31.5.2021

Satu urheasta pikku soturista

 



Olipas elelipäs nainen, vielä melkein tyttö, joka oli asetettu paljon vartijaksi. Hänellä oli erityisen palava ja hyvä sydän. 

- Haluan pelastaa tämän maan, hän sanoi eräänkin kerran herättyään Mansen ankeaan aamuun. Tampellakin louskutti niin, ettei nukkumisesta tullut mitään, yötä päivää myllyt pyörivät ja valmistivat pellavaisia suomalaisia kankaita eliitin tarpeisiin.

 - Haluan olla isänmaan pieni urhea soturi, joka takaa leivän Tampellan työntekijöille ja panee tehtaan herrat ja eliitin ruotuun. Haluan olla miehen veroinen, ihminen isolla iillä.



- No ei siitä mitään tule. Setämiehet johtavat tätä maata, sanottiin hänelle. 

Vaan älkääpäs kuulkaa ollenkaan mitään! Tämä urhea pieni soturi hyppäsi ratsun selkään ja piti niin palavia puheita, että ennen pitkää hänestä tulikin setämiesten voittaja, ja sekös tuntui huisin hyvältä.  Sitä paitsi hänen kauneuttaan ja kapeaa uumaansa ylistettiin ulkomaita myöten ja maan kansalaiset hyrisivät tyytyväisyyttään. Suomi näyttää vielä mistä päästä kana pissii.

Kaiken hyvän politiikan lisäksi tämä urhea pikku soturi kukisti kolmipäisen hirviön, joka riehui kaikkialla maailmassa ja uhkasi myös syrjäistä Suomea. Urhea soturi käynnisti hirvittävän spektaakkelin, karautti päin tulenliekkejä  ja katkaisi kolmipäiseltä hirviöltä pään, yhden kerrallaan, koska suomalaiset miekat olivat hieman pieniä tällaiseen huimaan tarkoitukseen. Mutta valmista tuli ja niin Suomi oli pelastettu. Kansalaiset polvistuivat urhean pikku soturin edessä, ja nähtiin jopa sellainen ihme, että usealla kansalaisella otsa ihan hipaisi maata, pelkästä kunnioituksesta ja rakkaudesta soturia kohtaan.

Vaan mitäs kamalaa sitten tapahtuikaan? Julma bulevardilehti, joka ei voinut sietää urheaa soturia punamekossaan ja viherkilvessään, kultakruunu päässä ja valtikka kädessä, ilmiantoi soturin verottomat ruokalaskut. 

Oli nimittäin niin, että soturilla oli hyvän asemansa vuoksi pääsy palatsin ruokakaappiin, jonka ystävällinen virkakunta täytti hänen toiveittensa mukaisella sisällöllä. Puhuttiin, että kaappi pullisteli niin, ettei tahtonut kiinni pysyä.

Ei siis aikaakaan, kun bulevardilehden  lukijat pillaantuivat ja helvetti pääsi irti. Puhuttiin jopa saunasidukan tilaamisesta sekä pitojen järjestämisestä omalle suvulle. Kysyttiin, millä rahalla köyhä täyttää jääkaappinsa, kun leipärahaa ei ole, ja soturilla kaapit pullistelevat herkkuja. Urhean soturin kerrotaan kysyjille vastanneen, että köyhien kannattaa syödä leivoksia, kun leipää ei ole. Näin oli Marie Antoinettekin kuulemma sanonut köyhille.

Turhaan sai soturi vakuutella viattomuuttaan, ja vaikka moni häneen uskoikin, niin nyt haluttiin soturin pää vadille ja uutta päätä maata johtamaan. Mielellään setämiehen.

- Enhän minä, vaan virkakunta erehtyi, sanoi soturi kauniisti. 

Ja virkakunta pani parastaan. Ennen pitkää päästiin siihen lopputulemaan, että kaikki olikin ollut vain pahaa unta. 

Soturi heräsi nimittäin eräänkin kerran kesäkuussa anno Domini 2021 palatsinsa kauniiseen suviaamuun ja totesi, että huhhuh, olipas paha uni. 

Oikeastihan valtakunnan päämediat suitsuttivat kiitosta soturille, ja niitä  ylistyksiä oli kiva lukea aamukahvin kanssa.  Bulevardilehdetkin olivat oikeasti kilttejä. Ne  julkaisivat kivoja haastatteluja ja kuvia jätskin syönnistä kirkon portailla. Ding dong. Urhean pikku soturin ikiomassa valtakunnassa kaikki hyvin. 

(Maalaukset Ernest William Tristram)

22.5.2021

Tärkeitä uutisia


Lennu on kuollut. Siirtynyt taivaallisille kedoille juoksemaan  kilpaa perhosten kanssa. Näin minä menneet rakkaat eläinystävät näen. Iloisina kedolla turkki hulmuten. Presidenttipari suree syvästi, luki tiedonannossa. 

Ymmärrän surun rakkaan lemmikin poismenon vuoksi. Olen itsekin menettänyt kolme eläintä tämän blogini olemassaolon aikaan, eli kohta kahdenkymmenen vuoden aikana. Suru voi olla syvää.

Ensimmäinen poismennyt eläin oli aiemmin mainittu Ruben, jonka oikea nimi oli Pontus, kultainen noutaja. Nimi oli muutettu blogin intimiteettivaikutusten vuoksi. Pikkukaupungin kadut olivat pitkään tyhjät ja autiot Pontuksen poismenon jälkeen. Minua paleli ensin kovasti, kun tein yksinäisiä kävelyjä autiossa maisemassa. Puin päälleni kauniin mustan lammasturkkini, ja tunsin itseni Tšehovin romaanihahmoksi kävellessäni sirossa turkissani kaupungin pikku kujasilla. Kuvittelin, että ihmiset katsovat  tutunnäköistä naista, joka ennen kulki vaaleakiharaisen kultaisen noutajan kanssa, nyt ilman sitä, surullisen orpona kauniissa turkissaan.

Toinen poismennyt oli kissa, kuusitoistavuotiaaksi elänyt von Kusti, joka on haudattu mökin upeimpaan perennapenkkiin. Tästä kissasta mieliin jäi erikoisesti kalliiksi tullut heinänkorsi, jonka se oli saanut nenäänsä. Eläinlääkäri poisti sen sadalla eurolla. Pinsetit nenään ja ulosveto, ja siinä oli pitkä vihreä ruoho. Minuutin toimenpide. 

Kolmas poismennyt oli tyttären koira Panda, vanhaenglanninlammaskoira, jolla oli tapana ängetä istumaan syliini, kun istuin löhötuolissa. Tiedättehän tämän isokokoisen pitkäturkkisen junttanpullan? Pandakin lepää mökin perennapenkissä, von Kustin vieressä. Liljat kasvavat hyvin. 

Kovin mielelläni ottaisin vielä koiran, jos vain voisin olla varma, etten aina koiran täyttäessä vuosia laskisi omia vuosiani käänteisessä järjestyksessä, koiralle yksi lisää, minulta yksi pois.  Jokin hylätty katukoira, resquekoira voisi tulla kyseeseen. Kenties hyvinkin. Mutta ei lyhyttä tylppäkuonoa, kuten Lennu-vainaa. Koiralla on oltava kunnon kuono ja muhkea kirsu.

¨¨

Toinen tärkeä tiedotus Lennun lisäksi päivän uutisvirrassa on tietysti pääministeri Sanna Marinin ehdotus kunnallisveron progression lisäämisestä. 

Nyt täytyy sanoa, että kyllä on puoluejohtaja vaalivauhdissa. Suomiko ei ole  yhteiskuntatoiminnoiltaan jo ennestään kaikessa progressiivinen?  Suomen veroaste on kansainvälisessä tarkastelussakin hyvin korkea ja progressio huippukorkea.

Eli taidan nyt ampua puoluejohtajan ehdotuksen lennosta alas kovilla tilastofaktoilla:  Suomalaisella keskiluokalla jää koko Euroopan vertailussa vähiten rahaa käteen verotuksen jälkeen. 

Keskiluokan korkeatuloisin 10 prosenttia maksaa käytännössä tämän maan julkisen puolen kulut. Tämän porukan kokonaisverotus on jo nyt 50 - 60 prosenttia tuloista. Eli jo nyt yli 40 000 euroa ansaitsevat maksavat 96 prosenttia kaikista tuloveroista. 

Summa summarum: On se niin väärin, jos Suomessa joku voi rehellisellä työllä rikastua. Ja mikäkö tätä kautta  on pääministerin viesti  työnteon, opiskelun ja yrittämisen kannattavuudesta, sisusta ja sinnikkyydestä kansalaisille? 

(Maalaus Briton Riviére)

7.5.2021

Herra mun vereni!

 


Sukupuolittunutta mainontaa Lidlissä.




Istahdin eilen illalla television ääreen, kun sieltä tupsahti Lidlin mainos. Hetken luulin, että kyseessä on jokin vanhoja muisteleva  Pöllötöllö-ohjelma, mutta ei, ei se ollut Pöllötöllö. Se oli vakava mainos asiallisen ohjelman edellä. Herran lenkki ja punaisena virtaava Kuningatarhillo tarjouksessa. 

Miten irvokasta. Pannaanko naisetkin haukkaamaan Herran lenkkiä? Entä  uskovat vähemmistöt? Mitä he sanovat Herran lenkistä? Mitä sanovat muunsukupuoliset, transhenkilöt ja ylipäänsä mitä me, alistetut makkaraasyövät naisoletetut sanomme muuta kuin herra mun vereni! Ja mitä sanoo hillolle perso miesoletettu lappaessaan valuvaa kuningatarhilloa lettunsa päälle?

Nyt on makkara- ja hillotehtailijalta jäänyt opiskelematta uuden ajan tuomat haasteet, riemulliset uudet ulottuvuudet, sukupuoliteoriat ja intersektionaaliset sfäärit. Paljon on luudalla vielä lakaistavaa, ennen kuin puhdas ihanneyhteiskunta on saavutettu.

Tarvitseeko enää selittää, että herraihmisethän kuuluvat  ihmiseliittiin, jolla ei pidä näinä päivinä olla valtaa minkään tuotteen nimessä eikä mielellään missään muuallakaan. Eikä naisia pidä osoitella heidän heikkouksistaan, joille he eivät voi mitään. Hillopäivät on kerran kuussa, vuolaimmilla oletetuilla jopa kaksi kertaa. Pitääkö tästä heikkoudesta muistuttaa sukupuolittamalla hillokin.

Vaan mitä siitä pitäisi ajatella, että suuri osa suomalaisista lenkkimakkaroista on  nimetty  epämääräisin ja tiettyyn poliittiseen ilmastoon viittaavilla nimillä. Mitä sanotte näistä alle poimimistani makkaran tuotenimistä? Näkyykö niissä kaikkien sukupuolten kirjo vai uhkuvatko ne pelkkää toksista maskuliinisuutta? Listasta puuttuu enää Pollarin Pamppu tai Patukka.

Suomi Lenkki
Juhla Suomi
Sininen Lenkki
Reinon Lenkki
Reiskan Lenkki
Kunnon Herkkulenkki
Metsämiehen Lenkki
Lampurin Lenkki
Laivurin Lenkki
Härkätien Lenkki
Hirvi Lenkki
Rosvon Lenkki.

Älkää enää ihmetelkö, että tietty poliittinen puolue, jonka nimi jääköön nyt mainitsematta, saa suosiota, kun se kerran näyttää kumpuavan suoraan kansallisten syvimpien makkaratuntojen ytimestä? 

Loppuun erikoismaininta kiitoksella tälle makkaratuotten nimelle, josta kukaan ei voi närkästyä: Helsingin makkaratehtaan Puuttuva Lenkki. Nerokasta, vai mitä?

*

Huom. Tuotenimet kirjoitettu johdonmukaisuuden vuoksi kaikki alkukirjainten osalta samalla kaavalla, molemmat osat isolla alkukirjaimella.