Armovitonen on heitteillejättö

15-vuotias Emil Lumme on sitä mieltä, että tasapäistävä koulu ei toimi kenenkään parhaaksi. Virkistävä  mielipide tässä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa puhutaan nykyään vain eriarvoisuuden kasvamisesta ja siitä, että kaikilla tulee olla kaikkea tai ei sitten kellään mitään. Eli paukut sinne, ettei kenenkään tarvitsisi alittaa oppimisen rimaa. Siis - puhuuko Emil totta:  rimaa ei saisi ylittää, jos kaikki eivät riman ylitykseen kykene? 

Kyllä, käsitykseni mukaan Emil tietää mistä puhuu. Me aikuiset emme tiedä tätä yhtä hyvin, sillä olemme toisen käden tietojen varassa. Emilin kokemus on kuitenkin yhtä arvokas kuin heikosti pärjäävänkin kokemus. Lisäksi Pisa-tulokset puhuvat omaa kieltään, ja ne antavat luotettavan kuvan suomalaisen oppimistason  romahtamisesta entiseen tasoon verrattuna. Tämä näkyy erikoisesti äidinkielen taitojen jopa kehnona osaamisena. Nuori, jolla on puutteita luku- ja kirjoitustaidossa, on usein suurissa vaikeuksissa muussakin elämänhallinnassaan. Voidaan kysyä, onko armovitonen heitteillejättö.

Syitä oppimistason laskuun on esitetty runsaasti, ja yhteenvetona voi todeta vain, että on edetty liian kauas oppimisen perusteista. Koulun ei tarvitse olla kivaa koulua, jossa ei ole läksyjä eikä vastuuta omasta oppimisesta ja jossa oppilailla on valta yli opettajan. 

Opettajan ei oikeasti tarvitse olla kiva kaveri, sillä lapsilla on jo omat kaverinsa. Opettaja on turvallinen aikuinen, jolla on auktoriteettia ja jonka tehtävä on osoittaa työ- ja marssijärjestys, vaikka sitten pettymystenkin kautta. Se on huolenpitoa ja lapsista välittämistä, heidän tulevaisuuttaan varten. Opettajan tulee saada keinoja hiljentää häiriöt ja ohjata häiritsijät tarvittaessa ulos luokasta, valvottuun toiseen tilaan, jotta luokka voi keskittyä opiskeluun. 

Myös Emileillä täytyy olla oikeus opiskella rauhassa ja edetä lahjakkuutensa mukaisesti. Etevillä ja lahjakkailla lapsilla on oltava yhtäläiset oikeudet oppimisresurssiensa täyteen käyttöön kuin heikommilla oppilailla jatkuvaan tuentaan. Itseohjautuvuuden käsite on syytä unohtaa, sillä lahjakaskin lapsi tarvitsee opettajan huomiota.

Olisiko synti opettaa lapsia myös nöyryyteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen? Mikä näissä ominaisuuksissa on muka pahaa? Olisiko aika lopettaa tämän ajan trendi, egosentrisyyden korostaminen, itsekkääksi ja röyhkeänrohkeksi kasvattaminen myös kotona? Ja olisiko aika tunnustaa, että koulun korjaamiseen ei tarvita sitä lisämiljardia, vaan perusteisiin palaamista.

Onko uhri aina uhri?

 

Kolmosen aamun Pöllöraadissa keskusteltiin mm. vapun sinimustamarssilla tapahtuneesta äkillisestä väkivallasta. Keskustelijat, Timo Haapala, Katleena Kortesuo, Antonia Berg  totesivat, että kaikkihan ovat toki tuominneet kyseisen väkivallan, mutta sitten tuotiin myös ilmi, että on olemassa myös ajatus siitä, että uhri ”sai mitä kerjäsi”. Tämä ajatus esitettiin siis muiden sanomana, kuultuna ajatuksena, mutta sitä ei käsitelty ja se tuli siis täten lähinnä vain mainituksi. Tässä tuli jälleen kerran miettineeksi, vallitseeko meillä jonkinasteinen orwellilaishenkinen ilmapiiri, jossa vain yhdensuuntaiset ajatukset ovat yleisesti sallittuja. Ei sovi sanoa perimmäisiä epäilyjä ja mielipiteitä ääneen.

Eräässä eilisessä mediassa oli artikkeli tästä Tytin tapauksesta. Juttu oli somistettu tämän potkaisun uhrin kasvokuvilla, seitsemän lähikuvaa mustasta silmästä, ja sen asteittaisesta lievästä vihertymisestä parin päivän kuluttua. Seitsemän mustaa silmää. Yksikin olisi minulle riittänyt, vaikka se vihertävä. Se kertoo siitä, että kyllä tästä selvitään. 

Kuvatarjonnan äärellä tulee miettineeksi uhrin käsitettä. Jotenkin minulle  käsite  ”uhri” avautuu viattomuuden kautta. Sille en sitten taas mitään voi, etten osaa pitää tätä kyseistä natsit vittuun -kyltillä varustutunutta ihmistä sataprosenttisen viattomana, siis vain uhrina. Hänhän syöksyi oma-aloitteisesti häiriköimään luvan saanutta kulkuetta typerine kyltteineen. En minä pidä pippurisuihkeen tietoisesti valinneita elokapinalaisikaan viattomina poliisin uhreina. Onko provosoija oikeasti viaton uhri? Mitä on uhrius? Mitä on syyllisyys? 

(Kuva yllä linkatusta artikkelista, IL)

Kuka vei sun rusinat?

 

Hyvät ihmiset, me yhdessä, monikulttuurisen maailman selkäranka, Suomen intelligentsia ja tietenkin Suomen työväestö! 

Nostakaamme tänä kauniina ja lämpimänä kevätpäivänä vappumalja paitsi itsellemme, myös Suomen toimivalle yhdenvertaisuudelle, joka ei salli vähemmistöjen sortoa, ei homopilkkaa uskonnon varjolla, ei maahanmuuttajien arvostelua. Rasismille jyrkkä ei! Totisesti ei,  näille me olemme vihaisia kuin rakkikoira! (Heristää nyrkkiä.) Vaadimme suvaitsevuutta, sillä arvostamme  laajalla rintamalla  kaikkea oikeaa ihmisyyttä, prosit, boodin, cheers ja هتافات! (Nostaa maljan.)

Hyvät kansalaiset! Elämme veitsenterällä, maailmalla kuohuu. Suomessakin on asiat huonosti, Suomi elää lapsiperheköyhyydessä ja suurtyöttömyydessä. Voidaan kysyä: KUKA VEI SUN RUSINAT.

Ja vastaus kuuluu:  Orpo-Purra vei. Kiitos Orpo-Purran  hallitus, joka lupasi satatuhatta uutta työpaikkaa ja uutta vaurautta ihmisille. Vaan kuinkas sitten kävikään? Petti. Pettuleipää tarjosi, vei rusinamme. (Niistää nenänsä.)

Rakkaat ihmiset, hyvät toverit, intelligentsia, työväki jolla ei ole työtä! Hallitus moukaroi yhteisiä palvelujamme  perustellen sitä muka julkisen talouden parantamisella, mutta rikkaiden edut hallitus on valmis kustantamaan vaikka velaksi. Rikkailta ei oteta, vaan otetaan aina vaan köyhiltä viimeisetkin leipärahat. Puhumattakaan lääkerahoista.

Kehysriihessäkin hallitus päätti antaa rikkaille mittavia veroetuja, jotka ovat pois köyhiltä lapsiperheiltä ja jotka merkitsevät miinusmiljardeja yhteiseen kassaamme. Sairaiden köyhien lapsiperheiden terveysmaksuja korotetaan mittavasti samaan aikaan kun rikkailla on varaa hoidattaa migreeninsä yksityisillä terveysasemilla. (Kuivaa silmänalusensa nenäliinaansa.)

Kansalaiset, rakkaat erilaiset vähemmistömme, erittelemättä teitä nyt tässä! Barrikadeille! Tämä hallitus on ajautunut ojasta allikkoon, jonne se saa jäädäkin. Se on menettänyt maineensa ja tuonut rakkaalle maallemme vakavan mainehaitan Japanissa asti irvokkailla rasistisilla naamanvääntelykuvillaan ja rasistisilla eduskuntalausunnoillaan ja aiemmilla järkyttävillä (Väristää merkittävästi ja havaittavasti ääntään.) päiväkirjamerkinnöillään, joissa unelmoidaan mamujen ampumisesta (Kuiskaa kaksi viimeistä sanaa.) 

On tullut aika sanoa Orpo-Purran troikalle  goodbye - näkemiin - do svidaniya. Pääministerin on erottava, ja tätä me tulemme vaatimaan heti vapusta päästyämme vakavalla välikysymyksellämme. (Pitää huomattavan pitkän tauon.)

Rakkaat ihmiset, hyvät äänestäjät, kansalaiset! - Nyt meidän on  aika valita puolemme ja  muodostaa uusi hallitus! Malja teille, rakkaat äänestäjät! Käykää vaaliuurnille ja äänestäkää meitä! Saatte rusinat takaisin. (Nostaa maljan, johon sirottelee näkyvästi rusinoita.)

*

(Huomautus: Puheessa on pienin osin hyödynnetty vanhoja poliitikkojen ja toimittajien vappupuheita. Puhe on kuitenkin kokonaisuudessaan minun luomukseni.)