Bruno Laakko ja Lepakot

29.9. Helsingin Sanomissa oli edellisviikon sunnuntaina erään miehen kaksi kihlailmoitusta, kahden eri naisen kanssa. Väliä kihlatapahtumilla oli viikko. Naiset olivat parikymppisiä, mies viisikymppinen. Ilmeni, että kaikki kolmikosta olivat kihloissa toistensa kanssa myös pareittain, naiset olivat symbioosin alkuperäinen kihlaperussolu, johon mies liittyi kihlaamalla molemmat. 

Keskustelupalstoilla alkoi kiihkeä keskustelu, jossa miesväki taputteli kihlaajaa selkään ja piti kovana karjuna. Naisväki oli kriittisempää, ja yleisin arvelu hemaisevien typyköitten kihlaamiseen oli kimppakivan pito, ja motiivina kaunotarten saamiseen pidettiin miehen rahaa. Mies oli ammatiltaan lumenpudottajayrittäjä. Sitten oli niitä peruspositiivia ihmisiä, jotka onnittelivat kolmikkoa lämpimästi ja toivottivat onnea rakastuneille.

Kun lähes joka toinen solmituista avioliitoista päättyy eroon, ja avoliitoista kaiken järjen mukaan vähintään sama määrä, onkin varmaan tullut aika miettiä ihmisten välisiä seksisuhteita uudelleen. Miksi mennä ollenkaan naimisiin, kun ihminen luonnostaan kiintyy elämänsä varrella useisiin ihmisiin myös seksin alueella? Seksihän liittojen pohjana on, ja käytäntö on osoittanut, että ihminen kaipaa vaihtelua, etenkin jos parisuhteen toinen osapuoli osoittautuu erilaiseksi tarpeiltaan ja tavoiltaan. Eihän lapsilla ole nykyliitoissakaan pysyvää turvaa. 

Kahden kihlanneen miehen symbioosissa on taatusti enemmän lämpöä ja rakkautta kuin monessa kulahtaneessa tapaliitossa yhden puolison kanssa. Kolme ihmistä hehkuu rakkautta ja seksiä. Ajatelkaa sitä onnen määrää, mikä asunnossa leijuu. Ja kun mieli on vapaa, voi tuostakin lähteä litomaan ja uusia tulee tilalle. Mikäs sen somempaa.

30.9. Tänään minua on harmittanut Sini Saarela. Miten ihminen, hento tyttönen, joka tarvitsee lääkkeitä ja on perusterveydeltään hieman heikko, menee riehumaan Greenpeacen kumiveneeseen Petšoranmerelle Siperiaan.ja koettaa nousta venäläiselle porauslautalle arktisen pisteen tuntumassa? Järki hoi, Sini, hieman realismia kehiin! 

Mistä näitä hemmoteltuja sinisilmiä oikein sikiää, näitä jeand'arceja, jotka uskovat, että elämä on kaunis, kaunis, kaunis, kaunis? Ja luonto ihmeen ihana? Kysyn vaan. Ja mistä niitä yhdeksänkymppisiä mummoja tulee, jotka uskovat, että anova puhe pehmittää murmanskilaistuomarin? Kun ei se mitään pahaa tarkoita, se meidän Sini. Tämäkin mummo jo tuhannesti ryssän kauhut kokenut.  

Yö voitti päivän

23.9. Yö voitti päivän ja tasasi puntit kaamoksen hyväksi  sunnuntaina.

Joka aamu herää pimeämmässä kuin edellispäivänä. Joka ilta vetää aikaisemmin kaihtimen alas.  Joka päivä maan kamara ja taivaan kansi nitkahtavat toisiaan kohti hitusen verran lisää. Vähän kuin Atlaksen polvi lyyhistyisi sentti sentiltä ja maapallo painaisi enemmän kuin sen pitäisi.

On ostettu ensimmäiset kynttilät, mutta ei sytytetty vielä. Kun ensimmäisen sytyttää, ei voi palata taaksepäin, on  sytytettävä joka ilta, on mentävä syksyn pimeyteen kynttilöillä, on mentävä läpi talven valot päällä, on pidettävä ehtymättömiä kynttilävarastoja. On katsottava, että kaapissa on puntti tikkuja ja varoiksi taskulamppu - otsalamppua olen nyt harkinnut, niitä on kivoja malleja. On ostettava marketista sukkahousut. Neljänkymmenen denierin sukkahousut ja puettava ne herkälle iholle, joka käpristyy kauhusta, kun tekokuitu lähestyy sen pintaa ja kääriytyy tiukasti sitä vasten. Varsinkin sisäreisi on kauhuissaan.  Mikään ei ole niin kauhea vaate kuin sukkahousut. Vihaan niitä. 

24.9. Vihaan myös Valkoiseksi leskeksi kutsuttua brittinaista yksinkertaisesti siitä syystä, että hän hymyilee kuvassa niin leveästi, vaikka haluaa tappaa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin hän ja hänen miesvainajansa. Ei haittaa, vaikka hän ei olisikaan Nairobin teurastuksen takana, vihaan häntä silti. Ei kenenkään murhanhimoisen pidä hymyillä niin leveästi. 

Paljon muuta en tällä hetkellä vihaa, enkä Valkoista leskeäkään jaksa kauan vihata, koska ei hän ansaitse moista tunnekasaumaa. Eeloppia vihaan kyllä hieman, koska hänkin hymyilee niin leveästi. Katson kuvaa ja mietin, miettiikö hän, mitä ostaisi suomalaismiljoonillaan. Häpeääköhän hänen vaimonsa? Lapsia varmaan on alettu kiusata koulussa. Isäin pahain teot kasautuvat useimmiten lasten ja vaimojen päälle. Veikkaan, että perheellä on nyt vaikeaa ja ovet paukkuvat ja lapset itkevät. 

Olen aloittanut nyt vasta Jään lukemisen, ja siinä tahdon viipyä. Hidas ihmiskuvan avautuminen miellyttää meikäläistä nautiskelijaa. Pinnan alla on paljon jo alussa. Haanpään uusi elämäkertakin tempaa mukaansa, vaikkakin alkuun ihmettelee elämäkerran kirjoittajan itsensä esillenostamista. Ehkä siihen on syynsä. Jari Tervon Esikoista en ole vielä avannut, vaikka senkin sain jo kirjastosta. Nyt ensin nämä kiinnostavammat.

(Valokuva Iines, syyskuussa 2013)
(PS Kuva kannattaa katsoa suurennettuna.)

Tarina Flora-purkista 2

Aamuisessa Helsingin Sanomissa egyptiläinen muslimiveljeskunnan jäsen itkee sitä, että veljeskunta on ajettu maan alle. Veljeskunnan katsotaan vastustajien mielestä ajavan tiukkaan sharialakiin pohjautuvaa islamilaista valtiota. Jäsenen mielestä asia ei ole näin, vaan he haluavat vain noudattaa uskontonsa pyhiä arvoja ja toteuttaa sen maailmankuvaa. He ovat uskossaan hartaita veljiä, eivät terroristeja. Miten uskonnollinen voi olla terroristi?

Muslimeista on muutenkin tehty syntipukkeja paitsi kaikkiin Egyptin ongelmiin, myös kaikkeen siihen pahaan, mikä maailman muslimimaissa versoaa. Tämä on suvaitsematonta ja rasistista. Kun oikeastihan se on vain paikallinen yhteisötapa, että kahdeksanvuotias tyttö naitetaan nelikymmenvuotiaalle miehelle, joka puhkaisee hääyönä lapsen sukupuolielimet ja virtsarakon halki, niin että tyttö kuolee sairaalassa. Muistakaa siis, että islamilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, ei vaikka esimerkiksi Egyptissä radikaalit - muslimiveljeskunta? - halusivat vuonna 2011 laillistaa lapsimorsiamet. Se on vain yhteisöllistä kohinaa, veljet ovat kyllä hartaita.

Yleisradion tuoreen uutisen mukaan lähes 40 000 tyttölasta avioituu joka päivä kehitysmaissa, vaikka alaikäisenä solmitut avioliitot ovat tytöille hengenvaarallisia. Tärkein 15–19-vuotiaiden tyttöjen kuolinsyy kehitysmaissa on raskaudesta ja synnytyksestä johtuvat komplikaatiot. 

Yleensä hyvinvoivat länsimaat ummistavat lasten hyväksikäyttöasialta silmät ja sanovat, että lapsiavioliitot johtuvat köyhyydestä. Tyttöjä myydään morsiamiksi ja köyhä perhe pitää rahat. Tämä ikään kuin hyväksytään, onhan avioliitto laillinen. Kuitenkaan ei juuri kysytä, miksei pikkupoikia naiteta lapsina naisten vuoteenlämmittäjiksi ja talon töitten tekijöiksi. Olisivathan he somia pikku miehiä naisten silmän ilona.

On toinenkin syy lapsiavioliittojen yleisyyteen, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, etenkään jos on suvaitsevainen ihminen. Se on se, että lapsiavioliittoja suosiviin kulttuureihin kuuluvat maat ovat köyhyyden lisäksi muslimimaita. Tilastojen mukaan eniten lapsiavioliittoja solmitaan seuraavissa maissa, joissa kaikissa valtaväestö on muslimeja:

Eniten lapsiavioliittoja maailmassa

Niger 75% (tytöistä ennen 18 ikävuotta)

Tshad 72%

Bangladesh 66%%

Guinea 63%

Keski-Afrikan tasavalta 61%

Mali 55%

Mosambik 52%;

Malawi 50%

Madagaskar 48%

Sierra Leone 48%

Kristinuskoa on moitittu milloin mistäkin, mutta kysyä sopii: miksi kristityissä maissa ei ole lapsiavioliittoja. Jos lasten naittamiset  johtuisivat vain köyhyydestä, niitä olisi kaikenlaisissa kulttuureissa köyhien parissa. Täytyy siis olla muitakin tekijöitä, sellaisia tekijöitä, jotka liittyvät ihmisen moraaliin.  Moraali versoaa osittain tai suurimmaksi osaksi uskontojen opeista. Islamilaisten pyhässä kirjassa Koraanissa täytyy siis olla jokin sellainen kohta, joka antaa muslimimiehelle luvan  pitää itseään muita ylempänä olentona ja käyttää arvottomampia hyväkseen.  Onko tämä vilpitön kysymys rasismia ja vihapuhetta?

Jaa että miten otsikon Flora-margariini tähän liittyy? Tai yleensä margariinipurkki? 

No ei välttämättä mitenkään. Sitä saapi itse kukin kuitenkin pohtia. Jos ette keksi, siunatkaa itsenne. Teillä ei ole likaista mielikuvitusta, vaan olette säilyttäneet puhtautenne tässä hyvässä maailmassa. 

(Flora-paketti väärässä asennossa, tarina numero 1)

Joseph Smith ja hänen 33 vaimoaan

Ehkä  raikkain kaikkien nuorten poliittisten järjestöjen uusista ehdotuksista on vihreitten aloite moniavioisuuden sallimisesta Suomessa. Kokoomusnuorikko Susanna Kosken ulostulot kansankiihotuspykälien kanssa jäävät tämän rinnalla vaisuiksi rykäyksiksi. Myös sosiaalidemokraattisten nuorten aloitteet uskonnon poistamisesta kouluista tuntuvat tuulen suhinalta vihreitten ehdotuksen rinnalla.  

Suomessa on aivan liikaa yhden hengen talouksia, yksinhuoltajanaisia, isättömiä lapsia, peräkamaripoikia ja itsemurhaa suunnittelevia vanhuksia. Polygamiassa he olisivat osa suurta ja turvalllista perheyhteisöä, jossa kaikki pitävät huolta toisistaan ja jakavat sen hyvän, mitä Jumala tai Allah jne. kulloinkin suo. Ketään ei hylätä, vaan otetaan vain uusi siihen rinnalle rikastamaan oloa, ja alati kasuava perheyhteisö pitää jokaisen rakkaan perheenjäsenensä puolta. Onhan monihenkisessä perhekunnassa toki tulojakin usemmalla henkilöllä, joten aina jonkun taskusta pätäkkää löytyy. Näin voisi arvella jopa kansantalouden kohenevan, kun ihmiset pitävät itse huolta talouksistaan ja päivähoito- ja vanhustenhoitokulut putoavat minimiin, kun kotona on aina joku huolehtimassa heikommista tai kulahtaneista jäsenistä. 

On lisäksi turha kuvitella, että polygamiasta tulisi mitään sulttaanivaltaa, jossa vain miehillä olisi useita vaimoja,  kuten mormonimies Joseph Smithillä vanhoilla päivillään - kaiken kaikkiaan tällä esikuvallisella johtajalla oli 33 vaimoa, joista suurin osa loppusuoralla. Siis miehen loppusuoralla, vanhuuden päivinä.

Kyllä naisetkin tuohon siis pystyvät. Demokratiaan tottuneina kantasuomalaiset ja Suomeen kotiutuneet maahanmuuttajataustaiset naiset kyllä käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen  ja ottaisivat vanhan kumppanin rinnalle tuoreemman tapauksen, joka toisi perheeseen uutta varallisuutta ja onnea. Vanha kumppania saisi jäädä siihen sivuun,  ja hänestä kyllä huolehditaan ajallaan. 

Luonnonmukainen systeemi, uskaltaisiko sanoa ihan, että luomua. Vihreät eivät tainneet huomata, millaiseen kultasuoneen ovat iskeneet. Toivottavasti näitä reippaita nuoria nyt ei lytätä kuten kokoomuksessa, vaan otetaan kynä käteen ja lasketaan systeemin kansantaloudellinen hyöty. 

(Maalaus Ken Corbett, kuvassa mormonikirkon perustaja Joseph Smith)

Voiko kuussa ampua aseella?

voiko laiva upota

voiko kuussa ampua aseella

voiko itäneitä perunoita syödä

voiko unettomuuteen kuolla

voiko pettämisen antaa anteeksi

voiko uunin jättää päälle

voiko converset pestä pesukoneessa

voiko neuvolaa vaihtaa

voiko netflixin maksaa visa electronilla

voiko nenä kasvaa

voiko chiliin kuolla

voiko punkin puremaan kuolla

voiko parsakaalia syödä raakana

voiko karsastus parantua

voiko arpien päälle tatuoida

voiko autokaupan perua

voiko astmaan kuolla

voiko rumaa rakastaa

voiko bensaa juoda

voiko itse nuohota

voiko munasolun nähdä

voiko muotovaahtoa laittaa kuiviin hiuksiin

voiko sairaslomalla matkustaa ulkomaille

voiko passikuvan ottaa itse

voiko sateella maalata

voiko eron jälkeen palata yhteen

voiko esinahka revetä

voiko peräpukaman puhkaista

voiko takauksen perua

voiko rintaperillisen ohittaa testamentilla

voiko roska mennä silmän taakse

voiko sakon maksaa osissa

voiko uimahalliin mennä bikineissä

voiko bikinit palauttaa

voiko vuokrasta tinkiä

voiko olla kummi jos ei pääse ristiäisiin
voiko kummiuden perua

voiko jäätynyttä olutta juoda
voiko viikossa lihoa
voiko maksa poksahtaa

voiko viisaudenhammas kasvaa takaisin
voiko kieli halvaantua

voiko solariumiin mennä meikit naamassa

voiko reikä hampaassa parantua

voiko lävistyksestä halvaantua

voiko nivelkierukan repeämä parantua itsekseen

voiko hiivatulehdus parantua itsestään

voiko nukkua liikaa

voiko nukkuessa pyörtyä

voiko luomen repiä

voiko tylsyyteen kuolla

voiko aurinkoa ottaa ikkunan läpi

voiko aurinko sammua

voiko näillä korteilla edes voittaa

(Maalaus John William Waterhouse)

(Runorivit koottu suorista Google-kysymyksistä)

Älä kiiruhda

Edellinen keskustelu alkoi poliisin toiminnasta ja päättyi sielun olemassaolon pohdintaan. Tällaisia hurjia kaaria täällä tehdään, kiitos lennokkaitten keskustelijoitten. Ei minusta ole kiireisen jokapäiväisen leipäteksin suoltajaksi, enkä edes näe siinä mieltä. Pidän viipymisestä ja hitaudesta, kaikessa. Pidän myös toisten kuuntelemisesta.  Vain siten voi saada uusia näkökulmia jääräpäisimpään paasaukseensakin.

Mikään ei ole niin tuskastuttavaa kuin lähimmäisen kiire, johon minut temmataan mukaan. Nyt olen tapani mukaan herännyt hitaasti. Keittänyt pannullisen kahvia, tyhjennellyt sitä jo kolmisen tuntia, ensin aamutelevision ja sanomalehden kanssa, nyt koneella yöpaidassa kuunnellen Youtubesta musiikkia ja radiota. Kohta lähden ulos kameran kanssa, metsään haistelemaan elokuisen maapohjan kosteutta. Varjot syövät jo kirkkautta, tulee tummia kuvia, ja valtotussäätöihin pitää keskittyä. Linnut ovat piiloutuneet lehvistöön. Vielä ei ole aika syödä pihlajanmarjoja. Perhoset ovat poistuneet kukkien yltä, on hiljaista, kiire on lakannut kuin seinään. 

Aamutuimaan luin ensin uutisen Nokian myynnistä Microsoftille kännykän näytöltä, vessassa istuessani. - Tuomas Enbuske kysyi radiossa Nokian luottamusmieheltä, missä tämä oli kun kuuli uutisen Nokian myynnistä. Ei kiinnosta, mutta parempi uutinen tämä on kuin uutiset perhesurmista tai hallituksen säästöohjelmista. 

Subjektiivisen päivähoidon rajoitukset ovat kyllä mielestäni oikeansuuntaiset. Ei yhteiskunnalta voida vaatia sitä, että päivähoitoa on oltava tarjolla niillekin perheille, joiden vanhempi on kotona terveen kirjoissa. Jos pieni lapsi valitsee mieluummin päiväkodin kuin kodin, olisin huolestunut. Vaan lapsia vartenhan päiväkoteja ei olekaan suunniteltu. Ne ovat aikuisten tarpeita ja aikuisten itsensä toteuttamista varten. 

Kotihoidon pakkojakaminen vanhempien kesken on  totaalitaarinen toimenpide, sillä ovathan isät jo nyt voineet jäädä kotiin hoitamaan lasta. Eivät ole kuitenkaan jääneet.  Lisäksi uudistus sortaa yksinhuoltajia, joiden kotihoidon tuki uhkaa lyhetä puolella.

Kakkoskanavalta tulee  arki-iltaisin ohjelma nuorista syrjäytyneistä, jotka eivät käy töissä eivätkä koulussa. He haluvat juhlia, ryypätä, polttaa ja käyttää huumeitakin, olla itsenäisiä ja vapaita. Aluksi nuoret tuntuvat ärsyttäviltä laiskureilta ja yhteiskunnan eläteiltä, mutta kun kuuntelee heidän elämänkohtaloitaan, joutuu miettimään, mitä heidän elämäänsä olisi vaikuttanut se, että joku olisi pitänyt heistä tiukkaa huolta elämän ensi vuosina. Kiireettömyyttä, rauhallisia oloja. Tällaiseen ei tarvita rahaa, vaan välittämistä, rakkautta.