30.8.2015

Kehitystä!

 


29.8. Tämä on nyt uutta suomalaisella  viestintärintamalla: nykyistä henkistä ilmastoa aletaan arvioida laajemmin ja objektiivisemmin. Nähdään se, että molempien leirien ääripäissä on aggressiivista vihaa ja kieltämistä. Myös äärisuvaitsevaisto käyttää retoriikkaa ja oletusasetuksia, jotka nojaavat luuloihin.  Se on maalannut täydellisen rasistin muotokuvan, jonka saa jokainen epäilijä pyytämättä. Vihapuhetta ja luulemista ei yksinkertaiseksi ole ennen tunnistettu molempien äärinapojen ominaisuudeksi.

Tämä on lupaava kehityskulku, jonka kulkuun presidentti Sauli Niinistö on vaikuttanut ratkaisevasti. Muita vaikuttajia ja objektiivisia näkijöitä ovat mm. professori, islamintuntija Jaakko Hämeen-Anttila, joka puhuu keskustelun polarisoitumisesta näiden napojen kesken. Hämeen-Anttila jättää Suomen kähinät pysyvästi taakseen ja siirtyy Edinburghin yliopistoon. Viralliseksi syyksi hän mainitsee opetusalan leikkaukset. 

Myös jokuset kolumnistit ovat avartaneet maahanmuuttolinjaansa, mm. Saska Saarikoski on alkanut nähdä ongelmia napojen molemmissa päissä, samoin vaikkapa Jyrki Lehtola.  Kolumnisteille on silti ominaista, että jutut ovat varovaisia, oma ovi pidetään auki kummankin navan suuntaan. Lisäksi aikana, jolloin uhiksi koetaan enemmän raiskaukset ja ryöstöt sekä idän uhka, Helsingin Sanomat maalaa edelleen sitkeästi ja  isoin kirjaimin uusnatsiuhkaa. Koska näitte viimeksi uusnatsin? Koska sen sijaan kuulitte viimeksi raiskauksesta?

Helsingin Sanomissa on meneillään myös voimakas kampanja, jolla maahanmuuttoa selitetään pöljille. Uusin juttu on  Satu Vasantolan kolumni Maahanmuuttajalapset voisivat parantaa koulujen tasoa Suomessa - Englannissa he tekivät sen jo.  Artikkelissaan Vasantola selittää, miten ennen eräästä Englannin heikoimmasta pohjasakkakoulusta tuli yksi parhaista, kun sinne otettiin paljon maahanmuuttajalapsia, ja heidän opetukseensa kiinnitettiin erityistä huomiota. Esimerkiksi äidinkielenopettajaksi palkattiin kirjailija, joka opetti lapset kirjoittamaan ja analysoimaan runoja. Lapsia myös kannustettiin ja kehuttiin kovasti.

Erityisen hyvin alkoivat pärjätä maahanmuuttajalapset. "Ainoat, jotka meidän koulussamme alisuorittivat, ovat valkoiset brittipojat." Näin kommentoi Vasantolan mukaan koulun rehtori Sue Croft. - Jälkikeskustelussa kävi sitten kuitenkin ilmi, että Vasantolan artikkeli kiersi totuutta. Hän ei kommenttien mukaan kertonut sitä totuutta, että koulusta potkittiin ennen kokeilua heikoimmat oppilaat muihin kouluihin. Lisäksi hän ei kertonut maahanmuuttajalapsien alkuperäistä kotimaata - kotimaalla on todettu olevan eroja, koska lapsilla on takanaan erilaisia koulukulttuureita ja suhtautumistapoja kouluun. Itse lisäisin sen, että tulokset paranevat missä tahansa koulussa sillä, että opettajilla on resursseja käyttää aikaa ja erityishuomiota oppilaisiin, etenkin, jos se on kirjattu uusiin opetusmenetelmiin.  Erityisen huolissani olisin kyllä valkoisista brittipojista, jotka putosivat kelkasta. Valitettavasti en saa linkkiä HS:ien artikkeliin, koska artikkeli on maksun takana.

Mutta summa summarum: tulevaisuudessa on valoa! Maahanmuuttokeskustelu alkaa lopultakin sietää monenlaisia näkemyksiä ja lähestyä faktoja luulojen sijaan. Asialla onkin kiire, sillä kaikilta kulkuväyliltä kantautuu järkyttäviä uutisia pakolaisten hädästä, kun me  itsekkyydessämme olemme täynnä ennakkoluuloja ja vihaa ja tappelemme keskenämme koettamatta ratkaista asioita. 

30.8. Tänään on satanut rakeita ja ukkostanut kauan ja kovaa. Aamupäivällä alkoi ja edelleen ukkostaa Satakunnan lakeuksilla. Herkimmät kesäkukat ovat murtuneet rankkasateen alla. Ei ole päässyt ulos. 

(Valokuva Iines, Kapalolapsi)

24.8.2015

Kaari Utrio - Islamin häpeä!

Kaari Utrion ansiokas kirjoitus 15 vuoden takaa.

Kuullessani sanat Afganistan tai Taliban tai Saudi-Arabia tai Kuwait lähetän kiitolliset terveiset eurooppalaisille esi-isilleni, jotka jaksoivat vuosisatoja puolustautua islamin ekspansiota vastaan. Kiitos heille kaikille El Cidistä Jan Sobieskiin. Kiitos ristiretkiläisille, jotka viivyttivät tulvaa sata vuotta. Eurooppalaisten naisten tulisi siunata itäisen Euroopan kansoja, jotka taistelivat urheasti islamia vastaan samaan aikaan kun länsieurooppalaiset kahakoivat keskenään tai hölmöinä katsoivat vierestä.


Eurooppa kesti lähes tuhat vuotta islamin hyökkäystä sekä Gibraltarin salmen että Bosporin salmen yli. Kauheat ongelmat jäivät sittenkin, kun vaara oli torjuttu 1600-luvulla; niitä jälkiä korjaillaan Balkanilla. Mutta huntua meidän ei tarvitse käyttää! Voimme opiskella, ansaita oman leipämme, äänestää ja ajaa autoa. Aviomies ei voi naida kolmea muuta vaimoa eikä heittää heitä ulos parilla lauseella. Emme ole holhouksen alaisia: päätämme omien rahojen käytöstä, olemme oikeustoimikelpoisia.


Nykyään on sopimatonta mainita ääneen islamin kielteisiä puolia. Länsimaisen suvaitsevaisuuden nimissä meidän pitäisi ummistaa silmämme toisten kulttuurien viheliäisiltä puolilta. Omaa kyllä saa haukkua. Kieltäydyn sellaisesta tekopyhyydestä. En ole lainkaan suvaitsevainen silloin, kun naisia sorretaan uskonnon nimissä. Minkä olen saonut kristinuskon tavasta kohdella naisia sanon myös islamin tavasta.


Eurooppalaisilla naisilla on ollut käsittämätön onni. Länsieurooppalainen kulttuuri johti renessanssiin ja valistukseen: näistiä vaiheista on moderni eurooppalaisuus peräisin. Islamin maailma ei – kuten ei myöskään venäläinen – kokenut kumpaakaan, ja se tuntuu.


Onnetonta Afganistania hallitsee hurmahenkinen Taliban-liike. Liike on löytänyt helpon tavan päästä paratiisiin: naisia sortamalla. Jos naisilla on sattunut olemaan joitakin oikeuksia, otetaan nekin pois. Kielletään ansaitseminen, koulutus ja terveydenhoito. Sillä tavalla naiset pysyvät niin sairaina ja heikkoina, etteivät jaksa edes huutaa.


Karkotetaan avustusjärjestöt, varastetaan avustuspaketit omaan käyttöön. Jos naiset eivät tottele, hakataan lisää. Kaikki tämä Koraanin nimessä.


Islamilaisessa maailmassa on toki oppineita, jotka ilmoittavat, että Talibanin menettely ei ole Koraanin mukaista. Mutta onko kuultu ja nähty suurta islamilaista vastarintaliikettä, joka puuttuisi Talibanin menettelyyn? Ovatko rahavirrat ehtyneet? Ovatko muftit ja madrasat kautta maailman julistaneet Talibanin boikottiin?


Miksi pata soimaisi kattilaa? Pakistanissa lähes kaikkia naisia pahoinpidellään kotona, eikä raakalaisuus sinne rajoitu. Mullahit vainoavat naisten avustusjärjestöjä. Saudeissa ei nainen saa ajaa autoa vain yhden naurettavuuden mainitakseni. Eikä moskeijassa rukoilla rinnakkain: edes Jumalan edessä nainen ja mies eivät ole tasavertaisia.


Naisten sorto ja halveksunta kuuluu olennaisena piirteenä islamilaiseen maailmaan. Jos siitä haluttaisiin päästä irti, koko kulttuurin pitäisi muuttua yhtä paljon kuin länsimainen kulttuuri on muuttunut tuhannen vuoden aikana. Mutta ei siitä haluta irti. Sortokulttuuri palvelee islamilaisen miehen etua.


Islamin puolustajat korostavat naisen turvattua asemaa perheessä. Perheturva on silkkaa valhetta, kun isä hakkaa tyttärensä tai veli murhaa sisarensa sen vuoksi, että tällä on rakastaja. Tätä barbariaa kutsutaan “kunniamurhaksi” ja sivistyneimmissä islamilaisissa maissa, kuten Jordaniassa, siitä saattaa saada parin kuukauden vankeustuomion, muualla ei mitään. Veli oikein odottaa sisaren hairahdusta, sillä naisparan tappajasta tulee sankari.


Sellaista oli Euroopassakin tuhat vuotta sitten. Mutta onneksi ei ole enää.


Viiden vuoden kuluttua vietämme Suomen naisten äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden satavuotisjuhlaa. Terveisiä vain Kuwaitiin, jossa naisten äänioikeus juuri kiellettiin.

Raivoa



23.8. Edellinen lintubongaukseni oli siis hernekerttu, ei pähkinänakkeli, jolla on lyhyempi pyrstö ja joka on harvinainen Suomessa. Tänään bongasin karttaperhosen, joka on levinnyt Baltiasta hiljalleen myös Suomeen, lähinnä eteläosiin, ja harvinaisena myös pohjoiseen. Näin kuvausretkelläni myös oravan ja liitumittareita, sitruunaperhosia ja lanttuperhosia. Lisäksi kuulin epämääräistä läiskettä kaislikosta, mutta läiskyttäjää en saanut kameran hahlolle, vaikka hiivin kaislikossa  hipi hiljaa. 


24.8. Nyt en malta puhua enempää perhosista ja hernekertuista. Kuhina maahanmuuttoasioissa on ennennäkemättömän vilkasta. Jopa taide- ja kulttuuri-ihmiset ovat ottaneet kierroksia ja lähetelleet pyyntöjä poliisisedille, vaikka minulla on se käsitys, että Matti Rossin jälkeen ainutkaan kulttuuripersoona ei ole setiä vaivannut ilmiannoilla tai tutkintapyynnöillä.  

Tämä kaikki rabies Olli Immosen takiako? Mikä tässä ajassa nyt oikein kiehuu? Kiihko alkoi vaali- ja hallitusraivosta, ja sen jälkeen epidemia on levinnyt kiiman tavoin myös blogimaailmaan. 

 Olkaa nyt hyvät lukijat tarkkana IP-osoitteittenne kanssa, jos aiotte kirjoitella tänne kyseenalaisia kommentteja maahanmuuttoasioista, sillä IP-osoitteesta pystyy päättelemään vaikka mitä, luin. Kauheaa. Vuosikausia minua seurasi Tikkurilan poliisi, niin luulin, kun se IP-osoitteessa luki. Tulin sitten myöhemmin tietämään, että seuraaja olikin Tikkurilan poliisin kirjuri, viaton nainen. 

Minua on seurattu myös Valtioneuvostosta ja Brysselistä. Verohallinnosta "eksyttiin" blogiini hakusanalla kirjanpidon peruskurssi. Tämä on taivahan totta.  - Nyt olen siis viisas ja tiedän, että joku konttoristi tai libristi se siellä aikansa kuluksi virkistää itseään blogini jutuilla. Näin ainakin haluan uskoa, vaikka suojelupoliisi.fikin täällä on käynyt. 

Kiitos vaan kaikkiin instansseihin, joiden päivää saan kunnian piristää! Teitä on vieläkin ihan mukava joukko, vaikka juttuni ovatkin pehmenneet sitten Tikkurilan poliisin aikojen tavalliseksi blogituusaamiseksi. 

Siis nyt en malta - viittaan ylle - olla lopuksi viittaamatta tänäiseen vastaanottokeskuksen kahakkauutiseen, jossa ilmenee ehkä kuvallisestikin se, mitä moni suomalainen maahanmuutossa pelkää:

"- - Tilanne sai alkunsa , kun venäläismies perjantaina aamupäivällä löi yhtä albaanimiestä. 
Työntekijät päättivät heti siirtää miehen toiseen vastaanottokeskukseen.Kun miestä lähdettiin siirtämään, albaanijoukko hyökkäsi auton kimppuun. 
Autoa ajanut nuori siviilipalvelumies järkyttyi tapahtumasta pahoin.Tunnelma vastaanottokeskuksessa oli edelleen tänään levoton.
Kymmeniä nuoria albaanimiehiä istui suurena ryhmänä ja möykkäsi ohikulkeville ihmisille. 
Poliisi jatkaa parhaillaan tapahtumien tutkintaa paikan päällä.Joutsenon vastaanottokeskus on maamme suurin ja se on aivan täynnä. Siellä on nyt noin 400 turvapaikanhakijaa, joista noin 100 on nuoria albaanimiehiä. - -" (IL 24.8.)

Vaan ilmeisesti onneksi, jos näin uskaltaa sanoa :
"Kaikki albaanit ovat saaneet käännytyspäätöksen" (IL 24.8.).

Onko tämä nyt rasismia todeta näin: onneksi albaanit saivat käännytyspäätöksen? Tuohan lukee lehdessäkin ilman onneksi-sanaa. Vai saanko nyt syytteen rasismista ja ilmiannon perääni, kuin pitkän pyrstön? Senkin uhalla totean iloni siitä, että nämä reippaat albaanimiehet potkaistaan yli rajan. Näistäkö olisi ollut nostamaan Suomi ylös suosta?

Vaan sitä en ymmärrä, miksi iso joukko maahanpyrkijiöitä ylipäänsä pääsee maahan, jos he eivät täytä turvapaikkakriteereitä. Eikö hädänalaisuus muka rajalla näy? Eikö ole raakaa herättää ahdingossa olevissa turhaa toivoa?

19.8.2015

Lintu sininen vai - hernekerttu?

 

18.8. Oli hyvä kuvausretki. Lintukuvaaja halajaa aina uutta bongausta, ainakin tällainen harrastelija kuin meikäläinen. Kuulin lupaavaa tsirputusta ja jäin varjoisaan maastokohtaan kyttäämään linnunlaulun lähdettä. Yleensä parhaat tilanteet tulevat juuri sieltä, missä linnut liikkuvat ääntä pitäen ja ryhmittäin, ja vain todellinen asianharrastaja pääsee korpeen bongaamaan yksinäisen hiljaisen kuukkelin. Suurin osa sirkuttajista osoittautui pajulinnuiksi, Suomen ehkä tavallisimmaksi linnuksi, jonka harva tunnistaa. Kuvailin näitä, mutta havaitsin tutkittuani otoksia kameran näytöltä, että pajulinnut ylivalottuivat liiallisessa paisteessa. 

Sitten viereiseen pusikkoon lennähti erilainen lintu. Nappasin sen yhdelle ruudulle ja riemastuin. Sillä on sininen pää ja musta silmäraita. Pähkinänakkeli, jollaista en koskaan ole nähnyt! Niiden parimäärä Suomessa on vain muutaman kymmentä, kun esimerkiksi talitiaisia on miljoonittain. Sininen lintu lennähti vielä lähemmäksi, katajan oksalle ja tuijotti minua rohkeasti sinisen päälakensa alta killittävin pyörösilmin. Tällaisia osumia kuvaaja hinkuu, ne vievät mielen ja sielun flow-tilaan, jossa aika seisoo ja paahde ei merkitse mitään, jossa voi vääntää itsensä akrobaattiselle kiemuralle,  voi pudota kipeälle polvelle huomaamatta kipua tai voi liukastua kallionkielekkeeltä alas, hurmiossa ja huomaamatta. Kuin itserakas selfien ottaja, joka syöksee itsensä surman suuhun saadakseen naamataulustaan kuvan putouksen äärellä. 

Kuvablogissa on lisää kuvia tästä "pähkinänakkelista", joka on tarkemmissa tutkimuksissani osoittautumassa perin tavalliseksi hernekertuksi - oman päättelyni mukaan. Näin minulle käy usein. Hurmiossa kuvaamani lintu onkin tavallinen urpiainen, eikä tundraurpiainen, kuvattu Satakunnan lakeuksilla. Pääasia on kuitenkin innostus ja haltioituminen. Sitä kun en koskaan kadottaisi, vaikka tuloksena olisi kuva kärpäsen selkäkarvoista!

19.8. Tänään kummastelen  lukemaani uutista maahanmuuttajien muita heikommasta koulumenestyksestä. Opetushallituksen virkailijoiden mukaan tämä on yllätys, vaikka kuka tahansa tavallinen ihminen - ei tarvitse olla edes opettaja - pitää tulosta odotuksenmukaisena.  Opetusneuvos Leena Nissilä nimeää syyksi puuteet varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Opetusneuvokselle ei tule mieleenkään, että esimerkiksi perheiden kulttuureilla voisi olla lusikkansa sopassa. Kulttuuriperinne ei esimerkiksi suosi tyttöjen kouluttamista, mikä vaikeuttaa tyttöjen työllistymistä myöhemmin. Kysyä voi myös, missä määrin kodeissa kannustetaan lapsia opiskelemaan ahkerasti ja tottelemaan naisopettajia.  Opettajilla on paljon tarinoita, joista Nissilällä ei ole tietoakaan. On poikaoppilaita, jotka komentavat naisopettajaa nostamaan lattialle pudonneen kynänsä ylös ja kun opettaja komentaa heitä nostamaan itse, poika huutaa: rasisti, rasisti. - Vaan siis, onhan se hyvä, että opetushallituksessakin nähdään edes jollakin tavalla se sama, minkä muut ovat jo nähneet pidempään. 

Ehkä suurin puute on se, että Nissilä ei kysy, millainen on maahantulijoiden oman äidinkielen taso ja taito. Siitä kaikki lähtee. Jos luku- ja oppikirjana käytetään Koraania, jota pitää päntätä ulkoa, jäävät kiellliset kyvyt vaatimattomiksi, väkisinkin. Jos maahantullessa maan kieltä ei opiskella koko perheen, ennen kaikkea äidin voimin, jää lapsi ainoaksi uuden kielen oppijaksi. On selvää, että uusi äidinkieli ei ole äidinkielen vaaditulla tasolla uuden oppimista auttamassa, ellei se ole perheen yhteinen kieli. Ja ellei se ole sitä edes toissijaisesti, on uudella kielellä annettu opetus mahdottoman tehtävän edessä. 

Lopuksi Nissilä muuten viittaa vielä englanninkielisen opetuksen mahdollisuuksiin: englannin kielessä maahanmuuttajalapset ovat hyviä. Eglanninkielen nuoria opettajia tuntevana tiedän, että Nissilän tiedot ovat tuulesta temmattuja. Maahanmuuttajalasten englannin kielen taito on kokonaisuutena luvattoman heikkoa, varsinkin kirjallisena. Tämäkin johtunee oman äidinkielen hallinnan kapeasta tasosta. Miten voi oppia vieraita kieliä, jos omaakin kieltä tukee pakkoluku Koraanista ja muu lukeminen on vastoin Allahin tahtoa? 

Milloinkahan tulee aika, että opetushallituksen suunnitelijoilla propellit lakkaavat pyörimästä,  kukkahatut lentävät koppaan ja tuuliviirit keskittyvät mieluummin kenttään tutustumiseen ja realistisen maailmankuvan luomiseen, edes itselleen?

(Valokuva Iines, Lintu sininen, lisää kuvia)

11.8.2015

Aiheita

     


                                                      
Aamuvarhaisella luen ensinnäkin Jouko Turkan Aiheita, joka tuntuu jäsentymättömältä sitaattikokoelmalta. Punaista lankaa ei tavoita. Turkan heitot ovat kieltämättä makeita, mutta vähän kuin tykin jysäksiä tyynessä kesäillassa. Kenties punaista lankaa ei kannata edes tavoitella, kenties ei kannata ajatella kokoelmaa lankakeränä, jonka pään olisi ensin löydyttävä ja jota kerimällä totuus selviäisi. Minä kuitenkin pidän siitä, että ollaan kuin labyrintissa ja katsotaan asiaa monesta eri kulmasta, mielellään ainakin vinosta, vähän kuin mikä skooppi  se nyt oli se putki, josta lapsena katsottiin erilaisia värikkäitä lasikuvioita heilauttamalla sirpaleet aina eri kuvioiksi? Mielestäni Turkka tekee näin, heiluttaa skooppia, ja tulos on mikä on.

Ennen kampaajalle lähtöä luen vielä lehdestä,  että isä esti tyttärensä pelastamisyritykset hukkumiselta Dubaisssa. Tytär hukkui, isän tahdosta. Uutisen mukaan isä nimittäin alkoi kiskoa hengenpelastajia pois, esti heidän etenemisensä ja käyttäytyi väkivaltaisesti pelastajia kohtaan, kun he yrittivät lähteä auttamaan hukkuvaa 20-vuotiasta naista. Poliisin edustaja kertoo, että isän kanssa tappeleminen viivästytti pelastajia niin, etteivät he ehtineet ajoissa naisen avuksi. Isä oli sanonut haluavansa tyttärensä mieluummin kuolevan kuin tulevan vieraan miehen koskettamaksi. Isän mukaan koskettaminen olisi häpäissyt tyttären. Ja tytär olisi sitten häpäissyt isän ja suvun. Nyt isä pelasti oman kunniansa. Hyvin ikävä yksittäistapaus tämäkin.

Vaan missä ovat nyt mielenosoitukset ja koko maailman feministit? Kun miehistä ei tähän ole, yhtykää hyvät naiset ja julistakaa pyhä sota muslimikulttuurin rasismia vastaan! Huomatkaa, että en käske sotimaan islamia vastaan, vaan muslimikulttuurin sisältämää naisten sortoa vastaan. Lakatkaa vaikenemasta ja suvaitsemasta! Sinä päivänä, kun feministiliike vaihtaa ohjelmansa kärkihankkeeksi maailman naisten ja tyttöjen vapauttamisen rasismin ikeestä,  liityn rintamaaan. Nyt häpeäisin olla feministi, joka puhuu vain lasikatoista ja mun palkoista, jotka on pienempiä kuin kundien palkat - sitä paitsi ne tuijottaa mein tissejä. 

Missä on Li Anderssonin, Paavo Arhinmäen, Ville Niinistön, Palefacen, Johanna Sumuvuoren ja Tino Singhin organiseeraama hallelujaa-mielenosoitus musliminnaisten kokemaa sortoa ja tappoja ja pakkonaittoja vastaan?  Milloin näille naisille ylipäänsä kerrotaan, että he kärsivät vuosituhantisesta Tukholman syndroomasta? Ja että ei heitä saa silpoa edes oma äiti? Haloo, Suomen koululaitos, onko maahantulijoiden opetusohjelma varmaan ajan tasalla?

(Maalaus Gustav Klimt)

3.8.2015

Valkoinen liha ei ole kovin kaunista



2.8. Elokuu. Kaupungissa. Valo on jo tummaa, varjot syvempiä, maasta hohkaa kosteutta ja kylmää, ja aamuisin kaste ei kuiva enää hetkessä.

Meriuinnit jäivät vähiin, eikä järvessäkään lilluttu, mitä nyt saunasta kastauduttiin. Kesän isoja uutisia oli kaksi: sää ja Olli Immosen urpopostaus - viittaan Jyrki Lehtolan pakinaan - josta nousi sellainen älämölö, että mökillä lomaileva saksalainenkin kysyi, mitä Immonen on tehnyt.

Tosin postaus olisi jäänyt omaan arvoonsa, ellei siitä olisi närkästytty niin totaalisesti. Tragikoomista asiassa on, että myötätunto humahti suuressa mielenosoitustilaisuudessa vaiennetun persun puolelle. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Nekin, jotka taatusti eivät kannattaneet persuja, saattavat jopa kääntää kelkkansa seuraavissa vaaleissa. - Hupaisaa oli sekin, että nyt närkästyivät ne, joihin närkästyivät valtaapitävät 60- ja 70-luvulla. Närkästyjät eivät vain huomanneet roolien vaihtoa, mikä taas huvitti meikäläistä mökin muijaa.

3.8. Kaupunkielämässä on taas opettelemista. Tuntuu koko ajan, että koira ilmestyy jostain kerjäämään ruokaa tai että joku sanoo kohta jotain. Unessakin tunnen, että muut ovat vielä läsnä. Täällä ihmiset ovat palanneet lomilta. Rusketusta ei näy oikein kellään, eikä haalistuneita hiuksia. Minullakin on nilkat aivan valkoiset, mikä tuntuu rumalta. Valkoinen liha ei ole kovin kaunista. Onneksi kädet ovat aika ruskeat. Huomenna haen kirjastosta Turkan Aiheita. Hakekaa tekin, sillä se tulee kohtapuoliin Einesbaariin keskusteltavaksi.

Tämä lienee nyt elämäni mitättömin postaus. Kenties keskustelu on sitäkin parempi. Ainakin toivon niin. Parempaa te, lukijat, ansaitsette ja lupaan parantaa tapani. Ymmärrän, jos päätätte olla hiljaa ja vaikka vähän murjottaa täkyjen puutetta. Sana on kuitenkin vapaa, ihan vapaa kirjoittaa vaikka runoja tuohon alle. Minä ainakin annan runon runosta. Tai sitten ehtymätön Hyde park olisi kiva. Takuulla väännän vastaan.