Bloggerkin pätkii

 

Pari päivää on tämä Bloggerin blogialusta seissyt, ollut jumissa kommentoinnin osalta. Kommentit eivät ole julkistuneet käsittääkseni missään Bloggerin blogissa. Illemmalla pari omaani pääsi läpi, ja nyt aamuvarhaisella taas ei. Blogger seisoo. Itse blogitekstit julkistuvat kivuttomasti. Tämä siis tiedoksenne: kommenttien jumiutuminen ei johdu teistä tai teidän laitteistanne. Toivotaan, että Blogger pystyy korjaamaan harmittavan vian kokonaan.

Syys etenee, ruskaa näkyy jo paikka paikoin. Muuttolintuauroja en ole vielä nähnyt ainoatakaan, en ole edes kuullut kurkien tai hanhien kiihkeitä kutsuhuutoja. Venetsialaiset on vietetty, raketit ammuttu ja teinit mellastaneet isoissa kaupungeissa. 

Valtiovarainministeri Riikka Purra on jakanut pirtelöohjeensa, mikä on suivaannuttanut yhden köyhän naisen: tuommoiseen sotkuliin ei köyhällä ole varaa, on nainen kommentoinut ministerin Instagramiin tyhjät minttuviinapullot kaappinsa päällä. Tähän on ministeri vastannut täpäkästi viittaamalla kommentoijan minttuviinoihin, ja sekös on suivaannuttanut muut. Ei ministeri saa!

Minulla on tähän hyvä selitys, sama jota käytettiin pääministeri Sanna Marinin tekojen selityksiin: ministeri vain ravistelee instituutiota. Annetaan siis nyt yhtä auliisti ministeri Purran pätkiä raparperia pirtelöön ja ravistella instituutiota kuin ministeri Marinin aikoinaan. Vai mitä?  Onko boomeriksi haukkuminen parempaa ravistelua kuin minttuviinaan viittaaminen? 

Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi

 

On mielenkiintoista havaita, miten tarkasti Vasemmistoliitto on pysynyt juurillaan. Kun ikivanhassa vaalijulisteessa SKDL hehkuttaa verojen suuntaamista rikkaille, mennään tänä syksynä samalla vaaliteemalla kohti kevään vaaleja. 

Puolueen puheenjohtaja Minja Koskela on ehdottanut 9 miljardin edestä veronkorotuksia, mm. miljonääriveron ja perintö- ja lahjaveron korotuksia ja veroprogression kiristämistä työtä tekeviltä. Tämä kaikki maassa, jossa progressio on jo maailman korkeimpia ja miljonäärejä  on harvassa.

Vasemmistoliittohan haluaa perua useimmat nykyhallituksen leikkaukset, joten miljardeja tuleekin löytyä. Vaan riittävätkö nämäkään yhdeksän miljardia kuittaamaan Suomen  velat korkoineen, jos leikkaukset perutaan? Onko jossain taikaseinä? 

Ja mitä tekevät Suomen miljonäärit ja muut rikkaat ja hyvätuloiset, jos he joutuvat moninkertaistamaan verotaakkansa Minja Koskelan haluamalla tavalla? Tuleeko meille enää ensimmäistäkään  ulkomaalaista asiantuntijaosaajaa, jos verot vievät lähes puolet palkkatulosta? Jo nyt Suomen maailman kirein tulovero on mainittu yhdeksi poismuuton syyksi. Monilla ulkomaalaisilla kun on sellainen käsitys, että palkasta kuuluu leijonanosa ansaitsijalle itselleen eikä valtiolle.

Myös sosiaalidemokraateilla on veronkorotushaluja. SDP esittää Lindtmanin suulla viideksi vuodeksi määräaikaista, noin miljardin suuruista veroa, joka on ehtinyt herättää  hilpeyttä Kummelien ”Penan keksintönä” - puolustusvero. Käytännössähän puolustusvero on sumuverho, paketti joka sisältää kiristyksiä hyvätuloisten palkkojen verotukseen. 

Koskela sanoo, että pitää noudattaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouden hoitamisessa, joten siksi rikkaiden tulee vuorostaan osallistua talkoisiin. Köyhät ovat jo osallistuneet. Tämä on tietysti kaunis ajatus. En usko, että kukaan on eri mieltä tästä humaanista periaatteesta, jonka pohja on kristillisessä etiikassa ja Jeesuksen sanoissa: Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivasten valtakuntaan. Onkin mielenkiintoista havaita, miten uskonnollinen pohja Koskelan sanoissa on, koska toisaalta uskontoa ei käsitykseni mukaan hyväksytä vasemmistossa juuri ollenkaan, vaan pidetään satuna.

Voidaan kai kuitenkin kysyä, ovatko sosialismiin perustuvat yhteiskuntamallit onnistuneet kristillisen etiikan harjoittamisessaan. Onko paratiisia ollut yhden yhtäkään? Marxin malli?  Neuvostoliitto Stalineineen hajosi, Kiina, Pohjois-Korea? Onko kansa näissä ollut onnellista? Ja mikä kiinnostavinta: uskooko puheenjohtaja Minja Koskela oikeasti siihen, että riisumalla Suomen harvat miljonäärit ja rikkaat yleinen  yhteiskunnallinen hyvinvointi leviäisi ja lisääntyisi? 

Kissa pöydälle!

Aamutelevisiossa haastateltiin luokanopettajia, joilla on haasteita oppilaitten kielitaidon kanssa. Voi olla jopa niin, että oppilas ei osaa ollenkaan suomen kieltä tai jopa niin, että mitään yhteistä kieltä ei ole. Opettajan aika luokassa saattaa mennä siihen, että hän varmistaa tämän kaikkein kielitaidottomimman osaamista niin, ettei muille jää resursseja, ja koko luokka etenee tämän kielellisesti heikoimman  oppilaan tason mukaan.

 Oikeastaan tämä on tiedetty jo kauan, eikä siinä ole mitään uutta. Se, mihin huomioni uutislähetyksessä enemmän kiinnittyi, oli uutiskuvaajan kameran käyttö. Näytettiin tilanteita koulujen pihoilta niin, että oppilaista ei näkynyt ollenkaan ylintä osaa, päät oli systemaattisesti leikattu pois kuvakulmasta. Kuvaväläykset näyttivät absurdeilta. Lasten vartalot liikkuivat välituntileikeissä hartioista alaspäin. 

Tarkoitus on varmaan hyvä: estää lasten rasistista leimaamista. Vaan kysyä voi, hoidetaanko ongelma ja rasismin vastainen työ piilottelemalla tosiasioita? Kun uutisissa puhutaan koulujen ongelmista, maahanmuuttajalapsia ei saa näyttää, vaikka kaikki tietävät, että kyse on paljolti juuri heidän kielitaidottomuutensa aiheuttamista vaikeuksista koko luokassa. 

Tällainen asenne vaikuttaa teennäiseltä ja kontrolloivalta. Miksi kissaa ei voi nostaa pöydälle? Miksi asiasta ei voi keskustella avoimesti ja ketään syyllistämättä? Miksi koulun pihalta ei voi näyttää aitoa kuvaa, jossa lasten päitä ei ole leikattu irti? Milloin meistä tuli tosiasioita sievisteleviä hupsuja, joilta asioita täytyy peittää ja sensuroida? 

Tulee mieleen takavuosien Hannu Salaman Juhannustanssit-romaani, josta ns. jumalanpilkkaosuus sensuroitiin pois. Kirjaan jäi tyhjiä sivuja ja ne palautettiin vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua lakien muututtua. Eikö juuri tällainen sensuuriasenne ruoki myös segregaatiota ja jopa rasismia?