29.6.2022

Hellepäivän postaus

 


Jossain talon kattotilassa on oravan pesä. Pikkujalat tömistävät ja nurkissa paukkuu, kun jotain tapahtuuu. Ikkunoissa on puiset luukut, ja orava kiertää taloa pomppien luukulta toiselle. 

Kun mökille tultuani avasin luukut hakasistaan ja liikuttelin niitä auringon eteen, orava tuli ihmettelemään puuhiani. Kerran laitoin hieman etäämmälle korallisen murskattuja pähkinöitä. Tämän jälkeen orava alkoi tirkistellä minua luukun päällä istuskellen ja tuijottaen suoraan sisälle, tuoliin, jossa istuin. Moro!   Minulla on tilanteesta kuva, mutta en saa siirrettyä kännykkäkuvia tähän koneeseen. Näiden kuvien orava on toinen orava.



Tänään kehutaan Saulia, jota joku on seniiliksikin maininnut, ehkä kateuttaan. Eivät taitaisi seniililtä ukolta onnistua Madrid-neuvottelut niin kuin meidän Salelta. Natoon mennään niin että heilahtaa, ja ansio ei olekaan enää hyvän hallituksemme, vaan se on Niinistön uutteruuden ja neuvottelutaidon. Monta askelta on vielä edessä, mutta tämän esteen ylittäminen  oli niistä merkittävin. Olo on jälleen piirun verran turvallisempi, kun maantieteellinen sijaintimme on mikä on.

Huh hellettä. Ilmastointilaitteet hurisevat päivisin, luukut ovat kiinni, samoin ikkunat auringon puolelta, ja silti on tukalaa. Mitään ei jaksa  tehdä, pihatyöt jäävät, vain kastelu on pakko hoitaa. Tulisipa sade! Paras virkistyskeino on uinti ja itsensä kastelu, mutta samantien on taas kuuma. 

Sisareni, joka on tottunut Saksan yli 30 asteen lämpötiloihin, tekee ilman hattua tässä lämpötilassa aivan suvereenisti pihatöitä ja istuu helteelläkin auringossa, viinilasi puutarhapöydällä - se nesteytys kuulemma -  lukemassa tai ottamassa aurinkoa, minä läähätän sisällä reporankana kylmäkallet takapuolen alla. Helle ei ole enää kivaa, kun se jatkuu jatkuu vaan. Vai mitä?

(Muotokuvat Iines 2021)

22.6.2022

Nyt tulee juhannuspostaus

No  tervepä terve täältä lännen lounatuulista.  Onneksi merituulet ovat raikkaita, sillä kun mökkiin ensi kertaa astuu talven jäljiltä, kaikki haisee ummehtuneelta ja ehkä homeiseltakin. Tuuletus ja tulen sytytys raikastavat ilman ennen pitkää. Toinen vaihtoehto on se, että nenä tottuu hajuun.




Mökillä ollaan alkukantaisissa oloissa, mikä on kivaa, vaihteeksi. Sähköhellassa on kaksi levyä ja  uuni. Jos uuni on päällä, takalevyä ei voi käyttää. Ainoa ongelma on se, ettei aina muista, kumpi levy oli se joka toimi uunin kanssa. Puuhella vetää  tuulella, sateella ei kannata yrittää. Jääkaappeja on peräti kaksi, mikä lienee ylellisyyttä mökkioloissa. Toisessa on kannessa halkeama talven kylmilläänolosta, toimii silti, uskon. Pakastin toimii hienosti, kun teippaa oven jesarilla siihen asti, kun ovitiivisteet lakkaavat turpoamasta ja avaavat oven itsestään. Käsitiski on silkkaa juhlaa, ja sujuu laulaen.Vessan hanasta on ihan hyvä kantaa kuumaa vettä keittiön altaaseen. johon tulee vain kylmä vesi. Matka  on vain pari kolme askelta kuupan kanssa. 


Yrtitkin on helppo noutaa suoraan kokkauksen kuumimpaan hetkeen, nopeasti ja turvallisesti. Ne kasvavat saviruukuissa suoraan oven vieressä auringossa. Piti kirjoittaa tähän sujuvasti härveleiden nimi, joilla ruukut lepäävät, mutta nyt huomaan, etten muista puisten kelojen nimeä. Ne ovat peräisin tämän alueen entisen omistajan Olgan torpasta ja Olgan kankaankudonnasta.  Olga oli hurskas ja hyvä ihminen, ikäneito Jumalan armosta, tai toinen vaihtoehto: rangaistuksesta. Olga nimittäin antoi rukkaset kosijalle, joka ei miellyttänyt häntä. Mutta siis, kelvannut olisi, jos olisi suostunut.
'


Tässä kuvassa on pihan monivuotinen pesijä, kirjopsieppo, joka käy iltaisin katsomassa, mitä puuhailen. Voi olla, että tyyppi kiittää minua sopivasta pesäpöntöstä katajassa. Jos se jonain vuonna ei tulisi, miettisin, mitä olen tehnyt väärin.


Oikein hyvää juhannusta, kesän korkeinta hetkeä teille kaikille, rakkaat lukijat, Ottakaat tämä kasvattamani juhannusruusu ja pankaa se hiuksiinne, korvan taakse tai jonnekin. Viettäkää mukava juhannus. Älkää olko surullisia, vaan katsokaaa vaikka sittisontiaista kukassa, ei sekään sure, vaikka haisee luultavasti pahalle, mitä te sentään ette tee. Juhannus tuoksuu hyvälle.


Lupiini on hävitettävä vieraslaji, joka murskaa alleen kantasuomalaiset kissankellot ja päivänkakkarat. Tämä kesäpaikka on perustettu Olgan torpan maisemiin vuonna 1975. Tielaitoksen murskaamalla Olgan torpan pihalla kasvoi villejä lupiineja, joita lapsesta lähtien olen pitänyt kesäpaikan symboleina. Tiesimme äidin kanssa, minne tielaitoksen työmiehen ajoivat Olgan murskattua pihamaata, ja kävimme siltä pelastamassa joitakin lupiineja juurineen. Tuossa kuvassa ne nyt edelleen kasvavat. Voin vakuuttaa teille, ertä samassa penkissä viihtyvät sekä leinikit, kissankellot että valtavat raparperit, kuten näette, jos raparperin kuvasta tunnistatte.


 Lopuksi todettakoon, että mikä onkaan hienompaa kuin menneiden sukupolvien kädenjälki, joka näkyy näissä puutöissä. Kaksi maataloustyöpenkkiä ja peiliovi Olgan torpasta, alunperin keltainen. Penkit ovat matkalla keittiööni työtasoiksi tai ikkunalaudoiksi, ja peiliovi on nykyään mökin liiterinovi. Kannattaa huomata erikseen peilioven messinkinen ovenkahva, vaikka se roikkuu ja on tummunut. Sitä on painanut kädellään jo neljä sukupolvea. Olga, äiti, minä, tytär. Se pitäisi kiillottaa ja korjata. 



26.6. Iloksenne toisen juhannuspäivän lisäpostaus Ylen historiasivuilta.. Kas tässä, olkaat hyvät, arvon herrasväki!




(Valokuvat Iines 2022)

16.6.2022

Kulttuurirelativismia?

Tuntuu pieneltä ja nöyrältä olla tässä kauniissa paikassa, joka ilmentää islamin sanomaa rauhasta, monimuotoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.


Näin Jutta Urpilainen, EU-lähettiläämme, sosiaalidemokraatti Allahin armosta.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Tviittaushan on pötyä. En ryhdy tällä erää luennoimaan teille, tietäväiset,  islamin homovihasta ja homojen tappamisesta, en muihin uskoviin kohdistetuista tappokehotuksista, en naissukupuolen alistamisesta ja ihmisarvon halveksunnasta. Sen voisin toki kysyä, montako lesboa muslimimiehet ovat pudottaneet tornista alas. 

Arvaan, ettei yhden yhtäkään. Vai oletteko naisten osalta nähneet kuvia muista kuin raiskattujen naisten kivittämisistä? Orjuutettu musliminainenhan ei kotimaassaan yksinkertaisesti voi olla lesbo, koska häneltä on riistetty muukin seksuaalisuus. Omia haluja hänellä ei  voi olla aamutossua enempää.

Häpeä, Jutta Urpilainen, sillä nyt iskit hyvesignalointisi ja teeskentelysi kiveen. Kukaan, ei kukaan voi olla noin tietämätön ja naiivi. Ei edes Eva Biaudet.

Tämä tästä tuohduttavasta tviitistä. Lopuksi kauhistutan - tai ihastutan, miten vain haluatte - teitä tämän aamuisella kännykkäkuvalla akuutista vaaratilanteesta, johon jouduin trimmeröidessäni pitkää ruohoa talon länsinurkalta.




Siitä yhden trimmerinvedon alta paljastui ylläoleva näky, sahalaitainen kiemura ihan iisisti siinä liikahtamatta. Minä tietysti säikähdin ja sammutin vehkeen, tököttelin sillä käärmeeseen päin. Aina sanotaan, että käärme kyllä pakenee. Katin villat, tämän mäen kyyt eivät ihmistä väistä, eivät ole koskaan väistäneet.

Hetken jo luulin, että olen katkaissut siltä häntäpään trimmerillä ja ettei se pääse liikkumaan. Ihmettelimme siinä toisiamme varmaan kokonaisen minuutin tai parikin, ja mietin jo tappokeinoja. Ei minusta ole lapiolla tappajaksi. Niinpä otin pitkän oksan ja ajattelin heittää sen kauemmas talosta. Silloin se sihahti keppiäni ja luikahti itse kauemmas, ja näin että suippo häntäpää oli tallella. En ollut siis katkaissut luontokappaletta, vaikka se on minun syvästi pelkäämäni otus. 

Kulttuurirelativismia tämäkin: Minä en ole yhtään arvokkaampi elollinen kuin käärmekään luomakunnassa. Molemmilla meillä on paikkamme, kunhan emme tule liian likelle toisiamme. Vai mitä? Saako käärmeen tappaa? Saako homon tappaa, jos on muslimi? Mitä kaikkea meidän tulee suvaita ja mitä sitten taas ei? Onko Jutta nyt ihana uskontojen yhdistäjä?