Hyviä uutisia ja intensiivistä soittoa

No nyt alkaa tihkua jo hyviä uutisia ja jonkinlaisia tietoa rajoitusten takarajoista. On hyvä, että kasvoton mörkö saa muodot, hahmon, joka alkaa ja voi myös loppua. Koko maassa on nyt tartuntojen määrä pudonnut merkittävästi, eli se on puolittunut kahdessa päivässä.

Tähän on hyvä takertua. Sekin on hyvä, että rajoitusten takarajat on nyt ilmoitettu paljon uskottavampina kuin ykkösvaiheen aikarajat. Nyt voi ottaa käyttöön aamukamman tai kalenterin ja voi vetää joka päivä yhden rajoituspäivän yli. Toivoa on. Etenkin kun suomalaiset selvästi noudattavat rajoituksia. Paikat ovat hiljaisia, ollaan kotona. Käydään vain välttämätön.

Sekin on hyvä, että vanhempien ihmisten annetaan olla rauhassa, eikä tuputeta suusta suuhun apua. Tarkoitan sitä, ettei mennä soittamaan vanhusten ovikelloa yliavuliaana ja ojenneta hänelle ruokaa kädestä käteen kuulumisia pälättäen.

Yhden tällaisen yliavuliaan näin. Omainen toi vastapäisen talon mummelille ruokakassin ovet taakse ja lähti pois, kuten ilmeisesti oli sovittu. Ei kulunut kauan kun ohikulkenut SPR-henkinen ylienerginen nainen huomasi kassin, nappasi sen käteensä ja alkoi pimpottaa vanhuksen ovikelloa. Tämän oli pakko tulla lähikontaktiin ottamaan kassia melkein suusta suuhun, kun ei kehdannut olla avaamatta ja vastaamatta ylienergisen auttajan kälätykseen. Tässäkin on yksi syy, miksi vierastan järjestäytyneitä hyväntekijöitä. Osa heistä on idiootteja.

Vaan toivon teille hauskoja hetkiä kaiken kurjuuden keskellä. Iloitkaa erikoisesti tarjoamastani musiikkikimarasta, malttakaa katsoa se loppuun. Kiinnittäkää huomionne erikoisesti oikeanpuoleisen soittajaleidin eleganssiin ja intensiiviseen eläytymiseen. Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä tapakouluttaja rouva Kaarina Suonperä on eleganteista leideistä ja heidän taidoistaan.

PS Minusta muuten presidentin nyrkki-idea oli ehdotus paikallaan. Näin hallituksen voimavaroja olisi vapautunut vähän muuhunkin kuin koronanhoitoon. Ei se olisi ollut keneltäkään pois.

Dystooppisia unelmia

Eilen kerrottiin lehtiuutisessa, että eläimet ovat alkaneet palailla suurkaupunkeihin, kun ihmisruuhkat ovat poissa. Mainittiin mm. kyyhkyset, joiden lentoparveilusta oli kuvakin.  

Myös muut linnut, joita ihmiset ovat ruokkineet puistoissa, ovat alkaneet lennellä uusille reviireille keskustoihin. Ne haistavat pakokaasuista puhdistuneen raittiin ilman ja uskaltautuvat siksi ruuhkista vapautuneisiin citykeskustoihin entistä runsaammin parvin.  

Tämä oli mielestäni ihanan haikea uutinen, ja näin siinä kadonnut paratiisi -unelmia. Kuinka elämä rauhoittuu, kiire ja kehonrakennus lakkaa, esiin nousevat perimmäiset arvot. Sallitaan eläinten tulla kaupunkeihin, ei peitetä jokaista viheraluetta betonilla eikä rakenneta lisää bussikaistoja ja kerrostaloja, vaan pyhitetään viheriöt elävälle luonnolle. Mikäs sen somempaa. 

Vaan ei. Tänään Ylen aamutelevisiossa faktantarkistajaguru Johanna Vehkoo tuomitsi tämän eläinten paluu -uutisen valeuutiseksi. Vehkoo on tietysti oikeassa, onhan hän virallinen tietäjä ja varsin uskottava ihminen mustasankaisine rilleineen. 

Ja näinhän minäkin sisimmässäni eläinten paluun positiivisena dystopiana, eläinten vallankumouksena,  joka on liian hyvää ollakseen totta. Tätähän ihmiskunta juuri tarvitsisi ja pikku Gretakin pääsisi takaisin koulun penkille. Olisi hyvä hengittää ja mieluummin haistella vaikka lampaitten jättämiä papanakasoja kuin pakokaasuja ja dieseleiden katkuja.

Eli, rakkaat ihmiset,  lopettakaa nyt kaikenlaiset positiiviset höpötykset maailman merten puhdistumisesta ja ilman kirkastumisesta. Ajatelkaa kuitenkin, että se on väliaikaista unelmaa. Kangastusta, joka antaa voimaa kestää ahdistavan umpioelämän ja tarjoaa tien ulos edes ajatuksen, mielen voimalla.

Ja muistakaat, että kun tästä vihollisesta selvitään, entinen elämänmeno palaa ja meillä  on kiire vaihdattaa kesärenkaat alle ja varata lentoliput matkoille. Ja rientää kuntosalille habaa hiomaan.

Mitähän Greta Thunberg ajattelee koronasta?

Maailma on muuttunut Suomessakin. Kun aamulla herää, muistaa heti, että jotakin pahaa on tapahtunut, mikään ei ole kuin ennen. Itse on sama, mutta ympäristö eri. Ulkona on hiljaista ja autiota. Äänetöntä kuin jossakin katastrofielokuvassa.

Ilahtuu, kun yhtäkkiä kuulee pihalta työskentelyn ääntä,  vasara tai jokin junttauslaite paukkuu. Jossain on elämää! Jossain joku tekee jotain. Yksi mies siellä näkyy, vastapäätä, remonttihommissa.

On ennenkin ollut influenssoja. Muistan vuoden 1968 hongkongilaisen, jonka sairastin. Jälkitaudiksi tuli angiina ja kesti kauan, ennen kuin maut suuhun palasivat.  Tuolloin influenssa vain tuli kehen tuli, ei kukaan suojautunut enkä muista varoituksiakaan. Kuoltiinkin, mutta ei niitä tilastoja uutisissa lueteltu. Eikä pelätty. Influenssa oli osa normaalia elämänmenoa.

Muistan myös puheet aasialaisesta, johon sairastui kokonaisia koululuokkia kerrallaan. On hämärä muistikuva siitä, että äiti osti meille Vitol-suklaalevyn, josta annettiin yksi pala joka päivä. Suklaa oli ilmeisesti vitamiinisuklaata, suurta herkkua, joka piristi pieniä potilaita. Sitten palattiin kalpeina mutta elossa takaisin koulun penkille.

Nyt pahinta on tiedon tulva. Aina kun avaa sanomalehden nettisivun, sieltä ryöpsähtää pelottavia otsikoita ja televisiossa asiantuntijat lataavat tilastoja ja Sanna Marin uhkailee ulkonaliikkumiskiellolla ja varmaan poliisillakin.

Tarpeen onkin. Juuri katselin kadun puoleisesta ikkunasta, miten kaksi mummelia kohtasi toisensa kadulla, pysähtyivät ja posmottivat lähietäisyydellä puolen tunnin verran. Siinä bakteerit  vaihtoivat omistajaa, mikäli niitä oli. Poliiseja vaan liikenteeseen ja mummot kuriin.

Ellei pelottaisi, karanteeninomaisissa oloissa olisi kai ihan terveellistä olla. Kun ihminen on vailla sosiaalisia livekontakteja, vapautuu aikaa hiljentyä vaikka ihan itseensä. Vaan kun se menee usein niin, että ihminen uppoaakin tyhjyydessään ahdistukseen ja tuskaan. Introverttikin tarvitsee eläviä kontakteja, höpöttelyä ja vapautta mennä valitsemaansa joukkoon, kunhan saa itse annostella seurustelun määrän.

Useat täyttänevät sosiaalisen tyhjiönsä internetillä, kaikilla sen suomilla kontaktimahdollisuuksilla. Näin minäkin, on kanavia myös ulkomaille. Hauskaa tietokoneaskaretta on myös kevyt ja tyhjäpäinen pelaaminen ja uuden ennätyksen koettaminen.

Ja niitä lehtien sivuja ei tarvitse joka hetki selailla. Tiedon tulva on liian suuri jäsentää ja sietää. Maailma on muuttunut, Suomi-kuva on muuttunut, poliittiset kärhämät unohtuneet, ilmastohuolet työnnetty syrjään. Mitähän Greta Thunberg ajattelee koronasta nyt, kun ei pääse maailmalle seilaamaan? Onko korona jonkun syytä?

Sodan aikana kasvoi kansan yhteishenki. Kenties tällainen pandemia ja sen uhkakuvat vähentävät nyt meidän itsekkyyttämme, kaikkivoipaisuuden tunnetta ja kaikenlaista kahtiajakautumista ja mahdottomaksi paisunutta vihapuhetta, jossa yksi vihapuhuja syyttää toista vihapuheesta ja toisinpäin. Jos näin käy, voi sanoa, että koronavirus on terveellinen muistutus ihmisen rajallisuudesta hallita maailmaa.  Kaikkea ei voi ottaa haltuun, niin kuin mainoksessa kehotetaan.

Peskää käsiänne ja soittakaa mummolle!

Samaan aikaan kun Euroopassa riehuu koronavirus ja Italiaa pannaan kiinni, meillä Yle kehottaa naisia tarkkailemaan alapäätään. - Kyllä se kaunis on, vaikka olisi millainen laitos tahansa, lohduttaa Akuutti ja kehottaa tarkkailemaan tilannetta peilin kanssa. - Selvä juttu, hyvä tietää, mutta taidan sivuuttaa nyt lähemmän peilaamisen tuonnemmaksi.

Lainkuuliaisena kansalaisena olen odottanut selkeitä toimintaohjeita, miten toimia viisaasti, niin ettei saa virusta eikä tartuta sitä muihin. Käsiä olen pessyt jo niin, että ne ovat haavoilla. Olisiko muuta? Kaupassa käyn hanskat kädessä. Kirjaston kirjojen kannet ja selkämykset pyyhin käsidesillä, ennen kuin rupean sormeilemaan niitä. Vältän marketeissa käyntiä, käyn harvoin ja pitkän listan kanssa. Kotivaraa on useaksi viikoksi. Voisin kivutta elää karanteenissa kuukauden. Äärimmäistä hätää varten on alakaapissa Hennessy-pullo ja vähän vodkaa.

Virkistystä saa luonnossa ulkoilemalla. Eipä metsässä juuri ihmistä kohtaa, ei ainakaan roiske-etäisyydellä. Kevään merkkejä on hauska tarkkailla. Eilen näin kurkiauran lentävän pohjoista kohden, Puurijärvelle päin, ja tikka on jo jonkin aikaa rummuttanut reviirimerkkejään. Lehtoalueella silmut ovat suuria, muutama jopa aukeamaisillaan. On vain tunneista kiinni, milloin kuuluu peipon ensi laulu.

Tiesittekö, että vuonna 1918, kun espanjantauti rantautui Yhdysvaltoihin, hallinto ja virkamiehet vakuuttivat kansalaisille, ettei tarvitse huolehtia eikä huolestua. Kaikki oli hallinnassa ja terveysviranomaiset ovat valmiita pitämään taudin kurissa.

Ja jopa silloin, kun tuli räikeästi ilmeiseksi, että näin ei ollut, virkamiehet vakuuttivat  päivittäin yleisölle, että pahin oli ohi. Valitettavasti se ei ollut, ja espanjantaudin kulun tiedämme nyt. - Toivotaan, että Suomenkin hallitus  ryhtyy mieluummin toimiin kuin rauhoittelee ihmisiä. Olisi varmaan aika selkeää ja kansalaisten toivomaa seisauttaa Italiaan meno ja sieltä tulo lähes kokonaan.

Siinä kun muut Pohjoismaat peruvat yleisötapahtumia koronaviruksen vuoksi, Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielestä siitä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Ja siinä kun HUS:n ylilääkäri sanoo, ettei oireeton tartunnalle altistunut voi tartuttaa virusta toiseen henkilöön, WHO puolestaan sanoo tutkimuksiin vedoten, että voi, ja näin on tapahtunut esimerkiksi Kiinassa. Eli jälleen kerran toteamme helpottuneena ja iloisin mielin, että valtakunnassa kaikki hyvin. Oikein hyvin. Ei aihetta huoleen. Peskää käsiänne. Ja soittakaa mummolle!

(Valokuva Iines, italialaisia öljytuotteita myyvä iloinen kauppamies)

Valtakunnassa kaikki hyvin. Oikein hyvin.

Kansanedustaja Päivi Räsästä viedään taas tänään. Tätä kirjoittaessani häntä on kuulusteltu tunnin verran, mikäli poliisi on pysynyt aikataulussaan. Räsästä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kansa onkin selvästi kiihottunut, kun se lausuu Räsäsen nimen.

Jeanne d'Arcilla, myöhemmin katolisen kirkon pyhimykseksi julistetulla maanviljelijän tyttärellä oli myös suora yhteys ylöspäin. Hän näki näkyjä ja sai käskyn pelastaa Ranska vieraalta hapatukselta, englantilaisilta. Tyttö ryhtyi tuumasta toimeen, ja sai makeita voittoja mm. Orleansissa.

Häviöitäkin tuli ja lopulta kaikki johti siihen, että Jeannea alettiin kuulustella epäiltynä noituudesta ja kerettiläisyydestä. Eräänä päivänä, ehkäpä juuri  maaliskuun toisena, kardinaali punaisessa mekossaan kuulusteli häntä aamusta iltaan.

Niinpä Jeanne d'Arc poltettiin lopulta roviolla. Kerettiläisenä siksi, että hän tunnusti pitävänsä Jumalaa paavia korkeampana auktoriteettina.

Saapas nähdä, kuinka Päivi Räsäsen käy. Mielenkiintoinen kreationisti. Uskoo taatusti Raamatun luomistyöhön. Sietämätöntä.  Korkokengät, antava kaula-aukko, selvästi värjätty tukka, meikkiä, naisellinen nainen. Jos pääsisi lähietäisyydelle nuuhkimaan, uskon, että Päivin atmosfäärissä leijuisi kevyt Chanel vitonen.

Kerrotaan, että Jeanne d'Arc pukeutui mieheksi. Tätä ei Räsänen kyllä tekisi edes ratsun selässä. En ole koskaan nähnyt häntä housuasussa. Sietämätön naiseuden korostaja. Joko raivovalkeita kasataaan Senaatintorille?

Vaan on se hienoa, että meillä on kaikki hyvin. Koronaa on vain kuusi tapausta ja kaikki rullaa avoimesti ja vapaasti, turvanpaikanhakijoista ei turhia tiedonantoja, joten tilanne varmaan ok.  Hallitus on saanut hyviä otsikoita. Odotukset ovat edelleen korkealla. Hiljaa hyvä tulee, joten mikäs tässä. Valtakunnassa kaikki hyvin. Oikein hyvin.

(Alempi maalaus Paul Delaroche)