3.6.2023

Mitä tehdä lehtokotiloille?

 


Satuin lukemaan jostakin somen laineilta huolestuneen kysymyksen. Ihminen oli kummissaan siitä, mitä hänen tulisi tehdä lehtokotiloille, jotka ovat vallanneet hänen puutarhansa. Ne syövät kasvien lehdet reikäisiksi.

Neuvoja sateli aina kiehuvista vesistä, happokäsittelyistä, myrkytyksestä kantapään alla murskaamiseen  asti. Suurin osa oli helpon murskaamisen kannalla.

Vaan kysyvä ihminen ei raatsinut murskata eikä kiduttaa eläviä olioita kuoliaaksi. Ymmärrän häntä hyvin, koska minulla on sama ongelma etupihallani, joka on kiinteässä yhteydessä naapurin maahan, siis jaamme maan puoliksi, hänen puolensa ja minun puoleni. Naapuri kertoi poimineensa toistakymmentä kotiloa ja murskanneensa ne lituskoiksi ennen kuin vei biojätteeseen. Hän oli jopa pyörittänyt kantapäätään kotiloiden päällä. Nyökkäilin  myöntäen ongelman suuruuden. Kerroin, että olin nähnyt kaksi sepelkyyhkyä eilen yhteismaassamme etsimässä kotiloita hiukopalaksi. Sitä en kertonut, että otin kyyhkyistä ja kotiloista pari kaunista kuvaa.

Olen kuitenkin ratkaissut asian niin, että poimin lehtokotilot pieneen purkkiin tai käteeni, jos niitä ei ole monta ja kannan ne kauemmas, jossa heitän ne niin pitkälle nurmikkoa kuin pippuri kasvaa. On armollisempaa antaa ne lintujen ruoaksi kuin murskata kantapään alla. Tämän teen tietenkin niin, ettei naapuri huomaa touhujani.

Onko muuten montakaan kauniimpaa eläintä kuin lehtokotilo? Sehän on kuin pieni taideteos. Se osaa paritella ja lisääntyä, sillä on elämä. Sen ylitse puhaltaa suuri tuuli, jolloin se vetää sarvensa ja menee kuoren sisään värisemään. Se on kuin rintakoru.



Elämä on myös sikiöllä, ihmisen alulla. Tästä kristillisdemokraattien aloitteesta on noussut kiivas pöhinä viestimissä. Orpo tyrmäsi sen kättelyssä kokoomuksen osalta. Aloitteen sisältöhän on se, että terveydenhuoltohenkilöstö voisi omantunnon syistä kieltäytyä suorittamasta aborttia. Nyt tilanne on käsittääkseni sellainen, että tehtävästä ei voi kieltäytyä, vaikkei sitä moni lääkäri teekään mielellään.

Minua ei pöyristytä tämä ehdotus mitenkään, sillä en pystyisi itsekään ottamaan tai tekemään aborttia. En ole kuitenkaan kieltämässä aborttia, sillä sille on selkeästi tarvetta, koska vahinkoja sattuu ja raiskauksista voi seurata raskaus. Abortin hakijoilla on omat perusteensa ja elämäntilanteensa.

Vaan se, mikä oudoksuttaa tässä asiassa nyt, on niiden perusteiden laatu, joilla kristillisdemokraattien aloite teilataan. Jyrkin kanta on vihreiden Fatim Diarralla, jonka lausunnon mukaan  aloite on ihmisvihamielistä politiikkaa. Vihreiden Saara Hyrkkö näkee aloitteen naisen oikeuksien kaventamisena: naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan. Demarien Ilmari Nurminenkin puhuu naisten itsemääräämisoikeudesta, jota abortin suhteen parannettiin Sanna Marinin hallituskaudella siten, että ennen 12. raskausviikon loppua tehtävissä aborteissa ei jatkossa enää tarvita lääkärinlupaa, eikä abortille tarvitse esittää perusteita. 

Kristillisdemokraattien aloite nähdään paljolti uskonnollisessa viitekehyksessä, sillä vastustavissa puheenvuoroissa esiintyy  uskonnon sivaltelua. Tämä voi toki johtua aloitteen esittäjäpuolueesta. Voisi kai kuitenkin kysyä, ovatko  eettiset kysymykset automaattisesti uskonnollisia, jos puhutaan omantunnon kysymyksistä. Eikö kyseessä ole lopulta valtavan iso eettinen kysymys, moraalipohdinnan paikka? Olisiko se joltakulta tai jostakin pois, jos lääkäri saisi halutessaan kieltäytyä abortin teosta? Halullisia varmaan on kuitenkin valtaosa. Vai mitä te arvelette? Voidaanko puhua lääkärin ihmisoikeuksista tässä yhteydessä?

(Valokuva Iines, Lehtokotilon poseeraus heinäkuisella pellonsyrjällä)

31.5.2023

Jakolinjoja siellä ja täällä

 


Olen melko varma, että arvelette, hyvät lukijat, kuvan tyttöjä viattomiksi punavangeiksi, joita lahtarit tappoivat suomalaisella keskitysleirillä piikkilanka-aitojen takana.

Ei, eivät tytöt ole punavankeja ollenkaan, vaan huitukoita, herrojen hempukoita, jotka on vangittu haureuden harjoittamisesta, lemmen jakamisesta, siveettömän elämän viettämisestä. Tämän asian kertoo tarkkasilmäiselle jo vasemmanpuoleisen tytön varustus, helmet kaulassa. Ei punavangeilla ollut kaulakoruja eikä turkispuuhkia, saati leveälierisiä hattuja.

Onneksi näistä jakolinjoista päästiin kauas pois ja olemme yhtenäistä kansakuntaa, olimme ainakin niin kauan kuin meillä oli hyvä hallituksemme, joka johti meidät turvallisesti halki pandemian ja Putinin ja vei pääministerimme maailmanmaineeseen. 

Vaan nyt on uhkaa ilmassa, on hypätty takaisin taistelukuoppiin, ja punaiset ja valkoiset ovat jälleen vastakkaisissa poteroissa. Tällä kertaa tulitus tulee punaisten puolelta, ja valkoiset ovat  altavastaajina, koska äänestettiin väärin. Kunpa ei tulisi nyt kovasti ruumiita. Jospa tästä hallitus pykätään ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Voimia vaan Petterille kovasti, Köyliön miehelle, tästä läheltä. Köyliöstä se Lallikin oli, että siinä mielessä luotan kyllä Petteriin. Vaikka niinhän se sanoi Katainenkin, että suonet olivat kovilla siinä hommassa. Miespääministeriä ei kohdella silkkihansikkain edes maailmalla. 

Minäkin pidän peukkuja naapurikylän pojalle, ja toivon, ettei häntä ammuta heti alas, kun etuuksia aletaan järkeistää. Nythän meille on kerrottu sellainen tosielämän tilanne kannustinloukuista, että työtä ei kannata aina ottaa vastaan, etenkään niiden, joilla on useita etuuksia asumistukineen. Töissä ansaitsisi vain niukasti enemmän. 

Jos kannustinloukkuja puretaan, työllisten määrä lisääntyisi merkittävästi, mikä on tietenkin maan taloutta kohentava seikka. Joten tullaan nyt vain pois sieltä poteroista, lyödään reilusti kättä ja annetaan uudelle hallitukselle edes tilaisuus ennen kuin ammutaan silmien väliin. 

(Valokuva Äkkilähtöjä historiaan/ yle.fi)

23.5.2023

Kissa kuumalla katolla

 


Jos nyt ei aivan kissa kuumalla katolla niin ainakin  kuuma peruna päivän uutisaiheista on Pride-väen ilmoitus siitä, että he epäävät yhteistyön kokoomuksen ja keskustan kanssa, koska osa kokoomus- ja keskustaväestä ei hyväksynyt äskeistä translakia. Ellet ole meidän puolellalle, olet meitä vastaan. Ja hups, kokoomus ja keskusta on blokattu pois, vaikka heidänkin riveissään tietysti on sateenkaariväkeä taatusti samassa mitassa kuin muissakin puolueissa.

Polarisaatio eli eriytyminen blokkeihin on ikävä ilmiö. Valitettavasti se on lisääntynyt Suomessa isoin harppauksin. Tästä saa kiittää myös nykyistä toimitusministeriön pääministeriä, joka julisti toistamiseen polarisaation välttämättömyyttä, tällä kertaa kunniatohtorin puheessaan Amerikan mantereella, edellisen kerran vaalipuheissaan keväällä. - On valittava puolensa, ettäs tiedätte. 

Raja siis on, ja syvemmäksi tulee tällä reseptillä. Jos joku ei ajattele samoin kuin itse ajattelee, hänet on blokattava pois ja on tiivistettävä omien rivejä. En tiedä, miksi mieleen tulee tästä vaikkapa Saksan kansallissosialismi tai Italian fasismi tai Pohjois-Korean kommunismi. Kaikissa näissä toisinajattelu oli ja on tuomittavaa ja jopa rikollista, poisblokattavaa. On vain valaistu polku ja sillä kulkijat, muista viis.

Vaan jos halutaan edistää asiaa, vaikkapa Prideä,  tai jos halutaan edistää ilmastotoimia tai luonnonsuojelua, voiko se koskaan tapahtua polarisaation keinoin, omimalla jotkin tietyt eettiset arvot itselle ja kieltämällä ne muilta eristyksen keinoin? Vahvistuuko oma aatteemme lopultakaan omia rivejä tiivistämällä? Voisiko ajatella niinkin, että yhteistyössä kaikkien kanssa on kuitenkin voimaa, yhteistyöllä maailmaa parannetaan, ei poissulkemalla? 

Saisimmepa joskus viisaita ja lempeitä johtajia, jotka ajavat kansan ja kansojen yhtenäisyyden ja todellisen rauhan asiaa? Uskaltaisimmepa kaikki katsoa peiliin. Kunpa poistaisimme  laput silmiltämme ja hyppäisimme pois turvallisista tiloistamme. 

Lapsena kiipesin usein katolle. Makasin  siellä kirjani kanssa ja katselin, miten ihmiset kulkivat muurahaisina kadulla, säntäilivät edestakaisin. Nauratti. Katolta katsottuna kaikki olivat läheltä aika lyhyitä ja etääntyessään heidän pituutensa kasvoi. Silmä korjasi harhan.

(Maalaus Marc Chagall)