Aamutelevisiossa haastateltiin luokanopettajia, joilla on haasteita oppilaitten kielitaidon kanssa. Voi olla jopa niin, että oppilas ei osaa ollenkaan suomen kieltä tai jopa niin, että mitään yhteistä kieltä ei ole. Opettajan aika luokassa saattaa mennä siihen, että hän varmistaa tämän kaikkein kielitaidottomimman osaamista niin, ettei muille jää resursseja, ja koko luokka etenee tämän kielellisesti heikoimman oppilaan tason mukaan.
Oikeastaan tämä on tiedetty jo kauan, eikä siinä ole mitään uutta. Se, mihin huomioni uutislähetyksessä enemmän kiinnittyi, oli uutiskuvaajan kameran käyttö. Näytettiin tilanteita koulujen pihoilta niin, että oppilaista ei näkynyt ollenkaan ylintä osaa, päät oli systemaattisesti leikattu pois kuvakulmasta. Kuvaväläykset näyttivät absurdeilta. Lasten vartalot liikkuivat välituntileikeissä hartioista alaspäin.
Tarkoitus on varmaan hyvä: estää lasten rasistista leimaamista. Vaan kysyä voi, hoidetaanko ongelma ja rasismin vastainen työ piilottelemalla tosiasioita? Kun uutisissa puhutaan koulujen ongelmista, maahanmuuttajalapsia ei saa näyttää, vaikka kaikki tietävät, että kyse on paljolti juuri heidän kielitaidottomuutensa aiheuttamista vaikeuksista koko luokassa.
Tällainen asenne vaikuttaa teennäiseltä ja kontrolloivalta. Miksi kissaa ei voi nostaa pöydälle? Miksi asiasta ei voi keskustella avoimesti ja ketään syyllistämättä? Miksi koulun pihalta ei voi näyttää aitoa kuvaa, jossa lasten päitä ei ole leikattu irti? Milloin meistä tuli tosiasioita sievisteleviä hupsuja, joilta asioita täytyy peittää ja sensuroida?
Tulee mieleen takavuosien Hannu Salaman Juhannustanssit-romaani, josta ns. jumalanpilkkaosuus sensuroitiin pois. Kirjaan jäi tyhjiä sivuja ja ne palautettiin vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua lakien muututtua. Eikö juuri tällainen sensuuriasenne ruoki myös segregaatiota ja jopa rasismia?
