipulin, jättisipulin, salottisipulin, nippusipulin, kevätsipulin ja purjosipulin.

*

Mitä tarinasta opimme? Nyt sormi pystyyn! Pakon edessä ihminen oppii mitä vaan. Koululainen ja opiskelija oppii sen tason, joka häneltä vaaditaan. Jos ei opi, vika ei välttämättä ole opetuksen kohteessa, oppilaassa, vaan - -?  Voisiko se olla järjestelmässä?

(Kuva Amy Hill)